|
|
Post by siilintappaja on Nov 18, 2015 15:10:43 GMT
Leon katsoi vuorotellen Tanyaa ja merta. Tummaan veteen heijastui kuva taivaalla olevasta kuusta, mikä heiliui aaltojen ansiosta kuin tanssien. Sitten hän jätti kokonaan katseensa Tanyaan, joka paljasti ikävöineensä Leonia. Leon käveli lähemmäs, sillä oli jättänyt viiden metrin välin ystävättäreensä ja pieneen ihastukseensa. "Helvetin välimatka, olisin usein käynyt tervehtimäs sua ellei La Mara olisi päättänyt, että oltais työskennelty täs viimeaikoina melkein toisella puolella Washingtonia", Leon sanoi vilkuillen myös ympärilleen. "Kaksi vuotta..." Hän piti pienen tauon, kun Valerie ja valkohiuksinen neiti Bloodseista käveli baariin sisään. "Kaksi helvetin pitkää vuotta..." Leon sanoi tällä kertaa raskaammin. Hän käveli lähemmäs, nojaten suureen kiveen jonka päälle Tanya oli kiivennyt. Hän piti katseensa ylhäällä jotta näki ylemmällä tasolla istuvan naisen kasvot. "Ja nyt sä oot siiinä." --- Lucy yleensä sanoi arvonimensä aina peräänsä vain että hän kuulostaisi vaikuttavammalta. Niitten juorujen (joita hän tykkäsi kuunnella ja levittää paheenaansa eteenpäin) perusteella joita hän oli kuullut, Lucy kunnioitti Valeriea vaikka hän olikin arvovallaton jäsen La Marassa, mutta huhujen mukaan hyvä aseiden käyttäjä. "Totta, Forestista näkee jo läpi että hän on aikamoinen naistenkaataja", Lucy päästi heti oman mielipiteensä, astuen Valerien kanssa baariin. Siellä oli niin täyttä että olisi pitänyt tunkea tiskille kyynärpäät ojossa anteeksi pyydellen, mutta Lucy päätyi vain tönimään itsensä epäkohteliaasti eteenpäin. Jade istui tiskin luona. "Pitäisikö minun pelätä teitä?" Lucy jatkoi, kun Valerie sanoi La Maran saapuneen kaupunkiin vihollisina. Hän vilkaisi ilkikurisesti naista. "Vaikutatte aika leppoisalta porukalta äskeisen perusteella. Tosin plussaa, että Alessa vaikuttaa huimalta parannukselta siskoonsa verrattuna." //lyhkästä Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 18, 2015 19:50:38 GMT
javier jóse chavez - oli päätynyt katselemaan nyt jo hetkeksi yläpuolellaan aukenevaa tähtitaivasta, saaden herran puremaan alahuultansa varovaisesti. Tähtiä ei paljoakaan ollut, mutta nekin harvat mitkä taivaalle tuona yönä olivat eksyneet, loistivat kirkkaasti ympäri pimeää taivasta. Päänsä asentoa parantaen, kääntyi katse kuitenkin pian vierellään olevaan, makuuasentoon laskeutuneeseen naiseen. "Se on jo mennyttä", mies mumisi pienesti hymyillen, haluamatta kuitenkaan sen pahemmin näyttää tunteitaan. Hänellä oli kova ikävä veljeään, eikä luultavasti koskaan oikeasti häntä tulisi unohtamaan, mutta antoi kuitenkin tämän kerran ylepytensä ottaa vallan, ja uskoitella itselleen, sekä naiselle kaiken olevan kunnossa. Jos rehellisiä oltiin, löytyi miehen rahapussin kätköistä parin dollarin setelin välistä kuva kaksikosta. Kuva oltiin otettu monia vuosia sitten, perheen juhliessa pikkuveljensä kymmenenvuotis syntymäpäiviä. Javier itse oli tuona kyseisenä päivänä kolmetoista vuotta, mutta siitäkin huolimatta, näki hänestä jo täysin hyvin, kuinka huolehtivainen veli hän todella oli. Harmi vain, ettei se kestänyt viime vuoteen saakka. "Kannattaisi jutella hänelle", Chavez lisäsi pian hymyillen, katseen palautuessa yläpuolellaan avautuvaan taivaaseen. Lähes välittömästi katseen käännettyään, oli hymykin pyyhkiytynyt pois hänen huuliltaan. Hän todella ikävöi Ramonia - pikkuveljeään - ja nyt vielä enemmän. tanya elisabeth montero - päästi pienen hymyn leviämään kasvoilleen, siistien edellään seisovan pojan sekaisia hiuksia varovaisesti. Hampaansa neiti oli upottanut alahuuleensa, purren hieman tiukemmin kuullessaan miehen viimeiset sanat, katseen puolestaan lukittautuessa toisen silmiin. Hymy naisen huulille leveni, katseen puolestaan käydessä vielä kerran ympäristössä, jonka jälkeen yksi, nopea suukko painettiin miehen otsalle. Olisihan Montero hyvinkin voinut herraa suudella, siihen ei olisi ollut tuskin mitään esteitä, mutta ei viitsinyt sitä ainakaan itse juuri tuolla paikalla tehdä - he olivat loppupeleissä hyvinkin näkösällä, aivan baarin ulkopuolella, ja jos joku päättäisi tulla ulos muunmuassa vetäisemään tupakan keuhkoihinsa, olisi nainen pulassa. "Kaksi vuotta, ja näytät vieläkin yhtä hyvältä", vaaleaverikkö virnisti päätään kallistaen, purren alahuultansa varovaisesti, päästäen hampaidensa otteen lipeämään hitaasti, jonka jälkeen huulille muodoistui jälleen pienehkö hymy. Katse oli nyt lopullisesti siirretty miehen silmiin, josta hän lähti hiljalleen tutkimaan hänen kasvojaan, joita ei viimeiseen pariin vuoteen oltu nähty. Toisen kätensä Montero puolestaan kohoitti herran leukaperälle, hipaisten peukalollaan varovaisesti hänen poskeaan, uppoutuen aivan omiin ajatuksiinsa. Mies näytti todellisuudessa paljon paremmalta, mitä nainen oli muistellut, taikka sitten kaksi vuotta erossa toisesta, oli todella tehnyt tehtävänsä. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 18, 2015 20:13:14 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy pitää nappisilmiään hieman säälivästi toisessa. Naista säälitti ensinnäkin se, että toinen oli jotenkin hieman oudon oloinen, joka saa hänet hieman hämmentyneeksi - kaikki ei olisi kohdallaan, mutta ehkä toista masenti vain aihe hänen veljestään, mikä oli täysin naisen toiminnan takia esille otettu asia. Ei hän halunnut Javierille pahaa. " Mutta on se vieläkin varmasti kauheaa, mä olen oikeasti pahoillani. " Bellamy kertoo, kun ei voi estää ajautumasta hieman lähemmäs toista, jääden makaamaan vähän niinkuin toisen kainaloon, vaikka toinen pitikin käsiään päänsä takana. Naisen pää oli nojaamassa toisen olkapäätä vasten. Nappisilmät jäivät hieman tyhjänä katselemaan tähtitaivasta, kun häntä alkoi taas mietityttämään kaikki. Jos hän ei olisi törmännyt veljensä kanssa, niin ei Javierinkaan tarvisi olla noin.. surullinen? Ei tummaverikkö varma toisen surullisuudesta ollut, mutta kyllä toisesta selvästi huomasi, että ei kaikki ollut ihan niinkuin pitäisi. " Niin varmaan kannattaisi, mutta mitä kaikki ajattelisi? Kuitenkaan kukaan ei enää La Marassa luottaisi muhun, kun veljeni on Bloodseissa. Mitä jos mut heitetään ulos? Mulla ei oo mitään muutakaan paikkaa mihin mä menen, se on mun koti. " Domitienne puree alahuultaan, kun vie katseensa Javieriin, hieman huolestuneen ja haikean oloisena. Oikeastikkin, hän olisi aivan puilla paljailla, jos ei olisi La Marassa - hyvä kun oli edes hengissä pysynyt. Tummaverikön vanhemmat olivat kuolleet jo vuosia sitten, jolloin Dylan oli hetken pitänyt naisesta huolta, kunnes oli päässyt Bloodseihin ja nainen löytänyt tiensä toiseen jengiin ja se oli saanut sisarusten välit hyvin huonoon kuntoon. " Sano, jos tää on jotenkin outoa. " Bellamy ei voi estää lausetta pääsemästä huuliensa välistä - ei hän pakolla haluaisi roikkua mitenkään toisessa kiinni. jos Javieria ei yhtään kiinnostanut naisen läheisyys. Tummaverikkö kuitenkin huokaisi hiljaisesti, kun puree hieman hermostuneena alahuultaan, kaikki oli taas käynyt niin nopeasti, että hän itse ei meinannut pysyä perässä. Nainen kuitenkin uskoi kaiken järjestyvän, ehkä? Nappisilmät siirtyvät tähtitaivaasta takaisin Chaveziin, jota katsotaan ehkä hieman kysyvästi, odottaen jonkinlaista mielipidettä naisen viimeisiin sanoihin. Attachments:
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 18, 2015 20:47:50 GMT
Valerie Eloise Roger kuunteli toisella korvalla perässään tulevan Lucyn puheita. Hän ei ottanut selvää naisen aikeista, mutta jos niitä oli niin ne luultavammin paljastuisivat jossain vaiheessa. Ei Valerie luottanut tuohon, ei missään nimessä. Bloodsin kieroutuneelta jäseneltä saattoi odottaa mitä vain. Roger päästi Lucyn kulkemaan edelleen väkijoukkoon, josta oli hieman vaikea päästä eteenpäin. Eräs isokokoinen mies kääntyi katsomaan Valeriea hänen tönäistessään tuota eteenpäin päästäkseen. "Mitäs vittua".., mies aloitti mutta hiljeni nähdessään Valerien varoittavan mulkaisun. Kumpi loppupeleissä voittaisikaan; muskelit vai juuri teroitettu puukko? Kenties mies aisti naisen olemuksesta ettei tuo ollut leikkituulella, sillä väistyi hänen tieltään itsekseen mutisten. Viimein raivattuaan tiensä tiskille Valerie jäi sen äärelle mukamas mietteliään näköisenä. Hän ihmetteli naisia, jotka maksoivat itse omat juomansa. Jos olisi vähänkään ulkonäköä, niin pitäisi automaattisesti olettaa jonkun tarvoavan. Useimmiten se oli jokin pahasti puutteessa oleva mies, mutta poikkeuksiakin oli. Ei aikaakaan kun flanellipaitainen, Valeriea ulkonäön puolesta hieman vanhempi mies ujuttautui hänen viereensä. "Mitäs neiti ajatteli tilata"? tuo sanoi hymyillen niin että keltaiset hampaat tulivat esiin. "En oikein tiedä..", hän vastasi miehelle vääntäen huulensa pieneen mutruun. "Mitä sinä ehdottaisit"? Valerie kysyi mieheltä hymyillen tällä kertaa niin, ettei kasvoilta erottanut ivallisuutta. Hetken päästä heille lykättiinkin kaksi baarimikon erikoista. Ennen kuin äijä ehti sanoa sanaakaan Valerie oli jo tarttunut kumpaankin lasiin ja kadonnut muutaman selän taakse. Toimi aina. Roger pyöräytti vain silmiään kuullessaan äkäistä huutoa tiskin suunnalta. Valerie asteli takaisin bloodsin jäsenen luokse, ja ojensi tuolle drinkkilasia virnistäen vahingoniloisesti. Milloin tuo tyhmä eliölaji nimeltään mies oppisi ettei naiseen ollut luottamista. Hän vilkaisi takaisin tiskin suuntaan jossa näkyi olevan myös toinen Bloodsin jäsen. Nimeltä Valerie ei tuotakaan tuntenut, mutta oli jäänyt hänen mieleensä katkerine katseineen. "Jos on yhtään älliä päässä", tummaverikkö vastasi Lucylle vilkuillen väliajoin toiseen naiseen. Näihin ei ollut luottamista. Valerie naurahti kuivasti Bloodsin vasemman käden luokitellessa heidät leppoisaksi porukaksi. "Luotettava ystävä, vaarallinen vihollinen", hän tyytyi vain vastaamaan. Allisonin johtotaidoista hänellä ei ollut mitään sanottavaa, sillä oli liittynyt La Maraan vasta hänen kaaduttua. 
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 14:57:57 GMT
javier jóse chavez - hymyili kiitollisen oloisena naiselle, painaen pienen suukon toisen otsalle. Ensimmäinen kerta se ei ollut, mutta jokaisella kerralla huulien koskettaessa Domitiennen ihoa, piti miehen parhaansa mukaisesti taistella punastumista vastaan. Jokin tuossa hetkessä sai hänet joka kerta vain hermostuneemmaksi, mutta kyseessä ei tuskin ollut mitään erikoista - pieni ihastus, siinä kaikki. "Ei kukaan nyt ulos potki, jos veljelles puhut", Chavez naurahti rennosti, viitsimättä edes vastata toisen viimeisimpään kysymykseen. Puhumisen sijaan, oli mies päätynyt vain vetää toisen kätensä pois päätänsä tukemasta, vetäisten sitten naisen varovaisesti lähemmäs itseään lämpimällä rantahiekalla. Katse puolestaan oli tuolla välin kiinnittynyt pienesti hymyillen itseään lyhyemmän silmiin - ja jos tuossa vaiheessa nainen todella uskoisi tilanteen vaikuttavan jotenkin "omituistelta", ei tummaverikkö voisi enää muuta kuin tavuttaa asian hänelle. Pieni hymy leikitteli edelleenkin perheensä vanhimman lapsen huulilla, hänen kääntäessään katseensa taivaalle, ja jopa sulkien silmänsä hetkeksi. "Puhu hänelle, lupaan kyllä puolustaa sinua jos siitä jotakin riitaa syntyy", Javier mumisi rauhalliseen ääneen, silmät edelleen suljettuina. Mielessään hänellä pyöri tuolla hetkellä vain kaksi asiaa, veljensä, sekä vierellään makaava nainen, joiden merkitys miehen elämässä oli nykyään jo lähes yhtä suuri - jos Ramon nyt vielä edes eläisi. - lyhyttä ja tökeröä, mutta roolin niin kuin lupasin :'D Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 19, 2015 15:10:15 GMT
//taas kiireiden takia pääsen roolaamaan vasta kahdeksan maissa. Jäisin kuviksesta pois, mutta meillä on iso yhteinen projekti meneillään enkä haluu jäädä jälkeen. Koittakaa kestää ^^"
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 15:13:42 GMT
- hei lähen nyt ulosss, että tuun tuossa 7-8 aikaa  |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 19, 2015 18:47:42 GMT
javier jóse chavez - hymyili kiitollisen oloisena naiselle, painaen pienen suukon toisen otsalle. Ensimmäinen kerta se ei ollut, mutta jokaisella kerralla huulien koskettaessa Domitiennen ihoa, piti miehen parhaansa mukaisesti taistella punastumista vastaan. Jokin tuossa hetkessä sai hänet joka kerta vain hermostuneemmaksi, mutta kyseessä ei tuskin ollut mitään erikoista - pieni ihastus, siinä kaikki. "Ei kukaan nyt ulos potki, jos veljelles puhut", Chavez naurahti rennosti, viitsimättä edes vastata toisen viimeisimpään kysymykseen. Puhumisen sijaan, oli mies päätynyt vain vetää toisen kätensä pois päätänsä tukemasta, vetäisten sitten naisen varovaisesti lähemmäs itseään lämpimällä rantahiekalla. Katse puolestaan oli tuolla välin kiinnittynyt pienesti hymyillen itseään lyhyemmän silmiin - ja jos tuossa vaiheessa nainen todella uskoisi tilanteen vaikuttavan jotenkin "omituistelta", ei tummaverikkö voisi enää muuta kuin tavuttaa asian hänelle. Pieni hymy leikitteli edelleenkin perheensä vanhimman lapsen huulilla, hänen kääntäessään katseensa taivaalle, ja jopa sulkien silmänsä hetkeksi. "Puhu hänelle, lupaan kyllä puolustaa sinua jos siitä jotakin riitaa syntyy", Javier mumisi rauhalliseen ääneen, silmät edelleen suljettuina. Mielessään hänellä pyöri tuolla hetkellä vain kaksi asiaa, veljensä, sekä vierellään makaava nainen, joiden merkitys miehen elämässä oli nykyään jo lähes yhtä suuri - jos Ramon nyt vielä edes eläisi. - lyhyttä ja tökeröä, mutta roolin niin kuin lupasin :'D Domitienne Veronica Doreen Bellamy hymyilee lempästi, kun tuntee toisen huulet otsallaan. Hänen nappisilmät tapittivat toista leveä hymy kasvoillaan, koska tilanne oli jotenkin niin "outo", hyvällä tavalla. Yleensä he eivät vain maanneet vierekkäin, eikä muutenkaan jengin aikana olleet oikeastaan näyttäneet tunteitaan mitenkään erityisen hyvin toisilleen - mitä nyt makuuhuoneen puolella he olivat olleet useampaankin kertaan, mutta niistä ei tiennyt kukaan muu kuin he. " Niin, ei kai. " Bellamy päätyy vastaamaan vakavana, kunnes hänen kasvoilleen nousee pieni hymy, kun tuntee Javierin vetävän häntä lähemmäs, joten hän pääsi toisen kroppaan omallaan ihan kiinni, kääntyen sitten kyljelleen - laittaen oikean kätensä toisen yli, joten hän vähän niinkuin puoliksi halasi toista. Ilmeisesti äskeinen oli vastaus hänen kysymykseen, joka saa Domitiennen naurahtamaan ja painamaansa pään toisen rintakehälle, hänen posket tuntuivat hieman punoittavan, joka saa naisen katselemaan hetken pois toisesta, jotta Chavez ei pääsisi niitä näkemään - eikä varsinkaan kuittailemaan mitään naisen punastumisesta. " Mm, voisin. Mutta ei sun tarvi mua puolustella, oon jo iso tyttö. " tummaverikkö kuiskaa silmiään kiinni pitävälle miehelle, jota näykätään hellästi korvasta - jatkaen siitä sitten toisen leukaluun suutelua, joka johdattaa tummaverikön huulet ihan toisen huulien vierestä Javierin kaulalle, jota vielä näykätään hellästi suutelun loputtua, jättämättä kuitenkaan mitään isompia merkkejä. Sen aikana naisen käsi oli löytänyt tiensä Chavezin paidan alle, johon se jätettiin. Alahuultaan purren Domitienne naurahtaa, kun silittelee pieni virne naamallaan toisen vatsalihaksia, katse pyörien toisen silmissä ja huulilla vuoronperään, Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 19, 2015 18:54:43 GMT
Leonin lihakset jännittyivät kun hän tunsi Tanyan huulet hänen otsallaan. Se oli kuitenkin vain nopea tunne, mikä sai Leonin vilkaisemaan kauas nähdäkseen jotain tuttuja kasvoja. Sitten hän hahmottikin jo Dominietten ja Javierin makaavan rantahiekalla. Vaikka he olivatkin hyvin kaukana ja omissa keskusteluissaan, Leon alkoi silti epäillä että siinä ja nyt ei ollut hyvä hetki kunnolla suudella Tanyaa. Hän tyytyi hymyilemään, ja nopeasti hipaisemaan kämmenselällään ystävättärensä poskea, samalla sormi haahuillen vetämään yhden vaalean hiussuortuvan tytön korvan taakse. Hän mittaili samalla Tanyaa katseellaan kuin yrittäen verrata häntä mielessään olevan epäselvän muistikuvan kanssa kahden vuoden takaa. Samalla Leon nopeasti pyyhkäisi sormillaan otsaansa kuin siivoten siitä hyvin huolimattomasti mahdolliset huulipunan jäljet pois.
Leon naurahti kun Tanya väitti hänen olevan yhä yhtä hyvän näköinen kuin silloin, kun he viimeksi olivat tavanneet. Hän olisi sanonut aivan samaa tytöstä, mutta tiesi että Tanya tiesi sen jo. Hän oli aina näyttänyt hyvältä.
“Mitä sä haluisit tehdä?” Leon vaihtoi aihetta, kohentaen ryhtiään samalla. “Tää hetki on hauras. Ties koska me seuraavan kerran nähdään uudestaan, joten meidän kannattais pitää hauskaa tää ilta. Mä voin vaikka tarjota sulle juomat tai jotain...?” Leon sanoi ääni kohoten lopussa 'minulle-kelpaa-kaikki' sävyyn. Tärkeintä oli, että siitä illasta tulisi sellainen, jota hän pystyisi muistelemaan koko sen mahdollisen ajan kun joutuisi olemaan erossa Tanyasta. Häntä oli harmittanut jo se että kaksikko oli eronnut toisistaan ennen kuin kumpikaan oli täyttänyt kaksikymmentä. Sitä hän oli odottanut, he olisivat olleet yhdessä kun pyöreät numerot tuli täyteen. Ehkä tämä ilta tai yö pystyisi korvaamaan sen. Leon jäi odottelemaan minkä Tanya valitsisi: kenties vesirajassa kävelyn, baari-illan tai tähtien katselun. Taivas oli pilvetön, joten sää oli mitä täydellisin siihen.
---
Lucy naurahti kun Valerie oli onnistunut huijaamaan drinkit mieheltä, ja oli pian tunkemassa toista niistä Lucyn käteen. Lucy ei tiennyt minkälaista persoonaa tytön ulkokuori piilotti taakseen, mutta ulospäin hän vaikutti sellaiselta, että pystyi olemaan myrkyllinen ja seurallinen samaan aikaan. Vaaleahiuksinen tyttö hymähti Valerien sanoille nyökäten samalla vaisusti kiitokseksi drinkistä.
“Taidan varoa vain sanojani, minä hetkenä hyvänä saatan saada joltain Bloodsin jäseneltä kuulan kallooni”, Lucy sanoi. Hän vilkaisi puhuessaan hetken Valeriea kuin tuo olisi ilmoittanut olevansa kyseinen Bloodsin jäsen, mutta katse liukui nopeasti takaisin hänen drinkkiinsä.
Kuten Lucyllä oli tapana, nytkin hän meinasi päästää huuliltaan jonkun 'yhdet sille että...' lausahduksen, kuten esimerkiksi 'yhdet sille että baarimikko näyttää ihan helvetin kuumalta' tain jotain muuta todella typerää siitä hetkestä.
“Yhdet tälle illalle”, Lucy sanoi, kohottaen drinkkikättään hieman ylös. Sitten hän kaatoi juomaa kurkkuunsa yhä pieni virne huulillaan, mitä hän ei ollut saanut kadotettua Valerien pölliessä juoman. Mikseipä voinut ottaa kahdet tälle illalle. Lucyn alaa ei ollut miesten kusettaminen, joten ehkä hän pystyisi hioa taitojaan tänä iltana ja ehkä hommata toisen juoman Valerielle. Samalla Jones tunki asettaan mahdollisimman huomaamattomasti takataskussaan syvemmälle peläten yhä, että se onnistuisi tippumaan baarin lattialle kesken kaiken. Siitä vasta suuri mellakka syttyisi.
//#puhelinroolaukset, ei oo mitään hajuu kuin pitkii nää on joten saa kelvata
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 19:12:02 GMT
tanya elisabeth montero - katseli hymyillen edellään seisovan miehen eleitä, kallistaen päätään sivulle. Mitään hän ei kuitenkaan päätynyt sanomaan, vaan käytti kaiken aikansa vain kuunnellakseen toisen puhetta, jota oli ikävöinyt jo yli kaksi vuotta - mielessään se oli tuntunut huomattavasti pidemmältä ajalta. Leonin ehdoittaessa baarin sisälle menemistä, Montero puraisi hennosti alahuultansa, vilkaisten nopeasti baarin suunnalle. Baariin ei hän henkilökohtaisesti mennä halunnut, siellä kun oli aivan liikaa ihmisiä, sekä liian suuret mahdollisuudet jäädä kiinni - jonka myötä neiti saisi varmasti hetkessä potkut Bloodseista, jonka jälkeen hänen pitäisi jopa etsiä oikeita töitä. "Mennäänkö kävelylle?" vaaleaverikkö kysyi pienesti hymyillen. Hän oli kuullut jo moneltakin ihmiseltä, että vain pienen matkan päässä sijaitsevalta laiturilta oli mitä kauneimmat maisemat. Sieltä kuuleman mukaan näkisi täydellisesti koko pitkän rantapätkän, sekä vuorien huiput, jotka pystyi kuun valossa pilkottavan vaaleiden pilvien lävitse. Ajatuksiinsa jo hetkellisesti uppoutuneena, oli Tanya lähtenyt rauhallisesti liukumaan pois kiveltä, antaen kiven karhean pinnan raapia hitaasti hänen puolilleen paljasta selkäänsä aina siihen asti, kunnes oli laskeutunut jaloilleen kiven, sekä nyt aivan edessään seisovan miehen eteen. Katseensa hän kohoitti nyt hieman ylöspäin, miehen silmiin, hivuttaen kätensä rauhallisesti toisen oman tasolle, jonka myötä nainen pääsi pujottamaan sormensa varovaisesti miehen omien lomasta. Hieman vielä otettaan parantaen, oli hän pian saanut varovaisen, mutta kuitenkin hyvän otteen miehen kädestä, joka sai pienen hymyn hänen huulillaan jälleen kasvamaan hivenen. "Tässä lähellä on kuulemma kauniisti valaistu laituri", Montero mumisi nyt aivan hiljaiseen äänensävyyn, niin että vain mies sen voisi kuulla, purren samanaikaisesti alahuultansa hennosti. javier jóse chavez - oli päätynyt olemaan vastaamatta kainalossaan makoilevan naisen puheille enää, ja tuolla hetkellä mies vain nautti hetkestä, jota pitkään aikaan ei enää luultavasti tulisi. Usein he eivät saaneet juurikaan aikaa olla kaksin, vain harvoin, ja tuolloinkin jopa he itse olivat niin väsyneitä, etteivät juurikaan jaksaneet tehdä mitään muuta kuin nukkua. "Olenko koskaan kertonut kuinka kauniilta näytät?" Chavez mumisi pian lempeästi, painaen huulensa varovaisesti naisen omille, mutta vain hetkeksi. Suudelma ei kestänyt kauaa, vain pari sekuntia, mutta miehelle se tuntui huomattavasti pidemmältä ajalta. Pieni hymy leikitteli hänen sängen ympäröimillä huulillaan, jäädessään makaamaan kasvot vain pienen matkan päässä naisen omista, katseen lukittautuessa pysyvästi hänen silmiinsä. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä, miksi katseli vierustoverinsa silmiä niinkin usein, mutta joka kerta niissä tuntui olevan jotakin hyvin mielenkiintoista - tai sitten herra oli vain aivan helvetin ihastunut. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 19, 2015 19:36:19 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy ei voi estää pientä naurahdusta pääsemästä hänen pehmeiden huultensa välistä, kun kuulee toisen sanat. Ennenkuin hän kuitenkaan vastaa mitään, keskittyy hän täysin toisen suutelemiseen, vaikka se ei kestänytkään kauhean kauaa - oli hetki silti hyvin erityinen. Häntä kuitenkin alkoi hymyilyttämään toisen lause, mies oli hyvin ihanalla tuulella, joka sai naisen vain naurahtamaan hyväntuulisena - ollen jotenkin hyvin onnellinen tällä hetkellä, tietämättä edes mistä tämä johtui. Bellamy oli itsekkin hieman hämmentynyt, mutta ei voinut olla katsomatta toista silmiin ja vain hymyilemättä, onnellisena pitkästä aikaa. Ei he olleet ehtineet oikeastaan tehdä mitään kahdestaan, vaikka olivatkin samassa jengissä. " Sä olet ihana. " Domitienne naurahtaa hieman posket punottaen, vieden pehmeät huulensa hetkeksi toisen omille, irroittautuen kuitenkin sitten ja samalla avasi tummanruskeat silmänsä. Nainen ei oikeastaan tiennyt miksi hänen olisi vain kokoajan tehnyt mieli suudella toista, joten tummaverikkö kävi tuumasta toimeen, painaen taas huulensa toisen omille, nostaen oikean jalkansa toisen toiselle puolelle, istuen siis haara-asennossa toisen päällä, irroittautuen sitten suudelmasta. Bellamyn kuopus pyrkii vielä ottamaan toisen ranteista kiinni, pyrkien viemään ne toisen pään molemmille puolille, vaikka toinen ne varmasti saisi pois koska vaan haluaisi. Hetken toista silmiin katsellen nainen vie huulensa toisen kaulalle, siitä nousten pikkuhiljaa kokoajan ylemmäs, kohti toisen leukaluuta - siitä aivan toisen huulien viereen. Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 20, 2015 14:29:50 GMT
Leon nyökkäsi kun Tanya ehdotti kävelyä. “Ihan miten neiti tahtoo”, hän naurahti samalla kun Tanya otti pojan käden käteensä. Leon heilutti käsiparia laiskasti eteen ja taakse pari kertaa, ja sitten lähti kävelemään nykien hellästi naista perässään. Tanyan kertoma laituri näkyi kaukaisuudessa. Pian Leon astui pois baarin pihan laatoitukselta huomaten nyt vasta, kuinka mukavemmalta se tuntuikaan kuin kylmä hiekka, joka valui Leonin kengän sisälle jo ensimmäisellä askeleella. Turhia valituksia suustaan päästämättä Leon jatkoi matkaa Tanyan kanssa. Yö oli kaunis. Taivaalla oli moina tähtiä, joista jopa nopealla vilkauksella Leon tunnisti tähtikuvioita. Aallot saapuivat suhisten hipomaan kaksikon varpaita, madellen sitten takaisin veteen. Rannalla oli vain pari ihmistä jengiläisten lisäksi. Ilma oli jotenkin...miten sen sanoisi? Romanttinen? Ei ehkä vähintään Tanyan ja Leonin kohdalla, vaa Leon uskalsi arvata, että päästäessään Alessan ja Forestin ilman valvontaa, he menivät heti samaan pukukoppiin riisumaan vaatteitaan. “Tämäkö laituri?” Leon kysyi hiljentäen vauhtiaan kun he olivat saapuneet yhden laiturin luo. Se oli hyvin pitkä, aivan vesirajassa. Laituriin nojasi kyltti missä luki suurin, mustin tikkukirjaimin “EI SAA HYPÄTÄ.” Leon testasi laiturin kestävyyttä kengänpohjallaan. Laudat narahtelivat vähän, mutta muuten siitä huomasi jo että se oli hyvin laadukas. Sitten hän uskalsi laittaa molemmat jalkansa lautojen päälle. Kesti se. Leon hymähti rohkaisevasti Tanyalle, joka astui myös laiturille. Viimein, ehkä harmikseenkin Anderson päästi Monteron kädestä irti, kävellen laiturin päähän. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 20, 2015 15:14:50 GMT
tanya elisabeth montero - naurahti pienesti, käsiparin heilahtaessa nopeasti eteen, ja sitten taakse, kaksikon lähtiessä kävelemään kohti vesirajaa. Matka laiturille ei ollut niinkään pitkä, mutta koko matkan aikana ei hän viitsinyt sanoa sanaakaan. Ennemminkin hän vain nautti edellään kulkevan miehen seurasta, otteen hänen käteensä puristuessa hieman. Tuolla hetkellä, hänestä tuntui siltä kuin voisi tuosta noin vain lopettaa kaiken "jengihölmöilyn", ja oikeasti koittaa miten kaksikko pärjäisi parina. Mutta kaikki tuo, oli aivan liian riskialtista varman päälle pelaavalle Monterolle, joten sekin jäi vain haaveeksi. Laiturille saavuttiin pian, ja matkan aikana oli naisen mustat kengät jo kastuneet hivenen verran vesirajassa käveltyä. Se ei juurikaan hänen huomiota kiinnittänyt kuitenkaan, katseen pysyessä tiukasti edellään kävelevässä miehessä, jonka käteen oltiin tarrauduttu jo jokin aika sitten. Pienesti nyökäten, päätyi hän vastaamaan seuralaisensa kysymykseen laiturista, ja hetkessä kädet olivat jo erkaantuneet toisistaan, Leonin kävellessä kohti laiturin päätä. Kulmiaan hieman kohoittaen, astui Montero itsekkin mahdollisimman varovaisesti laiturille, jonka jälkeen lähdettiin ottamaan askelia kohti päätä. "Tiesitkö että on töykeää jättää seuralaisesi tuolla tavoin?" Tanya virnisti leikkisän oloisena, osoittaen sanoillaan hetkeä, jona mies jätti naisen mitään sanomatta laiturin edustalle. Hän käveli nyt rauhallisin askelin laituria pitkin, ja oli enää vajaa parin metrin päässä laiturin nokasta. Paikka oli todellakin hieno, niin kuin kaikki hänelle olivat uskotelleet - laiturin reunoja kiersivät kaiteet, joiden ympärille oltiin kiedottu kauniisti valoja, jotka valaisivat laiturin puisia lautoja, sekä hieman laituria ympäröivää vettä. Ja maisematkin olivat kellonajasta riippumatta kauniit. Laiturin päähän päästyään, vetäisi Montero syvään henkeä, nojaten sitten varovaisesti selällään laiturin kaiteeseen. Hän katseli hetken ajan aivan hiljaa ympärilleen, jonka jälkeen katse palautui hitaasti tummahiuksiseen mieheen, pieni hymy kohoten hänen huulilleen. "Täällä on kaunista", oli kaikki, mitä vaaleaverikkö saattoi päästä huuliltaan. Hän ei juurikaan ollut niitä ihmisiä, jotka katselivat maisemia sekä kuuntelivat muka niin surullisia rakkauslauluja, mutta tuolla hetkellä tunsi hän olonsa aivan eri ihmiseksi. javier jóse chavez - hymyili tyytyväisenä, naisen kavutessa hänen päälleen, eikä aikaakaan kun pehmeät huulet tunnettiinkin jo ihollaan. Hieman päätään kallistaen, painoi hän huulensa nopeasti toisen omille, hymyn pysyen tiukasti hänen huulillaan. Hänellä ei ollut juuri koskaan aikaa tuollaisiin typeryyksiin, ja nyt hän aikoi vain nauttia tilanteesta kaikin siemauksin. "Sinäkin", hän mumisi hiljaa, irroittauduttuaan viimeinkin itseään pienemmän naisen huulista. Katse puolestaan oli ollut jo hetken aikaa kiinni vain parin sentin päässä olevan naisen silmissä, josta se hiljalleen lähti harhailemaan rannalle - saaden näkökenttäänsä jopa hyvinkin tutun ihmisen. Kulmakarvojaan hieman kurtistaen Chavez katseli hetken aikaa, kuinka La Maraan kuuluva "Leon", askelsi käsitysten kauemmas vaaleahiuksisen naisen kanssa. Toinen hahmoista näytti hyvinkin tutulta miehen silmään, mutta jos aivan rehellisiä oltiin, ei hän juuri tuolla hetkellä jaksanut kiinnittää kaksikkoon mitään huomiota. Ei siis aikaakaan, kun katse palautui takaisin päällään istuvaan naiseen, joka keinautettiin pian miehen alle, hänen nyt puolestaan painaessa Domitiennen kädet hänen päänsä yläpuolelle. Leikittelevä virne kohosi miehen huulille, pyyhkien hymyn hetkessä pois, kun taas huulet kohtasivat jälleen kerran naisen omat. "Haluaisitko tehdä jotakin?" Javier kysyi pienesti naurahtaen, irroittauduttuaan jälleen naisen huulilta. Kysymyksellään hän tavoitteli jonkin näköistä tekemistä, mikä poikkeaisi jollakin tapaa hiekassa pyörimisestä - ehkäpä kaksikko voisi mennä baariin sisälle? Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 19:36:38 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy naurahtaa hieman suudelmien välistä, kun toinen kallistaa hieman päätään, jotta pääsi suutelemaan häntä. Ilta oli ollut aivan täydellinen, kun hän oli kerrankin saanut viettää Javierin kanssa aikaa vain kahdestaan, saaden ehkä heidän välejään jopa paremmiksi, vaikka he eivät ehkä koskaan tulisi seurustelemaan kunnolla, koska jengielämä ei ehkä ollut oikein sopivaa siihen. Toisaalta eipä tummaverikköä se haitannut, niin kauan kun vain saisi olla toisen kanssa jonkinlaisessa kontaktissa. Pieni, lempeä hymy syntyy taas hänen huulilleen, kun hän kuulee toisen sanat. Javier osasi olla hyvin suloinen, kun he olivat kahdestaan, mutta jengissä kumpikaan ei kylläkään näyttäneet mitenkään erityisesti tunteitaan, mutta ei se mitenkään haitannut, koska sisällään hän kuitenkin tiesi jonkun edes hieman välittävän hänestä, joten se jo riittäisi. Kuitenkin nappisilmänkin katse harhaili takanaan, josta ilmeisesti Leon meni, jonkun blondin kanssa. Se varmaan oli vain joku satunnainen tyyppi baarista, vaikka hän ei tiennyt miten toinen omia naisasioitaan hoiteli. Kuitenkin Bellamy halusi keskittyä paremmin seuraansa, joka saa hänet katselemaan toista. Naurahduksen kera nainen joutui puolestaan toisen alle, joutuen myös pitää kätensä toimeettomina, kun toinen piti ne hänen päänsä yläpuolellaan. Hieman kulmiaan kohottaen nainen ensin hieman leikkimielisesti yritti päästä irti, kunnes se alkoi käymään totisemmaksi, joka sai hänet puremaan alahuultaan. Kaikilla voimillaan hän yritti irti, mutta lopetti sen pieneen tuhimiseen, kun tietäisi minkälaista mielihyvää toinen voisi saada siitä, kun saisi pidettyä naista vain paikoillaan ihan helposti. " Mm.. Haluaisin ehkä jotain juotavaa. " Domitienne ilmoittaa, kun katselee Javieria silmiin. Hän ei tiennyt mikä toisessa oli niin kiinnostavaa, jotta hän vain pystyisi katsomaan miestä koko päivän, kyllästymättä. " Mutta sitä ennen mä haluan sulta vielä pusun. " Alahuultaan purren nainen ilmoittaa, kun hänen poskensa alkavat taas hieman punoittamaan, joka saa hänet viemään katseensa sivummalle vaikka tajusikin lopulta, että se ei auttanut yhtään mitään. Domitienne ei itse pystynyt nousemaan paljoakaan, jotta olisi voinut painaa huulensa Javierin omia vasten. Myös tämä oli varmistus, että hän ehtisi vielä nauttia suudelmasta, kun muuten he eivät sellaista ainakaan paljoa tehneet. Attachments:
|
|
