JENGIRP - new leader

väkerräppä herra, niin saadaan roolipeli täyteen 8)
ja juuups, roolin sulle tässä pian

tee vaa, jos multa kysytää 8)

//kirjotan wordiin jo aloituksen, niin ootan viel sen oikean käden, ja päästään sitten roolaamaan  )

A L O I T U S

Kello on kymmentä vaille kaksitoista, kun jengiläiset saapuvat bileistä syrjempään paikkaan - aivan veden äärelle, kuemmas bileistä.
La Maran ja Bloodsin johtajat tapaavat, ja molempin jengien oikea ja vasen käsi ovat johtajiensa vierellä. Muut jäsenet ovat heidän takanaan, odottaen käskyä mitä seuraavaksi tapahtuisi ja sehän on aivan teidän päätettävissänne. Naljailua, tappelua?

Sää on lämmin. Aurinko on painunut alas, mutta lämpö (yli +20c) säilyy. Ei tuule, eikä pilivä ole taivaalla, vain tähdet ja kuu antavat teille valoa.

Muistakaa roolata realistisesti. Jos joku ampuu toista päähän (jota ei tässä roolipelissä tapahdu), hän kuolee, eikä ala tappelemaan ampujan kanssa jne.
Saatte siis itse päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jengiläiset voivat olla vihaisia, odottavaisia, mitä vain. Käyttäkää mielikuvitustanne.

(lainaus aloitusviestistä)
La Maran ensimmäinen naisjohtaja oli 24-vuotias, ja hänen nuorempi siskonsa, 23, oli nyt johdossa. Sodan jälkeen, ja ensimmäisen johtajan kuoltua naisen sisko oli päättänyt uudistaa ryhmäänsä. La Maran tunnusväri oli nyt tuhkansinen, ja pääosin he myivät huumeita ja aseita jotka eivät olleet rekisteröity. He toimivat myös palkkamurhaajina.

Bloodsin tunnusväri on yhä viininpunainen, ja he harjoittavat kerjäämistä, myyvät huumeita, ja tappavat ihmisiä kaupppojen ja ryöstöjen aikana. Tällä jengillä on ollut yhteensä kolme johtjaa, joista ensimmäinen ja nykyinen ovat olleet nuorempia, mutta pisimpään johdossa olevia. Ensimmäinen oli 27 vanha, ja oli johdossa peräti 11-vuotta. Nykyinen on 26, ja pysynyt johdossa nyt jo 11-vuotta.


MUKAVIA ROOLAUSHETKIÄ KAIKILLE! 

Jade pysyi muutaman metrin päässä Forestista, pitäen oikeastaan etäisyyttä vähintään metrin jokaiseen. Eniten hän piti kuitenkin johtajaan, osoittaen sillä myös kunnioitusta miestä kohtaan. Hän ei halunnut vaikuttaa tunkeilevalta, vaikka suoraan sanottuna oli valmis ottamaan luodin muiden jäsenten puolesta. Niin nainen oli aina sanonut muille, hän olisi valmis antamaan henkensä tämän jengin puolesta. Hänen isänsä oli kasvattanut hänet lojaaliksi ja jokainen Jaden tunteva henkilö tiesi sen, että hän oli myös lojaali. Katseensa nainen antoi kiertää edessään olevissa henkilöissä, La Maran, jäsenissä. Samalla nainen siirsi kättään lähemmäksi ihoa vasten painautunutta asettaan kohti. Kulunut ja puolireiteen yltävä flanellipaita peitti naisen käsiaseen, mutta nainen valmistautui siihen, että mahdollisesti jotain tapahtuisi, jolloin hän joutuisi käyttämään asettaan tai mahdollisesti hän joutui käyttämään nyrkkirautaansa, jota piti vapaassa kädessään, valmiina ja paikoilleen asetettuna. Jade ei ollut ollenkaan varma sen suhteen mitä tulisi tapahtumaan nyt, kun nämä kaksi jengiä tapaisi pitkän tauon jälkeen. 

Tummahiuksinen nainen päätyi käyttämään katseensa Dylanissa ja Lucyssa sekä ohi mennen myös Forestissa, päätyen sen jälkeen vilkaisemaan vielä Danielia ja Tanyaa. Tämän jälkeen hän päätyi siirtymään La Maran tarkkailemiseen. Hän ei luottanut yhtään toisen jengin toimintaan ja eniten hän pelkäsi, että vastakkaisella ryhmällä olisi jonkinnäköisiä kostosuunnitelmia. Molemmat ryhmät tiesivät tasantarkkaa, miten viime kerralla kävi. Silloin kaikki kääntyi Bloodsien voitoksi, mutta mistä hän voisi tietää, jos uusi johtaja olisi saannut hurjan parannuksen aikaa. Sitä nainen pelkäsi, vaikkei näyttänytkään. Hän ei halunnut, että oma jengi jäisi tappiolle, jos he joutuisivat ottamaan yhteen. Tosin Jaden mielestä heidän jengissään oli tapahtunut muutoksia tai ainakin hänessä oli. Hän oli treenannut enemmän ja pystyi nyt paljon enemmän tekemään erilaisia asioita. Hän ei näyttänyt enää pelkoa, sillä ei halunnut, että vastustajat hyötyisivät siintä. Muutenkin Jade oli paljon kylmäpäisempi nykyään ja varmasti hänen jengiläiset olivat huomanneet sen.

Vickers yritti tulkita vastakkaisen jengin jäsenten kehonkieltä, mutta ei oikeastaan ottanut selvää, mitä nämä aikoisivat. Nyrkkiraudattoman kätensä nainen laski käsiaseensa luo, ollen valmis tilanteen tullen vetämään sen nopeasti esiin ja ollen valmis käyttämään sitä. Jos oli kuitenkin mahdollista niin nainen mielummin turvautuisi nyrkkirautaansa. Hän ei halunnut aiheuttaa suurta paniikkia läheisissä rantabileissä, jos päätyisi käymään taistelua aseensa kanssa. Sitä paitsi sen jälkeisten sotkujen siivoaminen oli aina yhtä tuskaa. Vaikka eihän nainen ensimmäistä kertaa siivoaisikaan jälkiään. Hänellä oli omat taktiikkansa ja hän osasi hoitaa homman. Tosin eipä Jaden tarvisi mitään sotkuja tässä tilanteessa siivota, jos joku La Marasta joutuisi tulilinjalle. Eiköhän La Mara hoitaisi omat potilaansa. Katseensa nainen päätyi pitämään tiukasti jengissä, käyttäen sen yksitellen jokaisessa jäsenessä.

Alessa piti katseensa kaukana häämöttävissä Bloodsin jäsenissä. Hän ei uutena johtajana ollut ollenkaan varma minkälainen tämä ryhmä oli, mutta varmaa oli se, että ryhmän nykyinen johtaja oli tappanut naisen kaksosen, Allisonin. He olivat ulkonäötään miltein samanlaisia, mutta Alessa oli tasan vuoden nuorempi.
Naisen päällä oli mustat, reviyt farkut, ja sininen huppari. Hänen toisessa kädessä kiilteli hopea nyrkkirauta, ja hänen ihoaan vasten painautuneet veitset olivat vielä toistaiseksihänen pohkeensa ympärillä, kireässä veitsisuojassa. Suoja oli tarpeeksi kireä, jotta veitset eivät tippuisi, mutta tarpeeksi löysä siihen, että nainen voisi milloin vain vetää ne kyykistymällä pois. Se oli melko kätevää - ainakin Alessan mielestä. Veitset eivät näkyneet litteän olemuksensa vuoksi, eikä ne naista häirinneet, ei sitten yhtään. Hänn lempiaseensa oli hänen alaselällään. Farkut pitivät sen paikoillaan, jonka takia sekään ei tippunut minnekkään.

Naisen sinisen hupparin huppu oli hänen päässään, samalla kun hän käveli tennareidensa kanssa muutaman metrin toisten edessä, vasen ja oikea käsi häntä lähettyvillä.
Hän oli uudistanut ryhmänsä siskonsa toiveiden mukaan. Uudet säännöt, uudet ihmiset. Entiset oltiin heitetty pihalle sodan jälkeen, ja nyt hänen kanssaan oli varmasti paljon luotettavampi ja vahvempi ryhmä.
Ennen Washingtoniin tuloa nainen oli treenannut itseään myös vahvempaan kuntoon. Niin henkisesti, että myös fyysisesti.
Alessan vilkaisi olkansa takaa Beaufortia, ja sitten Domitiennea, jonka jälkeen hänen ruskeat silmänsä käviviät myös loputkin jengiläiset. Alessa oli ylpeä kokoamastaan jengistä. hän todella piti heistä kaikista.
Alessa otti hupparin hupun pois kasvojensa edestä, samalla kun jengi alkoi lähestyä toista jengiä. Hänen ruskeat hiuksensa olivat löysästi poninhännällä.
Nainen otti taskustaan tupakan sytyttäen sen.
"Mahtavaa..." Hän kuiskasi, hymähtäen. "Oikeastikko?" Hän jatkoi jo hieman kovempaan ääneen, puhaltaen tupakan savut raittiiseen meri-ilmaaan.
Nainen pystyi jopa väittämään, että jokainen Bloodsin ryhmässä näytti siltä, että he olisivat kuolemaan tuomitut. He näyttivät jokseikin vihaisilta, ja valmiina hyökkäämään. 
Alessa naurahti, vieden kätensä läpi kasvojensa, vieden sitten katseensa Bloodsin ryhmän johtajaan. Hän nyökytteli päätään, vieden silmänsä miehen varpaista viimeiseen pörröttävään hiuskiuhkuraan asti.
"En ihmettele yhtään, miksi hän ampui sinua", Alessa sanoi vahingoniloisesti. Hän tiesi, että tulisi saamaan naljailua siskostaan ja hänen kuolemastaan. Toisaalta, se olisi kyllä melko epäkohteliasta Allisonia kohtaan. Hän oli kuollut.

//tuun huomenna roolaileen lisää, odotan, että Emilia roolaisi