vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80 
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 6:13:51 GMT
Myönnettäköön, että nainen oli katkera. Hän oli katkera siitä, mitä heidän molempien jengien historiassa oli tapahtunut. Se vain oli Alessa. Hän ei unohtaisi asioita niin helposti, mutta anteeksiantavainen hän oli. "Luuletko tosiaan, että suostuin tähän vapaaehtoisesti?" Nainen sanoi kulmiaan kohottaen. "Ehei, en minä tätä tahtonut." Tosiasia oli, että nainen oli menettänyt siinä samalla miehensä, ja kaksi vuotiaan poikalapsensa. Hänellä ei ollut enää jengiin tulon jälkeen perhettä, kunnes La Marasta tuli hänen perheensä. "Sinä ammuit hänet kuoliaaksi. Eikö se tunnu hieman epäreilulta, että teidän seksin jälkeen hän saa kuulla jotain, minkä olisit pitänyt salassa, mutta hän sai tietää siitä? Voi Forest... Aloitit häntä ja hänen jengiään vastaan ihan turhan sodan. Etkö tajua sitä? Te molemmat rikoitte sääntöjä, sinut olisi pitänyt viskata ulos, niinkuon myös Allisonin", nainen sanoi rauhallisesti, samalla kun hänen kasvoilleen tuli hieman surullinen ilme. Hän tosiaan sääli miehen jengiä. Hän ohitti kylmäverisesti Beaufortin kuiskauksen, pitäen katseensa Bloodsin jengissä. "Hauskaa, - voisin jopa väittää, että näytätte paljon onnettomilta. Etkö vieläkään tajua? Vaikka jengisi on päättänyt ottaa luodin puolestasi, he ovat kärsineet turhaan. Aloitit suhteen Allisonin knssa, jonka seurauksena syntyi sota, ja ne kuolleet, jotka eivät ole enää ryhmässäsi, he kuolivat turhaan." Hän jatkoi, ja hänen äänensävynsä oli muuttunut todella kiivaaksi. "Mutta... Tuskin tahdoit tulla tappelemaan, vai?" Hän sanoi hetken päästä, kallistaen hieman päätään. "Sillä se olisi melko turhaa. Emme ole tulossa teidän tiellenne", Alessa sanoi, hänen pulssinsa palattua normaaliksi. Ei, he eivät todellakaan menisi Bloodsin tielle. Se oli Allisonin toive, jota Alessa kunnioittaisi. //anteeks lyhyys,, tuli kiire Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 14:04:25 GMT
tanya elisabeth montero - seurasi kaikessa rauhassa meneillään olevaa tilannetta, pureskellen suussaan olevaa purkkaa mahdollisimman huomaamattomasti. Häntä ei tapaaminen kiinnostanut, ei laisinkaan. Mistä helvetistä lähtien he olivat edes päättäneet aloittaa "keskusteluja", kun voitaisiin toimia vanhojen tapojen mukaisesti - kaikki tiellä olevat tapettiin, taikka tyrkättiin sivuun kylmäsydämmisesti. Oli miten oli, Montero kuului joka tapauksessa osaksi jengiä, eikä tuon vuoksi niinkään edes voinut olla tapaamisesta pois, vaikka sitä kovasti olisi halunnutkin. Katseensa vaaleaverikkö pääsi käymään jälleen kerran La Maran jäsenissä, joista vain pari oli hänelle ennestään tuttuja. Javierin kanssa hän ei koskaan niinkään ollut keskustellut, mutta pariin otteeseen kaksikko oltiin jouduttu repimään toisistaan irti, ja sekin jo vuosia sitten. Ken tietää, muistiko herra toista edes enää, vai oliko ikääntyminen tehnyt tehtävänsä. Toinen kenet nainen joukosta tunnisti, oli Leon. Hänen ja miehen menneisyys oli mitä oli, ja mitään tapahtumista ei hän katunut hetkeäkään. Nyt he puolestaan olivat "ystäviä", tai näin oli herra ainakin antanut ymmärtää - mutta ystäviä tai ei, täytyi Monteron parhaansa mukaisesti esittää vain mahdollisimman välinpitämätöntä, muiden ollessa paikalla. Ajatuksiinsa uppoutuneena, oli vaaleaverikkö jäänyt puolivahingossa katsomaan itseään pidempää herraa hetkeksi, pienen hymyn kohotessa hänen huulilleen. Hymy pyyhkiytyi kuitenkin nopeasti pois, käsien laskeutuessa samanaikaisesti naisen sivuille mahdollisimman rennoin elein. Hän ei halunnut antaa itsestään hiemankaan jännittynyttä kuvaa, ja siitä hän piti myöskin hyvin huolen. Pian Tanya käänsi katseensa silmiään pyöräyttäen takaisin johtajiin, jatkaen keskustelun kuuntelua nyt ilmettäkään väräyttämättä. Toinen käsi oli puolestaan tällä välin kohonnut naisen selän taakse, ottamaan aseensa otteeseensa - antaen sen kuitenkin levätä vielä hetken aikaa toisen selän takana, jotta tilanne ei näyttäisi liian "uhkaavalta". Tuolloin mitä luultavammin vetäisivät muutkin aseensa esille, ja siitä tuskin mitään hyvää seuraisi, eikä sitä nainen haluaisi olla edes todistamassa. Ties montako ruumista rannalta tuolloin pitäisi kerätä. Monteron kuullessa La Maran johtajan kannan tappelusta, ei hän voinut enää pidätellä itseään, eikä siis aikaakaan kun vaaleaverikön huulten lomasta pääsi huvittunut naurahdus. Hän ei itse uskonut laisinkaan toisen puheisiin, tälläisissä tilanteissa oli lähes aina mukana jonkinlainen silmänkääntötemppu, jolla yritettiin muka niin onnistuneesti hämäämään vastapuolta. - töks Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 17, 2015 14:21:32 GMT
Domitenne Veronica Doreen Bellamy seisoskelee pienessä haara-asennossa, Alessan vasemmalla puolella. Hän katsahtaa ensin nappisilmillään oma jengiään vakavasti, kunnes naisen pistävä katse pääsi katselemaan Bloodseja, mutta valitettavasti eniten hänen veljeään. Kukaan ei tainnut tietää hänellä olevan veljeä, saatikaan sitten sitä, että hän olisi Bloodseissa. Tummaverikön sirot kädet pysyvät hänen lantiollaan hieman diivamaisesti, mutta hänen vasemalla puolellaan oli siinä kohdassa pistooli, jonka hän voisi vetää nopeasti esiin tarvittavan tilanteen tullen. Itsekseen tuhisten nainen halusi toimintaa, miten kaksi jengiä vastakkain edes pystyivät käyttäytymään näin rauhallisesti? Domitennen sisällä ainakin kiehui tosi syvään, kun hän edes näki toiset. Halveksumainen katse vie läpi jokaisen bloodsin, päästä varpaisiin. Myönnettäköön, toiset olivat pelottavia, mutta sitä todellakaan nainen ei tulisi koskaan myöntämään. Tummat kulmakarvat kohoavat, kun hän kuulee Alessan sanat. Mitä toisen päässä oikein liikkui. Hetken johtajaansa kysyvästi katsoen hän pyörittää päätään. " Mitäsä selität? " Bellamy katsoo toista kulmat kurtussa, hän oli aina hieman kuumaverinen ja olisi hetkenä minä hyvänsä hyökkäämään toisten kimppuun. Hän ei todellakaan ala alistelemaan toisia millään tavalla. Alessa sanoi kaikenlisäksi lauseensa niin tosissaan, että hän ei usko, että tämä olisi joku vedätysyritys. Nappisilmien halveksiva katse alkaa taas kiertämään bloodseissa, pysähtyen kuitenkin ärsyttävän oloiseen johtajaan. Pieni, tyytyväinen virnistys muodostuu naisen huulille, kun Alessa sanoo ihan okein - turhaa toinen oli tapattanut jengiläisiään. Domitiennen kädet puristuvat hetkeksi aina välillä nyrkkiin, välillä avautuen - hän olisi kokoajan valmis, jos tähän tilanteeseen saataisiin jonkinlaista jännitettä. Tummaverikön käsi kuitenki lopetti toimintansa, kun hän asetteli vasemman kätensä lantiolleen, pitäen jo aseestaan kiinni. / pelaan ihan just Dylanilla. Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 17, 2015 14:24:22 GMT
Lucy heitti tupakantumpin rantahiekalle kengällään haudaten sen siihen. Hän oli luvannut että ei polttaisi pitkiin aikoihin, mutta hän oli löytänyt farkkushortsiensa taskusta röökiaskin sekä sytkärin, jossa oli jäljellä vain yksi. Eihän sitä sinne voinut jättää, joten hän oli polttanut sen loppuun La Maraa odotellessa. Hän kohotti kulmiaan nähdessään, kuinka kuusi henkilöä tallusteli kohti. Lucy katsoi muita ryhmäläisiään kuin odottaen miten he reagoivat. Kaikki pysyivät kuitenkin hiljaa. Lucyllä oli päällään harmaat, tiukat farkkushortsit minkä taskuista löytyi vähän kaikkea kuten puhelin, tyhjä tupakanaski, rypistyneitä seteleitä, sytkäri ja Lucyn kubotan. Kubotan oli tainnutusase, joka oli 14cm pitkä ja valmistettu alumiinista. Se oli sitä varten, että Lucy pystyi voittaa ihmisiä heitä tappamatta. Se oli oikeastaan aika turha, sillä hän useimmiten käytti pistoolia tai itsepuolustustaitojaan jotka hän oli saanut ankean menneisyytensä takia kotona. Silti hän oli saanut luotettavasti tainutettua sillä ihmisiä, joten hän tunsi olonsa turvalliseksi sitä mukana kantaessaan. Lisäksi Jonesilla oli hänen rakas pistoolinsa mihin hän oli luottanut monia vuosia ollessaan jengissään. Lucy piti pistoolia takataskussaan, mutta pistoolin piippu piiloutui napitettavan kauluspaidan alle. Lucy oli pistänyt päähänsä myös tumman pipon koska hänellä oli bad hair day - tai oikeastaan hänellä oli joka päivä bad hair day. Hänen hiuksensa tuntuivat olevan koko ajan takussa, joten pientä helpotusta toi kun hän sai piilotettua niistä suurimman osan piponsa alle. Lucy ei antanut inhoaan La Maraa kohtaan näkyä ulospäin, kun hän käytti katseensa jokaisessa jengiläisessä vuorotellen. Viimeisenä Alessassa, ja jätti harmaat silmänsä nuoreen aikuiseen joka oli alkanut puhumaan vahingoniloiseen sävyyn Forestille. Lucy puristi nyrkkinsä kiinni niin että mustaksi lakatut kynnet pistivät kämmenen ihon pintaa. Huultaan purren hän yritti hillitä kiukkunsa kun nainen vain jatkoi. Juuri kun Lucy oli puuskahtamassa kuin osoittaen sillä inhoaan eniten uutta La Maran johtajaa kohtaan, Alessa päätti kysyä ehkä ensimmäistä kertaa jotain fiksua. Lucy kääntyi katsomaan johtajansa suuntaan. Itseasiassa hänkin oli odottanut myös vastausta kysymykseen, joten jospa se nyt paljastuisi. //otin Lucylle ton Kubotanin koska halusin vähän jotain luovempaa kuin nyrkkirauta, pyssy tai veitsi x) Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 17, 2015 15:12:19 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy seisoo Forestin oikealla puolella, muut jäsenet heidän takanaan. Hän katselee leveä virne naamallaan La Maran jengiä, joka oli heidän edessään. Tilanne oli hyvin outo, ei hän ainakaan tänne ollut pelkästään puhumaan tullut ja siltä näytti, että ei hänen siskokaan. Mies ei ollut kertonut kenellekkään omistavansa siskoa, joka olisi La Marassa, ei todellakaan Kuitenkin ajatuksistaan heräten tummaverikkö huomaa siskonsa hyvin halveksivan, että pistävän katseen itsessään. Se saa hänet hieman hermostumaan ja katsomaan vihaisesti häntä. Huvittunut naurahdus pääsee miehen huulten välistä, La Maran johtajan kertoessa, että tappelu ei olisi pakollinen, mutta hänen siskonsa oli ilmeisesti eri mieltä. Dylan huomasi siskossaan samallaista kuumaverisyyttä ja äkkipikaisuutta kuin hänessä itsessään, jolle hän osakseen sitten naurahduksensa osoitti - kenenkään kuitenkaan sitä tajuamatta. Bellamy pörröttää rauhallisesti tummia hiuksiaan, kun katseellaan katsellen toista jengiä, päästä varpaisiin. Ei toiset mitenkään heikoilta näyttäneet, mutta mies uskoi Bloodsien mahdollisuuksiin enemmän. Vasenkätinen mies vie kätensä puuskaan, Hän oli aika toimeeton, koska hän odotti myös hieman johtajansa vastausta Alessan kysymykseen, mutta toisaalta ehkä hänen pitäisi yrittää saada toista pois hankalasta tilanteesta, mutta hän oli miettinyt joskus itsekseenkin tätä kysymystä. Dylan vie katseensa Forestiin hetkeksi, mutta sen enempää asiaa miettmättä hän jatkaa La Maran jengin arvioimista, jotkut olivat hieman pelokkaamman oloisia, mutta toiset olivat hyvinkn totisia - ehkä hieman haastavankin oloisia. Kuitenkin tummaverikkö haluaisi pian jotain toimintaa, koska pelkkä lässyttäminen olisi turhaa. Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 17, 2015 16:12:18 GMT
Forest Jaye Monte antoi katseensa pysyä edelleen La Maran naispuolisessa johtajassa, joka avasi suunsa. Nainen osasi olla piikikäs, typerä ja nainen ei osannut pitää suutansa kiinni. Se miestä ärsytti todella., että nainen uskalsi todella puhua Allisonin ja Forestin petipuuhien tapahtumista, varsinkin Bloodsien jäsenten edessä. Nainen nolasi miehen. Monte ei ollut kertonut tuosta tapahtumasta kenellekkään, ei hän vain halunut puhua. Ei edes Dylanille, oikealle kädelleen. Jayeta todella ärsytti nainen suunattomasti, nainen puhui ja puhui. Forest asteli naisen eteen, melkeinpä iholle. Hän nappasi naisen sinisen hupparin kauluksesta kiinni ja nosti naisen ilmaan. 26-vuotias katsoi syvälle naisen ruskeisiin silmiin. Mies oli vihaa täynnä, tällä hetkellä hän vain säteili vihaa ja ärtyneisyyttä. Ruskeaverikkö laski naista hieman alemmas, niin että naisella ylsi jalat hieman hietikkoon. ''Että kehtaatkin puhua tuollaisia!?", Forest ärähti vihaisesti ja kiristi otettaan naisen sinisestä hupparista. Ilmeisesti tämä nainen, jota mies piteli ilmassa, oli Allisonin pikkusisko. Kuka muu tietäisi noin tarkasti Allisonin ja Forestin petipuuhista. Hän oli kuullut joskus Allisonin lausuvan Allisonin siskon nimen. Se taisi olla Alessa, siis Alessa oli Allisonin sisarus. ''Alessa, et tiedä näistä asioista mitään, joten pidä se pieni suusi kiinni!" Monte ärähti ja katsoi naisen silmiä. Ruskeaverikkö odoitti Alessan reaktiota. Forest katsahti oikeaa kättään, Dylania ja sitten Tanyaa. Hän siirsi katseensa takaisin Alessaan. ''Onko kivaa, että sinulla ei siskomaista tukihenkilöä? Vai onko sinulla suhteita henkimailman kanssa?", 26-vuotias kuiskasi naisen korvaan ja virnisti itsekseen. Ihan tahallaan hän kiusoitteli naista. "Samanlaisia suhteita kuin sinun jengisi huumediilaukset?", hän jatkoi virnuillen ja katsoi naisen reakiota. Forest huomasi Alessan silmistä polttelevan vihan vain kasvavan. Ruskeaverikkö oikeastaan nautti siitä, että Alessa ärsyyntyi. Attachments:
|
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 16:39:26 GMT
Alessa piti tiukan katseensa miespuoleisessa johtajassa, joka olikin pian melkien kiinni naisen vartalossa. Miehen kädet pitivät Alessaa ilmassa, kunnes hän laski naista alemmas. Naisen ruskeissa, miltein mustissa silmissä paistoi viha, mutta hän oli todella itsevarma siitä, mitä oli juuri puhunut. Hän tiesi paljon Allisonin asioista. Niin paljon, ettei Forest edes osannut arvata. "Jengiläisilläsi on oikus tietää, että heidän johtajansa on petturi", nainen sanoi aivan miehen naaman edessä, samalla tiputtaen puolikkaan tupakan rantahikkaan. Nainen oikeakäsi oli ottanut esille puukkonsa, ja parhaillaan hän oli lähestymässä heitä, mutta nainen nosti kätensä pysähdyksen merkiksi. "Beaufort", nainen sanoi, katsoen hetken miestä, mutta siirsi katseensa sitten Bloodsin johtajaan. Hänen toinen kätensä oli miehen vartalolla, kyljellä. Hänen puukkonsa, jonka hän oli taskustaan vetänyt, oli nyt painautunut miehen ihoa vasten. Hänen toinen kätensä siirtyi miehen vatsalihaksille, samalla kun hän puri huultaan. "Tiedän Allisonin asioista paljon enemmän kun uskotkaan", hän kusiskasi aivan miehen korvaa vasten. "Tiedän, että pidät tästä..." Hän jatkoi, vieden kätensä vielä alemma liu'uttaen sitä miehen rintaliaksia vasten. Hän painoi puukon suoraan miehen alavatsan alle, pitäen sitä siinä hellästi, liikaa painamatta. "Allison ei ole ollut koskaan tukihenkilöni. Emme olleet niin läheisiä, mutta velvollisuuteni on hoitaa hänen asiat loppuun", hän sanoi jo hieman kovempaan ääneen, purren jälleen huultansa. Forest hellitti hieman otettaan, lopulta päästäen irti kokonaan. Alessa veti puukkonsa takaisin hihaansa, ottaen muutaman perääntyvän askeleen oikean kätensä vierelle. Hän ei ollut koskaan ollut Allisonin kanssa yhtä läheinen, kun hän olisi tahtonut olla. Nuorempina he olivat paljon läheisimpiä, mutta iänmyötä tiet olivat lähteneet vain erisuuntii. Hän ei ollut varma mitä asiaa Forest oli salannut Allisonilta, eikä häntä oikeastaan se edes kiinnostanut. Oli todella ilkeää ajatella, että historia voisi ehkä toistaa itseään. Alessan oli pakko myöntää, että hän ymmärsi siskoaan täysin. Forest oli komea, mutta ehkä hieman liian itsekeskeinen Alessan miesmakuun. Tetetnkin hän oli harrastanut monia kertoja yhdenillan juttuja, mutta kun hän oli saanut lapsen, se ainoa mies jonka kanssa hän oli sen saanut, oli ollut naisen ensimmäinen oikea suhde. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 16:42:58 GMT
javier jóse chavez - oli kuunnellut sivukorvallaan johtajien puheita jo jonkin aikaa, katseen harhaillessa vierellään laineilevassa meressä. Tapaaminen oli alkuun kuulostanut mainiolta idealta, mutta vasta hetki sitten oli herra menettänyt mielenkiintonsa koko keskusteluun. Aurinko oli laskenut jo tunteja sitten, ja pimeys oli ottanut taivaan haltuunsa, jonka myötä ei merellekkään mitään sen kummemmin nähnyt. Vain parin rannalle pystytetyn valotolpan heijastukset voitiin nähdä väreilevästä vedenpinnasta, ei kauheasti sen enempää. Chavezin korvaan kantautuivat viimeinkin vastakkaisen ryhmän, Bloodsien johtajan vihaisen kuuloinen ääni, saaden miehen viimeinkin palauttamaan katseensa kaksikkoon. Kulmiaan hivenen verran kurtistaen, seurasi espanjalaistaustainen kaksikon puuhia, eikä aikaakaan kun Alessa oltiin nostettu paidan rinnuksista kiinni pitäen ilmaan - ja vaistomaisesti, oli Javier pian vetäissyt otteeseensa lähes upouuden aseensa. Kehenkään ei sitä osoitettu, mutta valmiiksi se jokatapauksessa ladattiin, toisen jengin johtajan aikeista kun ei näemmä yhtään voinut ennalta tietää. Nyt katse oli lukittautunut noin kolmen metrin päässä seisoviin johtajiin, siistin hammasrivistön uppoutuessa hänen alahuulensa sisäosaan tiukasti. Ampumista hän ei ollut aloittamassa, mutta oli jokatapauksessa valmistautunut. tanya elisabeth montero - puraisi alahuultaan hennosti, katsellen tarkkaavaisesti johtajansa eleitä. Hän oli hyvinkin luottavainen miehen suhteen, mutta juuri nyt, oli nainen lähes varma toisen menettävän hermonsa - eikä aikaakaan kun niin kävikin. Ei siis aikaakaan, kun vanhempi mies oli nostanut La Maran johtajan hupparin kankaasta tiukasti kiinni pidellen ylös, jota seurasi hetkessä jämäkkä karjahdus. Joidenkin mielestä tilanne saattoi olla jopa huolestuttava, mutta Montero itse nautti siitä kaikin mahdollisin tavoin. Herra viimeinkin näytti mihin hänestä oli, eikä vaaleaverikön enää tarvinnut niinkään pelätä paikastaan jengissä, taikka ylipäätään jengin yhtenä pysymisestä - ei ainakaan jos Forest pitäisi käytöstään yllä, näyttäen jokaiselle tielleen astuvalle kaapin paikan. Pienesti virnistellen, Tanya heilautti lyhyet, luonnollisesti laineille vääntyneet kiharansa pois kasvoiltaan, purren samanaikaisesti alahuultansa. Tuon kaiken lomassa, oli naisen nyt jo ylimielisen oloinen katse siirtynyt La Maran jäseniin, katsoen jokaista kaikessa rauhassa päästä varpaisiin - hypäten tietenkin Leonin ylitse. Juuri tuolla hetkellä, ei hän halunnut toisen kanssa minkäänlaista katsekontaktia, joten ihmistä koitettiin vältellä kaikin mahdollisin keinoin. Katse pysähtyi hetkellisesti taaempana seisovaan Chaveziin, joka oli vasta hetki sitten vetäissyt aseensa esille, ja oli juuri saanut sen ladattua - ja samassa Montero pystyi tuntemaan sydämensä jättävän pari lyöntiä väliin, kuin ne olisivat olleet ylimääräisiä. Katse palautui nopeasti takaisin jengien välillä olevaan kaksikkoon eikä sekuntiakaan, kun nainen oli pian itsekkin vetäissyt aseensa esille, katseen käydessä aina välillä La Maran jengiläisissä, ikään kuin vahtien heidän jokaista liikettään. - tuosta tanyan lopusta tuli nyt kamalan sekava :'DDDD Attachments:
|
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 16:57:36 GMT
Haluutteko ite nyt päättää, että mitä tapahtuu? Tai siis sillee  et tuski ne nyt tos alkaa tappelee et haluutteko vaik vapaa-aikaa? et nyt just tyylii noi keil on salasuhteit nii vois tavata tai sillee |
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 16:59:35 GMT
- mietin justiinsa että joku vois vaikkapa rauhotella tilannetta, ja johtajat jäädä (jos haluaa) jutteleen keskenään :'D
|
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 17:05:23 GMT
- mietin justiinsa että joku vois vaikkapa rauhotella tilannetta, ja johtajat jäädä (jos haluaa) jutteleen keskenään :'D joo, hyvä idea! et just joku sanoo, että johtajat voi jäädä juttelee keskenään ja että muut voi lähtee jutta sano, että se vois roolata sen? |
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 17, 2015 17:29:51 GMT
Leon katsoi hiljaa vierestä Alessaa ja Forestia. Hän puri huultaan puristaen asettaan entistä enemmän rystyset valkoisina. Leon kuitenkin alkoi otteensa hellittää. Hän mietti hetken, ja sujautti sitten aseen nahkatakkinsa sisällä olevaan salataskuun. Tämä oli Alessan ja Forestin hetki. He selvittivät asiansa kaksikseen. Hän nosti nahkatakin kaulukset ylös, pistäen kätensä sitten puuskaan. Hän vilkuili muita hetken katsoen heidän kasvojaan joista ei saanut selvää, mitä he ajattelivat. "Must tuntuu et ois parempi jos Alessa ja Herra Monte puhuvat täällä kaksin, ja me muut mentäis tonne etäämmälle mistä löytyy baarii ja muuta. Jos puhuminen ei suju, täällä on bileiden jäljilt monia ihmisiä todistamassa jos teette toisillenne jotain", Leon ehdotti ennen kuin oli kerennyt edes ajatella. Itse asiassa ehdotus ei kuulostanut mitenkään huonolta. Hän katsoi tällä kertaa jokaista uudelleen toinen kulma koholla, unohtaen katseensa Tanyaan hetkeä kauemmin. Pieni hymynpoikanen kaartui Andersonin huulille kun Bloodsien vasen käsi nyökytteli päätään hyväksyvästi ideoille. Leonista ei ollut myöskään mitenkään haitaksi, jos hän olisi voinut mennä polttamaan röökin baarin pihalle ja ehkä...ehkä juttelemaan jotain Tanyan kanssa? //anteeks tuli lyhyt Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 17:42:48 GMT
tanya elisabeth montero - siirsi katseensa nopeasti pian suunsa avanneeseen mieheen, joka seisoi naisesta hieman kauempana. Alapuultaan hennosti puraisten, siirsi hän katseensa vielä nopeasti johtajaansa, nyökäten sitten pienesti. Toisilleen he eivät mitään tekisi, se oli lähes varmaa, joten miksipä ei? Ei hänellä itsellään ollut edes minkäänlaista tekemistä paikalla, joten miksi nainen ei vain käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Sen enempää ajattelematta oli vaaleaverikkö pian palauttanut aseensa selälleen, siistien hieman olkapäilleen asti ulottuvia hiuksiaan, ennen kuin kohdisti viimeisen katseen Forestiin. "Olen baarilla jos tarvitset apua", Montero mumisi hiljaiseen äänensävyyn, kääntyen sitten kantapäillään poispäin muista. Hän ei ajatellut odottavansa johtajansa mielipidettä asiaan, vaan otti asiat omiin käsiinsä - mies selviäisi kyllä, jos jotakin oikeasti tapahtuisi. Toiselta löytyi voimaa, sekä luultavasti asekkin, joten mitään hätää ei ollut. Naisen askeleet lähtivät pian kohti baaria, jolloin katse käväisi vielä nopeasti La Maran jäsenissä. Javier oli ottanut saman linjan kuin nainen, ja lähtenyt kävelemään kauemmas ryhmästä, kylläkin eri suuntaan, ilmeisesti vain kävelläkseen rantaa pitkin hetken aikaa kunnes porukka kerättiin jälleen kokoon. Mutta häneen ei nainen niinkään viitsinyt kiinnittää sen enempää huomiota, vaan kiinnitti katseensa nyt alahuultaan purren Leoniin, La Maran jäseneen, kuka alunperinkin oli koko "erkaantumista" ehdoittanut. Tanya saapui pian baarin luokse, vilkaisten nopeasti sisälle nenäänsä nyrpistäen. Vaikka ei välttämättä hänestä aivan heti uskoisi, ei hän voinut sietää baareja. Ne olivat liian täynnä ihmisiä, ja hekin olivat yleensä suurimmaksi osaksi vasta hetki sitten kahdeksantoista täyttäneitä miehiä, jotka epätoivoisesti koittivat saada itselleen seuraa illaksi. Baarin sisälle nainen ei siis tosiaankaan suuntaisi, mutta oli jo tällä välin iskenyt silmänsä baarista hieman sivumpana olevalle, suurelle kivelle, jonka viereen oltiin pystytetty noin yli metrin korkuinen tuhkakuppi. Pieni virne nousi naisen huulille, hänen siirtyessä kiven luokse nopein askelin, eikä aikaakaan kun vaaleaverikkö istuskeli kiven päällä jalat ristittyinä ja katseli edessään aukeavaa rantaa. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 17, 2015 17:49:08 GMT
Jade oli suoraan sanottuna aivan helvetin vihainen, eikä hän voinnut käsittää sitä, mitä oli juuri kuullut. Tilannetta ei parantanut se, että asiasta hän kuuli La Maran johtajalta, Alessalta. Samaisella hetkellä, kun Forestin ja Allisonin jonkinnäköinen panosuhde oli selvinnyt oli nainen nähnyt vain punaista, sillä hän luuli, että Forest olisi ollut rehellinen hänelle ja kertonut hänelle, jos jotain sellaista olisi tapahtunut. Vapaalla kädellään nainen hapuili asettansa, mutta päätyi vain tunnustelemaan sitä, halliten itsensä. Yleensä vihoissaan nainen teki todella typeriä asioita, kuten muutamaan otteeseen pahoinpitelyt olivat suoraan sanottuna karanneet käsistä ja jälki sen jälkeen ei ollut kaunista. Ehkä Vickers kärsi jonkinnäköisistä vihanhallintaongelmista, mutta ei hän niitä mitenkään tiedostanut. Hän vain sattui näyttämään tunteensa hyvinkin voimakkaasti, mutta nyt hän hillitsi itsensä. Jos hän näyttäisi ärtymyksensä niin mitä luultavammin oli molemmat jengit toistensa kurkuissa kiinni. Katseensa tummatukkainen päätyi viemään La Maran yhteen jäseneen, joka oli päätynyt avaamaan suunsa. Tällä kertaa tarkoittaen hyvää sanoillaan. Ei nainen halunnut jättää tilannetta tähän vaan hän halusi tietää tasan tarkkaa, mitä Allisonin ja Forestin välillä oli tapahtunut. Ehkä nainen oli hieman mustasukkainen, vaikka hänen ei tarvinut pelätä, että miehen ex-pano veisi tämän. Siintä ei ollut pelkoa. Toinen oli jo kylmänä mullan alla ja, jos ei olisi niin nyt ainakin olisi. Jade ei irrottanut katsettaan jengien johtajista, eikä päätynyt myöskään liikkumaan minnekkään suuntaan. Muut saisivat mennä, jos haluaisivat. Nopein liikkein nainen päätyy ottamaan nyrkkiraudan pois, päätyen pyörittelemään sitä käsissään, pitäen kuitenkin itsensä valmiina, jos joutuisikin nopeasti sujauttamaan sen takaisin ja alkaa puolustamaan itseään sen jälkeen. Jade ei tosin uskonut siihen, että joutuisi nyt tilanteeseen, jossa joutuisi turvautumaan väkivaltaan. Attachments:
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 17, 2015 17:57:08 GMT
Valerie Eloise Rogerin käsi kiertyi tiukkaan otteeseen aseen ympärille, kun tilanne alkoi kärjistyä. Jokainen tuntui olevan valmiina hyökkäämään kun jompi kumpi johtajista tekisi yhdenkin väärän liikkeen. Äänetön huokaus pääsi Valerien huulien välistä, kun Alessan ja Monten keskustelu kiertyi Allisonin ja hänen suhteidensa ympärille. Nainen ei ollut varma, oliko se sopivaa kummankaan puolesta, mutta se näytti ainakin ärsyttävän Bloodsien johtajaa. Valerie oli kuullut jotain huhuja pienestä romanssista muttei ollut tiennyt että se olisi ollut jotain vakavampaakin. Toisaalta enempää lyhyeksi jäänyt keskustelu ei avannut aihetta. Tummaverikkö siristi silmiään mietteliäästi kun Leon ehdotti pientä kahvitaukoa. Asiaa tarkemmin ajateltuaan se oli mieheltä aika fiksu veto, sillä kahden jengin yhteen otto ei ollut kenenkään etu. Valerie heilautti mustat hiuksensa olkansa taakse, ja siirsi aseensa piiloon takkinsa taskuun. "Vihellät vaan", hän sanoi kohdistaen lausahduksen La Maran johtajalle ja käännähti kannoillaan. Iltaan oli tullut yllättävä käänne, ja nyt porukka suuntasi baanalle. Roger kohautti kulmiaan ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy, ehkei illasta tulisikaan niin katastrofaalinen. Toisalata mitä vain voisi vielä tapahtua kahden vallanhimoisen johtajan välillä.  //Lyhyt D: ///Valerielle jotai seuraa? 
|
|
