|
|
Post by pokemon on Nov 17, 2015 18:36:25 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy katselee Forestia, joka sitten tulikin lähelle Alessaa, nostaen toisen hetkeksi ilmaan. Tummaverikkö oli ehtinyt ottaa jo askeleen uhkaavasti heitä kohti, kunnes huomasi johtajansa hiljalleen laskeutuvan alas, saaden taas jalat takaisin maahan. Kaikki tapahtui jotenkin niin nopeasti, että hän ei oikein ehtinyt reagoida - toinen oli jo Forestia ahdistamassa, joka sai pienen virneen leviämään naisen kasvoille, mutta se katosikin nopeasti. Pian hän kuulee jo Leonin ehdotuksen, joka saa jopa häneltäkin myöntävän vastauksen. " Olen tässä ihan lähellä. " Domitienne sanoo, pitäen kättään hetken toisen olkapäällä - lähtien sitten askeltamaan poispäin, ensin katsoen pistävästi Forestia - sen jälkeen hänen veljeään, joka melkein yhtäaikaisesti sanoo jonkinlaista samaa, mitä hän oli juuri itsekkin sanonut. Kaikki olisivat kuitenkin varuillaan ihan varmasti, vaikka kummankaan ei olisi kannattavaa tehdä toisilleen yhtään mitään. Kuitenkin Bellamyn lähdettyä kävelemään hän kävelee ihan veljensä vierestä - pukaten sitten tahallisesti häntä, katsoen toista vain halveksivasti. Ilmeisesti toista otti päähän, jolloin nainen lentää pari askelta sivummas toisen pukkauksen voimasta. Nainen tulistui nopeasti, kun huomasi vielä ärsyttävän, leveän virneen Dylanin naamalla, joka saa hänet ottamaan pari uhkaavaa askelta kohti toista, pukaten toista olkapäistä kaikilla voimillaan taakseppäin, joka sai pidemmän sisaren ottamaan pari askelta vain taaemmas. Leveä virne säilyy toisen naamalla, joten nainen on nappaamassa jo vasemmalta puoleltaan farkuistaan pistoolin, jonka vei osoittamaan Dylania. " Sinuna lopettaisin. " Domitienne sanoo, kun osottaa veljeään aseella. Dylan Elia Jerome Bellamy katselee pomoaan hymyillen, joka saa jonkinlaisen raivokohtauksen - toinen ei ollut kylläkään kertonut hänelle mitään Allisonista, joten aihe taisi olla hyvin arka hänelle. Kuitenkin jonkun La Maran jäsenen ehdottaessa, että pelkät johtajat jäisivät selvittämään välejään, se sai miehen hieman epäröimään. Mutta kyllä Forest pärjäisi, ei Alessa näyttänyt niin pahalta, että voisi jotenkin "voittaa" Forestin. Ei sitten millään. " Joo, mä menen myös baariin. " Dylan kertoi, joka myös tarkoitti sitä, että toinen voisi tulla hakemaan hänet ihan koska vain sieltä apuun, vaikka ehkä sieltä olisi vaikeampi auttaa, mutta kyllähän ainakin tiedettäisiin kuka tapettaisiin seuraavana, jos Forestille kävisi jotain. Itsekseen tuhisten mies asettaa kätensä taskuun, lähtien kävelemään. Pian hän tuntee kuitenkin tahallisen töytäisyn, jonka takia hän joutuu hakemaan hieman tasapainoaan. Kuin reaktiossa hän pukkasi toista kauemmas, huomaten sen olevan Domitienne. Se sai leveän, tyytyväisen virneen hänen kasvoilleen. toisen lentäminen vielä vahvistaen sitä. Lyhyenläntä nainen kuitenkin lähtee vielä häntä kohti uhkaavana, joka saa hänet kylläkin peruuttamaan vain pari askelta, virneen koristaessaan vieläkin kasvojaan. Dylanin virne kuitenkin pieneni, kun hänen sisarensa nappasi aseen nopeasti farkuistaan - laittaen sen osoittamaan suoraan kohti hänen rintakehäänsä - ei hän ehkä haluaisi ammutuksi tulla. Hän ei oikein tietänyt mitä pitäisi tehdä, koska hän ei enää edes ehtisi ottaa omaa asettaan, kun toinen jo ampuisi. " Et sinä uskaltaisi. " Bellamy sanoo vain haastavasti kuin oikein odottaisi saavansa luodista. Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 17, 2015 18:45:48 GMT
Forest Jaye Monte katsoi tummilla silmillään Alessaa silmiin, kun Alessa hiplasi tämän rintalihaksia. Hän puri pienesti huultaan. Jos oli pakko myöntää, se tuntui oikeastaan hyvältä. Monte kuuli pian naisen sanat ''Tiedän, että tämä tuntuu sinusta hyvältä''. Jaye katsahti naista ja irroitti otteensa naisesta. Hän katsoi vielä kerran naista. Forestin katse siirtyi tummahiuksiseen La Marin jäseneen, joka ehdoitti että johtajat keskustelisivat keskenään. Jaye nyökkäsi hiljaa, sillä La Maran jäsenellä oli jokin hyvä idea. He saisivat jutella kahdestaan, vain Alessa ja Forest. Mies antoi jengiläisten mennä, huomaten yhden jäävän vain katsomaan sivulle. Se oli Jade. ''Anteeksi Jade, voitko mennä pois?'' hän kysyi jengiläiseltään. Ruskeaverikkö katsoi Jadea, jonka kanssa miehellä oli aiemmin jonkinlainen panosuhde. Mutta sekin päättyi lyhyeen. Forestista tuntui, että Jade oli hieman mustasukkainen. Mies nappasi Alessaa vahvantuntuisesta käsivarresta kiinni. 26-vuotias katsahti peräänsä. Hän todella toivoi, että Jade ei seuraisi. ''Alessa...'', Forest henkäisi syvään, pysähtyen. Hän astui naisen eteen, katsoen naisen tummahkoja silmiä. Monte puri huultaan, hän tahtoi pyytää anteeksi tyhmiä sanojaan. Vaikutti tyhmältä, että eka huudellaan typeriä ja pian käveltäisiin käsi kädessä sopimaan asioita. Mies huokaisi syvään ja katsahtaen Jaden suuntaan, joka oli hieman kauempana. ''Taidan pyytää anteeksi tyhmyyksistäni, en minä todella...'' Ruskeaverikkö henkäisi syvään. Hän hiljentyi ja antoi katseensa laskeutua naisen huuliin. Mies astui naista lähemmäs, virnistäen pienesti. ''...tarkoittanut mitä minä sanoin'', hän jatkoi ja painoi kätensä hiuksiinsa, pörröittäen hiuksiaansa. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 18:59:39 GMT
javier jóse chavez - oli kävellyt vasta hetken aikaa pitkin vesirajaa, katse kiinnitettynä tiukasti jalkoihinsa, kunnes viimeinkin vilkaisi peräänsä, vain varmistaakseen kaikkien lähteneen. Ihmiset olivat vähentyneet, se oli totta, mutta kauempana rannalla pystyi herra näkemään selkeästi Domitiennen hahmon, ase tiukasti otteessaan. Turhautunut huokaisu livahti vanhemman miehen suusta, jota seurasi litania kirosanoja - nainen hankki itsensä lähes aina ongelmiin, eikä nytkään olisi ensimmäinen kerta, kun joutuisi menemään rauhoittelemaan naista. Askeleet siis kääntyivätkin pian märällä rantahiekalla, tummaverisen lähtiessä ottamaan askeleita kohti kauempana näkyvää kaksikkoa alahuultaan purren. Chavez otti enää viimeiset pari juoksuaskelta loppuun, jonka myötä saapui hän viimeinkin naisen taakse. Katse kohosi lähes automaattisesti nyt edessäpäin seisovaan mieheen, jonka oli vasta hetki sitten havainnut Tanyan vierellä, toisessa jengissä. Tummat kulmat kurtistuivat hivenen verran, käden laskeutuessa edessään selkä itseensä päin seisovan naisen hartialle, katseen pysyessä kuitenkin tiukasti miehessä. "Laske se", Javier sanoi hiljaa, haluamatta kiinnittää heihin enää sen enempää huomiota. Tätä menoa ranta olisi pian täynnä poliiseja. Katse siirtyi nyt hetkeksi naiseen, miehen kiertäessä seisomaan toisen vierelle, ja irroittaen otteensa samalla tämän hartiasta. Hän oli lähes varma, että toinen teki niin kuin pyydettiin - näin kävi lähes aina, Domitienne toimii hätiköidysti, jolloin Javier tulee paikalle, ja käskee naista rauhoittumaan. On vain pari harvaa kertaa, jolloin toinen on pistänyt miehelle vastaan, ja kuten pari herran kapakkaseurasta on naureskellutkin, antoi nainen hetki hetkeltä näyttää kuinka tossun alla todellisuudessa oli. "Hän ei ole sen arvoinen", espanjalaistaustainen virnisti pienesti, katseen valuessa nyt maan kautta takaisin vain pienen matkan päässä seisovaan mieheen, lähtien katsomaan häntä hitaasti päästä varpaisiin - tai tässä tapauksessa ennemminkin varpaista päähän. Toinen ei näyttänyt laisinkaan "pelottavalta", taikka muutenkaan uhkaavalta, ja oli vain ihme, kuinka ryhmä hänen kaltaisiaan olivat aikoinaan päihittäneet La Maran. Tämä kylläkään ei enää toistuisi, se olisi täysin varma. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 17, 2015 19:03:23 GMT
Jade mulkaisi ärsyyntyneen oloisena miestä, joka jengin johtajanakin toimi. Alahuultaan nainen päätyi puremaan, hellittäen pian hampaillaan otettaan huulestaan. Nopein liikkein nainen päätyi kääntämään selkänsä Forestin suuntaan, päätyen kävelemään suoraan baarin suuntaan. Nyrkkirautansa nainen päätyi viemään revittyjen farkkujensa takataskuun, josta tällä kertaa nainen ei saisi itsepuolustusvälinettään niin helposti esille, mutta käsiaseensa tämä saisi repäistyä nopeasti itselleen. Kätensä nainen puristi nyrkkiin, yrittäen välttää törmäämistä La Maran jäseniin, sillä tällä hetkellä naisesta tuntui, että yksikin väärä sana niin hän olisi jonkun kurkussa kiinni. Nopein askelin nainen suuntaa baarin sisätiloihin, kaivaen pienen setelinipun vaaleiden farkkujensa etutaskusta. Vickers oli tehnyt omia tienestejään tai suoraan sanottuna ryöstellyt pikkukauppoja, tienaten sillä tarpeelliset rahansa. Askeleensa nainen suuntaa tiskin luokse. Hän tiesi selkeästi jo mitä tilaisi - kaljaa. Sitä Jade pääosin joi ja totta kai sitten myös sivussa meni myös vähän vahvemmat juomat. Makeita juomia, kuten siideriä, ei nainen juonnut juurikaan. Nainen kertoo tilauksensa baarimikolle, päätyen maksamaan juomansa niin, että tiskin toisella puolella olevalle jäi hieman siintä tippiä. Joskus muutama sitten nainen oli työskennellyt tarjoilijana tämän kaiken ohella ja hän tiesi kyllä, kuinka paljon tippi tarkoitti silloin. Ajatuksistaan nainen herää sitten, ottaen tuoppinsa itselleen. Setelinsä nainen tunki takaisin farkkujensa taskuihin. Jade päätyi siirtymän muutaman askeleen verran sivummalle, antaen muille asiakkaille tilaa. Attachments:
|
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80 
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 19:17:02 GMT
Naisen käsivarret olivat taittuneet löysästi puuskaan hänen rinnalleen. Hän katsahti oikeaa kättään, pienesti hymyillen, mutta katse muuttui hetki kun hän siirsi sen Bloodsin joukkoon. Hän oli hetki sitten puhunut siitä, miltä hänestä itsestään tuntui. Forest oli alottanut sodan ihan turhaan, ja viattomat ihmiset olivat kuolleet. Mielummin jengistä ulos heittäminen, kuin kuolema. Allison olisi miettinyt niin. Mutta ei, eihän häntä silloin kukaan kuunnellut. Alessa ei ollut varma mitä Forestin ja Allisonin välillä oli ollut. Jonkinlainen suhde se oli kuitenkin ollut, ja se oli päättynyt heidän seksinsä jälkeen siihen, että Allison oli ampunut Forestia. Mutta mikä oli asia, jonka mies oli häneltä salannut? Siitä naisella ei ollut mitään hajua. Hän tiesi vain, että Forest oli piilotellut asiaa. Pian hänen jengiinsä kuuluva Leon sanoi, että eikö olisi parempi, että Alessa ja Forest jäisivät juttelemaan kahden. Alessa puri hampaansa yhteen, niin että poskiluut ja ohimot liikahtivat. Hän rentoutui, nyökäten Leonille, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Nainen virnisti Valerielle, nyökäten lopulta. Yksi Bloodsiin kuuluuva jäsen jäi Forestin lähelle. Alessan katse pysyi normaalina, ennenkuin Forest sitten tarrasi naisen käsivarresta, vieden häntä kauemmas rannasta. Nainen virnisti olkansa takaa ivallisesti häntä hieman tummemmalle naiselle. Oliko hänellä ollut myös suhde Forestin kanssa? Hänen ilmeensä ainakin antoi ymmärtää pientä mustasukkaisuutta. Forest piti naista käsivarresta kiinni niin pitkään, kunnes he molemmat olivat saapuneet metsän rajalle, jonkinlaisten uimakoppien lähelle. Jos kaukaa katsoi, ei kukaan heitä erottanut. Oli pimeää, eikä kuu antanut tarpeeksi valoa. Forest henkäisi naisen nimen kuin se olisi ollut vain pelkkää ilmaa. Nainen siirsi katseensa mieheen, kallistaen päätään hieman. Hän oli katkera, mutta ei vihainen. "En ole vihainen siitä, että tapoit siskoni. Hänkin teki väärin, mutta myönnän, että hän ei olisi ansainnut sitä. Ja sinä tiedät sen itsekkin", nainen sanoi rauhallisesti, katseen pysyessä miehen silmissä. Forestin katse kävi myös hieman alempana, naisen pitäen suutaan hieman raollaan. "Teitte molemmat väärin." Alessan katse taas siirtyi miehen vartaloon. Hän itseasiassa piti miehen ulkonäöstä, eikä nainen yleensä mitään suhteita toispuoleisen jengiläisen kanssa ollut harrastanut. Yleensä naisen jutut päättyivät yhdenillan juttuun. Hän todella tahtoi tuntea miehen vartalon omaansa vasten, mutta hänen toinen puoli mielestään vastusti ajatusta. Se olisi väärin. Hän oli Bloodsin johtaja. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 17, 2015 19:21:58 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy katsoo vihaisesti veljeään, pitäen asettaan vieläkin osoittamassa toista tummaverikköä. Hän vain jotenkin vihasi toista niin paljon, vaikka toisaalta vain haluaisi rynnätä ja halata toista, kun ei ollut nähnyt Dylania vuosiin. Pian kuitenkin hän kuulee jonkun juoksevan lähellä, joka saa hänet nopeasti vilkaisemaan sivulleen - Javier. Tummaverikkö jo pian tuntee toisen kädet olkapäillään, joka sai hänet hetkellisesti rauhoittumaan. Nainen tyytyy vain mutisemaan toiselle jotain vastaukseksi - ehkä hän olisi halunnut vielä vähän pelotella Dylania, jotta toinen tajuaisi oikeasti La Maran olevan vaarallinen - tai sitten ainakin niin, että Domitienne itse olisi vaarallinen. Syvään huokaisten hän yrittää rauhoittua, vaikka se tuntuikin hetki hetkeltä hieman vaikeammalta. Naisen sirot kädet kuitenkin laskeutuvat pikkuhiljaa - vieden aseensa varovasti takaisin vasemmalle puolelleen tummia farkkujaan. Hän sai onneksi itsensä hieman rauhoitettua. " Häivy täältä tai mä ammun sua ihan oikeasti. " Bellamy kertoo, kun ei vaan voi olla ärsyyntymättä toisen naamalla leveilevästä hymystä, joka saa hänet aina jonkinlaisen raivon partaalle. Onneksi toinen kuitenkin lähti, vaikka hänen piti vielä jotain huudella hänen peräänsä, josta tummaverikkö ei ihme kyllä jaksanut välittää. " Sun ei tarvi aina pelastaa mua, osaan kyl pitää huolta itestäni. " Domitienne tiuskaisee pienesti, kun istahtaa hiekalle veljensä kadottua, napaten tupakkiaskin taskustaan, vieden tupakin punaisille huulilleen, ottaen sytkärinsä esiin jolla sytytti sen. Tummakutrinen veti myrkkyä syvälle keuhkoihinsa, kunnes puhalsi ne ulos, pörröttäen hieman hiuksiaan. Häntä ärsytti se, että Javier aina tuli pelastamaan naista, jolloin hän näytti olevan tossun alla. Vahingossa Domitienne oli kuullut monien nauravan juuri sille asialle, joka sai hänet pyörittelemään vain nappisilmiään. Dylan Elia Jerome Bellamy katselee siskoaan hieman säälivästi, toinen oli oikeastaan aika vaarallisen näköinen, mutta hän vain jotenkin tiesi, että ei toinen hänen ampumiseensa pystyisi. Ei hänkään ehkä voisi ampua siskoaan, jos ei olisi kyse hänen elämästään tai kuolemasta. Domitienne oli kuitenkin pienenä ollut hänelle läheinen, mutta nyt siitä oli taas vuosia, eikä he tavanneet hyvissä merkeissä. Nappisilmät jäävät aavistuksen hämmentyneinä katsomaan sisarensa vierelle tullutta miestä, joka pyysi Domitiennen rauhoittuvan. Toisaalta, olisi vahinkoja varmaan jo tullut paljonkin, jos kukaan ei tulisi rauhoittelemaan ikinä tuota tummaverikköä, joka kiihtyi juuri samalla lailla kuin hän itse. " Etsä viitsisi, tiedät kyllä miksi. " Bellamy hymähtää vielä ärsyttävästi, kun katsoo toisen kättä, joka laskee aseen pois - ase sitten kadoten johkin toisen farkkuihin. Itsekseen päätään pudistellen hän sylkäisee maahan, kunnes lähti askeltamaan poispäin, katsoen kuitenkin taakseen, varmistaakseen selustaa. Ei neidistä tiennyt mitä toinen teki vihaisena. Dylan nappasi tupakkiaskin housujensa sivutaskusta, vieden sen huulilleen - ottaen myös sytkärin jolla sytytettiin se ja vedettiin sauhut. Hän voisi ehkä lähteä baariin, jos löytäisi sieltä itselleen jotain muuta kuin tappeluseuraa - hän oli valitettavan usein tappeluissa mukana ja haluaisi ehkä olla nyt ihan "rauhassa", vaikka voisihan hän pari ottaakkin. Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 17, 2015 19:35:32 GMT
Lucy lähti kengät upoten rantahiekkaan kohti baaria. Ehkä hän olisi voinut ottaa yhdet vain sille, että Alessa vaikutti suurelta parannukselta siskoonsa verrattuna. Okei, sen takia ei olisi pitänyt juhlia. Sovitaan että otetaan yhdet sille, että Forestin vatsalihakset olivat niin hyvät, että Alessan kelpasi hiplata niitä. Kaksikko olisi saanut hoitaa moiset muualla kuin kahden jengin kokouksessa. Lucy otti puhelimensa, katsoen kelloa. Viisi yli kaksitoista. Lucy tunki äkkiä puhelimen takaisin taskuunsa nopeuttaen tahtiaan. Tähän aikaan baareissa oli yleensä aina parhaimman näköiset baarimikot. Lucy paranteli aseensa asentoa takataskussaan, yrittäen samalla tunkea sitä syvemmälle taskuun. Siitä aikamoinen häly syntyisi, jos ase putoisi baarin lattialle, missä on tähän aikaan paljon ihmisiä. Hitaasti nainen kohotti katseensa edellä kävelevään La Maran tyttöön, Valerieen. Hetken mietinnän jälkeen Jones nopeutti askeliaan niin, että pääsi kävelemään naisen rinnalle. Yleensä hän ei ollut mikään tunkeilija, mutta tapahtumat olivat herättäneet Lucyssä aivan uusia tunteita. "Mitä mieltä sä oot tästä?" Lucy sanoi hiljaa. "Niinkun tästä kaikesta." Lucy tuijotti eteenpäin kuin he olisivat olleet jo vanhoja tuttuja. Sitten hän tajusi ettei Valerie edes ehkä tiennyt hänen nimeään. "Lucy Jones. Vasen käsi"; nuori aikuinen sanoi nopeasti katsoen Valeriea. --- Leon hymyili tyytyväisenä kun hänen, kenellä ei ollut oikeastaan minkäänlaista arvovaltaa La Marassa, ehdotus kuultiin ja hyväksytiin. Hän lähti muiden mukana pois päin luoden vielä nopean, viimeisen vilkaisun Alessaan ja Forestiin. Leon ei oikein tiennyt, oliko hän tehnyt oikean valinnan jättäessään heidät kaksin. Eivät he kuitenkaan tekisi toisilleen mitään, sillä rannalla oli vielä monia ihmisiä, ja rantahiekan rajalla kulkevalla jalkakäytävällä vielä enemmän ihmisiä jotka tulivat rantabileistä. Leon lähti nahkatakkinsa kaulukset ylhäällä kulkemaan kohti baaria. Oviaukon luona seisoi monta ihmistä jotka olivat saapuneet ulkoilmaan polttamaan tupakkaa. Hän hymähti tajutessaan, että he olivat lapsia. Ulkonäkönsä perusteella ehkä kuusitoista. Heistä tulisi ehkä hyviä pahiksia isompina, joilla oli oma jengi. He olivat kuitenkin ehkä vähän liian nuoria ostamaan menolipun helvettiin polttaessa tupakkaa. Herra oli menossa sisälle, kunnes tajusi baarin lähellä olevalla kivellä istuvan Tanyan joka katsoi merelle. Leon mietti hetken, kääntyi ja kulki kiven luo askeleet hidastuen kun hän tuli lähemmäs. Tuli hetkellinen pieni piinaava hiljaisuus. "Tuntuis, et siitä kun oltiin viimeks kaksin, ois ikuisuus", Leon katkaisi. Hänen äänensävynsä oli ehkä hieman surumielinen. Leon puri huultaan odottaessaan mitä Tanya vastaisi, vai vastaisisiko hän mitään. Hitaasti Leonin silmät siirtyivät itsestään merelle, josta saapui laiskasti kulkevia aaltoja rantaan. //molemmat roolaukset ehkä vähän sekavia ja nopeasti kulkevia, eh :'D Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 17, 2015 19:52:42 GMT
Forest Jaye Monte asteli rannalla olevien pukukoppien luokse, Alessa vierellään. Ketään ei nähnyt kaksikkoa eikä kaksikko nähneet mitään muuta kuin toisensa, kuun valon, kimmeltävän meren sekä metsän rajan. Ruskeaverikkö kuunteli naisen sanat, nainen ei ollut vihainen tai mitään. Alessa puhui totta, Allison ei ansainnut kuolemaa. Jokin kuitenkin oli saanut miehen ampumaan Allisonin ja siinä oli Allisonin kuolema. 26-vuotias katsoi naisen silmiä, jotka loistivat pimeässä. ''Jos voisin päättää, päästäisin Allisonin takaisin tänne'', Jaye sanoi huokaisten ja katsoi Alessaa silmiin. Jotain Alessassa oli, jotain viehättävää ja jotain mielenkiintoista. Monte lähentyi tummaaverikköä, painaen naisen hellästi punaisen pukukopin seinää vasten. Alessassa oli todella jotain, jotain erikoisempaa kuin Allisonissa. Alessa oli jotenkin 'rauhallisempi ja mukavempi, vaikka kaksikko näkivät ensikertaa. Mies katsoi sitten naisen silmiä hetken ja painoi huulensa naisen huulille, sulkien sitten silmänsä. Jaye hymähti suudelman lomassa, suudellen naista hieman 'intohimoisemmin'. Forestin mieleen pian painautui ne hetket, mitä hän oikein viettikään Allisonin kanssa. Allison oli mukavaa seuraa, miehen oli pakko myöntää. Forestin sekä Allisonin suhde päätyi huonosti kuitenkin. Heillä oli omat hetkensä, he olivat löytäneet sängyn puolelle. Asia oli päätynyt huonosti. Allison oli kuullut jonkinlaisen salaisuuden, jota Forest oli piilotellut ja siitä ei seurannut hyvää. Nainen oli ampunut miestä jalkaan ja siitä seurasi sairaalareissu. Mies vietti päivän, parin sairaalassa ja hän pääsi sairaalasta turvallisesti jenginsä luokse. Forest oli päättänyt aloittaa turhan sodan ja siinä tuli päätös. Allison kuoli, sillä 26-vuotias mies oli tappanut Allisonin. Mies irrottui suudelmasta hetkeksi, katsoen naisen silmiä. Pian hän painautui suudelmaan takaisin. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 19:54:56 GMT
javier jóse chavez - katsoi hetken ajan paikalta lähteneeseen mieheen, ennen kuin katse palautui lopullisesti nyt alas istuutuneeseen Domitienneen. Tilanne oli sujunut aivan kuten herra itse oli kuvitellut, eikä ketään edes tällä kertaa sattunut. Jokseenkin tuo oli arvattavissa, mutta kaikesta huolimatta, oli hän epäillyt sisimmässään kovasti, laskisiko lyhyempi nainen oikeasti asettaan - ja nyt saikin kiittää onneaan, että näin kävi. Ties mikä sotku siitäkin olisi tullut, jos toinen olisi suutuspäissään vetäissyt liipaisinta. "Jos en olisi tullut, olisit ampunut hänet", Chavez naurahti pian rennosti, kohoittaen toisen kätensä vasta pari päivää sitten leikattuihin hiuksiinsa, joita pitkin mies veti kätensä takaraivolleen. Hän hieraisi väsyneen oloisena kipeää niskaansa, jonka jälkeen istuuduttiin ystävättärensä vierelle, noin metrin päähän hänestä. Katse puolestaan oli nyt kiinnittynyt edessään avautuvaan maisemaan, johon kuului enimmäkseen vain lyhtypylväiden valaisemaa vesirajaa, sekä hiekkaa. Pari aurinkotuolia saattoi kauempana rannalla nähdä, mutta siinä oli lopulta kaikki näkemisen arvoinen - ja siitäkin huolimatta, olisi Chavez voinut istua maisemia katselemassa vaikka kuinka kauan, unohtaen täysin ajankulun. "Kuka hän oli?" espanjalaistaustainen mumisi hiljaa, kääntäen päätään nyt hivenen verran, vain niin että myös nainen pääsi toisen näköpiiriin. Hän puri alahuultaan tiukasti, odoitellen vastausta jopa hieman epätoivoisen näköisenä - onnelliselta kumpikaan heistä ei hetki sitten näyttänyt, mutta se ei tarkoittaisi, etteikö kaksikon välillä voisi olla jotakin vakavampaa. Mistä Javier tuollaisia edes voisi tietää, kun ei tuon kaltaisista asioista naisen kanssa juurikaan puhunut, ellei juomia oltu otettu liian montaa. Kaikki mitä hän pystyi tuolla hetkellä tekemään, oli arvuutella päänsä sisällä kaikkia vaihtoehtoja, kuinka kaksi ihmistä toisensa tunsivat, ja toivoa ettei siihen mitään kauhean vakavaa liittynyt. tanya elisabeth montero - oli vasta hetki sitten kurottautunut tiputtamaan täysin makunsa menettäneen purkan tuhkakuppiin, jota oli tullut pureskeltua jo jopa tunnin verran. Purkat olivat naisen ikään kuin "paha tapa", kaiken muun kamaluuden rinnalla, ja oli jo kauan yrittänyt päästä siitä eroon. Mutta tuloksitta. Joka päivä tapahtui tuo sama kaava, jossa vaaleaverikkö veti keuhkoihinsa hetkessä pari tupakkaa, jonka jälkeen heitettiin purkka suuhun, ja samat tapahtumat toistuivat aina iltaan saakka, kun taas aamulla aloitettiin uudestaan. Monet ihmiset kylläkin ovat hokeneet purkan olevan hyväksi, mutta lukuisien hammaslääkärikertojen jälkeen, oli neidille todettu, että purukumin mäyssytys päivittäin pilasi toisen purukaluston - ja se jos jokin oli hänelle tärkeää. Aivan ajatuksiinsa uppoutuneena, oli Montero jäänyt rauhallisesti päätään kallistellen katselemaan merta, ja edessään aukeavaa maisemaa. Ilta oli kaunis, ja ympäri rantaa pystytetyt lyhtypylväät saivat rannan näyttämään entistä siistimmältä. Pienesti säpsähtäen, käänsi vaaleaverikkö katseensa paikalle saapuneeseen mieheen, eikä voinut muuta kuin päästää pienen hymyn leviämään huulilleen. Alahuultaan nainen puri tiukasti samaan aikaan, yrittäen pitää hymyn mahdollisimman hillittynä, eikä päästää sitä leviämään korvasta korvaan, niin kuin usein aikaisemmin. Naisella oli ollut ikävä miestä, jos aivan rehellisesti puhuttiin - ja pelkästään paikalle tuleminen, ja toisen näkeminen oli saanut hänet voimaan pahoin. "Minulla oli ikävä", Montero myönsi pian rauhalliseen äänensävyyn, vilkaisten puheidensa lomassa ympärilleen. Hän todella halusi varmistaa, ettei ketään muuta ollut lähettyvillä tuolla hetkellä, jotta voisi puhua miehen kanssa edes hetken ongelmitta. Ketään tuttua ei juurikaan näköetäisyyteen ainakaan tuolla hetkellä osunut, joten päätyi nuorempi nainen valumaan rauhallisesti kiven reunalle, katsellen miestä hennosti hymyillen. Jalat hänellä ylsivät kiven reunalla istuessa hädin tuskin maahan, vain ja ainoastaan kengän kärjet hivelivät vaaleaa rantahiekkaa, saaden sen pöllyämään parilla jalan heilautuksella. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 17, 2015 20:10:47 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy istuu aikalailla ilmeettömänä, katsellen vain merta, jossa oli pienet aallot. Hän ei oikein tiennyt miten enää suhtautua mihinkään, eikä mikään olisi enää varmaa. Nainen sulkee silmänsä hetkeksi, kun vetää taas myrkkyä keuhkoihinsa vielä oikein kunnolla, kun puhaltaa ne sitten sen jälkeen ulos hitaasti, huokauksen kera. Häntä ärsytti, koska toisaalta olisi voinut puhua sivistyneesti veljensä kanssa, mutta se ei oikeastaan kuulunut kummankaan tapoihin, joten tilanne olikin hyvin arvattuna tälläinen. Pehmeitä huuliaan nuolaisten nainen pian tumppaakin jo tupakan hiekkaan, haudaten sitä hetken sitten hyvin keskittyneenä. Tummaverikkö oli nyt oikeastaan jotenkin sanaton, vaikka yleensä sanat hänellä ei helposti lopu, mutta ei hän oikeastaan edes tiennyt mitä tunsi. Vielä huokaisten hän siirtää nappisilmänsä tarkkailemaan vieressä istuvaa ystäväänsä, hieman alahuultaan purren. " En olisi ja vaikka olisinkin niin eiköhän mulle olisi hyvin pian se kostettu. " Bellamy virnuillen pudistelee päätään, ei häntä oikeastaan edes kiinnostanut haluaisiko hänen veljensä kostaa tämän tilanteen vai osaisikohan hän vanhempana käyttäytyä asiallisemmin. Nainen kyllä tiesi, että olisi aiheuttanut Dylanin liikaa harmia La Maralle, sekä hänelle itselleen. Joko koko La Mara oltaisiin tapettu tai sitten pelkästään Domitienne itse, mikä olisi ehkä parempi vaihtoehto - ainakin hänen omasta mielestään. " Se oli mun vanha miesystävä. " Domitienne vie nappisilmänsä takaisin toiseen, ihan vakavana. Hän ei kyllä itsekkään tiedä miksi vitsailisi näin "vakavasta" asiasta, mutta hän halusi jotain huumoria tähänkin tilanteeseen. Hän halusi vain odottaa toisen reaktion siihen, kunnes naurahtaa hieman ja pudistelee pätään virnuillen. " No ei nyt oikeasti.. Mutta sun pitää oikeasti luvata mulle, että et kerro tästä kenellekkään. " tummaverikkö sanoo, tullen hieman lähemmäs toista, katsellen ympärilleen kuin tämä asia olisi hyvinkin salainen.. Ainakin se oli hänelle salainen. " Toi oli Dylan.. Ja se on.. mun veli. " Domitienne pitää lauseen aikana katsettaan maassa, kunnes nostaa sen toiseen lauseen loputtua, nähdäkseen toisen reaktion. Tummaverikkö puree hermostuneesti alahuultaan, ehkä hän salaa sisällään pelkäsi toisen reagoivan jotenkin kauheasti tähän asiaan. Sen takia hän ei ollut kertonut sitä kenellekkään, koska pelkäsi muiden ajatuksia siitä, mikä oli hieman outoa hänen kohdallaan. Attachments:
|
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Nov 17, 2015 20:21:20 GMT
Alessan kasvoille levisi pienenpieni hymy, kun mies myönsi itsekkin tehneensä väärin. Asiat tosiaan olisivat erilailla, jos Allison olisi siellä. Hän oli paljon päättäväisempi, rajumpi. Hän oli muuttunut jengin johtajana rajummaksi, sekä välinpitämättömäksi. Alessa toivoi, ettei hänelle itselleen tapahtuisi niin. Hän tahtoi pysyä perinpohjimmiltaan mukavana ja rauhallisena johtajana. Hän ei tahtonut huumeiden, viinan tai muiden aineiden tai ihmisten muuttavan häntä. Nainen kohotti katseensa merestä Forestiin, ihmetellen sekunnin ajan miksi tämä läheni naista. Ensin he olivat melkein tapelleet, ja nyt hän lähenteli Alessaa. Noh, eipä se Alessaa haitannut. Ei tästä kuitenkaan sen isompaa juttua tulisi. Hän pysyisi La Maran kanssa poissa Bloodsin tieltä, niinkuin oli tarkoituskin. Jengit saisivat pitää huolen omista asioistaan. Alessa siirsi kätensä miehen niskalle, samalla kun tämä painoi Alessan rannan pukukoppia vasten. Tummaverikkö hengitti hetken aikaa Forestin kaulaa vasten, kunnes tämä suuteli Alessaa. Ja vaikka se tuntuikin väärältä, nainen vastasi suudelmaan. Alessan toinen käsi eksyi miehen paidan alle, samalla kun toinen käsi hyväili miehen hiuksia. Tilanne tuntui menevän kokoajan kiihkeämmäksi, joten kun mies lopetti hetkeksi, ja suuteli taas, nainen vastasi siihen entistäkin intohimoisemmin kielensä kanssa. Nainen riisui miehen paidan, tiputtaen sen heidän vierelleen. Pian Forest nostikin Alessan syliinsä, jolloin nainen paiautui koppia vasten paremmin, riisuakseen hupparinsa. Nyt hänen päällään oli edelleen mustat farkut, ja harmaa napapaita, jossa oli pieni kaulus. Lopulta Alessa nojautui miestä vasten, siirtäen kätensä tämän niskalle. Hän irroittautui pitkästä suudelmasta, siirtäen katseensa Forestiin. Hän ei tiennyt mtä miehen päässä pyöri, mutta toistaiseksi Alessa itse ajatteli hänen siskoaan, ja Forestia sängyssä. Se tunui todella oudolta, mutta historia ei tulisi toistamaan itseään sen enempää. "Oletko varma tästä?" Naisen huulilta pääsi hento kuiskaus, kun hän suuteli miehen kaulaa, ja sitten huulia. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 17, 2015 21:05:17 GMT
javier jóse chavez - puri alahuultaan tiukasti kuunnellessaan vierustoverinsa vastauksen, ja lähes välittömästi ex-poikaystävän tullessa puheeksi, oli mies kääntänyt katseensa takaisin merelle. Ilme ei herralla värähtänytkään, mutta näki hänestä selkeästi pientä mustasukkaisuutta - nainen oli tullut hänelle läheiseksi, vaikka minkäänlaista suhdetta ei toiseen loppupeleissä aijottaisi perustaakkaan. Naisen äänensävy muuttui nopeasti totisesta, hieman huvittuneeseen, saaden miehen pään kääntymään välittömästi. Vaikka koko miesystävä puhe oli päätynyt olemaan vain jonkin sortin pilaa, ei herra enää saanut asiaa pois mielestään. Hän ei juurikaan tiennyt toisen taustasta, taikka niin sanotusta vapaa-ajasta, kun aikaa ei vietetty oman jengin parissa. Ken tietää, jos Domitienne olisi todellisuudessa varattu, taikka jotakin vastaavaa. Pieni hymy kuitenkin vääntyi pian miehen huulille, ikään kuin näyttääkseen tajunneensa naisen pilan, parantaen samanaikaisesti asentoaan hiekalla. Maassa istuminen ei ollut maailman mukavinta puuhaa - vaikka hiekkaa yleensä kutsuttiinkin "pehmeäksi", oli se loppupeleissä kovaa, kunhan sitä vain oli tarpeeksi. Hiekalla istuminen oli epämielyttävää, ja juuri nyt miehen teki vain mieli nousta ja lähteä pois koko rannalta, mutta ei enää viitsinyt jättää ystäväänsä yksin, kun kerta seuraa oltiin tarjottu. "Aijoitko tosissasi ampua hänet?" Chavez kysyi hieman huvittuneena, kuullessaan totuuden vasta hetki sitten paikalla olleesta miehestä. Sukulaissuhdetta ei hän olisi aivan heti edes ajatellut, mutta kuten sanotaan, maailma on pieni ja kaikki on mahdollista. Ja kun tarkkaan mietti, kaksikossa oli jopa jotakin samaa näköä, hän ei vain tiennyt mitä. Oli miten oli, tuli suurena yllätyksenä miehelle se, että vieressään istuva, nyt niin viattoman näköinen nainen osoitti juuri hetki sitten omaa veljeään aseella, ja olisi luultavasti jopa vetänyt liipaisimesta, ellei Javier olisi kerennyt paikalle hyvissä ajoin. "Minun veljeni kuoli viime vuonna", Javier mumisi jälkeenpäin aivan ohimennen, laskeutuen samalla makaamaan hiekalle. Kädet vedettiin puolestaan päänsä taakse, ikään kuin pehmentämään kovaa makuualustaa, katseen kuitenkin pysyessä vieressään istuvassa naisessa nyt jo hieman vakavamman näköisenä. Itse hän ei ollut pikkuveljensä kuolemaa toteuttanut, mutta oli ollut läsnä, ja jos olisi ollut hiemankaan rohkeampi, olisi hän jopa voinut toisen pelastaa. Kaikki tuo tapahtui viime vuoden talvena, hänen järjestettyään veljensä kanssa kaupat erään hyvinkin varakkaan miehen kanssa - kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmitta, ja seuraavaksi juhlittiinkin suurin joukoin pojan hautajaisia. Veljestään hän ei tuon koommin ole puhunut juuri kenellekkään, tavoitteena unohtaa poika täysin, jotta voisi jatkaa elämäänsä, keskittymällä muihin asioihin. "Et halua niin käyvän veljellesi, usko minua", hän totesi pienen hiljaisuuden päätteeksi, kulmat kohoten hivenen verran ylöspäin. Nyt miehen kasvoille oli vääntynyt jonkin sortin ilme, jolle ei niinkään edes nimeä löytynyt - se oli ikään kuin surullinen, mutta samaan aikaan varoittava. Ei hän halunnut naisen satuttavan veljeään, sitä kun loppupeleissä tulisi vain katumaan, sekä syyttelemään itseään. Attachments:
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 17, 2015 22:41:47 GMT
Valerie Eloise Roger todella inhosi kävellä hiekalla. Askelet upposivat eikä kävelyä saanut millään tasaiseksi. Ja lopuksi sitä saisi kaataa litratolkulla pois kengistä. Se oli niitä elämän pienen pieniä asioita, jotka saattoivat yllättäen nostattaa raivon partaalle. Nainen vei katseensa kauempana siintäviin bileisiin. Illan kääntyessä yöhön porukka oli alkanut vuotaa sisälle baariin. Ulkopuolella pyöri kuitenkin vielä jonkin verran porukkaa, lähinnä tupakoimassa. Valerien mielessä kävi, olisikohan baarissa halukkaita ostajia. Mitään nappeja tummaverikkö ei ollut ottanut mukaan kokoukseen, mutta tulevaisuuden kannalta kannattaisi ajatella mahdollisia ostajia. Valerie tarvitsisi muutaman uuden vakiasiakkaan. Roger kohotti hieman huoliteltuja kulmiaan kun hieman lyhyempi nainen kiri hänen vierelleen. Ensin Valerie luuli tuon vain ohittavan hänet, kunnes valkohiuksinen alkoikin puhua. Hänestä tuntui hieman oudolta, että nainen jota Valerie ei ollut koskaan ennen nähnyt tuli juttelemaan hänelle kuin hyvällekkin tuttavalle. Lisäksi tuo oli vihollisjengissä. Nainen ei viitsinyt katsoa toista sen tarkemmin vaan venytti hieman toista suupieltään. Kenties Lucyksi esittäytynyt käytti omanlaistaan "Ole tuttavallinen mutta hänen katsoessaan eri suuntaan puukota selkään"-taktiikkaa. Siitä ei kyllä ottanut selvää mihin nainen pyrkisi, mutta ei tuo ainakaan näyttänyt millään tavalla harmilliselta, ei edes itsekeskeiseltä toisin kuin Valerien käytöksen saattoi luokitella. Yllättävän monella La Marassa tuntui olevan jonkinlaista vispilänkauppaa toisen jengin jäsenen kanssa. Rogerilla itsellään ei ollut asiaan mitään sanomista, hänhän oli itse lentänyt edellisestä poppoosta ulos toimiessaan periaatteiden vastaisesti löytyessään vihollisen sängystä. Valerie loi lopulta viivähtäneen katseen Lucyyn hetken arvioiden tuon aikeita. Valerie ei ihmettelisi jos hänen nimensä olisi jo ennestään tuttu tälle naiselle, olihan hänestä alkanut liikkumaan jos minkälaisia juoruja pikkulintujen välityksellä. "Valerie Roger", hän sanoi kuitenkin noustessaan hiekalta laatoitukselle joka tuntui todella hyvältä verrattuna aikaisempaan. "Ei kukaan", hän vielä lisäsi nasevaan sävyyn Lucyn ilmoittaessa omasta tittelistään. Ei Valerie tuntenut olevansa pohjamutaa, hän tiesi varsin hyvin arvonsa jengissä. Tittelit olivat vain nimikkeitä. "Tuota pitäisi kai kysyä sulta, koska tulin tähän kaupunkiin uutena La Maran jäsenenä, ja suoremmin sanottuna vihollisena", Valerie sanahti pienesti naurahtaen, olettaen toisen vielä tulevan hänen perässään. "Mutta jos minun mielipidettäni kysyt, niin ennustukseni on että Alessa ja Forest hyppäävät sänkyyn, mutta sitten menneisyys tulee väliin ja syttyy sota", Hän lisäsi tällä kertaa väläyttäen Jonesille leveän hymyn. Se tarkoittaisi sitä, että hekin olisivat ennen pitkää kiinni toistensa kurkuissa, niin vaikea kuin sitä olikin kuvitella. Silloin Valerie tarttui baarin oveen ja työntyi sisään ruuhkaisesta oviaukosta. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 18, 2015 6:48:20 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy hieman virnuilee, kun toinen oli hieman haikean näköinen kuullessaan muka naisen ex-poikaystävästä, mikä saa hänet pyörittelemään päätään. Hän sanoi toiselle aivan tahallaan noin, koska halusi vain tietää toisen reaktiot. " En mä varmaan pystyisi.. Mutta tiedätkö, kun se on mua puolet isompi ja sitte päädyttiin pukkii toisiamme niin kumpikohan siinä oli ihan avuttoman näköinen, joten mä saan itteni näyttää vaaralliselta, kun mulla on ase. " Bellamy tuhisee, kertoen oikeastaan yhden "salaisuuksistaan" toiselle. Nainen oli hyvin siro, eikä todellakaan pärjäisi tappelussa puolet isommalle miehelle - ja häntä vihastutti se, että nainen alkoi näyttämään silloin avuttomalta, joten tuolla tapaa hän näytti olevansa vaarallinen, vaikka ei hän veljeään satuttaa oikeasti halunnut, mutta ehkä siinä oli Dylanille näyttöä hieman La Marasta. " Olen pahoillani.. " Domitienne vie nappisilmät katselemaan hetkeksi mereen. Häntä hämmensi se kuinka he puhuivat jotenkin niin vakavista asioista, mutta toisaalta oli iloinen siitä, että omisti jonkun jolle hän voisi puhua. Nainen olisi halunnut niin paljon kysyä, että mitä tapahtui, mutta ei kai sillä ollut edes mitään väliä, eikä toinen välttämättä haluaisi edes puhua asiasta. Hieman alahuultaan purren nainen parantelee asentoaan, laskeutuen toisen vierelle makaamaan, jättäen kuitenkin jonkinlaisen välin, jos toinen ei halunnut minkäänlaista läheisyyttä häneltä. Päänsä tummaverikkö asetteli toisen hauiksen päälle, pienesti virnuillen. " En haluakkaan, Dylankin valitettavasti tietää sen jossain sisimmässään. " Bellamy tuhisee, kun hänen nappisilmänsä katselevat tähtitaivasta, joka näytti hänen mielestään aina jotenkin todella kauniilta. Hänen mielialansa oli kohentunut taas paljon - Javierin ansiosta. Tummaverikkö vie kuitenkin vakavan katseensa toiseen, vaikka hänen huulillaan on jotenkin pahoitteleva hymy. / mulla on parturi koulun jälkeen, tuun sen jälkeen pelailee D: Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 18, 2015 13:10:04 GMT
Forest Jaye Monte tunsi naisen käden niskallaan, kun mies painoi Alessan rannan pukukoppia vasten. Ruskeaverikkö tunsi naisen hengityksen niskassaan. Hän virnisti pienesti, painaen huulensa naisen huulille. Monte tunsi Alessan vastaavan suudelmaan ja hän tunsi, kuinka naisen toinen käsi siirtyi miehen valkoisen paidan alle. Mies katsoi naista silmiin ja painoi pian huulensa naisen huulille, suudellen naista intohimoisesti. Pian Forestin paita makasi kaksikon vierellä. Mies nappasi naisen syliinsä, jolloin Alessa oli painautunut punaisen pukukopin seinään. Alessa alkoi riisumaan sinistä huppariaan pois päältään ja pian sininen huppari lojui miehen valkoisen paidan päällä. 26-vuotias katsoi naista, joka lopulta nojautui Forestia vasten ja siirsi kätensä miehen niskalle. Pitkän suudelman loputtua Forest kuuli naisen kysymyksen. ''Olen varma'', mies kuiskasi naisen korvaan ja katsoi toista silmiin. Ruskeaverikkö suuteli naista huulille pitkään ja sitten tämä suuteli naisen kaulaa. Miestä kyllä hieman mietitytti, että jos La Maran tai Bloodsin joku jäsenistä näkisi kaksikon. Siitä ei seuraisi hyvää, tietenkään ei. Jäsenet olisivat varmasti pettyneitä kaksikkoon. Olihan se omituista, että Bloodsin johtaja sekä La Maran johtaja kuhertelivat jossakin. No, olihan niin ennenkin käynyt mutta ei ehkä tälläisenä tilanteessa. Alessa sekä Forest olivat tavanneet juuri viisitoistaminuuttia sitten ja nyt kaksikko olivat kiinni toisissaan. -- miksi en keksi mitään ._. Attachments:
|
|
