|
|
Post by susanna48 on Jul 22, 2015 9:54:35 GMT
TUHKAPENTU kavahti askeleen taaksepäin. Pentu todella pelkäsi suurta ja voimakasta klaanipäällikköä. "M-minusta tuntuu että oravan tuoksu tulee tuolta päin", pienikokoinen naaras maukui ja osoitti hännällänsä kohti Myrskyklaanin rajaa. "Mikä tuo haju on, mikä tulee tuolta päin?" hän jatkoi, nyrpisti nenänsä ja osoitti edelleen Myrskyklaanin reviirille päin. "Onko tuolla jonkun klaanin reviiriä?" Tuhkapentu kysyi uteliaana. Valkoturkkisen pennun uteliaisuus heräsi ja tuo katsoi sinisillä silmillä jännittyneenä Pimeäntähteä.
NÄRHITASSU roikkui yhä ketun hampaissa. Ihme oli ettei kettu ollut tappanut häntä! Hopeanraidallinen naaras yritti kiemurrella irti ketun otteesta. Kettu avasi suunsa ja päästi Närhitassun vapaaksi. Oppilas tömähti maahan ja nousi sitten nopeasti jaloillensa. Närhitassu kiepahti ympäri ja löi kettuun uhmakkaimman katseensa minkä koskaan sai. Silmänräpäystä myöhemmin naaras hyppäsi ketun lapaan ja iski hampaansa siihen. HUNAJAPENTU vihdoin totteli ja kipitti nopeasti takaisin karhunvatukkapensaaseen. Kellanpunainen pentu kääntyi ja kurkisteli uteliaana ulos. Kaikkialla näkyi sekä haisi veri. "Laavatassu! Ei!" Hunajapentu ulvaisi kauhuissaan kun näki miten kettu heitti kevyesti punertavan oppilaan kiveen(?). Närhitassun korvat värähtivät kun kuuli mitä Hunajapentu huusi. Raidallinen oppilas kohotti katsettaan liekinvärisen ketun silmiin ja huomasi samalla tuon olevan sokea(?). Naaras hyppäsi vikkelästi pois vihollisen selästä ja riensi heti paikalla Laavatassun luokse. "Laavatassu! Oletko kunnossa?" Närhitassu kysyi ulisten. Tuli aavemainen hiljaisuus(?). "Herää Laavatassu! Kettu on nyt sokea!" naaras jatkoi ulisten. Närhitassu tunsi kuinka hän tärisi selkäpiitä myöten. Ole kiltti ja herää!
KARHUSYDÄN heilauttaa häntäänsä iloisesti ja nousee seisomaan. "Mahdollisesti... Ei minun tarvitse olla huolissani hänestä.." naaras maukaisee ja naurahtaa. "Mennään, otaksun, että suuntani on oikea" Jokiklaanilainen maukaisee iloisesti lähtien kävelemään suuntaan josta pääsisi ulos leiristä pitäen kaikki toimivat aistinsa hereillä ettei törmäisi keneenkään. Karhusydän odotti kumminkin kumppaniaan, sillä oli paljon varmempi askelissaan, kun Viherkynsi asteli naaraan vieressä. LAAVATASSU kuuli ääntä, mutta ei niinkuin normaalisti, ääni tuli erittäin kaukaa tai ainakin tuntui siltä. Se voimistui voimistumistaan ja pian kolli muisti mitä oli tapahtunut ja tunnisti puhujan, joka oli Närhitassu. Jokiklaanilainen oppilas raotti silmiänsä hiukan ja tuntui kuin valo olisi sokaissut nuoren kollin. "Närhitassu.." Laavatassu kuiskasi hiljaa. "Olen kunnossa.. menetin vain.. tajuntani" oppilas mumisi pitäen silmänsä kiinni, kollin ääni rähisi. Nyt Jokiklaanilainen avasi silmänsä ja katsoi hetken Närhitassua kunnes huomasi ketun hiipivän kohti Hunajapentua hiljaista vauhtia ja paikantaen pennun sijainnin hajuaistilla. "Hunajapentu...!" Laavatassu rääkäisi ja yritti nousta, mutta kolli römähti maahan heti. Samalla sekuntilla Laavatassun viereisestä puskasta hyppäsi punertava kolli. "Ymmärryksenkaiku" kolli maukaisi hiljaa ja pientä iloa äänessään. YMMÄRRYKSENKAIKU oli haistanut ketun ja kuullut taistelun ääniä. Kolli oli ollut saalistamassa ja heti kun hän oli haistanut ketun Jokiklaanilainen oli lähtenyt suunnistamaan kohti sitä. Punertava soturi näki Hunajapennun puskassa piilossa ja ketun astelemassa kohti sitä. Tuo myös näki Närhitassun ja Laavatassun. Ymmärryksenkaiku loikkasi puskasta otti muutaman juoksuaskeleen ja hyppäsi suoraan ketun kylkeen saaden tuon kaatumaan juuri ja juuri maahan. Kolli iski kyntensä tuon niskaan ja sähisi sille. Jokiklaanilainen huomasi ketun olevan sokaistunut ja melko pahasti jo haavoittunut mikä helpottaisi sitä, että tuon saisi häädettyä nopeasti tiehensä. Kettu löi kynsillänsä soturin kylkeen ja nousi nopeasti ylös loikkien pusikkoon. Ymmärryksenkaiku kääntyi hetkenpäästä oppilaisiin ja pennun puoleen. "Kuinka pahasti olette haavoittuneet?" Ymmärryksenkaiku maukaisi tarkkaillen kaikkia katseellaan arvioiden vammat. PIMEÄNTÄHTI nyökkäsi ja mourahti:"kyllä." Pian tuo haisteli ilmaa ja asteli eteenpäin lähemmäs myrskyklaanin ja varjoklaanin rajaa. "Kyllä, se on Myrskyklaanin ja Varjoklaanin raja, tule seuraa minua" Naaras maukaisi astellen ihan rajan viereen. "Tässä menee raja, ja oletan että tiedät, ettemme saisi mennä toisten klaanien reviireille" musta valkea päällikkö maukaisi katsahtaen pentuun ja jatkoi mielessänsä , 'mutta kun olet tarpeeksi vanha niin emmeköhän me ylitä näitä rajoja'. "Tämä tässä missä olemme on kaksijalkojen polku.." Pimeydentähti mumisi. NÄRHITASSU haukkoi henkeä ahdistuneena. Heräisipä Laavatassu nyt! Yhtäkkiä punertava oppilas heräsi. "Laavatassu! Luulin sinun kuolleen..." hopeanharmaa raidallinen oppilas maukui, mutta maukuminen muuttui lopussa kuiskaukseksi. Naaras katsoi tummansinisillä silmillänsä huolestuneesti Laavatassuun. Hän räpäytteli sumeita silmiänsä ja kääntyi katsomaan sitten Hunajapentuun. HUNAJAPENTU oli täysin tolaltaan. Laavatassu huusi hänen nimeänsä, mutta pentu ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennen kuin Ymmärryksenkaiku saapui paikalle. Kellanpunainen naaras katsoi suurin ja pyörein silmin miten Jokiklaanin soturi hääsi ketun tiehensä. Hunajapentu asteli varovaisena ulos karhunvatukkapensaasta ja nosti vain hiukan päätänsä pystyyn. Hänen hännänpäänsä nyki hermostuneesti. Kertoisiko Ymmärryksenkaiku hänen emollensa ja päällikölle, että Hunajapentu oli yksin seikkailuretkellä ja oli vaarana joutua ketun vatsaan? "Hei Ymmärryksenkaiku", Hunajapentu aloitti hiljaa, "minä en ole ainakaan haavoittunut kiitos Laavatassun ja Närhitassun." Närhitassu nosti päätänsä ja huomasi Jokiklaanin soturin, Ymmärryksenkaiun. Naaras nyökkäsi hänelle kiitollisena ja nousi varovasti jaloillensa Laavatassun vierestä. "Minulla on kaikkialla haavoja ja puremia", hopeanraidallinen oppilas vastasi soturille ja kääntyi nuolemaan lavassa olevaa haavaa. Nuoleminen pisteli kovasti ja sai naaraan sävähtämään kivusta.
TUHKAPENTU nyökkäsi nopeasti ja lähti seuraamaan pienillä töppöjaloillansa Pimeäntähteä. Naaraspentu haisteli tarkasti ilmaa ja tunsi sen vähitellen muuttuvan pahanhajuiseksi. "Tältäkö Myrskyklaanin kissat haisevat?" hän kysyi kallistaen hieman päätänsä. "Yök!" Tuhkapentu jatkoi irvistäen. Miten Myrskyklaanin kissat saattoivat elää tuommoisessa hajussa? Syövätkö he variksenruokaa? Tuhkapentu pudisteli nopeasti ajatuksensa pois päästään ja kohotti katsettaan vieraalle reviirille. Pennun täytyi terävöittää katsettaan, että näki kauemmaksi. "Myrskyklaanilla taitaa olla aika iso reviiri", valkoturkkinen naaraspentu huomautti ja käänsi odottavan katseensa Pimeäntähteen. "Onko Myrskyklaani joskus halunnut meiltä maitamme tai me heiltä?" hän jatkoi uteliaana.
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 22, 2015 9:55:27 GMT
|| Tulipa taas pitkä rooli  ^^ |
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 22, 2015 9:59:15 GMT
|| Lehtisielu istuskelee jossain leirin laitamilla c: Voisko nää vaikka mennä saalistaa tai kävelylle ja sitten yhtäkkiä kettu/mäyrä/koira tai joku vastaava hyökkäis näiden kimppuun yms? :3 Tai esim kaksijalka yrittäis siepata nää?  | Mikä tahansa noista käy 833 Minkä sä haluaisit? || En osaa päättää xD kaikki kävis, mut aikakin nopeesti päätettynä toi kaksijalka vois yrittää siepata näitä? :3 Sellaistahan ei yleensä käy joten nyt vois käydä? |
|
kittypet ♥
Ninja The Cat
enpä keksi sanottavaa
Posts: 48 
|
Post by kittypet ♥ on Jul 22, 2015 14:05:46 GMT
Mustavarjo Nyökkäsin ja haukottelin koska ilta oli tulossa. "Ei ole ollut. Pari kettua olemme haistaneet, ei sen enempää" vastasin tuuliklaanilaiselle. "Kaikki on ollut hyvin tähän mennessä" mau'uin ja haukottelin uudelleen. "Kaksijaloista ei ole onneksi ollut haittaa" maukaisin ja katsoin Leoparditurkkia. /en ite keksi mitää joten toi sun idea on hyvä LEOPARDITURKKI hymyili kollille ja nyökkäsi. Täplikäs naaras siirsi katseensa joenpintaan. Joenpinta näytti kauniille - varsinkin kun siihen heijastui kirkkaat tähdet. "Kaksijalat ovat täällä järvellä ainoastaan viherlehden aikaan, onneksi ei koko vuodenaikaa", soturi naukaisi ja kurottui maistamaan jääkylmää vettä. Naaras kurottui vielä lähemmäksi jokea, mutta yhtäkkiä hän tunsi menettävän tasapainonsa. Lumps! Tuuliklaanin soturi lumpsahti jääkylmään jokeen. "Apua!" Leoparditurkki kiljaisi hätääntyneenä. Virta oli yllättävän kova, vaikka se näytti aivan normaalille. Kullanruskea soturi yritti saada pohjasta tukea, mutta joki oli liian syvä. Virta lähti viemään täplikästä naarasta yhä kauemmaksi Mustavarjosta. Vesi oli liian raskasta soturille ja Leoparditurkki tunsi kuinka hän vain vajosi ja vajosi yhä syvemmälle jokea.
|| :3
Mustavarjo Nyökkäilin vain päätäni tarkottaakseni olevan samaa mieltä Leoparditurkin kanssa. Katselin jokea hetken. Se näytti niin hienolle. Hetken päästä tuuliklaanilainen soturi tipahti jokeen. Olin aivan kauhuissani. Nousin nopeasti tassuilleni ja huusin Leoparditurkille. "Yritä uida vasta virtaan!" "Yritä saada tukea pohjasta" neuvoin naarasta. |
|
kittypet ♥
Ninja The Cat
enpä keksi sanottavaa
Posts: 48
|
Post by kittypet ♥ on Jul 22, 2015 14:07:38 GMT
sori etten oo käyny täällä viikkoon, on ollu kaikkee muuta tekemistä  |
|
|
|
Post by salsa on Jul 22, 2015 20:38:20 GMT
KARHUSYDÄN heilauttaa häntäänsä iloisesti ja nousee seisomaan. "Mahdollisesti... Ei minun tarvitse olla huolissani hänestä.." naaras maukaisee ja naurahtaa. "Mennään, otaksun, että suuntani on oikea" Jokiklaanilainen maukaisee iloisesti lähtien kävelemään suuntaan josta pääsisi ulos leiristä pitäen kaikki toimivat aistinsa hereillä ettei törmäisi keneenkään. Karhusydän odotti kumminkin kumppaniaan, sillä oli paljon varmempi askelissaan, kun Viherkynsi asteli naaraan vieressä. LAAVATASSU kuuli ääntä, mutta ei niinkuin normaalisti, ääni tuli erittäin kaukaa tai ainakin tuntui siltä. Se voimistui voimistumistaan ja pian kolli muisti mitä oli tapahtunut ja tunnisti puhujan, joka oli Närhitassu. Jokiklaanilainen oppilas raotti silmiänsä hiukan ja tuntui kuin valo olisi sokaissut nuoren kollin. "Närhitassu.." Laavatassu kuiskasi hiljaa. "Olen kunnossa.. menetin vain.. tajuntani" oppilas mumisi pitäen silmänsä kiinni, kollin ääni rähisi. Nyt Jokiklaanilainen avasi silmänsä ja katsoi hetken Närhitassua kunnes huomasi ketun hiipivän kohti Hunajapentua hiljaista vauhtia ja paikantaen pennun sijainnin hajuaistilla. "Hunajapentu...!" Laavatassu rääkäisi ja yritti nousta, mutta kolli römähti maahan heti. Samalla sekuntilla Laavatassun viereisestä puskasta hyppäsi punertava kolli. "Ymmärryksenkaiku" kolli maukaisi hiljaa ja pientä iloa äänessään. YMMÄRRYKSENKAIKU oli haistanut ketun ja kuullut taistelun ääniä. Kolli oli ollut saalistamassa ja heti kun hän oli haistanut ketun Jokiklaanilainen oli lähtenyt suunnistamaan kohti sitä. Punertava soturi näki Hunajapennun puskassa piilossa ja ketun astelemassa kohti sitä. Tuo myös näki Närhitassun ja Laavatassun. Ymmärryksenkaiku loikkasi puskasta otti muutaman juoksuaskeleen ja hyppäsi suoraan ketun kylkeen saaden tuon kaatumaan juuri ja juuri maahan. Kolli iski kyntensä tuon niskaan ja sähisi sille. Jokiklaanilainen huomasi ketun olevan sokaistunut ja melko pahasti jo haavoittunut mikä helpottaisi sitä, että tuon saisi häädettyä nopeasti tiehensä. Kettu löi kynsillänsä soturin kylkeen ja nousi nopeasti ylös loikkien pusikkoon. Ymmärryksenkaiku kääntyi hetkenpäästä oppilaisiin ja pennun puoleen. "Kuinka pahasti olette haavoittuneet?" Ymmärryksenkaiku maukaisi tarkkaillen kaikkia katseellaan arvioiden vammat. PIMEÄNTÄHTI nyökkäsi ja mourahti:"kyllä." Pian tuo haisteli ilmaa ja asteli eteenpäin lähemmäs myrskyklaanin ja varjoklaanin rajaa. "Kyllä, se on Myrskyklaanin ja Varjoklaanin raja, tule seuraa minua" Naaras maukaisi astellen ihan rajan viereen. "Tässä menee raja, ja oletan että tiedät, ettemme saisi mennä toisten klaanien reviireille" musta valkea päällikkö maukaisi katsahtaen pentuun ja jatkoi mielessänsä , 'mutta kun olet tarpeeksi vanha niin emmeköhän me ylitä näitä rajoja'. "Tämä tässä missä olemme on kaksijalkojen polku.." Pimeydentähti mumisi. NÄRHITASSU haukkoi henkeä ahdistuneena. Heräisipä Laavatassu nyt! Yhtäkkiä punertava oppilas heräsi. "Laavatassu! Luulin sinun kuolleen..." hopeanharmaa raidallinen oppilas maukui, mutta maukuminen muuttui lopussa kuiskaukseksi. Naaras katsoi tummansinisillä silmillänsä huolestuneesti Laavatassuun. Hän räpäytteli sumeita silmiänsä ja kääntyi katsomaan sitten Hunajapentuun. HUNAJAPENTU oli täysin tolaltaan. Laavatassu huusi hänen nimeänsä, mutta pentu ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennen kuin Ymmärryksenkaiku saapui paikalle. Kellanpunainen naaras katsoi suurin ja pyörein silmin miten Jokiklaanin soturi hääsi ketun tiehensä. Hunajapentu asteli varovaisena ulos karhunvatukkapensaasta ja nosti vain hiukan päätänsä pystyyn. Hänen hännänpäänsä nyki hermostuneesti. Kertoisiko Ymmärryksenkaiku hänen emollensa ja päällikölle, että Hunajapentu oli yksin seikkailuretkellä ja oli vaarana joutua ketun vatsaan? "Hei Ymmärryksenkaiku", Hunajapentu aloitti hiljaa, "minä en ole ainakaan haavoittunut kiitos Laavatassun ja Närhitassun." Närhitassu nosti päätänsä ja huomasi Jokiklaanin soturin, Ymmärryksenkaiun. Naaras nyökkäsi hänelle kiitollisena ja nousi varovasti jaloillensa Laavatassun vierestä. "Minulla on kaikkialla haavoja ja puremia", hopeanraidallinen oppilas vastasi soturille ja kääntyi nuolemaan lavassa olevaa haavaa. Nuoleminen pisteli kovasti ja sai naaraan sävähtämään kivusta.
TUHKAPENTU nyökkäsi nopeasti ja lähti seuraamaan pienillä töppöjaloillansa Pimeäntähteä. Naaraspentu haisteli tarkasti ilmaa ja tunsi sen vähitellen muuttuvan pahanhajuiseksi. "Tältäkö Myrskyklaanin kissat haisevat?" hän kysyi kallistaen hieman päätänsä. "Yök!" Tuhkapentu jatkoi irvistäen. Miten Myrskyklaanin kissat saattoivat elää tuommoisessa hajussa? Syövätkö he variksenruokaa? Tuhkapentu pudisteli nopeasti ajatuksensa pois päästään ja kohotti katsettaan vieraalle reviirille. Pennun täytyi terävöittää katsettaan, että näki kauemmaksi. "Myrskyklaanilla taitaa olla aika iso reviiri", valkoturkkinen naaraspentu huomautti ja käänsi odottavan katseensa Pimeäntähteen. "Onko Myrskyklaani joskus halunnut meiltä maitamme tai me heiltä?" hän jatkoi uteliaana.
"Hyvä että suojelitte pentua.." YMMÄRRYKSENKAIKU maukaisi kääntäen kaseensa kohti oppilaita samalla kun Laavatassu nousi ylös pidellen toista etutassuansa ylhäällä.. "otaksun että toinen etukäpäläni on murtunut, ja ehkä muutama kylkiluukin...Ja on minulla myös haavoja ja puremia..." LAAVATASSU mumisi. Ymmärryksenkaiku nyökkäsi. "Teidät kaksi pitää saada mahdollisimman nopeasti parantajalle. Pystytkö sinä kävelemään Laavatassu?" soturi kysyi ja oppilas nyökkäsi. "Mitä te edes teette täällä etenkin sinä, Hunajapentu?" Jokiklaanilainen kysyi ja käänsi katseensa kohti pentua. PIMEÄNTÄHTI nyökkäsi murahtaen. "Kasa lemuavia kotikisuja." päällikkö sähähti ja käänsi katseensa pois reviiriltä Tuhkapentuun. "Kyllä, heillä on.. isoin reviiri kaikista reviireistä. Tuuliklaanilla on toisiksi isoin.." Varjoklaanilainen murisi hampaittensa välistä heilauttaen häntäänsä. "Sanotaanko näin, ettei yhtään haittaisi vaikka meillä olisi hiukan enemmän tilaa.." naaras murahti musta katse kiiluen. "Mutta jos minusta on kiinni niin kyllä meillä jonakin päivänä on.." Pimeäntähti murisi tuijottaen Myrskyklaanin reviirille. Pian naaras pudisti päätänsä ikään kuin irroittaen katseensa tuosta reviiristä jota havitteli muitten kahden lisäksi. "Noniin palaamme leiriin." Pienikokoinen naaras maukaisi käskevästi ja kääntyi ympäri suunnaten kohti Varjoklaanin leiriä. |
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 23, 2015 7:08:51 GMT
LEOPARDITURKKI hymyili kollille ja nyökkäsi. Täplikäs naaras siirsi katseensa joenpintaan. Joenpinta näytti kauniille - varsinkin kun siihen heijastui kirkkaat tähdet. "Kaksijalat ovat täällä järvellä ainoastaan viherlehden aikaan, onneksi ei koko vuodenaikaa", soturi naukaisi ja kurottui maistamaan jääkylmää vettä. Naaras kurottui vielä lähemmäksi jokea, mutta yhtäkkiä hän tunsi menettävän tasapainonsa. Lumps! Tuuliklaanin soturi lumpsahti jääkylmään jokeen. "Apua!" Leoparditurkki kiljaisi hätääntyneenä. Virta oli yllättävän kova, vaikka se näytti aivan normaalille. Kullanruskea soturi yritti saada pohjasta tukea, mutta joki oli liian syvä. Virta lähti viemään täplikästä naarasta yhä kauemmaksi Mustavarjosta. Vesi oli liian raskasta soturille ja Leoparditurkki tunsi kuinka hän vain vajosi ja vajosi yhä syvemmälle jokea.
|| :3
Mustavarjo Nyökkäilin vain päätäni tarkottaakseni olevan samaa mieltä Leoparditurkin kanssa. Katselin jokea hetken. Se näytti niin hienolle. Hetken päästä tuuliklaanilainen soturi tipahti jokeen. Olin aivan kauhuissani. Nousin nopeasti tassuilleni ja huusin Leoparditurkille. "Yritä uida vasta virtaan!" "Yritä saada tukea pohjasta" neuvoin naarasta. LEOPARDITURKKI kuuli vain toisella korvallansa mitä Mustavarjo oli tälle sanonut. Kullanruskea soturi kääntyi ja yritti kauhoa tassuillansa vasta virtaan. Vasta virtaan uiminen vain rasitti enemmän naarasta. Veri alkoi kohista tuon korvissa. "En jaksa enää!" Leoparditurkki huudahti väsyneenä. Täplikäs naaras yritti vielä ponnistella kovaa virtaa vasten. Vesi alkoi pikkuhiljaa aaltoilla ja Tuuliklaanin soturin suuhun lennähti vettä. Hän yski sitä pois mutta se ei helpottanut sen enempää kun seuraava aalto tuli ja heitti vettä jälleen naaraa suuhun. "Tähtiklaani minua auttakoon!" Leoparditurkki maukui epätoivoisena.
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 23, 2015 7:24:19 GMT
NÄRHITASSU haukkoi henkeä ahdistuneena. Heräisipä Laavatassu nyt! Yhtäkkiä punertava oppilas heräsi. "Laavatassu! Luulin sinun kuolleen..." hopeanharmaa raidallinen oppilas maukui, mutta maukuminen muuttui lopussa kuiskaukseksi. Naaras katsoi tummansinisillä silmillänsä huolestuneesti Laavatassuun. Hän räpäytteli sumeita silmiänsä ja kääntyi katsomaan sitten Hunajapentuun. HUNAJAPENTU oli täysin tolaltaan. Laavatassu huusi hänen nimeänsä, mutta pentu ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennen kuin Ymmärryksenkaiku saapui paikalle. Kellanpunainen naaras katsoi suurin ja pyörein silmin miten Jokiklaanin soturi hääsi ketun tiehensä. Hunajapentu asteli varovaisena ulos karhunvatukkapensaasta ja nosti vain hiukan päätänsä pystyyn. Hänen hännänpäänsä nyki hermostuneesti. Kertoisiko Ymmärryksenkaiku hänen emollensa ja päällikölle, että Hunajapentu oli yksin seikkailuretkellä ja oli vaarana joutua ketun vatsaan? "Hei Ymmärryksenkaiku", Hunajapentu aloitti hiljaa, "minä en ole ainakaan haavoittunut kiitos Laavatassun ja Närhitassun." Närhitassu nosti päätänsä ja huomasi Jokiklaanin soturin, Ymmärryksenkaiun. Naaras nyökkäsi hänelle kiitollisena ja nousi varovasti jaloillensa Laavatassun vierestä. "Minulla on kaikkialla haavoja ja puremia", hopeanraidallinen oppilas vastasi soturille ja kääntyi nuolemaan lavassa olevaa haavaa. Nuoleminen pisteli kovasti ja sai naaraan sävähtämään kivusta.
TUHKAPENTU nyökkäsi nopeasti ja lähti seuraamaan pienillä töppöjaloillansa Pimeäntähteä. Naaraspentu haisteli tarkasti ilmaa ja tunsi sen vähitellen muuttuvan pahanhajuiseksi. "Tältäkö Myrskyklaanin kissat haisevat?" hän kysyi kallistaen hieman päätänsä. "Yök!" Tuhkapentu jatkoi irvistäen. Miten Myrskyklaanin kissat saattoivat elää tuommoisessa hajussa? Syövätkö he variksenruokaa? Tuhkapentu pudisteli nopeasti ajatuksensa pois päästään ja kohotti katsettaan vieraalle reviirille. Pennun täytyi terävöittää katsettaan, että näki kauemmaksi. "Myrskyklaanilla taitaa olla aika iso reviiri", valkoturkkinen naaraspentu huomautti ja käänsi odottavan katseensa Pimeäntähteen. "Onko Myrskyklaani joskus halunnut meiltä maitamme tai me heiltä?" hän jatkoi uteliaana.
"Hyvä että suojelitte pentua.." YMMÄRRYKSENKAIKU maukaisi kääntäen kaseensa kohti oppilaita samalla kun Laavatassu nousi ylös pidellen toista etutassuansa ylhäällä.. "otaksun että toinen etukäpäläni on murtunut, ja ehkä muutama kylkiluukin...Ja on minulla myös haavoja ja puremia..." LAAVATASSU mumisi. Ymmärryksenkaiku nyökkäsi. "Teidät kaksi pitää saada mahdollisimman nopeasti parantajalle. Pystytkö sinä kävelemään Laavatassu?" soturi kysyi ja oppilas nyökkäsi. "Mitä te edes teette täällä etenkin sinä, Hunajapentu?" Jokiklaanilainen kysyi ja käänsi katseensa kohti pentua. PIMEÄNTÄHTI nyökkäsi murahtaen. "Kasa lemuavia kotikisuja." päällikkö sähähti ja käänsi katseensa pois reviiriltä Tuhkapentuun. "Kyllä, heillä on.. isoin reviiri kaikista reviireistä. Tuuliklaanilla on toisiksi isoin.." Varjoklaanilainen murisi hampaittensa välistä heilauttaen häntäänsä. "Sanotaanko näin, ettei yhtään haittaisi vaikka meillä olisi hiukan enemmän tilaa.." naaras murahti musta katse kiiluen. "Mutta jos minusta on kiinni niin kyllä meillä jonakin päivänä on.." Pimeäntähti murisi tuijottaen Myrskyklaanin reviirille. Pian naaras pudisti päätänsä ikään kuin irroittaen katseensa tuosta reviiristä jota havitteli muitten kahden lisäksi. "Noniin palaamme leiriin." Pienikokoinen naaras maukaisi käskevästi ja kääntyi ympäri suunnaten kohti Varjoklaanin leiriä. NÄRHITASSU haukkoi jälleen henkeä. Taistelu kettua vastaan jätti varmaan hirmuisen muiston ketuista. "Harmi ettei partio törmännyt meihin ja olisi tullut auttamaan meitä", hopeanharmaaraidallinen naaras maukui raskaasti. Oppilas lähti nilkuttamaan hitaasti kohti Jokiklaanin leiriä päin. Kylmässä lumihangessa oli vaikeaa kävellä. Sadekin rummutti Närhitassun selkää ja pian hänen harmaat karvansa olivat liimautuneet ihoon. Naaras haisteli ilmaa ja tiesi että he olivat lähellä leiriä. HUNAJAPENTU polki maata etutassuillansa eikä pystynyt katsomaan Ymmärryksenkaikuun. "O-olin pienellä retkellä", kellanpunainen pentu vastasi ja lähti sitten kävelemään kohti leiriä.
TUHKAPENTU nyökkäsi hitaasti päätänsä ja tuijotteli edelleen Myrskyklaanin reviirille. "Onko Myrskyklaanissa kotikisuja? Minun mielestä kotikisut kuuluvat kaksijaloille", valkoturkkinen pentu maukui yllättyneenä ja heilautti häntäänsä lumihangessa. "Ja eikö kaikilla klaaneilla pitäisi olla saman kokoinen reviiri? Miksi Myrskyklaani saa kaiken? Siellähän on pelkkiä kotikisuja" Tuhkapentu tuhahti ja nousi jaloillensa valmiina lähtemään. Pentu kääntyi vielä Myrskyklaanin puoleen ja siristi silmiänsä että näki kauemmaksi. Kaukana puun takana liikkui joku! "Pimeäntähti, tuolla on joku kissa ja se tuijottaa meitä!" Tuhkapentu kuiskasi jännittyneenä klaanipäällikölle. Kun valkeaturkkinen naaras kääntyi vielä katsomaan tuntematonta kissaa, hän huomasi että kissa oli lähestynyt hiukan ja tuijotti heitä silmät kiiluen.
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 24, 2015 8:29:45 GMT
|| Missäs kaikki? :c
|
|
|
|
Post by Candypompom on Jul 24, 2015 13:13:41 GMT
//kävin just lainaa sinitähden tarinan & aamunkoin :3
//ja susku, ite en ainakaan rooli koivutassul ennenku may on roolinu c: jaaa öö ei oo inspaa oikei roolii päivänvalol
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 24, 2015 14:32:46 GMT
//kävin just lainaa sinitähden tarinan & aamunkoin :3 //ja susku, ite en ainakaan rooli koivutassul ennenku may on roolinu c: jaaa öö ei oo inspaa oikei roolii päivänvalol || Jee, Sinitähden Tarina on muuten sairaan ihana mutta todella surullinen kirja! Oon lukenu sen kirjan ainakin 5 kertaa koska omistan sen
|| Aa, ok
|
|
|
|
Post by Sibe on Jul 24, 2015 15:30:47 GMT
HIUTALETASSU hymyilee itsekseen Kirjosydämen kehujen takia. Kollista tuntui erikoiselta ja tärkeältäkin jopa. Kumpa kolmikko vain pääsisi pian leiriin turvaan tältä jatkuvalta sateelta! Se piiskasi turkin kiinni ihoon, ja siihen se liimautuikin. Harmaaturkkinen oppilas ponnistelee eteenpäin, hiukan haukotellenkin. Päivään oli mahtunut ties minkälaista tapahtumaa. Parantajaoppilas höristää korviaan kuullessaan mestarinsa lausuvan kollin nimen. Se ei kuitenkaan ollut mitään tärkeää, joten Hiutaletassu uppoaa takaisin omiin ajatuksiinsa. Oliko Kirjosydän tosissaan, että Tähtiklaanilla oli jotakin nykytilannetta vastaan? SUMUTURKKI katsoi huolestunein silmin sisartaan. Miten Tähtiklaani voisi olla vihainen Tuuliklaanin parantajalle? Kirjosydämellähän on parhain yhteys Tähtiklaaniin. "Älä ajattele tuommoisia", vaaleanharmaa soturi maukui ja kohotti katsettaan eteenpäin. Pian leirin suuaukko tuli näkyviin(?). "Olemme pian perillä", Sumuturkki maukui ilahtuneena. KIRJOSYDÄN huokaisi ja nilkutti hitaasti eteenpäin. "En ole tehnyt mielestäni mitään väärää", hän puuskahti kiukkuisesti. "Tähtiklaanilla on parasta olla tähän hyvä syy", harmaaturkkinen parantaja murahti ja kohotti itsekin katsettaan leirin suuaukolle päin. Turkki liimautuneena ihoon, naaras jatkoi matkaa ja heilutti hermostuneena hännänpäätänsä. "Ja meillä ei ole edes päällikköä tai varapäällikköä!" Kirjosydän huudahti kun muisti asian. "Miten selitämme kokoontumisissa ettei Tuuliklaanilla ole päällikköä eikä varapäällikköä? Kaikki pitävät Tuuliklaani heikkona! Varjoklaani hyökkää varmasti klaanimme kimppuun ja kuolemme kaikki yhtä aikaa!" hän jatkoi valittamista. "Tuuliklaani on tuhoon tuomittu!" Kirjosydän ulvahti.
HIUTALETASSU marssii kahden naaraan perässä, aivan äänettömänä. Parantajaoppilas oli uponnut omiin ajatuksiinsa. Hetken päästä Sumuturkki huutaa, että pian ollaan perillä. Hiutaletassu hymyilee hiukan itsekseen. Raidallinen kolli kuulee nyt Kirjosydämen sanat ja säikähtää. Oliko Tähtiklaani suuttunut, kun Tuuliklaanilta puuttui päällikkö sekä varapäällikkö? |
|
|
|
Post by Sibe on Jul 24, 2015 15:34:07 GMT
KARHUSYDÄN heilauttaa häntäänsä iloisesti ja nousee seisomaan. "Mahdollisesti... Ei minun tarvitse olla huolissani hänestä.." naaras maukaisee ja naurahtaa. "Mennään, otaksun, että suuntani on oikea" Jokiklaanilainen maukaisee iloisesti lähtien kävelemään suuntaan josta pääsisi ulos leiristä pitäen kaikki toimivat aistinsa hereillä ettei törmäisi keneenkään. Karhusydän odotti kumminkin kumppaniaan, sillä oli paljon varmempi askelissaan, kun Viherkynsi asteli naaraan vieressä. // tiiätkö, et ois mun ainaki helpompi vastata ku lainaisit Karhusydämellä rooliessas Viherkynnen ed roolausta kun en aina muista mitä oon roolinu VIHERKYNSI nyökkää ja astelee ulos pesästä (?) Kolli huomaa kumppaninsa pysähtyneen ja astelee tuon vierelle, niin että karvat koskettavat toisiaan. Tuo läheisyys tuntui vihersilmäisestä kollista todella mukavalta ja rauhoittavalta. Kolli ei voinut murehtia ollessaan Karhusydämen kanssa. "Minne päin lähdemme?", kysäisee soturi leirin uloskäynnin lähestyessä (?). |
|
|
|
Post by Sibe on Jul 24, 2015 15:35:09 GMT
//kävin just lainaa sinitähden tarinan & aamunkoin :3 //ja susku, ite en ainakaan rooli koivutassul ennenku may on roolinu c: jaaa öö ei oo inspaa oikei roolii päivänvalol || Jee, Sinitähden Tarina on muuten sairaan ihana mutta todella surullinen kirja! Oon lukenu sen kirjan ainakin 5 kertaa koska omistan sen
|| Aa, ok
// se on tosi ihana kirja <3 |
|
|
|
Post by Candypompom on Jul 24, 2015 15:58:05 GMT
//kävin just lainaa sinitähden tarinan & aamunkoin :3 //ja susku, ite en ainakaan rooli koivutassul ennenku may on roolinu c: jaaa öö ei oo inspaa oikei roolii päivänvalol || Jee, Sinitähden Tarina on muuten sairaan ihana mutta todella surullinen kirja! Oon lukenu sen kirjan ainakin 5 kertaa koska omistan sen
|| Aa, ok
meinasin itkee siin alus (( yhyhyhyhyh niisk alunperin suunnitelmis lainata aamunkoi ja sen jälkene kirja ja viel sen jälkenekki mut ei ollu sit aaamunkoin jälkest |
|
^^
