|
|
Post by susanna48 on Jul 19, 2015 15:40:25 GMT
Oon tosi pahoillani, etten oo roolinu pitkään aikaan, mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa vastata rooleihin. Harkitsen, että pitäisi varmaan pitää ehkä pieni tauko ropettamisesta, ja sitten jatkaa tätä taas, kun inspi rupeis palailemaan... Mutta en vielä oo päättänyt mitään... Koitan, jos tässä viikon sisällä saisin vastailtua rooleihin... Ruusunmarjallako mun piti roolata? Onko sen pesän luona nyt siis jälleen kisuja vai? || Ok, joo sun piti roolia Ruusunmarjalla. c: Toi Koivutassu tais tarvita apua ku se sai paljon haavoja (Candypompom:n kissa) |
|
|
|
Post by Sibeemi on Jul 19, 2015 15:47:20 GMT
VALKOPILVI päästi suustaan pienen naurahduksen. Pennut olivat tosiaan vilkkaita."Niin. Hyvä, että päätimme lähteä kävelylle tällaisena säänä", hän naukaisi nyökäten. "Sateessa ei olisi ollut yhtään mukava kävellä. Onni, että se lakkasi jo", valkoisen kuningattaren suusta pääsi pientä kehräystä tämän nuolaistessa rintaansa pari kertaa. Naaras katsahti omiin pentuihinsa varmistaakseen pikkuisten seuraavan. Valkoinen kissa haisteli myös kosteaa ilmaa tarkkaavaisena. AMY hymyili ja katseli lumenvalkeaa metsää. "Pysyttekö mukana?" valkoinen kuningatar kysyi pennuiltansa. SILKKIPENTU juoksi Amyn vierelle ja nyökkäsi tuolle. Pentu käveli mieluimmin emonsa vierellä kuin Kivipennun. "Auh!" HIEKKAPENTU ulvahti ja nosti käpälänsä pystyyn. Amy kiepahti ympäri ja katsoi pentuunsa sinisillä kysyvillä silmillä. "Meni piikki tassuun", savunharmaa pentu valitti ja nilkutti emonsa vierelle. "Minä autan", Amy lupasi ja nykäisi hampaillansa nopeasti piikin pois pentunsa tassusta. "Sattuu!" Hiekkapentu uikutti ja ryhtyi nuolemaan tassuansa nopein huolellisin vedoin. "Pärjäätkö vai palaatko leiriin?" kuningatar kysyi huolestuneena. "Jatketaan matkaa", Hiekkapentu päätti ja lähti kävelemään hieman nilkuttaen. Amy nyökkäsi vastahakoisesti ja juoksi Valkopilven vierelle. Naaras huokasi ja maukui tuolle: "Voi noita pentuja."
VALKOPILVI katsahti ulvovaan pentuun, mutta nuori kissa päättikin viekä jatkaa matkaa. Kuningatar kuuli Amyn sanat ja naurahti hyväntuulisesti. "Kyllä he rauhoittuvat päästessään oppilaiksi", naaras naukaisi. Oppilaat olivat tosiaan joskus erittäin hiljaisia ja uupuneita rankkojen koulutustuokioiden jälkeen. Valkopilven katse kiersi pennuissa ja palasi Amyyn. "Aiotko vaihtaa joskus nimesi?" Valkea kuningatar kysyi tuntien puemtä uteliaisuutta. Amy ei ollut vielä hankkinut klaaninimeä itselleen. //en pääse pariin viikkoon roolimaan. |
|
|
|
Post by Candypompom on Jul 19, 2015 18:20:58 GMT
//damn, roolin huomenna muy oletetaan et koivis on vielki ruusunmarjan pesän edes
|
|
|
|
Post by Sibe on Jul 19, 2015 21:13:40 GMT
MUSTAPANTTERI nyökkäsi ja heilautti häntäänsä merkiksi että partio palaisi leiriin. "Saalistetaanko vähäsen?" hän kysyi muilta partionjäseniltä. HOPEALEHTI nyökkäsi ja pudottautui heti vaanimisasentoon kun maistoi ilmassa oravan tuoksun. TUHKAPENTU lähti seuraamaan taas Pimeäntähteä mukisematta. "Voidaanko mekin saalistaa niin kuin he tekevät?" pieni pentu kysyi päälliköltä ja osoitti lyhyellä hännällänsä partiota joka ryhtyi saalistamaan.
NÄRHITASSU katseli voimattomana kuinka Laavatassu taisteli vahvaa kettua vastaan. Raidallisen oppilaan lavassa oli iso haava josta pulppusi helakanpunaista verta ja veri muutti maan punaiseksi lammikoksi. Tähtiklaani meitä auttakoon! Närhitassu rukoili mielessään ja nousi hitaasti jaloillensa. Hopeanharmaan naaraan turkki oli revitty ja joka paikkaan sattui. Silti Närhitassu nosti uhmakkaan katseen liekinväriseen viholliseen. Puolusta klaaniasi jopa henkesi uhalla, Närhitassu toisti soturilain ensimmäisen kohdan. Siinä samassa raidallinen oppilas heittäytyi ketun mahan alle ja alkoi kynsimään liekinväristä turkkia kaikilla voimillansa mitä hänellä vielä oli.
PIMEÄNTÄHTI asteli eteenpäin hetken niinkuin ei olisi kuullut nuoren naaraan kysymystä. "Eiköhän se onnistu" naaras sanoi pysähtyen kuin seinään. "Kerroppas mitä sinä haistat vai haistatko mitään.." Mustavalkea päällikkö mourusi ja käänsi katseensa pentuun ja raotti suutaan haistaen ilmaa. Varjoklaanilainen haistoi oravan, joka oli lähistöllä, mutta piti katseensa silti Tuhkapennussa. LAAVATASSU tunsi kuinka lensi taas ketun selästä ja tömähti maahan sähähtäen kivusta. "Me emme jaksa enään kauan..." punertava oppilas maukui hiljaa itsekseen. Jokiklaanilainen puri hampaansa yhteen ja yritti nousta ylös keräten kaikki voimansa, nyt olisi ainoa tilaisuus häätää tuo kettu. Laavatassu juoksi kohti kettua tosin hiukan kömpelösti, sillä tuntui että kollin kylkiluu olisi murtunut. Pian oppilas hyppäsi takaisin tuon selkään sähisten ja kynsien tuota kaikilla voimillansa. KARHUSYDÄN hymyili heilutellen häntäänsä. "Voin mainiosti, lukuun ottamatta riistan vähäistä määrää... Kumpa voisin auttaa" Naaras maukaisi ja naurahti hiukan surullisena. Klaaninvanhin yleensä aina toisteli sitä, että haluaisi auttaa, sillä hänestä tuntui, että hän olisi voinut auttaa. "Miten sinä voit?" Karhusydän maukaisi. VIHERKYNSI hymyilee kumppanilleen. "Hyvä että voit hyvin", maukaisee kolli astellen lähemmäs kumppaniaan. Soturi puskee naaraan kylkeä (?) "Voin hyvin, kunhan saan olla sinun kanssasi" // anteeks lyhyttä |
|
|
|
Post by Sibe on Jul 19, 2015 21:16:01 GMT
HIUTALETASSU lähtee ulos leiristä, kylmään sateeseen. Sumuturkista erittyy paljon (?) pelkotuoksua, mutta olihan se ymmärrettävää. Tuo naaras oli Kirjosydämen pentuetoveri, joten he varmasti olivat läheisiä. Hiutaletassu ei jää vastaamaan Sumuturkille, vaan juoksee täyttä päätä kohti haapaa, jonka lähelle Kirjosydän oli jäänyt. Kolli ryntää kovaa vauhtia yli kaiken nummen, haluten vain päästä auttamaan mestariaan. Turkki liimautuneena ihoon tuo harmaaraidallinen kolli jarruttaa pian. Oltiin perillä. "Kirjosydän", tuo maukaisee kauhuissaan. Pelkotuoksua erittyi paljon, ja parantajaoppilas toivoi Sumuturkin löytävän perille. Toisaalta parantajan pitäisi olla tottunut tuollaiseen, tosin Hiutaletassu oli vielä oppilas. SUMUTURKKI pinkaisi Hiutaletassun perään. Harmaaturkkinen soturi juoksi niin lujaa kuin tassuistaan pääsi. Hänen häntänsä heilui vauhdikkaasti puolelta toiselle. Kotvan kuluttua edessäpäin näkyi tuttu harmaaturkkinen kissa, Kirjosydän. "Kirjosydän! Voi Kirjosydän, sisaresi Sumuturkki tässä" Sumuturkki naukaisi ilahtuneena nähdessään ainoan sisarensa. Parantajan murtuneen jalan katsominen sai soturin sävähtämään. "Miltä jalkasi tuntuu?" hän jatkoi kuiskaten. KIRJOSYDÄN nosti yllättyneenä päätänsä ja huomasi Hiutaletassun tuovan apuun Sumuturkin. Parantaja ei aluksi jaksanut vastata mitään omalle pentuetoverilleen, vaan pysyi vaiti. "Kyllä tämä tästä", hän vastasi lyhyesti sisarelleen ja käänsi sitten katseensa Hiutaletassuun. "Kiitos että toit avun nopeasti", naaras maukui ja räpäytti sinisiä silmiänsä kiitollisena. Kirjosydän tunsi kuinka sade rummutti entistä kovemmin. Tuulikin alkoi voimistua entisestään. Myrsky oli aivan lähellä. "Meidän täytyy palata leiriin mahdollisimman nopeasti", Kirjosydän käski ja liikautti varovasti murtunutta takajalkaansa. Hän ei tuntenut melkein ollenkaan takajalkaansa. Kipu viilsi kuin terävät kynnet. Sumuturkki riensi sisarensa vierelle ja nosti hänet hellästi ja varovaisesti pystyyn. Harmaa soturi antoi parantajan nojautui itseään vasten. Pikkuhiljaa kaksikko lähtivät kävelemään kohti leiriä. Kaatosade kuitenkin hidasti hieman matkaa. "Tule Hiutaletassu", Kirjosydän maukui ja hymyili parhaansa mukaan omalle oppilaallensa.
HIUTALETASSU huomaa pian Sumuturkin vierellään, ja Kirjosydän alkaa puhua sisarelleen. Oppilas nyökkää mestarilleen, sillä olihan harmaaturkkisen tehtävä kaikki naaraan eteen. Oppilas loikkii kahden naaraan jäljessä, vilkuillen varovasti mestarinsa vääntynyttä (?) jalkaa. Oliko kaikki oikeasti kunnossa Kirjosydämellä? Parantaja näytti olevan suurissa kivuissa. |
|
|
|
Post by Hermeliini on Jul 20, 2015 7:52:48 GMT
| Mites se Jutta - juttu? Mitä mun piti kysyä siltä? || Eli jatkaako Jutta täällä mun ropessa  | Juu, kysyin siltä eilen/toissa päivänä, mutta ei ole vielä vissiin vastannut |
|
|
|
Post by Hermeliini on Jul 20, 2015 7:56:31 GMT
| Multa löytyisi Usvatuike(joki) ja Tuliruusu(myrsky) || Joesta mulla olis seuraa Usvatuikkeelle Lehtisielu :3 Tuliruusulle olis Myrskystä monelta seuraa c: | Käy hyvin (: missä Lehtisielu on? No jos joku niistä c: en nyt muista keitä sanoit, mutta tietenkin käy  ) |
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 20, 2015 10:49:09 GMT
AMY hymyili ja katseli lumenvalkeaa metsää. "Pysyttekö mukana?" valkoinen kuningatar kysyi pennuiltansa. SILKKIPENTU juoksi Amyn vierelle ja nyökkäsi tuolle. Pentu käveli mieluimmin emonsa vierellä kuin Kivipennun. "Auh!" HIEKKAPENTU ulvahti ja nosti käpälänsä pystyyn. Amy kiepahti ympäri ja katsoi pentuunsa sinisillä kysyvillä silmillä. "Meni piikki tassuun", savunharmaa pentu valitti ja nilkutti emonsa vierelle. "Minä autan", Amy lupasi ja nykäisi hampaillansa nopeasti piikin pois pentunsa tassusta. "Sattuu!" Hiekkapentu uikutti ja ryhtyi nuolemaan tassuansa nopein huolellisin vedoin. "Pärjäätkö vai palaatko leiriin?" kuningatar kysyi huolestuneena. "Jatketaan matkaa", Hiekkapentu päätti ja lähti kävelemään hieman nilkuttaen. Amy nyökkäsi vastahakoisesti ja juoksi Valkopilven vierelle. Naaras huokasi ja maukui tuolle: "Voi noita pentuja."
VALKOPILVI katsahti ulvovaan pentuun, mutta nuori kissa päättikin viekä jatkaa matkaa. Kuningatar kuuli Amyn sanat ja naurahti hyväntuulisesti. "Kyllä he rauhoittuvat päästessään oppilaiksi", naaras naukaisi. Oppilaat olivat tosiaan joskus erittäin hiljaisia ja uupuneita rankkojen koulutustuokioiden jälkeen. Valkopilven katse kiersi pennuissa ja palasi Amyyn. "Aiotko vaihtaa joskus nimesi?" Valkea kuningatar kysyi tuntien puemtä uteliaisuutta. Amy ei ollut vielä hankkinut klaaninimeä itselleen. //en pääse pariin viikkoon roolimaan. AMY nyökkäsi ja kehräsi huvittuneena. Valkoinen naaras käänsi taas päätänsä pentujensa puoleen ja hymyili heille. "Onko metsässä kivaa?" kuningatar kysyi pehmeästi pennuiltansa. "On, mutta täällä ei ole kuitenkaan mitään jännittävää", KIVIPENTU maukui ja heilautti häntäänsä tyytymättömästi. "Haluamme nähdä mäyriä ja kettuja!" HIEKKAPENTU huudahti innossaan. "Mitä sinä sanoit? Haluatko sinä nähdä mäyriä ja kettuja?" Amy kysyi järkyttyneenä. Hänen karvansa sojottivat joka suuntaan ja lempeä luonteinen naaras uskalsi jopa vetää kyntensä esille. "Nehän ovat vaarallisia!" hän jatkoi ulisten yhä järkyttyneenä. Kivipentu huokaisi ja löi kärsimättömän katseen Hiekkapentuun. "Meidän mielestä viholliset ovat jännittäviä!" Kivipentu maukui ja katsoi emoansa suoraan silmiin. "Älkää puhuko noin!" Amy kivahti ja käänsi nopeasti päänsä toiseen suuntaan. Kun kuningatar kuuli jälleen Valkopilven naukuvan, naaras katsoi häntä mietteliäänä. "E-enpä tiedä. Olen tottunut Amy nimeen minkä kaksijalkani silloin antoivat minulle", hän myönsi ja nielaisi hermostuneena.
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 20, 2015 10:58:25 GMT
SUMUTURKKI pinkaisi Hiutaletassun perään. Harmaaturkkinen soturi juoksi niin lujaa kuin tassuistaan pääsi. Hänen häntänsä heilui vauhdikkaasti puolelta toiselle. Kotvan kuluttua edessäpäin näkyi tuttu harmaaturkkinen kissa, Kirjosydän. "Kirjosydän! Voi Kirjosydän, sisaresi Sumuturkki tässä" Sumuturkki naukaisi ilahtuneena nähdessään ainoan sisarensa. Parantajan murtuneen jalan katsominen sai soturin sävähtämään. "Miltä jalkasi tuntuu?" hän jatkoi kuiskaten. KIRJOSYDÄN nosti yllättyneenä päätänsä ja huomasi Hiutaletassun tuovan apuun Sumuturkin. Parantaja ei aluksi jaksanut vastata mitään omalle pentuetoverilleen, vaan pysyi vaiti. "Kyllä tämä tästä", hän vastasi lyhyesti sisarelleen ja käänsi sitten katseensa Hiutaletassuun. "Kiitos että toit avun nopeasti", naaras maukui ja räpäytti sinisiä silmiänsä kiitollisena. Kirjosydän tunsi kuinka sade rummutti entistä kovemmin. Tuulikin alkoi voimistua entisestään. Myrsky oli aivan lähellä. "Meidän täytyy palata leiriin mahdollisimman nopeasti", Kirjosydän käski ja liikautti varovasti murtunutta takajalkaansa. Hän ei tuntenut melkein ollenkaan takajalkaansa. Kipu viilsi kuin terävät kynnet. Sumuturkki riensi sisarensa vierelle ja nosti hänet hellästi ja varovaisesti pystyyn. Harmaa soturi antoi parantajan nojautui itseään vasten. Pikkuhiljaa kaksikko lähtivät kävelemään kohti leiriä. Kaatosade kuitenkin hidasti hieman matkaa. "Tule Hiutaletassu", Kirjosydän maukui ja hymyili parhaansa mukaan omalle oppilaallensa.
HIUTALETASSU huomaa pian Sumuturkin vierellään, ja Kirjosydän alkaa puhua sisarelleen. Oppilas nyökkää mestarilleen, sillä olihan harmaaturkkisen tehtävä kaikki naaraan eteen. Oppilas loikkii kahden naaraan jäljessä, vilkuillen varovasti mestarinsa vääntynyttä (?) jalkaa. Oliko kaikki oikeasti kunnossa Kirjosydämellä? Parantaja näytti olevan suurissa kivuissa. KIRJOSYDÄN ja SUMUTURKKI lähtivät vieretysten kävelemään kohti leiriä. "Hiutaletassu, otithan sinä ne kaarnan palat?" harmaaturkkinen parantaja kysyi ja käänsi siniset silmänsä oppilaansa puoleen. "Tähtiklaani rankaisee meitä jostain koska myrsky on aivan lähellä", hän jatkoi pelokkaana. "Mutta kai joskus myrsky on vain myrsky?" Sumuturkki kysyi hiljaa sisareltaan. "Tähtiklaani yksin tietää", parantaja mutisi ja katsoi hitaasti kävelemistä.
|
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 20, 2015 10:59:07 GMT
|| Eli jatkaako Jutta täällä mun ropessa | Juu, kysyin siltä eilen/toissa päivänä, mutta ei ole vielä vissiin vastannut || Ok |
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 20, 2015 11:01:24 GMT
|| Joesta mulla olis seuraa Usvatuikkeelle Lehtisielu :3 Tuliruusulle olis Myrskystä monelta seuraa c: | Käy hyvin (: missä Lehtisielu on? No jos joku niistä c: en nyt muista keitä sanoit, mutta tietenkin käy ) || Lehtisielu istuskelee jossain leirin laitamilla c: Voisko nää vaikka mennä saalistaa tai kävelylle ja sitten yhtäkkiä kettu/mäyrä/koira tai joku vastaava hyökkäis näiden kimppuun yms? :3 Tai esim kaksijalka yrittäis siepata nää? |
|
|
|
Post by salsa on Jul 20, 2015 12:13:08 GMT
PIMEÄNTÄHTI asteli eteenpäin hetken niinkuin ei olisi kuullut nuoren naaraan kysymystä. "Eiköhän se onnistu" naaras sanoi pysähtyen kuin seinään. "Kerroppas mitä sinä haistat vai haistatko mitään.." Mustavalkea päällikkö mourusi ja käänsi katseensa pentuun ja raotti suutaan haistaen ilmaa. Varjoklaanilainen haistoi oravan, joka oli lähistöllä, mutta piti katseensa silti Tuhkapennussa. LAAVATASSU tunsi kuinka lensi taas ketun selästä ja tömähti maahan sähähtäen kivusta. "Me emme jaksa enään kauan..." punertava oppilas maukui hiljaa itsekseen. Jokiklaanilainen puri hampaansa yhteen ja yritti nousta ylös keräten kaikki voimansa, nyt olisi ainoa tilaisuus häätää tuo kettu. Laavatassu juoksi kohti kettua tosin hiukan kömpelösti, sillä tuntui että kollin kylkiluu olisi murtunut. Pian oppilas hyppäsi takaisin tuon selkään sähisten ja kynsien tuota kaikilla voimillansa. KARHUSYDÄN hymyili heilutellen häntäänsä. "Voin mainiosti, lukuun ottamatta riistan vähäistä määrää... Kumpa voisin auttaa" Naaras maukaisi ja naurahti hiukan surullisena. Klaaninvanhin yleensä aina toisteli sitä, että haluaisi auttaa, sillä hänestä tuntui, että hän olisi voinut auttaa. "Miten sinä voit?" Karhusydän maukaisi. TUHKAPENTU avasi suunsa ja näytti melkein siltä, että pentu olisi halunnut perua sanansa. Pienikokoinen pentu sulki suunsa ja imi itseensä metsän pistäviä sekä raikkaita tuoksuja. "E-en ole varma, mutta taidan haistaa oravan", naaras vastasi klaanipäällikölle. Tuhkapentu muisti oravan tuoksun siitä että oli syönyt oravaa aamupalaksi. "Menikö oikein?" hän kysyi hännänpää täristen.
NÄRHITASSU helpottui saadessaan taas Laavatassun apua. Kettu oli sinnikäs kuin kala! "O-olemme aivan puhki", vaaleanharmaa raidallinen naaras maukui huohottaen. Yhtäkkiä oppilas tunsi kuinka kettu sai hampaillansa otteen nuoren naaraan niskanahasta. Yksi puraisu ja kaikki olisi ohi! Närhitassu valmistautui kuolemaan, hän sulki siniset silmänsä ja jäykistyi aivan veltoksi. Silmänräpäyksen tuntuivat ikuisuuksille. Kettu piteli naarasta yhä hampaissaan. Oliko joku saanut ketun huomion muualle? Hunajapentu! Pieni kermanvärinen pentu oli rynnännyt pensaasta ulos ja käynyt uhittelemaan valtavaa liekinväristä kettua. "Hunajapentu! Heti takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" Närhitassu ulvoi ketun otteessa. Hunajapentu ei kuunnellut klaanitoveriansa vaan oli täysin keskittynyt kettuun. "Laavatassu! Yritä käskeä Hunajapentu takaisin turvaan!" Närhitassu jatkoi ulisten. Hetken kuluttua raidallinen oppilas tajusi että Hunajapentu oli pelastanut nuoren naaraan hengen uhittelemalla itse kettua!
PIMEÄNTÄHTI katsoi yllättyneenä oppilasta ja melkein hymyili, tai oikeastaan tuon suupielen oikea puoli liikahti hiukan, se oli parhain hymy mihin mustavalkoinen naaras pystyisi. "meni, hienoa.." Naaras maukaisi haistellen ilmaa hiukan. "Mutta älä ole noin epäröivä" tuo sähähti ja piti mustan katseensa Tuhkapennussa. "Nyt kerrot minulle mistä suunnasta haju tulee" päällikkö mourusi taas normaalilla, kylmällä äänellänsä. LAAVATASSU kuuli Närhitassun sanat vaikka oli keskittynyt raapimiseen. Nopeasti punertava kolli hyppäsi pois ketun selästä ja juoksi nopeasti pennun ja ketu väliin sähisten ketulle(?). "Hunajapentu, nyt takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" oppilas murahti katsahtaen lavansa ylitse pentua turkoosin vivahteisilla silmillään, jotka kiiluivat uhkaavasti. Sitten tuo kääntyi kohti kettua sähisten vielä enemmän niskakarvat pystyssä ja turkki takkuisena veren takia. Pian oppilas kumminkin pomppasi ketun päälle iskien kyntensä ketun silmiin ja pitäen kiinni takajalan kynsillään ketun nahkasta kiinni. Kettu alkoi riuhtomaan päätänsä ja päästi kamalan rääkäisyn. Samalla hetkellä Laavatassu lensi kiveen pahki tunsi päässään järisevää kipua. "Ketun on pakko luovuttaa nyt, sen täytyy olla myös sokeutunut.. pakko..." tuo sähisi hiljaa sekavassa tilassa ja kun tuo yritti avata silmänsä kaikki pimeni. KARHUSYDÄN nuolaisi lempeästi kumppaninsa korvaa ja kehräsi hiljaa. "Voimmeko käydä kävelemässä?" vaalean ruskea naaras maukaisi hiljaa. "Ja oletko nähnyt veljeäni, Ymmärryksenkaikua" klaaninvanhin kysyy. Ymmärryksenkaiku oli käynyt hänen luonansa viimeksi eilen ja yleensä tuo vieraili joka aamuisin naaraan luona, mutta tänä aamuna kollia ei ollut näkynyt. //Mun läppäri on kotona ja oon nyt iskällä ja roolin pöytäkoneella ja en oo käyttäny tätä näppäimistöö pitkään aikaan nii tuntuu oudolle kirjottaa XDD |
|
|
|
Post by Sibe on Jul 20, 2015 14:56:48 GMT
HIUTALETASSU huomaa pian Sumuturkin vierellään, ja Kirjosydän alkaa puhua sisarelleen. Oppilas nyökkää mestarilleen, sillä olihan harmaaturkkisen tehtävä kaikki naaraan eteen. Oppilas loikkii kahden naaraan jäljessä, vilkuillen varovasti mestarinsa vääntynyttä (?) jalkaa. Oliko kaikki oikeasti kunnossa Kirjosydämellä? Parantaja näytti olevan suurissa kivuissa. KIRJOSYDÄN ja SUMUTURKKI lähtivät vieretysten kävelemään kohti leiriä. "Hiutaletassu, otithan sinä ne kaarnan palat?" harmaaturkkinen parantaja kysyi ja käänsi siniset silmänsä oppilaansa puoleen. "Tähtiklaani rankaisee meitä jostain koska myrsky on aivan lähellä", hän jatkoi pelokkaana. "Mutta kai joskus myrsky on vain myrsky?" Sumuturkki kysyi hiljaa sisareltaan. "Tähtiklaani yksin tietää", parantaja mutisi ja katsoi hitaasti kävelemistä. HIUTALETASSU nyökkää Kirjosydämelle. "Vein kaikki kaarnat parantajanpesään, ennen kuin lähdimme Sumuturkin kanssa leiristä", maukaisee kolli reippaasti. Parantajaoppilas kuuntelee naaraiden sananvaihtoa hiukan pelokkaasti. Oliko jotain väärää käynyt, josta Tähtiklaani aikoi rankaista klaaneja? |
|
|
|
Post by Sibe on Jul 20, 2015 14:58:45 GMT
TUHKAPENTU avasi suunsa ja näytti melkein siltä, että pentu olisi halunnut perua sanansa. Pienikokoinen pentu sulki suunsa ja imi itseensä metsän pistäviä sekä raikkaita tuoksuja. "E-en ole varma, mutta taidan haistaa oravan", naaras vastasi klaanipäällikölle. Tuhkapentu muisti oravan tuoksun siitä että oli syönyt oravaa aamupalaksi. "Menikö oikein?" hän kysyi hännänpää täristen.
NÄRHITASSU helpottui saadessaan taas Laavatassun apua. Kettu oli sinnikäs kuin kala! "O-olemme aivan puhki", vaaleanharmaa raidallinen naaras maukui huohottaen. Yhtäkkiä oppilas tunsi kuinka kettu sai hampaillansa otteen nuoren naaraan niskanahasta. Yksi puraisu ja kaikki olisi ohi! Närhitassu valmistautui kuolemaan, hän sulki siniset silmänsä ja jäykistyi aivan veltoksi. Silmänräpäyksen tuntuivat ikuisuuksille. Kettu piteli naarasta yhä hampaissaan. Oliko joku saanut ketun huomion muualle? Hunajapentu! Pieni kermanvärinen pentu oli rynnännyt pensaasta ulos ja käynyt uhittelemaan valtavaa liekinväristä kettua. "Hunajapentu! Heti takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" Närhitassu ulvoi ketun otteessa. Hunajapentu ei kuunnellut klaanitoveriansa vaan oli täysin keskittynyt kettuun. "Laavatassu! Yritä käskeä Hunajapentu takaisin turvaan!" Närhitassu jatkoi ulisten. Hetken kuluttua raidallinen oppilas tajusi että Hunajapentu oli pelastanut nuoren naaraan hengen uhittelemalla itse kettua!
PIMEÄNTÄHTI katsoi yllättyneenä oppilasta ja melkein hymyili, tai oikeastaan tuon suupielen oikea puoli liikahti hiukan, se oli parhain hymy mihin mustavalkoinen naaras pystyisi. "meni, hienoa.." Naaras maukaisi haistellen ilmaa hiukan. "Mutta älä ole noin epäröivä" tuo sähähti ja piti mustan katseensa Tuhkapennussa. "Nyt kerrot minulle mistä suunnasta haju tulee" päällikkö mourusi taas normaalilla, kylmällä äänellänsä. LAAVATASSU kuuli Närhitassun sanat vaikka oli keskittynyt raapimiseen. Nopeasti punertava kolli hyppäsi pois ketun selästä ja juoksi nopeasti pennun ja ketu väliin sähisten ketulle(?). "Hunajapentu, nyt takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" oppilas murahti katsahtaen lavansa ylitse pentua turkoosin vivahteisilla silmillään, jotka kiiluivat uhkaavasti. Sitten tuo kääntyi kohti kettua sähisten vielä enemmän niskakarvat pystyssä ja turkki takkuisena veren takia. Pian oppilas kumminkin pomppasi ketun päälle iskien kyntensä ketun silmiin ja pitäen kiinni takajalan kynsillään ketun nahkasta kiinni. Kettu alkoi riuhtomaan päätänsä ja päästi kamalan rääkäisyn. Samalla hetkellä Laavatassu lensi kiveen pahki tunsi päässään järisevää kipua. "Ketun on pakko luovuttaa nyt, sen täytyy olla myös sokeutunut.. pakko..." tuo sähisi hiljaa sekavassa tilassa ja kun tuo yritti avata silmänsä kaikki pimeni. KARHUSYDÄN nuolaisi lempeästi kumppaninsa korvaa ja kehräsi hiljaa. "Voimmeko käydä kävelemässä?" vaalean ruskea naaras maukaisi hiljaa. "Ja oletko nähnyt veljeäni, Ymmärryksenkaikua" klaaninvanhin kysyy. Ymmärryksenkaiku oli käynyt hänen luonansa viimeksi eilen ja yleensä tuo vieraili joka aamuisin naaraan luona, mutta tänä aamuna kollia ei ollut näkynyt. //Mun läppäri on kotona ja oon nyt iskällä ja roolin pöytäkoneella ja en oo käyttäny tätä näppäimistöö pitkään aikaan nii tuntuu oudolle kirjottaa XDD VIHERKYNSI tuntee Karhusydämen nuolaisevan korvaansa. Se tuntui mukavalta. Soturi kuuntelee kumppaninsa sanoja. "Tottakai voidaan", maukaisee soturi lempeästi kehräten. Olisi mukava viettää aikaa ihanan naaraan kanssa. "En oikeastaan ole tavannut häntä. Voisiko olla, että veljesi on metsällä?", ehdottaa tummanharmaa kissa. |
|
|
|
Post by susanna48 on Jul 20, 2015 17:49:01 GMT
TUHKAPENTU avasi suunsa ja näytti melkein siltä, että pentu olisi halunnut perua sanansa. Pienikokoinen pentu sulki suunsa ja imi itseensä metsän pistäviä sekä raikkaita tuoksuja. "E-en ole varma, mutta taidan haistaa oravan", naaras vastasi klaanipäällikölle. Tuhkapentu muisti oravan tuoksun siitä että oli syönyt oravaa aamupalaksi. "Menikö oikein?" hän kysyi hännänpää täristen.
NÄRHITASSU helpottui saadessaan taas Laavatassun apua. Kettu oli sinnikäs kuin kala! "O-olemme aivan puhki", vaaleanharmaa raidallinen naaras maukui huohottaen. Yhtäkkiä oppilas tunsi kuinka kettu sai hampaillansa otteen nuoren naaraan niskanahasta. Yksi puraisu ja kaikki olisi ohi! Närhitassu valmistautui kuolemaan, hän sulki siniset silmänsä ja jäykistyi aivan veltoksi. Silmänräpäyksen tuntuivat ikuisuuksille. Kettu piteli naarasta yhä hampaissaan. Oliko joku saanut ketun huomion muualle? Hunajapentu! Pieni kermanvärinen pentu oli rynnännyt pensaasta ulos ja käynyt uhittelemaan valtavaa liekinväristä kettua. "Hunajapentu! Heti takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" Närhitassu ulvoi ketun otteessa. Hunajapentu ei kuunnellut klaanitoveriansa vaan oli täysin keskittynyt kettuun. "Laavatassu! Yritä käskeä Hunajapentu takaisin turvaan!" Närhitassu jatkoi ulisten. Hetken kuluttua raidallinen oppilas tajusi että Hunajapentu oli pelastanut nuoren naaraan hengen uhittelemalla itse kettua!
PIMEÄNTÄHTI katsoi yllättyneenä oppilasta ja melkein hymyili, tai oikeastaan tuon suupielen oikea puoli liikahti hiukan, se oli parhain hymy mihin mustavalkoinen naaras pystyisi. "meni, hienoa.." Naaras maukaisi haistellen ilmaa hiukan. "Mutta älä ole noin epäröivä" tuo sähähti ja piti mustan katseensa Tuhkapennussa. "Nyt kerrot minulle mistä suunnasta haju tulee" päällikkö mourusi taas normaalilla, kylmällä äänellänsä. LAAVATASSU kuuli Närhitassun sanat vaikka oli keskittynyt raapimiseen. Nopeasti punertava kolli hyppäsi pois ketun selästä ja juoksi nopeasti pennun ja ketu väliin sähisten ketulle(?). "Hunajapentu, nyt takaisin pensaaseen, tämä on käsky!" oppilas murahti katsahtaen lavansa ylitse pentua turkoosin vivahteisilla silmillään, jotka kiiluivat uhkaavasti. Sitten tuo kääntyi kohti kettua sähisten vielä enemmän niskakarvat pystyssä ja turkki takkuisena veren takia. Pian oppilas kumminkin pomppasi ketun päälle iskien kyntensä ketun silmiin ja pitäen kiinni takajalan kynsillään ketun nahkasta kiinni. Kettu alkoi riuhtomaan päätänsä ja päästi kamalan rääkäisyn. Samalla hetkellä Laavatassu lensi kiveen pahki tunsi päässään järisevää kipua. "Ketun on pakko luovuttaa nyt, sen täytyy olla myös sokeutunut.. pakko..." tuo sähisi hiljaa sekavassa tilassa ja kun tuo yritti avata silmänsä kaikki pimeni. KARHUSYDÄN nuolaisi lempeästi kumppaninsa korvaa ja kehräsi hiljaa. "Voimmeko käydä kävelemässä?" vaalean ruskea naaras maukaisi hiljaa. "Ja oletko nähnyt veljeäni, Ymmärryksenkaikua" klaaninvanhin kysyy. Ymmärryksenkaiku oli käynyt hänen luonansa viimeksi eilen ja yleensä tuo vieraili joka aamuisin naaraan luona, mutta tänä aamuna kollia ei ollut näkynyt. //Mun läppäri on kotona ja oon nyt iskällä ja roolin pöytäkoneella ja en oo käyttäny tätä näppäimistöö pitkään aikaan nii tuntuu oudolle kirjottaa XDD TUHKAPENTU kavahti askeleen taaksepäin. Pentu todella pelkäsi suurta ja voimakasta klaanipäällikköä. "M-minusta tuntuu että oravan tuoksu tulee tuolta päin", pienikokoinen naaras maukui ja osoitti hännällänsä kohti Myrskyklaanin rajaa. "Mikä tuo haju on, mikä tulee tuolta päin?" hän jatkoi, nyrpisti nenänsä ja osoitti edelleen Myrskyklaanin reviirille päin. "Onko tuolla jonkun klaanin reviiriä?" Tuhkapentu kysyi uteliaana. Valkoturkkisen pennun uteliaisuus heräsi ja tuo katsoi sinisillä silmillä jännittyneenä Pimeäntähteä.
NÄRHITASSU roikkui yhä ketun hampaissa. Ihme oli ettei kettu ollut tappanut häntä! Hopeanraidallinen naaras yritti kiemurrella irti ketun otteesta. Kettu avasi suunsa ja päästi Närhitassun vapaaksi. Oppilas tömähti maahan ja nousi sitten nopeasti jaloillensa. Närhitassu kiepahti ympäri ja löi kettuun uhmakkaimman katseensa minkä koskaan sai. Silmänräpäystä myöhemmin naaras hyppäsi ketun lapaan ja iski hampaansa siihen. HUNAJAPENTU vihdoin totteli ja kipitti nopeasti takaisin karhunvatukkapensaaseen. Kellanpunainen pentu kääntyi ja kurkisteli uteliaana ulos. Kaikkialla näkyi sekä haisi veri. "Laavatassu! Ei!" Hunajapentu ulvaisi kauhuissaan kun näki miten kettu heitti kevyesti punertavan oppilaan kiveen(?). Närhitassun korvat värähtivät kun kuuli mitä Hunajapentu huusi. Raidallinen oppilas kohotti katsettaan liekinvärisen ketun silmiin ja huomasi samalla tuon olevan sokea(?). Naaras hyppäsi vikkelästi pois vihollisen selästä ja riensi heti paikalla Laavatassun luokse. "Laavatassu! Oletko kunnossa?" Närhitassu kysyi ulisten. Tuli aavemainen hiljaisuus(?). "Herää Laavatassu! Kettu on nyt sokea!" naaras jatkoi ulisten. Närhitassu tunsi kuinka hän tärisi selkäpiitä myöten. Ole kiltti ja herää!
|
|
)
