|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 21:06:06 GMT
uu !! toteuta äkkiä, haluan tietää mitä oikein suunnittelet  //mmm...  koitan päästä herättyäni koneelle
// juu, mäki tuun roolaa jos vaan jossain vaiheeessa pääsen ylös sängystä tosin huomenna lähen mitä luultavimmin kaverin nyyttäreille pummaa ruokaa, että ainakaa alkuillasta mua ei ehkä nää enää täällä /// ja ootan tähän väliin varmaa blossomin roolin, en ite välttämättä enää rooli tän illan aikana |
|
|
|
Post by marakatti on Oct 23, 2015 21:33:24 GMT
Cherise Lynn Petrova katsoi kauhusta kankeana kuinka iskuja kokeneen näköinen, hiuksensa melkein tyystin tiputtanut kulkija asteli hänen eteensä kädet ojossa. Nainen iski viidakkoveitsellään rumiluksen kaulaan, ja saikin sen katkaistua.., ainakin melkein. Veitsi pysähtyi jättäen kulkijan pään roikkumaan kiinni vain ohuen ihokaistaleen varaan. Cherise päästi suustaan epämääräisen änähdyksen yrittäessään epätoivoisesti vetää veistä pois zombin kaulasta. Se, niinkuin ei veitsen käyttökään ollut yhtään helppoa kun käytettävissä oli vain yksi käsi. Toisella kädellään hän yritti pitää poikaa ylhäällä, ja sekin oli hankalaa. Rigelin toinen käsi roikkui nyt ilmassa tavoitellen maata. Cherise oli jo valmis siihen, että kohta hänet vetäistäisiin lauman keskelle ja sataparia hampaita yrittäisi yhtäaikaa iskeä kiinni hänen ihoonsa. Mutta sitten, ei hetkeäkään liian aikaisin ovi tuntui avautuvan ja Damonin tunkiessa ensimmäisenä sisään hänet suorastaan repäistiin mukaan. Hän yritti vielä oviaukolla tunkea veistä yhden kävelijän kalloon niin, etteivät hirviöt pääsisi sisään. Vielä ei saanut Cherise jatkaa hengittämistä, vaan pudotti verisen teräaseensa maahan ja hivutti taas toisenkin kätensä Rigelin alle jolloin he saivat hänet yhteisvoimin makaamaan ruhjeiselle patjalle. Nyt Petrova oli tehnyt voitavansa pojan suhteen, joku muu joka osasi asiansa saisi jatkaa siitä. Pojan puolesta hän todella toivoi että luoti saataisiin kaivettua ulos hänen jalastaan, muuten kaikki työ oli ollut turhaa. Saman tien Rigelistä irtauduttuaan nainen syöksyi takaisin oven luokse, ja laittoi kätensä sitä vasten. Vaikka kulkijat eivät olleet mitään kovin voimakkaita, niin ovesta ne tulisivat ajan mittaan läpi jos jatkaisivat samaan malliin. Cherise kiersi katseellaan huoneen läpi, ja kiiruhti sitten siirtämään pöytää, jossa oli kai joskus ollut jotain esillä oven eteen. "Häntä on ammuttu jalkaan", Cherise sanoi ähkiessään pöydän kanssa. "Osaako kukaan teistä minkään näköisiä lekurileikkejä"? Hän kysyi vielä odottaen että joku muukin tulisi auttamaan oven umpeen muuraamisessa. Nainen ei nähnyt alakerrassa paljoakaan porukkaa, joten hänen mieleensä juolahti samantein, voisiko joku olla vielä ulkona. Cherise toivoi todella että ei, ja jos olikin niin toivottasti ei ainakaan ajatellut tulla sisään maantasalla olevan oven kautta. Laskiessaan Rigelin patjalle Cherise oli tuntenut olevansa ihan loppu, mutta vielä vaara ei todellakaan ollut ohi, eikä missään nimessä ollut aikaa levolle. Nainen toivoi hartaasti että jokin kiinnittäisi kulkijalauman huomion toisaalla, niin että ne jättäisivät oven rauhaan. Pidemmän päälle ovi ei tulisi kestämään kadulla mellastavien, varmasti pian jo satojen kävelijöiden lynkytystä ja raapimista. Hän jätti pöydän puoliväliin matkaa, ja kiirehti laittamaan yhden jakkaran oven kahvaa vasten. Sitten hän palasi takaisin siirtämään pöytää. Attachment Deleted/joo hyvä näi |
|
|
|
Post by marakatti on Oct 23, 2015 21:37:23 GMT
//nonii ja kerkesimpä roolia tuon pöydän siirronki ennenku luin wifixin roolin luin .-.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:01:02 GMT
//nonii ja kerkesimpä roolia tuon pöydän siirronki ennenku luin wifixin roolin luin .-. - :DD mitäs pienistä, ne on voinut olla vaikka siirtämässä samaa pöytää |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 22:06:06 GMT
//nonii ja kerkesimpä roolia tuon pöydän siirronki ennenku luin wifixin roolin luin .-. - :DD mitäs pienistä, ne on voinut olla vaikka siirtämässä samaa pöytää //Möläytänkö mä roolissani Javin suuren salaisuude... |
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:08:25 GMT
- :DD mitäs pienistä, ne on voinut olla vaikka siirtämässä samaa pöytää //Möläytänkö mä roolissani Javin suuren salaisuude... - siitä vain  - haha tää on ehkä tapahtumarikkain roolipeli missä oon koskaan ollut |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 22:10:58 GMT
//Möläytänkö mä roolissani Javin suuren salaisuude... - siitä vain - haha tää on ehkä tapahtumarikkain roolipeli missä oon koskaan ollut Javi saa kyl itse selittää sen... kivempaa... Javistahan tulis Busten laillinen owner tän tiedon myötä. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:16:36 GMT
- siitä vain - haha tää on ehkä tapahtumarikkain roolipeli missä oon koskaan ollut Javi saa kyl itse selittää sen... kivempaa... Javistahan tulis Busten laillinen owner tän tiedon myötä. - hmh se vois tosin möläyttää sen jos ja kun se pääsee raivoamaan damonille |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 22:24:03 GMT
Toi vois olla kaikille,mut Sirius kysyis sitä Javilta henkilökohtaisesti.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:26:04 GMT
Toi vois olla kaikille,mut Sirius kysyis sitä Javilta henkilökohtaisesti. - juups |
|
|
|
Post by MayMay on Oct 23, 2015 22:41:12 GMT
Cherise Lynn Petrova katsoi kauhusta kankeana kuinka iskuja kokeneen näköinen, hiuksensa melkein tyystin tiputtanut kulkija asteli hänen eteensä kädet ojossa. Nainen iski viidakkoveitsellään rumiluksen kaulaan, ja saikin sen katkaistua.., ainakin melkein. Veitsi pysähtyi jättäen kulkijan pään roikkumaan kiinni vain ohuen ihokaistaleen varaan. Cherise päästi suustaan epämääräisen änähdyksen yrittäessään epätoivoisesti vetää veistä pois zombin kaulasta. Se, niinkuin ei veitsen käyttökään ollut yhtään helppoa kun käytettävissä oli vain yksi käsi. Toisella kädellään hän yritti pitää poikaa ylhäällä, ja sekin oli hankalaa. Rigelin toinen käsi roikkui nyt ilmassa tavoitellen maata. Cherise oli jo valmis siihen, että kohta hänet vetäistäisiin lauman keskelle ja sataparia hampaita yrittäisi yhtäaikaa iskeä kiinni hänen ihoonsa. Mutta sitten, ei hetkeäkään liian aikaisin ovi tuntui avautuvan ja Damonin tunkiessa ensimmäisenä sisään hänet suorastaan repäistiin mukaan. Hän yritti vielä oviaukolla tunkea veistä yhden kävelijän kalloon niin, etteivät hirviöt pääsisi sisään. Vielä ei saanut Cherise jatkaa hengittämistä, vaan pudotti verisen teräaseensa maahan ja hivutti taas toisenkin kätensä Rigelin alle jolloin he saivat hänet yhteisvoimin makaamaan ruhjeiselle patjalle. Nyt Petrova oli tehnyt voitavansa pojan suhteen, joku muu joka osasi asiansa saisi jatkaa siitä. Pojan puolesta hän todella toivoi että luoti saataisiin kaivettua ulos hänen jalastaan, muuten kaikki työ oli ollut turhaa. Saman tien Rigelistä irtauduttuaan nainen syöksyi takaisin oven luokse, ja laittoi kätensä sitä vasten. Vaikka kulkijat eivät olleet mitään kovin voimakkaita, niin ovesta ne tulisivat ajan mittaan läpi jos jatkaisivat samaan malliin. Cherise kiersi katseellaan huoneen läpi, ja kiiruhti sitten siirtämään pöytää, jossa oli kai joskus ollut jotain esillä oven eteen. "Häntä on ammuttu jalkaan", Cherise sanoi ähkiessään pöydän kanssa. "Osaako kukaan teistä minkään näköisiä lekurileikkejä"? Hän kysyi vielä odottaen että joku muukin tulisi auttamaan oven umpeen muuraamisessa. Nainen ei nähnyt alakerrassa paljoakaan porukkaa, joten hänen mieleensä juolahti samantein, voisiko joku olla vielä ulkona. Cherise toivoi todella että ei, ja jos olikin niin toivottasti ei ainakaan ajatellut tulla sisään maantasalla olevan oven kautta. Laskiessaan Rigelin patjalle Cherise oli tuntenut olevansa ihan loppu, mutta vielä vaara ei todellakaan ollut ohi, eikä missään nimessä ollut aikaa levolle. Nainen toivoi hartaasti että jokin kiinnittäisi kulkijalauman huomion toisaalla, niin että ne jättäisivät oven rauhaan. Pidemmän päälle ovi ei tulisi kestämään kadulla mellastavien, varmasti pian jo satojen kävelijöiden lynkytystä ja raapimista. Hän jätti pöydän puoliväliin matkaa, ja kiirehti laittamaan yhden jakkaran oven kahvaa vasten. Sitten hän palasi takaisin siirtämään pöytää. /joo hyvä näi "Armeijassa opetettiin joitakin ensiapujuttuja, mutta ampumahaava minulla itsellänikin on ollut, joten uskoisin, että osaisin edes jotenkin auttaa", UNA DAWN HARRIET GREENFIELD sanoi kuultuaan, että patjalla makaavaa poikaa oli ammuttu. "Onko hän tajuissaan? Entä tiedättekö menikö luoti läpi?" Dawn kysyi, sillä ei tosiaan ollut varma oliko tuo haavoittunut lapsi yhä hereillä. Kun Greenfield oli itse joutunut ammutuksi, ase jolla tätä oli ammuttu ei ollut ollut kovin tehokas, kun luoti ei kerran ollut läpi mennyt vaan se jouduttiin kaivamaan ulos. "Ensin pitää saada verenvuoto tyrehtymään", Dawn ilmoitti. "Ja nyt jos joku tietää missä kohtaa luoti tarkalleen on saa painaa käsillään kyseistä kohtaa, jotta hän ei vuotaisi kuiviin", Nuori nainen vielä lisäsi ja ryhtyi kaivamaan olkapäällä roikkuvaa olkalaukkuaan, jossa oli pieni punainen pussukka, jossa oli hiukan ensiaputarvikkeita. //Voidaanks mennä Hollywood-tyylillä ku todellisuuteen vahvasti pohjautuvalla tyylillä tos tulis todennäkösest paha infektio ja kuolio ja kaikki maholliset ja sit se jalka jouduttais amputoimaa (tässä tilanteessa todennäkösesti sahalla ilman puudutusta tai mtn). Mut jos käytetään Hollywood taktiikkaa, ni ois suunnillee luoti ulos, haava umpee, side päälle ja elämä hymyilee. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:43:30 GMT
Cherise Lynn Petrova katsoi kauhusta kankeana kuinka iskuja kokeneen näköinen, hiuksensa melkein tyystin tiputtanut kulkija asteli hänen eteensä kädet ojossa. Nainen iski viidakkoveitsellään rumiluksen kaulaan, ja saikin sen katkaistua.., ainakin melkein. Veitsi pysähtyi jättäen kulkijan pään roikkumaan kiinni vain ohuen ihokaistaleen varaan. Cherise päästi suustaan epämääräisen änähdyksen yrittäessään epätoivoisesti vetää veistä pois zombin kaulasta. Se, niinkuin ei veitsen käyttökään ollut yhtään helppoa kun käytettävissä oli vain yksi käsi. Toisella kädellään hän yritti pitää poikaa ylhäällä, ja sekin oli hankalaa. Rigelin toinen käsi roikkui nyt ilmassa tavoitellen maata. Cherise oli jo valmis siihen, että kohta hänet vetäistäisiin lauman keskelle ja sataparia hampaita yrittäisi yhtäaikaa iskeä kiinni hänen ihoonsa. Mutta sitten, ei hetkeäkään liian aikaisin ovi tuntui avautuvan ja Damonin tunkiessa ensimmäisenä sisään hänet suorastaan repäistiin mukaan. Hän yritti vielä oviaukolla tunkea veistä yhden kävelijän kalloon niin, etteivät hirviöt pääsisi sisään. Vielä ei saanut Cherise jatkaa hengittämistä, vaan pudotti verisen teräaseensa maahan ja hivutti taas toisenkin kätensä Rigelin alle jolloin he saivat hänet yhteisvoimin makaamaan ruhjeiselle patjalle. Nyt Petrova oli tehnyt voitavansa pojan suhteen, joku muu joka osasi asiansa saisi jatkaa siitä. Pojan puolesta hän todella toivoi että luoti saataisiin kaivettua ulos hänen jalastaan, muuten kaikki työ oli ollut turhaa. Saman tien Rigelistä irtauduttuaan nainen syöksyi takaisin oven luokse, ja laittoi kätensä sitä vasten. Vaikka kulkijat eivät olleet mitään kovin voimakkaita, niin ovesta ne tulisivat ajan mittaan läpi jos jatkaisivat samaan malliin. Cherise kiersi katseellaan huoneen läpi, ja kiiruhti sitten siirtämään pöytää, jossa oli kai joskus ollut jotain esillä oven eteen. "Häntä on ammuttu jalkaan", Cherise sanoi ähkiessään pöydän kanssa. "Osaako kukaan teistä minkään näköisiä lekurileikkejä"? Hän kysyi vielä odottaen että joku muukin tulisi auttamaan oven umpeen muuraamisessa. Nainen ei nähnyt alakerrassa paljoakaan porukkaa, joten hänen mieleensä juolahti samantein, voisiko joku olla vielä ulkona. Cherise toivoi todella että ei, ja jos olikin niin toivottasti ei ainakaan ajatellut tulla sisään maantasalla olevan oven kautta. Laskiessaan Rigelin patjalle Cherise oli tuntenut olevansa ihan loppu, mutta vielä vaara ei todellakaan ollut ohi, eikä missään nimessä ollut aikaa levolle. Nainen toivoi hartaasti että jokin kiinnittäisi kulkijalauman huomion toisaalla, niin että ne jättäisivät oven rauhaan. Pidemmän päälle ovi ei tulisi kestämään kadulla mellastavien, varmasti pian jo satojen kävelijöiden lynkytystä ja raapimista. Hän jätti pöydän puoliväliin matkaa, ja kiirehti laittamaan yhden jakkaran oven kahvaa vasten. Sitten hän palasi takaisin siirtämään pöytää. /joo hyvä näi "Armeijassa opetettiin joitakin ensiapujuttuja, mutta ampumahaava minulla itsellänikin on ollut, joten uskoisin, että osaisin edes jotenkin auttaa", UNA DAWN HARRIET GREENFIELD sanoi kuultuaan, että patjalla makaavaa poikaa oli ammuttu. "Onko hän tajuissaan? Entä tiedättekö menikö luoti läpi?" Dawn kysyi, sillä ei tosiaan ollut varma oliko tuo haavoittunut lapsi yhä hereillä. Kun Greenfield oli itse joutunut ammutuksi, ase jolla tätä oli ammuttu ei ollut ollut kovin tehokas, kun luoti ei kerran ollut läpi mennyt vaan se jouduttiin kaivamaan ulos. "Ensin pitää saada verenvuoto tyrehtymään", Dawn ilmoitti. "Ja nyt jos joku tietää missä kohtaa luoti tarkalleen on saa painaa käsillään kyseistä kohtaa, jotta hän ei vuotaisi kuiviin", Nuori nainen vielä lisäsi ja ryhtyi kaivamaan olkapäällä roikkuvaa olkalaukkuaan, jossa oli pieni punainen pussukka, jossa oli hiukan ensiaputarvikkeita. //Voidaanks mennä Hollywood-tyylillä ku todellisuuteen vahvasti pohjautuvalla tyylillä tos tulis todennäkösest paha infektio ja kuolio ja kaikki maholliset ja sit se jalka jouduttais amputoimaa (tässä tilanteessa todennäkösesti sahalla ilman puudutusta tai mtn). Mut jos käytetään Hollywood taktiikkaa, ni ois suunnillee luoti ulos, haava umpee, side päälle ja elämä hymyilee. - juu ehkäpä hollywood taktiikka on tässä tilanteessa parempi :'DDD |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 22:45:27 GMT
Sirius ei voinut enää käsittää miehen hullua ehdotusta ottaa koiraa mukaan ja lähteä, mutta pakko se oli näköjään toteuttaa, kun hirviöt keksisivät tulla etsimään jostain muualta kuin maan tasolta. Siinä vaiheessa heidän pitäisi olla jo jossain kulkijoiden ulottumattomissa, jos eläminen vaikutti mielenkiintoiselta ajatukselta. Itse asiassa Siriuksesta rupesi näin yllättäen tuntumaan, että Javierissa oli joitakin samoja piirteitä, mitä pojan isässä, jonka poika oli "hukannut" monta vuotta sitten vanhempiensa riidellessä pojan äidin huumeongelmien takia. Ei äidillä riippuvuutta ollut, tuolla oli vain jatkuvat huolenaiheet, jotka söivät sitten unesta, kun piti huolehtia, perhe,työ, talous, sukulaiset,ruoka, ex-mies ja niin edelleen. Poika oli joskus nuorempana penkonut äidinsä huonetta salaa ja löytänyt tuon minuuttiaikataulun, jonka takia tuo muisti kaikki 525 asiaansa sekä vähän ylimääräistä, jotka kuuluivat osuuteen vapaa-aika. Neitsythän oli tunnetusti tarkka rutiineistaan ja tavoistaan, mutta pojan mamman kohdalla asiat olivat menneet pahasti yli. "Javi... miksi näen aina jonkun sinua muistuttavan hahmon, kun ajattelen äitiäni? Oliko teillä joskus jotain shvempääkin?" Sirius päätti kysyä suoraan ja kääntää katseensa kohti vanhemman miehen silmiä.
Poika päätti sanoa koiralleen hyvinkin yksinkertaisen käskyn; nouda. Busterin lähdettyä matkaan hakemaan pojan veljen asetta, Sirius uskansi rauhoittua muutaman kulkijaan kaatuessa maahan Busterin läpijuoksun johdosta. Koira ei jäänyt tappelemaan turhaan ja välttikin turhat haavat todella tehokkaasti. Itse asiassa Buster selvisi tämän kierroksen ilman haavoja, joka aiheutti Siriuksessa pienen ihmeen Busterin taidoista. Ei poliisikoira nyt noin taitava voinut olla.
Rigel päätti kokeilla koota ajatuksiaan edes hetkeksi. Haavan puhdistaminen ei kuulunut pojan top viisi ihaninta asiaa - listalle, ei sitten alkuunkaan ja Siriuksen poissaolo kaivoi pojan mieltä entistä pahemmin. Pelkästään hygieniaan liittyvät muistot palauttivat Siriuksen pojan mieleen, kuin myös yhteiset vierailut luonnontieteellisesdä museossa. Mikä tahansa asia muistutti Rigeliä omasta veljestään, kunnes poika menetti tajuntansa nukahtaakseen.
Unessaan Rigel näki Javierin, oman äitinsä ja tuonn viisi muuta lasta, joiden joukosta Rigel melko äkkiä oman veljensä löysi. Unessaan oli myös Buster ja Rigelin ninjato, jota koira kantoi hampaillaan.
Unen päättyessä Rigel palasi tuskallisern todellisuuteen ja alkoi miettimään unensa tapahtunmia.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 22:57:08 GMT
- apua ihana tuo sun roolisi :'D niin suloista
javier jóse chavez - laski katseensa hitaasti takaisin poikaan, alahuultaan tiukasti purren. Mitään sanomatta mies vain katsoi itseään huomattavasti pienempää poikaa, pidellessään edelleenkin lapsen kapeasta ranteesta kiinni. Jos totta puhuttiin, tuolla hetkellä hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä voisi vastata lapselle, päätyen lopuksi vain pudistelemaan päätänsä. "Tunsimme", espanjalaismies hymähti, aivan kuin asiassa ei olisi mitään sen erityisempää, siirtäen katseensa samassa kauemmas katoavan koiran perään. Hän ei halunnut viettää nuorukaisen kanssa enää aikaa kaksin, se sai hänet tuntemaan olonsa hyvinkin kiusaantuneeksi, ja siitä Javier ei pitänyt, ei laisinkaan. Hän tarvitsisi nyt vain ja ainoastaan yksinäisyyttä, ennen kuin utelut jatkuisivat tuon enempää. "Selviääkö Buster yksin?" tummaverinen mumisi puheenaihetta vaihtaen, haluten vain saada pienen pojan nopeasti turvaan, päästäkseen sitten rauhoittumaan omine ajatuksineen - tietenkin heti kun kaksosista toinen oltiin löydetty, ja varmistettu Rigelin hyvinvointi.
- tulipa tökeröä tekstiä näin puoliunessa, nyt meen kyllä nukkumaan :'D öitä, tuun huomenna luultavasti heti kun herään
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 23, 2015 22:58:45 GMT
// mut rigelille pitää joka tapauksessa loihtii jostai jonkinnäköset kainalosauvat että se operaation jälkee pystyy vähään aikaan minnekkään liikkumaan?
|
|
