|
|
Post by marakatti on Oct 23, 2015 17:33:17 GMT
Cherise Lynn Petrovan katse karkaili jatkuvasti heidän takanaan laahustavaan kulkijalaumaan. Ne kurottelivat käsillään ja kompastelivat toistensa jalkoihin, mutta saavuttivat heitä selvästi. Damonkin näytti hätääntyvän vaikkei nähnyt takanaan tulevia kammotuksia. Naisen mielestä asia oli jopa hyvä niin, sillä ajatus siitä, että mies laskisi pojan jalat maahan ja karkaisi paikalta ei ollut vieläkään mahdoton toteutuvaksi. Jos Cherise ei olisi jäänyt näiden avuksi, niin ainakin poika olisi jo revitty kappaleiksi. Nainen oli majaillut Hassell'in kanssa niin kauan saman katon alla, että vaikka tuo olikin ottanut vastuuta teoistaan auttamalla poikaa, niin Cherise oli hyvin varma että lauman saapuessa tuo olisi vain pelastanut oman nahkansa. Ei Cherise moittisi tätä toimintatapaa, sillä ei hänkään uhraisi omaa henkeään kenenkään puolitutun takia. Hän itse oli oikeastaan täysin ulkopuolinen tähän niin sanottuun "tapaturmaan". Hän oli vain ollut henkilö väärässä paikassa väärään aikaan. Vaikkakin pojan kannalta nuo äskettäin mainitut täysin toisinpäin. Heidän viimein päästyä vaateliikkeen eteen Cherise alkoi Damonin tapaan huutamaan mahdollisille sisällä olijoille. "OVI AUKI"! Cherise huusi täydestä kurkustaan. "Täällä on haavoittunut"! Hän lisäsi vielä pakokauhun hiljattain alkaen kasaantumaan hänen kurkkuunsa. Ei aikaakaan kun kulkijat jo tavoittelisivat Damonin heitä lähimpänä olevan selkää. "Takanasi..", Cherise ähkäisi vaitonaisesti. Hän päästi varovaisesti irti toisen kätensä pojan alta ja lähti kurkottelemaan selässään olevaa reppua. Onnekseen hänen sormensa tavoittivat pian macheten jonka hän oli jättänyt törröttämään ulos aukinaisesta kassista. Hän vetäisi teräaseen selkänsä takaa, ja olisi valmis huitomaan viidakkoveitsellä jo vaarallisen lähellä olevia kulkioita ellei ovi aukenisi pian niillä sekunneilla. Cherise potkaisi pari kertaa lukossa olevaa ovea, ennen kuin otti pari sivuaskelta kulkijoiden suuntaan niin, että kulkijat kohtaisivat ensin hänet ja pitkän teräaseen. Mies oli puolustuskyvytön suurta laumaa vastaan apunaan vain puukko. Lisäksi hän tuskin saisi sitä kengästään kun joutui pitelemään Rigelin haavoittunutta jalkaa. Paniikki alkoi kasvaa Cherisen mielessä, kun hän taivutti kättään jossa puristi tiukasti macheteaan valmiina huitaisemaan ensimmäisen kulkijan kaulan poikki. "Loppu tulee", hän sanoi hampaitaan kiristellen. Attachment Deleted/nyt olis hyvä hetki avulle tai oven aukasulle:Dd |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 18:02:35 GMT
// jep
jospa dawn tai joku muu sisällä oleva viittis avata sen? :'D
roolisin sitten sen jälkeen
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 18:12:16 GMT
// jep jospa dawn tai joku muu sisällä oleva viittis avata sen? :'D roolisin sitten sen jälkeen //Joo ja sit mä Rigelin tuskalliset parahdukset... |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 18:14:53 GMT
// jep jospa dawn tai joku muu sisällä oleva viittis avata sen? :'D roolisin sitten sen jälkeen //Joo ja sit mä Rigelin tuskalliset parahdukset... // kuulostaa ihan hyvältä tää tämmöinen järjestys :'D |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 18:16:51 GMT
//Joo ja sit mä Rigelin tuskalliset parahdukset... // kuulostaa ihan hyvältä tää tämmöinen järjestys :'D Nyt jp:n pikkutuhmat... tajusin just et tosta tuskan parahdus saa paskan turahdukse... joo hauskaa. |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 18:20:53 GMT
// kuulostaa ihan hyvältä tää tämmöinen järjestys :'D Nyt jp:n pikkutuhmat... tajusin just et tosta tuskan parahdus saa paskan turahdukse... joo hauskaa. // ...oho ._D en ees ois ite tajunnu |
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 18:59:38 GMT
[ Lomake ]
Elliott Dion Winston - 28 - mies - bi - Glock 17 - Angelus (Astra)
- Winston työskentelee pääasiassa armeijan palveluksessa. Alkujaan hän valitsi itsellensä sotilaspoliisin työt ja tällöin hän sai työparikseen hyvin nuoren Cordelia-narttukoiran. Miehen tuli kouluttaa nartusta sotakoira, jonka tulisi pärjätä täydellisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Zombie-epidemian puhjetessa Winston siirrettiin ylempien herrojen pyynnöstä kuljetusjoukkoihin ja onnekseen hän sai pitää Cordelian itsellään.
- Winston on saanut erikoisluvan pitää hiuksensa pitkinä, mutta yksi ehto luvalla on – hiusten tulee olla nutturalla. Miehellä on C-ajokortti, työkokemusta kuljetusalan tehtävistä sekä hän osaa tehdä huoltotoimenpiteitä.
[ Lomake lemmikille ]
Cordelia - 5 - saksanpaimenkoira - Elliott Winston - Angelus (Astra)
weheartit.com/entry/176036195
mukana!!! |
|
|
|
Post by Jp on Oct 23, 2015 19:03:03 GMT
//Mä en vli uskoa silmiäni, et miehellekin saa nutturan... sain inspin just ny
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 19:18:09 GMT
javier jóse chavez - siirsi katseensa vain hetkellisesti paikalle tulleeseen koiraan, parantaen jälleen otetta machetestaan. Alahuultaan hennosti puraisten espanjalaismies siirtyi katselemaan ympärilleen, tarttuen tiukasti pienemmän pojan ohuesta ranteesta kiinni. "Ota rakkisi ja lähdetään, puhumme lisää perille päästyämme", Javier mumisi kylmästi, katseen kierrellessä lähimaastossa. Kulkijoita ei tuolla hetkellä näkynyt paljoa, vain pari, joista muutamat katosivat hiljalleen nurkan taakse. Mies oli hermosta kankeana - häntä suoraan sanoen pelotti Rigelin kohtalo, joka ei tulisi näyttämään hyvältä jos mahdollista ampumahaavaa ei pystyttäisi parantamaan. Syvään henkeä vetäen Chavez sulki silmänsä pariksi sekunniksi, koittaen vain saada itselleen edes hetkellisen mielenrauhan, ja yritti parhaansa mukaan vain unohtaa kaiken tapahtuneen. Pää täynnä ajatuksia ei pitkälle pötkittäisi.
tanya elisabeth montero - katseli pienen matkan päässä olevan miehen liikkeitä täydessä hiljaisuudessa, kuullen sivukorvallaan vaimeaa huutoa alhaaltapäin. Nainen nousi rauhallisesti, vetäen takkiaan paremmin kiinni ja siirtyi mahdollisimman lähelle katon reunaa, laskien katsensa sitten kohti kujalla sijaitsevaa takaovea. Kulmiaan kurtistaen meksikolaistaustainen siristi silmiään hahmoittaakseen hahmot paremmin, eikä aikaakaan kuin pienoinen paniikki valtasi naisen - kuten varmasti monelle oli tullut jo selväksi, hän ei ollut hyvä hätätilanteissa, hän oli ennemminkin se paniikissa tärisevä henkilö huoneen nurkassa, uskaltamatta liikkua mihinkään.
"Voihan helvetti", Tanya inahti itsekseen, ottaen pari juoksuaskelta katolta pois vievää ovea kohden, riuhtaisten sen yhdellä nopealla liikkeellä auki. Nopein askelin nainen lähti loikkimaan rappusia alas niin kovaan tahtiin kuin vain pystyi, saavuttaen hiljalleen alimmaista kerrosta. Kirosanoja lateli vaaleaverisen huulten lomasta tiuhaan tahtiin, hänen lähes kompastuessa omiin jalkoihinsa kesken rappusissa juoksentelun, mutta ei onneksi aikaakaan kun viimeinen kerros saavutettiin - ja niin myös suuren huoneen perällä oleva takaovi, joka myöskin vetäistiin nopeasti auki. Silmät laajeten nainen kiinnitti katseensa haavoittuneeseen lapseen, jonka jälkeen katse kohosi poikaa pitelevään kaksikkoon. "Tulkaa", Montero sanoi, tai ennemminkin komensi hoputtelevasti, siirtyen pikaisesti pois oviaukosta, pidellen ovea auki sen verran, että kaikki kolme pääsisivät sisälle nopeasti, kuitenkin ilman kutsumattomia vieraita.
- olen pelastaja.
|
|
|
|
Post by Angelus on Oct 23, 2015 20:20:16 GMT
Elliott Dion Winston painoi manuaalivaihteisen kuljetusautonsa kytkimen pohjaan vaihtaakseen vaihteen yhden verran alemmaksi ja sitten hän alensi nopeuttaan – hän teki näin huomatessaan olevansa New York Cityn alueella. Mies ei olisi varmaan koskaan lähtenyt New York Cityyn, mutta saatuaan ylemmältä herralta käskyn, ei hän voinut siitä kieltäytyäkään. Hänen tuli viedä kaupunkiin selviytymiseen tarvittavia tavaroita, sillä tämä herra oli elätellyt toiveita joidenkin ihmisten elossa olemisesta. Winston itse ei ollut niin toiveikas, sillä hän tiesi kaupungissa vaanivan suuria määriä zombieita – olihan kaupungin asukasluku ennen epidemiaa useissa miljoonissa. Ruskeat pitkät hiukset – jotka kuitenkin sillä hetkellä olivat puolikorkealla nutturalla – omaava Winston jatkoi matkaansa tavalliseen tapaansa, jos hän näin pystyi zombie-epidemian riehuessa edes sanomaan. Miehen pää kääntyi hetkeksi katsomaan sivulle, sillä hänen oli saatava tietää millaiset olot hänen rakkaallaan nartulla oli viereisellä penkillä. Cordelia makasi apukuskin jalkatilassa, mutta oli kuitenkin nostanut päänsä penkille. Väritykseltään täydellisesti musta saksanpaimenkoira oli ehkäpä tehnyt näin saadakseen rikkomattoman katsekontaktin isäntäänsä. Kun ruskeat silmät kohtasivat toisensa, pystyi mies rauhallisesti kääntämään katseensa takaisin tietä katsomaan. Välteltyään suurimpia esteitä hyvin ja pienempiä ei niin hyvin, siitä huolimatta oli ajaminen vaikeaa jopa kokeneemmallekin raskaamman varustuksen kuljettajalle. Tätä faktaa sai myös Winston itse olla todistamassa, sillä väistettyään turhankin rajusti eräässä kohdassa hänen kuljettamansa auto osui jollain ihmeellisellä tavalla toiseen autoon, minkä johdosta kuljetusauto pyörähti kerran ympäri palaten sitten takaisin renkailleen tien sivuun. Winstonin kuljettama auto ei ollut kovin hyvin panssaroitu, koska kyseessä ei ollut erityismalli. Hänen onnekseen ikkunoiden lasit olivat säästyneet ehjinä. Mies ei ollut kerennyt kääntymään koiransa puoleen vahingon tapahtuessa, sillä hän oli menettänyt joko törmäysvaiheessa tai hieman sen jälkeen tajuntansa.
Attachment Deleted
//ja huomenna toteutan sitten sen, mitä oon tässä suunnitellut  |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 20:39:36 GMT
Damon Nick Hassell reagoi Cherisen varoitukseen epämääräisellä liikahduksella, kai hän oli yrittävinään väistää kulkijaa, vaikkei voinutkaan juuri liikkua. Mies kuuli nyt erittäin selvästi takaansa kantautuvat kulkijoiden äänet, jotka olivat lähinnä ihmeellisiä, eläimellisiä murahduksia ja laahaavista jaloista syntyviä raahausääniä. Hän kuitenkin varoi katsomasta taakseen, sillä tiesi että menettäisi kylmänviileytensä saman tien kulkijalauman nähdessään. Hampaitaan yhteen purren Damon ajatteli kengässään piilevee puukkoa, jonka hän ehkä saisi vedettyä esiin tiputtamatta Rigeliä. Cherisellä oli ilmeisesti jonkin sortin viidakkoveitsi, jolla hän alkaisi aivan pian huitoa kulkijoita. Pieni älähdys karkasi Damonin suusta hänen tuntiessa jonkin tarttuvan nahkatakkinsa kaulukseen. Säikähtäneenä mies ei keksinyt kuin potkaista toisella jalallaan taaksepäin, mikä ihme kyllä vaikutti toimivan, sillä hän kuuli kulkijan kaatuvan ärisevänä maahan. Juuri kun Damon oli avaamassa suutaan huutaakseen jotain, hän kuuli oven avautuvan ja jonkun naisen (jonka henkilöllisyyteen Damon ei sinä hetkenä kiinnittänyt huomiota) käskevän heidän tulla sisään. ''Mennään!'' Damon huudahti ja alkoi heti peruuttamaan ovea kohti, Cherisen tullessa perässä. Lievän pakokauhun vallassa he syöksyivät sisälle niin, että Damon oli kompastua kynnykseen, mutta sai juuri ja juuri pidettyä Rigelin vakaana, vaikka itse horjahtikin puoliksi polvilleen. Hän kuuli oven sulkeutuvan melkein heti, jolloin kulkijoiden örinä ei kantautunut enää niin selvästi heidän korviinsa, mutta pian ne alkoivat hakata ja raapia ovea yrittäen päästä siitä läpi. Hetkeen Damon ei voinut tehdä juuri mitään muuta kuin huohottaa päätään alas roikottaen ja ihmetellä olevansa yhä elossa kaiken sen jälkeen. ''Lasketaan...'', Damon mutisi hengästyneenä, ''lasketaan poika patjalle'', hän sanoi saatuaan ensin huokaistua ja osoitti nyökkäämällä seinän vieressä lojuvaa likaista patjaa. ''Oven eteen pitänee siirtää jotain huonekaluja esteeksi'', mies saneli katsoen heidät sisään päästänyttä naista, jonka nyt havaitsi Tanyaksi. ''Ihan vain varmuuden vuoksi'', mies lisäsi vielä, sillä ei itsekään uskonut oven särkyvän noin vain, mutta tuollaiselle kulkijalaumalle, mitä ulkona oli, se ei välttämättä olisi este eikä mikään. Attachment Deleted//taas roolin tollee vähä kökösti puoliks autohitaten ton sisälle tulemiskohdan että päästäis eteenpäin tässä
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 23, 2015 20:45:57 GMT
//ja huomenna toteutan sitten, sen mitä oon tässä suunnitellut
uu !! toteuta äkkiä, haluan tietää mitä oikein suunnittelet :D:D:D |
|
|
|
Post by MayMay on Oct 23, 2015 20:48:01 GMT
UNA DAWN HARRIET GREENFIELD havahtui mietteistään kuullessaan huutoja ovelta ja lähti kulkemaan vaateliikkeen ovea kohti. Joku toinen kuitenkin ehti ensin ovelle ja avasi oven Damonille ja Cheriselle, jotka kantoivat haavoittunutta lasta(?). Dawn ei ainakaan muistanut, että olisi tavannut tuota haavoittunutta poikaa ikinä, mutta ei se estänyt tätä menemästä heidän luokseen ripein askelin tarjoamaan apuaan. "Mitä hänelle on tapahtunut? Ja voisinko olla jotenkin avuksi?" Nuori nainen kysyi. Näin päällepäin katsoen tämä arveli, että poikaa oli mahdollisesti ammuttu tai puukotettu, mutta ikinä ei voinut olla täysin varma ilman tarkempaa tietoa. Greenfield oli ennen maailmanlopun alkamista ollut armeijan leivissä, mutta kun aivokuolleet ihmissyöjät rupesivat valtaamaan maata, käskettiin porukan hajaantua ja pelastaa itsensä, sillä tuskin tulisi minkäänlaista tarvetta armeijan sotajoukoille, jos puoli maapalloa oli todennäköisesti muuttunut jo pelkäksi kannibaalien leikkikentäksi. Maailmanlopun alkamisen jälkeen Dawn kulki erään ystävänsä kanssa, joka oli juuri vähän aikaa ennen zombieiden vallankumousta valmistunut lääketieteellisestä. Dawn sai kerran osuman luodista olkavarteensa jonkin jengin jäsenen toimesta hämärällä kujalla New Yorkin laitamilla. Onneksi tämän ystävä kuitenkin tiesi miten ampumahaava hoidetaan ja sai luodin kaivettua ulos pinseteillä, mikä ei tuntunut juuri missään, sillä Dawn oli silloin melko pahasti shokissa, eikä juuri tuntenut kipua. Ampumahaava ommeltiin umpeen Greenfieldin ystävän laukkuunsa varastoimilla lääkintätarpeilla, joihin kuului muunmuassa tikkien ompelu tarpeet. Lopuksi haavan ympärille vielä kiedottiin side ja hyvinhän se siitä sitten parantui. Jälkikäteen Dawn kyllä kärsi viiltävästä kivusta ennen haavan paranemista. Joku porukka kuitenkin kaappasi Greenfieldin ystävän vanhaan autoonsa, eikä Dawn ystäväänsä sen jälkeen ole nähnyt. Dawnille jäi ystävänsä laukku, jossa oli muunmuassa muutama kipulääke ja side harsoa, sekä yksi lämpöinen villapaita ja sukat.
|
|
|
|
Post by Angelus on Oct 23, 2015 20:48:25 GMT
//ja huomenna toteutan sitten, sen mitä oon tässä suunnitellut
uu !! toteuta äkkiä, haluan tietää mitä oikein suunnittelet  //mmm...  koitan päästä herättyäni koneelle
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 23, 2015 20:55:26 GMT
tanya elisabeth montero - katseli alahuultaan tiukasti purren kaksikon kantamaa poikaa, kiinnittäen huomionsa lapsen veriseen jalkaan. Meksikolaistaustainen koitti kaikin mahdollisin keinoin pitää itsensä mahdollisimman rauhallisena tilanteesta huolimatta, ja siirsikin siis katseensa pois jalasta, kohoittaen sen puolestaan Damoniin, vetäisten oven samanaikaisesti kiinni - olivathan kaikki kolme jo sisällä, ja oven takana tuskin oli enää ketään. Katsettaan liikuttamatta Tanya käänsi oven lukkoa sivulle päin vain sen verran, että pieni naksahdus kantautui naisen korvaan. Ja usko tai älä, se paransi hänen oloaan huomattavasti, vaikka lukko ei varmaankaan sen pahemmin suurta kulkijalaumaa estelisi jos he vain olivat päättäneet päästä sisälle taloon.
"Mitä tapahtui?" Montero kysyi nopeasti, ikään kuin se olisi tärkeintä tuolla hetkellä ja siirtyi paikalle saapunutta naista vilkaisten vain parin metrin päässä olevan toimistopöydän luokse. Naisella ei ollut minkäänlaista käsitystä miksi vaatekaupasta oli kyseinen pöytä edes löytynyt, mutta se oltiin jokatapauksessa kannettu vinttikerroksesta Javierin auttamana alas, kun muita uloskäyntejä muurattiin umpeen. Ja mikä parhainta, nyt pöytä pääsisi viimeinkin käyttöön. Yhä kolmikkoa vilkuillen, vaaleaverinen lähti jopa hieman hätäilevin liikkein puskemaan painavahkoa pöytää lähemmäs ovea, tarkoituksena saada se aivan oveen kiinni - jonka jälkeen toimistopöydän päälle voitaisiin kasata lisää huonekaluja, taikka muuta vinttikerroksesta löytyvää roinaa.
|
|
