roolipeli - apocalypse [AINA MUKAAN]

Livia Nadine Petrova seurasi ulkona olevaa tilannetta silmääkään räpäyttämättä. Kaksi viikkoa oli New Yorkin kaduilla ollut hiljaista kulkijoita lukuun ottamatta, mutta nyt ihmisiä näytti ilmestyvän paikalle kuin taikaiskusta. Hän ei voinut olla kuin hämillään. Nuori nainen laski silmänsä aseen tähtäimeltä ja pudisti päätään. Ihan hullua. Parvekkeen pojat olivat lähteneet hyppimään katolta katolle pois Livian näköpiiristä. Nyt samaisella kadulla juoksentelikin kaksi miestä tummahiuksisen naisen perässä. Ja kulman takaa oli ilmestynyt myös toinen nainen, joka näytti myös tarkkailevan ympäristöään. Tuolla naisella oli selvästi jonkinlainen suunnitelma. Nahkatakkinen ei kuitenkaan tiedostanut vaaraa, joka lähestyi häntä laahaavin askelin kulman takaa jonne tuo ei nähnyt. Kulkijoita. Kuinka tyhmä piti olla ettei kantanut asetta käsissään vaaravyöhykkeellä? Nuori Petrova puri huultaan jännittyneenä. Pitkä nainen ei huomaisi kulkijoita ajoissa. Hänet syötäisiin elävältä. Sen enempää miettimättä Livia tarttui jälleen kivääriin ja otti tarkan tähtäimen ensimmäiseen kulkijaan, joka jo havitteli naisen takaraivoa. Liian myöhäistä. Tummaverikkö lipaisi kuivahkoja huuliaan ja aukaisi tulen. Ensin hän ampui nahkatakkista naista lähinnä olevan zombien, ja sitten loput neljä. Kaikki yksitellen. Ei kulunut kauaakaan kun tuo nainen oli toennut järkytyksestä ja luikkinut pois paikalta.

Livia ei ollut ihan varma, miksi oli pelastanut tuon naisen. Ehkä siitä syystä, että olemuksessa oli ollut jotain tuttua. Kenties Livia oli tavannut hänet joskus? Ken tietää, kasvot katsoivat eri suuntaan. Siltä istumalta tummaverikkö päätti kuitenkin hinata ahterinsa ulos kerrostalon kaksiosta. Kenties olisi kaikin tavoin järkevämpää jäädä turvaan viidenteen kerrokseen, jossa ei saattanut tulla syödyksi tai ammutuksi, mutta Livian uteliaisuus ja uhkarohkeus vei voiton. Ei kukaan kahdelle jalalle kykenevä jättäisi tätä tutkimatta, sitä paitsi nakhatakkinen oli hänelle elämänsä velkaa.

Cherise Lynn Petrova oli seisahtunut paloportaiden eteen, jossa hän yhä oli. Ajatus ei tahtonut kulkea hänen väsyneessä päässään. Aivot kaipasivat lepoa, ja keho ravintoa. Pikasesti sittenkin. Cherise alkoi tuntea äkillistä huimausta ja tarrasi tukea paloportaista. Nyt oli huono hetki pyörtyä. Samalla hän heittäisi veivinsä. Nainen kuuli epämääräistä kolinaa ylläpuoleltaan, ja käänsi kasvonsa korkeuksiin. Aurinko osui pistävästi hänen silmiinsä. Heken tuntui kuin Cherise olisi vaeltanut viikkoja autiomaassa hiekkaa niellen. Nyt nainen kaivaisi sinne oman hautansa. Näkö alkoi heittää, ja joku alkoi hakata kongeja hänen päänsä sisällä. Tuntui samalta kuin nuoruusaikoina vedettyjen epämääräisten aineiden jälkeen. Se huimaus ei kuitenkaan johtunut huumeista, vaan väsymyksestä ja ennen kaikkea ravinnon puutteesta. "Ei".., Cherise päästi suustaan ja otti muutaman horjuvan askeleen kohti kadun kulmaa jonne hänen oli pitänyt emnnä hakemaan Damonin kivääriä. Hän yritti pudistella päätään, mutta se sai horjumaan entistä pahemmin. Joku oli juossut hänen ohitseen kiinnittämättä mitään huomiota epävakaasti huojuvaan naiseen. Hetkeä myöhemmin samaan suuntaan meni myös muita. Kaksi tai kuusi. Cherise ei tiennyt. Viimein joku tuli ravistelemaan häntä. Joku oli huomannut että hän oli todella lähtenyt, ja tullut hakemaan vaaleaverikön takaisin. Ehkä se oli Javier tai Tanya? "En aio palata", Cherise sopersi hahmolle yrittäen kuulostaa vakavalta. Vastaukseksi kuului vain hiljaista örinää.
Todellisuudentaju rävähti hänen mieleensä hahmottaessaan henkilön piirteet. Se ei ollut Javier, eikä liiemmin Tanyakaan. Happi juuttui Cherisen kurkkuun kun kulkijat yksi toisensa jälkeen kaatuivat hänen edessään. Cherise peruutti taaksepäin ja tömähti vasten rakennuksen tiiliseinää. Siihen nojautuneena hän pääsi tikkaille, jonne aiemmat hahmot olivat kadonneet. Sydän kurkussa hän lähti kapuamaan niitä ylös puristaen tiukasti rautapintaa. 66% varmuudella hän tippuisi maahan ja kuolisi.

                                                                                                                                                  
//aika tökeröä mutta tulipahan roolittua:)