|
|
Post by petefromtheshop on Oct 22, 2015 14:13:43 GMT
Damon Nick Hassel reagoi aluksi naisen käskyyn ryhdistäytyä vain kulmiaan kurtistamalla mutta tajuten sitten pian tuon puhuvan asiaa. Cherise tonki repustaan paidan ja painoi sen haavaa vasten, mutta koska nainen ei näyttänyt tietävän mitä tehdä seuraavaksi, päätti nuori mies ottaa ohjat nyt omiin käsiinsä. ''Anna niin minä...'', Hassel mutisi naiselle, kyykistyi pojan äärelle ja siirsi sitten käsivarrellaan päättäväisesti mutta varoen naisen käden sivuun sitoakseen paidan jalan haavan ympärille. Mies taitteli ensin paidan kapeaksi kangaskaitaleeksi taitellen vielä sen toisen pään paksummaksi mytyksi, jonka painaisi haavakohtaa vasten verenvuotoa tyrehdyttämään. Hän ei ollut täysin varma tapansa oikeaoppisuudesta, mutta niin hänet oli opetettu tekemään ja tähän asti se oli aina toiminut tarkoitetulla tavalla. ''Minun on nostettava jalkaa hieman, koita kivusta huolimatta olla kuitenkin liikkumatta'', Damon sanoi pahoinvoivan näköiselle pojalle vakavana selkeällä ja rauhallisella äänensävyllä. Mies havaitsi olevansa vähemmän levoton pystyessään tekemään edes jotain tilanteen hyväksi, ajatus siitä rauhoitti häntä. Damon painoi paidasta taitelleensa kaitaleen paksuimman kohdan haavan päälle, nosti sitten pojan jalkaa hyvin varovaisesti sen verrran, että pystyi juuri ja juuri kieputtamaan kankaan jalan ympärille tiukaksi muttei liian puristavaksi kääreeksi, ja sitoi sen lopuksi tunkemalla kankaan loppupään kääreen sisään. Jalan hän laski takaisin maahan, hiljaa huokaisten helpottuneena, vaikkei pahin ollutkaan vielä ohitse. ''Meidän on kannettava hänet pois täältä'', Hassell sanoi melkeinpä määräilevällä äänensävyllä katsoen silmiin naista, jonka toivoi suostuvan yhteistyöhön hänen kanssaan. Attachment Deleted // nyt tää oli melkeinpä autohittausta kun damon siirsi sen käden pois tieltä noin vaan, mut aattelin ettei cherise varmaan ois kuitenkaan pistänyt tossa tilanteessa vastaan joten katsoin parhaaksi roolata noin ettei nyt tarvii jumittaa enää samassa kohdassa, pahoittelut nyt kumminkin
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 22, 2015 15:21:52 GMT
Cherise Lynn Petrova yritti pitää itensä viileän rauhallisena sillä välin kun Hassell sysäsi hänen kätensä sivuun ja alkoi sitomaan paitaa jalan ympärille. Nainen ei osannut sanoa heidän toimintansa oikeaoppisuudesta, mutta ketään muutakaan ei ollut saapunut sillä välin paikalle auttamaan, joten heidän piti toimia. Cherise ihmetteli eikö kukaan ollut kuullut laukauksia, vai olivatko he vain lähteneet väärään suuntaan. Cherise nosti repun takaisin toiselle olalleen, sillä mitä ilmeisimmin seuraavaksi oli vuorossa haavoittuneen siirtäminen. Nainen ei uskonut pienikokoisen pojan olevan kovin painava, muttei tiennyt tarvittaisiinko kantamiseen kaksi henkilöä niin että tuska pojan jalassa ei kasvaisi sietämätömäksi. Sitten se, mitä hän oli koko ajan pelännyt, ja jopa ihmetellyt miksi siinä kesti niinkin kauan. Hän näki sivusilmällään kuinka ensimmäinen rumilus ilmestyi kulmaan takaa toista jalkaansa laahaten. Sitten toinen ja kolmas, ja.. enää Cherisen laskutaidot eivät riittäneet niitä laskemaan. Hän hapuili vartaloaan etsien pistoolia jonka hän oli apuun rynnätessä jättänyt takkinsa taskuun. Petrova puraisi alahuulestaan rajummin kuin oli aikonut. Hän tähtäsi aseensa joukon johtajaa päin jolloin aseensta kuului vaimea laukaus, ja hekessä ensimmäinen kavelijä kaatui maahan. Sitten toinen ja kolmas. Veri alkoi valua pienenä norona hänen leukaansa pitkin. Vaikkei ase ollut mikään tuliterä, ja Cherise tiedosti sen hyvin, niin kehuskelematta hänestä oli tullut vuosien mittaan hyvä ampuja. Asetta hän tosin oli käsitennyt jo ennen epidemian puhkeamista, hän kun ei perheineen ollut koskaan ollut mitään edustavia kansalaisia. Ne jotka olivat hänet kunnolla tunteneet, tiesivät ettei hän ikinä ollut tai tulisi olemaan mikään puhdas pulmunen. Elämän etiikan ja miten se toimii, sai Cherise tuntea nahoissaan jo hyvin varhain. "Miten poika kannetaan"? nainen kysyi mieheltä hätäisesti tulittaessaan laumaa kävelijöitä, joita näytti vuotavan paikalle loputtomasti jo kahdesta suunnasta. Cherisellä oli kiire pois piirityksestä, eikä hän menisi sanomaan varmaksi että poika selviytyisi perille asti. Jos kukaan heistä selviytyisi. Nainen kuitenkin tiesi että pahan paikan tullen heille ei välttämättä jäisi muuta mahdollisuutta kuin jättää haavoittunut Rigel jälkeensä. Attachment Deleted/ joo ei tuo mitää haittaa |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 22, 2015 15:52:40 GMT
//en nyt ehi roolia, tuun takas joskus tunnin päästä tai aikasemmin
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 22, 2015 15:52:29 GMT
Wifi... roolit sit joskus.... koska S ja R ja Buster haha sano vaan veeraks :'D ja juu tulin nyt kotiin, luen noi roolit ja katon sitten mitä teen |
|
|
|
Post by Jp on Oct 22, 2015 15:57:06 GMT
Wifi... roolit sit joskus.... koska S ja R ja Buster haha sano vaan veeraks :'D ja juu tulin nyt kotiin, luen noi roolit ja katon sitten mitä teen Eiku Wi-fi (se langaton verkko) |
|
|
|
Post by wifix on Oct 22, 2015 16:16:15 GMT
javier jóse chavez - oli juuri valmiina vastaamaan edellä kulkevalle naishahmolle, kuullessaan vaimean laukauksen vain pienen matkan päästä. Aseesta kuulunut ääni kajahti kaikuna vielä pariin otteeseen kaupungin tyhjillä kaduilla, saaden miehen sydämen jyskyttämään. Eihän hänellä ollut minkäänlaista käsitystä siitä kuka laukauksen oli ampunut, mutta sisimmässään herra pelkäsi kuollakseen äänen liittyvän jollakin tapaa veljeksiin. Mies vetäisi syvään henkeä, parantaen otettaan kädessään lepäävästä machetestaan, alkaessaan kävelemään varmoin, sekä nopein askelin kohti ääntä. "Tule", Chavez mumisi vielä hiljaiseen ääneen nyt jo taakseen jääneelle Isabellalle, huolestuneeseen, jokseenkin pelokkaaseen äänensävyyn. Jos pojille tapahtuisi jotakin, ei Javier antaisi itselleen koskaan anteeksi - hän kun oli päästänyt pojat pois silmistään. Itselleen pienesti nyt naurahtaen tummaverinen alkoi pudistelemaan päätänsä. Hän kuulosti jonkin sortin ylihuolehtivaiselta vanhemmalta, jopa omassa mielessään. Oliko se hyvä vai huono asia, sen jokainen saisi itse päätellä.
Hetken ajan jo kuljettuaan suhteellisen suuri kulkijalauma iski miehen silmään, kuolleiden saavuttaessa kaupungin keskustaa, saaden huolestuneisuuden jo näkymään toisen kasvoilla. Hän otti paremman otteen viidakkoveitsestään, vetäisten pistoolinsa toiseen käteensä - varmistaen jälleen, että äänenvaennin olisi kunnolla kiinni, ennen kuin tekisi sillä mitään. Kävellessään nyt yhä nopeammin ja nopeammin, tähtäsi mies aseensa kohti kulkijajoukkoa, luoden pari laukausta kohti eläviä kuolleita - saaden jo noin kolme kulkijaa kaadetuksi. Alahuultaan tiukasti purren laukauksia alkoi sadella useampiakin, aina siihen asti että herra olisi tarpeeksi lähellä, ja voisi kääntyä machetensa puoleen - hänen oli tiedettävä mitä kulkijajoukko noin kovasti havitteli. Tai tiesihän mies vastauksen täysin hyvin, he olivat ruoan perässä, ja ääni oli houkutellut oliot paikalle, mutta mistä ääni oli tullut, oli miehelle edelleenkin mysteeri.
tanya elisabeth montero - seurasi miehen liikkeitä hetken aivan hiljaa, laskien katseensa sitten polviinsa. Vaimea laukaus pisti naisen korvaan, mutta siihen hän ei tuolla hetkellä kiinnittänyt huomiotaan sen enempää, kuin nostamalla katseensa nyt äänen suuntaan. Olkapäitään välinpitämättömästi kohauttaen Montero kääntyi takaisin seuralaisensa puoleen, hymyillen jälleen, ei vain yhtä suuresti kuin aikaisemmin. "Pari kuukautta, olimme yksiä ensinmäisistä. Ja aikalailla", nainen naurahti hennosti, katseen palautuessa äänen suuntaan. Jokin laukauksessa kiinnosti vaaleahiuksista, mutta juuri nyt häntä ei huvittaisi lähteä etsimään äänen lähdettä - siitä ei tulisi muuta kuin ongelmia, ja alta aikayksikön kadut täyttyisivät kulkijoista, jotka löytävät tiensä tänne äänen perässä.
|
|
|
|
Post by MayMay on Oct 22, 2015 17:00:31 GMT
//Voiskos Dawnin tunkasta sinne jonneen et silläki olis jotain tekemistä? Ja tosiaan Una tunnetaan lähinnä nimellä Dawn  |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 22, 2015 17:03:20 GMT
Isabella Marie Raven
Isabellan sydän hyppäsi kurkkuun, kun hän kuuli laukaisuja. Laukaisut tiesivät kovaa ääntä ja kova ääni tiesi kulkijoita. Nainen nappasi repussaan roikkuvan kukrin tiukasti käteensä ja lähti seuraamaan Javieria. Tuskin kukaan ampuisi, jos ei olisi aivan pakko, koska se tuotti ääntä tuoden lisää kulkijoita. Totta puhuen Isabella itse oli ampunut vain kaksi kertaa, sekin oli silloin, kun Trevorilla oli vielä pistooli. Pistooli kuitenkin "mystisesti" katosi. Katosi ja katosi, ja pah, hän tiesi hyvin, että se varastettiin heiltä. He olivat olleet silloin ihmisten seurassa, joihin ei olisi luottamista. Eikä heihin ollutkaan, ottaen huomioon, että sisaruksilta katosi paljon asioita sinä viikkona. Kokonainen viikko he olivat niiden ihmisten kanssa, mutta pistooli oli ollut viimeinen pisara. He olivat ottaneet ja kun kukaan ei katsonut, vieneet ruokaa ja juomaa leiriltä ja lähteneet pois. Asetta ei valitettavasti löytynyt, mutta he pärjäsivät vielä ilmankin.
Jonkin kävely matkan kuluttua, jota nainen ei voinut arvioida ajatustensa takia, hän näki heidän edessään kulkijalauman. Javier oli selvästi itsekkin nähnyt sen, kun oli jo ampumisvalmiina. Javier kaatoi muutaman kulkijan äänenvaimentimella ladatulla aseellaan. Isabella otti kunnon otteen kukriinsa ja otti muutaman nopean askeleen ja voimalla löi kukrin kulkijan päähän. Hän potkaisi kulkijan rintäkehää irrottaen tuon aseestaa ja kulkijan keho kaatui maahan kuolleena. Hän toisti saman parille muullekkin, ennen kuin nopeasti katsoi, miten Javier onnistui. Tottakai hän onnistui, hänellä oli ase. Nainen iski kukrinsa sivuttain kulkijan kalloon vetäisten sitten lujaa teräaseensa irti kuolleen kulkijan päästä. Mistä nämä kaikki olivat tulleet? Ja mikä niitä houkutti näin pahasti?
/kohta roolaan Trevorilla
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 22, 2015 17:07:07 GMT
//Jos teen sille koiralle lomakkeen niin onko sille joku oma pohja, vai?
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 22, 2015 17:08:21 GMT
//Jos teen sille koiralle lomakkeen niin onko sille joku oma pohja, vai? koiralle ei tarvitse lomaketta, riittää kun kerrot iän ja nimen niin lisään sen aloitusviestiin  |
|
|
|
Post by Jp on Oct 22, 2015 17:39:09 GMT
Tos tää pohja
Nimi -sukupuoli- ikä - rotu/rodut - omistaja - rooolija - muuta
Buster -uros- 4 kesää - sekarotuinen (rottweiler x saksanpaimenkoira) - Sirius ja Rigel - Jaapuikko aka Jp - käytetty ennen poliisikoirana, nykyään lähinnä poikien suojeluun
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 22, 2015 17:49:27 GMT
Tos tää pohja Nimi -sukupuoli- ikä - rotu/rodut - omistaja - rooolija - muuta Buster -uros- 4 kesää - sekarotuinen (rottweiler x saksanpaimenkoira) - Sirius ja Rigel - Jaapuikko aka Jp - käytetty ennen poliisikoirana, nykyään lähinnä poikien suojeluun lisäsin aloitukseen 8) |
|
|
|
Post by Jp on Oct 22, 2015 18:11:15 GMT
Buster oli saanut kuonoonsa vainun kulkijoista kuljettuaan kiertotietä vaatekauppaa etsien. Kulkijoista jotka luultavasti uhkasivat tuon omistajia, jotka sattuivat olemaan identtiset kaksoset. Rigelin kunnosta tuo tiesi sen verran, että tila oli kriittinen ja apua tarvittaisiin mahdollisimman pian. Koira tiesi, että hänen pitäisi löytää jostain apua, vaikka se maksaisi koiran hengen, se olisi hänen tehtävänsä ja velvollisuutensa kuolemaan saakka. Hetken maata tutkittuaan koira alkoi saada vainua jostain häntä lähestyvästä mahdollisesta uhasta, mutta tarkemmin tutkittuaan koira tunnisti hajun parin muiston valloittaessa Busterin mielen, jossa Buster oli hyökännyt naskalihampaillaan sisarensa kimppuun Javierin tullessa katsomaan kaksikkoa ja heidän tekemisiään. Silloin Buster oli saanut myös ensimmäisen oppituntinsa aiheesta sormien pureminen, johon entinen poliisikoira oli oppinut myöhemmin yhdistämään ja erottamaan vapaa-ajan työstään, jonka koira näki kyllä vain leikkinä. Ehkä sama ele toimisi toisenkin kerran, jos henkilön hajut ja koiran muistikuvat pitivät paikkansa. Tuumasta toimeen tartuttuaan Buster päätti hiippailla Javierin selän taakse ja iskeä hampaansa leikkimielisesti tuon jalkaan ilmoittaakseen itsestään. Jos tuo tunnistaisi koiran, Buster voisi ehkäpä näyttää tien.
Sirius oli joutunut jännittämään jousensa useamman kerran kulkijoita ampuessaan niiden ruumiiden määrän kasvaessa pojan silmien edessä samalla, kun tuo oli joutunut kuuntelemaan Rigelin vaikerointia tuskallisen ampumahaavansa kanssa. Vaikka Rigel pyrkikin minimoimaan jalkansa liikkeet, tuo ei voinut siltikään välttyä tuskallisilta aalloilta, jotka Sirius osasi kuvitella hyvinkin helposti mielessään. Aluksi pojan tappamia ruumiita oli yksi, kunnes määrä oli kasvanut hyvinkin äkkiä kolmeen. Ehkä vielä muutama kulkija ja he voisivat päästä jopa liikkeelle saartorenkaastaan. ”Voin huolehtia kulkijoista, jos te pelastatte veljeni”, poika totesi ja jännitti jousensa uuteen laukaukseen huomattuaan kuitenkin yllättäen, että tie oli toistaiseksi vapaa. Sirius päättikin ottaa muutaman askeleen eteenpäin, kunnes tuo huomasi pari muuta kulkijaa, joista yksi oli älynnyt juosta. Siriuksen jousen ollessa onneksi ladattu poika ehti ampua kulkijan, mutta silti se ei vienyt pojan saamaa säikähdystä, jonka juokseva kulkija oli aiheuttanut. Jos tämä yksi keksi juoksemisen, niin kuinka kauan menisi, että myös muut kulkijat keksisivät tämän nopeamman liikuntamuodon. Toistaiseksi kulkijat eivät olleet vielä keksineet tikkaiden käyttöjä, joten katolla he olisivat ainakin turvassa.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 22, 2015 18:23:05 GMT
javier jóse chavez - veti syvään henkeä, ottaen askeleen tai pari kauemmas kulkijoista. Niitä oli liikaa, aivan liikaa. Katse kävi nopeasti vaaleahiuksisessa naisessa, ja samassa mies tunsi hampaat polvensa lähettyvillä, saaden hänet loikahtamaan silkasta pelosta hieman kauemmas. Vaimea huokaus pääsi kuitenkin pian miehen huulten lomasta, hänen kiinnittäessään katseensa taakseen ilmestyneeseen eläimeen. Vilkaisten ensin taaemmas kulkijoihin, Chavez kyykistyi koiran eteen, ikään kuin pörröittäen toisen päälakea. "Mitä nyt poika?" espanjalaismies kysyi mahdollisimman rauhallisen kuuloisena, katsoen koiraa silmiin - hän tunsi koirat, ja tiesi varsin hyvin kuinka eläimet vaistosivat pelon ihmisissä, eikä halunnut sen tapahtuvan juuri nyt. Joten panikoinnin sijasta Javier päätyi rauhoittamaan itsensa pieneksi hetkeksi, ja siirtymään koiran puoleen. Niin tyhmältä kuin se kuulostikin, mies oli lähes varma, että koira tiesi varsin hyvin mitä toinen halusi tietää, sekä varmasti osaisi ohjata tummaverikön kaksosten luokse pikimmiten.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 22, 2015 18:55:04 GMT
Damon Nick Hassell puri hampaitaan yhteen, jottei menettäisi heti alkuunsa vasta löytämäänsä määrätietoa uhkuvaa rauhallisuuttaan. Kulkijoita laahautui paikalle ensin muutama, jotka Cherise tappoi samantien aseellaan, ja sen jälkeen niitä alkoi kantautua sankoin joukoin lisää. Aseella ampuminen oli saattanut olla virhe, joka maksaisi heidän henkensä, sillä laukausten äänet houkuttelivat lihansyöjiä aina vain lisää. Toisaalta ne varmaan olisivat eksyneet paikalle joka tapauksessa haistaessaan veren, joka pikku hiljaa alkoi tihkua läpi pojan jalassa olevasta kääreestä. He olivat keskellä tietä pitämässä mekkalaa veren ja epätoivon hajuisina, yhtä hyvin he olisivat voineet paukuttaa rumpuja ja heilutella verisiä lippuja kutsuakseen kulkijoita ilmaiselle aterialle. Sirius ilmoitti huolehtivansa kulkijoista, jos hänen veljensä vain pelastettaisiin. ''Lupaan, että teemme kaikkemme veljesi pelastamiseksi, mutta sinun pitää nyt juosta turvaan, heti'', Damon vaati, sillä vaikka poika olisi kuinka taitava listimään kulkijoita, he eivät voisi ottaa sitä riskiä, että Siriuksellekin tapahtuisi jotain. Cherise, joka varmasti hänkin tahtoi turvaan niin pian kuin mahdollista, kysyi Damonilta kuinka poika kannettaisiin. ''Ota kiinni käsivarsien alta, niin minä tartun jaloista. Nyökkää kun saat tukevan otteen, niin noustaan samaan aikaan ja painutaan helvettiin täältä'', mies saneli katsoen naista merkitsevästi silmiin, kuin sanoen ettei nyt ollut aikaa hukattavana. Kulkijoilla ei kestäisi kauan saavuttaa heidät, jos he nyt jäisivät pitkäksi aikaa paikoilleen. Damon meni Rigelin sivulle, kahmaisi varovasti pojan molemmat jalat syliinsä niin, että ne pysyivät tiukasti kiinni toisissaan, kuin tukkipuu. Jostain kauempaa kantautuivat laukausten äänet, mikä todennäköisesti tarkoitti apujoukkojen olevan tulossa, mutta valitettavasti heillä ei nyt ollut aikaa jäädä odottamaan.''Koita kestää'', hän sopersi pojalle anteeksi pyytelevään sävyyn, ja siirsi katseensa sitten Cheriseen, jonka tehtävänä taas oli kannatella pojan yläruumista. ''Valmista?'', Hassell kysyi kärsimättömänä. Attachment Deleted//arvioin paluuaikani aika täydellisen väärin, mutta täällä ollaan
|
|
