|
Post by Hermeliini on Jun 25, 2015 19:05:40 GMT
"Minulle kuuluu oikein hyvää", TULIKYNSI naukui ravistellen tulenväristä turkkiaan, joka oli sateen takia kastunut. Kolli istahti naaraan viereen nuolaisten rintaansa. Hän vilkaisi tuoresaaliskasaa. Nyt ei ollut paras sää, mutta he voisivat silti pitää hauskaa, tai edes metsästää. "H-haluaisitko lähteä kanssani metsästämään?" soturi kysyi änkyttäen hieman huomaamattaan, "e-ei ole pakko, mutta tuoresaaliskasa kaipaisi täyttöä."
|
|
|
Post by Candypompom on Jun 26, 2015 6:26:41 GMT
KOIVUTASSU etsii jotain sinisillä silmillään. Hänellä on asiaa klaaninsa parantajalle, jotta saisi tassunsa nopeasti kuntoon. Häntä kaksinverroin vanhempi oppilas oli neuvonut kertomaan parantajalle "seikkailustaan." Koivutassulla oli nälkä, vaikka hän ei halunnut kiinnittää siitä huomiota, muut olivat varmasti syöneet kun kolli oli ollut kadoksissa. SULKATURKKI näki vilauksen oppilaastaan joka oli oppilaiden pesän lähistöllä(?). "Koivutassu!" ruskeaturkkinen varapäällikkö huusi Koivutassulle. Soturi loikki nopein askelin oppilaansa luokse ja katseli tuota hämmentyneenä. "Onko jokin vikana?" hän kysyi huolestuneena.
KOIVUTASSUN ilmeestä paistoi läpi nolous. Koivutassu siirsi kovin hitaasti katsettaan mestariinsa ja katsoi ympärilleen, ettei vain olisi herättänyt huomiota. Ujon Koivutassun oli vaikea kertoa jotain mestarilleensa, jotain mitä ei olisi pitänyt tehdä. "Jos sanoisin ei, valehtelisin." Kolli maukui ja yritti kuulostaa viisaalta, ja mahdollisemman rauhalliselta ettei vain hänen mestarinsa huolestuisi. Koivutassu joka oli pennunaskelen päässä mestaristaan oli hermostunut ja yritti peitellä sitä.
|
|
|
Post by susanna48 on Jun 26, 2015 7:18:10 GMT
UNIKKOTASSU käveli ulos parantajan pesästä ja laski päätään murheellisena klaaninvanhimman kuolemasta. Minun olisi pitänyt olla paikalla! Olisin voinut antaa hänelle lisää kissanminttua ja pelastaa hänen henkensä! naaras ajatteli turhautuneena. Hän oli kompastua kun saapui Naamiotähden luokse. "Minulla on suru-uutisia", parantajaoppilas kuiskasi päällikölle. Hän katsoi naarasta räpsäyttämättä silmiään yhtäkään kertaa, niin, että hänen ruskeita silmiään alkoi kuivata inhottavasti. NAAMIOTÄHTI oli herännyt juuri ennen kuin Unikkotassu saapui. Päällikkö katseli kysyvillä sinisillä silmillä parantajaoppilasta. Olikohan jotain ikävää tapahtunut? naaras pohti. "Kerro vain", klaanipäällikkö kehotti, suoristi ryhtinsä ja käänsi korvansa oppilaaseen päin.
|
|
|
Post by susanna48 on Jun 26, 2015 7:24:04 GMT
SULKATURKKI näki vilauksen oppilaastaan joka oli oppilaiden pesän lähistöllä(?). "Koivutassu!" ruskeaturkkinen varapäällikkö huusi Koivutassulle. Soturi loikki nopein askelin oppilaansa luokse ja katseli tuota hämmentyneenä. "Onko jokin vikana?" hän kysyi huolestuneena.
KOIVUTASSUN ilmeestä paistoi läpi nolous. Koivutassu siirsi kovin hitaasti katsettaan mestariinsa ja katsoi ympärilleen, ettei vain olisi herättänyt huomiota. Ujon Koivutassun oli vaikea kertoa jotain mestarilleensa, jotain mitä ei olisi pitänyt tehdä. "Jos sanoisin ei, valehtelisin." Kolli maukui ja yritti kuulostaa viisaalta, ja mahdollisemman rauhalliselta ettei vain hänen mestarinsa huolestuisi. Koivutassu joka oli pennunaskelen päässä mestaristaan oli hermostunut ja yritti peitellä sitä. SULKATURKKI asteli vielä lähemmäksi Koivutassua. Ruskeaturkkinen soturi nuuhkaisi varovasti oppilaan turkkia ja haistoi siinä veren(?). "Sinulla taitaa olla tarina kerrottavana", varapäällikkö maukui tiukasti. "Tarvitset haavoillesi ainakin hämähäkinseittiä, sitä saat Ruusunmarjalta", Sulkaturkki maukui ja katseli Koivutassua kysyvän näköisesti. "Jos pystyt niin kerro tapahtuneista heti", hän jatkoi.
|
|
kittypet ♥
Ninja The Cat
enpä keksi sanottavaa
Posts: 48
|
Post by kittypet ♥ on Jun 26, 2015 7:30:21 GMT
sotureiden pesässä sori muuten mun epäaktiivisuus, en oo ehtiny koneelle vähään aikaan // Mitä me oltiinkaan sovittu, että ne tekee? Unohdin ja olisin roolimassa Fasaaniturkilla pian ne menee kai metsästämään?
|
|
|
Post by Hermeliini on Jun 26, 2015 7:41:58 GMT
// Mitä me oltiinkaan sovittu, että ne tekee? Unohdin ja olisin roolimassa Fasaaniturkilla pian ne menee kai metsästämään? | Käy FASAANITURKKI venytteli rauhallisesti. Hän tunsi jokaisen lihaksensa vetryvän. Kolli ravisteli vielä turkkiaan pysyäkseen lämpimänä. Hän astui sotureiden pesään(?) ja katselee ympärilleen. Pian vaaleanvihreät silmät saavuttavat tutun turkin. "Aurinkoturkki, lähdettäisiinkö metsästämään?" raitaturkki kysyi soturilta.
|
|
|
Post by Hermeliini on Jun 26, 2015 7:46:51 GMT
UNIKKOTASSU käveli ulos parantajan pesästä ja laski päätään murheellisena klaaninvanhimman kuolemasta. Minun olisi pitänyt olla paikalla! Olisin voinut antaa hänelle lisää kissanminttua ja pelastaa hänen henkensä! naaras ajatteli turhautuneena. Hän oli kompastua kun saapui Naamiotähden luokse. "Minulla on suru-uutisia", parantajaoppilas kuiskasi päällikölle. Hän katsoi naarasta räpsäyttämättä silmiään yhtäkään kertaa, niin, että hänen ruskeita silmiään alkoi kuivata inhottavasti. NAAMIOTÄHTI oli herännyt juuri ennen kuin Unikkotassu saapui. Päällikkö katseli kysyvillä sinisillä silmillä parantajaoppilasta. Olikohan jotain ikävää tapahtunut? naaras pohti. "Kerro vain", klaanipäällikkö kehotti, suoristi ryhtinsä ja käänsi korvansa oppilaaseen päin.
UNIKKOTASSU katsoi päällikkön tummia käpäliä. Hän ei pystynyt kohdata naaraan sinisien silmien katsetta, oli se minkälainen tahansa. "Arpikasvo on kuollut", naaras sanoi hiljaa ja nosti päätään, "Tammiturkki on hänen luonaan." Parantajaoppilas räpsäytti silmiään surullisesti, yrittäen pitää itsensä kasassa. Klaaninvanhimman kuolema varmasti liikutti monia.
|
|
|
Post by susanna48 on Jun 26, 2015 8:12:32 GMT
NAAMIOTÄHTI oli herännyt juuri ennen kuin Unikkotassu saapui. Päällikkö katseli kysyvillä sinisillä silmillä parantajaoppilasta. Olikohan jotain ikävää tapahtunut? naaras pohti. "Kerro vain", klaanipäällikkö kehotti, suoristi ryhtinsä ja käänsi korvansa oppilaaseen päin.
UNIKKOTASSU katsoi päällikkön tummia käpäliä. Hän ei pystynyt kohdata naaraan sinisien silmien katsetta, oli se minkälainen tahansa. "Arpikasvo on kuollut", naaras sanoi hiljaa ja nosti päätään, "Tammiturkki on hänen luonaan." Parantajaoppilas räpsäytti silmiään surullisesti, yrittäen pitää itsensä kasassa. Klaaninvanhimman kuolema varmasti liikutti monia. NAAMIOTÄHTI nousi hitaasti jaloillensa ja käveli Unikkotassun luokse. Päällikkö laski hännänpäänsä nuoren parantajaoppilaan lavalle. "Surullista", naaras maukui sumeilla silmillänsä. "Mutta se ei ollut sinun vikasi", klaanipäällikkö aloitti, "välillä kissoja kuolee eikä sille mahda mitään. Kaikille parantajille käy joskus niin ettei pysty parantamaan vaikka kuinka haluaisi. Usvakuukaan ei ole täydellinen eikä kukaan, en myös minä."
|
|
|
Post by Candypompom on Jun 26, 2015 12:35:03 GMT
KOIVUTASSUN ilmeestä paistoi läpi nolous. Koivutassu siirsi kovin hitaasti katsettaan mestariinsa ja katsoi ympärilleen, ettei vain olisi herättänyt huomiota. Ujon Koivutassun oli vaikea kertoa jotain mestarilleensa, jotain mitä ei olisi pitänyt tehdä. "Jos sanoisin ei, valehtelisin." Kolli maukui ja yritti kuulostaa viisaalta, ja mahdollisemman rauhalliselta ettei vain hänen mestarinsa huolestuisi. Koivutassu joka oli pennunaskelen päässä mestaristaan oli hermostunut ja yritti peitellä sitä. SULKATURKKI asteli vielä lähemmäksi Koivutassua. Ruskeaturkkinen soturi nuuhkaisi varovasti oppilaan turkkia ja haistoi siinä veren(?). "Sinulla taitaa olla tarina kerrottavana", varapäällikkö maukui tiukasti. "Tarvitset haavoillesi ainakin hämähäkinseittiä, sitä saat Ruusunmarjalta", Sulkaturkki maukui ja katseli Koivutassua kysyvän näköisesti. "Jos pystyt niin kerro tapahtuneista heti", hän jatkoi.
KOIVUTASSU seisoi kuonokkain mestarinsa kanssa. Kolli empi hieman, kunnes katsoi taas tassuaan. "Tiedät kai, etten ollut eräs yö leirissä, tiedäthän?" Koivutassu maukui. Kolli aloitti sekavan selityksen metsäretkestään, jättäen kertomatta semmoisia kohtia, joista mestari voisi luulla oppilaan olevan heikko, ja keksi joihinkin kohtiin tekosyitä. Koivutassu hengitti raskaasti ja yritti peittää kivun tunteen.
|
|
|
Post by susanna48 on Jun 27, 2015 7:17:25 GMT
SULKATURKKI asteli vielä lähemmäksi Koivutassua. Ruskeaturkkinen soturi nuuhkaisi varovasti oppilaan turkkia ja haistoi siinä veren(?). "Sinulla taitaa olla tarina kerrottavana", varapäällikkö maukui tiukasti. "Tarvitset haavoillesi ainakin hämähäkinseittiä, sitä saat Ruusunmarjalta", Sulkaturkki maukui ja katseli Koivutassua kysyvän näköisesti. "Jos pystyt niin kerro tapahtuneista heti", hän jatkoi.
KOIVUTASSU seisoi kuonokkain mestarinsa kanssa. Kolli empi hieman, kunnes katsoi taas tassuaan. "Tiedät kai, etten ollut eräs yö leirissä, tiedäthän?" Koivutassu maukui. Kolli aloitti sekavan selityksen metsäretkestään, jättäen kertomatta semmoisia kohtia, joista mestari voisi luulla oppilaan olevan heikko, ja keksi joihinkin kohtiin tekosyitä. Koivutassu hengitti raskaasti ja yritti peittää kivun tunteen. SULKATURKIN niskakarvat alkoivat nousta pystyyn. "Leiristä ei lähdetä ennen kuin jollekin on kerrottu", ruskeaturkkinen varapäällikkö murisi ja katsoi oppilastaan vihaisena. Oikeastaan soturin silmät leimusivat vihasta. "Mitä sinä teit metsässä?" Sulkaturkki kysyi tiukasti, "ja miksi olit koko yön metsässä?" "Olisit ollut ketulle tai mäyrälle helppo saalis, sinullehan ei ole vielä opetettu saalistus- ja taisteluliikkeitä", kolli murisi ja heilutti häntäänsä hermostuneena.
|
|
|
Post by MayMay on Jun 27, 2015 20:34:30 GMT
"Minulle kuuluu oikein hyvää", TULIKYNSI naukui ravistellen tulenväristä turkkiaan, joka oli sateen takia kastunut. Kolli istahti naaraan viereen nuolaisten rintaansa. Hän vilkaisi tuoresaaliskasaa. Nyt ei ollut paras sää, mutta he voisivat silti pitää hauskaa, tai edes metsästää. "H-haluaisitko lähteä kanssani metsästämään?" soturi kysyi änkyttäen hieman huomaamattaan, "e-ei ole pakko, mutta tuoresaaliskasa kaipaisi täyttöä." "Mennään vain", TIIKERILILJA maukaisi, yllättyen itsekkin äänensä ystävällisyydestä. Yleensä naaras oli äkäinen ja tyly miltei kaikkia kohtaan, mutta Tulikynsi kuului niihin harvoihin, joita kohtaan soturitar oli edes hieman mukavampi. Toisen kissan onneksi tämä päivä kuului myös niihin harvoihin päiviin, jolloin tiikeriraitaisen turkin omaavalla oli harvinaisen hyvä päivä. Tiikerililja käänteli korviaan ja nousi sitten seisomaan. Nuori kissa heilautti häntäänsä ja katsahti kolliin metsän vihreillä silmillään astellen sitten leirin poikki harppovin askelin. Attachment Deleted
|
|
kittypet ♥
Ninja The Cat
enpä keksi sanottavaa
Posts: 48
|
Post by kittypet ♥ on Jun 28, 2015 7:44:35 GMT
ne menee kai metsästämään? | Käy FASAANITURKKI venytteli rauhallisesti. Hän tunsi jokaisen lihaksensa vetryvän. Kolli ravisteli vielä turkkiaan pysyäkseen lämpimänä. Hän astui sotureiden pesään(?) ja katselee ympärilleen. Pian vaaleanvihreät silmät saavuttavat tutun turkin. "Aurinkoturkki, lähdettäisiinkö metsästämään?" raitaturkki kysyi soturilta. Aurinkoturkki Istuin sotureiden pesässä ja katselin kuinka muut nukkuivat. Itseäni ei juurikaan nukuttanut. Hetken kuluttua kuulin takaatani tutun äänen. "Hei Fasaaniturkki" tervehdin klaanitoveriani. "Mielelläni tulen" vastasin ja hymähdin. "Sinä voit päättää reitin" ehdotin ja nousin tassuilleni.
|
|
|
Post by Candypompom on Jun 28, 2015 14:07:06 GMT
KOIVUTASSU seisoi kuonokkain mestarinsa kanssa. Kolli empi hieman, kunnes katsoi taas tassuaan. "Tiedät kai, etten ollut eräs yö leirissä, tiedäthän?" Koivutassu maukui. Kolli aloitti sekavan selityksen metsäretkestään, jättäen kertomatta semmoisia kohtia, joista mestari voisi luulla oppilaan olevan heikko, ja keksi joihinkin kohtiin tekosyitä. Koivutassu hengitti raskaasti ja yritti peittää kivun tunteen. SULKATURKIN niskakarvat alkoivat nousta pystyyn. "Leiristä ei lähdetä ennen kuin jollekin on kerrottu", ruskeaturkkinen varapäällikkö murisi ja katsoi oppilastaan vihaisena. Oikeastaan soturin silmät leimusivat vihasta. "Mitä sinä teit metsässä?" Sulkaturkki kysyi tiukasti, "ja miksi olit koko yön metsässä?" "Olisit ollut ketulle tai mäyrälle helppo saalis, sinullehan ei ole vielä opetettu saalistus- ja taisteluliikkeitä", kolli murisi ja heilutti häntäänsä hermostuneena.
KOIVUTASSU oli kauhuissaan ja pelkäsi, että hänet erotettaisiin heimosta. Tuore oppilas oli hermostuneneen oloinen. "Tiedän..." kolli maukui ja selitteli syyksi riistan puutetta. "Mieti ensimmäisiä kissoja metsässä, kuka heille opetti?" ylipäätänsä, luonto opettaa. Oppilas yritti kuulottaa taas viisaalle, mutta yritti päästä pois tilanteesta. Varapäälliköllä ei olisi helppo homma tehdä kaikkia päällikön asioita, kun päällikkö oli kummallisesti kadonnut jäljettömiin. Mitä sitten kävisi, jos varapäällikkö menettäisi yhden, siis vain yhden henkensä ja kuolisi, ja heimopäällikkö olisi edelleen kateissa kolli tuumi. Samaan aikaan kollin ajatukset valtasi, jospa parantaja olisi nähnyt unia. Jos niin olisi käynyt, toimiin olisi ryhdytty jo aikoja sitten. Upea, valkoinen nuori kolli katsoi kirkkaansinisillä silmillään anteeksipyytävästi mestariaan. //btw, olin taas mökillä pari päivää
|
|
|
Post by Hermeliini on Jun 29, 2015 6:50:30 GMT
| Anteeksi mun epäaktiivisuus ( oli menoa ja unohdin ilmoittaa
|
|
|
Post by Hermeliini on Jun 29, 2015 6:57:16 GMT
| Käy FASAANITURKKI venytteli rauhallisesti. Hän tunsi jokaisen lihaksensa vetryvän. Kolli ravisteli vielä turkkiaan pysyäkseen lämpimänä. Hän astui sotureiden pesään(?) ja katselee ympärilleen. Pian vaaleanvihreät silmät saavuttavat tutun turkin. "Aurinkoturkki, lähdettäisiinkö metsästämään?" raitaturkki kysyi soturilta. Aurinkoturkki Istuin sotureiden pesässä ja katselin kuinka muut nukkuivat. Itseäni ei juurikaan nukuttanut. Hetken kuluttua kuulin takaatani tutun äänen. "Hei Fasaaniturkki" tervehdin klaanitoveriani. "Mielelläni tulen" vastasin ja hymähdin. "Sinä voit päättää reitin" ehdotin ja nousin tassuilleni. "Hienoa", FASAANITURKKI hymähti ja astui jo askeleen lähemmäs pesän suuaukkoa. "Selvä. Kävisikö sinulle, jos menisimme palaneelle vuorivaahteralle? Sieltä voisi löytyä riistaa", kolli totesi ja harppoi sotureiden pesästä ulos odottamatta Aurinkoturkin vastausta. Varjoklaanilainen jäi odottamaan toista pesän ulkopuolelle. | inspi ei parhaimmillaan -> laatu niin ja näin xp
|
|