Miku
Tonttukissa
Posts: 8 
|
Post by Miku on Jan 10, 2017 15:18:32 GMT
Eli siis, juttu on näin että mä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja siitä johtuvasta ahdistuksesta ja pieni muotoisesta masennuksesta. Käyn ongelmieni takia psykiatrilla ja sitä ennen kävin psykologilla, mistä ei kyllä tosin ollut apua kun se ei antanut mulle mitään vinkkejä tai ohjeita miten selvitä tilanteista mitkä ahdistaa ja pelottaa.
Näistä asioista en voi puhua mun isän kanssa, koska sen mielestä mä oon vaan laiska eikä mulla ole mitään ongelmia, ja etten käy koulussa vaan sen takia ettei se kiinnosta mua. Se on myös haukkunut muo mm. sekopääksi, hulluksi, laskaksi, huonoksi ihmiseksi ja kaikkea muuta tollasta.
Mua verrataan aina mun pikkusiskoon, joka on aina niin "täydellinen". Se on hyvä koulussa ja saa hyviä numeroita, se on reipas ja muuten vaan niin "täydellinen." Iskällä on hirvee pakkomielle verrata mua ja mun siskoa toisiinsa aina meijän sukulaisten edessä ja hehkuttaa kaikille kuin hyvä mun pikkusisko on. Tää myös johtaa siihen, että kun mun ongelmista puhutaan, se sanoo aina "No eihän tolla toisellakaan oo mitään, ottais mallia vaan pikkusiskostaan."
En voi puhua mun kouluasioista, ongelmista, peloista, käynneistä mun psykiatrilla tai mistään tollasista jos iskä on kuulemassa, mikä on tosi stressaavaa kun muutenkin joutuu koko ajan olemaan varpaillaan.
Mun isosisko on myös melko samanlainen kun mun isä, mutta se ymmärtää vähän paremmin mun asioista, eikä ihan heti oo haukkumassa mua ja niin edelleen.
Tässä ei ollut edes kaikki. Mun isä on myös sanonut että olis parempi jos ampuisin itteni. Mulla on ollut jonkun verran itsetuhoisia ajatuksia tän kaiken takia, mutten uskalla tehdä ittelleni mitään, enkä halua satuttaa mun äitiä. Äiti on paras asia mitä mun elämässä on.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jan 10, 2017 17:29:44 GMT
DDD:: ääw oow voi ei
tollanen sisaruksiin vertaaminen on tosi perseestä ja epäreilua, et varmasti ole sun siskoas huonompi ihminen vaikket menestyiskään samoilla osa-alueilla mitä se. Onks sun ja sun isän välit aina ollut tollaset vai alkoko toi kenties jonkun tapahtuman jälkeen tms?
Joka tapauksessa jaksamisia, yritä olla kuuntelematta isääs - tiedän et se voi olla vaikeeta kun kyseessä kumminkin on oma isä - mut musta vaikuttas siltä että se purkais suhun jotain mikä ei oikeasti johdu susta. Tosin mun on vähän paha sanoo mitään kun en tunne sua tai sun perhettä. Toivottavasti sun isäs ei oo ollu tosissaan ton "ammu ittes" jutun kanssa, ei sillä että noin sais sanoo ees vitsillä, mut että ihmisellä joka sanoo noin toiselle, ei oo hirveesti varaa tuomita muita huonoiks ihmisiks.
Entä ootko sä ikinä sanonu sille ettei susta tunnu kivalle että sua verrataan sun sisaruksiin? En tiedä auttaako se tässä tapauksessa mut on oikeesti hyvä sanoo jos tuntee olonsa loukatuks koska muuten muiden on helpompi olettaa et kaikki on hyvin eikä ne tuu ikinä muuttaa käytöstään.
Mulla ei oo kokemusta psykiatreista, mutta eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus? Anyway, toivon että saat apua ja että sun isäs tulee järkiinsä ja lopettaa ton sun kiusaamisen.
|
|
Miku
Tonttukissa
Posts: 8
|
Post by Miku on Jan 10, 2017 18:13:57 GMT
DDD:: ääw oow voi ei tollanen sisaruksiin vertaaminen on tosi perseestä ja epäreilua, et varmasti ole sun siskoas huonompi ihminen vaikket menestyiskään samoilla osa-alueilla mitä se. Onks sun ja sun isän välit aina ollut tollaset vai alkoko toi kenties jonkun tapahtuman jälkeen tms? Joka tapauksessa jaksamisia, yritä olla kuuntelematta isääs - tiedän et se voi olla vaikeeta kun kyseessä kumminkin on oma isä - mut musta vaikuttas siltä että se purkais suhun jotain mikä ei oikeasti johdu susta. Tosin mun on vähän paha sanoo mitään kun en tunne sua tai sun perhettä. Toivottavasti sun isäs ei oo ollu tosissaan ton "ammu ittes" jutun kanssa, ei sillä että noin sais sanoo ees vitsillä, mut että ihmisellä joka sanoo noin toiselle, ei oo hirveesti varaa tuomita muita huonoiks ihmisiks. Entä ootko sä ikinä sanonu sille ettei susta tunnu kivalle että sua verrataan sun sisaruksiin? En tiedä auttaako se tässä tapauksessa mut on oikeesti hyvä sanoo jos tuntee olonsa loukatuks koska muuten muiden on helpompi olettaa et kaikki on hyvin eikä ne tuu ikinä muuttaa käytöstään. Mulla ei oo kokemusta psykiatreista, mutta eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus? Anyway, toivon että saat apua ja että sun isäs tulee järkiinsä ja lopettaa ton sun kiusaamisen. No siis meillä ei oo koskaan ollu hirveen hyvät välit, mun isosiskokin muutti kotoota pois iskän takia ja äidilläkin on pinna aika täynnä. Ne tappelee joka viikonloppu ja siinä samalla iskä aina haukkuu meijän koko perheen. Mun psykologi ja nyt se psykiatrikin on pyytäny iskää tulemaan sinne paikan päälle keskusteluun, mutta kuten arvata saattaa, se ei oo kertaakaan ilmestynyt paikalle koska se ei halua että sitä syyllistetään. Mitä siellä ei siis tietenkään tapahdu, ne vaan haluaa kuulla sen näkökulman tähän asiaan jne. Se on myös sanonut ettei mee sinne siks koska mun ongelmat ei oo sen vika, ja että äiti on idiootti kun se menee sinne syyllistettäväks. Iskä on myös haukkunu mun perhetyöntekijän sen takia että se sano kerran meillä ollessaan että iskä olis voinu hakea mut koulusta. (En siis ollu menny kouluun kun oli maha kipeä) Ja oon sanonu siitä etten tykkää että mua verrataan, mutta siihen iskä on vaan sanonu että mun pitäis ryhdistäytyä ja reipastua. Ei, en mä ole laiska jos en yksinkertaisesti kykene tekemään jotakin asiaa pelon tai ahdistuksen takia. |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jan 10, 2017 19:01:24 GMT
DDD:: ääw oow voi ei tollanen sisaruksiin vertaaminen on tosi perseestä ja epäreilua, et varmasti ole sun siskoas huonompi ihminen vaikket menestyiskään samoilla osa-alueilla mitä se. Onks sun ja sun isän välit aina ollut tollaset vai alkoko toi kenties jonkun tapahtuman jälkeen tms? Joka tapauksessa jaksamisia, yritä olla kuuntelematta isääs - tiedän et se voi olla vaikeeta kun kyseessä kumminkin on oma isä - mut musta vaikuttas siltä että se purkais suhun jotain mikä ei oikeasti johdu susta. Tosin mun on vähän paha sanoo mitään kun en tunne sua tai sun perhettä. Toivottavasti sun isäs ei oo ollu tosissaan ton "ammu ittes" jutun kanssa, ei sillä että noin sais sanoo ees vitsillä, mut että ihmisellä joka sanoo noin toiselle, ei oo hirveesti varaa tuomita muita huonoiks ihmisiks. Entä ootko sä ikinä sanonu sille ettei susta tunnu kivalle että sua verrataan sun sisaruksiin? En tiedä auttaako se tässä tapauksessa mut on oikeesti hyvä sanoo jos tuntee olonsa loukatuks koska muuten muiden on helpompi olettaa et kaikki on hyvin eikä ne tuu ikinä muuttaa käytöstään. Mulla ei oo kokemusta psykiatreista, mutta eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus? Anyway, toivon että saat apua ja että sun isäs tulee järkiinsä ja lopettaa ton sun kiusaamisen. No siis meillä ei oo koskaan ollu hirveen hyvät välit, mun isosiskokin muutti kotoota pois iskän takia ja äidilläkin on pinna aika täynnä. Ne tappelee joka viikonloppu ja siinä samalla iskä aina haukkuu meijän koko perheen. Mun psykologi ja nyt se psykiatrikin on pyytäny iskää tulemaan sinne paikan päälle keskusteluun, mutta kuten arvata saattaa, se ei oo kertaakaan ilmestynyt paikalle koska se ei halua että sitä syyllistetään. Mitä siellä ei siis tietenkään tapahdu, ne vaan haluaa kuulla sen näkökulman tähän asiaan jne. Se on myös sanonut ettei mee sinne siks koska mun ongelmat ei oo sen vika, ja että äiti on idiootti kun se menee sinne syyllistettäväks. Iskä on myös haukkunu mun perhetyöntekijän sen takia että se sano kerran meillä ollessaan että iskä olis voinu hakea mut koulusta. (En siis ollu menny kouluun kun oli maha kipeä) Ja oon sanonu siitä etten tykkää että mua verrataan, mutta siihen iskä on vaan sanonu että mun pitäis ryhdistäytyä ja reipastua. Ei, en mä ole laiska jos en yksinkertaisesti kykene tekemään jotakin asiaa pelon tai ahdistuksen takia. aaa DD: tosi harmi ettei sun isäs nyt näytä näkevän mitään vikaa omassa käytöksessään - tai ehkä näkee kun kerran pelkää syyllistystä, mut ei ainakaan näytä olevan halukas tekemään asialle mitään. Paha ratkasta ongelmaa kun toinen ei sitä ongelmana pidä laisinkaan tai näkee ongelman joissain muualla. Munkin sisarukset muutti alunperin pois kotoo nimenomaan isän takia eikä sille tarinalle kyllä tullut mitenkään onnellista loppua, mut toivottavasti teille kävis paremmin. Tärkeintä ois et saisitte sun isän asenteen noita ongelmia kohtaan muuttuu, niin että se tajuais ettei kyseessä tosissaan ole kenenkään syyllistämisestä vaan sun ja teidän kaikkien olon helpottamisesta. Saattaa käydä niinkin et ainooks vaihtoehdoks jää se kotoo pois muuttaminen niin pian kuin mahdollista tai yksinkertasesti vaan ton kestäminen, tietysti sitä ei halua mut kun kyseessä on aikuinen ihminen niin siihen on paha puuttua - tietenkään kenelläkään ei oo oikeutta kohdella ketään noin, mutta niin pitkään kun se ei tee mitään laitonta, kukaan ei oikein voi pakottaa sitä mihinkään :II voin sanoo et ennen pitkää noi asiat ratkee tavalla tai toisella mut siihen asti teidän pitää vaan yrittää tulla toimeen, löytää joku tapa elää kuta kuinkin sopu soinnussa. Mä tiedän ettei sellanen varpailla eläminen ole kivaa (varmaan elät silleen jo nyt) mut on sekin tietysti parempi kuin kaoottinen taisteluareena 24/7 Sun isäs on mitä on, ehkä se muuttuu ja tajuaa tai sitten ei. Ehkä jonain päivänä se huomaa teidän kaikkien kadonneen luotaan ja sitten se viimestään tajuaa mitä on saanut aikaan ja yrittää korjata asiaa. Mut hetkessä tohon tuskin tulee mitään muutosta, ainakin sen perusteella mitä oot nyt kertonu. En tiedä, onko sun pikkusisko millä kannalla? Ehkä siitä vois olla jotain apua jos sekin selkeesti asettus sun puolelle. Koita keskittyä äitiis ja muihin sulle tärkeisiin ihmisiin, ehkä parempi jos et puhu ongelmistas sun isälle ollenkaan jos se ei kerran niitä ymmärrä. Yritä saada sen kanssa ees joku kompromissi aikaan, jossa sen ei tarvii tulla käymään siellä psykiatrilla niin pitkään kun se ei heitä sulle noita ikäviä kommenttejaan. Eli sellanen et molemmat huolehtii omista asioistaan - karuahan se on, mut joskus ainoo tapa tulla toimeen. Älä anna isäs kaltasten ihmisten vaikuttaa suhun liikaa, älä vaikka kyseessä sitten onkin oma isä. Keskity vaan ajattelemaan nyt sitä mikä sulle itelles on nyt parasta, se voi kuulostaa itsekkäältä mut se on oikeesti nyt tärkeintä. Sun ei tarvii miellyttää sun isää tai ketään päätöksilläs, ainoastaan sun oma hyvinvointi ratkasee - sä et voi huolehtia muista ennen kuin huolehdit itsestäs. |
|
|
|
Post by zuttathezombie on Jan 12, 2017 18:42:16 GMT
Voi ei, toi sun tilanne kuulostaa hirveen ikävältä  ( Hyvä kuitenkin et oot päässy puhumaan ongelmistas jollekin ja oot kokenu et se auttaa! Kannattaa vaan sinnikkäästi jatkaa siellä psykologilla käymistä Tavallaan osaan samaistua koska oma isä on vähän samanlainen. En nyt tässä viiti avautua siitä sen enempää mut voin kertoo lisää yksityisviestillä, jos haluat. Tiiän et se tuntuu tosi ikävältä ku oma isä käyttäytyy tollein ( Koita pitää hyvät välit siihen sun siskoos, vaikka sekin on vähän samanlainen kuin sun isäs. Se edes ymmärtää sua hieman ja jos ootte väleissä niin se ymmärrys saattaa vaan kasvaa. Kaikki läheiset suhteet on tossa tilanteessa aina hyvä juttu (: Ja pidä etenkin hyvää huolta siitä sun äidistäs ja ajattele, miten tärkee se sulle on. Tiiän et on vaikeeta keskittyy elämän hyviin puoliin mut niitä kannattaa edes yrittää ajatella kun vain on mahdollista! |
|
(
