KATTILAN JOULUKALENTERI 2016

LU(UK)KU 14 - KAAMOSMASENNUSTA


’’Ei voi olla!’’, katit taivastelivat Ravun uutisia.
’’Hysss, olkaaa hiljaa! Minä yritän soittaa!’’, Jutta sähähti pöliseville kateille kivikautinen nokialainen tassussaan.
’’Laita kaiutin päälle!’’, Sibe sähähti takaisin uteliaisuuttaan.

’’Tididiiidii tididiidii tiditiidiidiiii’’, lauloi Trixien puhelin.
’’Miau’’, vastasi Trixie puhelimeen, jonka hän asetti olkansa ja päänsä väliin pystyäkseen keskittymään käsillään tutkimustyöhönsä.
’’Hei Trixie, Jutta täällä... Me ajattelimme kysyä sinun mielipidettäsi matkastamme’’
’’Matkasta? Mistä matkasta?’’, Trixie ihmetteli. Hän oli jo tyystin unohtanut koko asian.
’’Matkasta vuorten taakse.'’
’’Miksi ihmeessä?’’
’’Koska ennustus kävi toteen! Kuukissa, etkö muista?’’
’’Kuukissa? Ainiin... Niin tosiaan, unohdinkin kertoa teille, että-’’
’’Mitä?!’’
’’...että sattui pieni tieteellinen kömmähdys. Katsokaas kun meidän teleskooppimme ei ole aivan tavallinen’’ Trixie selitti muina katteina keskeytyksestä välittämättä.
’’...Ja?’’
’’Me olemme asentaneet siihen Netflix-ominaisuuden, jotta voisimme katsella sillä elokuvia.’’
’’...Ja?’’
’’Ja me unohdimme sen päälle. Todellisuudessa se löydös oli siis vain’’
Jutta kuunteli tyrmistyneenä,
’’Dreamworks-katti.’’
Katit tuijottivat kännykkää hetken aivan hiljaa.
’’Eli koko reissumme on ollut aivan turhaa?!’’ sir Renak huudahti lopulta puhelimeen.
’’Niin, kyllä, näin väittäisin’’, Trixie totesi ja kohautti olkiaan, vaikkeivät katit langan toisessa päässä sitä huomanneetkaan.
’’Kuinka kauan aikaa sitten te tajusitte erehdyksenne?!’’ sir Renak jatkoi.
’’Vähän aikaa sen jälkeen kun lähditte’’
’’Ettekä sanoneet mitään?’’
’’Niin, noh, me olemme täällä hyvin kiireisiä. Pakko mennä, Regulus kaataa taas koeputkia’’
’’Mutta-’’
’’TUUT. TUUT. TUUT’’

Katit tuijottivat toisiaan sen näköisenä etteivät voineet uskoa mitä oli juuri tapahtunut. Trixie sen sijaan jatkoi tyytyväisenä matopelin pelaamista kaukana laakson toisella puolen.

’’Kuinkakohan kaukana he jo ovat?’’, pohtivat kotiin jääneet kattilaiset kahvilassa.
’’Jaa-a... En tiedä’’, Vanilijallinen tuumi ’’Onpas hiljaista.’’
’’Kerrankin’’, Angelus naurahti. Hän ja Vanilijallinen kuuluivat molemmat Kattilan suurimpien kirjailijoiden joukkoon, jotka pitivät hiljaisuutta suuressa arvossa - se mahdollisti heidän työskentelynsä. Rebdomine istui nurkassa ajatuksiinsa vajonneena ’’Toivottavasti kaikki on hyvin...’’, hän mutisi.
’’Eiköhän’’, Vanilijallinen nyökkäili optimistisesti ja otti siemauksen kaakaostaan.
’’Arabella muuten etsiskeli heitä tänään... Hän näytti hyvin hätääntyneeltä’’’, Angelus heitti väliin ja naputteli samalla jotain kannettavaan kirjoituskoneeseensa.
’’Kuulin, että hänkin olisi nähnyt outoja unia’’, Vanilijallinen kuiskasi Angelukselle ja vilkaisi Rebiin huolestuneesti.
’’Todellako? Huolestuttavaa...’’, Angelus mutisi ’’hyvin huolestuttavaa...’’, hän jatkoi kirjoittamista ’’sekä inspiroivaa’’, hän sanoi hyvin hiljaa mutta silmät innostuksesta kiiluen.

Yhtäkkiä ovi kävi ja sisään astui kahdeksan uitetun ja murheellisen näköistä kattia.
’’Mitä te täällä teette?’’, Angelus ja Vanilijallinen ihmettelivät yhteen ääneen. Rebdominen katse kirkastui ’’He palasivat!’’
’’Mitään retkeä ei tule’’, sir Renak sanoi kärttyisästi ja istahti kahvilan tuolille kapinallisen kovaäänisesti. Hän oli retken peruuntumisesta kenties kaikkein pettynein.
’’Mitä, miksi?’’ Vanilijallinen kysyi ja yritti kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä.
’’Mitään tähtitieteellistä löydöstä ei ikinä ollutkaan’’, Pete huokaisi.
’’Mutta kuinka se on mahdollista?’’, Angelus kummasteli. Tarjoilija tuli pöydän ympärille kyselemään tilauksia.
’’Kahvia, pannun täydeltä’’, Jutta tilasi, eivätkä muut olisi voineet olla enempää samaa mieltä.
’’Tieteellinen kömmähdys’’, Miopod lainasi Trixien sanoja.
’’Just’’, Vanilijallinen parahti: ’’Kaikki oli siis aivan turhaa?’’

Muut huokailivat ja istuutuivat pöydän ääreen vuoron perään. Kukaan ei puhunut mitään. Jopa yleensä joulun alla aina innoissaan oleva Miopod näytti apaattiselta. Kahvi tuli pöytään ja yhdessä he murjottivat ja tuijottelivat mukejaan samalla melankolisesti huokaillen.
’’Jp oli oikeassa’’, Pete mutisi.
’’Nii-in’’, Sibe myötäili turhautuneena.
’’Mitä me nyt teemme?’’, MilZiu mutisi haikeana.
’’No ensitöiksenne voisitte vaikka piristyä!’’, paikalle eksynyt Swordsman naurahti. Kattilaiset heristelivät korviaan ikään kuin he eivät olisi koskaan ennen kuulleetkaan naurua.
’’Ei tässä hirveästi ole mitään mistä piristyä’’, Adalmiia huokaisi.
’’Höpsistä’’, Swordsman tokaisi, ’’enää yksi maanantai jouluun!’’
Miopodin silmät kirkastuivat: ’’Totta!’’
’’Ja pian on juhlat, ettekö muista? Huomenna aloitetaan valmistelut’’, Swordsman muistutti. Ex-aarteenetsijät kohauttelivat olkiaan ja mutisivat jotain ’’Niinpä kai’’ tyyppistä, ja pikkuhiljaa heidänkin suupielensä kaartuivat pieneen, hienoiseen hymyyn. Sentään he saisivat viettää joulun kattilassa rakkaiden ystäviensä kanssa - ja siinä olikin aarretta kerrakseen. 

juups!

...no nyt tuli kuumottava kysymys, en ees ajatellut tätä


ehkä se on sonichu 

Jee, mä vilahdan näissä luvuissa tiuhaan tahtiin!
... mut yks maanantai!? EI EN HALUA JOULUA

siitä että löytöretki on paska idea, keep up gurl

labraäiti-Trixie

olikohan se koeputkivauva

voi Rekkua
kai sekin saa tuliaisia