GDWRP: Nouseva uhka

Hougen ei ainakaan vielä toistaiseksi ole kuvioissa ehkä josain välissä tulee tähän sitten!
Ja jees, Jonna, huomiseen siis! :3 /



Akamella ei kestänyt pitkään toipua äskeisestä hyökkäyksestään, mutta tämä joutui pikaisesti vilkaisemaan olkansa ylitse, sillä tämä sekarotuinen oli oikeassa. Pieni ryhmittymä muuta laumaa oli jo näköetäisyydellä ja siinä vaiheessa vaaleaturkkinen tiesi, että hänen täytyisi yrittää absurdia ideaansa, joka saattaisi olla hänen ainoa pakoreittinsä tällä hetkellä. "Ehkä en,-", vanhemmanpuoleinen ninjakoira tokaisee kiinnittäessään huomionsa takaisin Sakashin puoleen ja tämä painautui varovaisesti heman kumaraan, ennenkuin pinkaisee vauhdilla tuota päin, "-mutta luovuttamaan en tule koskaan!", tämä huudahtaa ja ennenkuin hän pääsee soraan kontaktiin sekarotuisen kanssa, tämä loikkaakin kaikella vauhdillaan suoraan ilmaan. Hyppy riittää juuri ja juuri lennättämään tämän alas jyrkänteeltä ja tämä ei kykene enään hallitsemaan liikkeitään ilmassa, vaan tämä putoaa kovalla rysähdyksellä alhaalla virtaavaan jokeen, joka nielaisee hänet voimakkaan virtauksensa alle. Ainoa jäljellä tehtävä asia oli selvitä hengissä takaisin pinnalle. 

Punaturkkinen nuori seefferi kääntyi hitaasti takaisin vastustajansa puoleen ja pudottaa yhä suussaan olevan puunoksan maahan. Oksa oli tahriutunut akitan verestä, jota nuori naaras nyt nuolaisee pois suunpielistään, ennenkuin pienoinen hymy oli jälleen ilmestynyt tämän suunpieliin. "Minun käsitykseni noista asioista taitaa erota omistasi, Gin-san. Ja kun kerran mainitsit johtajuuden ja säälittävyyden samassa lauseessa-", Serafine toteaa ja loikkaa nopeasti Giniä kohti käännähtäen ilmassa siten, että potkaisee tuota suoraan vertavuotavaan takareiteen ja kaataa tämän kumoon. "-minulla oli huomattavasti korkeammat odotukset sinun osaltasi. Nähtävimmin olet vain yksi niistä säälittävistä uroksista, joka kutsuu itseään johtajaksi vain arvonimen tähden.", nuori naaras toteaa nousten ylös kumarastaan ja kääntää nyt selkänsä tuolle merkiksi siitä, että tämä taistelu oli hänen osaltaan loppuunkäsitelty. Serafine kääntää katseensa olkansa ylitse laumalaistensa puoleen ja tämän silmäkulmasta saattoi erottaa pienen, salakavalan pilkkeen, joka taustoitti virnettä nuoren naaraan suunpielissä, "Tiedätte mitä tehdä, pojat...", naaras sanahtaa kylmään sävyyn ja sen jälkeen lähtee vain askeltamaan poispäin katsomatta taakseen. 

Saksanpaimenkoira nartun potkun jälkeen Gin romahtaa uudelleen maahan kivuliaan jalan vuoksi, eikä saanut enään nostettua itseään ylös. Akita uros kuuli vastustajansa sanat, jonka jälkeen ympärillä olleet piirittäjät syöksyivät suoraan tähän kiinni. Gin ei kauaa kerennyt tilannetta arvioida, kun silmissä alkoikin jo pimetä. Vastustajalauman alaiset rupesivat rääkkäämään tätä ja jalan haavasta alkoi vuotaa enempi verta, joka sai Ginin olon huononemaan entisestään nopeasti. "Akame... Sinun on päästävä Ohuun. Pahoitteluni...", akita uros horisi itsekseen miettien viimeisenä ystäviään Johnia ja Akamea, ja sitten Ohussa olevaa puolisoaan Sakuraa. Pian Ginin näkö sumentui ja tämä menetti tajuntansa.

Aleksey oli juuri tarttumassa kiinni sakemannin kurkkuun, mutta tämän huomio kiinnittyikin johtajaansa Serafinaan, kun kuuli tuon käskyn alaisilleen. Susi uros lipaisi suunpieliään hymähtäen ja katsoi takaisin vastustajaansa Johniin. "Nähdään myöhemmin.", Aleks tokaisee rauhallisella äänensävyllä sakemanniurokselle ja ottaa tätä sitten kiinni kurkusta ja paiskaa kovalla voimalla tämän maata vasten niin, että toinen menetti varmasti tajuntansa. Aleksey katsoi maassa makaavaa tajutonta seefferiä hetken, kunnes katsoi takaisin Serafinaan ikäänkuin odottaen seuraavaa käskyä.

Serafinan kasvoilla oli oudon tyytyväinen hymy seefferinaaraan kävellessä poispäin paikalta, sillä tilanteen lopputulos oli kääntynyt hänen edukseen ja rattaat jo pyörivät nuoren naaraan mielessä tämän suunnitellessa seuraavaa siirtoaan. Kävelynsä tämä kuitenkin pysäytti hetkeksi saavuttuaan Alekseyn vierelle ja saksanpaimenkoira luo nopean silmäyksen tajuttomaksi lyödyn Johnin puoleen, jonka johdosta tältä pääsee tyytyväinen hymähdys. "Hyvää työtä,- jätän lopun sinun vastuullesi, Aleks.", nuori seefferinaaras nyökkää lähimmälle alaiselleen kallistaen päätään hiukan hymyillen, mutta pian tämä siirtää katseensa eteenpäin sama miettteliäs katse silmissään. "Pidäthän huolta, että vieraamme viihtyvät visiitillään... heidän vierailustaan saattaa tulla hyvin pitkä.", toiselle sanahdetaan, ennenkuin pienen loikkauksen saattelemana tämä oli loikannut takaisin rakennuksen katolle, josta oli alunperin paikalle saapunutkin ja sieltä nuori alfa poistui omiin oloihinsa. 

George katsoi mustilla silmillään aivan ylipäällikön näköistä urosta. Se ei näyttänyt olevan kuin ehkä puolivuotias. ”Muistikuvasi ovat oikeassa. Viime vierailustani on pyörähtänyt jo kymmenisen vuotta, joten en usko, että olisit nähnyt. Oletko mahdollisesti Ginin poika, teissä on hyvin paljon yhteisiä piirteitä”, valkoturkkinen keskusteli. 13-vuotiaan katse siirtyi hetkeksi nuoren uroksen vieressä olleisiin kai-koiriin. Se mietti mahtaisiko nuorempi kai muistaa enää sitä, olivathan he nuorempina leikkineet toistensa kanssa. Georgen katse siirtyi takaisin nuoreen akitaan, jonka nimestä sillä ei ollut tietoa. ”Olen Benin poika, George. Toisaalta minua kutsutaan myös Yksinäiseksi Georgeksi. Yhdennäköisyys Benin ja minun välillä on todella hyvin havaittavissa”, arpikehoinen lopetti esittelynsä hieman sarkastiseen sävyyn. Georgen ja Benin yhtäläisyyksiin kuului oikeastaan vain lähes yhtä voimakkaina oleminen, kun taas se oli perinyt Crossilta salukirodun ulkomuodon. Valkoturkkinen uros kuunteli Kurotoran puheita, mutta ei reagoinut niihin sen vertaakaan, että olisi vastannut jotain.

Joen pinta oli särkymätön pitkän aikaa, mutta joidenkin satojen metrien päässä kishun laskeutumiskohdasta tämä viimein nousee pärskähdyksen saattelemana pintaan. Ninjakoiran onneksi hän oli tottunut vedenalaisiin harjoituksiin jo nuoruudessaan, sillä monelle olisi hapenpuute saattanut käydä jo kohtalokkaaksi tässä ajassa. "Pahus...", urokselta pääsee hiljainen mumahdus, kun tämä kivusta irvistäen yrittää pysytellä pinnalla ja saada itseään takaisin rantaan. Pudotus oli ollut paljonkin hänen olettamaansa korkeampi, vaikka Akame oli alas hypätessään tiennyt, että hän saattaisi loukata itsensä korkeassa pudotuksessa - mainitsemattakaan sitä, että hän oli saanut joitain ruhjeita myös äskeisestä yhteenotosta. Ninjakoira sai kuitenkin pian ponkaistua itsensä ylös pohjassa olevan kiven kautta ja täten tämä viimein tunsi jälleen tukevan maan jalkojensa alla. Vanhemmanpuoleisen kishun täytyi kuitenkin hetkeksi pysähtyä tasaamaan raskasta hengitystään ja kuulostelen tämä kurottautui katsomaan taakseen. Ei ole aikaa hukattavaksi... pääsen joenvartta pitkin takaisin laaksoon ja livahdan ihmisten rahtilaivan kyytiin. Minun täytyy päästä takaisin Ohuun, kishu-uros ajattelee nuolaisten otsaltaan valuvaa verta pois suunpielestään, ennenkuin tämä lähti sinnikkäästi juoksemaan joen rantaa pitkin päästäkseen pois vuoristosta ja takaisin alas laaksoon. 

//Sirius seuraksi jollekin...Se vois eksyä johonkin...taas

Tuota tuota Jp, missä porukassa Sirius taas olikaan?   
Ja eiköhän se kelpaa, koetan keksiä Akamelle jonkun dramaattisen sisääntulon XD /

Punaturkkinen oli vain lyhyen aikaa ehtinyt olemaan omissa oloissaan, mutta tämän herättää ajatuksistaan ulkoa kantautuva huudahdus. Serafinan pää kääntyi vaistomaisesti äänen suuntaan, kun hän viimein tunnistaa laumalaisensa tuon äänestä ja arvaa oitis, mihin asia liittyy. "Sakashi.", seefferinaaras toteaa silmät syttyen ja tämä oitis laskeutuu loikaten alas rakennuksen kattoparrelta, jossa hän oli lepuuttanut kehoaan äskeisen välikohtauksen jälkeen. Keinuvin askelin tämä tallustaa ulos rakennuksesta ja saa oitis katseeseensa nuoren uroksen, joka seisoo odottavaisen näköisenä sen edessä ja Serafina tekee oitis pienen havainnon. Pieni hymy hiipii nuoren naaraan suunpieliin ja tämän pää kallistuu hieman toiselle sivulleen, kun hän viimein pysähtyy nuorukaisen eteen ja katsoo tätä odottavaisen näköisenä. "Metsikköön hävisi minun muistikuvani mukaan kaksi koiraa yhden sijaan, ja silti edessäni on vain yksi.", Serafina toteaa yllättävän kevyellä äänensävyllä ja ottaa suoran katsekontaktin nuoreen urokseen kiiluvilla keltaisilla silmillään, joita siristää kevyesti odottaessaan toisen selitystä.