|
|
Post by petefromtheshop on Mar 4, 2016 13:42:49 GMT
Mua ärsyttää se, että oon niin saamaton, en saa ikinä aikaan mitään. On se vähän laiskuuttakin mut en oikeestaan välttele työtä itessään vaan sen alottamista. Lykkään vaan aina kaiken myöhemmäks ja myöhemmäks kunnes on jo myöhästä. Ja tää sama pätee kaikkeen, haluun aina mennä jonnekin mut en vaan halua lähtee, ja haluun kirjottaa mut en vaan halua alottaa. Mieluiten vaan jatkasin jotain keskenerästä ettei tarttis alottaa tyhjältä pöydältä.
Toiseks eniten ärsyttää tietynlainen epävarmuus ihmisten kanssa , mietin aina et onks se ok jos nyt teen sitä tai tätä tai sanon näin tai nuin ja sit mietin liikaa ja päädyn tekemään jotain tyhmää. Tosin nykyään tää tapahtuu vaan tietynkaltasessa seurassa, sellasessa missä oon selkeesti ulkopuolinen.
Ja jos vielä mainitsen sen, mikä muita ärsyttää eniten, niin se että oon besserwisser. En tietenkään omasta mielestäni: mä ajattelen aina että korjailen ihmisten puheita hyvää hyvyyttäni mut kyllä mä oikeesti oon, irl varsinkin. hups.
Ja sen lisäksi oon ihminen, jolla on paljon mielipiteitä ja vähän järkeä. hups.
|
|
|
|
Post by swordsman on Mar 4, 2016 13:55:23 GMT
mulla on kans toi sama mistä sä kerroit tossa tokassa kappaleessa
vihaan olla sellasessa porukassa johon en selvästi (enää) kuulu ja sit jos joku sattuu kysymään multa jotain niin saan vastaukseks vaan änkytettyä jotain tyhmää, ja tunnen sit oloni vielä idiootimmaks kun aikasemmin
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 4, 2016 14:34:20 GMT
hermostun tosi helpolla unohtamatta tietenkään sitä kuinka helpolla alan itkeen
siis saatan esimerkiks hermostua siitä jos en osaa jotain tehtävää vaikka kuinka yritän. tää pätee tosi usein ruotsin kokeisiin harjottelemisen lomassa, sitä kun en osaa ollenkaan. sit "turhaudun", ja musta tulee tosi hermostunu ja alan siinäki jo melkeimpä poraamaan kun tuntuu että kaikki menee kirjaimellisesti päin persettä :DDDDDD
|
|
|
|
Post by Trixie™ on Mar 4, 2016 17:09:50 GMT
Varmaan se miten katkera ja vihamielinen oon.
Tuun yleisestiottaen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa mut sit jos joku ärsyttää mua tai menee pikkasen väärään suuntaan, musta tulee tosi helposti hirveen nihkee niiden suhteen enkä helposti korjaa ajattelutapaani positiviseks. Aka mun huonolle puolelle on ihan liian helppo päästä mut takasin tuleminen on ihan toinen tarina.
Toisaalta mun hujmorintaju on yleensäki sitä et vaan vittuilen kaikille et en tiedä huomaaks musta ees et mulla on jotain tiettyjä ihmisiä vastaan.
Oon huono ajattelemaa hyvää muista :^(
|
|
|
|
Post by Sibe on Mar 4, 2016 17:28:40 GMT
Tuo saamattomuus ainakin, ihan samanlaista että sitä ottaa esim läksyt esille ja alkaakin selaamaan puhelinta, kunnes sunnuntai-iltana pitää väsätä kaikki läksyt kiireessä, että ehtii vielä nukkumaankin.. tai sitten sama nyt tuon portfolion kanssa, eilen piti aloittaa, mutta "ei ollut tarpeeksi aikaa" niin siellä pöydällähän se kansio vielä nököttää tyhjänä.. D:
Sitte kans se kun tekee vaikka läksyjä niin helposti menee hermot vaikka matikan tehtävässä jos ei sitä samantien tajua - ja vaikka kuinka koittais kavereilta kysyä apua niin a) ne ei vastaa tai b) et tajua siltikään. Siinä sitten turhautuessa menee hermot niin paljon että alkaa itkettää heh :DD
sekin ärsyttää kun välillä oon kunnon pelle, että naureskelen omille jutuilleni ja muulle tyhmälle ja oon sellai äänekäs (kavereiden kanssa), mut sitte tuntemattomempien kanssa oon ujo :---)
|
|
|
|
Post by Miopod on Mar 4, 2016 17:41:49 GMT
Munki on tosi vaikee alottaa tekeen asioita  Sit ku onnistun alottaan jotain nii sit kyllä sujuu loistavasti ja jatkaisin sitä varmaan putkeen niin kauan että tulee valmiiksi ja enemmänki ellei tarttis käyä vessassa, syyä, mahdollisesti nukkua tms. Mut se alottaminen on jostain syytä kamalaa. Sit kans toi ujous ihmisten seurassa. Sen takia en pysty elään täysillä enkä tekeen oikeestaan mitää mitä mun pitäiski. Koulussa on tullu ongelmia sen takia (monta kurssia on jääny saamatta sen takia että ois pitäny käydä selvittääs jotain jonku kanssa enkä oo uskaltanu) Se tulee aiheuttaan mulle paljo ongelmia työnhaussa ja -teossa. Mun sosiaaliset suhteet on olemattomia enkä mä kehtaa tehdä mitää (kivaa) ikinä yksin ja suurinosa mun elämästä tuhlaantuu vaan kotona. Puhumattakaa siitä että ihmiset sekottaa sen hyvin helposti laiskuuteen ja luulee et oon vaan niin luuseri etten viitti tehdä mitää enkä sen takia ansaitsis mitää apua ikinä missään. Plus että mun perhe ja lähes kaikki ketkä tunnen on aivan superulospäinsuuntautuvia ja sosiaalisia ja mä oon tyyliin joku suvun musta lammas tässä asiassa tai emt. :DD Tai siis kukaa ei oikeen taho ymmärtää sitä ku ei ne oikeen tiedä muita ku mut joka on tällänen. |
|
|
|
Post by adalmiia on Mar 5, 2016 7:04:06 GMT
Oon todella epäsosiaalinen, ujo ja laiska :/
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 5, 2016 7:09:18 GMT
se et mun luottamus on melko helppo hankkii.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 5, 2016 15:12:34 GMT
Se, että suutun tai ärsyynnyn todella helposti. Se, että oon ujo ja huono ihmisten kanssa. Aina kun puhun jollekkin kasvotusten alan sekoilemaan jotain ja käyttäydyn todella nolosti + puhun hiljaa enkä kato silmiin. Mua ärsyttää kans se, että oon tosi laiska ja saamaton + tosi tosi avuton ja muista riippuvainen.
|
|
|
|
Post by zuttathezombie on Mar 5, 2016 17:37:29 GMT
Vihaan sitä miten paljon takerrun ihmisiin ja et miten helvetin huomion- ja rakkaudenkipee oon. En kestä itteeni.
Sen lisäks oon niin laiska et itken.
Ja sit vihaan kans sitä ku murehdin hirveesti ihan tyhmiä asioita ja ahdistun kaikesta.
|
|
