|
|
Post by wifix on Oct 26, 2015 17:38:44 GMT
- ei nyt hei anneta tän kuolla  |
|
|
|
Post by Jp on Oct 26, 2015 17:41:10 GMT
ei anneta... roolin Siriuksel...
|
|
|
|
Post by emilia on Oct 26, 2015 17:42:42 GMT
roolaan
jos mun tabletis on akkua, muuten en roolaa koska mul loppuu täst puhelimesta akku
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 26, 2015 17:45:02 GMT
roolaan jos mun tabletis on akkua, muuten en roolaa koska mul loppuu täst puhelimesta akku laita laturii ja pelaa illal... |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 26, 2015 17:57:05 GMT
- ei nyt hei anneta tän kuolla ei annetakaan!! |
|
|
|
Post by Jp on Oct 26, 2015 17:58:28 GMT
nostakaamme lippumme salkoon tämän puolestapuhumiselle.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 26, 2015 18:45:34 GMT
Nyt liikkeen takaoveltakin kuului jyskettä. Damon Nick Hassell hätkähti hieman, ja epätoivoissaan hän ehti jo luulla kulkijoiden piirittäneen koko rakennuksen. Mutta jokin sai hänet toisiin aatoksiin, mikä sai miehen kurkkaamaan ikkunaan jääneestä raosta ulos. Hassell ei nähnyt tarkkaan ketkä ulkona olivat, mutta joka tapauksessa siellä oli ihmisiä. Miestä ei olisi yhtään huvittanut avata ovea, osittain siksi, että oven takana saattaisi olla Javier tai muita vihamielisiä olentoja, jotka olisivat valmiita repimään Damonin kappaleiksi - kirjaimellisesti. ''Minä avaan'', mies ilmoitti kaikesta huolimatta. Noustessaan ylös Damonin silmissä vilisi ohikiitävä pimeä hetki, joka tuntui ikään kuin nielevän hänet sisäänsä, tiputtavan tyhjyyteen. Häntä oksetti ja huimasi, sydämentykytykset kaikuivat korvissa kuin kirkonkellot. Miehen oikea käsi karkasi refleksinomaisesti toisen ohimon päälle, ja suusta pääsi äänetön huuto, joka kuulosti lähinnä tukahdetulta henkäykseltä. Kohtaus, tai jokin sen kaltainen olotila ei kestänyt kuin pari sekuntia, ja se katosi yhtä nopeasti mitä oli tullutkin. Damon tunsi vielä hetken tykytystä päässään, kunnes sekin katosi ja jäljelle jäi vain hämmästynyt säikähdyksen jälkeinen olotila. Nuori mies ei vilkaissut kehenkään, vaikka tunsikin kaikkien tuijotukset niskassaan. Hän marssi ovelle kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja riuhtaisi oven auki. Nähtyään oven takan olevat henkilöt, Damon valahti entistäkin kalpeammaksi - mikäli se sitten äskeisen kohtauksen jälkeen oli enää mahdollista. Hän tuijotti Javieria hetken kauhistuneena, ennen kuin ymmärsi siirtyä pois oven edestä. Tummaverinen voi taas pahoin, mutta tällä kertaa se johtui hänen päässään pyörivistä ajatuksista, joita hän epätoivoisesti yritti selvittää. Damon oli ampunut Rigeliä, ja Javier todennäköisesti kostaisi tilanteen heti tilaisuuden tullessa - jos herra nyt edes tiesi Damonin olevan syyllinen tapahtuneeseen. Vaikka monet toisin ajattelivatkin, ei Hassell ollut oikeasti tappelijatyyppiä. Hän riiteli mielellään, mutta tilanteen käydessä väkivaltaiseksi hän yleensä liukeni paikalta. Sama käväisi hänen mielessään nytkin, hän ei tahtonut tulla hakatuksi enää kertaakaan. Mutta ajatus siitä, ettei mitään pakopaikkaa ollut, nostatti vähitellen kylmän hien miehen otsalle. ''Rauhoitu'', mies hoki itselleen päänsä sisässä, ja havaitsi sen itse asiassa toimivan. Hän nielaisi pelkonsa ja kohotti katseensa, ryhdistäytyi - kuten Cherise oli hänen käskenyt vähän aikaa sitten tehdä, kun he olivat vielä olleet ulkona kulkijoiden ympäröiminä. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Oct 26, 2015 19:14:04 GMT
javier jóse chavez - kohoitti pian katseensa oven avanneeseen henkilöön, puraisten alahuultaan tiukasti. Viitsimättä sen kummemmin mieheen huomiota kiinnittää, hän siirsi katseensa Damonin ohi sisälle rakennukseen, kiinnittäen katseensa automaattisesti kauempana makaavaan Rigeliin. Chavez painoi kämmenensä varovaisesti oviaukkoon saapuneen miehen käsivarrelle, tönäisten hänet vielä kauemmaksi, ennen kuin käveli pitkin askelein toisen ohitse sisään huoneeseen. Olisihan espanjalaistaustainen voinut aivan hyvin vain kävellä Hassell'in ohitse, sen verran tilaa mies oli jättänyt siirtyessään sivummas, mutta tapansa mukaisesti Javier vain halusi näyttää jokaiselle, että ei ollut leikkituulella tuolla kyseisellä hetkellä. Varovaisesti pienemmän pojan vierelle kyykistyen, mies otti rauhallisesti Rigeliä kädestä kiinni, katseensa puolestaan laskeutuessa lapsen veriseen jalkaan. Litania kirosanoja livahti hiljaiseen ääneen miehen suusta, hänen puraistessaan alahuultansa tiukasti - ikään kuin pidätellen itkua, joka ei tällä kertaa kyllä pitänyt paikkaansa. Herkkä Chavez osasi olla, kaikki luultavasti tiesivät sen, mutta tuolla hetkellä hän oli lähes täysin varma, että poika selviäisi tilanteesta ajan myötä. "Kuka häntä ampui?" Javier mumisi nyt kylmään äänensävyyn, kohoittaessaan katseensa huoneessa oleviin. Hän kävi heistä jokaisen kertaalleen katseellaan lävitse, irroittaen samanaikaisesti otteensa nuoren pojan kädestä. Hän lähes kirjaimellisesti sanottuna tunsi vihan suonissaan, ja niin typerältä kuin se kuulostikin, herran piti löytää syyllinen. Chavez suoristi rauhallisesti selkänsä, nousten samanaikaisesti jaloilleen, katseen kierrellessä edelleenkin huoneessa olijoissa. tanya elisabeth montero - seurasi huoneen tapahtumia mitään sanomatta, purren hellästi alahuultaan. Jos totta puhuttiin, hänen kävi ystäväänsä sääliksi. Poika todellakin oli miehelle tärkeä, ja vaikka nuorukainen ei näillä näkymin vielä hengenvaarassa ollut, pystyi lievän paniikin, sekä vihan näkemään miehen silmistä. Mutta samanaikaisesti Montero sääli sydämensä pohjasta pojan ampunutta herraa, hän kun sattui tietämään täysin hyvin kuinka vihaiseksi Javier voisi muuttua seuraavien minuuttien aikana. Eihän toinen miehistä sinänsä mitään väärää ollut edes tehnyt - jos hänen puheisiinsa oli uskomista, oli Hassell vain yrittänyt parhaansa mukaisesti suojella kaksosia, vain huonoin tuloksin. Ja kuten pystyi helpostikkin näkemään, tummaverisestä tuntui pahalta tekonsa vuoksi, joka sekin oli täysin ymmärrettävää. Nyt varovaisesti takanaan olevaan seinään nojaten, meksikolaistaustainen heilautti vaaleita hiuksiaan oikealle olkapäälleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut - tai sellaiselta hän ainakin yritti näyttää, kunnes Javierin kysymys pääsi valloilleen huoneessa, saaden naisen kasvot valahtamaan kalpeiksi. Hän vilkaisi nopeasti vielä oven lähistöllä norkoilevaa Damonia, odoittaen vain miehen vastausta, toivoen salaisesti miehen päästävän suustaan pari pientä valhetta, aivan vain omaksi parhaakseen. - tökeröä  |
|
|
|
Post by marakatti on Oct 26, 2015 20:16:34 GMT
Cherise Lynn Petrova laski viidakkoveitsen alas silmiensä tasolta. Pään sisällä tykyttävä kipu tuntui pikkuhiljaa hiipuvan, kiitos vahvojen särkylääkkeiden. Hän päätti että olisi aika palata alas. Koko hänen yläkertaan häipymisensä oli varmaankin vaikuttanut jänistämiseltä. Hieman häntä kuitenkin epäilytti, että kukaan edes enään huomaisi hänen puuttumistaan. Tarkemmin asiaa pohdittua, Cherisestä olisi jopa mielenkiintoista saada nähdä miten Javier reagoisi tapahtuneeseen. Jos edes Damon ei ollut livistänyt paikalta - ainakaan katon kautta, olisi hänenkin kunnioitettava muita läsnäolollaan. Ehkei hänen olisi edes pitänyt lähteä, kenties hän olisi työn touhussa säästynyt päänsäryltä ja turhalta mietiskelyltä. Cherise oli hyvin helpottunut, ettei kukaan ollut todistamassa hänen hiljaista hetkeään. Joka tapauksessa hänellä ei ollut osaa eikä arpaa Rigelin jalassa olevan reiän syntymiseen, joten hän saisi olla rauhassa ja seurata mahdollista showta. Korkeintaan olisi mentävä väliin, jos espanjalainen Javier olisi kuristaa Damonilta hengen pois. Cherise astui takaisin sisälle vaateliikkeeseen, ja tunsi samalla kipeähkön kouraisun mahassaan. Kaiken temmellyksen keskellä hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta täyttää ruokavarastojaan. Ajatus takin taskussa olevasta suklaapatukasta kutkutteli mieltä kovasti, mutta miltä se näyttäisi jos Cherise astelisi alas mutustellen suklaata toisten paikatessa Rigelin jalkaa? Nainen päätti antaa halujensa olla, ja lompsutteli alas yhdet portaat toiseen kerrokseen, mutta alakertaan vievissä portaissa hän hidasti vauhtiaan. Siellä oli aivan liian hiljaista. Jokin ei nyt täsmännyt. Hän asteli kevyesti loppumatkan alas aina viimeiselle portaalle. Siinä seistessään hän sai näkökontaktin koko tilaan, ja ymmärsi saman tien syyn kiusalliselle hiljaisuudelle. Hän nojasi kätensä kaiteeseen jääden odottamaan lievästi jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Katse kiersi jokaisessa huoneessa olijassa. Javier näytti katselevan vuoron perään kaikkia, kuin etsien syyllistä. Hassell taas oli valahtanut vitivalkoiseksi. Petrova viivytteli katsettaan Damonissa miettien päästäisikö mies suustaan saman paljastuksen kuin aikaisemmin siellä. Hän kohotti hieman leukaansa, mutta siirsi lopulta katseensa takaisin Javieriin, ettei mitään sanomatta paljastaisi miestä. Hän ei aikonut vaikuttaa siihen mitä ampumahaavan syyksi saneltiin. Mutta viivästelyä tai ei, totuus tulisi lopulta ilmi, viimeistään kun Rigel joskus olisi siinä kunnossa että kertoisi tapahtuneesta. Jos tulisi olemaan. Cherisestä tuntui kuin jokainen olisi unohtanut täysin pojan tuskat, ja keskittyivät nyt vain syyllisen paljastamiseen.. tai peittämiseen. Omalla kieroutuneella tavallaan Petrova jopa nautti seurata tilannetta, jossa ruutitynnyri saattoi räjähtää koska tahansa. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 26, 2015 20:36:26 GMT
//oottakaa pikku hetki
kirjotin jo mun roolin mut sit netti ei enää jostai syystä toiminu koneessa nii kirjotan sen sit uudestaa mut kännykällä (y)
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 26, 2015 20:48:29 GMT
//oottakaa pikku hetki kirjotin jo mun roolin mut sit netti ei enää jostai syystä toiminu koneessa nii kirjotan sen sit uudestaa mut kännykällä (y) - haha juu :'DD |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 26, 2015 20:58:13 GMT
Damon Nick Hassell puri hampaitaan yhteen Javierin tyrkätessä häntä taemmas, vaikka espanjalaismies olisi varmasti mahtunut ovesta muutoinkin. Damonin oli vaikea kestää tuollaista tuuppimista jopa sellaisena hetkenä, kun hän hermostuneena arvuutteli omia eloonjäämismahdollisuuksiaan. Kaiken tapahtuneen jälkeen mies kuitenkin hillitsi itsensä puolipakolla ja sivuutti äskeisen, jopa Damonin mielestä olisi ollut typerää aloittaa tappelua kyseisestä aiheesta, nyt kun heidän olisi pitänyt keskittyä Rigeliin. Yhtäkkiä Damon muisti jättäneensä taskuunsa vajaan tupakka-askin. Hermostuneena hän sieppasi sen taskustaan, otti tupakan ja sytyttimen käsiinsä. Ehkä ei tosiaan ollut sopiva hetki polttaa, mutta se saattoi hyvinkin olla Damonin viimeinen hetki polttaa, ja mies katsoi sen olleen tarpeeksi raskas syy yhdelle savukkeelle. Ennen kuin hän ehti sytyttää mitään, hän kuuli Javierin suusta sen kysymyksen, jota he kaikki - etenkin Damon - olivat niin pelänneet. Pingottuneisuus valtasi äkkiä huoneen, joka oli kuin puhkaisua odottava kupla - tai pikemminkin pommi, jonka sytytyslanka oli palamassa loppuun. Hetken oli aivan hiljaista, Hassell olisi voinut vaikka vannoa muiden lakanneen hengittämästä. Nuori mies oli jähmettynyt paikalleen kuin napin painalluksesta, vain hänen vihreänharmaat silmänsä pälyilivät huoneessa olevien ilmeitä ja eleitä. Kaikki viittasi siihen, että olisi järkevintä valehdella - ja valehtelu oli jotain, mitä tummaverinen ei hallinnut. Mies veti huomaamattomasti syvään henkeä, ja pakotti itsensä elehtimään normaalisti. Hän vei tupakan sulavasti suulleen ja lipsautti huuliensa välistä kuin luonnostaan: "En tiedä." Sitten hän sytytti tupakkansa - tai ainakin yritti. Mutta jostain syystä hän ei saanut sytytintään nyt toimimaan, vaikka se oli eräs yksinkertaisimmista asioista, mitä mies tiesi. Damonin kädet alkoivat taas täristä auttamattoman selvästi. Hetkessä hänen vakuuttava aikuismainen tyyneytensä oli taas poissa, ja sen tilalla oli pelokas ja levoton teinipoika, jonka särkynyt katse hapuili nyt ympäriinsä, etsien jotain mihin luottaa, paikkaa jonne piiloutua ja paeta koko tilannetta. Kun sytytin viimein roihahti päälle, säikähti Damon sen liekkiä niin, että tiputti koko kapistuksen kiviselle lattialle. Kuului vain pieni kolahdus, mutta mieheltä jäi silti ainakin yksi hengenveto välistä aivan silkasta kauhusta. Javieria hän ei edes viitsinyt katsoa. Hän kyllä kuuli espanjalaismiehen lähestyvän, uhkaavan hitain ja vakain askelin. Tuona piinaavana hetkenä Damon ei voinut olla miettimättä omaa typeryyttään: kuinka niin pieni asia kuin sytkäri olikaan saattanut nyt paljastaa hänen valheensa? Attachment Deleted
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 26, 2015 21:22:40 GMT
javier jóse chavez - siirsi katseensa alakertaan saapuneeseen naishenkilöön, purren alahuultaan jälleen tiukasti. Cherisellä tuskin oli mitään tekemistä asian kanssa, jonka myötä ei mieskään jaksanut toiseen huomiota sen kummemmin kiinnittää. Sen sijaan espanjalaismies siirsi katseensa takaisin nyt tupakin kanssa leikkivään, tyynenrauhallisesti vastauksensa antaneeseen tummaverikköön. Kulmat hivenen kohoten Chavez seuraili miehen jokaista liikettä ilmettäkään väräyttämättä, kallistaen päätään hieman sivulle - Hassell valehteli, se oli sanomattakin selvää, mutta aivan heti mies ei viitsinyt asiasta huomauttaa. Häntä kun sattui kiinnostamaan, kuinka sytyttimen kanssa loppujen lopuksi kävisi. Sekunnit vierivät, eikä aikaakaan kun sytkä tipahti toisen otteesta lattialle, saaden Javierin naurahtamaan ärsyyntyneen oloisena.
"Se olit sinä", mies mumisi hiljaiseen ääneen, lähtiessään ottamaan hitaita askeleita kohti Damonia. Vielä hetki sitten espanjalaismiehen sisällä vallinnut rauhallisuus oli nyt kokonaan poissa ja se oli korvattu täysin puhtaalla vihalla - joka pian johtaisi tappeluun, luultavasti jopa nopeammin kuin kukaan olisi edes kuvitellut. Vaikka Chavezilla ei edes ollut suoraan sanottuna minkäänlaista käsitystä tapahtumien kulusta, taikka siitä miten oli mahdollista, että herra olisi edes voinut ampua kahdeksanvuotiasta lasta, oli hän jo valmiina avaamaan helvetin ovet.
Pian viimeisetkin metrit kaksikon väliltä oltiin rikottu ja tummaverikkö pysähtyi vain pienen välimatkan päähän toisesta. Kätensä herra oli asettanut hetkessä Damonin paidalle, painaen hänet vasten kaksikon taakse jäänyttä seinää. Javier pystyi vain tuntemaan suonissaan virtaavan veren, puristaessaan miehen paitaa tiukasti nyrkeissään. Katseensa hän puolestaan oli kohoittanut Hassell'in silmiin, saamatta sanaa suustaan - ei hän niinkään edes tiennyt, mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt sanoa. Kysyä miksi toinen teki mitä teki? Vai vain haukkua mies pystyyn kaikkien edessä? Vaihtoehdot pyörivät tiuhaan tahtiin espanjalaismiehen päässä, eikä aikaakaan kun hän oli iskenyt kiinni puristetun nyrkkinsä vasten hieman pidemmän miehen leukaperää, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Koko tilanne kävi äkkiä, eikä mies itsekkään ollut kerennyt miettimään asioita sen pahemmin, taikka niiden seurauksia, mutta tehty mikä tehty, ja takaisin ei ole kääntymistä.
- tulipa sekavaa, mutta tää nyt on viimeinkin sitä kunnon draamaa 8)))
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 26, 2015 22:23:30 GMT
// vitsi et tekis mieli roolia mut joudun yhä olee kännykällä D::
|
|
|
|
Post by emilia on Oct 27, 2015 4:50:19 GMT
>> laitanko mun hahmot tulemaan paikalle?
|
|
