|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 11:59:22 GMT
// oisin roolinu vielä eilen mut nukahin  : |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 13:13:27 GMT
Damon Nick Hassell pudisti päätään melkeinpä huvittuneena kuunnellessaan Cherisen puheita, vaikka mies kyllä olikin samaa mieltä sen suhteen, että nyt heidän olisi keskityttävä johonkin muuhun kuin syyllisen etsimiseen. Toinen saman katon alla olevista naisista, Tanya, mumisi varoittavasti Javierista. ''Tiedän'', Damon totesi suu vinoon, jopa hieman surulliseen hymyyn kaartuneena. Sitä mies ei kuitenkaan maininnut, ettei ollut aikeissa jäädä odottamaan Javieria, joka kaikesta päätellen ei ollut vielä sisällä heidän kanssaan. ''Onko kukaan muuten tietoinen siitä missä hän tai Sirius on?'', Hassell kysyi kärsimättömänä havaitessaan Javierin lisäksi myös nuoremman pojan, Siriuksen puuttuvan huoneesta. Damonin vihreät, lasittuneet silmät näyttivät siltä, kuin ne minä hetkenä tahansa voisivat särkyä miljooniksi pieniksi sädehtiviksi sirpaleiksi - miehen hermostuneisuus teki taas tuloaan, ja se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Hermostuneisuus ei sopinut lainkaan miehen muuhun olemukseen, karskiintuneeseen ulkonäköön ja omapäiseen luonteeseen, minkä takia hän yritti hillitä itsensä viemällä ajatuksensa pois siitä, mitä pian varmaan tulisi tapahtumaan. Damon siirsi katseensa huoneessaolijoista takaisin Rigelin jalassa olevaan haavaan. Hän kallisti päätään nähdäkseen paremmin sen kohdan, jonka läpi luoti oli porautunut, mutta pian siirsi katseensa mykistyneenä takaisin muihin. ''Luoti on yhä siellä'', mies mumisi synkästi, sillä hän arveli, ettei kyseinen fakta ainakaan helpottaisi tilannetta yhtään. Kohta jonkun heistä olisi ryhdyttävä leikkimään kirurgia, ja vieläpä luultavasti ilman pinsettiä kummoisempia apuvälineitä. Ajatuskin moisesta puistatti nuorta herraa, vaikka hän olikin viimeisen kahden vuoden aikana nähnyt kaikenlaisia hätätoimenpiteitä, amputointeja sun muuta kuvottavaa. Attachment Deleted // hoh hoijaa, olipas taas hankalaa saada yks känänen rooli aikaseks
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 25, 2015 14:30:57 GMT
//Joo.... munkin pitäis saada aikaan taas kerran jotain.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 17:41:02 GMT
//pitäskö mun tehä toinenki hahmo? joku joka ei oo tossa näitte ryhmässä
|
|
|
|
Post by obrien on Oct 25, 2015 18:33:33 GMT
//pitäskö mun tehä toinenki hahmo? joku joka ei oo tossa näitte ryhmässä joo |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 18:43:40 GMT
//pitäskö mun tehä toinenki hahmo? joku joka ei oo tossa näitte ryhmässä joo mmm, pitää vaa miettii millasen siitä teen |
|
|
|
Post by Jp on Oct 25, 2015 19:03:50 GMT
//Vois roolia Rigelil sen kauhunhetkistä...
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 19:05:35 GMT
//Vois roolia Rigelil sen kauhunhetkistä... // sehän vois hysteerisenä kaivata siriusta tai jotain |
|
|
|
Post by Jp on Oct 25, 2015 19:08:25 GMT
//Vois roolia Rigelil sen kauhunhetkistä... // sehän vois hysteerisenä kaivata siriusta tai jotain //Ja yrittää lähtee ulos... |
|
|
|
Post by wifix on Oct 25, 2015 19:25:38 GMT
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 25, 2015 19:33:06 GMT
//Vastaatko sit molemmille...Javin reaktio Siriuksen toimintaa... |
|
|
|
Post by emilia on Oct 25, 2015 19:33:21 GMT
yritän tänää roolia viel katon täs liikkuvaa linnaa |
|
|
|
Post by marakatti on Oct 25, 2015 20:38:08 GMT
Cherise Lynn Petrova huokaisi syvään päästyään vaateliikkeen kolmanteen kerrokseen, jossa oli vaihteeksi täysin hiljaista. Alakerran hälinä ja huonekalujen siirtelyn äänet eivät ulottuneet sinne asti. Hänen päässään pyöri niin monta ajatusta yhtäaikaa, ja tuntui siltä kuin hänet olisi sidottu pyörivän hyrrän kyytiin. Sisään pyrkivän kulkijalauman vuoksi pitäisi ryhdistäytyä ja tarjota apuaan alhaalla, jossa sitä eniten tarvittiin. Cherise ei vain kokenut halua rynnätä takaisin alhaalle jossa haiskahtivat veri ja paniikki. Ja vielä se siitä pahenisi, kun Javier saapuisi paikalle. Tai kenties mies jättäisi syyttelyt sikseen ja keskittyisi loukkaantuneeseen poikaan. Ei, espanjalainen varmasti vaatisi saada kuulla vastuussa olevan nimen. Yllättäen Cherisen pään lävitse kävi voimakas kipuaalto. Naisen suusta pääsi vaimea älähdys ja hän painoi käden otsalleen. Mitä mainioin aika päänsärylle. Hän laski reppunsa lattialle ja etsi kädellään sieltä pienoisen pilleripurkin. Petrova ravisti sitä kuullakseen olisiko sisällä enään mitään. Kun purkin sisältä kuului kolahtelua hän avasi korkin ja tyhjensi sen puoli sisältöä käteensä. Hän nappasi siitä tärisevin sormin kaksi särkytablettia ja kaatoi lopun takaisin purkkiin. Cherise kumosi lääkkeet alas vesipullon avulla ja sulki reppunsa. Sieltä mukaansa hän kuitenkin vetäisi macheten ja yhden lattialta napatun vaatekappaleen, johon hän alkoi pyyhkiä veren tahrimaa veistä. Astuessaan katolle hän tunsi taas voivansa hengittää ongelmitta. Korkeuksissa oli huomattavasti parempi ilma, mistä lie johtune. Cherisen mieleen tunki samantien ajatus New Yorkin kaduista jotka olivat täynnä haisevia ruumiita. Nainen irvisti kivusta ja oli pitelevinään päätään. Kun tykytys loppuisi, hän voisi ainakin harkita palaavansa alas. Cherise käveli reunalle ja kurkisti alas maan tasalla olevan oven kohdalla. Maisema ei miellyttänyt hänen silmäänsä ollenkaan. Kadulla tungeksi valtava joukko kulkijoita, eikä tilanne ulkopuolella näyttänyt ainakaan vielä olevan rauhoittumaan päin. Cherise vetäytyi muutaman askeleen kauemmas reunasta, ettei sekavassa tilassaan vain horjahtaisi, ja sulki silmänsä levollisesti. Hän ei jaksanut millään pysyä siinä hetkessä, vaan mieli karkaili jatkuvasti muualle. Rigelin ampumatapaus oli herättänyt Cherisessä vaikeita, kipeitä muistoja. Hän oli yrittänyt pitää itsensä parhaansa mukaan kiireisenä, tai muuten vain liian väsyneenä ajattelemaan mitään turhaa. Turhaa kuin epäonnistuminen isosiskona. Cherise tunsi kuinka hänen silmissään kihelmöi, kirveli. Mitä nyt, sokeutuisiko hän? Kirvely helpotti kun hänen poskelleen valui pieni, lämmin noro. Se oli vain kyynel. Hän oli tyystin unohtanut miltä itkeminen tuntui. Sitä ei ollut tapahtunut tarkemmin ajateltuna reiluun vuoteen. Kerran, kun hänen käteensä oli viiltänyt oikein syvä haava, hän oli tirauttanut kivusta muutaman kyyneltä. Cherise pyyhkäisi poskeltaan alaspäin kiiruhtavan veden sormeensa, ja katsoi sitä hampaitaan kiristellen. Jos hänen seurassaan olisi joku toinen, hänelle luultavasti sanottaisiin ettei ollut mitään hätää, että sureminen oli nykyään arkisempaakin arkea. Ei ollut elossa olevaa henkilöä, joka ei olisi menettänyt ketään tai mitään. Petrova laski kätensä takaisin alas ja pudisteli päätään. Huulilta pääsi pieni hymähdys. Tämä oli ihan naurettavaa. Alhaalla oli meneillään kriisitilanne, ja mitä hän teki; nyyhki rakennuksen katolla menneitään. Cherise veti valkoista t-paitaa viidakkoveitsen pintaa vasten. Täysin puhdas siitä ei tullut, mutta mitäpä sen oli väliä; kohta se luultavimmin tahriintuisi uudelleen. Hän nosti sen kasvojensa tasolle, ja saattoi heikosti nähdä sen pinnasta punertavat silmänsä. Attachment Deleted// ok entiä mitä olisin roolinu ku laitoin sen menemään ylös nii Cherisellä on nyt joku herkkä hetki meneillää:'D |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 25, 2015 22:24:03 GMT
// :DD
tuo ihmeessä se alaskin jossain vaiheessa, pian varmaa alkaa tapahtuu
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 25, 2015 22:39:27 GMT
- öääh mun tekis kyl kamalasti laittaa javier vaan ignooraan kaikki muut ja napata sirius sen olkapäälle ja käppäillä takas sinne liikkeeseen koska damon ja rigel
|
|
: 
