|
|
Post by pokemon on Sept 18, 2015 20:10:43 GMT
ois kiva et ilmotetaa että roolipeli alkaia hei kuules miten alotetaan toi meidä hahmojen jutsku?  |
|
|
|
Post by obrien on Sept 18, 2015 20:15:16 GMT
ois kiva et ilmotetaa että roolipeli alkaia hei kuules miten alotetaan toi meidä hahmojen jutsku? tules yksään (: |
|
|
|
Post by paskarusina on Sept 18, 2015 20:18:13 GMT
Lucky hörppi juomaansa punaisesta muovimuista aina vähän väliä. Häntä ärsytti muiden ihmisten tuijottavat, selän läpi porautuvat tuijotukset. Lucky oli kuuluisa ja hyvännäköinen, mitä sitten? Ärsyttävää tuommoinen mulkoilu ja muka niin salaisesti kuvien ottaminen, ihan kuin Lucky ei näkisi mitään.
"No, mitä tuijotat?", Lucky ärähti ja joi juomansa loppuun, kaataen lisää boolia itselleen. Siitähän se mulkoileminen vasta alkoikin, ihan kauhean jännittävää kun Lucky puhui, vau. Kyllä Lucky oli tottunut kuvaaiseen ja tuijottamiseen, mutta silti se häiritsi joissain tilanteissa -esimerkiksi bileissä, joissa suurin osa tuntee Smithin entuudestaan.
Donitienne seisoskeli vähän kauempana, jolloin playeriksi kutsutun miehen kasvoille levisi hymy. Hän silmäili naista päästä varpaisiin todeten tuon olevan todella hyvännäköinen.
Juuri, kun Lucky olisi lähtenyt kehittelemään 'puhu ja nussi' tempaustaan tuota naista kohtaan, kun Charita ilmestyi paikalle. Lucky tuhahti hiljaa ja väänsi hymyn kasvoilleen tervehtien exäänsä kohteliaasti.
"Mitä sulle kuuluu?", Smith kysyi tilanteen noloudesta huolimatta. Musiikki pauhasi kovalla, jonka takia blondi joutui huutamaan edessään seisovalle naiselle. Lucky hymyili leveästi ja pöyhi hiuksiaan, juoden aina välillä hieman vahvaa juomaansa. Viinaa spriteen laimennettuna, ihan hyväähän tuo oli. Spriteä oli kuitenkin liikaa joka sai kemut vaikuttamaan mehudiskolta.
|
|
|
|
Post by sini on Sept 18, 2015 20:30:05 GMT
CHARITA joi hieman muovimukistaan, seisten ryhdikkäänä miehen edessä. Hellä hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä katseli miestä päästä varpaisiin. Hän piti miehen ulkomuodosta ja oli ollut aina hyvinkin kiinnostunut miehestä myös ulkonäöllisesti hyvinkin vahvasti.
"Hyvää, olen opiskelujen perässä täällä. Entä mitä sinulle kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaa", nainen vastasi miehelle, nojautuen lähemmäs miehen korvaa, saadakseen asiansa perille miehelle. Nainen päätyi sen jälkeen vetäytymään kauemmas miehestä, pitäen edelleen hellän hymyn huulillaan. Aina välissä nainen hörppi hieman booliaan, silmäillen miestä päästä varpaisiin. Naista harmitti todella paljon se, että suhde oli loppunut, vaikka eihän kaukosuhdekkaan mikään mainio ollut. Ehkä, jos suhde olisi jäännyt mielummin tauolle niin tilanne voisi olla erilainen. Silloin he olisivat voinneetkin, vaikka jatkaa heti, kun nainen palasi Gatlinburgiin, mutta nyt nainen toivoi sitä, että he voisivat jatkaa tai aloittaa kokonaan uudestaan. Ainakin nainen toivoi sitä, että mies tunsi naista kohtaan samalla tavalla, kuin ennenkin. Aivan niinkuin naiselle oli käynnyt.
"Mukava nähdä vanhoja tuttuja", Conner jatkoi, katsellen miehen hyvännäköisiä kasvoja. Nainen nojautui lähemmäs läheistä pöytää, laskien muovimukinsa siihen, jotta voisi parannella päällään olevaa nahkatakkia.
|
|
|
|
Post by pokemon on Sept 18, 2015 20:33:07 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy huomaa vaaleaverikön katseen hänessä, joka saa vain naisen pitämään hymyään toiselle, mutta tummanruskeat silmät kuitenkin siirtyvät booliin, jota taas kaadettiin kuppiinsa. Hän hörppi sitä ihan kiitettävää tahtia, jotta se nousisi mahdollisimman nopeasti hänen päähänsä, jotta pääsisi taas pitkästä aikaa pitämään hauskaa.
Hänellä oli ollut paljon töitä, mikä oli toisaalta ihan hyväkin asia, koska välillä Domitiennen biletys meni "hieman" yli - jolloin hänen pikkuveljensä joutui huolehtimaan ihan sekaisin olevasta siskostaan, mistä nainen saa olla hyvinkin kiitollinen, vaikka auttaahan hän jo veljeään tarpeeksi - Dylanhan asuu hänen kanssaan.
Nainen ehti jo seisoa paikoillaan hetken aikaa, kunnes nopeasti juo vielä viimeisetkin boolit punaisen muovikuppinsa pohjalta, kun laskee sen tasolle lähtien askeltamaan kohti tanssilattiaa, missä hän ehti hetken vain mennä muiden mukana, kunnes tuntee jo kädet lantiollaan, joka saa naisen vain nauramaan hieman. Häneen oli helppo tutustua ja tanssiminen vain oli jotenkin niin mukavaa tällä hetkellä, että hän ei edes välittänyt miehestään takana, vaan pikemminkin keskittyi vain tanssimiseen, ottaen kuitenkin pari katsekontaktia kuitenkin miehen kanssa - myöntäen itselleen, ettei toinen ollut mitenkään erityisen huonon näköinen.
|
|
|
|
Post by Jp on Sept 18, 2015 20:52:46 GMT
Sirius oli juuri saanut kasattua kaikki mahdolliset lainattavat kirjat kirjaston tiskille tuon veljen Rigelin vilkuillessa vielä muutamaa piirtämiseen liittyvää opasta. Rigelhän oli tunnettu luokan kesken tuon tavasta purkaa turhautumistaan paperille, jonka seurauksena tuo saattoi viettää tuntikausia huoneessaan taiteillen seuraavaa mestariteostaan. Vaikka Rigel ei ollutkaan vielä mikään ammattilainen teoksissaan, niin silti tuon ansaitsemat kehut eivät olleet tulleet turhaan koulun kuvaamataidonopettajalta. Sirius pystyi kuvittelemaan opettajan himon valjastaa nuoren lahjat omiin tarkoituksiinsa, vaikka pelkäsikin veljensä puolesta maineen takia.
Lopulta mustapään saatua pakattua tavaransa hän lähti kävelemään kohti kaksosten kotia. Aikansa käveltyään Sirius tunsi jonkun lentävän ohitseen, kunnes Sirius tunsi jonkin osuneen jalkaansa. Se oli aivan liian selkeästi kivi, joita Sirius joutuikin väistelemään melko tiuhaan tahtiin jonkun pommittaessa poikaa niillä. Viimeiseksi vaihtoehdokseen Sirius keksi antaa kirjoja sisältävän reppunsa veljelleen ja lähteä itse selvittämään hyökkääjän henkilöllisyyttä. Heti repusta luovuttuaan käännyttyään Sirius huomasi häntä tuijottavassa hahmossa jotain tuttua. Henkilö oli sama, joka oli pahoinpidellyt hänet aina koulumatkalla ja kaivertanut sekä polttanut Siriuksen selkään sanan riiviö. Mustapään ehtiessä vasta miettiä seuraavaa siirtoaan Sirius tunsi valtavan kivuntunteen vatsassaan ilmojen lähtiessä pihalle pojan jalkojen pettäessä iskun voimasta alta. Yhdeksänvuotias poika oli pahasti alakynnessä viimeistään siinä vaiheessa, kun tuo tunsi jonkun niskassaan.
|
|
|
|
Post by obrien on Sept 18, 2015 21:06:44 GMT
Mikel Isaac Arturo asteli isoveljensä asunnon ovesta ulos, kävellen kohti hyvän ystävänsä asuntoa kohti. Hän oli menossa Dylanin kanssa kotibileisiin, joista sana oli kirinyt ympäri kaupunkia. Kahdeksantoistavuotias potki harmaata kiveä, joka kimpoili tienreunalla. Mies pääsi pitkästä aikaa pitämään hauskaa, sillä musiikinteko oli vienyt liikaa aikaa. Hän oli saanut tehtyä jonkinlaisen aikataulun itselleen, että saisi vapaa-aikaa itselleen. Nuori miehenalku tarkkaili kerrostaloja, jotka näkyivät lähempänä. Keskustassa oli monia kerrostaloja, yhdessä niistä Dylan asui. Mikel oli tuntenut Dylanin vanhempiensa kautta. Dylanin äiti ja Mikelin äiti tapasivat samassa työpaikassa, jolloin heidän äidit olivat sopineet että Dylan ja Mikel voisivat tutustua. Ensin Isaac oli ideaa vastaan, mutta suostui lopulta ehdotukseen, sillä Dylan vaikutti ihan mukavalta. Parin vuoden aikana Mikel oli alkanut tuntea jotakin Dylania kohtaan, muttei mies ollut sanonut yhtään mitään toiselle. Ehkä jossain vaiheessa olisi se tilanne, että Mikel voisi näyttää tunteensa. Tummaverikkötär huokaisi syvään, astellen yhtä kerrostaloa kohti. Hän asteli kerrostalon oven eteen ja avasi oven, astuen sisään. Arturo käveli pari kerrosta ylös päin, siihen kerrokseen missä Dylan asuisi.
Mikel pysähtyi pian Dylanin oven eteen, koputtaen oveen. Nyt vain pitäisi odotella Dylania.
Kahdeksantoistavuotias nappasi puhelimensa takataskustaan, katsoen puhelimen kamerasta miltä hän näyttäisi. Hiukset olivat hyvin, ehkä hieman sekalaiset. Vaatteetkin hän oli muistanut pukea päälleen, sillä usein tuolla oli päällään farkut tai shortsit, paitaa ei tarvinnut kuuman sään takia. Mikel laittoi pian puhelimensa takaisin takataskuun, koputtaen uudelleen oveen.
-- öh roolasin puhelimella, laatu on mitä on ja samoin lyhyys
|
|
|
|
Post by obrien on Sept 18, 2015 21:10:35 GMT
kirjotin vahingos tummaverikkötär, hienoa emilia xd
|
|
|
|
Post by pokemon on Sept 18, 2015 21:18:10 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy katsahtaa itseään peilistä, kun pörröttää vielä vaaleaa hiuspehkoaan, jolloin ajattelee olevansa valmis. Päälleen hän oli saanut laitettua mustat, suhteellisen tiukat farkut ja löysän neuleen.
Pian hän kuitenkin kuulee koputuksen, joka saa parikertaa hänen sydämensä tykyttämään lujemmin, kunnes vielä suihkuttaa itseensä hajuvettä, kunnes parin juoksuaskeleen kera lähtee ovelle - pian avaten sen, katsellen hetken hymyillen tummaverikköä.
" Moi.. Ja sori, kun kesti. " vaaleaverikkö hymähtää, kun alkaa nopeasti laittamaan kuluneita kenkiään jalkaansa, astuen sitten eteisestä ulos - toisen viereen, lukiten oven ja parikertaa vielä tarkistaen, että se olisi varmasti lukossa - vieden avaimet taskuunsa.
" Noniin, voidaan mennä.. " Dylan sanoo, kun lähtee askeltamaan kauemmas koti-ovestaan, katsellen välillä maahan ja välillä Mikeliä.
Miehenalusta tuntui aina jotenkin jännittävältä olla tuon kanssa, koska ei ollut uskaltanut paljastaa toiselle mitään ylimääräistä. Vaaleaverikkö päätyy tarkistamaan vielä puhelimensa nopeasti, jonka vie samalla sitten taskuun.
" Sinne on vissiin tulossa aika paljon porukkaa? " mies vie suklaanruskeat silmänsä toiseen, katsellen toista hetkenaikaa, vain tuijottaen. Ei hän osannut hetkeen tehdä mitään muuta, kuin katsella toista - vaikka pian hän vie katseensa takaisin maahan, yrittäen näyttää mahdollisimman normaalilta. Hän ei halunnut tehdä toisen oloa mitenkään ahdistuneeksi.
|
|
|
|
Post by pokemon on Sept 18, 2015 21:18:40 GMT
:DD en edes huomannut.
|
|
|
|
Post by obrien on Sept 19, 2015 1:43:42 GMT
Mikel Isaac Arturo havahtui ajatuksistaan todellisuuteen, kun ovi aukeutui. Hän katseli Dylania, joka laittoi kenkiä jalkaan ja pyysi anteeksi. Hän hymähti pienesti ja paransi hiuksiansa, jotka hän oli laittanut hiusgeelillä.
"Moi... ja ei se mitään", Mikel sai sanottua jotakin huuliensa välistä ja lähti seuraamaan vaaleaverikköä. Tämä asteli pian toisen vierelle, katsellen eteenpäin. Sivusilmällä hän huomasi Dylanin välillä tuijoittavan, jolloin Arturo sai väänettyä huulillensa pienen virneen.
"Dylan, tiedän että pidät ulkonäöstäni, mutta eihän sinun tarvitse tuijotella kokoajan", Mikel sanoi vitsaillen ja toivoi, että Dylan tiesi, että mies tarkotti sen vain vitsillä. Joskus kahdeksantoistavuotiaan vitsit menivät liian pitkälle, jotkut ottivat nokkiinsa Mikelin 'mahtavista' vitseistä. Enimmäkseen näin tapahtui Josen, Mikelin veljen kanssa.
Tummaverikkö katsoi pian kunnolla toista, kun toinen esitti kysymyksen. Kysymys kuului kotibileistä. Mikel uskoi todella, että paikalle saapuisi monia ihmisiä ja siitä ei seuraisi hyvää. Oli yksi asia, mitä tämä toivoi todella, se ettei Jose saapuisi kotibileisiin.
"Uskon kyllä, jos kerran sana kiertää tässä kaupungissa", Isaac totesi toiselle, katsellen toista hetken. Mies huokaisi syvään, siirtäen katseensa maahan. Välillä hän vilkuili Dylania ihan pakosta. Tämä puraisi huultaan hellästi, yrittäen vain pysyä rauhallisena.
"Uskotko, että siskosi on niissä kotibileissä?", Mikel esitti kysymyksen ja hymähti vienosti.
-- sori jos on kirjotusvirheitä, taai laatu on huonoa, kiitos puhelin (((:
joo oon hereillä vaa, koska särkee vaa nii hitosti
|
|
|
|
Post by paskarusina on Sept 19, 2015 6:03:05 GMT
Lucky hymyili Charitalle ja kuunteli tuon sanoja tarkasti. Vai että mitä Luckylle kuuluu? Hyvää, jos hyväksi lasketaan menestyvä mallinura ja naisten pikkurillin ympärillä pyörittely.
"Hyväähän mulle", Lucky päätyi melkeimpä huutamaan musiikin yli ja vilkaisi Charitan ohi naista, jonka kanssa hänen olisi ensin pitänyt mennä juttelemaan. Domitienne lähti pois, joka sai Luckyn huokaisemaan hiljaa.
"Mikskä sä opiskelet?", Lucky kysyi seuraavaksi. Hän muistelee Charitan halunneen joskus musiikin tai kuvaamataidon opettajaksi, mutta voihan blondi toki olla väärässäkin. Lucky halusi vuosi sitten liikunnanopettajaksi, mutta päätyi kuitenkin jatkamaan vain mallin ja rumpalistin uraansa. Ei opettajan työstä edes välttämättä tulisi mitään, kun kaikki tuijottaisivat Luckyä vain oudosti tai ottaisivat siitä kuvia.
Smith ei pitänyt tämän hetkisestä olostaan. Tilanne oli todella awkward eikä poika keksinyt enää mitään sanottavaa. Hän vain hymyili typerän näköisesti ja odotti Charitan jatkavan keskustelua. Outoa, että tuo edes tuli juttelemaan. Olihan Lucky kuitenkin pettänyt häntä.
Nyt, kun Lucky silmäili tarkemmin naisen asua, älysi hän että nahkatakki, jota tuo nytkin paranteli, oli Luckyn ostama. Lucky osti tuon nahkatakin Charitalle, kun nainen oli pitkän aikaa tuijottanut sitä näyteikkunan läpi. Hintaa takilla oli ollut aika mukavasti, koska Charitalla ei ollut rahaa maksaa sitä. Onneksi raha ei ole vieläkään ongelma Luckylle, sitä kun saa aika mukavasti rumpalina ja mallina. Siskot, jotka ovat myös malleja ja kitaristi auttavat asiaa, rikkaista isovanhemmista puhumattakaan joilta vain sataa rahaa.
|
|
|
|
Post by obrien on Sept 19, 2015 6:43:48 GMT
voisin roolia josella
mut oisha se kiva saada sille seuraa
|
|
|
|
Post by Jp on Sept 19, 2015 6:45:19 GMT
voisin roolia josella mut oisha se kiva saada sille seuraa se voi auttaa Siriust... (toisaalt odotan kyl yhtä jo siihen, mut nii...) |
|
|
|
Post by sini on Sept 19, 2015 8:41:16 GMT
CHARITA nojautui ottamaan muovimukinsa heti sen jälkeen, kun oli saannut nahkatakkiaan paranneltua. Muovimukin nainen vei huulilleen, hörpäten hieman siintä. Katse pysyi Luckyssa edelleen, sekä leveä hymy naisen huulilla. Joku saattoi pitää sitä outona, että nainen piti edelleen miehestä, joka oli aikaisemmin särkenyt hänen sydämmensä. Ei se naista enää haitannut, eikä hän sitäpaitsi takertunut menneisyyteen ja kaiken lisäksi nainen oppi antamaan anteeksi miehelle.
"Mun suunnitelmat muuttuivat vähän tai siis porukat ylipuhu mut opiskelemaan lakia ja tarkoitus olisi siis valmistua asianajajaksi", Conner kertoi miehelle, pitäen äänensä kovana, jotta mies kuulisi naisen puheen. Tummaverikkö puri hellästi alahuultaan valkoisilla hampaillaan, yrittäen keksiä jotain järkevää tapaa kertoa miehelle, että tunteet olivat hänen puoleltaan aivan samanlaiset.
"Entä sinä? Opiskeletko jotain vai?", nainen kysyi mieheltä, päätyen juomaan booliaan hieman.
Charita katsoi jalkojaan, vilkaisten kuitenkin paremmin sitten nahkatakkiaan, ettei siinä olisi mitään likaa. Kuitenkin nainen tajusi, että juuri tämä oli Luckyn ostama, ei nainen ollut pukiessaan miettinyt, että pukisi juuri miehen ostaman takin. Nainen omisti kuitenkin kolme erilaista nahkatakkia, eikä ollut kotoa lähtiessään sitä tajunnut, mutta Luckyn katsellessa takkia nainen tajusi sen. Vihapäissään nainen olisi voinnut heittääkin takin menemään, mutta ei ollut. Hän piti juuri tästä nahkatakista todella paljon. Se sopi niin monen asun kanssa. Jotkut saattoivat pitää sitä outona, että naisella oli vieläkin jotain eksänsä antamia tavaroita. Mies oli kuitenkin ostanut naiselle monia kivoja vaatteita, eikä nainen niistä halunnut luopua.
"Kiitos vielä tästä takista", Charita totesi vielä, sillä takki oli ollut todella kallis, eikä naisella ollut koskaan varaa ostaa miehelle mitään yhtä kallista. Vaikka naisella olikin rikkaat vanhemmat niin, eipä nuo sitä rahaa niinkään naiselle tyrkyttänyt. Nyt kuitenkin oli ihme tapahtunut ja vanhemmat antoivat hänelle rahaa, jotta hän voisi asua omassa pienessä asunnossa.
|
|
