Post by Magnifique on Apr 4, 2018 15:14:54 GMT
Tulin tässä miettineeks yks ilta sängyssä, et yleensähän kaikilla kuolevilla on jonkin sortin lista siitä, mitä ne haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Yleensä se tehdään sen jälkeen, kun saa kuulla, että elinaikaa ei oo paljon, tai kun tuntuu siltä, että elinaikaa ei oo paljon. Toisaalta vanhat ihmiset harvemmin tekee tällasii listoi, mut nuoremmat tekee. Mut mitä siihen listaan sitten pitäis kirjoittaa? Ei siihen mahdottomia voi kirjoittaa, sillä maailmassa ei oo mitään konetta, mikä toteuttais jokaisen toiveen, mitä siihen tyhmään listaan on kirjoittanut, eikä meillä oo lampunhenkiä, tai saati edes taikureita. Silti kaikki tekee niitä, enkä ymmärrä sitä. Se on vain paperinpalanen, jossa lukee elämän suurimmat toiveet, mitkä haluaa toteuttaa ennen kuolemaansa, vaikka ne tuskin toteutuu.
Moni kirjoittaa kilometrin pituisen listan, kun ite taas tyydyin melko lyhyeen - vain kymmeneen kohtaan. Vaikka tätä listaa epäilenkin, päätin sen tehdä ihan vain huvin vuoksi. Tai ei se ihan huvin vuoksi oo, sillä toivon, että ne toteutuu ennen mun kuolemaa, vaikka epäilen suuresti niiden toteutumista. Silti päätin antaa periksi ja kokeilla, millaista olis pohtia viimeisiä hetkiä elämässäni ja mihin voisin ne tuhlata. Kymmenen asian päättäminen oli loppupeleissä melko vaikeaa, vaikka en aatellutkaan sitä. Joko en meinannut keksiä mitään, mutta kun keksin, keksin aivan liikaa, enkä halunnu valita useampaa kuin kymmenen, jotta en joutuis pettymään useaan kertaan listaa kattoessani ja miettiessäni, mitkä niistä on jo toteutunu.
Aloitin tietenkin sillä yleisimmällä, minkä kaikki varmasti haluaa kokea. Benji-hyppy. En tiiä mikä siinä kiehtoo ja miks haluan sen kokea, mutta oon vaan aina aatellu, että olis ihan hemmetin siistiä lentää narun varassa alas ja ponnahtaa takaisin ylös. Aattele nyt. Naru on kiedottu sun kropan ympärille ja jalkoihin. Sitten sä vaan hyppäät alas ajattelematta mitään ja kirkuen kuin pikkulapsi. Kun maa alkaa lopulta näkyä lähempää, naru vaan vetää sut takaisin ylös ja siihen sä jäät lopulta roikkumaan. Se kuulostaa aivan mahtavalta kokemukselta ja hitto vie mä haluan sen toteuttaa ennen kuolemaani - olin kasikymppinen tai kakskymppinen, mä sen toteutan joskus. Mua ei mitkään sydäntaudit tuu estämään, sillä mähän sen koen vaikka pyörätuolissa istuen.
Toinen sellanen aika yleinen toive on laskuvarjohyppy. Vaikka mä pelkäänki ihan hitosti korkeita paikkoja, mä en antais sen estää kummassakaan näissä. Mä kokisin ne peloistani huolimatta, sillä korkeita paikkoja enemmän mä pelkään sitä, että mä kuolen ilman kokemuksia. Ilman mahtavia kokemuksia, jotka mulla jäis välistä pelkojen vuoks. Ehei, mä en anna mun pelkojen puuttua peliin, kun on kyseessä elämä ja kuolema. Mut jos mietitään laskuvarjohyppyä, ei se nyt paljon poikkea benji-hypystä. Sussa on narut ja kaikki, mutta maan lähestyessä sä et ponnahda takaisin ylös vaan laskeudut maata kohti, kunnes suuri verhomainen kankaanpala vaan aukeaa ja se hidastaa sun vauhtias. En tiiä, vähän se mua pelottais kuitenki, sillä mä varmaan unohtaisin avata sen laskuvarjon. Enkä ees ihmettelis, jos unohtaisin.
Joskus oon aatellu, että leikkaisin mun hiukset kokonaan pois, tai ees lyhentäisin vähäsen. Silti en oo koskaan päässy kampaamoon asti, että voisin sen tehä. Kuitenkin mietin, ettei se ois ees kovin erikoista, jos leikkaisin mun hiuksia lyhemmäks. Haluisin värjätä ne. Haluisin värjätä ne jotenki radikaalisti, vaikka kirkkaan pinkiks tai siniseks, miksei vaikka vihreeks. Tai vielä parempi ois, jos koko pää ois värjätty ihan erilaisilla väreillä. Vähän pinkkiä latvoissa, sinistä juurikasvussa, vihreetä vasemmalla, kirkkaan keltasta oikeella ja valkosta ympäri päätä. Oisin kunnon kävelevä sateenkaari. Mut se näyttäis paljon hienommalta, kuin joku blondi hiuspehko. Kunnon sateenkaari päässä nii ihmisetki saattais kattoa sua joskus, eikä kiertää kaukaa.
Sit mun lista meneeki ihan pilalle, kun alkaa miettiä sellasta rakkaushömppää. Uskon, että kuka tahansa haluais saada “tosirakkauden suudelman” ennen kuolemaansa. Miksen siis määki? Silti vähän epäilen. Tai siis epäilin tän laittamista tähän listaan. Mä en usko, että tää asia on tän listan arvonen. Tälle listalle ois tarkotus laittaa kaikkee erikoista, mitä ei muuten koskaan tekis tai uskaltais tehä. En mä nyt usko, ettei kukaan uskaltais hommata tosirakkauden suudelmaa. Menis pussaan vaikka jotaki pummia jos sitä rakastaa. Ei se niin vaikeeta oo. Jos rakastaa jotaki, menee ja pussaa. Sit jos nolottaa eikä se vastaa, lähet vaan pois. Ainaki yks asia pois päiväjärjestyksestä jos ei muuta.
Sit löytyy vähän tällänen tyhmempi juttu. Haluisin uida alasti. Ihan täysin alasti välittämättä mistään muusta. Lähtee rannalle, heittää vaatteet pois ja kävellä meriveteen. Tuntee se viilee vesi paljaalla iholla ja nauttia siitä hetkestä, sillä mikä ois sen parempaa, kun nauttia jostakin asiasta niin hyvin ku voi - ilman mitään estettä ihon päällä. Sillon ihokin ois kokonaan kosketuksessa sen nautinnon, eli veden, kans, eikä mikään jäis välistä. Mut toisaalta mä oon niin pelokas ihminen, et pelkään muutenki alastomuutta. En varmaan koskaan uskaltais ees mennä mihinkään uimahalliinkaa, koska siel pitää olla alasti pesuhuoneessa. Must vähän tuntuu, et vaikka saisin noi kaikki muut kohat toteutettuu, tää jäis kokonaan toteuttamatta. Ei voi mitään, oon vaan ihan hirvee pelkuri.
Tässä yks päivä tuli mietittyä kavereitten kans, et mitä ne haluis tehä ennen kuolemaansa. Mä tietenkin jaoin oman listani täysin ja kuuntelin niitten naurua mun kohista, jotka ei loppujen lopuks ollu ees erikoisia, tai huvittavia. Mun kaverit haluaa kokea kans kaikkea, mutta en mä voi sanoa, että niitten listat ois ollu mitenkään erikoisempia kuin mun. Ne haluaa kiivetä vuorelle, tai nukkua ulkona tähtitaivaan alla ilman telttaa tai makuupussia. Sit jotkut niistä halus varastaa kaupasta (jos jossakin tapahtuu lähiaikoina varkaus, mä tiedän syyllisen, mutta mä vien sen tiedon mukanani hautaan, joten turha yrittää kysellä) ja selviytyä jäämättä kiinni. Kuitenki siel oli yks sellanen toive, mikä kuulosti hemmetin siistiltä, mut sellanen ei ees tullu mulle mieleen. Yks mun kaveri halus matkata maailman ympäri. Siis tää oli niin yksinkertanen toive, mut se ei ees tullu mulle mieleen. Mä en tiiä mikä mulla on ongelmana, kun ei tollanen tullu mieleen, mut kaipa mä oon sit vaan jotenki vajaa.
Tämmösenä taiteen ystävänä mä aattelin kuitenkin, että pakko mun on tehä jotain taiteeseen liittyvää. Aloin sit aatteleen, et mistä saisin jonku ihan hemmetin suuren valkokankaan, johon vois vaan räiskiä maaleja sen verran kun ite haluaa. Muutin kuitenki mieltäni aika suuresti ja aattelin, et mikä ois sen parempaa, kun käyttää itteänsä valkokankaana. Oma kroppa on paras valkokangas, minkä vois ikinä löytää. Tää liittyy tavallaan tohon mun hiustenvärjäykseen. Kumpaanki liittyy värjäystä ja itse asiassa myös taidetta. Mut en välitä, vaikka siitä tuliski joitaki myrkytyksiä, sillä ei sillä nyt niin väliä oo - ainaki sais kokee jotain uutta. Jos mä en tätä saa koskaan toteutettua, mä itken. Ihan oikeesti itken ja maalaan jonku muun. Mut ei se ois yhtä hienoo. Haluun tuntee ne maalit omalla kropalla ja ite räiskiä niitä päin kasvoja, käsivarsiin ja jalkoihin. Oisin taas kävelevä sateenkaari, joten ainakin mun hiukset sopis mun kroppaan.
Yks mun kaikkein suurin haave on aina ollu saada ikuinen arpi mun kroppaan. En nyt tarkota sellasta Harry Potter -arpea, vaan tatuointia. Ohan seki arpi tavallansa, koska se on ikuinen ja, no nii, mitä muuta siinä ois arpeen liittyvää. Mut vaikka joku pieni. Ees joku sentin kokonen kärpäsenkakka, ei se mua haittaa. Kunha on vaan jonkulainen tatuointi. Ite oisin aatellu vaikka joitaki laulunsanoja, tai pientä lintua, ankkuria, taskukelloa tai joitain. Jotain mikä kuvastaa mua tai mun elämää. Joku mikä liittyy asioihin mun ympärillä, tai muhun. Tatuoin mun käteen vaikka kuvan mun nenästä jossen muuta keksi. Seki on parempi ku ei mitään, sillä tatuointi on tatuointi, oli se sit millanen tahansa.
Tää on sit aika surkee kohta, mut haluun vaan valita kunnon soittolistan täydeltä kappaleita joita mä rakastan ja tanssia niin kauan, kunnes mua alkaa oksettaa. En lopettais vaikka väsyttäis, lopettaisin vasta sit kun alkais oksettaa. Mä tiedän et se ei kuulosta kovin hehkeeltä ajatukselta, eikä se varmasti ois mikään elämän suurin kokemus, mutta hei, kokemushan se kuitenki ois, sillä se ois jotain, mitä mä en ois koskaan ennen tehny. Se kuulostaa tyhmältä idealta, mutta sen mä haluisin kuitenki tehä. Jos jollakin on valittamista, niin tulkoot valittamaan. Seuraanki saa toki liittyä, sillä tanssiminen on aina kivempaa porukassa.
Sit taas tällänen vähän tylsempi. Tai itse asiassa, nää kaikki on ollu aika tylsiä, mut ei sillä oo väliä. Ne on mun toiveita, joten niillä ei oo väliä. Kunhan ne sopii mulle, niin millään muulla ei oo väliä. Mut joo tosiaan, haluisin kiivetä puuhun. Sen voi tehä joka päivä, mut kun mä oon tällänen pelkuri, joka pelkää korkeita paikkoja, niin se on ollu aika vaikee toteuttaa tähän mennessä. Mut ihan sama mitä mä pelkään, mä toteutan tän. Tää on yks helpoimmista toiveista, mitä mulla on, joten mä en voi jättää tätä toteuttamatta. Meän pihalla on just sopiva pihlaja mihin mä voin kiivetä. Ja ennen kaikkea mä haluan kiivetä latvaan. En mihinkään metrin korkeuteen, vaan ihan latvaan asti. Voin tehä tän vaikka heti ettei se jää tekemättä. Ei toi lumi hirveesti ulkona haittaa, mukavasti vaan pehmentää jos putoon puusta. En ainakaan murtais - välttämättä - mitään. Ja voisin hypätä sieltä puusta alas. Ei tarvis kiikkua takasin.
Sit tyyliin koko listan tyhmin ja tylsin kohta. Eikä tää nyt varsinaisesti oo mun toive, mutta toisaalta halusin laittaa yhen tälläsen hemmetin tyhmän jutun, jota ei varmasti löydy keneltäkään muulta, koska miks jollakin ois tällänen? Mut joo. Haluan syyä ihan hitosti suklaata. Tyyliin niin paljon, etten mä enää vaan yksinkertasesti pysty syömään enempää. Se ei oo ees mitään ihmeellistä, mutta kun mä kuolen, mä haluan kuolla ilman suklaan ikävöintiä. Jos mä syön suklaata kyllästymiseen asti, mä en välttämättä enää koskaan haluais syödä sitä. Silleen mä voisin kuolla onnellisesti ikävöimättä suklaata sit kuoleman jälkeisessä elämässä, jos sellasta on.
Nyt kun mä pohdin tätä listaa vähän tarkemmin, mä ymmärrän, että tää ei poikkea itse asiassa ees paljon niistä listoista, mitä mä oon joskus nähny jossaki. Tai siis mun kavereitten tai sukulaisten listasta. Ne pari ekaa on ihan tavallisia, eikä ne muutkaan oo mitään ihmeellisempiä. Benji-hyppy, laskuvarjohyppy, hiustenvärjäys radikaalisti, tosirakkauden suudelma, alasti uiminen, koko kropan maalaus, tatuoinnin ottaminen, tanssiminen kunnes alkaa oksettaa, puun latvaan kiipeäminen ja suklaan syöminen kunnes ei enää jaksa. Sellanen se mun lista on. Yksinkertanen, simppeli, mun oma lista. Mun mielestä just sopiva, jonka kohat vois oikeesti toteuttaa. Siinä ei oo mahdottomuuksia, kuten jotaki lottovoittoo tai vastaavaa. Noi on oikeesti mahollista toteuttaa ja hitto vie mä tuun toteuttamaan ne.
Mut mä en vieläkään ymmärrä, miks näitä listoja tehään. Tehäänkö niitä sen vuoks, että voi toiveajatella, että tulee kokemaan jotaki mahtavaa elämässään, vai ihan vaan huvin vuoks? Miks niitä tehään. Mä tein sen, koska muutki tekee - tiedän, oon säälittävä ja meen massan mukana. Mut miks? Mikä siinä on niin hienoa, että pitää tehä joku lista, mikä määrää elämän suurimmat toiveet ja periaatteessa kaiken ennen kuolemaa? Mä tiedän, että mäkin oon nyt syyllistyny tähän, mut mä kuitenkin aion elää elämäni täysillä välittämättä noista kohdista sen enempää. Mä toteutan ne, jos mä saan mahollisuuden. Mä teen kaikkea muutaki kun noita listan asioita. Se on mun elämäntehtävä - tehä mun elämästä mahtava, sillä mulla ei oo ku yks elämä käytettävänä.
// muutaman vuoden vanha, lukasin vaa läpi ja pistin tänne.
Moni kirjoittaa kilometrin pituisen listan, kun ite taas tyydyin melko lyhyeen - vain kymmeneen kohtaan. Vaikka tätä listaa epäilenkin, päätin sen tehdä ihan vain huvin vuoksi. Tai ei se ihan huvin vuoksi oo, sillä toivon, että ne toteutuu ennen mun kuolemaa, vaikka epäilen suuresti niiden toteutumista. Silti päätin antaa periksi ja kokeilla, millaista olis pohtia viimeisiä hetkiä elämässäni ja mihin voisin ne tuhlata. Kymmenen asian päättäminen oli loppupeleissä melko vaikeaa, vaikka en aatellutkaan sitä. Joko en meinannut keksiä mitään, mutta kun keksin, keksin aivan liikaa, enkä halunnu valita useampaa kuin kymmenen, jotta en joutuis pettymään useaan kertaan listaa kattoessani ja miettiessäni, mitkä niistä on jo toteutunu.
Aloitin tietenkin sillä yleisimmällä, minkä kaikki varmasti haluaa kokea. Benji-hyppy. En tiiä mikä siinä kiehtoo ja miks haluan sen kokea, mutta oon vaan aina aatellu, että olis ihan hemmetin siistiä lentää narun varassa alas ja ponnahtaa takaisin ylös. Aattele nyt. Naru on kiedottu sun kropan ympärille ja jalkoihin. Sitten sä vaan hyppäät alas ajattelematta mitään ja kirkuen kuin pikkulapsi. Kun maa alkaa lopulta näkyä lähempää, naru vaan vetää sut takaisin ylös ja siihen sä jäät lopulta roikkumaan. Se kuulostaa aivan mahtavalta kokemukselta ja hitto vie mä haluan sen toteuttaa ennen kuolemaani - olin kasikymppinen tai kakskymppinen, mä sen toteutan joskus. Mua ei mitkään sydäntaudit tuu estämään, sillä mähän sen koen vaikka pyörätuolissa istuen.
Toinen sellanen aika yleinen toive on laskuvarjohyppy. Vaikka mä pelkäänki ihan hitosti korkeita paikkoja, mä en antais sen estää kummassakaan näissä. Mä kokisin ne peloistani huolimatta, sillä korkeita paikkoja enemmän mä pelkään sitä, että mä kuolen ilman kokemuksia. Ilman mahtavia kokemuksia, jotka mulla jäis välistä pelkojen vuoks. Ehei, mä en anna mun pelkojen puuttua peliin, kun on kyseessä elämä ja kuolema. Mut jos mietitään laskuvarjohyppyä, ei se nyt paljon poikkea benji-hypystä. Sussa on narut ja kaikki, mutta maan lähestyessä sä et ponnahda takaisin ylös vaan laskeudut maata kohti, kunnes suuri verhomainen kankaanpala vaan aukeaa ja se hidastaa sun vauhtias. En tiiä, vähän se mua pelottais kuitenki, sillä mä varmaan unohtaisin avata sen laskuvarjon. Enkä ees ihmettelis, jos unohtaisin.
Joskus oon aatellu, että leikkaisin mun hiukset kokonaan pois, tai ees lyhentäisin vähäsen. Silti en oo koskaan päässy kampaamoon asti, että voisin sen tehä. Kuitenkin mietin, ettei se ois ees kovin erikoista, jos leikkaisin mun hiuksia lyhemmäks. Haluisin värjätä ne. Haluisin värjätä ne jotenki radikaalisti, vaikka kirkkaan pinkiks tai siniseks, miksei vaikka vihreeks. Tai vielä parempi ois, jos koko pää ois värjätty ihan erilaisilla väreillä. Vähän pinkkiä latvoissa, sinistä juurikasvussa, vihreetä vasemmalla, kirkkaan keltasta oikeella ja valkosta ympäri päätä. Oisin kunnon kävelevä sateenkaari. Mut se näyttäis paljon hienommalta, kuin joku blondi hiuspehko. Kunnon sateenkaari päässä nii ihmisetki saattais kattoa sua joskus, eikä kiertää kaukaa.
Sit mun lista meneeki ihan pilalle, kun alkaa miettiä sellasta rakkaushömppää. Uskon, että kuka tahansa haluais saada “tosirakkauden suudelman” ennen kuolemaansa. Miksen siis määki? Silti vähän epäilen. Tai siis epäilin tän laittamista tähän listaan. Mä en usko, että tää asia on tän listan arvonen. Tälle listalle ois tarkotus laittaa kaikkee erikoista, mitä ei muuten koskaan tekis tai uskaltais tehä. En mä nyt usko, ettei kukaan uskaltais hommata tosirakkauden suudelmaa. Menis pussaan vaikka jotaki pummia jos sitä rakastaa. Ei se niin vaikeeta oo. Jos rakastaa jotaki, menee ja pussaa. Sit jos nolottaa eikä se vastaa, lähet vaan pois. Ainaki yks asia pois päiväjärjestyksestä jos ei muuta.
Sit löytyy vähän tällänen tyhmempi juttu. Haluisin uida alasti. Ihan täysin alasti välittämättä mistään muusta. Lähtee rannalle, heittää vaatteet pois ja kävellä meriveteen. Tuntee se viilee vesi paljaalla iholla ja nauttia siitä hetkestä, sillä mikä ois sen parempaa, kun nauttia jostakin asiasta niin hyvin ku voi - ilman mitään estettä ihon päällä. Sillon ihokin ois kokonaan kosketuksessa sen nautinnon, eli veden, kans, eikä mikään jäis välistä. Mut toisaalta mä oon niin pelokas ihminen, et pelkään muutenki alastomuutta. En varmaan koskaan uskaltais ees mennä mihinkään uimahalliinkaa, koska siel pitää olla alasti pesuhuoneessa. Must vähän tuntuu, et vaikka saisin noi kaikki muut kohat toteutettuu, tää jäis kokonaan toteuttamatta. Ei voi mitään, oon vaan ihan hirvee pelkuri.
Tässä yks päivä tuli mietittyä kavereitten kans, et mitä ne haluis tehä ennen kuolemaansa. Mä tietenkin jaoin oman listani täysin ja kuuntelin niitten naurua mun kohista, jotka ei loppujen lopuks ollu ees erikoisia, tai huvittavia. Mun kaverit haluaa kokea kans kaikkea, mutta en mä voi sanoa, että niitten listat ois ollu mitenkään erikoisempia kuin mun. Ne haluaa kiivetä vuorelle, tai nukkua ulkona tähtitaivaan alla ilman telttaa tai makuupussia. Sit jotkut niistä halus varastaa kaupasta (jos jossakin tapahtuu lähiaikoina varkaus, mä tiedän syyllisen, mutta mä vien sen tiedon mukanani hautaan, joten turha yrittää kysellä) ja selviytyä jäämättä kiinni. Kuitenki siel oli yks sellanen toive, mikä kuulosti hemmetin siistiltä, mut sellanen ei ees tullu mulle mieleen. Yks mun kaveri halus matkata maailman ympäri. Siis tää oli niin yksinkertanen toive, mut se ei ees tullu mulle mieleen. Mä en tiiä mikä mulla on ongelmana, kun ei tollanen tullu mieleen, mut kaipa mä oon sit vaan jotenki vajaa.
Tämmösenä taiteen ystävänä mä aattelin kuitenkin, että pakko mun on tehä jotain taiteeseen liittyvää. Aloin sit aatteleen, et mistä saisin jonku ihan hemmetin suuren valkokankaan, johon vois vaan räiskiä maaleja sen verran kun ite haluaa. Muutin kuitenki mieltäni aika suuresti ja aattelin, et mikä ois sen parempaa, kun käyttää itteänsä valkokankaana. Oma kroppa on paras valkokangas, minkä vois ikinä löytää. Tää liittyy tavallaan tohon mun hiustenvärjäykseen. Kumpaanki liittyy värjäystä ja itse asiassa myös taidetta. Mut en välitä, vaikka siitä tuliski joitaki myrkytyksiä, sillä ei sillä nyt niin väliä oo - ainaki sais kokee jotain uutta. Jos mä en tätä saa koskaan toteutettua, mä itken. Ihan oikeesti itken ja maalaan jonku muun. Mut ei se ois yhtä hienoo. Haluun tuntee ne maalit omalla kropalla ja ite räiskiä niitä päin kasvoja, käsivarsiin ja jalkoihin. Oisin taas kävelevä sateenkaari, joten ainakin mun hiukset sopis mun kroppaan.
Yks mun kaikkein suurin haave on aina ollu saada ikuinen arpi mun kroppaan. En nyt tarkota sellasta Harry Potter -arpea, vaan tatuointia. Ohan seki arpi tavallansa, koska se on ikuinen ja, no nii, mitä muuta siinä ois arpeen liittyvää. Mut vaikka joku pieni. Ees joku sentin kokonen kärpäsenkakka, ei se mua haittaa. Kunha on vaan jonkulainen tatuointi. Ite oisin aatellu vaikka joitaki laulunsanoja, tai pientä lintua, ankkuria, taskukelloa tai joitain. Jotain mikä kuvastaa mua tai mun elämää. Joku mikä liittyy asioihin mun ympärillä, tai muhun. Tatuoin mun käteen vaikka kuvan mun nenästä jossen muuta keksi. Seki on parempi ku ei mitään, sillä tatuointi on tatuointi, oli se sit millanen tahansa.
Tää on sit aika surkee kohta, mut haluun vaan valita kunnon soittolistan täydeltä kappaleita joita mä rakastan ja tanssia niin kauan, kunnes mua alkaa oksettaa. En lopettais vaikka väsyttäis, lopettaisin vasta sit kun alkais oksettaa. Mä tiedän et se ei kuulosta kovin hehkeeltä ajatukselta, eikä se varmasti ois mikään elämän suurin kokemus, mutta hei, kokemushan se kuitenki ois, sillä se ois jotain, mitä mä en ois koskaan ennen tehny. Se kuulostaa tyhmältä idealta, mutta sen mä haluisin kuitenki tehä. Jos jollakin on valittamista, niin tulkoot valittamaan. Seuraanki saa toki liittyä, sillä tanssiminen on aina kivempaa porukassa.
Sit taas tällänen vähän tylsempi. Tai itse asiassa, nää kaikki on ollu aika tylsiä, mut ei sillä oo väliä. Ne on mun toiveita, joten niillä ei oo väliä. Kunhan ne sopii mulle, niin millään muulla ei oo väliä. Mut joo tosiaan, haluisin kiivetä puuhun. Sen voi tehä joka päivä, mut kun mä oon tällänen pelkuri, joka pelkää korkeita paikkoja, niin se on ollu aika vaikee toteuttaa tähän mennessä. Mut ihan sama mitä mä pelkään, mä toteutan tän. Tää on yks helpoimmista toiveista, mitä mulla on, joten mä en voi jättää tätä toteuttamatta. Meän pihalla on just sopiva pihlaja mihin mä voin kiivetä. Ja ennen kaikkea mä haluan kiivetä latvaan. En mihinkään metrin korkeuteen, vaan ihan latvaan asti. Voin tehä tän vaikka heti ettei se jää tekemättä. Ei toi lumi hirveesti ulkona haittaa, mukavasti vaan pehmentää jos putoon puusta. En ainakaan murtais - välttämättä - mitään. Ja voisin hypätä sieltä puusta alas. Ei tarvis kiikkua takasin.
Sit tyyliin koko listan tyhmin ja tylsin kohta. Eikä tää nyt varsinaisesti oo mun toive, mutta toisaalta halusin laittaa yhen tälläsen hemmetin tyhmän jutun, jota ei varmasti löydy keneltäkään muulta, koska miks jollakin ois tällänen? Mut joo. Haluan syyä ihan hitosti suklaata. Tyyliin niin paljon, etten mä enää vaan yksinkertasesti pysty syömään enempää. Se ei oo ees mitään ihmeellistä, mutta kun mä kuolen, mä haluan kuolla ilman suklaan ikävöintiä. Jos mä syön suklaata kyllästymiseen asti, mä en välttämättä enää koskaan haluais syödä sitä. Silleen mä voisin kuolla onnellisesti ikävöimättä suklaata sit kuoleman jälkeisessä elämässä, jos sellasta on.
Nyt kun mä pohdin tätä listaa vähän tarkemmin, mä ymmärrän, että tää ei poikkea itse asiassa ees paljon niistä listoista, mitä mä oon joskus nähny jossaki. Tai siis mun kavereitten tai sukulaisten listasta. Ne pari ekaa on ihan tavallisia, eikä ne muutkaan oo mitään ihmeellisempiä. Benji-hyppy, laskuvarjohyppy, hiustenvärjäys radikaalisti, tosirakkauden suudelma, alasti uiminen, koko kropan maalaus, tatuoinnin ottaminen, tanssiminen kunnes alkaa oksettaa, puun latvaan kiipeäminen ja suklaan syöminen kunnes ei enää jaksa. Sellanen se mun lista on. Yksinkertanen, simppeli, mun oma lista. Mun mielestä just sopiva, jonka kohat vois oikeesti toteuttaa. Siinä ei oo mahdottomuuksia, kuten jotaki lottovoittoo tai vastaavaa. Noi on oikeesti mahollista toteuttaa ja hitto vie mä tuun toteuttamaan ne.
Mut mä en vieläkään ymmärrä, miks näitä listoja tehään. Tehäänkö niitä sen vuoks, että voi toiveajatella, että tulee kokemaan jotaki mahtavaa elämässään, vai ihan vaan huvin vuoks? Miks niitä tehään. Mä tein sen, koska muutki tekee - tiedän, oon säälittävä ja meen massan mukana. Mut miks? Mikä siinä on niin hienoa, että pitää tehä joku lista, mikä määrää elämän suurimmat toiveet ja periaatteessa kaiken ennen kuolemaa? Mä tiedän, että mäkin oon nyt syyllistyny tähän, mut mä kuitenkin aion elää elämäni täysillä välittämättä noista kohdista sen enempää. Mä toteutan ne, jos mä saan mahollisuuden. Mä teen kaikkea muutaki kun noita listan asioita. Se on mun elämäntehtävä - tehä mun elämästä mahtava, sillä mulla ei oo ku yks elämä käytettävänä.
// muutaman vuoden vanha, lukasin vaa läpi ja pistin tänne.