Bulbasaur aka Verkkuli456
Ninja The Cat
We don't stop playing, because we grow old. We grow old, because we stop playing. ~George Berna
Posts: 63 
|
Post by Bulbasaur aka Verkkuli456 on Aug 5, 2015 19:09:27 GMT
KULTAKETTU kuunteli nuoren kollin puheita, mutta kun tuo otti taas kaksijalat puheeksi, soturin korva värähti ärtymyksestä. "Lucas." Jokiklaanin kissa aloitti lempeästi koetellen rauhoittua, mikä ei kyllä maksanut edes vaivaa leppoisalta kissalta. "Saatko sinä tehdä kaksijalkojen pesässä IHAN MITÄ TAHANSA sinä tahdot?" Oranssi kolli kysyi räpäyttäen silmiään yhteisymmärryksen toivossa, sillä hän uskoi, että jopa kotikisuilla oli omat säännöt. "Siis minä en saa ottaa kaksijalkojen ruokaa ja minun pitäisi tavallaan halveksua sellaista pehmeää elämää, jossa ei ole mitään tavoitetta tai mieltä." Suuri soturi selitti rauhallisesti ja toivoi, että hänen viestinsä olisi viimein mennyt perille, mutta hän toivoi sitäkin enemmän sitä, että Lucas ei loukkaantuisi jokiklaanilaisen puheita. LUCAS oli jo melko varma että klaanikissa suostuisi kotikisun pyyntöön, kunnes tuo kieltäytyi uudelleen. Punertavan oranssin kotikisun silmät sumenivat ja tuo käänsi katseensa pois Kultaketusta. Vaikka Kultakettu kieltäytyi rauhallisesti ja myötätuntoisesti, niin se harmitti silti Lucasta. "Hyvä on, ymmärrän", hän aloitti ääni kähisten, "ei se mitään." Oranssiturkkinen katsoi tyynenä järvelle päin. Sadepisarat tanssivat jäisellä järvellä. "Kyllä minä saan tehdä oikeastaan mitä haluan. Ainoastaan karvattomat sulkevat oven yöksi, etten pääse ulos", Lucas maukui ja pakotti nostamaan meripihkanvärisen katseensa Kultakettuun. KULTAKETTU huokaisi raskaasti raidallisen kissan puheille ja mietti nyt tarkasti sanojaan. Toinen oli soturin silmissä, kuin pentu, joka pyysi ystävää leikkimään. "Emm..." Valtava kolli aloitti, mutta ei vieläkään ollut keksinyt oikeita sanoja. Oranssi soturi hymyili hieman ja aloitti hieman kiusaantuneena, vaikka ääni oli selvästi lempeä ja pehmyt, kuin emokissan puhe:" Kaipa minä voisin tehdä tämän YHDEN kerran poikkeuksen..." "Näyttäisitkö siis tietä?" Jokiklaanilainen kysyi pakottaen hymyn huulilleen, vaikka hänän tunsi nyt itsensä niin hermostuneeksi, että korvat painuivat aavistuksen verran alas päin. |
|
|
|
Post by susanna48 on Aug 6, 2015 6:20:13 GMT
LUCAS oli jo melko varma että klaanikissa suostuisi kotikisun pyyntöön, kunnes tuo kieltäytyi uudelleen. Punertavan oranssin kotikisun silmät sumenivat ja tuo käänsi katseensa pois Kultaketusta. Vaikka Kultakettu kieltäytyi rauhallisesti ja myötätuntoisesti, niin se harmitti silti Lucasta. "Hyvä on, ymmärrän", hän aloitti ääni kähisten, "ei se mitään." Oranssiturkkinen katsoi tyynenä järvelle päin. Sadepisarat tanssivat jäisellä järvellä. "Kyllä minä saan tehdä oikeastaan mitä haluan. Ainoastaan karvattomat sulkevat oven yöksi, etten pääse ulos", Lucas maukui ja pakotti nostamaan meripihkanvärisen katseensa Kultakettuun. KULTAKETTU huokaisi raskaasti raidallisen kissan puheille ja mietti nyt tarkasti sanojaan. Toinen oli soturin silmissä, kuin pentu, joka pyysi ystävää leikkimään. "Emm..." Valtava kolli aloitti, mutta ei vieläkään ollut keksinyt oikeita sanoja. Oranssi soturi hymyili hieman ja aloitti hieman kiusaantuneena, vaikka ääni oli selvästi lempeä ja pehmyt, kuin emokissan puhe:" Kaipa minä voisin tehdä tämän YHDEN kerran poikkeuksen..." "Näyttäisitkö siis tietä?" Jokiklaanilainen kysyi pakottaen hymyn huulilleen, vaikka hänän tunsi nyt itsensä niin hermostuneeksi, että korvat painuivat aavistuksen verran alas päin. LUCAS alkoi polkemaan etutassuillansa kovaa ja jäistä maaperää. Kolli oli todella surullinen siitä, että Kultakettu ei saanut tulla kyläilemään. Kuitenkin kotikisu ymmärsi sen. Kotvan kuluttua Jokiklaanin soturi aikoikin tulla kylään. Lucaksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja tuon häntä kaartui kippuralle. "T-tulisitko oikeasti kylään?" punertavan oranssi kotikisu kysyi intoa hehkuen. Lucas nyökkäsi Kultaketulle kun hän pyysi näyttämään tietä. Oranssiturkkinen kissa nousi ketterästi jaloillensa ja kiepahti ympäri. Sen jälkeen hän käveli vähän matkaan eteenpäin, kunnes tuli tutuksi tullut ruskeanvärinen aita. Kolli loikkasi sille ja tasapainotteli hetken siinä. Silmänräpäystä myöhemmin kotikisu kääntyi ja toivoi Kultaketun tekevän samoin. "Tule vain", Lucas maukui sirkuttaen sekä äänestää kuului pelkkää iloisuutta.
|
|
Bulbasaur aka Verkkuli456
Ninja The Cat
We don't stop playing, because we grow old. We grow old, because we stop playing. ~George Berna
Posts: 63
|
Post by Bulbasaur aka Verkkuli456 on Aug 6, 2015 8:28:28 GMT
KULTAKETTU huokaisi raskaasti raidallisen kissan puheille ja mietti nyt tarkasti sanojaan. Toinen oli soturin silmissä, kuin pentu, joka pyysi ystävää leikkimään. "Emm..." Valtava kolli aloitti, mutta ei vieläkään ollut keksinyt oikeita sanoja. Oranssi soturi hymyili hieman ja aloitti hieman kiusaantuneena, vaikka ääni oli selvästi lempeä ja pehmyt, kuin emokissan puhe:" Kaipa minä voisin tehdä tämän YHDEN kerran poikkeuksen..." "Näyttäisitkö siis tietä?" Jokiklaanilainen kysyi pakottaen hymyn huulilleen, vaikka hänän tunsi nyt itsensä niin hermostuneeksi, että korvat painuivat aavistuksen verran alas päin. LUCAS alkoi polkemaan etutassuillansa kovaa ja jäistä maaperää. Kolli oli todella surullinen siitä, että Kultakettu ei saanut tulla kyläilemään. Kuitenkin kotikisu ymmärsi sen. Kotvan kuluttua Jokiklaanin soturi aikoikin tulla kylään. Lucaksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja tuon häntä kaartui kippuralle. "T-tulisitko oikeasti kylään?" punertavan oranssi kotikisu kysyi intoa hehkuen. Lucas nyökkäsi Kultaketulle kun hän pyysi näyttämään tietä. Oranssiturkkinen kissa nousi ketterästi jaloillensa ja kiepahti ympäri. Sen jälkeen hän käveli vähän matkaan eteenpäin, kunnes tuli tutuksi tullut ruskeanvärinen aita. Kolli loikkasi sille ja tasapainotteli hetken siinä. Silmänräpäystä myöhemmin kotikisu kääntyi ja toivoi Kultaketun tekevän samoin. "Tule vain", Lucas maukui sirkuttaen sekä äänestää kuului pelkkää iloisuutta.
KULTAKETTU nousi jaloilleen, vaikka ei tietenkään yrittänyt olla yhtä nopea, kuin tuo kotikisu, sillä hän vain nolaisi itsensä, jos yrittäisi - hänen suuri kehonsa ei ollut luotu nopeus+ketteryys juttuja varten. Kolli tassutteli punertavan oranssin kissan perässä ja katseli varuillaan ympärilleen, sillä hän alkoi olla nyt alueella, jota oli vältellyt niin hyvin, kuin oli vain pystynyt. Jokiklaanin soturi katsoi kuinka Lucas käveli, ruskanvärisien tolppien varassa, aivan kaikkien näkyvillä. "Emm... Minulla on ihan hyvä täällä alhaalla." Suuri, oranssiraidallinen kissa kertoi lempeästi, sillä hän tuntisi itsensä tolpan päällä, kuin loukkaantuneeksi jänikseksi, joka pääsisi vain nilkuttamaan pakoon huomatessaan vaaran. |
|
|
|
Post by susanna48 on Aug 6, 2015 9:31:43 GMT
LUCAS alkoi polkemaan etutassuillansa kovaa ja jäistä maaperää. Kolli oli todella surullinen siitä, että Kultakettu ei saanut tulla kyläilemään. Kuitenkin kotikisu ymmärsi sen. Kotvan kuluttua Jokiklaanin soturi aikoikin tulla kylään. Lucaksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja tuon häntä kaartui kippuralle. "T-tulisitko oikeasti kylään?" punertavan oranssi kotikisu kysyi intoa hehkuen. Lucas nyökkäsi Kultaketulle kun hän pyysi näyttämään tietä. Oranssiturkkinen kissa nousi ketterästi jaloillensa ja kiepahti ympäri. Sen jälkeen hän käveli vähän matkaan eteenpäin, kunnes tuli tutuksi tullut ruskeanvärinen aita. Kolli loikkasi sille ja tasapainotteli hetken siinä. Silmänräpäystä myöhemmin kotikisu kääntyi ja toivoi Kultaketun tekevän samoin. "Tule vain", Lucas maukui sirkuttaen sekä äänestää kuului pelkkää iloisuutta.
KULTAKETTU nousi jaloilleen, vaikka ei tietenkään yrittänyt olla yhtä nopea, kuin tuo kotikisu, sillä hän vain nolaisi itsensä, jos yrittäisi - hänen suuri kehonsa ei ollut luotu nopeus+ketteryys juttuja varten. Kolli tassutteli punertavan oranssin kissan perässä ja katseli varuillaan ympärilleen, sillä hän alkoi olla nyt alueella, jota oli vältellyt niin hyvin, kuin oli vain pystynyt. Jokiklaanin soturi katsoi kuinka Lucas käveli, ruskanvärisien tolppien varassa, aivan kaikkien näkyvillä. "Emm... Minulla on ihan hyvä täällä alhaalla." Suuri, oranssiraidallinen kissa kertoi lempeästi, sillä hän tuntisi itsensä tolpan päällä, kuin loukkaantuneeksi jänikseksi, joka pääsisi vain nilkuttamaan pakoon huomatessaan vaaran. LUCAS tuijotti pää kallellaan Jokiklaanin soturia Kultakettua. Punertavan oranssi kolli kääntyi katsomaan taaksepäin ja huomasi hevosten käyvän nukkumaan. Ainakin tulisi hetkeksi hiljaista. "Tule nyt vain", kotikisu painosti hieman, mutta ystävällisesti. "Ei karvattomat sinua syö ja jos hyvä tuuri käy niin karvattomat ovat lähteneet pois", Lucas vakuutti ja kääntyi katsomaan Kultakettua isoin ja pyörein meripihkanvärisin silmin. Oranssiturkkinen kotikisu istahti ruskeanvariselle aidalle ja nuolaisi pari kertaa karhealla kielellänsä tassuansa. "Käydään vain nopeasti kotonani ja sitten tullaan heti pois. Saatat myös nähdä ystäväni Daisyn, hän on lempein kissa jonka tunnen", Lucas maukui taas innoissaan. Sitten kotikisu katsoi taas Kultakettuun odottavasti.
|
|
Bulbasaur aka Verkkuli456
Ninja The Cat
We don't stop playing, because we grow old. We grow old, because we stop playing. ~George Berna
Posts: 63
|
Post by Bulbasaur aka Verkkuli456 on Aug 6, 2015 12:45:10 GMT
KULTAKETTU nousi jaloilleen, vaikka ei tietenkään yrittänyt olla yhtä nopea, kuin tuo kotikisu, sillä hän vain nolaisi itsensä, jos yrittäisi - hänen suuri kehonsa ei ollut luotu nopeus+ketteryys juttuja varten. Kolli tassutteli punertavan oranssin kissan perässä ja katseli varuillaan ympärilleen, sillä hän alkoi olla nyt alueella, jota oli vältellyt niin hyvin, kuin oli vain pystynyt. Jokiklaanin soturi katsoi kuinka Lucas käveli, ruskanvärisien tolppien varassa, aivan kaikkien näkyvillä. "Emm... Minulla on ihan hyvä täällä alhaalla." Suuri, oranssiraidallinen kissa kertoi lempeästi, sillä hän tuntisi itsensä tolpan päällä, kuin loukkaantuneeksi jänikseksi, joka pääsisi vain nilkuttamaan pakoon huomatessaan vaaran. LUCAS tuijotti pää kallellaan Jokiklaanin soturia Kultakettua. Punertavan oranssi kolli kääntyi katsomaan taaksepäin ja huomasi hevosten käyvän nukkumaan. Ainakin tulisi hetkeksi hiljaista. "Tule nyt vain", kotikisu painosti hieman, mutta ystävällisesti. "Ei karvattomat sinua syö ja jos hyvä tuuri käy niin karvattomat ovat lähteneet pois", Lucas vakuutti ja kääntyi katsomaan Kultakettua isoin ja pyörein meripihkanvärisin silmin. Oranssiturkkinen kotikisu istahti ruskeanvariselle aidalle ja nuolaisi pari kertaa karhealla kielellänsä tassuansa. "Käydään vain nopeasti kotonani ja sitten tullaan heti pois. Saatat myös nähdä ystäväni Daisyn, hän on lempein kissa jonka tunnen", Lucas maukui taas innoissaan. Sitten kotikisu katsoi taas Kultakettuun odottavasti.
KULTAKETTU ei pitänyt ajatuksesta olla maalitauluna, mutta vastoin hänen itsesuojeluvaistoa, hän päätti nousta aidalle Lucasin vuoksi. "Mutta entä, jos he EIVÄT ole vielä lähteneet pois?" Oranssi kissa kysyi hermostuneena. Kollin tuuhea häntä heilui hänen tasapainotellessa ruskan värisen aidan päällä. Soturin kynnet olivat työntyneet ulos ja tuo vain koetti pysyä pystyssä. "Parempi niin." Kultakettu kommentoi, kun kotikisu kertoi, että he vain käväisisivät kaksijalkojen pesässä ja häipyisivät sitten. "Mutta jos me olemme pitkäänkin tai kaksijalat käyvät minuun käsiksi... LUPAAN, että suojelen itseäni, vaikka kynsin ja hampain." Jokiklaanilainen varoitti askeltaen Lucasin perässä korvat kääntyneinä luimuun. |
|
|
|
Post by susanna48 on Aug 8, 2015 7:24:25 GMT
LUCAS tuijotti pää kallellaan Jokiklaanin soturia Kultakettua. Punertavan oranssi kolli kääntyi katsomaan taaksepäin ja huomasi hevosten käyvän nukkumaan. Ainakin tulisi hetkeksi hiljaista. "Tule nyt vain", kotikisu painosti hieman, mutta ystävällisesti. "Ei karvattomat sinua syö ja jos hyvä tuuri käy niin karvattomat ovat lähteneet pois", Lucas vakuutti ja kääntyi katsomaan Kultakettua isoin ja pyörein meripihkanvärisin silmin. Oranssiturkkinen kotikisu istahti ruskeanvariselle aidalle ja nuolaisi pari kertaa karhealla kielellänsä tassuansa. "Käydään vain nopeasti kotonani ja sitten tullaan heti pois. Saatat myös nähdä ystäväni Daisyn, hän on lempein kissa jonka tunnen", Lucas maukui taas innoissaan. Sitten kotikisu katsoi taas Kultakettuun odottavasti.
KULTAKETTU ei pitänyt ajatuksesta olla maalitauluna, mutta vastoin hänen itsesuojeluvaistoa, hän päätti nousta aidalle Lucasin vuoksi. "Mutta entä, jos he EIVÄT ole vielä lähteneet pois?" Oranssi kissa kysyi hermostuneena. Kollin tuuhea häntä heilui hänen tasapainotellessa ruskan värisen aidan päällä. Soturin kynnet olivat työntyneet ulos ja tuo vain koetti pysyä pystyssä. "Parempi niin." Kultakettu kommentoi, kun kotikisu kertoi, että he vain käväisisivät kaksijalkojen pesässä ja häipyisivät sitten. "Mutta jos me olemme pitkäänkin tai kaksijalat käyvät minuun käsiksi... LUPAAN, että suojelen itseäni, vaikka kynsin ja hampain." Jokiklaanilainen varoitti askeltaen Lucasin perässä korvat kääntyneinä luimuun. LUCAS nyökytteli hiljaa päätänsä ja heilautti häntäänsä puolelta toiselle. "Jos he eivät ole lähteneet pois niin emme mene sisälle", punertavan oranssi kotikisu ehdotti Jokiklaanin soturille. Se olisi turvallisin päätös, jos kaksijalat vielä olisivat pesässä. "Mennäänkö?" kolli kysyi päätänsä kallistaen. Lucas kääntyi ja lähti kävelemään hitaasti kohti kaksijalan pesää. Kirkas, melkein sokaiseva valo paistoi läpi ikkunoista. Oranssiturkkinen kotikisu ei välittänyt siitä koska tämä oli tottunut siihen. Kultaketulle se saattoi olla hyvin kirkas. Lucas hyppäsi aidalta maahan ja kääntyi katsomaan miten Jokiklaanin kissa pärjäsi. "Tuosta raosta voimme pujahtaa sisälle ja katsomme ovatko karvattomat sisällä. He jättävät joskus valot päälle vaikka he ovat lähteneet pois pesästä", kotikisu maukui tyynesti.
|
|
Bulbasaur aka Verkkuli456
Ninja The Cat
We don't stop playing, because we grow old. We grow old, because we stop playing. ~George Berna
Posts: 63
|
Post by Bulbasaur aka Verkkuli456 on Aug 8, 2015 8:44:42 GMT
KULTAKETTU ei pitänyt ajatuksesta olla maalitauluna, mutta vastoin hänen itsesuojeluvaistoa, hän päätti nousta aidalle Lucasin vuoksi. "Mutta entä, jos he EIVÄT ole vielä lähteneet pois?" Oranssi kissa kysyi hermostuneena. Kollin tuuhea häntä heilui hänen tasapainotellessa ruskan värisen aidan päällä. Soturin kynnet olivat työntyneet ulos ja tuo vain koetti pysyä pystyssä. "Parempi niin." Kultakettu kommentoi, kun kotikisu kertoi, että he vain käväisisivät kaksijalkojen pesässä ja häipyisivät sitten. "Mutta jos me olemme pitkäänkin tai kaksijalat käyvät minuun käsiksi... LUPAAN, että suojelen itseäni, vaikka kynsin ja hampain." Jokiklaanilainen varoitti askeltaen Lucasin perässä korvat kääntyneinä luimuun. LUCAS nyökytteli hiljaa päätänsä ja heilautti häntäänsä puolelta toiselle. "Jos he eivät ole lähteneet pois niin emme mene sisälle", punertavan oranssi kotikisu ehdotti Jokiklaanin soturille. Se olisi turvallisin päätös, jos kaksijalat vielä olisivat pesässä. "Mennäänkö?" kolli kysyi päätänsä kallistaen. Lucas kääntyi ja lähti kävelemään hitaasti kohti kaksijalan pesää. Kirkas, melkein sokaiseva valo paistoi läpi ikkunoista. Oranssiturkkinen kotikisu ei välittänyt siitä koska tämä oli tottunut siihen. Kultaketulle se saattoi olla hyvin kirkas. Lucas hyppäsi aidalta maahan ja kääntyi katsomaan miten Jokiklaanin kissa pärjäsi. "Tuosta raosta voimme pujahtaa sisälle ja katsomme ovatko karvattomat sisällä. He jättävät joskus valot päälle vaikka he ovat lähteneet pois pesästä", kotikisu maukui tyynesti.
KULTAKETTU seurasi itseään pienempää kollia rauhallisin elein, vaikka soturin pupillit kapenivatkin nopeasti viiruiksi pelkän valon takia. Oranssi jokiklaanilainen sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne uudestaan. Pitkäturkkinen kissa tottui pian valoon, eikä mennyt kauaa, kun hän oli jo kipsuttanut Lucasin kiinni. "Teidän jälkeenne." Kultakettu naukui ja katseli hermostuneena ympärilleen, sillä ties mikä peto voisi odottaa sisällä tai ulkona. Raidallinen kissa nuoraisi rintakehäänsä hermostuneena ja hänen koevat kääntyilivät koko ajan eri puolille siltä varalta, että suuri soturi sattuisi kuulemaan jonkun tulemassa tänne päin. |
|
|
|
Post by MayMay on Aug 8, 2015 13:40:14 GMT
Mun piti vissiin vastata täällä Tikrulla ja Ruususella? Voisko joku kertoa miltä sivuilta mie löytäisin ne ed roolit joihin pitäis vastata?
|
|
|
|
Post by Sibe on Aug 8, 2015 20:18:57 GMT
PANTTERIHAMMAS huomasi lähestyvän Tiikeriturkin. Kolli nyökkäsi toiselle, istuen maassa. Ulkona satoi ja ilma oli erittäin kylmä. Kolli tärisi hiukan haluamattaan. "Ihan hyvin, ilma vain inhottaa", maukuu kolli pesätoverilleen. "Mitäs sinulle?", tuo tokaisee kohteliaasti, kysyen toisen kuulumisia. // äääk en tiiä mitä roolin tällä XD mutta Susku, listaatkos kelle haluaisit kumppanin tai sisaruksia? :3 TIIKERITURKKI istahti lumiselle sekä jääkylmälle maalle. Kolli siirsi meripihkanvärisen katseensa takaisin Pantterihampaaseen. "Ihan tavallista niin kuin aina", ruskearaidallinen soturi maukui ja nytkäytti hännänpäätänsä. Parin silmänräpäyksen kuluttua pentutarhalta alkoi kuulumaan taas kovaa vikinää. Se sai Tiikeriturkin pinnan palamaan. "Eikö olekin ärsyttävää tuo ininä?" hän murahti ja luimisti korviaan.
|| On kivaa välillä roolia tämmösellä hurjalla kisulla :3
PANTTERIHAMMAS nyökkäsi toisen kollin sanoille. "Se on todella ärsyttävää", tuhahti nuori, mustanpuhuva kolli Tiikeriturkin sanoille. Pantterihammas ei olisi voinut olla yhtään enempää samaa mieltä. Aina sai kuunnella pienten pentujen kimitystä. // sori en tiiä onks täl joku sisarus tai ihastusdraama  |
|
|
|
Post by Sibe on Aug 8, 2015 20:21:28 GMT
|| Sibe: Näille ainakin kumppanit: Myrskyn Tuhkasydän (tällä on ollut kumppani mutta haluaa uuden, omistaa myös pennun Minttupentu :3) Tuulen Harmaakukka (tällä on jo pentu Pajupentu, mutta nää haluu "sijaisisän". Sit vielä Varjon Salviaviikselle (tällä on ollut kumppani mutta haluaa uuden, ja tällä on jo pentu Syyspentu)  Muita ei taida löytyä // Myrskykatse oli vissiin varattu jo Suklaakuonolle Viherkynsi Karhusydämelle, ne on jo kumppanit ja Pantterihammas alouner mutta se on vasta 19 kuinen XD voisin siis tehdä uuden, joskin ois kiva tehdä naaraitakin, kun mulla on vaan neljä kollia haha mut kelle haluisit mieluiten? :3 |
|
|
|
Post by Hermeliini on Aug 8, 2015 20:43:51 GMT
| Öö... Myrskykatse on Suklaakuonon kanssa Nelipuulla :0 || Aijai :c Ehdin jo roolata että Onnensielu tulee Myrskykatseen luokse  | No jaa, ei se nyt hirveän iso juttu ole c; mutta mitenkäs me tehdään nyt? |
|
|
|
Post by Hermeliini on Aug 8, 2015 20:45:07 GMT
| Hyvä niin, koska olin hetken sillee "Myrskyklaanille tulee ongelmia" xd Jotenkii vähä hassua paitsi se ei tosin vielä osaa kaikkea, koska on ollut vasta pari kuuta po :") Milloins laitan sen Kuulammelle päin? || Haha
Juu, uskon että Tähtiklaani auttaa Unikkotassua :3 Laita silloin kun haluat ;3
| Unikkotassu kaipaakin apua, koska se osaa vaan vähän "perusasioita" ja hoitaa viheryskää joten kuten xd |
|
|
|
Post by Sibe on Aug 8, 2015 20:49:01 GMT
|| Aijai :c Ehdin jo roolata että Onnensielu tulee Myrskykatseen luokse | No jaa, ei se nyt hirveän iso juttu ole c; mutta mitenkäs me tehdään nyt? // voidaanhan me kai jatkaa niin ettei oteta huomioon Onnensielun roolausta, vai mitä mieltä Susku on? tai sitten se ja Myrsky menee nelipuille ja näkee siellä Suklaan? |
|
|
|
Post by Hermeliini on Aug 8, 2015 21:22:12 GMT
| Nyt olis vähän inspiä rooleihin, jos laitatte ne uudestaan tai kerrotte sivut? Olisitte ihania :3 || Oliks meillä joku rooli kesken? :3 | En mä tiiä x3 mut voitaishan me roolia? |
|
|
|
Post by susanna48 on Aug 9, 2015 7:15:50 GMT
TIIKERITURKKI istahti lumiselle sekä jääkylmälle maalle. Kolli siirsi meripihkanvärisen katseensa takaisin Pantterihampaaseen. "Ihan tavallista niin kuin aina", ruskearaidallinen soturi maukui ja nytkäytti hännänpäätänsä. Parin silmänräpäyksen kuluttua pentutarhalta alkoi kuulumaan taas kovaa vikinää. Se sai Tiikeriturkin pinnan palamaan. "Eikö olekin ärsyttävää tuo ininä?" hän murahti ja luimisti korviaan.
|| On kivaa välillä roolia tämmösellä hurjalla kisulla :3
PANTTERIHAMMAS nyökkäsi toisen kollin sanoille. "Se on todella ärsyttävää", tuhahti nuori, mustanpuhuva kolli Tiikeriturkin sanoille. Pantterihammas ei olisi voinut olla yhtään enempää samaa mieltä. Aina sai kuunnella pienten pentujen kimitystä. // sori en tiiä onks täl joku sisarus tai ihastusdraama TIIKERITURKKI kuuli vieläkin pentujen vikinää, vaikka kollilla oli korvat luimussa. Valtava raidallinen soturi käänsi vihaisen meripihkanvärisen katseen pentutarhalle päin ja huomasi samalla Lumipennun ja Punapennun juoksevan täyttä vauhtia kohti Tiikeriturkkia. "Mitä nuo pennut oikein ajattelevat?" Tiikeriturkki murisi ja väisti juuri ja juuri ennen kuin pennut juoksivat hänen ohitseen. "Mitä luulet, että tuleeko heistä kunnollisia ja vahvoja sotureita tuolla käytöksellä?" leveälapainen kolli kysyi Pantterihampaalta. LUMIPENTU ja PUNAPENTU kääntyivät ja juoksivat taas kohti Tiikeriturkkia sekä hänen vieressään istuvaa Pantterihammasta päin(?). "Täältä tullaan!" pienempi Punapentu ulvahti syöksyi kynnet esillä Tiikeriturkin selkään. Lumipentu sen sijaan loikkasi Pantterihampaan eteen ja esitteli tuolle uusia taisteluliikkeitä joita hän oli oppinut Laikkutassulta. "Irti minusta senkin kiusankappale!" Tiikeriturkki murisi koska ei pitänyt lainkaan pentujen käytöksestä. Punapentu irrotti pienet ja terävät kyntensä valtavasta soturista ja katsoi häntä pyörein surullisin silmin. "Tajuatko sinä että kyntesi ovat niin terävät kuin mäyrällä?" tummanraidallinen kolli kysyi pehmeämmällä äänellä ja jatkoi hetken päästä, "kynsiä käytetään riistaan ja vihollisiin, ei klaanitovereihin varsinkaan sotureihin!"
|
|
Muita ei taida löytyä
