SKRP: Kamala lehtikato

KOIVUTASSU siristi silmiään ja pesään katsominen virkisti nuoren oppilaan muistia. "Niin, ne sammaleet" tämä maukui niin, että lähellä olevat oppilaat kuulivat. Koivutassua nolotti, että heti ensimmäisinä minuutteina hän oli nolannut itsensä oppilaitten pesässä. Sitä ei kuulunut sanoa ääneen, kolli mutisi. Koivutassu lähti loikkimaan kohti sotureiden pesää ja huikkasi mestarilleen menevänsä metsän nurkkaan etsimään sopivaa sammalta pesäänsä. Ensimmäistä kertaa elämässään oppilas tunsi vastuun tunteen, hän ei olisi enään pieni pentu. Kolli ei ikinä ollut edes metsän reunassa yksin, ja nyt hänellä oli mahdollisuus. Koivutassu etsi puhtaan näköisen ja suuren sammaltilkun, ja keräsi sammalta tassuihinsa. Sammal kutitti Koivutassun tassuja ja hän naurahti. Pian nuoren kollin korviin kuului käpyä syövän oravan äänen. "Jos vain tämän kerran.." Kolli ajatteli ja loikkasi oravan perään. Huonon saalistajan orava huomasi heti, ja alkoi takaa-ajo. Koivutassun silmissä leiri jäi yhä kauemmas, mutta hän jatkoi oravan saalistusta. Siis saalistusta hänen tapaansa, monia satoja ketunloikkia. Yhtäkkiä Koivutassu havahtui katsomaan missä oli. Monen sadan, ehkä jopa tuhannen ketunloikan päässä leiristä. Muut olisivat kai jo huolissaan minusta, Koivutassu tuumi. "Ei, ei se niin ole" Koivutassu maukui ääneen ihankuin toivoen että joku olisi kuullut hänet. Metsässä oli täysin hiljaista. Nyt alkoi olla jo kuunnousu, ja hänen pitäisi olla leirissä."Riistaa ainakin on" Koivutassu ajatteli. Väsynyt kolli käpertyi vanhan männyn alle nukkumaan. Siellä oli kylmä, kuin lehtikadon aikaan yleensäkkin. Koivutassu nukahti sydämmenlyönnissä. Kolli mumisi unissaan. Siitä on oletettavissa että hän oli nähnyt jotain mielenkiintoista unessa. Kuin taikasauvan heilautuksesta Koivutassu heräsi, kuin painajaisen nähneenä. Oli jo melkein auringonhuippu. Silti Koivutassu mietti outoa näkemäänsä unta. Siinä kadonnut klaanipäällikkö oli maannut kaukana metsässä. Tuskin se mitään tarkottaisi, Koivutassu mumisi kun hän muisti edellisenä yönä näkemänsä omituisen unen. Koivutassu ajatteli että oli kumminkin syönyt liikaa. Kolli lähti etsimään leiriä. Koivutassun kuonoon kantautui jonkun muun klaanin tuoksumerkkejä, joten hän lähti toiseen suuntaan. Ei nuori pentu halunnut vaikeuksia muiden klaanien kanssa. Nyt oli jo auringonhuippu, ja tiheässä metsässä oli paljon valoisia paikkoja, täydellinen sää metsästykseen. Nyt oli kai paljon metsästyspartioita liikkeellä, uskoisin Koivutassu maukui ääneen. Mutta metsässä oli hiljaista lukuunottamatta ääntä, joka syntyi Koivutassun loikkimisesta metsästä. Koivutassulla alkoi olla jo nälkä, ja hän kuunteli tarkkaan riistan ääniä. "Hiirenpentu pesässään" kolli arvioi, ja sydämenlyönnissä hiiri oli kiinni. Maukkaan aterian jälkeen oli parasta löytää takaisin leiriin, hyvin syöneenä ja levänneenä. Muitten klaanien tuoksumerkkejä, ei ollut, mutta ei myöskään myrskyklaanin. Koivutassua alkoi kaduttaa että hän oli lähtenyt jahtaamaan oravaa ja hän oli kaukana pesästään. Mutta nyt ei olisi aika repiä haavoja auki, vaan löytää nopeasti leiriin. Seuraava loikka oli uhka Koivutassulle, mutta sitä ei oppilas tiennyt. Kolli hyppäsi haaskalasta harhautuneen rotan päälle, pienen kylläkin. Rotta puraisi häntä tassuun, ja Koivutassun rimpuilun takia rotta irtosi hänen tassustaan ja katosi jonnekkin kauas, ehkä haaskalan suuntaan. Koivutassun tassusta tuli verta paljon, ja hän lysähti maahan lepuuttamaan jalkaansa. "Ja vielä tämäkin" hän maukui. Koivutassu alkoi hitaasti nilkuttaa johonkin suuntaan, kun hänen kuononsa aisti jotain. Tästä oli mennyt Myrskyklaanin metsästyspartio noin kaksi päivää sitten. Luultavasti Koivutassu oli hyvin, hyvin lähellä leiriä. Toivo loisti hänen kirkkaansinisistä silmistään, jotka kertoivat onnellisuudesta, hän ei ehkä jäisikään metsään variksenruuaksi. Mutta rotanpurema voisi koitua nuoren oppilaan kohtaloksi, koska esimerkiksi kettu tai mäyrä voisi hyökätä voimattoman kollin kimppuun. Koivutassu piti matalampaa imagoa, etteivät mitkä tahansa petoeläimet hyökkäisi hänen kimppuunsa. Koivutassun onneksi mistään ei kuulunut kuin pienien lintujen ääniä. Koivutassun kuonossa tuntui kylmä pistos, ja valkoista ainetta putosi hänen turkkiinsa. Tämä oli kollin ensimmäinen lehtikato, joten hän ei ollut kuin kuullut tästä.. valkoisesta mömmöstä joka sai kissat palelemaan. Aikaisemmin hän oli vain kuullut sen olevan tarua, mutta totisinta totta. Ja sitä oli myös neuvottu varomaan, koska kun kissa jäätyisi valkoisen aineen takia, hän lysähtäisi maahan ja kuolisi. Sen ei kai pitäisi olla mahdollista, kylmästä paleleva Koivutassu ajatteli, mutta pian hän tuli toisiin aatoksiin. Yhtäkkiä hän näki jotain leirin tapaista kaukana. Hänen silmänsä suurenivat. Kauan metsässä harhailun jälkeen kolli oli päässyt takaisin leiriin. Eikä sinne ollut kuin parikymmentä ketun loikkaa. Koivutassu oli pelastunut kohtalolta, joka häntä olisi voinut odottaa jos hän ei olisi löytänyt leiriin takaisin. Koivutassu nilkutti leiriin niin nopeasti kuin pystyi, hymyillen kissamaisesti. Juuri nyt hänellä ei ollut muuta ajateltavaa kuin kertoa olevansa kunnossa ja päästä lämpimään pesäänsä takaisin. Kolli kehräsi.



//en oo laskenu rivejä, mut jos et jaksa lukea niin koivutassu lähti hakemaan sammalta, huomas oravan, lähti sen perään, eksyi, yöpy metsässä ja rotta puri koivutassua tassuun, ja lunta rupes satamaan ja lopulta kylmästä kankea koivutassu oli parinkymmenen ketunloikan päässä leiristä ja oli nilkuttamassa sinne kolmella tassulla. ja oon tosi pahoillani esim taivutuksesta koska oon menossa vasta neloselle ja me ei olla opeteltu ihan perus asioita mitkä teille joillekkin on itsestäänselvyys :3