|
|
Post by wifix on May 26, 2015 11:35:24 GMT
Tanya Debora Faye -
Tanya kuunteli vierellään seisovan, tummahiuksisen miehen sanoja pieni virne kasvoillaan. Katse puolestaan pysyi tiukasti vastakkaisessa rakennuksessa, jossa ei ainakaan tuolla hetkellä näyttänyt eloa olevan edes hivenen vertaa - ja siihen piti tehdä muutos. Tapaa hän ei vielä tiennyt, mutta kyllä jotakin vielä keksittäisiin. Ei häntä niinkään kiinnostanut niin sanottujen korppien liikkeet omilla alueillaan, mutta jotakin piristystä Debora tarvitsi kovasti omaan, tylsääkin tylsempään päiväänsä. Ei aikaakaan kun Cambell jo kohtasi askeleensa kohti tien toista puolta, saaden nuoremman naisen kulmat kohoamaan hitusen. Miehen ajatuksista Fayella ei ollut minkäänlaista tietoa, saatika siitä mitä hän oli tien toisella puolella aikeissa tehdä. Mutta mitä ikinä se olisikin, sitä hän ei tekisi yksin.
"Yksinhän sinä et mene", Tanya mumisi virneen leikitellessä kiharapään huulilla, pari juoksuaskelta ottaessaan. Niillä hän saavutti nopeasti ystävänsä, jonka vierellä latino jatkoi matkaansa kävelytahtiin kohti vastakkaista rakennusta.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 26, 2015 12:51:33 GMT
Ramielle El Leimar Ramielle hymyili itsekseen närkästyneenä. Tien toisella puolella olevat hellhounds-jengin jäsenet reagoivat odotetulla tavalla: he vaanivat yhä Ravensien päämajaa, kuin raatoja odottavat hyeenat, ja näyttivät jatkavan juonimistaan. Ramielle pyöritteli silmiä päässään, häntä lähinnä vain huvitti se kuinka Hellhoundsit jaksoivat suunnitella kostoaan yöt ja päivät, samaan aikaan kun hänen jenginsä oli kerännyt kokoon mittavan asearsenaalin. Juuri kun Ramielle harkitsi poistumista ikkunan luota, tapahtui jotain odottamatonta, mikä herätti hänen mielenkiintonsa uudestaan: miespuolinen hellhound lähestyi Ravensien päämajaa uhkarohkeasti. Ramielle hymähti huvittuneesti ja siristeli hieman silmiään miehen marssiessa yhä lähemmäksi. Nyt hän saattoi erottaa jo paremmin tuon kasvonpiirteet ja ilmeet, vaikkei niitä tarvinnutkaan nähdä tietääkseen, ettei tuolla ollut hyvät mielessä. ’’Vai että leikkii pikku chihuahua rohkeaa…’’, Ramielle mietti ja hymähti ääneen. Hetkeksi hän astui ikkunasta sivuun ottaakseen käteensä pöydällä lojuvan tyhjän, vihertävän lasipullon, johon hajusta päätellen oli sekoiteltu muutakin kuin viinoja. Pullo tiukasti kiinni kädessään Ramielle asteli takaisin ikkunan äärelle. Miespuolinen hellhounds näytti yhä käyskentelevän turhan lähellä Ravensien päämajaa, ja nyt nainenkin seurasi perässä. Tuskin hauvat uskaltaisivat sisälle yrittää, mutta saisivat siitä huolimatta luikkia häntä koipien välissä pois toisten maisemaa pilaamasta. Ramielle nosti kätensä ikkunasta ja antoi pullon pudota suoraan alaspäin. Silmänräpäyksessä se päästi asfalttiin pamahtaessaan melkoisen äänen ja rikkoutui tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi, jotka heijastivat kirkkaasti niitä harvoja ilta-auringon säteitä, jotka niihin osuivat. ’’Ups’’, Ramielle kuiskasi ilkikurisesti niin, että hänen sanomansa saattoi helposti lukea naisen kasvoilta. Pullo ei tippunut niin lähelle hellhoundseja, että yksikään lasinsiru olisi heitä tavoittanut, mutta Ramiellen ei ollut tarkoituskaan aiheuttaa mitään vahinkoa; hän vain antoi pienen varoituksen. Ja jos varoitus ei noille hulluille riittäisi, hän tarttuisi paljon vaivaista pulloa vaarallisempiin aseisiin, huolimatta siitä ettei häntä olisi yhtään huvittanut ryhtyä roiskimaan verta uuden päämajan seinille. Ramielle jäi ikkunaan katselemaan vihollisten touhuja se tuttu, ilkikurinen ja hieman surumielinen hymy kasvoillaan – sitä surullisuutta hän ei ikinä saanut pyyhittyä katseestaan, vaikka olisi halunnutkin.  //minä oon tähän asti ajatellu niiden talojen olevan sellasia matalanpuoleisia kerrostaloja :D |
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 26, 2015 14:06:55 GMT
//wah wah, sais tulla nuo muutki roolii
|
|
|
|
Post by obrien on May 26, 2015 14:36:27 GMT
ainii täki on olemas
|
|
|
|
Post by wifix on May 26, 2015 14:45:37 GMT
|
|
|
|
Post by Fafaali on May 26, 2015 15:35:46 GMT
ERWIN TRIFFON Pysähtyi ja katsoi jenginsä, The Ravensin rakennusta. Hän ei jaksanut vielä mennä sisälle, miksi turhaan. Tuskin häntä kukaan kaipaisi ainakaan vielä. Kyllä hän muisti hetkiä, jolloin hän saattoi olla kokonaisen viikon kadoksissa, mutta ei kukaan sen enempää kysellyt, kun hän oli tullut takaisin heidän ilmoille. Toisaalta siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeksi ollut kadoksissa viikon. Nykyään hän saattoi mennä muualle päiväksi tai pariksi ja tulla sitten suorinta tietä takaisin. Mies nojasi katulamppuun ja laittoi kätensä maastokuvioisen takkinsa taskuun. Hän veti syvään raitista ilmaa henkeensä. Tai niin raitista kuin se vain oli. Ilmassa oli pakokaasun ja tupakan haju, johon hän oli jo tottunut. Se oli nykyään hyvin kotoinen, vaikka tänne tullessaan hän muisti kuinka hän vihasi tuota ilmaa. Kaikkeen tottuu aikanaan. Erwin tutkaili ympäristöä sivusilmällä pitäen kehonsa täysin liikkumattomana. Hän kuunteli jokaista ääntä, jonka ympäriltä kuuli. Hento tuuli liikutti maahan heitettyjä roskia kahisten ja hän pystyi kuulemaan jonkin kulkukissan kolistelevan roskiksessa. Ainakin hän kuvitteli sen olevan kulkukissa, vaikka ei hämmentyisi, jos se olisi ihminen.
|
|
|
|
Post by saleisha on May 26, 2015 16:21:46 GMT
Campbell eteni melko vikkelään laajaa tietä päässään kaikkea muuta kuin vedenpitävä suunnitelma siitä, mitä mies olisi tekemässä, kun olisi ylittänyt jengien välisen näkymättömän rajamaan. Toistaiseksi hän oli periaatteessa niin sanotulla ”ei kenenkään maalla”, jossa liikkuminen voisi jo pelkästään olla eräänlainen riski – varsinkin kun askeleet oli suunnattu suoraan vihollista kohti ja yksi heistä oli paraatipaikalle todistamassa heidän alueellensa tunkeutumista. Heikkohermoisena kaverina Gabriel saattaisi ainakin reagoida melko suuresti, jos näkisi kotiovellaan väärän ihmisen. Miehelle ei riittäisi pelkkä sanallinen varoittelu ja alueelta pois pyytely, hän olisi varmasti turvautumassa fyysisiin keinoihin. Kaikki tiesivät alueen rajoista ja että niitä rikkomaan ei lähtenyt kukaan, joka tahtoi säilyttää nahkansa. Niin uhoava Gabriel kuitenkin vain oli yhä etenemässä, vaikka mielessä kummitteli tiedot siitä, mitä hän itse tekisi jos olisi tuon rakennuksen sisällä ja katsoisi jonkun epätoivotun vieraan lähestymistä. Viisauden ääni kuitenkin oli vaimea, kun pääkopan täytti suuremmalla äänellä miestä eteenpäin painostava ääni.
Mies oli kuullut Tanyan hiljaisen äänen, mutta ei ollut ottanut selvää naisen sanoista. Jengitoveri oli kuitenkin ilmestynyt hyvin pian miehen vierelle otettuaan tuon kiinni ja käveli nyt miehen kanssa samaa tahtia yhtenä rintamana eteenpäin. Gabrielilla oli itsevarma olo, kuten lähestulkoon aina. Olemuksestaan hyvin ylpeänä aina, hän kantoi itsensä pitkänä ja jatkoi matkaan tuntien tarkkailevan katseen itsessään, mutta hän jatkoi matkaan vain eteenpäin kohti kohdetta jättäen yläilmoissa olevan korpin epähuomioon.
”Mitä …”, mies joutui pian ihmettelemään, kun tuntematon esine lensi kaksikon eteen. Gabriel katseli maahan levinneitä tuhansia lasinsirpaleita, jotka eivät kuitenkaan olleet saaneet vahinkoa aikaan Hellhoundseille. Pullon mukana ilmaan levisi ikävä haju, kun pullon sisältö lasinsirpaleiden tavoin levisi nätisti asvaltille muodostaen maahan pisaroiden muodostaman epäsymmetrisen ympyrän. Campbell kohotti katseen korkeammalle, nähdäkseen ikkunalla edelleen kuikkivan naisen kasvoilla virneen, jonka mies olisi tahtonut vain pyyhkiä pois. Sen mies olisi varmasti empimättä tehnytkin, mikäli nainen olisi seissyt vain muutaman askeleen päässä eikä korkealla mieheltä saavuttamattomissa.
”Huti”, mies huikkasi melko äänekkäästi, ensimmäistä kertaa siten, että korppikin kuuli. Campbell oli joutunut pysähtymään lasipulloepisodin jälkeen, mutta ei aikonut missään nimessä perääntyä, vaikka lasipullon alas heittäminen oli varmasti eräänlainen viesti perääntyä. Gabriel näki sen kuitenkin enemmänkin virallisena kutsuna leikkiin. ”Pitääkö tulla lähemmäs, että osuisitkin?” Tummahiuksinen jatkoi pilkaten naisen sihtiä antaen vastinetta naisen virneellä väläyttäen oman hammasrivistönsä.
|
|
|
|
Post by wifix on May 26, 2015 16:24:41 GMT
Tanya Debora Faye -
Toiselta nimeltään Debora laski katseensa kohti maata, askeltaessaan pois ajotieltä. Vain pariksi vaivaiseksi sekunniksi, nuori nainen painautui takaisin omiin ajatuksiinsa. Jos totta puhutaan, hän ei voinut sietää niin sanottua jengielämää. Jo pienestä tytöstä pitäen, oli kiharapää joutunut olemaan kuvioissa mukana aivan vain isänsä vuoksi. Ei nuorta lasta vielä voinut yksin kotiinkaan jättää, ei ainakaan tälläisellä asuinalueella, joten oli hänet otettava mukaan lähes aina isänsä lähtiessä kotoa. Ensinmäisiä kertojaan Faye oli isänsä ja hänen tuon hetkisten kavereidensa kanssa noin neljän vanhana, ja tuon päivän hän muisti kuin eilisen - hiuksensa menettänyt, isäksi kutsuttu henkilö tuli jo varhain aamulla herättämään Tanyan hänen pienestä, vielä silloin vaaleanpunaisesta huoneestaan, kun lapsenvahti ei sopimuksista huolimatta ollut saapunut paikalle. Isähän ei voinut tietenkään kotiin jäädä, joten ainut vaihtoehto oli ottaa tyttö mukaan, ja siitä kaikki tämä saikin aloituksensa. Jos Faye vain pystyisi, olisi hän tehnyt nuorempana kaiken toisin. Hän olisi oppinut olemaan päivät kotona ilman isäänsä, taikka hankkinut ystävän jolle mennä leikkimään isän poissa ollessa. Mutta kaikki tuo oli jo aivan liian myöhäistä.
Lasin rikkoutuminen sai latinon säpsähtämään pois aatoksistaan, katseen siirtyessä alahuultaan hennosti purren edessään komeilevaan, pieniksi sirpaleiksi hajonneeseen lasipulloon. Pieni, kyllästyneen oloinen huokaus livahti naisen huulten lomasta, katseen siirtyessä yläpuolellaan olevaan ikkunaan jopa hieman huvittuneena. Oliko lasipullon tiputus oikeasti paras tapa, jonka korppi oli pienen päänsä sisällä keksinyt? Tuota tekniikkaa Tanya teini-ikään päästessään käytti lähes liiankin usein, aseiden ollessa vielä täysin tuntemattomia nuorelle tytölle - ne eivät vielä tuolloin häntä niinkään kiinnostaneet, toisin kuin nykyään. Katse siirtyi pian takaisin noin parin metrin päässä olevaan mieheen, joka jo heitteli tuttuja kommentteja ikkunassa keikistelevan naishahmon suuntaan. Silmiään nyt pienesti pyöräyttäen, Debora tunki kätensä vaaleansinisten, polvista revenneiden farkkujensa takataskuihin, askeltaessaan kaikessa rauhassa, ilmaan minkään näköistä itsesuojeluvaistoa korppien pihamaalle pakoon kaksikolta. Rauhallisin askelin Faye käveli pitkin epäsiististi rehoittavan nurmikon, pysähtyen rakennuksen nurkalle, katse siirtyen kauempana vielä huonosti näkyvään takapihaan.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 26, 2015 17:35:19 GMT
Ramielle El Leimar Ramielle suorastaan nautti saadessaan katsella hellhoundseja kolmannen ja samalla ylimmän kerroksen ikkunasta. Maasta käsin he eivät voineet tehdä muuta kuin räksyttää, ja talon sisällä heitä odottaisi oikein mukava vastaanottokomitea. Muut Ravenseista olivat ehkä pelaamassa korttia tai nukkuivat, kuten miltei aina tähän aikaan, mutta yksi ainut kutsu ja he kaikki tulisivat paikalle pidellen aseita hyppysissään. Mutta Ramielle ei kokenut vielä tarvetta kutsua ketään paikalle, mieluummin hän antoi konfliktin kypsyä kaikessa rauhassa. Miespuolinen hellhound avasi suunsa, ja Ramielle koki tuon ivailun melkeinpä mieltäylentävänä. Pieni kina jengien kesken toisi edes jotain väriä Ramiellen tylsään, harmaaseen päivään. Nainen hymähti hiljaa itsekseen. Hän ei pitänyt mitään kiirettä, päinvastoin hän toimi ärsyttävän hitaasti ja laiskasti, ja venytti kerran niskaansa kallistamalla päätään puolelta toiselle. Vielä kerran laiskasti maiskautettuaan suutaan hänen ilmeensä kirkastui, ja hän vihelsi iloisesti hellhoundia luokseen. ’’Tänne poika!’’, hän sanoi kuin koiralle ja katsoi hellhoundia odottavasti. Ramiellen puolesta oli sama vaikka nuo ryntäisivät sisään tapattamaan itsensä, kunhan hänen ei itse tarvitsisi liata käsiään. Kyse ei ollut siitä, ettei hän osaisi, mutta sen sijaan häntä laiskotti. Kun oli viettänyt jengeissä puolet elämästään, sitä mieluummin vain katseli sivusta ja antoi nuorempien hoitaa homman kotiin. Ja jos nuoremmat vaikuttivat jäävän alakynteen, Ramielle tarttui aseisiin. Kaksikymmentäkuusi vuotta ei ehkä kuulostanut paljolta, mutta Detroitin vaarallisimmilla alueilla vietettynä, se oli varsin kiitettävä ikä. Monet eivät eläneet tai kestäneet jengeissä vuotta kauempaan. Jotkut lähtivät, jotkut potkittiin ulos ennen aikojaan. Mutta Ramielle oli selvinnyt, ei tosin ilmaiseksi. Jengielämä muovasi hänestä välinpitämättömän, kyynisen ja turmeltuneen sielun. Mutta välinpitämättömyys oli myös hänen aseensa, hän oli vakaa ja rauhallinen, maltillinen ja järkkymätön. Ramielle jäi mielenkiinnolla odottamaan hellhoundsien seuraavaa siirtoa. Ehkä nuo ymmärtäisivät lähteä, ehkä jäisivät räksyttämään. Ei hän pitänyt mahdottomana sitäkään, että nuo rynnisivät sisään tai keksisivät jotain muuta typerää.  |
|
|
|
Post by saleisha on May 26, 2015 18:01:12 GMT
Saman tien, lopulta Ravensin reagoitua, Gabrielin virne hävisi kasvoilta ihan toiseen suuntaan. Campbell oli niin heikko häntä halvennettaessa eikä osannut ottaa naisen vihellyksiä ja hänen viittaustaan koiraan viileästi. Edelleen nainen oli turvassa mieheltä – tai toisin päin – heidän välisen etäisyyden takia, mikä turhautti yhä miestä. Mies jäi aloilleen virnistelemään hallitsemattomaksi käyvän vihansa peitteeksi naiselle, mutta otti sitten pian mallia ystävättärestään, joka kylmän viileästi ja välinpitämättömästi jatkoi matkaansa vain sen kummempia huomioita yläkerran naiselle jakamatta. Gabriel päästi huvittuneen tuhahduksen, kunnes siirsi katseensa naisesta seuratakseen Tanyaa, joka oli melkein jo hävinnyt talon nurkan taakse. Ripein askelin mies saavutti naisen, jonka kuitenkin ohitti astellessaan peremmälle pihalle Tanyan pysähtyessä kulmalle. Gabriel alkoi uteliaasti silmäilemään aluetta, jolla ei ollut aikaisemmin ollut ja sen vieraus varmasti saisi monen hälytyskellot hälyttämään, mutta eivät Gabrielin kelloja – mikäli hän sellaiset edes omisti.
Mitään nähtävää ei oikein ollut, takapiha oli nimittäin melko autio lukuun ottamatta muutamaa ränsistynyttä puutarhakalustetta. Ei Campbell osannut sanoa, mitä olisi toivonut tai olettanut entuudestaan löytävänsä. Ehkä jonkun asevaraston, joka olisi paljastanut tietoja organisaation voimavaroista, mikä olisi ollut Hellhoundseille varsin hyödyttävää tietoa. Toisaalta, jos he olisivat nähneet jotain heidän silmilleen sopimatonta, olisi heidän retkensä päättäminen pienenä viattomana seikkailuna varmastikin mahdotonta ja paikalta poistuminen voisi olla hankalampaa ilman kunnollista yhteenottoa.
Gabriel pyörähti ympäri tutkaillen rakennuksen takaosaa odottaen, että uloskäyntiin taikka ikkunaan ilmestyisi jotkut kasvot, mutta vielä toistaiseksi ketään ei näkynyt. Rakennuksen etuosan ikkunassa ollut korppi kuitenkaan ei näyttänyt kaipaavan takapihalleen tunkeilijoita, joten hän varmasti olisi parhaillaan hätyyttelemässä omiansa jo liikenteeseen. Huvittunut virne nousi miehen kasvoille, kun hän tiesi että hetkenä minä hyvänsä, joku varmasti tulisi heidät kohtaamaan. Campbell vaivihkaa tunnusteli vasemmalla kädellään alaselkänsä seutumille kätkettyä pistoolia, joka oli ladattuna ja valmiina käyttöön. Mies epäili joutuvansa siihen turvautumaan, mutta periaatteessa jopa toivoi voivansa vetää sen esille. Pienikin tekijä tulisi siis varmasti laukaisemaan miehen refleksin tuoda leikkiin ase mukaan. Gabrielin piti kuitenkin vielä toistaiseksi odottaa, joten hän antoi katseensa kiertää vielä avarassa piha-alueessa jos jokin pistäisi hänen silmäänsä. Mitään uutta kuitenkaan löytämättä, hän päätti tyytyi maassa lojuvaan muoviseen valkoisesta harmahtavaksi kulahtaneeseen puutarhatuoliin. Helhoundsien riveissä palveleva mies innostui noukkimaan kumoon kaatuneen tuolin ja asetteli sen nurmikolle takaisin pystyyn istahtaen lopulta siihen sitten rennosti.
”Tännehän paistaa päivän viimesetkin auringonsäteet”, Gabriel päätyi toteamaan arkipäiväisesti sen verran äänekkäästi, että vielä etäämmällä oleva Tanyakin pystyisi kuulemaan miehen turhanpäiväisen kommentin. Mies sulki silmänsä kasvoillaan hyvin maireaa ja tyytyväistä ilmettä ylläpitäen. ”Hetkenä minä hyvänsä”, hän vain ajatteli odotellessaan kuulevansa oven auki lentämisen ja korppien rääkymisen. Hetkenä minä hyvänsä.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 27, 2015 19:21:48 GMT
Ramielle El Leimar Alhaalla oleva mies näytti tyytyvän vain virnistelemään Ramiellen haukkuihin. Ramielle hymyili vinosti ja kohautti olkiaan piittaamattomasti, hän oli melkeinpä pettynyt, kun hänen ivailuihinsa ei tullutkaan sen enempää vastakaikua. Hänen heittämänsä pullon sirpaleet ja siruset kimalsivat auringonvalossa. Nainen ei osannut päättää oliko näky kaunis vai ei. Lasinsirut tiellä olivat kuin rikkaruohot kukkapenkissä, kauniita omalla tavallaan, mutta silti riesaksi. El Leimar siirsi katseensa takaisin tunkeutujiin. Hänen tummanvihreät silmänsä kaventuivat näyttäen uhkaavilta, vaikka hän oli enemmänkin kiinnostunut noiden kahden aikeista, jotka ottivat askelia kohti takapihaa. Ramielle joutui työntämään päänsä ikkunasta nähdäkseen mitä hellhoundsit puuhasivat, mutta he ehtivät kadota talon kulman taakse. Nainen kohotti kulmiaan vaivaantuneena, mitä ihmettä hellhoundsit luulivat löytävänsä ravensien takapihalta? Ramielle hymähti ja vetäytyi ikkunan ääreltä astellen kohti huoneen läntisen seinän ikkunoita. Hän pysähtyi vaistonomaisesti nähdessään pöydällä lepäävän pistoolin. Hän ei uskonut joutuvansa käyttämään sitä, mutta työnsi sen siitä huolimatta taskuunsa. ’’Ei vara venettä kaada’’, nainen mietti ja asteli läpi puisen, narisevan lattian. Läntisen puolen ikkunat olivat vanhoja, mutta ehjiä ristikkoikkunoita, jotka pysyivät kiinni pienen metallisäpin ansiosta. Ramielle avasi hiljaa ikkunan, ja odotti pienen hetken ennen kuin työnsi päänsä siitä ulos, lähinnä siksi, ettei tahtonut tulla heti ammutuksi. Ramiellea nauratti, kun hän näki hellhoundin istuvan kuluneessa puutarhatuolissa. Nauramisen sijaan hän kuitenkin tyytyi vain virnuilemaan ikkunassa. Tunkeilijat saisivat kiittää onneaan siitä, että Ravensien vahdissa sinä hetkenä istui nimenomaan Ramielle, sillä joku muu jengistä olisi varmasti jo pistänyt show’n käyntiin. |
|
|
|
Post by obrien on May 28, 2015 3:50:28 GMT
Mis hitossa täs roolipelissä mennää
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 28, 2015 11:32:01 GMT
Mis hitossa täs roolipelissä mennää tanya ja gabriel on tunkeutunu ravens-jengin takapihalle ja ramielle stalkkii niit ikkunasta ei täs oikeestaa muuta kertomisen arvosta taida olla :D |
|
|
|
Post by obrien on May 28, 2015 13:40:57 GMT
Valecia Edmond Edurne -
Tummaverikkö räväytti silmänsä auki, ilmeisesti hän oli nukahtanut sohvalle. Ruskeasilmäinen venytti käsiänsä, haukotellen. Hän nousi sohvalta haukotellen, kävellen ikkunan viereen, missä ilmeisesti Ramielle katseli ulos ikkunasta. Valencian katse kävi ikkunasta maahan, jonne Ramielle(?) katsoi. Ravensien johtaja huomasi Hellhoundsin kaksi jäsentä, Tanyan sekä Gabrielin. Sinä hetkenä tummaverikköä ei oikein kiinostanut mennä työntämään nokkaansa asiaan, vaikka kaksi Hellhoundislaista oli tullut takapihalle.
''On noilla otsaa'', hän mumisi huokaisten, katsoen Ramiellea. Edmond toisella nimellään tunnettu laski kätensä ikkunan laudalle, alkaen naputtelemaan lautaa kolmella sormella, seuraten tilannetta. Väsyneenä Edurne ei alkanut tekemään äkkipikaisia johtopäätöksiä, sillä ne eivät johtaneet mihinkään järkevään. Mies siirsi katseensa takaisin ikkunasta ulos kaksikkoon.
Valencia tuhahti, miten kaksikolla olikin otsaa saapua Ravensien takapihalle. Toivottavasti kaksikko ymmärsi, sen ettei he selvin nahoin saavu omalle puolelle, sen johtaja lupasi itselleen. Edurne katsoi ruskeilla silmillä kaksikkoa tarkasti, seuraten heidän liikkeitään ja kuunellen noiden puheita. Tummaverikkö katsoi enimmäkseen latinolaista naista, Tanyaa. Nainen näytti aika kauniilta ja arvaamattomalta, niin kuin asia oli. Valencia piti Tanyaa melko vaarallisena sekä helposti suuttuvana. Tummaverikkö onnistui aina saaman show'n pystyyn tavalla tai toisella, joka oli aika harmillista sekä huvittavalta.
''Mitä nätti lintu ja harakka täällä tekevät?'', brunette huudahti virnuillen, haroen hiuksiaan. Harakalla mies tarkoitti Gabrielia ja nättillä linnulla hän tarkoitti tietenkin Tanyaa. Valencialla oli tapana kutsua Tanyaa nätiksi linnuksi, ihan vain ärsytyksen vuoksi. Mies huokaisi syvään, tylsyyden merkiksi.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 28, 2015 14:20:33 GMT
//roolin varmaa täs illalla
|
|
