|
|
Post by wifix on Jun 13, 2015 19:09:03 GMT
Tanya Debora Faye -
Sen verran viisautta löytyi jopa Fayen pään sisältä, että hän ei rynnännyt muiden tavoin sisälle rakennukseen - he saisivat riidellä kaikessa rauhassa, latino puolestaan tutkisi paikkoja hieman sillävälin. Muiden kadotessa siis sisälle vanhaan, ränsistyneeseen rakennukseen, Tanya kohdisti askeleensa vanhaa, maalaamatonta vajaa kohden. Se ei näyttänyt millään tapaa erikoiselta, mutta kaikki kannatti aina varmistaa, varsinkin silloin kuin ovessa roikkui upouusi munalukko. Hieman harmaan hupparinsa hihoja ylöspäin nykäisten Debora asettui lähemmäs vajaa, kiertäen sen rauhallisin askelin ympäri. Vajan oikealla seinustalla komeili lasinsa menettänyt, laudoilla umpeen hakattu ikkuna, noin naisen hartioiden korkeudella. Alahuultaan hennosti puraisten Faye asetti kätensä varovaisesti yhdelle laudoista, heiluttaen sitä hieman - se lähtisi helposti repäisemällä pois paikoiltaan, puut olivat jo vuosien varrella lahonneet huomattavan paljon. Latino painoi kätensä tiukasti ikkunan päälle hakattuun lautaan, repäisten sen irti alta aikayksikön, ja näin kävi myös sen yläpuolella olleen, lähes yhtä lahon, hieman vihertyneen laudan pätkän.
Debora laski kätensä ikkunan reunalle ja kuroitteli hieman nähdäkseen vajan sisällön täysin. Pieni, turhautunut huokaisu livahti kiharapään huulten lomasta kuin pakostakin, vajan pitäessä sisällään vain ja ainoastaan ruostuneena ruohonleikkurin, ja pari vaivaista haravaa.
Korvissa kajahtavat laukaukset saivat Tanyan aivot jälleen käyntiin, katseen kääntyessä takaisin rakennusta kohti. Hiljaa kiroten latino vetäisi aseensa esille, lähtien rauhallisin, mutta varmin askelin kävelemään pois pihalta. Katse liikkui pitkin asunnon ikkunoita, ikään kuin etsien jotakin. Alahuultaan tiukasti purren Faye askelsi kuitenkin pian takaisin kadun varteen, josta pihalle oli saapunutkin.
/tulipa tökeröä apua
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jun 14, 2015 17:07:25 GMT
voi voi voi, älkää kuolko nyt
|
|
|
|
Post by MayMay on Jun 14, 2015 18:21:28 GMT
Koitetaan jos pääsis mukaan: LOMAKE - The Ravens - ♀ - Cameron "Cam" Ivy Krevilds - 26 - Hetero - MayMay - Kirjotan muuta kohdan, jos jaksan kohta ja kuva tossa alhaalla... Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Jun 14, 2015 19:41:47 GMT
Koitetaan jos pääsis mukaan: LOMAKE - The Ravens - ♀ - Cameron "Cam" Ivy Krevilds - 26 - Hetero - MayMay - Kirjotan muuta kohdan, jos jaksan kohta ja kuva tossa alhaalla... View Attachment mukana, lisään kun meen koneelle  + joku vois mahdollisuuden tullen tunkasta hahmonsa tanyan luo, en nyt oikein tiä mitä tekisin sillä |
|
|
|
Post by MayMay on Jun 15, 2015 17:11:13 GMT
Camille kelpais seura, jos sellasta löytyis?
|
|
|
|
Post by wifix on Jun 15, 2015 19:17:23 GMT
Camille kelpais seura, jos sellasta löytyis? tunkase tanyan luokse |
|
|
|
Post by wifix on Jun 17, 2015 10:46:30 GMT
noniin uppia puppia vai pitääkö tulla yksityisviesteillä hiillostamaan
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jun 18, 2015 13:52:29 GMT
mm, jos torvelo ei rooli niin roolin sitten varmaan ramiellella jtn
|
|
|
|
Post by wifix on Jun 18, 2015 14:47:35 GMT
mm, jos torvelo ei rooli niin roolin sitten varmaan ramiellella jtn roolippa sillä, jos mäkin saisin edes jonkinlaista roolittavaa tanyalle D: |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jun 18, 2015 15:50:00 GMT
mm, jos torvelo ei rooli niin roolin sitten varmaan ramiellella jtn roolippa sillä, jos mäkin saisin edes jonkinlaista roolittavaa tanyalle D: ourait, alan kirjottelee.. tosin hääräilen tässä välillä kaikkee muutakin joten voi vähän kestää |
|
|
|
Post by wifix on Jun 18, 2015 15:51:46 GMT
roolippa sillä, jos mäkin saisin edes jonkinlaista roolittavaa tanyalle D: ourait, alan kirjottelee.. tosin hääräilen tässä välillä kaikkee muutakin joten voi vähän kestää juups, ihan rauhassa 8) |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jun 18, 2015 20:35:19 GMT
Nainen vihasi paikallaanoloa. Hän vihasi toimettomuutta, kykenemättömyyttä ja kaikkea mikä esti häntä täyttämästä velvollisuuksiaan. Nojatuolissa istuminen avuttomana raajarikkona ei sopinut Ramiellen kaltaiselle, oman arvonsa tuntevalle naiselle lainkaan. Hän alkoi käydä kärsimättömäksi kivun yhä yltyessä haavoittuneessa jalassaan. Kalpeat sormet hapuilivat pöydältä puukkoa, ja hetken kurottelun jälkeen hän sai otteen kahvasta. ’’Älä katso’’, Ramielle kehotti vieressään oleskelevaa Valenciaa ’’tästä tulee rumaa.’’ Ramielle kietaisi tummanpunaisen huivin pois kaulastaan, ja sitoi sen tiukasti polvensa alapuolelle, jottei vuotaisi kuiviin. Hän puraisi vielä kerran epäröiden alahuultaan, ennen kuin upotti puukon terän syvälle omaan lihaansa. Hänen kasvojensa ilme vääristyi irvistykseksi. Luodin kaivaminen ulos sattui aivan helvetisti, vaikka Ramielle oli kokenut paljon pahempaakin. Naisen epäonneksi luoti oli hajonnut kolmeen osaan, joiden terävät reunat tuntuivat raatelevan häntä sisältäpäin kuin nälkäiset villieläimet. Sirpaleiden tonkiminen ulos ei kestänyt kauaa, sillä homma oli Ramiellelle jo ennestään tuttua, eikä hän kivun takia tahtonut pitkittää sitä yhtään sen enempää, kuin oli pakko. Ampumisia sattui harva se päivä, ja Ramielle oli saanut tonkia luoteja muidenkin kuin itsensä nahasta. Ramielle tarttui pöydällä lojuvaan pulloon, joka oli miltei täynnä kirkasta nestettä. Hän kiersi korkin auki, ja nuuskaisi pullon kaulaa varmistaakseen, että neste oli puhdasta viinaa, eikä kenenkään omia seoksia. Sitten hän kaatoi nestettä pienen määrän pullon korkkiin, ja korkista hän kaatoi sitä haavaansa. Ramiellen oli vaikea olla huutamatta, kun alkoholi poltteli hänen jalassaan. Desinfiointi ei kuulunut hänen lempiharrastuksiinsa, mutta se oli välttämätöntä, ellei tahtonut ällöttävää, märkivää haavaa, joka altistaisi hänet ties minkälaisille sairauksille. Nainen oli nähnyt mitä oli tapahtunut ihmisille, jotka kivun takia kieltäytyivät puhdistamasta haavojaan. Itsepäisesti Ramielle meni puoliksi nilkuttaen, puoliksi toisella jalalla pomppien pienen metallisen kaapin luokse, jossa säilytettiin lääkkeitä, ensiaputarvikkeita ja kaikkea muuta sellaista, mitä saattoi tarvita haavoittuneiden hoitamiseen. Nainen etsi lääkepurkkien seasta rullan sideharsoa, linkutti takaisin nojatuolille, ja kääri sidettä jalkansa ympärille muutaman kierroksen, kunnes koki sen riittävän. Ramiellen lääketieteelliset taidot olivat kaukana ammattimaisesta, mutta hän koki ne riittäviksi. Auringonsäteiden tilalle oli tullut iltahämärä. Kellon viisarit lähestyivät uhkaavasti sitä hetkeä, jolloin saattaisi julistaa yön kirjaimellisesti alkaneeksi, ilman että kukaan kyseenalaistaisi sitä. Yön mukana laskeutuisi myös kylmyys, jota Ramielle haavoittuneena viimeiseksi kaipasi. Nainen huokaisi syvään ja tunsi olonsa helpottuneeksi, kun oli viimein saanut jalkansa hoidettua. Enää hän voisi vain odottaa, että aika parantaisi haavat ja jättäisi jäljelle haalistuneet arvet, vuosien sumentamat muistot, jotka vanhuuden päivillä nekin unohtuisivat. Jos aika vain kuluisi nopeammin… Ramielle nousi vaivaisesti ylös toisen jalkansa varassa. Hän nilkutti pohjoisen ikkunan ääreen, josta saattoi nähdä kadulle, jolla mitä luultavimmin olisi autiota. Nainen siirsi lähellään olevan tuolin ikkunan ääreen, ja istuutui sille. Hän mutisi jotain katkerasti ja jäi vaanimaan jalkakäytävää päämajan suojista kuin korppikotka. Yllätyksekseen hän sattui näkemään naisen hahmon kadunvarressa, muttei tunnistanut sitä Domitienneksi, joka oli ampunut häntä. Sen sijaan kyseessä oli epäilemättä se hellhound, joka oli jäänyt norkoilemaan ravensien pihalle sillä välin, kun muut pyörittivät omaa show’taan sisällä talossa. El Leimar hymähti huvittuneesti ja sytytti tupakkansa sillä samaisella punaisella sytkärillään, jolla oli aikoinaan 16-vuotiaana sytyttänyt ensimmäisensäkin. Se oli ainoa esine, joka hänellä oli säilynyt niin pitkään. Mutta nyt naisen ajatukset juoksivat jossain kaukana punaisesta sytkäristä. Hänen tummat, vihreät silmänsä kapenivat mietteliäästi ja peittyivät savun taakse. Jokin outo, vanha vihan ja katkeruuden siemen tuntui puhjenneen hänen sisässään. Ehkä se oli se sama ajatus, joka vuosia sitten oli täyttänyt hänen päänsä ja ajanut hänet tekoihin, joita hän ei joskus uskonut koskaan joutuvansa tekemään. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Jun 20, 2015 14:40:42 GMT
Tanya Debora Faye -
Faye katseli ympärillään aukeavaa katua, käyden katseellaan sen jokaisen nurkan lävitse - ainakaan vielä havaittavissa ei ollut hyökkäysvalmiuteen asettautuneita jengiläisiä, joten päätelmien mukaisesti mitään niinkään vakavaa ei ollut vielä naisen onneksi tapahtunut. Helpoittunut, pienehkö hymy nousi hänen kasvoilleen, laskiessaan asettaan pitelevän kätensä alas, ote aseeseen kuitenkin pysyen yhtä tiukkana kuin vielä hetki sitten. Katse palasi pian edessään olevaan rakennukseen, jonka takapihalta hän oli livahtanut vasta hetki sitten. Latino käänsi katseellaan talon jokaisen nurkan ympäri, pysähtyen yläkerran ikkunan luokse. Silmiään hieman tihristäen, saattoi kiharapää tunnistaa juuri ja juuri ikkunan äärellä oleilevan naisen, pieni irvistys palaten kasvoilleen - hän ei voinut sietää Ramiellea, luultavasti itsevarman luonteensa takia, tai sitten syy liittyi johonkin aivan muuhun.
"Onko hyvätkin maisemat?" Debora kysyi äänenvoimakkuuden kohotessa hieman normaalista, jotta nainen varmasti kuulisi toisen sanat, jotka kajahtivat ilmoille lähes välittömästi hänen siirrettyään katseensa ulos. Pieni, ärsyttävä virne leikitteli Tanyan huulilla, kiertäessään kiharoita hiussuortuviaan toisen kätensä etusormen ympärille, toisessa kädessään puristaen tiukasti omaa asettaan.
/tökeröä
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Jun 21, 2015 13:40:02 GMT
roolin tänään kunhan oon vähän selvittäny päätäni
|
|
|
|
Post by obrien on Jun 21, 2015 18:18:05 GMT
eh, tota mitäs täällä tapahtuu
oon ollu epäakti, koska öö
|
|
+ joku vois mahdollisuuden tullen tunkasta hahmonsa tanyan luo, en nyt oikein tiä mitä tekisin sillä
