1. mulla on tylsää
2. korona vituttaa
Joten kirjoitan tähän saatana elämäntarinani kouluajoiltani, koska voi vittu häpeän itseäni
Siis olin jo alakoulussa sellanen et oli pakko olla ✨parempi kuin muut✨ joten kuuntelin vitusti klassista musiikkia ja sit leveilin sillä kuinka paljon tiesin Mozartin elämästä. Soitin kerran luokan levyraadissa Mozartin
Hostiaksen (oottakaas ku basso tippuu 2:17!!!)ja olin loukkaantunut ku kukaan ei arvostanu (tää oli tyyliin 3. luokalla :DDD)
Sit anime tapahtui. Ja muistan ku mun yks opettaja sano et "älä sitten Jutta katso mitään k18-animea" (tarkoitti siis suoraan hentaita) ja nauroin itekseni koska olin kattonu just
Elfen Liedin (älkää avatko jos ette kestä verta ja suolenpätkiä) ekan jakson koska olin edgy.
Täs jossain kohtaa rakastuin myös Mewiin koska mun serkku laitto mulle mesessä niiden biisistä
White Lips Kissed japaninkielisen version koska olin roskaa. Tää tulee olemaan relevantti myöhemmin.
Kerran vitosluokalla multa tuli menkkaveret housuista läpi tuolille ja menin tunnin jälkeen itkemään opettajalle ja sanoin sille, et "ku mulla on nyt ne kuukautiset" niinku se ope ei tietäis, mitkä menkat on.
Ja koska olin löytänyt animeista ensimmäisenä Inuyashan niin löysin sitä kautta mun lempilaulajan BoAn. Ja siis jumalauta BoA oli mun
uskonto nelosluokalta öö... minneköhän asti? Seiskaluokalle? Ja tein kaikki esitelmät aina BoAsta ja soitin sen musiikkia ja lauloin mukana ja ai saatana se kyllä oli hyvää aikaa se. Tajusin olevani puoliksi lesbo koska BoA.
Tajusin mitä yaoi on myös joskus tällöin. Voi saatana. Tää on tärkee myöhemmin.
Kaze to Ki no Uta tuhos mun tunteet aikoinaan.
Noniin sit alkoi yläkoulu ja elämä meni pilalle. Okei, elämä oli jo pilalla siinä kohtaa kun täytin 12. Mut se suorastaan syöksylaski. Ja sitten sitä vasta sitten oltiinkin kunnon elitistejä. Mun musiikkimaku oli parasta paskaa koska tässä kohtaa olin täysin rakastunut Mewiin ja siis en oikeesti kuunnellu mitään muuta. Ja ajattelin et mun ikäiset oli ihan hirveen lapsellisia ja ite olin vähintään 10 vuotta vanhempi kuin kukaan muu.
Kuuntelin valehtelematta kuukauden vain ja ainoastaan Mewin
Introducing Palace Players -biisiä. En tiedä miten tein sen.
Okei. Yaoi. Voi saatana. Jos ootte joskus täällä ajatellu et "voi saatana toi Jutta on ärsyttävä noiden McLennoniensa ja PAUL HIPLAA JOHNIN PEPPUA -aiheidensa kanssa" niin. Siis. Jos se on Fukushima niin yläkouluajan Jutta on Tšernobyl. Sanotaan vaikka se et kun mun luokan pojat oli vaan poikii ja repi toisiltaan kiusallaan housuja jalasta niin kiljuin vieressä. Ei vittu.
McLennonista mieleeni että löysin Beatlesit koska The Beatles Rock Band. Pelattiin sitä kaverin luona ja olin mesmeröityny koska niillä oli sellanen kunnon kotiteatteri ja muistan vieläki miten upeelta Lucy in the Sky with Diamonds näytti. Ja se
alkuanimaatio herraisä. Ja voi jumalauta sinne suohonkin sitten upottiin kunnolla. Pistin kaveritkin katsomaan
Help!-elokuvan mut kukaan niistä ei ymmärtäny mitä hauskaa siinä oli.
Rippileirillä meidän piti kirjottaa postia salaiselle kirjekaverille ja niitä kirjeitä sai kirjottaa muutenkin. Joten kirjotettiin yhen kaverin kanssa toisillemme McLennonia.
Rippileirillä.Oon kirjottanu yhden ainoan tekstin, johon oon ollu 101% tyytyväinen. Ja se oli fanfic. Sen pääosissa oli Mewin Jonas Bjerre ja Musen Matt Bellamy. Koska se oli mun ja mun ex-kaverin crack ship. Sen nimi oli Risteily ja nimensä mukaan se sijoittui risteilylle. Ne pani uima-altaassa jossain kohtaa. Haluisin lukea sen vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen mut rip koska mun ex-kaverin iskä oli hirvee homofoobikko ja muutenki kyseenalanen ja se välillä ratsas sen mun kaverin läppärin ja sit kerran mun kaveri tiesi et se tulee ratsaamaan sen ja sen oli äkkiä pakko poistaa kaikki kyseenalainen. Ja mun kone oli hajonnu. Rip Risteily.
Menin IB-lukioon enkä koskaan puhunu tunneilla mitään jos ei ollu pakko koska sosiaalinen ahdistus yläkoulun jäljiltä. Ihastuin kahteen ruotsinkieliseen poikaan (toinen oli nallekarhu ja toinen hujoppi). Hujopille laitoin rakkauskirjeen sen kirjalokeroon :DDDDDD En saanut vastakaikua.
Tl;dr: elämä on kärsimystä ja sitten kuolee.
