Post by Jp on Oct 27, 2018 14:29:21 GMT
Sain inspiraation tekstiini serkkuni ex-miehen itsemurhasta. Päätin sit julkaista tekstin tänne. Teksti sisältää viittauksen itsemurhaan joten sen ikäraja on K11. En käyttänyt beetaa, joten julkaisen tekstin sen alkuperäisessä ulkoasussa. Laittakaa palautetta kunhan ehditte, onhan tämä sentään ensimmäinen novellini.
Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava
Maanantai. Toteutan kaikki ne tyypilliset arkirutiinit kuten aina. Herään, keitän kahvit, avaan television, lähden töihin. Töiden jälkeen palaan tietysti töistä, haen lapset tarhasta, laitan ruuan, syömme, luen iltasadun sekä painun itsekin nukkumaan. Kuten tavallista, tämäkään yö ei ole poikkeus: näen painajaista. Painajaisessa sinä jahtaat minua, nalkutat minulle niistä lukuisista virheistä, jotka minä olen tehnyt elämäni aikana. En muka osaa pysyä poissa vaikeuksista, sooloilen kuten nuorempanakin vietettyäni yöni putkassa.
Tiistai. Herään jälleen uuteen aamuun, aamuun jonka koittoa odotin vähiten. Pomo soittaa, sain kuulema potkut joten työpaikalla minua ei kaivata. Huokaisen syvään ja istahdan olohuoneen sohvalle. Kaivan esiin vanhan valokuva-albumin, jossa on hääkuvamme. Olit silloin iloinen, hymyilitkin jopa. Toisin minä en hymyillyt, en enää.
Lauantai. Viikonloppu alkoi. Olin käynyt eilen Alkossa, ihan vain tavan vuoksi. Jututin myyjää, kertoi lähtevänsä lomalle perheensä luo. Siskoni oli yrittänyt soittaa minulle kolmesti. En vastannut kertaakaan. Kaveri oli yrittänyt pistää viestiä, en avannut sitä. Entinen pomokin oli yrittänyt soittaa, en vastannut hänellekään. Avasin päivän lehden. Lukaisin uutiset ja kuolinilmoitukset. Pysähdyin. Lukaisin uudelleen. Itkin. Kaivoin esille vanhan hääkuvan sekä vanhan revolverin. Etsin käsiini luodin ja latasin aseen. Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava. Pistin rekyylin pyörimään. En kestänyt tätä enää.
Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava
Maanantai. Toteutan kaikki ne tyypilliset arkirutiinit kuten aina. Herään, keitän kahvit, avaan television, lähden töihin. Töiden jälkeen palaan tietysti töistä, haen lapset tarhasta, laitan ruuan, syömme, luen iltasadun sekä painun itsekin nukkumaan. Kuten tavallista, tämäkään yö ei ole poikkeus: näen painajaista. Painajaisessa sinä jahtaat minua, nalkutat minulle niistä lukuisista virheistä, jotka minä olen tehnyt elämäni aikana. En muka osaa pysyä poissa vaikeuksista, sooloilen kuten nuorempanakin vietettyäni yöni putkassa.
Tiistai. Herään jälleen uuteen aamuun, aamuun jonka koittoa odotin vähiten. Pomo soittaa, sain kuulema potkut joten työpaikalla minua ei kaivata. Huokaisen syvään ja istahdan olohuoneen sohvalle. Kaivan esiin vanhan valokuva-albumin, jossa on hääkuvamme. Olit silloin iloinen, hymyilitkin jopa. Toisin minä en hymyillyt, en enää.
Lauantai. Viikonloppu alkoi. Olin käynyt eilen Alkossa, ihan vain tavan vuoksi. Jututin myyjää, kertoi lähtevänsä lomalle perheensä luo. Siskoni oli yrittänyt soittaa minulle kolmesti. En vastannut kertaakaan. Kaveri oli yrittänyt pistää viestiä, en avannut sitä. Entinen pomokin oli yrittänyt soittaa, en vastannut hänellekään. Avasin päivän lehden. Lukaisin uutiset ja kuolinilmoitukset. Pysähdyin. Lukaisin uudelleen. Itkin. Kaivoin esille vanhan hääkuvan sekä vanhan revolverin. Etsin käsiini luodin ja latasin aseen. Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava. Pistin rekyylin pyörimään. En kestänyt tätä enää.
