LU(UK)KU 3 - Osa 3Kattikokous oli sovittu tälle päivälle tasan kello 12:00 pidettäväksi.. Eli noin kymmenen minuutin päähän. Vanilijallinen, ja hänen vahdittavansa, tai ’’vankinsa’’, kuten sir Renak olisi asian ilmaissut, kävelivät kohti ruokasalia, jossa kokous oli määrätty pidettäväksi. Siihen osallistuisi jokainen katiston katti. Vanilijallista ajatus huolestutti, mutta sir Renak hymisi huolettomana hänen vierellään - ja se jos mikä ärsytti moraaliupseeria.
’’Olisit jo hiljaa!’’, Vanilijallinen parahti ja sir Renak vaikeni välittömästi...nolostuneena? Vanilijallinen kurtisti kulmiaan, moinen käytös ei ollut Renakille lainkaan tyypillistä. Nyt kun hän mietti, sävelmä oli ollut jokseenkin tuttu....
’’Et kai sinä juuri hyräillyt-’’
’’EN!’’, Renak älähti. Hän ei missään nimessä hyräillyt joululauluja.
....Kattikokouksessa:
’’Hiljaisuutta, pyydän’’, Kapteeni Candypompom sanoi keskelle hälisevää salia. Hänen pyynnöllään ei ollut juuri vaikutusta.
’’Dame pyysi HILJAISUUTTA!’’, Sir Renak karjaisi hänen vierestään ja iski nyrkkinsä pöytään. Koko sali vaikeni välittömästi.
’’Kiitos’’, Candypompom sanoi. Renak nyökkäsi mykkänä, otti kulauksen hänelle ojennetusta vesilasista, ja istuutui.
’’Olemme kokoontuneet tänne tänään kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta’’, Candypompom siirsi katseensa muistiinpanoihinsa, ’’Kattila ja joulu’’
Hälinä täytti salin jälleen. Melusta saattoi erottaa sellaisia lausahduksia, kuin ’’Mitään sellaisia ole olemassakaan!’’ ja ’’Koulu? Sanoiko hän koulu?’’
Sir Renak paukutti pöytää vasten suolasirotinta kuin tuomarinnuijaa. Sali vaikeni jälleen.
’’Vanilijallinen, ole hyvä ja kerro aiheesta enemmän’’
Vanilijallinen asteli salin korokkeelle ja nosti taskustaan punaisen vihkonsa.
’’Tämä vihko, hyvät katiston jäsenet, on historiallinen lähde, jonka löysin kirjastosta viime kuussa. Olen monistanut vihosta 783 kopiota - yhden jokaiselle katiston jäsenelle’’, hän sanoi, ja kokousavustajat pistivät laatikot täynnä vihkoja kiertoon, ’’Tiedän, että siinä kerrottavat asiat tuntuvat epäuskottavilta: lumen peittämä joulumaa, 24 päivää ja 24 yötä kestävä odotus jouluaattoon, jolloin joulukissa tulee ja jakaa kateille lahjoja, joita he ovat osanneet toivoa vain unelmissaan! En itsekään osannut kuvitella saati sitten uskoa moista, kunnes sitten Miopod, jolle kaksi viikkoa sitten myönsin lupakirjan ruuman tutkimiseen, löysi vanhasta tietokoneesta todisteet: kuvatiedostot, jotka näette oheisessa hologrammidiassa’’, hän selosti salissa olevien kattien vilkuillessa vuoroin vihkojaan ja vuoroin salin edessä näkyviä hologrammeja. Tarkkaan ottaen vihkot eivät olleet täsmällisiä kopioita, niissä oli vain olennaisin. Hän oli katsonut sopivaksi jättää pois esimerkiksi mahdollista aarretta käsittelevät kappaleet... Yleisöstä kuului vaativa yskähdys: kysymyksien esittämisestä ei oltu sovittu etukäteen, mutta silti joku tuntematon katti viittasi - joko tietämättömyyttään tai röyhkeyttään.
’’Öh, ole hyvä’’, Vanilijallinen sanoi ja nyökkäsi kattia kohti.
’’Kuka sinne ruumaan tunkeutui eilen? Onko totta, että siellä oli hajotettu tietokone?’’, katti uteli ja sali täyttyi puheensorinasta jälleen, kun mitä villeimmät hypoteesit pääsivät valloilleen. Sir Renak paukutti pöytään jälleen nuij- suolasirotinta.
’’Tämän päivän kokous ei koske eilisiä tapahtumia!’’, Vanilijalllinen sanoi ja havaitsi salin yleisössä Miopodin, jonka ilme oli kärsivä.
’’Mutta sanottakoon, että syypääksi paljastui rotta. Asian ratkaisseelle pioneerikatille on myönnetty ylennys asian johdosta’’, Vanilijallinen jatkoi. Salin koillissiivessä istuvat komppaniakatit hurrasivat, kippistelivät lasejaan ja nostivatpa jotkut jopa ilmaan ylennetyn katin, joka lähti välittömästi crowd surfaamaan läpi salin. Renak oli jo nousta uudestaan, mutta Candypompom asetti tassunsa hänen tassunsa päälle kieltävästi: ’’Antaa heidän juhlia hetki, ovathan he ansainneet sen’’
Iloa kesti noin kahdeksan minuuttia, kunnes järjestyksenvalvojat oli pakko lähettää hillitsemään menoa. Hiljaisuuden palatessa vihdoin paikalle, Candypompom katsoi voivansa jatkaa.
’’Kuka tahtoo ensimmäisen virallisen yleisöpuheenvuoron?’’, hän kysyi. Salillinen tassuja nousi ilmaan.
’’Öhm... Milziu, ole hyvä!’’, kapteeni sanoi ja siirsi katseensa kattiin, joka ei viitannut.
’’Minä? Enhän minä viitannut!’’
’’Tahtoisin silti kuulla, mitä sinulla on sanottavana’’
’’Öh... No tuota. Minusta tämä kaikki on hieman liioiteltua.... 783 vihkoa ja kaikki... Tai siis... Emmehän me tiedä tästä paikasta, Kattilasta, paljoakaan? Tosin jos asiantuntijat ovat lähtemisen kannalla, niin sitten kai minäkin’’, hän selosti, vaikeni ja katsoi ympärillään olevia, kuin varmistusta sanoilleen etsien. Candypompom nyökkäili ymmärtäväisesti.
’’Joten kuulkaamme seuraavaksi asiantuntijoita! Swordsman, ole hyvä!’’, Candypompom vaihtoi puheenvuoroa.
’’Asiantuntija? Olen otettu tästä kunniasta, mutten kutsuisi itseäni asiantuntijaksi, olenhan sentään vain journalisti. Tosin olenhan minä väitellyt itseni professoriksi asiassa jos toisessakin, tähtien välisten etäisyyksien symboliikassa, kissantassujen ainutlaatuisuudessa, tähtimaisematieteessä, kosmisten ilmastoalueiden tutkimuksessa....’’
’’Jatka toki’’, Candypompom sanoi ja kohotti kulmiaan.
’’Krhm, aivan. Ilmeisesti tässä Kattilassa sataa taivaalta lunta? Se tuntuu varsin käsittämättömältä ajatukselta, eihän lumi koskaan sada taivaalta, sitä korkeintaan syntyy pakasteplaneettojen reunoille ja silloinkin se on raskasta ja rumaa! Sen sijaan tässä opuksessa puhutaan täydellisestä lumesta, joka on kevyttä ja leijailee alas pienen pieninä lumikiteinä, joita kutsutaan myös hiutaleiksi. Laboratorioissamme on onnistuttu aikoinaan luomaan kaksi hiutaletta, tai tarkkaan ottaen yksi hiutale ja puolikas: kolmisakarainen lumihiutale. Sikäli jos tämän planeetan kertomukset lumesta pitävät paikkansa, voisi kyseisen planeetan tutkiminen mullistaa koko ilmastotieteen!’’, Swordsman selitti asiasta suurella intohimolla.
’’Hmm. Selvä, varsin mielenkiintoista. Trixie, olisiko sinulla kommentoitavaa?
Trixie, tiedeupseeri sekä hygieniaosaston johtaja nousi seisomaan ja korjasi hieman hihansuunsa asentoa myhäilevästi:
’’Ilmastotiede! HAH, ikään kuin se tässä olisi relevanttia! Kemiantutkimus tässä on se, mitä voimme edistää!’’
’’Trixie hyvä, saanen muistuttaa. ettei tämä ei ole tieteiden taistelu. Tieteiden taistelu pidetään torstaisin’, Candypompom sanoi ja pyöritteli päätänsä ajatellen: ’’Mitä minä näiden kattien kanssa oikein teen?’’
’’Niin, ei toki. Tarkoitukseni ei ollut halveerata Swordsmanin
*tirsk* ilmasto
tieteellisiä tutkimuksia-’’
’’Teidän kemiantutkimus se vasta tieteiden huippu onkin! Kerrohan Trixie, kuinka tiiminne koeputkista shottailu oikein edistyy?’’
’’Se juomapeli ei tapahtunut työajalla!’’, Trixie kivahti puolustuksekseen.
’’Ai niinkö? Mitäköhän Regulus sanoo asiaan?’’, Swordsman jatkoi.
’’ÄLÄ SOTKE REKKUA TÄHÄN!’’
Kuhina alkoi täyttää taas salin, tosin tällä kertaa se tuli tiedekattien pöytien äärestä, ja se oli sävyltään varsin aggressiivista ja sivistyssanoilla väritettyä. Väittelyä jatkui hetki kunnes Candypompom huokaisi ja nyökkäsi merkin aseupseerille.
’’NÖRTIT HILJAA’’, sir Renak vaimensi salin huudollaan juuri ennen kuin rillit olisivat alkaneet lennellä.
’’Krhm, kunnianarvoisa aseupseeri, tarkoittanette varmaankin arvostettuja tieteilijöitä!’’ Candypompom korjaili sir Renakin epäkorrekteja termejä. Yleisössä, tiedekatteja lukuun ottamatta, tirskahdeltiin. Trixie ja Swordsman vilkaisivat toisiinsa tuimina ja istuutuivat takaisin tuoleilleen mieltä osoittavan suurielkeisesti.
Tilanteen laannuttua Candypompom alkoi jälleen jakaa puheenvuoroja.
’’Tämä on ihan typerää. Mitä hyötyä meille lumesta muka on?’’, yksi armeijapöydän kateista kysyi.
’’Lumi on loistava rakennusaine. Siitä voi tehdä esimerkiksi lumibunkkerin, jota kutsutaan igluksi’’, rakennusarkkitehtikatti vastasi kysymykseen.
’’Lumi on kylmää ja pehmeää. Sellaista glitterjäätelöä. Joka sataa taivaalta’’, yksi katti, jonka asiantuntemusala ei ollut täysin selvä, kertoi. Salin menoa sivusta seuraavat katit keskustelivat keskenään sivummalla:
’’Jäätelöä?’’, turvallisuusupseeri Pete toisti, ’’jäätelöä taivaalta?’’
’’Niin se sanoi!’’, Jutta vahvisti.
’’Voi pojat! Me etsitään se paikka!’’, Pete sanoi.
’’Toivottavasti’’, Jutta vastasi, ja he molemmat miettivät jäätelöä.
’’Lumi on selkeästikin tärkeää, mutta tulee ottaa huomioon matkan riskit: matka on pitkä ja vaaroja, etenkin gekkoja, täynnä’’, katiston suurlähettiläs Aino huomautti ’’Ja on varauduttava siihen, etteivät Kattilan mahdolliset asukkaat katso hyvällä, jos vain tunkeudumme heidän planeetalleen lumia viemään!’’
Yleisössä pohdittiin kaikenlaista:
’’Millaisiakohan ne Kattilan asukkaat ovat?’’
’’Tuskin siellä ketään asuu enää nykyään!’’
’’Ei sitä tiedä!’’
’’Ovatkohan he kuin me?’’
’’No tuskinpa vain!’’
Miopod viittasi.
’’Tuota... Entä tämä itse... Joulu? Ja joulukissa? Mitä mieltä olette niistä?’’, hän kysyi ujona.
’’Vaikuttaa silkalta hölynpölyltä!’’, joku totesi ja sai osakseen myötäileviä mutinoita.
’’Mutta kuvat puhuvat toista!’’, todettiin toiselta puolen salia.
’’Sikäli jos tämä joulukissa on olemassa, se on meille kyllä selityksen velkaa! Olemme olleet lahjoitta kaikki nämä vuodet!’’
’’Minulla on kyllä sille tyypille pari valittua sanaa!’’
’’Hakataan se!’’, kuului kimeä huuto jostain salin perältä.
’’No, noh, eipäs liioitella!’’, Candypompom torui. Keskustelu jatkui vielä tovin, kunnes Renak löi pöytään tällä kertaa pippurisirotinta suolasirottimen hajottua jossain välissä puheenvuoroja.
’’On tullut aika äänestää!’’, Candypompom ilmoitti. Yleisön jokainen katti otti välittömästi tekoälyllä varustetun viestintälaitteensa esille ja napautti yhtä vaihtoehtoa kyselystä. Noin kymmenen minuutin päästä tuli aika julkistaa äänet. Taululle heijastui tulos:
391 puolesta, 391 vastaan.
Hämmentynyt hiljaisuus täytti salin.
’’...Mitäs nyt’’, joku kysyi.
’’Kapteenin ääni ratkaisee!’’, useampi sanoi ja koko sali siirsi katseensa Candypompomiin odottavasti. Kapteeni oli hetken hiljaa, ja nousi sitten ylös ja julisti hitaasti:
’’Olen tullut siihen päätökseen, että...’’ jännitys tiivistyi salissa, ’’että matkalle lähteminen on erittäin huono idea.’’
Puolet salista hurrasi ja loput voivotteli. ’’Mutta’’, Candypompom aloitti. Sir Renak löi pippurisirottimen pöytään jälleen. Katit kääntyivät jälleen kapteeniinsa päin.
’’Mutta olen tullut siihen tulokseen, että lähdemme matkalle siitä huolimatta.’’
noniin ja vihdoin , tää oli nyt luvun viimenen osa. Tulevat luvut ei toivon mukaan tule olemaan näin pitkiä, tässä oli nyt tekstiä varmaan kolmen luvun edestä :---DDD
ja tosiaan, tiedossa olis tossa pari viestiä sitten tulleen tietokirjan kaltasta juttua tulossa lisääkin, käykää heittämässä tarinaan liittyviä kysymyksiä sun muita tänne kirjotustiimille päänvaivaks:
catland.boards.net/thread/2900/avaruusmatkaajan-kohtainen-sanakirja-ehdota-sanaa?page=1&scrollTo=50398
