VAROITUS: LUKU VOI KIRVELLÄ SILMIÄ, SE ON RAAKA JA HÄVYTÖN JA OLISI PAREMPI JOS ETTE LUKISI SITÄ LAINKAAN. ASIA KORJATAAN HUOMENNA, KIITOS KÄRSIMYKSESTÄNNE KÄRSIVÄLLISYYDESTÄNNE
LU(UK)KU 5 - EI MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ eli matka tiedekeskukseen’’Kolme urhoollista kattilasta’’, Candypompom sanoi ylpeänä ja silmäili edessään olevaa Peteä, Juttaa ja sir Renakia.’’Olen varma että suoriudutte tehtävästä kunnialla’’, hän jatkoi ’’Ottakaa mukaanne niin paljon joulutorttuja kuin vain haluatte. Matka Tiedekeskukselle on pitkä.’’
Ja tosiaan; kattilaiset pakkasivat mukaansa herkkuja niin paljon, että matkalla niitä tipahteli silloin tällöin maahan. Mutta eivät nekään menneet hukkaan, pikkulinnut, talitiaiset ja talvikolibrit, jäivät kinastelemaan niistä heidän taakseen. Pete käveli varpaillaan jäljessä muista.
’’Pete rauhoitu jo, ei siellä ole Legoa’’, Jutta huokaisi.
’’Varmasti on!’’, Pete huusi vain hieman vainoharhaisena ’’Se vain odottaa, että keskittymiseni herpaantuu ja PÄM se livahtaa jalkani alle!’’
’’Oho, kissanshillinki!’’, sir Renak totesi ja noukki maasta kiiltelevän hopeaisen.
’’Tuo on jo kolmas tällä matkalla!’’, Jutta ihmetteli sir Renakin melkein naurettavan hyvää tuuria.
’’Ei mahda mitään’’, sir Renak nauroi ja napsautti kolikkoa tassujensa välissä niin että se nousi ilmaan, heitti voltin ja tipahti suoraan hänen taskuunsa. He jatkoivat matkaansa lumen kuorruttamilla kukkuloilla ja saapuivat aukiolle, josta heille avautui lähes koko Kattila.
’’Ei, ei, ei! Ei tämä käy päinsä’’, kantautui huuto, joka sai kolmikkomme kääntämään päitään.
’’
”Menkää kukkuloille. Siellä on rauhallista”, niin he sanoivat’’, kissa siteerasi jota kuta ja istahti maahan turhautuneena.
’’Öh, anteeksi, onko jokin hätänä?’’, Jutta kysyi huolestuneena.
’’Ja että onko?
Te olette hätänä!’’, kissa voivotteli ja hautasi kasvot tassuihinsa epätoivoissaan.
’’Nyt en ymmärrä’’, Pete sanoi (ihan kuin siinä olisi ollut jotain uutta).
’’Ettekö te nää?!’’, katti kysyi ja viittoi ympärilleen ’’Me yritämme kuvata elokuvaa!’’
Ja tosiaan, heidän vieressä oli tammipuu, jonka juurella oli kamera ja sen takana katti kelaamassa filmiä. ’’Kolmas epäonnistunut otos tänään. Ensin huomasimme kameransuojuksen jääneen päälle, sitten taivaalta tipahti joulutorttu ja nyt te astuitte kuvaan!’’, kamerakatti selosti ja näytti melkein yhtä turhautuneelta, kuin ohjaajakin. Pete sujautti joulutortun takaisin taskuunsa ennen kuin katit ehtivät sitä huomata ’’Kumma juttu’’, hän tuumasi.
’’Olemme vilpittömästi pahoillamme!’, Jutta pahoitteli ’’Voimmeko mitenkään hyvittää tämän?’’
’’No jaa’’, kamerakatti pohdiskeli. ’’Meillä on kyllä pulaa näyttelijöistä’’, hän sanoi viekkaasti.
’’Näyttelijöistä?’’, sir Renak innostui ja vilautti Hollywood-hymyään.
’’Juu, kyllä. Ja stunttikateista myös’’, kamerakatti jatkoi ja puunasi kameranlinssiä liinalla.
’’Kaipa me voimme auttaa siinä’’, Jutta myöntyi ’’mutta meillä on vähän kiire.’’
’’Ei se mitään, ei tässä mene kauaa! Olen muuten Swordsman’’, katti hymyili ja alkoi heti laittaa kameraa valmiiksi.
’’Millainen elokuva on kyseessä?’’, Jutta kysyi.
’’Supersankarifilmi’’, Swordsman vastasi kuin supersankarifilmien teko olisi ollut hänelle arkipäivää.
’’Ohhoh, Pete, kuulitko?’’, Jutta kysyi ja käänsi päätään kollegansa suuntaan, mutta (yllätys, yllätys) Pete ei ollut siellä enää. ’’Voi ei’’, Jutta huokaisi jo ennen kuin ehti nähdä mitä oli tapahtunut.
’’Apyväh’’, Pete surisi kieli kiinni metallitolpassa. Sir Renak ja Jutta katsoivat toisiaan pettyneinä, mutteivat yllättyneinä. ’’Onko teillä mitään, jolla voisimme sulattaa ystävämme kielen pois tuosta tolpasta?’’, Jutta kysyi Swordsmanilta. ’’Shh!’’, tuo vastasi kuvaamiseen keskittyneenä ’’tämä on mahtavaa settiä!’’
’’äPYVÄH’’, Pete surisi tällä kertaa käskevämmin, mutta epäonnekseen ei yhtään sen vakuuttavammin. Yhtäkkiä jostain marssi esiin puhallettavaan Hulk-pukuun pukeutunut katti, joka ärisi ja örisi kummallisesti. ’’JäYH’’, katti ärisi ja alkoi hakata metallitolppaa niin, että Pete tunsi sen tärinän aivoissaan asti. Jutta ja sir Renak eivät kumpikaan tienneet mitä tehdä.
’’BATMAN PELASTAA’’, kuului jostain huuto.
’’Blhädmähn?’’, Pete toisti kieli kiinni tolpassa ja yhtäkkiä mustaviittainen hahmo hyppäsi kuvaan mukaan. Alkoi Hulk-katin ja Lepakkomiehen armoton kissatappelu.
’’Tästä tulee hitti!’’, ohjaaja hehkutti pahvinen kahvimuki kädessään. Jutta sieppasi mukin tuon kädestä ennekuin tuo ehti siitä juoda. ’’Pete, koita kestää!’’, Jutta huudahti ja juoksi tolpan luokse ja piteli höyryävää kahvikuppia Peten kielen alla.
’’Khiidhosh Jud-’’, Pete oli taas surisemassa, kunnes hänen kielensä irtosi tolpasta ja hän putosi taas hännälleen. Batman- ja Hulk-katit makasivat molemmat maassa läkähtyneinä.
’’Mahtavuutta!’’, Swordsman tokaisi. ’’Kerrassaan loistavaa!’’, ohjaaja huusi ja taputti innokkaasti tassujaan.
’’Mutta entä minä ja minun hymyni?’’, sir Renak huudahti pettyneenä, kun ei päässytkään mukaan näyttelemään.
’Hmm, ehkä voimme käyttää sinua jatko-osassa’’, ohjaaja tuumi. ’’Pistä nimi tuohon’’, hän sanoi ja ojensi sir Renakille lomakkeen, jonka tuo täytti nopeammin kuin ehti kissaa sanoa. Ohjaaja ei ehtinyt riemuita pitkään, kun Swordsman päästi pahaa enteilevän ’’öh’’-äännähdyksen
’’Mitä?’’, ohjaaja huolestui ja Swordsman piti tassuaan suunsa edessä sen näköisenä, ettei hän tainnut tietää olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. ’’Katso itse’’, hän sanoi ja osoitti kamerassa pyörivää filmiä.
Ohjaaja siristi silmiään ja katsoi. Sitten hänen silmänsä laajenivat ja hän oli hetken aivan hiljaa.
’’JOULUTORTTU?
’’, hän lopulta huusi ja katseli raivostuneena ympärilleen, mutta kattikolmikko oli jo kadonnut. ’’Voi KISSANKELLO’’, ohjaaja jyrisi. ’’Voiko sen editoida pois?’’, hän kysyi ja katsoi filmin pätkää, jossa Peten taskusta tipahti joulutorttu yhä uudelleen ja uudelleen.
’’Pelkäänpä pahoin että ei’’, Swordsman sanoi ja hymyili pahoittelevasti. ’’Mutta minä tiedän tälle jotain muuta käyttöä’’, hän sanoi niin viekkaalla äänensävyllä, että ohjaajan vihaisuuskin näytti muuttuvan mielenkiinnoksi.
’’Voi hyvänen aika Pete!’’, Jutta sanoi ja veti Peteä mukanaan turhautuneena. He olivat poistuneet kuvauspaikalta niin nopeasti kuin suinkin vain pääsivät. ’’Etkö sinä vieläkään ole oppinut, ettei kieltä saa laittaa pakkasella metallitankoon?’’
’’Luulin, että se oli karkkikeppi!’’
’’Kaksimetrinen karkkikeppi?’’
’’Nii-in’’
’’Metallinen sellainen?’’, sir Renak kysyi kummissaan.
’’Miksei?’’, Pete kysyi takaisin eivätkä Jutta ja sir Renak voineet kuin pyöritellä päitään pöyristyneinä. He jatkoivat kävelemistä vielä jonkin aikaa. Petekin pysyi tällä kertaa mukana, kun hän ei enää muistanut Legoa, jonka päälle Ronald oli toivonut hänen astuvan.
’’Katsokaa!’’, sir Renak huudahti.
’’Onko tuo tiedekeskus?’’, Pete kysyi.
’’Kyllä. Tai oikeastaan se on vasta observatorio, tiedekeskus on sen alapuolella’’, Jutta kertoi.
’’Maanalainen tiedekeskus?’’, Pete ihmetteli.
’’Kyllä vain’’, Jutta myhäili ja he jatkoivat kulkuaan observatoriolle, josta käynti tiedekeskukseen kävisi.
Taideteos on Miopodin ja luku peten
//sori meni vähän myöhään//
KÄRSIKÄÄ
’’, hän lopulta huusi ja katseli raivostuneena ympärilleen, mutta kattikolmikko oli jo kadonnut. ’’Voi KISSANKELLO’’, ohjaaja jyrisi. ’’Voiko sen editoida pois?’’, hän kysyi ja katsoi filmin pätkää, jossa Peten taskusta tipahti joulutorttu yhä uudelleen ja uudelleen. 
