warning huom warning pitkä huom warning sekava huom luku huom huom
teitä on varoitettu
LU(UK)KU 3 - OnnenkeksiHuppupäinen katti hypisteli harmaissa tassuissaan paperipussia ja näytti keskustelevan kiivaasti toisen kattilaisen kanssa mitä ilmeisimmin jostain tärkeästä asiasta.
’’100! Ei yhtään sen enempää tai vähempää!’’, harmaa katti sähähti niin, että huppu tipahti päältä hänen harteilleen.
’’Onko sinulla mitään hajua siitä miten vaikeaa tätä kamaa on nykyään hommata?’’, tuo jatkoi madalletulla äänellä ja tuijotti keskustelukumppaniaan silmiin hullunlailla. Vitivalkoinen kissa näytti pelästyneen pahanpäiväisesti ja silmänräpäyksessä käännähti ympäri, pinkaisi juoksuun ja katosi kulman taakse. Harmaa katti näytti yllättyneeltä ja sitten omahyväiseltä. ’’Mikä pelkuri...’’, hän mutisi ja nauroi.
'’Öh, sir, onko kaikki hyvin?’’ harmaa katti kuuli takaansa äänen, joka sai kylmät väreet kulkemaan hänen selkäpiitään pitkin. Silmät lautasen kokoisina hän vilkaisi taakseen ja näki juuri sen mitä pelkäsikin: JUTAN.
Hetken katti vain tuijotti kauhuissaan sanomatta sanaakaan.
’’O-on, kaikki hyvin’’, kissa sopersi viimein ja hymyili hermostuneesti. Sitten hän muisti paperipussinsa ja hetkessä hymy hyytyi ja koko katti valahti lähes yhtä valkoiseksi mitä hänen edellinen keskustelukumppaninsakin oli ollut. Vaivihkaa katti sujautti pussin taskuunsa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Jutta ja Pete vilkaisivat hieman epäröiden toisiaan. Kumpikaan heistä ei tuntenut kyseistä kattia, eikä kumpikaan oikein tiennyt kuinka tässä tilanteessa tulisi toimia. '’Saanen kysyä mitä teillä on tuossa pussissa?’’, Jutta yritti kuulostaa mahdollisimman kohteliaalta huolimatta kissan epäilyttävästä ulkomuodosta.
’’Eh... Missä pussissa?’’, katti yritti valehdella onnettomasti pussin pilkottaessa hänen taskustaan.
’’Taskussanne, sir’’, Jutta jatkoi nyt vähän vaativammalla äänellä.
’’Ai tässä pussissa?’’, katti nauroi ja vilautti pussia hyvin nopeasti.
’’Se on... Se on joululahja!’’ hän keksi.
'’LAHJA? Kenelle?!’’, Peten katse kirkastui heti uteliaisuudesta (tai ahneudesta).
’’Se on... eh... Sinulle. Joo, kyllä, juuri sinulle!’’, katti jatkoi hymyillen vakuuttavasti.
’’Mitä siinä on?’’
’’Saat tietää sen sitten jouluna’’, katti vastasi Peten uteluihin.
’’Jutta, kuulitko? Se on lahja! Minulle!’’, Pete hykerteli innoissaan ja huomasi Jutan haudanneen kasvonsa tassuihinsa.
’’Pete ei’’, hän sanoi myötähäpeää tihkuvalla äänensävyllä.
’Mitä?’’
'’Me olemme puhuneet tästä: Ei saa uskoa kaikkea mitä sanotaan! Ei saa olla naiivi’’, hän yritti selittää ymmärtäväisesti Petelle, joka oli vähän pihalla, noh - kaikesta.
’’Ainiin... Niin tosiaan. Sir, valitettavasti meidän on tarkistet-’’, Pete oli sanomassa harmaalle katille, mutta lopetti lauseensa hämmästyneeseen pihahdukseen.
’’Minne se katosi?’’
’’Mitä ihmet-’’ Jutta sopersi kunnes hänen katseensa havaitsi tikapuut.
’’Tuolla!’’, hän huudahti huomatessaan kissan kapuavan niitä pitkin katolle.
Kiireesti Kattilan pojat lähtivät karkurin perään. He juoksivat ja hyppelivät katolta toiselle niin nopeasti kuin vain pääsivät - ja uskalsivat -, mutta pakoon juoksija oli aivan liian nopea. Noin kahden *kröhöm* kahdenkymmenen minuutin armottoman takaa-ajon jälkeen he luovuttivat kadotettuaan katin silmistään. Kattilan päätyivät huohottamaan Siwan katolle uupuneina turhaksi osoittautuneen takaa-ajon päätyttyä. Taivaalla alkoi jälleen leijailla lumihiutaleita, jotka pian pilaisivat SML:län, mistä seuraisi se, että he joutuisivat lumitöihin. Kadotettu katti ja lumityöt! Voisiko päivä alkaa huonommin?
’’Hajottaa’’, Jutta tiivisti tilanteen yhteen sanaan.
’’Jospa’’, Pete läähätti ’’jospa vain mentäisiin sinne kahville.’’
Kattilan pojat kävelivät turhautuneina läheiseen kuppilaan, josta tiedettävästi sai varsin erinomaista kahvia. Kahvilan ovessa riippuva kello kilahti iloisesti heidän astuessa sisään.
’’Kissalan pojathan ne siinä!’’, Miopod huudahti läheisestä pöydästä tonttulakki päässään.
’’Miksi noin hapan naama näin kauniina päivänä?’’, hän kysyi huomatessaan heidän turhautuneet ilmeensä.
’’Jahtasimme juuri rikollista ainakin kaksi minuut- *kröhöm* kaksiKYMMENTÄ minuuttia!’’, Pete vastasi.
’’Rikollista? Onko täällä sellaisiakin?’’ Miopod sanoi puoliksi kauhuissaan ja puoliksi haltioissaan. Jopa Adalmiia ja Sibe viereisessä pöydässä kohottivat katseensa kirjoistaan: ’’Rikollisia?!’’
’’No ei varsinaisesti rikollinen mutta hyvin epäilyttävä tyyppi kumminkin’’, Jutta korjasi.
’’Kuinka jännittävää! Mitä hän teki?’’ Miopod uteli.
’’Juoksi karkuun’’ Jutta kuittasi.
’’Miksi?’’
’’Hänellä oli minulle joululahja’’ Pete vastasi.
’’Mitä!?’’
’’Pete tarkoittaa että hänellä oli tassuissaan jotain epäilyttävää’’ Jutta korjasi.
'’Kynsilakkaa?’’ joku kysyi viereisestä pöydästä.
’’...Ei. Mitä epäilyttävää kynsilakassa on!? Hänellä oli kädessään paperipussi ja hän juoksi karkuun heti kun kysyimme mitä siinä on’’ Jutta ihmetteli kynsilakka-arvausta ja sitä arvannut katti kohautti olkiaan ja jatkoi Ilta-Katti -lehden lukemista.
’’Ehkä se on joululahja’’ Pete haaveili.
''Ei ole’’ Jutta huokaisi.
’’Miten niin?’’
’’Miksi kukaan laittaisi joululahjaa paperipussiin?’’ Jutta huomautti. Pete mietti hetken ja vastasi:
’’Ehkä hän ei ehtinyt vielä paketoida sitä.’’
’’Niin tai sitten hän juoksi karkuun koska siinä oli jotain laitonta’’, Jutta sanoi olenkotosiaanainutjärkeväkattitässätalossa-äänensävyllä. Pete siristi silmiään ja nyökytteli vakuuttuneesti: ’’...Laiton joululahja.’’
’’En tiedä moisista laittomuuksista, mutta tuo tyyppi tuolla näyttää melko epäilyttävältä’’, Miopod lausahti ja kallisti päätään arvelevasti katsoessaan ulos ikkunasta: Huppupäinen kissa luikki sisälle Le Chat Noir -nimiseen baariin. Kattilan pojat unohtivat kahvinsa tyystin ja riensivät karkurin perään.
’’Minä voinkin ottaa nämä’’, Miopod ilmoitti ja hymyili leveästi hämmentyneen tarjoilijan tuodessa pöytään kaksi kupillista kuumaa, höyryävää kahvia.
Sisällä baarissa oli paljon pimeämpää ja tunkkaisempaa mitä ulkona. Mysteerikatin oli täytynyt nähdä heidän tulonsa, sillä nyt hän oli taas kadonnut jäljettömiin. Tiskijukka piti suussaan savuavaa heinänkortta.
’’Jos minulla ei olisi tärkeämpää tehtävää, raapustaisin tuolle sakot’’, Jutta tuumi. Sisällä polttaminen ei ollut Kattilassa lainkaan suotavaa - se sai jotkut pikkukateista aivastelemaan.
’’ÄTSHIU’’, Pete niiskautti niin että savuke sammui. Jutta oli hyvillään, mutta baarinpitäjä ei niinkään.
’’Se oli kuubalaista hei’’, tuo sanoi ärsyyntyneenä.
’’Sori’’, Pete pyyhki nenänsä tassuihinsa ’’me etsimme epäilyttävää tyyppiä.’’
’’Ei täällä muunlaisia käykään’’, baarikatti kuittasi ja heitti räityn savukkeen roskiin.
’’Kysykää tuolta, se tietää kaiken’’, hän sanoi välinpitämättömästi ja osoitti nyökkäyksellä kohti nurkkapöytää, josta eräs katti silmäili heitä tietäväisen näköisesti.
’’Jp!’’, Jutta ja Pete huudahtivat.
’’Tästä ei voi seurata mitään hyvää...’’, Jp mutisi ja pyöritteli silmiään vaivaantuneesti. Hänen edessään oleva kristallipallo kimalteli maagisesti.
’’Oletko nähnyt epäilyttää, huppupäistä kattia?’’, Jutta esitti kysymyksen.
'’...Ehkäpä olenkin’’, Jp lausui mystisesti. Hän oli yksi Kattilan profeetoista, jotka ennustivat kaikenlaista aina maailmanlopusta huomisen päivän säähän ja ruokaan.
''Onnenkeksi?'', Jp kysyi ja ojensi Jutalle koria täynnä pieniä keksejä. Jutta otti yhden, kiitti ja sujautti sen taskuunsa.
’’Näin erään hämäräluontoisen hiipivän takahuoneeseen... Mutta hänen kiinniottamisestaan seuraa asioita...’’, Jp selitti pahaa enteilevälle äänensävyllä.
’’Selvä, kiitos paljon’’, Jutta sanoi kärsimättömästi ja lähti vetäen kristallipallosta lumoutuneen Peten mukaansa. Heillä ei ollut nyt aikaa ennustuksille.
’’Missä täällä on takahuone?’’ Jutta kysyi, ja baarikatti nyökkäsi vastaukseksi takanaan olevan tammioven suuntaan.
’’Siellä on sitten vähän sotkuista’’, hän varoitti, eikä suotta: Kattilan Pojat eivät kumpikaan olleet vielä koskaan nähneet niin paljon sikin sokin olevia tyhjiä pulloja ja numeroituja laatikoita.
’’Viime pikkujouluissa meni aika paljon juotavaa... En keksinyt minne muuallekaan tunkisin ne.’’
’’Minun
täytyy käydä tekemässä täällä tarkastuskäynti myöhemmin...’’, Jutta mutisi puikkelehtiessaan takahuoneen laatikkomeren lävitse. Kattia ei näkynyt missään. ’’Ei kai auta muuta kuin alkaa etsimään’’, he tuumivat.
Baarimestari katseli huvittuneena ovelta kuinka Kattilan pojat yhä etsiskelivät harmaata kissaa takahuoneesta. He olivat numerojärjestyksessä tarkistaneet jo lähes joka laatikon alta, päältä, sisältä ja takaa, mutta vieläkään he eivät olleet löytäneet etsimäänsä.
’’Entä jos Jp huijasi? Olemme etsineet jo ikuisuuden'’, Pete kysyi turhautuneena avattuaan jälleen yhden tyhjäksi osoittautuneen laatikon.
’’Ette ikuisuutta... Mutta noin kolme tuntia’’, Baarimestari letkautti ja nauroi makeasti.
’’Ei Jp saa huijata, hän on profeetta’’, Jutta sanoi, vaikka epäilys kalvoi jo hänenkin mieltään.
’’Mutta entä se kerta kun luvattiin bataattimuusia, mutta ruokana olikin tavallista perunamuusia?’’ Pete voivotteli.
’’No se nyt oli vain puhdas erehdys’’, Jutta naurahti.
’’Entä jos tämäkin oli erehdys?’’, Pete kysyi samaan aikaan, kun Jutta kamppaili avatakseen vastahakoisen laatikon, jonka kylkeen oli painettu numero 42.
’’Eipä ollut’’, Jutta vastasi tyytyväisenä saatuaan laatikon auki - sisällä kyyhötti harmaa katti nurkkaan ajetun näköisenä.
’’Sinut on pidätetty Kattilan lakien ja sääntöjen nimissä Kattilan poikien toimesta. Sinulla on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää oikeudessa todisteena sinua vastaan. Voit saada asianajajan, jos olet kiltisti. Oletko ymmärtänyt?’’, Jutta luki pidätetylle tuon oikeuksia Kattilan poikien ohjeistuskirjan mukaisesti. Katti nyökkäsi toivottomana.
’’Mitäs nyt?’’
’’Me viemme hänet kuningattarelle’’, Jutta vastasi melko ylpeänä ensimmäisestä oikeasta pidätyksestään.
Ulkona aurinko oli jo huomattavasti matalammalla mitä se oli oli ollut heidän mitatessa SML:lää. Luntakaan ei enää satanut. He olivat takavarikoineet kiinni ottamaltaan katilta pussin, jonka sisällöksi he epäilivät kissanminttua.
’’Pahus että piilouduit hyvin, meillä meni koko päivä sinun löytämiseesi’’, Pete valitti. ’’Jutta muuten, joko katsoit sen onnenkeksisi?’’
’’En, hyvä että muistutit’’, Jutta sanoi ja tonki hieman murentuneen keksin taskustaan. Hän ei juuri uskonut moisiin hömpötyksiin, mutta oli joka tapauksessa kiinnostunut kuulemaan mitä Jp:n ennustus sanoisi. Lukiessaan paperiliuskaa hän näytti tyrmistyneeltä.
’’Mitä? Näytä minullekin!’’, Pete sanoi ja kurkotti kaulaansa. Myös pidätetty katti näytti kiinnostuneen lapusta, ja luettuaan sen hän purskahti sellaiseen nauruun, että kahvikupit helisivät vastapäisessä kahvilassa.
Joko arvasit mitä ennustus sanoo?
aijaa.com/f9KqVb''Art''-''wörk'' by pete ja luku myös
