Sori mä nukahin eilen niin en saanukaan lukua tänne mutta tässä:
LU(UK)KU 16 - Pikkujoulut’’Tuhat joulutorttua!’’, Vanilijallinen ällisteli saatuaan oman tehtävälistansa.
’’Ei tuhat, vaan tuhat ja yksi!’’, sir Renak korjasi terävänä ja jatkoi listojen jakamista muille kateille.
’’Taasko minä joudun siivoamaan?!’’, Hermeliini nurisi surkeana.
’’Se on kuningattaren henkilökohtaisen neuvonantajan tärkein tehtävä!’’, sir Renak muistutti.
’’Miksi minulta aina kielletään kaikki?’’, Pete valitti.
’’No mutta saathan sinä tehdä sen lumiukon’’
’’Niin mutta’’’
’’Hyss, lumiukko on tärkeä osa juhlaa! Se on juhlien tuki ja turva, ja on hyvin tärkeää ettet epäonnistu tehtävässäsi!’’ sir Renak vakuutteli ja taputti Peteä olalle rohkaisevasti. Pete nurisi vielä hetken itsekseen, vaikka häntä lohduttikin suuresti ajatus siitä, että hän oli saanut vastuulleen niinkin huomattavan tehtävän.
’’Tästä tulee maailman hienoin ja empaattisin lumiukko!’’, Pete iloitsi ja ryhtyi heti pyörittämään lumesta suuren suurta palloa...
’’Okei, Trixie on tulossa. Hän lupasi käydä matkalla kaupassa ostamassa roiskeläppiä’’, MilZiu ilmoitti ja sulki puhelimensa.
’’Hyvä, juuri näin’’, sir Renak hykerteli innoissaan ja taputti tassujaan yhteen innokkaasti.
’’Hei, tekin siellä! Menkää tekemään jotain hyödyllistä! Näistä on tultava mahtavimmat pikkujoulut ikinä!’’
Kaikki kattilaiset olivat sen illan työn touhussa. Melkein kaikki sir Renakin tehtävistä saatiin toteutettua, jopa ne 1001 joulutorttua - vaikka tosin Pete söikin jo yhden, minkä vuoksi niitä oli lopulta vain tuhat. Beatlesia ei syystä tai toisesta juhliin saatu, mutta Jutta kutsui sen tilalle Placebon. Sir Renak pisti kaikki katit ajoissa nukkumaan, mutta harva sai unta, sillä suurin osa oli juhlista aivan liian innoissaan, tai sitten he stressasivat omaa tehtävälistaansa. Aamulla sir Renakilla olikin melkoinen työ ja vaiva saada kaikki kattilaiset jalkeille ennen puolta päivää - erityisen haastavaa se oli Ravun kohdalla.
’’RAPU, YLÖS’’, sir Renak huusi megafoninsa läpi ravun talon edessä kolmatta kertaa.
’’Mmitöäh?’’, Rapu viimein mutisi ja kurkisti alas ikkunastaan unisena.
’’Olet juhlien valokuvaaja! Tarvitsemme sinua!’’, sir Renak kailotti niin, että Rapu joutui tukkimaan korvansa.
’’Okei, okei’’, hän huusi takaisin: ’minä nousen.’’
’’Mahtavuutta!’’, sir Renak tuumasi ja jatkoi tarkastuskierrostaan.
’’...Ihan kohta’’, Rapu mutisi ryömiessään takaisin sänkyynsä.
’’Ovatko kaikki jo täällä?’’, sir Renak kysyi Sibeltä joka asetteli Twisteriä paikoilleen. Paikalle oli myös kutsuttu Ainojosefiina ensiapupakkeineen sen varalta, että kattien tassut menisivät solmuun - niin oli käynyt kerran jos toisenkin Twisteriä pelatessa, mutta kukaan ei silti ollut vielä tahtonut kieltää peliä, sillä olihan se kateista aivan hulvattoman hauskaa ajanvietettä.
’’Luulisin että kyllä. Paitsi että Trixietä ei ole vielä näkynyt’’, Sibe vastasi ja karisteli lumet tassuistaan.
’’Jonkun on varmistettava, että hänkin tulee paikalle. Kenenkään ei sovi olla poissa näistä juhlista!’’, sir Renak sanoi päättäväisesti.
’’Puuttuuko ketään muuta? Ja onko kukaan nähnyt kaulahuiviani?’’, sir Renak kyseli ja hieroi paljasta kurkkuaan tassullaan - häntä huolestutti kovin, että hän vilustuisi ilman huiviaan. Kaulahuivi ja inkivääritee - ne olivat seikkailijamielisen katin tärkeimmät huolenaiheet joulun alla.
’’Öh, Peteä ei ole näkynyt sitten eilisen jälkeen. Enkä kyllä valitettavasti tiedä missä kaulahuivisikaan on’’, Sibe selitti pahoillaan.
’’Kadonnut Pete ja kaulahuivi... Jaahas, tämä voi tietää vain yhtä asiaa’’, sir Renak mutisi ja puistatteli päätään.
’’Pyydä jota kuta etsimään Trixie, niin minä käyn noutamassa Peten. Juhlat voidaan nyt virallisesti julistaa alkaneiksi’’, sir Renak ilmoitti ja kohotti megafoninsa:
’’JUHLAT VOIDAAN NYT VIRALLISESTI JULISTAA ALKANEIKSI’, hän huusi niin, että se kaikui koko Kattilaan - ja samantien katti toisensa jälkeen pomppasi ylös ja lähti kiertämään juhlakojuja innoissaan. Jo nyt Jutta oli joutunut takavarikoimaan kolme Disney-pukua, pidättämään yhden katin inkivääriteen väärinkäytöstä ja antamaan varoituksen kahdelle pokerissa huijanneelle katille.
’’Renak, jos näät Peteä niin käske hänen tulla apuun’’, Jutta huudahti sir Renakille ja juoksi saman tien rajoittamaan käsistä karannutta värikuulasotaa - jossa tosin värikuulat oli korvattu popcornilla. Pikkujoulut olivat perinteisesti Kattilan pojille hyvin kiireistä aikaa, sillä heidän täytyi varmistaa, ettei Kattila räjähtäisi juhlien riehakkuudesta.
Yksi Jutan pidättämistä Disney-kateistaSir Renak lähti kulkemaan pitkin Kattilan kujia ja hetken harhailun jälkeen hän saapui kuin saapuikin aukiolle, jossa Pete hääräili - tekemässä lumiukkoa, joka oli jo paisunut kaksimetriseksi jättiläismäiseksi ilmestykseksi. Ja aivan kuten Renak oli arvellutkin, roikkui lumiukon kaulassa hänen, punainen huivinsa. Rapukin oli eksynyt paikalle kameroineen ja näytti pohtivan kuinka ottaa sillä kuvia.
’’Hei, nyt tämä ehkä onnistuu!’’, hän hihkaisi ja painoi nappia, joka sai salaman välähtämään niin kirkkaasti, ettei hetken ajan Pete muuta nähnytkään.
’’Sinä sokeutat minun lumiugetsun!’’, Pete nurisi ja paranteli lumiukon silinterin asentoa huolestuneesti.
’’Hei’’, sir Renak tervehti vähän epäilevällä äänensävyllä, ’’mitäs täällä tapahtuu?’’
’’Pete omistautuu’’, Rapu ilkkui.
’’Enkä omistaudu! Minä vain teen tätä suurella intohimolla!’’, Pete intti ja veisti samalla jäistä passia lumiukolleen.
’’Pete... Kai sinä tiedät tuon olevan minun kaulahuivini?’’, sir Renak kysyi ja pyöritteli päätään toruvasti.
’’Kyllä, mutta...’’, Pete mutisi nolona.
’’Mutta mitä?’’
’’Sekin tarvitsee kaulahuivin!’’, Pete parahti ja asettui lumiukon eteen suojelevasti: ’’Et saa viedä sitä!’’
’’Pete, se on lumiukko! Se on tottunut kylmään ja se sulaa lämpimässä! Ja minä taas sulan kylmässä, ellen saa kaulahuiviani!’’, sir Renak selitti kärsimättömästi.
’’Ei Uolevi sula’’, Pete parahti hädissään.
’’Uolevi?’’, sir Renak toisti huvittuneesti.
’’No onhan meidän häntä joksikin voitava kutsua!’’, Pete taivasteli.
’’Pete ei se ole elävä, se on-’’
’’Juhlien tuki ja turva! Uolevi on myötätuntoisin lumiukko koko maailmassa ja se suo lohtua jokaiselle, joka sitä tarvitsee! Katso vaikka!’’, Pete huudahti ja osoitti tassullaan liikaa glögiä nauttineita katteja, jotka nyt nojasivat Uolevia vasten ja selostivat tuolle elämäntarinoitaan.
’’Pete on *hik* oikeassa *hik*. Uolevi kuuntelee paremmin kuin KUKAAN muu’’, katti sammalsi ja nuokkui paikallaan.
’’Se on *hik* lämminsydämisin jääugetsu koko Kattilassa’’, toinen mongersi ja halasi lumiukkoa ja näytti nukahtavan siihen samantien. Sir Renak tuijotti kaulahuiviaan kaipaavasti, ja hänellä oli vahva tunne siitä, ettei hän saisi sitä kuin vasta juhlien päätyttyä - jos silloinkaan.
’’Menen keittämään inkivääriteetä...’’, sir Renak mutisi ja pyöritteli silmiään.
’’Niin ja Jutta pyysi sinua avukseen. Ja joku saa luvan vahtia noita katteja, etteivät he palellu pakkaseen!’’, hän määräsi, ja ennen lähtöään vielä lisäsi: ’’Ja se joku olkoot kuka tahansa muu kuin Uolevi!’’
Sir Renak jatkoi matkaansa juhlijoista täyttyneellä Kattilan päätiellä. Musiikki pauhasi peittäen puheensorinan alleen, sieltä täältä kantautui naurua ja tassujen töpinää. Kaikki sujui rauhallisesti - tai ainakin niin rauhallisesti mitä pikkujoulut Kattilassa vain pystyivät sujumaan - ja kaikilla näytti olevan varsin hauskaa. Sir Renak oli oikein tyytyväinen juhlien menoon, vaikka olikin lievästi huolissaan kaulahuivinsa kohtalosta. Väkijoukon seasta hän bongasi tutun, räjähtäneen näköisen hahmon:
’’Trixie!’’, hän sanoi iloisesti ’’Mikä ihme sinulla kesti?’’
’’Jouduimme kiertämään kaikki lähikaupat viidenkymmenen kilometrin säteellä, mutta lopulta löysimme roiskeläppiä!’’, Trixie kertoi seikkailustaan innoissaan: ’’Se oli mahtavaa!’’
’’Joo, mahtavuutta’’, sanoi hänen kollegansa, joka näytti rättiväsyneeltä.
’’Shh, palkintogaala alkaa!’’, joku sähähti heille ja tosiaan: Brian Molko asteli pois lavalta (Jutta huokaisi haikeasti) ja tilalle asteli Candypompom jouluiseen mekkoon pukeutuneena.
Candypompom osoittaa esimerkillistä tyylitajuaan
’’Arvoisat joulun odottajat, on taas se aika vuodesta, kun juhlistamme aivan mahtavia, hassun hauskoja, loistavuudellaan kadehdittavia ja upeudellaan vertaansa vailla olevia, joulunmakuisia ja -tuoksuisia, kerrassaan kultaisia pikkujouluja, jotka meille on sir Renak ystävällisesti ja pyyteettömästi järjestänyt’’, Candypompom aloitti puheensa ja pysähtyi raikuvien aplodien ajaksi: vaikka tosin kattien tassut olivat niin pehmeitä, että niistä syntyvä ääni muistutti lähinnä jättimäisen untuvatyynyn pöyhintää.
’’Tahtoisin nyt pitää teille Jouluisen palkintogaalan kiittääkseni kaikkia katteja, joita ilman Kattila ei olisi Kattila’’, Candypompom jatkoi ja otti esiin kirjekuoren, jossa oli lista kattien nimistä.
’’Aivan aluksi tahtoisin kiittää viranomaisia, jotka ovat tänäänkin varmistaneet kaikkien turvallisuuden. Kissalan pojista vastuullisimman, ystävällisyydessään vertaansa vailla olevimman ja rohkeimman hupsumussun titteli menee...’’, Candypompom aloitti ja kaikki kuuntelivat jännittyneinä: ’’yllätys, yllätys: Jutalle!’’’, hän lopulta sanoi ja jälleen koko Kattila täyttyi raikuvista aplodeista ja huudoista: ’’HYVÄ JUTTA!’’ ’’YOU GO GIRL!’’
Jutta asteli lavalle: ’’Kiitos, kiitos’’, hän sanoi vähän punastellen ja otti vastaan kunniamerkin, jonka Candypompom kiinnitti hänen takkiinsa. Aplodit raikuivat jälleen.
’’Ja seuraavaksi palkitsemme Kattilan pojan, joka on onnistunut toimillaan pitämään Jutan kiireisenä ja Kattilan viranomaiset työllistyneinä: Peten!’’, Candypompom lausui ja aplodit raikuivat taas. Pete kompuroi lavalle ja otti vastaan kunniamerkin riemusta huudahtaen: ’’JEE!’’
’’Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä, Kattilan ritarillisin soturikatti: Ainojosefiina!’’
Ainojosefiina marssi lavalle ylpeänä: ’’Lupaan puolustaa valtakuntaa parhaani mukaan jatkossakin.’’
Ja korvia huumaavat aplodit raikuivat jälleen. Kaikki kolme kattia kumarsivat ja siirtyivät lopulta yleisön joukkoon.
Valtakunnan urhoolliset puolustajat: Pete, Jutta ja Aino-Josefiina
’’Seuraavaksi pyytäisin lavalle kattia, joka on järjellään ja urhoollisuudellaan ansainnut salapoliisiritarin tittelin: kunnianarvoisa sir Renak!’’, Candypompom julisti, ja sir Renak tassutteli lavalle rinta rouheana.
sir Renak kaikessa komeudessaan
’’On ollut ilo ajatella puolestanne!’’, sir Renak letkautti ja kumarsi kateille, jotka taputtivat aina vain enemmän innoissaan.
’’Valtakunnan ylläpito on haastavaa työtä, minkä vuoksi tahtoisin henkilökohtaisesti kiittää kattia, jota ilman en tiedä mitä tekisin. Katti Number One -titteli menee uskolliselle ystävälleni, Hermeliinille!’’
Hermeliini asteli lavalle ja Candypompom halasi tuota sydämellisesti.
’’Kiitos. Tahtoisin vielä muistuttaa, että siivoaminen on hyvin ikävystyttävää työtä ja siksi toivoisin, että jokainen keräisi itse omat roskansa eikä murusteli pipareita nurkkiin’’, Hermeliini sanoi mikkiin ja kumarsi vilpittömästi. Yleisöstä kaikui aplodeja että karkkipaperien maasta noukkimisesta syntyvää rapinaa.
''Aina käy näin'' huokaisi Hermeliini yrittäessään mopata linnan lattiaa’’Odotamme kaikki innolla joulua, mutta erään katin joulunodotus on ollut niin vertaansa vailla, että hän ansaitsee siitä ehdottomasti kunniamaininnan. Saanen esitellä: Kattilan virallinen tonttu: Miopod!’’
Miopod ja käytännöllinen juhlapukeutuminen
Miopod asteli lavalle ’’Sano Tia vain’’, hän sanoi mikkiin ja niiasi nöyränä (hän ei koskaan kumartanut, sillä tonttulakki olisi tipahtanut). Aplodit raikuivat ja innokkaimmat jouluttajat helisyttivät tonttulakkejansa kulkusia riemuissaan.
Angelus kirjoitustyöhönsä uppoutuneena
’’Kattila ei olisi mitään ilman kirjallisuutta, ja siksi tahtoisinkin kiittää kahta erityisen mahtavaa sanataituria: Vanilijallinen ja Angelus!’’, Candypompom sanoi ja lisäsi heidän kumarrustensa jälkeen vielä: ’’Lisäksi arvostamme suuresti Vaniljallisen ponnistuksia pikkujoulujen suhteen, sillä hän on onnistunut hankkimaan meille tuhat ja yksi joulutorttua!’’ Kattilaiset nostivat joulutorttujaan ilmaan ja hurrasivat samalla.
Havainnollistus Vanilijallisen eilisillasta
Palkintojen jako jatkui pitkälle iltaan.
’’Fancyimman katin kunnian saa Kattilan fiinein tieteilijä: Tracy Martel!’’, Candypompom julisti. Hetken aikaa yleisön joukossa oli pelkkiä kysymysmerkkejä, kunnes Trixie asteli lavalle ’’Tarkoittanette minua’’, hän sanoi ja otti glitterisen kunniamerkin vastaan hymyillen.
’’Nimenomaan’’, Candypompom naurahti.
’’Kattilan mystisin ja ylivoimaisesti parhain profeetta: Jp!’’, Candypompom ilmoitti.
’’Minäkö muka mystinen...’’, Jp mutisi ja otti vastaan kristallipallon näköisen pokaalin.
Jp ei ole yllättynyt. Jp tiesi tämän tapahtuvan. Jp tietää.
’’Parhaan elokuvan palkinto menee Swordsmanille! Hänet myös lähetetään Cannesin elokuvajuhlille edustamaan Kattilaa!’’, Candypompom sanoi ylpeänä, ja Swordsman viiletti lavalle innoissaan: ’’Tahtoisin kiittää Peteä ja hänen joulutorttujaan’’, Swordsman ilmoitti ja otti vastaan pokaalin, että matkaliput, joilla hän lentäisi Cannesiin.
Swordsman kiittää ja kuittaa
''Ahkerimman lukijan ja auttavaisimman katin palkinto menee... Sibelle!'', Candypompom julisti.
Sibe selailee valtion salaisia kansioita
’’Kattila on täynnä söpöjä, ihania ja kaikin puolin mahtavia katteja. Näistä mainittakoon Adalmiia, MilZiu, jotka kumpainenkin ovat malliesimerkkejä kunnollisesta kattilaisesta!’’, Candypompom sanoi ja palkitsi sekä Adalmiian että MilZiun joulutortun muotoisella kunniamerkillä.
Söpöjä, ihania ja kaikinpuolin mahtavia katteja
’’Julistamme myös tämän vuoden videopeliturnauksen voittajan: Rebdominen!’’ Yleisössä hurrattiin ja iloittiin: erityisen iloisia olivat Rebin puolesta vetoa lyöneet ’’Hyvä, Reb!’’ ’’Mahtavuutta!’’
Reb noutaa palkintonsa tottuneesti
’’Sekä vielä lopuksi palkitsisin parhailla unenlahjoilla siunatun katin: Arabella!’’
Rapu tassutteli lavalle haukotellen: ’’Kiitos’’
Rapu ja hänen elämänsä
Pikkuhiljaa juhlat alkoivat rauhoittua. Jotkut hoilasivat joululauluja tähtitaivaan alla ja osa kateista haukotteli.
’’Parhaat pikkujoulut ikinä’’, Pete totesi ja muut myötäilivät. Sir Renak näytti olevan enemmän kuin tyytyväinen, niin tyytyväinen, että hän vaikutti unohtaneen kaulahuivinsa kokonaan.
’’Rapu, näytä vähän niitä kuvia mitä otit’’, sir Renak kehotti ja Rapu luovutti tuolle kameransa.
’’...Missä kaikki kuvat ovat?!’’, sir Renak ihmetteli.
’’Kamerassa’’, Rapu kummasteli.
’’Mutta nämähän ovat kaikki mustia?!’’ Renak ällisteli ja käänsi kameran toisinpäin: linssinsuojus oli jäänyt paikoilleen.
’’Oho’’, Rapu tokaisi.
’’Olen varma että ne olisivat muuten olleet ihan hienoja kuvia’’, Pete yritti lohduttaa. Sir Renak pyöritteli päätään: ’’Te olette molemmat aivan yhtä hölmöjä!’’ hän taivasteli pettyneenä, joskaan ei yllättyneenä.
’’Ja nyt kaikki siitä juomaan inkivääriteetä! Olette taas pistäneet aivan liian vähän vaatetta päällenne!’’, hän vielä komensi viimeisenä käskynään pikkujoulujen isäntänä.
Havainnollistus Ravun ottamista kuvista.
(ellei sitten satu kompuroimaan...)
(ellei sitten satu kompuroimaan...)
