Post by sini on Oct 17, 2016 14:37:34 GMT
Mackenzie Athena Delmar otti pukuhuoneen kaapistaan veljeltään viemänsä hupparin, jonka veti päällensä ja vielä tämän päälle nainen asetti kevyeen tuulitakin. Tämän jälkeen nainen otti kaapista laukkunsa, jonka laittoi olalleen ennen kuin sulki kaappinsa oven, laittaen sen lukkoon. Läheiseltä pöydältä hän nappasi vielä muovikassin, joka sisälsi muutamia perustarpeita, joita nainen oli päätynyt kaupasta ostamaan. Haukotus pääsi naisen huulien välistä, jonka jälkeen hän lähti suuntaamaan ulos kaupan takahuoneesta. Onneksi kyseisessä huoneessa oli niin sanottu henkilökunnan uloskäynti, josta nainen pääsi hetkessä ränsistyneen talon takapihalle. Vaaleaverikkö lähti suuntaamaan kohti veljensä kotia, jossa tällä hetkellä asui. Hän oli aina tullut parhaiten toimeen veljensä kanssa, joten oli muuttanut toisen katon alle heti, kun se oli mahdollista. Tuulitakkinsa taskusta nainen päätyi kaivamaan lähes tyhjän tupakka-askin, jonne oli asettanut myös vaaleanpunaisen sytkärinsä. Tupakan hän asetti huulilleen, jonka jälkeen sytytti sen. Kyseessä oli paha tapa, loppujen lopuksi nainen ei edes polttanut paljoakaan, muutama rööki per päivä. Yleensä nekin niin, ettei veli nähnyt. Olihan hän jo 18-vuotias, mutta ei siltikään halunnut veljensä tietävän tästä tavasta, kun oli muutama vuosi sitten vannonut, ettei polttaisi tupakkaa.
Nainen käveli pitkin tuttua reittiä, päätyen heittämään loppuun palaneen tupakkansa autotielle. Katse pysyi tiukasti edessä päin, eikä hän vilkaissutkaan ohikulkijoihin, joista suurimman osan tiesi nimeltä. Alue oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa, sen takia hän halusikin nopeasti pois Warrenista ja mieluiten koko kaupungista, ehkä jopa osavaltiosta. Hän oli niin kyllästynyt koko paikkaan ja varsinkin ihmisiin. Alahuultaan hellästi purren nainen kääntyi kotikadulleen, nopeuttaen hieman kävelyvauhtiaan, jotta pääsisi nopeasti veljensä talolle. Mackenziellä ei ollut mitään tietoa siintä, oliko toinen kotona vai ei. Ei hän ollut itse edes ilmottanut, että työvuoro oli loppunut tai edes siintä, että oli jäännyt ylitöihin kolmeksi tunniksi, jotta saisi edes hieman enemän palkkaa. Mikään hyvä tuntipalkka hänellä ei ollut, mutta sen ymmärsi. Tuottoisa bisnes tuo ei ollut, mutta onneksi pomo oli mukava ja antoi alennusta ruuista, kun palkkaa ei voinnu niinkään maksaa. Hävikkituotteita työntekijät saivat ilmaiseksi. Tämän takia nainen tekikin aina ostokset, sillä sai alennusta ruuista. Vapaan kätensä hän käyttää hiuksissaan, vetäen niitä taaksepäin, jonka jälkeen ne laskeutuivat ties minne.
Viimeinkin nuorempi Delmarin sisarus pääsi kotiovelleen, jolloin laski työpaikkansa logoa kantavan muovikassin jalkojensa juuren, jotta saisi kaivettua laukustaan avaimet. Oikealla avaimella hän avaa kotiovensa, jolloin avaimet menivät suoraan takin taskuun ja muovikassa nostettiin käsiin. Askeleensa hän suuntasi eteiseen, sulkien ulko-oven perässään. Mustat lenkkarinsa Mackenzie potki muiden kenkien joukkoon, lähtien suuntaamaan keittiöön. Katse osui jälleen kerran kellarinoveen, jolloin 18-vuotias naisenalku päätyi pohtimaan ties sadannen kerran pohtimaan, mitä kyseisen oven takana oli. Hänellä ei ollut mitään tietoa siintä, hän oli ollut vain kunnollinen sisko ja päättänyt olla nuuskimatta veljensä tekemisiä, kun toinen oli niin sanonut. Olisihan tietenkin naisesta kiva tietää, mikä tuolla oli niin salaista, mutta päätynyt tekemään niinkuin Bates oli pyytänyt. Keittiöön päästyään nainen laskee muovikassin keittiönpöydälle, alkaen tyhjentää sen sisältöä jääkaappiin ja muihin komeroihin.
"Bates, olen kotona", nainen päätyy sitten toteamaan kovaan äänen, vaikkakin se oli jo varmasti tullut ilmi, kun ulko-ovi oli sulkeutunut.
Nainen käveli pitkin tuttua reittiä, päätyen heittämään loppuun palaneen tupakkansa autotielle. Katse pysyi tiukasti edessä päin, eikä hän vilkaissutkaan ohikulkijoihin, joista suurimman osan tiesi nimeltä. Alue oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa, sen takia hän halusikin nopeasti pois Warrenista ja mieluiten koko kaupungista, ehkä jopa osavaltiosta. Hän oli niin kyllästynyt koko paikkaan ja varsinkin ihmisiin. Alahuultaan hellästi purren nainen kääntyi kotikadulleen, nopeuttaen hieman kävelyvauhtiaan, jotta pääsisi nopeasti veljensä talolle. Mackenziellä ei ollut mitään tietoa siintä, oliko toinen kotona vai ei. Ei hän ollut itse edes ilmottanut, että työvuoro oli loppunut tai edes siintä, että oli jäännyt ylitöihin kolmeksi tunniksi, jotta saisi edes hieman enemän palkkaa. Mikään hyvä tuntipalkka hänellä ei ollut, mutta sen ymmärsi. Tuottoisa bisnes tuo ei ollut, mutta onneksi pomo oli mukava ja antoi alennusta ruuista, kun palkkaa ei voinnu niinkään maksaa. Hävikkituotteita työntekijät saivat ilmaiseksi. Tämän takia nainen tekikin aina ostokset, sillä sai alennusta ruuista. Vapaan kätensä hän käyttää hiuksissaan, vetäen niitä taaksepäin, jonka jälkeen ne laskeutuivat ties minne.
Viimeinkin nuorempi Delmarin sisarus pääsi kotiovelleen, jolloin laski työpaikkansa logoa kantavan muovikassin jalkojensa juuren, jotta saisi kaivettua laukustaan avaimet. Oikealla avaimella hän avaa kotiovensa, jolloin avaimet menivät suoraan takin taskuun ja muovikassa nostettiin käsiin. Askeleensa hän suuntasi eteiseen, sulkien ulko-oven perässään. Mustat lenkkarinsa Mackenzie potki muiden kenkien joukkoon, lähtien suuntaamaan keittiöön. Katse osui jälleen kerran kellarinoveen, jolloin 18-vuotias naisenalku päätyi pohtimaan ties sadannen kerran pohtimaan, mitä kyseisen oven takana oli. Hänellä ei ollut mitään tietoa siintä, hän oli ollut vain kunnollinen sisko ja päättänyt olla nuuskimatta veljensä tekemisiä, kun toinen oli niin sanonut. Olisihan tietenkin naisesta kiva tietää, mikä tuolla oli niin salaista, mutta päätynyt tekemään niinkuin Bates oli pyytänyt. Keittiöön päästyään nainen laskee muovikassin keittiönpöydälle, alkaen tyhjentää sen sisältöä jääkaappiin ja muihin komeroihin.
"Bates, olen kotona", nainen päätyy sitten toteamaan kovaan äänen, vaikkakin se oli jo varmasti tullut ilmi, kun ulko-ovi oli sulkeutunut.
