|
|
Post by sini on Oct 3, 2016 15:58:00 GMT
Shannon Isadora Galchenyuk päätyi istuuntumaan parvekkeelle, huolehtien, ettei lyhyt mekko paljastaisi enempää mitään kuin tarve olisi. Pullostaan nainen päätyy ottaa huikkaa, kun mies ei sitä suostunut ottamaan. Tämän jälkeen nainen laski sen vierelleen lattialle, nyökäten vain vastaukseksi miehelle, ehkä hieman jäljessä. Tummia hiuksiaan nainen pöyhi hieman, nojautuen kunnolla parvekkeen reunaa vasten. Katseensa hän antoi tutkailla miestä edessään, joka ei missään nimessä ollut mikään pahannäköinen. Mutta oikeasti kuka täällä päin olisi edes ruma? Nainen ei ollut vielä nähnyt muita, kuin hyvännäköisiä ihmisiä. "Olet onnekas, en tarjoa koskaan juomiani, tai no, Ivanin isän juomia", tummaverikkö toteaa, naurahtaen hellästi. Viime aikoina hänen juomansa oli kyseisen miehen viinakaapista tulleet ja aina siintä oltiin Ivania syytetty. Eihän hän itse mitään sellaista tekisi. "Ivan nyt on minun suhteen tuollainen, olisit varmaan saannut turpaasi, jos olisit aloittanut keskustelun kanssani", Shannon toteaa miehelle, yrittäen vähän saada toista piristymään. Hän ei toista tuntenut, joten ei oikein tiennyt mistä toisen kanssa voisi keskustella. Alahuultaan hellästi purren nainen päätyi taas ottamaan likööripullon esiin, juoden siintä. "No, ketä minun täytyy varoa? Kuka täällä on pahin ämmä?", Galchenyuk päätyy kysymään mieheltä naurahduksen kera. Nainen kun tapansa mukaan joutui ongelmiin huomaamattaan. Hän nyt oli omalaatuinen persoona, mutta auta armias, jos joku joutui naisen vihan kohteeksi. "En oikeasti tiedä mitään täältä", nainen jatkaa vielä.  |
|
|
|
Post by nea on Oct 3, 2016 16:24:20 GMT
benton des penrose nojasi edelleen kaiteeseen, mutta siirsi siniset silmänsä muista juhlavieraista naiseen, joka istuutui maahan. Kieltämättä idea oli houkutteleva, mutta hän tiesi sen olevan likainen, jonka jälkeen hänen valkoiset farkkunsa olisivat entiset. Eikä hän halunnut kesken kaiken alkaa vaihtelemaan vaatteitaan, se olisi aivan liian työlästä. ''Ilkeää varastaa toisten juomat'', naurahti Benton puoliksi sarkastisesti alkaen hahmottamaan jo miksi Ivan sai niin paljon vihaa niskoilleen isältään - varsinkin muutamana kuluneena kuukautena. ''Mä alan pikkuhiljaa ymmärtämään mistä hänen huonotuulisuus johtuu'', kallisti yhdeksäntoista vuotias aavistuksen päätään sivulle, katsoen yhä edelleen naista, tuon kroppaa nyt enimmäkseen, mutta myös silmiin. ''Tai, no voi se mustakin johtua, en yhtään ihmettelisi jos johtuisi'', pudisti hän lopulta päätään tietäen tarkkaan, että huonotuulisuus varsinkin Bentonia kohtaan johtui suurimmaksi osaksi siitä, ettei blondi halunnut edelleenkään julkistaa suhdettaan. Hän ei vain pystynyt siihen, eikä Ivan tuntunut ymmärtävän lainkaan, miksi se oli niin hankalaa. ''Ivan on Ivan'', kohautti herra olkiaan, kaataen jälleen juomaansa hyvällä vauhdilla kurkustaan alas. Oli varmaa, että hän oksentaisi jossain vaiheessa iltaa. Sen hän tiesi jo tarttuessaan makeaan likööripulloon. Aina juodessaan jotakin makeaa, oksentaminen oli takuuvarmaa. Valitettavasti. Tosin oli siinä jotain positiivistakin; oksentaessaan ennen nukkumaan menoa kaiken ulos elimistöstään, aamulla heräsi ilman darraa. ''Kysy mielummin, ketä ei tarvitsisi varoa'', muodosti herra jälleen hymyn huulilleen. Jos hän nyt alkaisi luettelemaan ihmisiä, joita pitäisi varoa, olisi lista kilometrejä pitkä. Ja kärkipaikkaa pitelisi Tyler, se olisi varmaa. ''En mä niinkään ämmistä tiedä, mutta Tyleria kannattaa ainakin varoa, hän on... No, kusipää näin kauniisti sanottuna'', silmien pyöräytys, sekä lisää juomaa, niin ilta saattaisi muuttuakin ihan hyväksi. 
|
|
|
|
Post by sini on Oct 3, 2016 16:57:35 GMT
Shannon Isadora Galchenyuk paransi hieman asentoaan, vetäen samalla mekkonsa helmaa alemmas, jonka jälkeen katse siirtyi takaisin Beniin. Hellä naurahdus lipui naisen huulien välistä, kun hän kuuli miehen vastauksen. Ehkä se niin oli, mutta eipä se naista niinkään kiinnostanut. "Ehkä hieman", tummaverikkö päätyy vastamaamaan, kiusoitteleva virne huulillaan. Nainen kuuntelee taas miestä, ollen samaa mieltä toisen kanssa. Tai oikeastaan hän saattoi vain kuvitella, että hän oli syy Ivanin ärsyyntyneeseen oloon. "Minä voin hyvinkin olla syy siihen. En ihmettelisi yhtään", Shannon jatkaa vielä miehelle. "Hän on aivan omalaatuinen tapaus", nainen päätyy yksinkertaisesti toteamaan. Ainakin hänen mielestä näin oli, Ben saattaisi olla eri mieltä asiasta. Tunsihan toinen miehen paljon paremmin ja oli nähnyt varmaan jonkun mukavemmankin puolen toisesta. Nainen kun ei ollut vielä kertaakaan nähnyt Ivania hyvällä päällä. Heidän keskustelunsa oli pääosin piikittelemistä puolin ja toisin. Tai sitten yksinkertaisesti vain riitelemistä. Jälkimmäistä enemmän. Ikään kuin he eivät osaisi olla sovussa. "Eli suosiolla varon vain kaikkia? Tai no, ehkä porukan pitäisi varoa minua", Galchenyuk vastaa Benille, naurahtaen. Samalla hän päätyy ottamaan pullostaan hörppyä, kuullen toisen mainitsevan jonkun Tylerin. "Jaahas, oikein Tyler. Mitä hän on tehnyt päästessään mustan listan kärkisijalle?", nainen kysyy sitten mieheltä. |
|
|
|
Post by nea on Oct 3, 2016 18:49:45 GMT
benton des penrose pudisteli vain enemmän päätään; ehkä he olivat yhdessä syy sille, miksi Ivanilla voisi ihan hyvin kasvaa jo harmaita hiuksia. He taisivat yhdessä olla se helvetin paha kaksikko, joka uppoutui syvälle Ivanin aivoihin, ja aiheutti tuolle suurta päänvaivaa. Toisaalta minkäs sille voi. Ben on vain liian riippuvainen toisesta. Hän haluaisi omistaa toisen kokonaan, mutta samalla tiedosti sen, ettei ihmisen omistaminen vain ollut mahdollista. Ei voinut omistaa ihmistä, ei ainakaan virallisesti. ''Ehkä olemme yhdessä syy hänen harmaille hiuksilleen'', hymähti Ben lopulta pudistellen jälleen päätään. Ei hän viimeiseen viiteen minuuttiin muuta ole tehnytkään, kuin puditellut päätään. ''Hän on, mutta silti olen jaksanut tapittaa sitä naamaa useamman vuoden, ja viimeisimmän lähempää, kuin koskaan aikaisemmin'', hän jätti tahallisesti asian sikseen, selittelemättä yhtään mitään enempää. Nainen kysyisi, jos on kysyäkseen, ja kenties jossain vaiheessa ymmärtäisi, mistä Ben puhui tänä kyseisenä iltana. ''Niin, voi olla parempi, että puhut mulle, jos jollekin on ihan pakko päästä puhumaan'', blondi naurahti tietäen, ettei se ensinnäkään olisi kovin hyvä idea. Tämän poikaystävä ei todellakaan pitäisi siitä, että herra alkaisi kaveeraamaan tuon siskopuolen kanssa, ei todellakaan. Viimeistään siinä vaiheessa olisi kolmas maailmansota pystyssä. Luultavasti jo näistä kuluneista minuuteista, kun saisi Ivan tietää, olisi sota pystyssä, mutta itse mies lähti pois haistattaen vitut, jättämättä muita vaihtoehtoja. ''En vain ole ikinä sietänyt häntä. Ja, no onhan meillä hyvin riitapainoitteinen menneisyys takana, jolla on osansa siihen, etten edelleenkään ole oppinut sietämään hänen naamaansa, enkä luultavasti ikinä tule oppimaankaan'', jätti hän oleellisen kertomatta, mutta se tulisi joskus esiin, jos tulisi. 
|
|
|
|
Post by kaisa on Oct 3, 2016 18:56:56 GMT
Bess Oliva Penrose ei kerennyt reagoida juuri mitenkään, kun Dylan napppasi hänen pilleri purkkinsa pois ja seuraavista äänistä päätellen kaatoi kaiken sisällön viemäriin. Osittain naisen alku oli helpottunut siitä, että jollakin oli pokkaa tehdä noin mutta toisaaltaan häntä myös harmitti, nimittäin hän oli mennyt sopimaan Tylerin kanssa, että tuo ei diilaisi enempää lääkkeitä naiselle. Hetken aikaa vaaleaverikkö oli vihainen siitä, että Dylanin piti mennä huuhtelemaan hänen viimeiset pillerit alas vessanpöntöstä, mutta pääkoppansa perällä hän kuitenkin tiesi, että se oli ainoa oikea asia mikä piti tehdä ennen kuin koko asia pääsee karkaamaan käsistä. "Sä tiedät aivan varmasit Bentonin tilanteen, jonka takia en mä voi kaikesta kuitenkaan sille puhua ja no vanhemmat käy ehkä kerran kuukaudessa kotona parin päivän ajan", Penrose mumisi miesystävälleen vastaukseksi ja kietoi samalla myös omat kätensä tuon ympärille. Bellamyn halaus oli luultavasti maailman turvallisimmilta tuntuvia asioita ja melkein heti nainen tunsi miten hänen hengitys tasaantui ja keho alkoi rauhoittumaan. "Mä en oikeasti halunnut salata tätä sulta, mutta en vaan tiennyt miten kertoa, kun kaikki on aina tottuneita siihen, että oon aina kunnon ilopilleri, vaikka oikeasti mullakin on huonoja päiviä", Bess avasi asiaa vielä lisää ja tiukensi samalla hali otettaan Dylanista. "Ja toi purkki oli viimeinen minkä Tyler suostui enää myymään mulle, mutta älä pliis kerro Bentonille - meidän suhteesta meidän pitää kertoa, mutta ei noista pillereistä", vaaleaverikkö totesi vielä hiljaa ennen kuin sulki silmänsä hetkeksi aikaa. Pikku hiljaa hänen ottamansa pilleri alkoi vaikuttamaan positiivisesti hänen mielialaan, mutta ei vielä mitenkään radikaalisti -, siihen tarvittaisiin vielä lisäksi alkoholia, että Penrose pääsisi takaisin kunnon biletunnelmaan. Ennen takaisin bilefiilikseen pääsyä pitäisi naisen tehdä kuitenkin vähän korjauksia ulkonäköönsä ja käydä kertomassa hänen uudesta parisuhteestaan veljelleen. 
|
|
|
|
Post by kaisa on Oct 3, 2016 19:25:52 GMT
Tyler Justin Archer katseli hetken aikaa vain merelle päin ja mietti tekikö hän juuri virheen antaessa kyseisen pillerin Jazmynille. No joka tapauksessa nyt oli liian myöhäistä, eikä asialle oikein voisi enää mitään tehdä. Tummaveirkkö päätti siirtää murheet sekä mietteensä sivuun ja nauttia vain loppu illasta. Tänään hän aikoisi itsekin yrittää nauttia ja päästä bilefiilikseen, joka häneltä oli jo melkein päässyt kokonaan katoamaan kaiken draamailun aikana. Tosin joka tapauksessa hän ei voisi tänään vetää päätään aivan sekasin, koska jonkun olisi pakko edes jotenkin pystyä katsomaan Floresin perään. "Musta tuntuu, että haluun iha mielelläni jäädä sun seuraan", Archer vastasi ja tunsi miten hänen huulilleen nousi alku illasta tuttu virne, kun Flores päätti tulla istumaan hänen syliinsä. Jazmyn osasi oikeasti yllättää ja jo pelkästään vartin sisällä Tyler oli nähnyt tuosta uusia puolia. Mies oli aluksi pitänyt naista juuri sellaisena kilttinä naapurin tyttönä ja kunnon esimerkkinä New Porttilaisesta tytöstä, mutta ilmeisesti hän oli ollut koko ajan väärässä. Mutta ei siinä mitään tummaverikkö piti näistä uusista puolista ja varsinkin seuraava Floresin huulilta pääsevä lause sai hänet innostumaan vielä enemmän. "No mitäs neidillä on tänään mielessä ?" Archer esitti kysymyksen ja antoi tarkoituksella naisen ohjata tilannetta, sillä hän halusi nähdä mihin toinen oikein pystyisi ja mihin tilanne tulisi etenemään. Tietysit Tylerilla oli jo vahva aavistus siitä mihin tilanne tulisi ainakin jossain vaiheessa iltaa päätymään, eikä se todellakaan tulisi mitenkään häntä haittaamaan. - ehkä surkein rooli ikinä 
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 4, 2016 10:58:09 GMT
ivan antonio becker - oli jo aikansa viettänyt alakerrassa muille vieraille jutellen, ja viinipulloa hiljalleen tyhjentäen. Enää hän ei kuitenkaan jaksanut jatkuvasti pauhaavaa musiikkia ja ihmisten huutoa - hetken hän oli jopa ajatellut että hänen olonsa jollakin tapaa parantuisi, astuessaan takaisin ihmisjoukkoon. Mutta toisin siinäkin sitten kävi. Alahuultaan tiukasti purren, ja viinipulloa kädessään puristaen, lähti hän pian takaisin kohti yläkertaa, mikäli saisi sielä olla taas rauhassa. Ensimmäisenä hän tietenkin suuntasi vessan ovelle, siellä kun viimeksikin saatiin olla hetki jos toinenkin kaikessa rauhassa - vaan eipä nyt. Ovi oltiin lukittu, ja toiselta puolelta kuului vaimeasti naisen kikatusta. Ja tämän enempää ei hän enää halunnutkaaan tietää. Vaimeasti kiroten hän astui askeleen kauemmas ovelta, käyden katseellaan lävitse kaikki yläkerran ovet, pysähtyen Bentonin huoneen kohdalle. Hieman epäröiden ovea koitettiin - ja se oli kuin olikin auki. Pieni hymy nousi Beckerin huulille, löytäessään viimeinkin rauhallisen paikan. Kaikessa rauhassa hän askelsi sisään, vetäen oven kiinni perässään ja jälleen otettiin pientä huikkaa viinipullostaan, joka sitten laskettiin pienelle yöpöydälle. Hän puolestaan jäi katselemaan itseään nyt peilistä, yrittäen epätoivoisesti siistiä hiuksiaan. Mitään siitä ei kuitenkaan tullut, ja ei ihmekkään - hän ei osannut keskittyä mihinkään, päässään pyörien vain nyt varmasti jo entinen poikaystävänsä, sekä sisarpuolensa. Paitaansa suoristaen, otti Ivan viinipullonsa takaisin, kävellen sitten rauhallisin askelin Bentonin huoneen parvekkeelle, josta näkisi takapihalle lähes täydellisesti. Ikävä kyllä, ei hän sielläkään saanut olla yksin. Olihan alhaalla tietenkin koko juhlaväki joka halutessaan näkisi miehen heti katsettaan vain ylöspäin kohottaessaan, mutta tästä ei ollut nyt kyse. Ei suinkaan. Parvekkeella oli kaksikko, jota mies oli koko illan jo miettinyt, ja kironnut päänsä sisässä. Benton ja Shannon. Kaksikko, jota hän juuri tällä hetkellä vihasi ehkä eniten - ja tämän vuoksi heille ei edes päädytty sanomaan mitään. Vain nopea, halveksuva ilme kaksikkoon, ja sitten katse siirrettiinkin jo takapihalle. "Hienoa, että te kaksi viimeinkin löysitte toisenne", Ivan päätyi kuitenkin hetken hiljaisuuden päästä toteamaan, ottaen huikkaa viinipullostaan tämän jälkeen. - tää on iha kamala :DDDDDDDD 
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 4, 2016 14:50:31 GMT
Dylan Elijah Jerome Bellamy puree alahuultaan kuunnellessaan naisen puheita perheestään, ilmeisesti heillä ei mennyt todellakaan hyvin. Bentonillakin oli omat ongelmansa ja niistä mies ainakin luuli tietävänsä. Bess vissiin yritti pitää koko perhettään kasassa, mutta niin sanotusti rikkoi samalla itseään. Ehkä toisen olisi parhain puhua perheelleen ja selvittää asioita sitten kuin kaikki olisivat kotona. Vaaleaverikön ei tarvisi huolehtia nyt liikaa, koska se ei auttanut asiaa mihinkään suuntaan. Nyt toisen olisi vain parasta rauhoittua ja antaa ajan parantaa haavat ja ottaa asia esille sitten kun sen hetki olisi. "Sun pitää puhua vanhemmilles ja Bentonille tästä, turha sun on yksin yrittää pitää perhettäs kasassa. Teitä kaikkii tarvitaan siihen", lohdutellen Bellamy hennosti silittelee toista selästä, haluten vain vannoa että kaikki tulisi olemaan vielä hyvin. Aivan varmasti ja toinen saisi uskoa siihen. "Kerro mulle aina kaikki, mä en välitä vaikket oliskaa mikään ilopilleri - kaikilla on huonoi päivii", Dylan virnuilee - hän oli puolet elämästään ollut huonolla tuulella ja sai aina kuulla siitä. Se oli hieman ärsyttävää, mutta itsehän sellainen oli eikä siitä päästy yli eikä ympäri. Osasi hän myös olla mukava ja iloinen - nykyään enemmänkin kun oli saanut Bessin itselleen. "Hyvä että oli, muuten mä olisin laittanut sen lopettamaan", eikä Dylan nyt meinannut pelkkää puhumista vaan hän olisi valmis tekemään mitä vain jotta saisi Tylerin lopettamaan diilaamisensa, koska toinen ei kuitenkaan olisi nyt hirveästi rahan tarpeessa. Seuraavaksi tummaverikkö alkoi puremaan alahuultaan - Bentonille kertominen kieltämättä sai hänet hermostuneeksi. Toinen oli hänelle tärkeä, mutta mies ei varmaankaan tulisi katsomaan hyvällä Bellamyn ja Bessin touhuja. "Pitäiskö meidän mennä kertomaan hänelle?" toisen päästäen hieman kauemmas, jotta näkisi naisystävänsä kasvot.  ---------- Jazmyn Belicia Malia Flores pitää perusilmeensä naamalla ja asettelee mekkoaan rinnuksiltaan paremmin ihan rauhassa, oikein tahallaan kiusoitellen toista. Pienesti alahuultaan purren hän antaa pikkuhiljaa käsiensä valua toisen yläkropalta alemmas. Hän ei usealle näyttänyt tuhmempia puoliaan, vain harvoille ja valituille ja toinen saisikin tuntea olonsa spesiaaliksi. Päälleppäin ruskeaverikkö näytti kiltiltä, viattomalta naisenalulta muttei sitten ihan sitä ollutkaan. Se sai yleensä kaikki hieman yllättymään, joka nyt ei ollutkaan mikään ihme - kukapa odottaisi Jazmyn Floresilta mitään tuollaista käytöstä? "Hmm, no se on ihan hyvä", nyt hän antoi vasta pienen virneen nousta hänen kasvoilleen, kun vain hetken antoi katseensa pysyä toisen silmissä. Hän suunnitteli jo seuraavaa liikettään - joka sai hieman humalassa olevan naisen virneen leviämään. Huuliaan nuolaisten nainen asettelee vielä hiuksiaan paremmin, antaen virneen valua hieman pois kasvoiltaan. "Ihan mitä vain herra haluaa", Jazmyn päätyy kohottautumaan hieman polvilleen, kuiskaten toisen korvaan lauseen. Pienesti kikattaen nainen istuu takaisin toisen syliin, painaen huulensa toisen korvanlehden viereen ja antaen tämän tapahtua niin kauan, että saavutettiin toisen kaula. Naisenalku päätyy "parantamaan" istuma-asentoaan, joutuen liikuttamaan siis hieman lantiotaan. Toisen kaulaa suudellen nainen päätyy virnuilemaan, vieden kätensä toisen niskan taakse.  - molemmat ihan hirveitä, anteeks beib |
|
|
|
Post by sini on Oct 4, 2016 17:20:10 GMT
Shannon Isadora Galchenyuk naurahti miehen vastaukselle, ollen täysin samaa mieltä. Jos jo tähän mennessä he olivat aiheuttaneet toiselle niin paljon tuskaa ja kärsimystä, ei tämä keskustelutuokio voinnut yhtään tilannetta helpottaa. Ei todellakaan. Ennemmin se vain pahensi tilannetta entisestään, mutta eipä nainen ollut siintä niin kiinnostunut. Häntä ei haitannut ollenkaan, vaikkei teoillaan miellyttäisi Ivania. Sehän ei ollut tarkoituskaan. Pieni hymy pysytteli naisen huulilla koko ajan. Aina välillä hän otti huikkaa pullosta. "Voi olla. Olemme aikamoinen parivaljakko siinä tapauksessa", tummaverikkö päätyy toteamaan miehelle. "Otan osaa", Shannon päätyy toteamaan miehelle, joka kertoi sietäneensä toista jo useamman vuoden. Nainen voinnut ymmärtää sitä, kuinka joku voisi kestää toista niin kauan. Kaksi kuukauttakin tuntui jo niin pitkältä ajalta toisen kanssa samassa taloudessa. Viimeinkin 19-vuotias nainen päätyi nousemaan ylös parvekkeen lattialta pyyhkien hieman mekkoaan takaanta. Varmasti se oli jo likaantunut, mutta eipä naista olisi huvittanut seistä korkokengissään, joten mielummin hän oli lepuuttanut hetken aikaan jalkojaan, jotta jaksaisi hillua juhlissa yömyöhään asti, jos siis menoa edes olisi. "Yritän muista neuvosi", Galchenyuk päätyy sitten toteamaan miehelle. Mitään enempää hän ei ehtinyt keskustelemaan Benin kanssa, kun paikalle saapui kukas muukaan kuin Ian. Alahuultaan hellästi purren, pyöräytti nainen silmiään. Turhautunut huokaisu lipui naisen huulilta, kun toinen katsahti halveksuvasti heitä kohden. Likööripullon nainen ottaa maasta, päätyen hörppäämään siintä pitkän huikan. Selvinpäin tästä ei selviäisi. Olihan jo likööri jonkun verran noussut päähän ja nyt varsinkin, kun nainen nousi seisomaan. "No, pitäähän jonkun huolehtia synttärisankarista, että sinun jälkeesi ei jää paskafiilis", Shannon päätyy toteamaan, nojautuen vasten parvekkeen kaidetta. "Sinulla kun on se taito saada kaikkien fiilis laskeutumaan hyvinkin nopeasti", nainen jatkaa. |
|
|
|
Post by nea on Oct 4, 2016 17:54:48 GMT
''Niin olemme, mutta se on ihan oikein häntä kohtaan. Hänkin aiheuttaa monelle, kuten minulle harmaita hiuksia aina toisinaan'', naurahti benton des penrose kaataen jälleen pelottavan nopeaa tahtia tyhjenevästä pullostaan juomaa elimistöönsä. Pikkuhiljaa kaikki tänään jo juotu alkoholi alko vaikuttamaan tämän elimistössä, eikä varmaan menisi enää kauaakaan, kun se päätyisi tuntumaan koko kropassa huojuntana, sekä sanotaanko vaikka hauskuutena. Olihan se jollain tapaa hauskaa olla humalassa. Ainakin silloin kaikki nauratti, siis aivan kaikki. Ehkä hän oli virheellinen, miespuolinen henkilö, mutta siinä tapauksessa haluaisi ollakin. Humalassa naureskelu oli ehkä parasta ikinä. ''Kannattaa muistaa'', virnisti Penrose, hävittäen kuitenkin virneen aika vikkelää kasvoiltaan, nähdessään tutut, tympeät kasvot. Sinne meni sekin hyvä fiilis. Vaikka hän tiesi kohtaavansa jossain vaiheessa iltaa pakollakin Ivanin - ei ajatellut sen tulevan näin nopeasti. Hän ei ajatellut toisen tulevan vapaaehtoisesti huoneeseen, jossa oli Shannon, sekä itse Ben. Nyt hänen enää pitää toivoa, ettei Ivan mene, ja möläytä jotain väärää. Ehkä sekin hetki koittaa jossain vaiheessa iltaa, mutta toivottavasti myöhemmin ja niin, että suurinosa ihmisistä olisi sen herätessään unohtanut. Kuunnellessaan Ivanin sanoja, tyhjeni pullo ilman mitään ongelmia. Toistaiseksi sanaakaan sanomatta nojautui Ben nojautui kaidetta vasten, pitäen katseensa juhlaväessä. Hän voisi olla siellä seassa pitämässä hauskaa, mutta mitä hän tekee? Yrittää miettiä, lähteäkkö mukaan poikaystävänsä vittuiluun, vaiko alkaakko selvittämään tilannetta? Toisaalta turha tilannetta olisi alkaa selvittelemään, kun vituiksi se kuitenkin illan aikana menisi, joten jäljelle jäisi vain yksi vaihtoehto; ''Aivan mahtavaa, eikö! Kerrankin löysin ihmisen, joka antaa mun olla oma itseni, eikä suurin piirtein pakota kertomaan synkimpiä salaisuuksia kaikille'', hän lausahti tekopirteään, vittuilevaan sävyyn tietäen tarkalleen, kuinka heitti bensaa liekkeihin. Hän ei vain jaksanut kuunnella toisen vittuilua sekunttiakaan. Se oli viimeinen asia, mitä hän tänään tulisi sietämään. Ihan sama, mitä tälle kerrottaisiin, mitä hän tulisi kuulemaan, sietäisi hän sen kaiken (yrittäisi ainakin), mutta tätä ei.  |
|
|
|
Post by kaisa on Oct 4, 2016 18:13:50 GMT
Bess Olivia Penrose tunsi miten hänen olonsa alkoi jo askel kerrallaan parantua, osittain kiitos Dylanin ja osittain päihteiden takia. Ennen veljensä luokse menemistä hänen täytyisi kuitenkin siistiä itkuista naamaansa, joka onnistuisi helposti ripisenpidennysten ansioista, joiden takia vaaleaverikkö oli tänäkin iltana turvautunut luonnolliseen meikkiin. Vaikka pelkkä ajatus Bentonille kertomisesta sai naisen vatsaan inhottavan tunteen olisi se kuitenkin aivan pakko tehdä, varsinkin nyt kun Jazmyn tiesi asiasta sekä valitettavasti Tyler. Syvään huokaisten Penrose irrottautui miesystävästään ja pussasi tuota vielä nopeasti poskelle. "Mä haluan, että Benton kuulee mun suusta ja me voidaan paeta rantamajaan jos kaikki kusee ihan kunnolla", Bess totesi nyt jo pienesti naurahtaen. Ilta ei todellakaan vastannut hänen suunnitelmiaan, mutta nyt hän yritti edes jotenkin paikata vahingot ja saada edes vähän muutettua illan kulkua. Nuori sai huulilleen pienen hymyn, kun hän hetken aikaa vain katseli Dylania ja tuon silmiä -, hän oli todella onnekas sen suhteen, että oli saanut miehen rinnalleen. "Mä laittaudun nopeasti uudelleen, en halua että Ben luulee, että sä oot aiheuttanut mulle pahan mielen", Penrose totesi vielä nopeasti ennen kuin hän kävi vaatekaappinsa luona ja veti sieltä kokonaan uudet vaatteet mukaansa. Uudelleen laittautumiseen naisella meni korkeintaan 15 minuuttia tai niin hän ainakin itse päätteli. Viimeiset suihkaisut hajuvettä ja kaikki oli valmista. Äskeisestä romahduksesta ei ollut enää merkkiäkään ja hän näytti taas siedettävältä. Hymy huulillaan vaaleaveirkkö käveli ulos kylpyhuoneesta ja vilkaisi Dylania. "Noni hoidetaan se nyt pois alta, niin saadaan edes jossain vaiheessa jatkettua bileitä", Bess totesi ja yritti jotenkin edes olla rohkaisevan kuuloinen vaikka todellisuudessa hän olisi halunnut vain karata paikalta, mutta asiaa ei voinut enää siirtää eteenpäin. Hennosti Penrose otti Bellamya kädestä kiinni ja lähti raahaamaan tuota perässään kohti veljensä huonetta, joka olikin yllättävän täynnä porukkaa. Aluksi Bess hämmästyi naisesta jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt ja sen jälkeen todella vihaisen näköisesti Ivanista. "Ööömm Benton mulla ois asiaa sulle tai siis meillä ois asiaa sulle", vaaleaverikkö selitti hyvin nopeasti ja tiuksensi samalla otetaan Dylanin kädessä. - Bessin uus asu linkki
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 4, 2016 19:26:49 GMT
ivan antonio becker - käänsi katseensa nopeasti poikaystäväänsä, toisen avatessa suunsa. Hän ei voinut olla tosissaan, ei vain yksinkertaisesti voinut. Koko viimeisen vuoden oli hän ollut miehen tuki ja turva, hän oli se kuka oli useaan otteeseen toiselle sanonut, ettei hänen tarvitsisi sanoa sanaakaan muille suuntautumisestaan jos tämä ei Bentonista tuntunut oikealta. Hän oli jopa kertonut kaikki synkimmät salaisuutensa toiselle, ja luottanut mieheen sata prosenttisesti aivan kaikessa. Ja kaiken tuon jälkeen, hän vielä kehtasi tulla ja möläyttää noinkin törkeän lauseen aivan päin hänen kasvojaan. Hermostuneisuuttaan koitettiin mahdollisimman hyvin hallita kyseisellä hetkellä, jonka myötä otetta viinipullosta kiristettiin - ja paljon. "Älä nyt helvetti edes aloita", Becker varoitti, astuen lähemmäs poikaystäväänsä. Pupillit olivat laajentuneet huomattavasti pillereiden jäljiltä, ja veivät nyt valtaosan pojan silmistä. Toista katsottiin varoittavasti vielä viimeisen kerran, ennen kuin päätyi avaamaan suunsa. "Mä olen ollut se, joka on aina ollut sun tukenas. Mä olen ollut täällä sillon kun sä mua olet tarvinnut, ja mä olen tehnyt kaiken mitä sä vain olet pyytänyt. Mä jopa ajoin viime kuussa tänne kahden tunnin ajomatkan päästä, aivan vain sen takia koska sulla oli huono olla", Ivan aloitti vielä pitkäksi tulevan puheensa, äänen kohotessa aina sana sanalta, ja pian se oli jo suoraa huutamista. "Viimeisen vuoden ajan, mä oon tehnyt kaikkeni sun puolesta. Mua ei oo vittuakaan kiinnostanut se, että sä et ole halunnut kertoa kenellekkään, et edes omalle siskolles olevas homo. Mua ei oo haitannut, että ei voida olla kaksin isossa porukassa, koska sua hävettää ja pelottaa mitä muut susta ajattelee. Mä oon antanut sun olla oma itses, mä oon antanut sun tehdä just niin miltä susta tuntuu. Ja silti sä aina hoet, että kuinka pelkäät mun pettävän sua - mä en oo tehnyt mitään. Mä en oo vilkaissutkaan ketään muuta, mä en oo helvetti ees ajatellut ketään muuta, ja nyt saan vieläpä tietää et sä oot jo heti alussa mennyt pettään mua, ja tehnyt sen jopa tän kusipään kanssa", ja samassa lasinen viinipullo iskeytyi kappaleiksi vasten parvekkeen kaidetta. "Voitko nyt vittu sitten edes sanoa mulle, että kuinka montaa eri muijaa sä oot oikein käynyt pamauttamassa tän meidän suhteen aikana, ja oonko mä edes ollut tän kaiken salailun arvonen, mua kun et näytä arvostavan sitten yhtään?!" Häntä ei enää kiinnostanut kuinka moni ihminen hänen puheensa oli kuullut, volyymin noustessa kattoon jo alkumetreillä. Häntä ei kiinnostanut paikalle saapunut Bess, eikä kukaan muukaan. Hän vain halusi saada sanottua sanottavansa, ja pari aikaisemmin ottamaansa pilleriä auttoivat häntä siinä aivan riittävän hyvin - ja sen varmasti näki. Pupillit olivat kasvaneet suuriksi, ja hiki valui hänen otsaltaan, tämäkin osittain vain raivoamisen takia. Kämmeneensä hän puolestaan oli onnistunut saamaan pari vaivaista lasinsirpaletta, iskiessään pullon vasten kaidetta, mutta siitä hän ei edes jaksanut välittää. 
|
|
|
|
Post by nea on Oct 4, 2016 20:12:23 GMT
benton des penrose pyöritteli tyhjää likööripulloaan käsissään yrittäen keskittyä mieluummin siihen, kuin ympärillä oleviin ihmisiin - ja tarkemmin vielä kaikista Ivaniin. Ivanista katse tosin siirrettiin pikaisesti paikalle saapuneeseen siskoonsa, jota tämä ei viimeiseen kahteen, ehkä kolmeen tuntiin ole nähnyt, kuin vilaukselta siellä täällä. Tosin poikaystävänsä avatessa suunsa tiesi tämä, ettei Bess ehtisi sanomaan sanaakaan, ei missään välissä. Ehkä kymmenen minuutin kuluttua, kun Ivan lakkaisi saarnaamasta. Ei välttämättä silloinkaan. Tietenkin alkuun ainakin kaikki oli totta, mitä Ivanin suusta tuli. Toinen tosiaan oli aina tukena, kun sitä tarvittiin, hän oli aina paikalla, kun Ben oli romahtamispisteessä milloin minkäkin asian kanssa. Vaikka kuinka Ben yrittäisi kertoa olevansa kunnossa, toinen väkisinkin yrittäisi saada tämän avautumaan - usein tosin onnistumatta siinä, sillä ei blondi osannut muuttaa ajatuksiaan sanoiksi. Hän ei osannut selittää milloin hän voi pahoin, tai osasi, mutta se, miksi voi pahoin, olikin asia ihan erikseen. Se oli hankalaa, ollut aina, ja tulee luultavasti aina olemaankin. ''No niin ajoitkin, mutta mitä vittua se kertoo yhtään mistään?'' tuhahti hän alkuun puristaen vain lasista pulloa käsiensä välissä toivoen, ettei se menisi rikki. ''Mua ei hävettänyt! Mä en vain halunnut kertoa siitä, koska maailma on niin vitun perseestä, ja mut oltais samantien leimattu ties miksi! Mä yritin kunnioittaa mun vanhempia ja niiden kasvatusta, koska homot on niin helvetin väärin, ne on syntisiä ja ties mitä muuta paskaa ja mä halusin olla kunnollinen lapsi niille, mä halusin pitää ne tyytyväisenä, mut sit sä tulit ja pilasit kirjaimellisesti kaiken'', jatkoi hän huutamistaan miettimättä lainkaan, mitä sanoa. Ehkä hän katuisi muutaman sekunnin päästä, ehkä huomenna. Toivon mukaan hän ei muistaisi edes mitään huomenna, jottei tarvitsisi katua sanomisiaan. ''Yhtä, kerran, kun olimme säätäneet muutaman viikon. Ja ei, en kadu sitä. Olisi pitänyt tehdä se uuelleen, ja uudelleen. Olihan meillä Shannonin kanssa kuukausi aikaa, kahdestaan, kun sä vietit sen mieluummin huumeiden kanssa.'' ''Ja kaiken lisäksi sä olet tälläkin hetkellä vittu aineissa'', tunsi hän, kuinka silmäkulmiin nousi muutama kyynel. Ja ei kai sillä ollut väliä, johtuivatko kyyneleet pelosta, vaiko vihasta. Ei hänen sitä tarvitsisi selitellä millään tavalla, kenellekkään. ''Se tästä enää puuttuikin, sä olet aivan vitun idiootti, ihan oikeesti! Mä luotin suhun, mä luotin, että sä pysyisit erossa niistä helvetin pillereistä, mutta siinä taas nähtiin miten sä luovutit, luovutit ja annoit mennä, onko nyt niin helvetin kiva olla?'' tiputti hän pullon lattialle, ja tottakai se muuttui pieniksi sirpaleiksi hetkessä. Ihan sama sinäänsä, ei hän sitä kuitenkaan joutuisi itse sitä siivoamaan. ''Toivottavasti jäät niihin taas koukkuun ja kuolet'', mutisi hän kyyneleidensä seasta tietäen tarkalleen, kuinka väärin hän sanoi, muttei alkanut sanojaan korjaamaan. Hän vain tuijotti vetisillä silmillään Ivania, sillä ei pystynyt ketään muutakaan sillä hetkellä katsomaan. 
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 4, 2016 21:09:00 GMT
ivan antonio becker - oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka eivät koskaan itkeneet toisten nähden. Edes hänen oma poikaystävänsä ei ollut nähnyt pojan itkevän kuin vain kerran, ja silloinkin oli mies menettänyt äitinsä. Nyt hän ei kuitenkaan enää voinut estää paria, kirkasta kyyneltä valumasta hänen poskeaan pitkin, kuunnellessaan poikaystävänsä sanoja. Hän ei jaksanut enää kaikkea tuota salailua, eikä varsinkaan kaikkea tuota haukkumista ja pään aukomista mitä sai aina riitojen ohessa kuunnella. Hän ei yksinkertaisesti vain jaksanut. Ja siinä vaiheessa, kun puheenaiheeksi tulivat miehen huumeidenkäyttö, tunsi hän pienen, viiltävän kivun sisällään. Se oli hänelle herkkä kohta, vaikkakin niin moni ihminen asiasta tiesi. Hän ei vain halunnut kuulla asiasta minkäänlaista vittuilua taikka muuta vastaavaa, ja sen takia tämän hetkinen, satunnainen käyttö oltiinkin pidetty jopa Bentonilta salassa. "Jos mä olen kerta niin saatanan kusipää, joka on vaan pilannut kaiken sun elämässäs, miks sä et oo voinu vaan jättää mua?! Tajuatko yhtään paljonko mä susta välitin, ja välitän edelleen?" Ivan jatkoi puhettaan ääni jo hieman värähdellen, yrittäessään niellä kyyneliään. Hän ei halunnut aloittaa minkäänlaista itku-potku-raivaria, vaikka siltä se jo kovasti alkoi vaikuttamaankin. Parikymmentä sekuntia itseään rauhoiteltuaan, veti tummaverikkö syvään henkeä, repäisten sitten voimalla kaulassaan olevan riipuksen irti, aivan yhtä dramaattisesti kuin elokuvissakin, ja iski sen sitten Bentonin käteen. Kyseisen riipuksen oli hän saanut poikaystävältään viime jouluna lahjaksi, ja sitä oltiin pidetty aina kuin kukkaa kämmenellä, varoen ettei se tahriintuisi ja kiillottaen sen tasaisin väliajoin - koru oli hänelle tärkeä, ja nyt oli jo korkea aika luopua siitäkin. Vaimeasti naurahtaen, hän irroitti lopullisesti otteensa korusta, jättäen sitten arvailun varaan ottiko Penrose sitä käteensä, vai pääsikö riipus tippumaan maahan - hänelle se oli ihan se ja sama. "Jos mä kerta oon sulle pelkkä narkkari, elämän pilaaja, syntinen ja muutenkin ihan vitun perseestä, niin päästän sut nyt helpoimman kautta ja jätän sut aivan itse", Becker totesi kylmänviileästi, kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan. Hän oli tosissaan. Hän oli niin tosissaan kuin ihminen suinkin vain pystyi olemaan. "Ja kyllä, ehkä mä vielä jään taas huumeisiin koukkuun, ja ehkä mä tapatan itseni niiden avulla. Sehän olis varmaan ainut tapa jolla sutkin sais vittu onnelliseks", tummaverikkö jatkoi vielä punertavin silmin, valmistautuessaan sitten lähtemään parvekkeelta. 
|
|
|
|
Post by nea on Oct 4, 2016 21:41:54 GMT
benton des penrose pudisteli päätään yrittäen pitää kyyneleensä poissa pelistä. Hän ei todellakaan halunnut itkeä kaikkien nähtävillä, varsinkaan kun parvekkeella oli yksi ihminen, joka oli aikaisemmin todistanut tämän kyyneleet - ja sekin oli Bess. Vuoden sisässä herra ei ainakaan oman muistinsa mukaan ole itkenyt, edes pahimmassa tilanteessa Ivanin edessä, mutta tänään senkin piti sitten tapahtua. Niin paljon kaikkea uutta niin lyhyessä ajassa. Ainut positiivinen asia tässä oli se, että saivathan kaksoset ikimuistoiset syntymäpäiväjuhlat. Voitaisiin sitten muutamien vuosien päästä muistella mitä kaikkea sinä iltana tapahtuikaan. ''Luuletko sä, ettet ole millään tasolla tärkeä mulle? Tottakai mä välitän susta, en mä muuten sun kanssa olis näin kauaa ollut. Korkeintaan sen muutaman viikon, ehkä kuukauden, ja sen jälkeen kadonnut olemattomiin. Sä tiedät kyllä, mikä oli mulle tyypillinen tapa toimia naisten suhteen ennen sua'', sinisilmä murahti tuoden jälleen uuden asian esiin. Ei Ivania lukuunottamatta tainnut kukaan tietää tämän parinviikon ''suhteista'', joiden avulla yritti vain etsiä itseään ja todistaa pitävänsä naisista seksuaalisesti. Tosin ei todistelu tuottanut minkäänlaista tulosta, sillä halua ei ollut. Ei ole ollut muita, kuin Ivania kohtaan pitkään aikaan. Ivanin ihon koskettaessa Bentonin omaa, ei se tuntunut samalta, kuin yleensä. Se oli ennemminkin kosketus, joka laittoi kylmät väreet kulkemaan pisin vaaleaverikön kroppaa, kuin sellainen, josta hän olisi nauttinut. Sen hän kuitenkin yritti sivuuttaa, ja puristi korua lujasti nyrkissään, tietäen tasan, mikä se oli, ja mistä Ivan sen oli saanut - ja miksi se palautettiin juurikin hänelle. Ja se koru tulisi pysymään tallessa niin kauan, kuin mahdollista. Hän kantaisi sitä vaikka mukanaan jokaikiseen paikkaan seuraavasta aamusta alkaen, ellei mikään muukaan auttanut. Ellei Ivan sitä takaisin haluaisi, tuskimpa haluaisi. ''Toivottavasti oot nyt onnellinen, kun vihdoinkin mun homous tuli julki, vihdoinkin pääsin, vaikkakin sun omatoimisuuden ansiosta pois kaapista! Musta ainakin tuntuu todella hyvältä, oon niin helvetin onnellinen, nämä ovat ehkä parhaimmat syntymäpäiväjuhlat ikinä! Kiitos että saavuit paikalle!'' veti hän kasvoilleen mahdollisimman vittumaisen hymyn, vaikka tilanne ei millään tavalla ollut hymyä ansainnut, ei edes feikattua. 
|
|
