roleplay ○ roadtrip

LOMAKE ○

äkkipikainen naistenkaataja / romeo christopher willson / 21 / bi & sinkku / niia

kumpi kuva?

oke 8))

ömöm munki naiselle jotaa mahollisest
exää ja sen sellast 8))

Astuttuaan suurine tavaramäärineen Irlannissa sijaitsevan hotellin hotellihuoneesee, jonka hän omisti omalla nimellään yksin, Matthew Jonathan Cambell, tuttujen kesken pelkkä Theo tai Thew, -alkoi ensimmäisenä juttunaan etsiä vessaa, joka ei sijainnut käytävän oven lähellä niinkuin muissa hotelleissa. Vessan tuo kuitenkin loppujen lopuksi löysi massiivisen vaatekaapin luolta, mikä hieman ihmetytti tätä sijainnin takia. Ja tuo hieman hermostunut miehenalku avasi kannen ja saattoi vannoa, että lorotus kuului kaikkialle naapurikämppiin, mistä hän ei kuitenkaan itse välittänyt, sillä tarpeet piti täyttää...tai tyhjentää? 
Tehtyään asiansa, sai miehenalku silmänsä vasta ensimmäistä kertaa kauniiseen tummaan ja boheemiin väritykseen, joka teki vessasta paaaljon kiehtovamman paikan kuin mitä itse liian vaalea hotellihuone oli. Hymyillen tuo mumisi nukkuvansa vessassa, kunnes tajusi ettei ollutkaan enää ystäviensä seurassa vaan yksin. Oli helpottavaa saada välillä omaakin rauhaa, mutta tällä hepulla se tuntui olevan joskus turhaa, kun yksin tuli ajateltua vain syntiä syviä ja edellisiä elämäntilanteita. Äsh turhan tunteellista semmoinen, ja tunteet tosiaankin ottivat voimille.
Päästyään yli vessan pimeästä kauneudesta Matthew pomppasi takaisin siihen itse hotellihuoneeseen ja yritti juosta sängylle, mutta kompastuikin omaan matkalaukkuunsa ja lärvillehän siitä tietenkin lensi.
" %¤#&/(¤¤  khhhhh miksen vittu saa mennä rauhassa makaamaan mun sängylle kun vihdoinkin pääsin tänne asti?!!" Mies kirosi matkalaukulleen, joka ei ikävä kyllä tälle missään vaiheessa voinut antaa vastaustaan. Tai ainakaan hänen elämässään matkalaukut eivät puhuneet. Silti kyseinen fakta esineiden hiljaisuudesta ei koskaan tuntunut menevän Cambellin sisäistämään lokeroon täysin, sillä tuo oli aina se joka kirosi ja huuteli tavaratkin piiloon. Olihan vihan kanssa tullut monestikin takkiltua ja Theo oli monta kertaa kuullut sanan 'rauhoitu' ystäviensä suusta, muttei tuo tietenkään itse ollut valmis myöntämään että omisti vihanhallintaan liittyviä oneglmia, -joskus melko vakaviakin semmoisia rankan päivän sattuessa.
Se olikin toinen syistä miksi herra oli alunperin edes lähtenyt reissuun, että tuo saisi hieman rauhoittaa mieltänsä työstressistä ja kireästä mielestä ja takuista perheen kanssa. Toinen syy olikin sitten se mahtava kaveriporukka, johon tuo oli kasvanut todella kiinni vuosien mittaan. Matthew saattoi olla vaikea ystävä, mutta se johtui ainoastaan siitä, että tuo välitti lyhyenkin ajan jälkeen jostakusta kuin siaruksestaan. Okei no siinä asiassa kaverit kyllä olivat menneet sisaruksistakin edelle, perhekatras kun oli niin hemmetin vaikea aika ajoin.
Päästyään lopulta sängylleen, tajusi Cambell, että nälkä alkoi todella kuulua hänen mahastaan ja olivathan nuo sopineetkin menevänsä syömään tai jotakin siihen liittyvää, ei tuota aina jaksanut kiinnostaa ryhmän organisointipuoli, -hän oli ryhmässä ennemminkin se joka piti hauskaa ja piti porukan vauhdissa.
Monta kertaa heitelty iphone sai paikkansa Matthew'n kädestä, kun tuo selasi ryhmäkeskustelut ja Dublinin sään ennen kuin jaksoi liikkua yhtään minnekään valmistautuakseen.