|
|
yökimppis
Jun 21, 2016 12:10:48 GMT
via mobile
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 21, 2016 12:10:48 GMT
James Edward Quaintance huomasi, että sai kaikua lähestymiseensä sanoilla ja parilla liikkeellä. Olihan se hyvä merkki, siitä malli oli hyvin iloinen, koska pakkohan se oli myöntää — tuo ei ole koskaan aijemmin tehnyt mitään tällaista. Oli siis ensimmäinen kerta kun Jimmy kunnolla kiinnostui miehestä ja halusi jotain muuta kuin epäilyttävää halailua ja koskettelua. Kuullessaan Lucadesin sanovan jotakin järkevästä tekemisestä Jamesin kasvoille ilmestyi pieni virne. " Aaaivan, no.. Mitä järkevämpää Bournéille näin tarkkaan ottaen haluaa tehdä? ", herra kysäisi hiukan leperteleväisesti, mikä ei ollut tältä normaalia tällaisissa tilanteissa. Tummaverikkö päästi irti toisen kädestä ja nousi istumaan venytellen. Niska oli parantunut lyhyessä ajassa, mutta isoimmat liikkeet saivat miehen inahtamaan kivusta. Pörröttäessään puolikuivia hiuksiansa Jimmy käänsi ne silmilleen katsoen niitä huvittuneena. Viimeisien kuukausien aikana herran letti oli kasvanut ankarasti, joka oli tämän mielestä saavutus. Quaintance katsoi vaaleaverikköä vieressään hymyillen, kunnes siirsi hiuksensa pois silmiltään sivulle. Toivottavasti jotain tapahtuisi ja pian, herra kun pelkäsi että joku tulisi keskeyttämään kaksikon touhut. Onneksi musiikki oli täysillä, ovi kiinni ja kaikilla oli seuransa. Jo toinen savuke sai paikkansa tyhjästä kaljatölkistä yöpöydällä. Oli se kumma miten naurettavalle tasolle hänen polttamisensa oli mennyt, ottaen huomioon kuinka monta savuketta miehellä meni päivittäin. Olisi ehkä korkea aika ruveta miettimään mikä olisi rahan kannalta hyvä, tai tuijotella niitä ällöttäviä terveyskuvia netistä, 'lopeta tupakanpoltto, tässä seuraukset jo 10 vuoden takaa' -tai muuta yhtä oksettavaa. Olihan niitä harvoja päiviä, kun miehenalku mussutteli savukkeiden sijasta nikotiinipurkkaa, mutta se oli kyllä täyttä shittiä leuoille jotka kipeytyivät heti. Mietittyään tarpeeksi palavaa tikkua, miehenalku jätti tyhjän tölkin ja tumpit rauhaan ja käänsi taas katseensa Jimmyn puoleen, kun toinen kysyi mitä tämä halusi tehdä. Vähemmän puhetta enemmän toimintaa, tuo ajatteli muttei kokenut hyväkäytöksiseksi sanoa sitä ääneen. Ja mitäpä sitä hiljaisuutta Quaintancelta pyydellä kun ilmiselvästi hän itse oli se puhelias osapuoli heistä kahdesta. Huulta purren Bournéille pohti ideoita päässään miettien uskaltaisiko toteuttaa mitään niistä. Ehkä pitäisi vaan ehdottaa netflixin katselemista tai jotain muuta yhtä normaalia eikä viedä asioita liian nopeasti eteenpäin. Mutta toisaalta paikka ja aika oli täydellinen ottaen huomioon Jamesin paidattomana hänen sängyllään, - hei ei sitä nyt ihan jokainen päässyt kokemaan. Vaikka olikin vaikea ajatella toista kuuluisuutena talon sisällä, sillä yleensä kulissien takana ihmiset olivat jollakin tasolla erilaisia ja ennen kaikkea aidompia kuin kameran edessä. Ja se oli tullut huomattua ja Lucadeas oli kiitollinen että näki kaikkien kämppistensä arkipäiväiset toiminnat ja sen rentouden kun ei kokoajan tarvinnut huolehtia ulkonäöstään tai siitä että joku kuvasi jossakin nurkan takana. Lukuunottamatta niitä harvoja jotka saivat jotakin selville talon sijainnista. Likööripullo houkutti jälleen käden irrotessa hänen omaltaan, ranskalaisjuuret omistava miehenalku kurotti kädellään nyt pöydälle, otti pullon ja irvisti Jimmylle. "venaas." 20-vuotias käskytti ja käänsi siniturkoosit silmänsä jälleen pulloon avaten sen korkin ja alkoi kaataa juomaa kurkkuunsa niinkuin mikäkin juoppo. Kun likööriä ei ollut enää tippaakaan jäljellä, Lucadeas viskasi sen seinään enempiä edes katsomatta sinne suuntaan ja varovasti pakotti Quaintancen takaisin makuulle, ettei tuota sattuisi kamalasti. Sitten tuo naurahti katsoen toista suoraan silmiin, asetti jalkansa toisen kyljen molemmille puolille niin, että 'istui' tuon päällä ja nojasi eteenpäin edelleen hymyillen. "Meinasin ehdottaa taas juomista tai jotai sen tapaista mut äsh, ketä hittoa kiinnostaa mitä me tehää?!" Miehenalku sepusti ahdistuneeseen äänensävyyn, sillä tilanne hermostutti häntä, -mutta hoki päässään lausetta 'kerran sitä vain eletään' ja vakuutteli ettei menettäisi mitään. Sitten tuo tarrasi vasemmalla kädellään hennosti Jimmyn tukasta joka tuntui olevan niin kamalan puoleensavetävä, -ja suuteli toista silmänsä hitaasti sulkien. Lucadeas ei yrittänyt tehdä mitään herttaista leffakohtausta, mutta jonkun muun silmissä saattoi se näyttää siltä. Kauan tuo ei suudelmaa pitänyt yllä, sillä ei malttanut odottaa mallin reaktiota siirtoonsa, joten tuo vei huulensa kauemmaksi toisen omista ja hymyili. /oho Jeesus Christ ku tuliki pitkä rooli :DDD Siinä sitä sitten oltiin. James Edward Quaintance ja hänen ihastuttava ystävä päällä 'istuskelemassa'. Herra vastasi Lucadesin katseeseen naurahtaen tämän sanoille, joista malli oli aivan samaa mieltä. Eipä Jimmy ehtinyt suutansa avata kun kaveri tarttui hellästi hiuksista ja suuteli määrätietoisesti, mikä oli tälle suuri yllätys. Bournéillen huulet olivat pehmeät ja niissä maistoi liköörin, joka antoi pientä lämpöä suudelmaan. Vaaleaverikön vetäydyttyä hieman kauemmaksi Quaintance hymyili tuolle huvittuneena, alkaen miltein nauramaan. Lipaisten huuliansa malli siirsi kätensä Lucadesin niskan taaksen vetäen tätä lähemmäksi. " Sä oot aika hyvä. ", Jimmy totesi virnistäen viitaten äskeiseen, joka oli ainakin Lucadesin osalta hyvin pelattu. James ei voinut muutakaan kuin painaa huulensa uudestaan vastapuolen omille - tämä oli jo nyt addiktoitunut ystävänsä täydellisiin huuliin.. Olikohan se edes tavallista? Addiktoitua niin täydellisiin huuliin? Nojaa, menkööt. " Mitä muuta sä osaat? ", Quaintance kysyi lopulta keskeytettyään huulipainin. Hieman nopeaanhan tässä edettiin, mutta se ei haitannut ainakaan tätä. / Tönkkötius |
|
|
|
Post by taija on Jun 21, 2016 12:41:05 GMT
Jo toinen savuke sai paikkansa tyhjästä kaljatölkistä yöpöydällä. Oli se kumma miten naurettavalle tasolle hänen polttamisensa oli mennyt, ottaen huomioon kuinka monta savuketta miehellä meni päivittäin. Olisi ehkä korkea aika ruveta miettimään mikä olisi rahan kannalta hyvä, tai tuijotella niitä ällöttäviä terveyskuvia netistä, 'lopeta tupakanpoltto, tässä seuraukset jo 10 vuoden takaa' -tai muuta yhtä oksettavaa. Olihan niitä harvoja päiviä, kun miehenalku mussutteli savukkeiden sijasta nikotiinipurkkaa, mutta se oli kyllä täyttä shittiä leuoille jotka kipeytyivät heti. Mietittyään tarpeeksi palavaa tikkua, miehenalku jätti tyhjän tölkin ja tumpit rauhaan ja käänsi taas katseensa Jimmyn puoleen, kun toinen kysyi mitä tämä halusi tehdä. Vähemmän puhetta enemmän toimintaa, tuo ajatteli muttei kokenut hyväkäytöksiseksi sanoa sitä ääneen. Ja mitäpä sitä hiljaisuutta Quaintancelta pyydellä kun ilmiselvästi hän itse oli se puhelias osapuoli heistä kahdesta. Huulta purren Bournéille pohti ideoita päässään miettien uskaltaisiko toteuttaa mitään niistä. Ehkä pitäisi vaan ehdottaa netflixin katselemista tai jotain muuta yhtä normaalia eikä viedä asioita liian nopeasti eteenpäin. Mutta toisaalta paikka ja aika oli täydellinen ottaen huomioon Jamesin paidattomana hänen sängyllään, - hei ei sitä nyt ihan jokainen päässyt kokemaan. Vaikka olikin vaikea ajatella toista kuuluisuutena talon sisällä, sillä yleensä kulissien takana ihmiset olivat jollakin tasolla erilaisia ja ennen kaikkea aidompia kuin kameran edessä. Ja se oli tullut huomattua ja Lucadeas oli kiitollinen että näki kaikkien kämppistensä arkipäiväiset toiminnat ja sen rentouden kun ei kokoajan tarvinnut huolehtia ulkonäöstään tai siitä että joku kuvasi jossakin nurkan takana. Lukuunottamatta niitä harvoja jotka saivat jotakin selville talon sijainnista. Likööripullo houkutti jälleen käden irrotessa hänen omaltaan, ranskalaisjuuret omistava miehenalku kurotti kädellään nyt pöydälle, otti pullon ja irvisti Jimmylle. "venaas." 20-vuotias käskytti ja käänsi siniturkoosit silmänsä jälleen pulloon avaten sen korkin ja alkoi kaataa juomaa kurkkuunsa niinkuin mikäkin juoppo. Kun likööriä ei ollut enää tippaakaan jäljellä, Lucadeas viskasi sen seinään enempiä edes katsomatta sinne suuntaan ja varovasti pakotti Quaintancen takaisin makuulle, ettei tuota sattuisi kamalasti. Sitten tuo naurahti katsoen toista suoraan silmiin, asetti jalkansa toisen kyljen molemmille puolille niin, että 'istui' tuon päällä ja nojasi eteenpäin edelleen hymyillen. "Meinasin ehdottaa taas juomista tai jotai sen tapaista mut äsh, ketä hittoa kiinnostaa mitä me tehää?!" Miehenalku sepusti ahdistuneeseen äänensävyyn, sillä tilanne hermostutti häntä, -mutta hoki päässään lausetta 'kerran sitä vain eletään' ja vakuutteli ettei menettäisi mitään. Sitten tuo tarrasi vasemmalla kädellään hennosti Jimmyn tukasta joka tuntui olevan niin kamalan puoleensavetävä, -ja suuteli toista silmänsä hitaasti sulkien. Lucadeas ei yrittänyt tehdä mitään herttaista leffakohtausta, mutta jonkun muun silmissä saattoi se näyttää siltä. Kauan tuo ei suudelmaa pitänyt yllä, sillä ei malttanut odottaa mallin reaktiota siirtoonsa, joten tuo vei huulensa kauemmaksi toisen omista ja hymyili. /oho Jeesus Christ ku tuliki pitkä rooli :DDD Siinä sitä sitten oltiin. James Edward Quaintance ja hänen ihastuttava ystävä päällä 'istuskelemassa'. Herra vastasi Lucadesin katseeseen naurahtaen tämän sanoille, joista malli oli aivan samaa mieltä. Eipä Jimmy ehtinyt suutansa avata kun kaveri tarttui hellästi hiuksista ja suuteli määrätietoisesti, mikä oli tälle suuri yllätys. Bournéillen huulet olivat pehmeät ja niissä maistoi liköörin, joka antoi pientä lämpöä suudelmaan. Vaaleaverikön vetäydyttyä hieman kauemmaksi Quaintance hymyili tuolle huvittuneena, alkaen miltein nauramaan. Lipaisten huuliansa malli siirsi kätensä Lucadesin niskan taaksen vetäen tätä lähemmäksi. " Sä oot aika hyvä. ", Jimmy totesi virnistäen viitaten äskeiseen, joka oli ainakin Lucadesin osalta hyvin pelattu. James ei voinut muutakaan kuin painaa huulensa uudestaan vastapuolen omille - tämä oli jo nyt addiktoitunut ystävänsä täydellisiin huuliin.. Olikohan se edes tavallista? Addiktoitua niin täydellisiin huuliin? Nojaa, menkööt. " Mitä muuta sä osaat? ", Quaintance kysyi lopulta keskeytettyään huulipainin. Hieman nopeaanhan tässä edettiin, mutta se ei haitannut ainakaan tätä. / Tönkkötius saatuaan hymyn vastaukseksi huulitempustaan, Lucadeasin oli pakko ruveta analysoimaan oliko hymy huono vai hyvä. Jimmy näytti päällisin puolin iloiselta, ellei nyt sitten ollut missään shokissa, -mikä oli hänen mielestään ainakin hyvä merkki. Käsi niskan takana oli vielä parempi merkki ja lause joka tätä elettä seurasi perässä saaden Bournéillenkin hymyilemään entisestään. Oli varmasti siirappista järjestää tällainen muhinointikohtaus näin äkkiä yhdessä illassa, mutta minkä sitä iselleen mahtoi kun edessä (tai pikemminkin tällä hetkellä alla) oleva miehenalku oli täyttä silmäruokaa ja olihan noilla tähän mennessä kaikki mennyt hyvin,- joten miksei? Vaikkei Lucadeas aivan ymmärtänytkään sitä, miten suutelemisessa voi olla huono tai hyvä, oli tuo iloinen kun toinen virnisti ja vastasi hänen aiempaan tempaukseensa. Okei, Bournéille myönsi itselleen, että osasi kyllä suudella mutta paskat siitä, -Jimmy oli varmasti kaksi kertaa parempi. Tai ainakin se tuntui nyt vielä paljon kivemmalta kuin aiempi suudelma, tosin asiaan saattoi vaikuttaa se ettei sitä tehnyt hän vaan Quaintance. Kuumien ja pehmeiden huulien irrotessa jälleen hänen omiltaan, Bournéille haukkasi happea ja kohotti kulmaansa Jimmyn kysymykselle mikä sai hänet ehkä jopa hieman punastelemaan. Se ei ollut yleistä tämän 20-vuotiaan luonteessa, että tuo rupeisi punastelemaan tai mitään, mutta kysymys huvitti tätä aika melkoisesti. "En tiiä kun en oo pitkään aikaan harjotellu, mutta.." Tuo mumisi huultaan purren, ennen kuin tarrasi varovasti toisesta kiinni ja vaihtoi näiden paikkojaan jotenkin kummallisesti niin, että hän itse oli nyt alapuolella ja Jimmy hänen päällään. Sitten tuo siveli taas kädellään toisen tukkaa ja painoi huulensa toisten omia vasten tavoitellen tälläkertaa kunnon suudelmaa kielen kanssa, sillä pelkkä pusuttelu oli hänen mielestään melkoisen kuivaa. Suudellessaan Quaintancea, ranskalaissyntyinen miehenalku siveli hitaasti käsillään toisen paljasta yläselkää, kunnes siirsi vähitellen käsiään alemmas pysäyttäen ne kuitenkin tuon alaselkäään. Kuuma keho itseä vasten tuntui kieltämättä mahtavalta, varsinkin kun viimekerrasta oli paljon aikaa ja sekin homma oli mennyt kiville heti aluksi. Huulikoru saattoi tuntua Jimmylle jokseenkin ikävältä, mutta juuri nyt Lucasta ei kiinnostanut ruveta viskaamaan sitä pois.  |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 21, 2016 13:15:44 GMT
Siinä sitä sitten oltiin. James Edward Quaintance ja hänen ihastuttava ystävä päällä 'istuskelemassa'. Herra vastasi Lucadesin katseeseen naurahtaen tämän sanoille, joista malli oli aivan samaa mieltä. Eipä Jimmy ehtinyt suutansa avata kun kaveri tarttui hellästi hiuksista ja suuteli määrätietoisesti, mikä oli tälle suuri yllätys. Bournéillen huulet olivat pehmeät ja niissä maistoi liköörin, joka antoi pientä lämpöä suudelmaan. Vaaleaverikön vetäydyttyä hieman kauemmaksi Quaintance hymyili tuolle huvittuneena, alkaen miltein nauramaan. Lipaisten huuliansa malli siirsi kätensä Lucadesin niskan taaksen vetäen tätä lähemmäksi. " Sä oot aika hyvä. ", Jimmy totesi virnistäen viitaten äskeiseen, joka oli ainakin Lucadesin osalta hyvin pelattu. James ei voinut muutakaan kuin painaa huulensa uudestaan vastapuolen omille - tämä oli jo nyt addiktoitunut ystävänsä täydellisiin huuliin.. Olikohan se edes tavallista? Addiktoitua niin täydellisiin huuliin? Nojaa, menkööt. " Mitä muuta sä osaat? ", Quaintance kysyi lopulta keskeytettyään huulipainin. Hieman nopeaanhan tässä edettiin, mutta se ei haitannut ainakaan tätä. / Tönkkötius saatuaan hymyn vastaukseksi huulitempustaan, Lucadeasin oli pakko ruveta analysoimaan oliko hymy huono vai hyvä. Jimmy näytti päällisin puolin iloiselta, ellei nyt sitten ollut missään shokissa, -mikä oli hänen mielestään ainakin hyvä merkki. Käsi niskan takana oli vielä parempi merkki ja lause joka tätä elettä seurasi perässä saaden Bournéillenkin hymyilemään entisestään. Oli varmasti siirappista järjestää tällainen muhinointikohtaus näin äkkiä yhdessä illassa, mutta minkä sitä iselleen mahtoi kun edessä (tai pikemminkin tällä hetkellä alla) oleva miehenalku oli täyttä silmäruokaa ja olihan noilla tähän mennessä kaikki mennyt hyvin,- joten miksei? Vaikkei Lucadeas aivan ymmärtänytkään sitä, miten suutelemisessa voi olla huono tai hyvä, oli tuo iloinen kun toinen virnisti ja vastasi hänen aiempaan tempaukseensa. Okei, Bournéille myönsi itselleen, että osasi kyllä suudella mutta paskat siitä, -Jimmy oli varmasti kaksi kertaa parempi. Tai ainakin se tuntui nyt vielä paljon kivemmalta kuin aiempi suudelma, tosin asiaan saattoi vaikuttaa se ettei sitä tehnyt hän vaan Quaintance. Kuumien ja pehmeiden huulien irrotessa jälleen hänen omiltaan, Bournéille haukkasi happea ja kohotti kulmaansa Jimmyn kysymykselle mikä sai hänet ehkä jopa hieman punastelemaan. Se ei ollut yleistä tämän 20-vuotiaan luonteessa, että tuo rupeisi punastelemaan tai mitään, mutta kysymys huvitti tätä aika melkoisesti. "En tiiä kun en oo pitkään aikaan harjotellu, mutta.." Tuo mumisi huultaan purren, ennen kuin tarrasi varovasti toisesta kiinni ja vaihtoi näiden paikkojaan jotenkin kummallisesti niin, että hän itse oli nyt alapuolella ja Jimmy hänen päällään. Sitten tuo siveli taas kädellään toisen tukkaa ja painoi huulensa toisten omia vasten tavoitellen tälläkertaa kunnon suudelmaa kielen kanssa, sillä pelkkä pusuttelu oli hänen mielestään melkoisen kuivaa. Suudellessaan Quaintancea, ranskalaissyntyinen miehenalku siveli hitaasti käsillään toisen paljasta yläselkää, kunnes siirsi vähitellen käsiään alemmas pysäyttäen ne kuitenkin tuon alaselkäään. Kuuma keho itseä vasten tuntui kieltämättä mahtavalta, varsinkin kun viimekerrasta oli paljon aikaa ja sekin homma oli mennyt kiville heti aluksi. Huulikoru saattoi tuntua Jimmylle jokseenkin ikävältä, mutta juuri nyt Lucasta ei kiinnostanut ruveta viskaamaan sitä pois. Kun paikat vaihtuivat ja suutelu jatkui kielen kera, Jimmyä alkoi pakostakin hymyilyttää. Oli niin mahtavaa olla jonkun hieman kokeneen käsiteltävänä, okei sana ''käsiteltävänä'' ja ''kokeneen'' oli aika töhöä, mutta mitkäs muutkaan sanat olisivat kelvanneet? Itseasiassa Lucades oli kokeneempi homojen asioissa, koska oli selvästi tehnyt tätä aijemmin - sen näki. Quaintance tunsi kylmien väreiden virtaavan selässä, kun Bournéille hivutteli kättänsä mallin selällä. James nojautui hieman lähemmäksi ystäväänsä suudellakseen tuon kaulaa. Alakerrasta kuului yhä musiikki ja muiden vaimeat puheet, jotka kantautuivat juuri ja juuri tuon korviin. Olisi vain niin kamalaa jos joku yllättäisi kaksikon, ja samalla Jimmy saisi jonkun ahdistuskohtauksen. Ehkäpä se ajatus, että he jäisivät kiinni jollekkin huoneesta eksyneelle tyypille, - piti unohtaa. Nyt piti elää hetkessä ja pistää kaikki peliin. Tummaverikkö liikutteli huuliansa vaaleaverikön kaulalla hitaahkosti saadakseen vastapuolelle jotakin nautintoa, samalla kun herra siirsi kätensä toisen vatsalle [ HEH kaljamahalle ] liikutellen sormiansa alemmaksi pysähtyen tottakai liian alhaalle tultuaan. Hetkihän pilaantuisi jos malli alkaisi tekemään jotakin sopimattomia. Ehkä niillekkin ''sopimattomille'' teoille löytyi oma aikansa tulevaisuudessa. / itken verta ko nii tönkköä xd ja totanoin mites nää skippausasiat? Että skipataanko jossai vaihees siihen et neo lopettanu vaivaivaivai   |
|
|
|
yökimppis
Jun 21, 2016 13:30:11 GMT
via mobile
Post by taija on Jun 21, 2016 13:30:11 GMT
saatuaan hymyn vastaukseksi huulitempustaan, Lucadeasin oli pakko ruveta analysoimaan oliko hymy huono vai hyvä. Jimmy näytti päällisin puolin iloiselta, ellei nyt sitten ollut missään shokissa, -mikä oli hänen mielestään ainakin hyvä merkki. Käsi niskan takana oli vielä parempi merkki ja lause joka tätä elettä seurasi perässä saaden Bournéillenkin hymyilemään entisestään. Oli varmasti siirappista järjestää tällainen muhinointikohtaus näin äkkiä yhdessä illassa, mutta minkä sitä iselleen mahtoi kun edessä (tai pikemminkin tällä hetkellä alla) oleva miehenalku oli täyttä silmäruokaa ja olihan noilla tähän mennessä kaikki mennyt hyvin,- joten miksei? Vaikkei Lucadeas aivan ymmärtänytkään sitä, miten suutelemisessa voi olla huono tai hyvä, oli tuo iloinen kun toinen virnisti ja vastasi hänen aiempaan tempaukseensa. Okei, Bournéille myönsi itselleen, että osasi kyllä suudella mutta paskat siitä, -Jimmy oli varmasti kaksi kertaa parempi. Tai ainakin se tuntui nyt vielä paljon kivemmalta kuin aiempi suudelma, tosin asiaan saattoi vaikuttaa se ettei sitä tehnyt hän vaan Quaintance. Kuumien ja pehmeiden huulien irrotessa jälleen hänen omiltaan, Bournéille haukkasi happea ja kohotti kulmaansa Jimmyn kysymykselle mikä sai hänet ehkä jopa hieman punastelemaan. Se ei ollut yleistä tämän 20-vuotiaan luonteessa, että tuo rupeisi punastelemaan tai mitään, mutta kysymys huvitti tätä aika melkoisesti. "En tiiä kun en oo pitkään aikaan harjotellu, mutta.." Tuo mumisi huultaan purren, ennen kuin tarrasi varovasti toisesta kiinni ja vaihtoi näiden paikkojaan jotenkin kummallisesti niin, että hän itse oli nyt alapuolella ja Jimmy hänen päällään. Sitten tuo siveli taas kädellään toisen tukkaa ja painoi huulensa toisten omia vasten tavoitellen tälläkertaa kunnon suudelmaa kielen kanssa, sillä pelkkä pusuttelu oli hänen mielestään melkoisen kuivaa. Suudellessaan Quaintancea, ranskalaissyntyinen miehenalku siveli hitaasti käsillään toisen paljasta yläselkää, kunnes siirsi vähitellen käsiään alemmas pysäyttäen ne kuitenkin tuon alaselkäään. Kuuma keho itseä vasten tuntui kieltämättä mahtavalta, varsinkin kun viimekerrasta oli paljon aikaa ja sekin homma oli mennyt kiville heti aluksi. Huulikoru saattoi tuntua Jimmylle jokseenkin ikävältä, mutta juuri nyt Lucasta ei kiinnostanut ruveta viskaamaan sitä pois. Kun paikat vaihtuivat ja suutelu jatkui kielen kera, Jimmyä alkoi pakostakin hymyilyttää. Oli niin mahtavaa olla jonkun hieman kokeneen käsiteltävänä, okei sana ''käsiteltävänä'' ja ''kokeneen'' oli aika töhöä, mutta mitkäs muutkaan sanat olisivat kelvanneet? Itseasiassa Lucades oli kokeneempi homojen asioissa, koska oli selvästi tehnyt tätä aijemmin - sen näki. Quaintance tunsi kylmien väreiden virtaavan selässä, kun Bournéille hivutteli kättänsä mallin selällä. James nojautui hieman lähemmäksi ystäväänsä suudellakseen tuon kaulaa. Alakerrasta kuului yhä musiikki ja muiden vaimeat puheet, jotka kantautuivat juuri ja juuri tuon korviin. Olisi vain niin kamalaa jos joku yllättäisi kaksikon, ja samalla Jimmy saisi jonkun ahdistuskohtauksen. Ehkäpä se ajatus, että he jäisivät kiinni jollekkin huoneesta eksyneelle tyypille, - piti unohtaa. Nyt piti elää hetkessä ja pistää kaikki peliin. Tummaverikkö liikutteli huuliansa vaaleaverikön kaulalla hitaahkosti saadakseen vastapuolelle jotakin nautintoa, samalla kun herra siirsi kätensä toisen vatsalle [ HEH kaljamahalle ] liikutellen sormiansa alemmaksi pysähtyen tottakai liian alhaalle tultuaan. Hetkihän pilaantuisi jos malli alkaisi tekemään jotakin sopimattomia. Ehkä niillekkin ''sopimattomille'' teoille löytyi oma aikansa tulevaisuudessa. / itken verta ko nii tönkköä xd ja totanoin mites nää skippausasiat? Että skipataanko jossai vaihees siihen et neo lopettanu vaivaivaivai View AttachmentSille ei voinut mitään, että pienet äänet ja inahtelut kuuluivat Lucadeasin suusta, kun Jimmy painoi huulensa tämän kaulalle. Damn että se tuntuikin hyvältä ja eihän se nautinto mikään rikos ollut, vaikka tuntuikin hieman oudolta muhinoida siinä keskellä hänen huonettaan. Bournéille oli kuitenkin melko varma, ettei kukaan ehtisi tulla häiritsemään heidän menojaan, sillä hänen huoneeseensa harvoin kukaan uskalsi astua. Niin, olihan se surullista mutta totta, ettei talon asukit huomioineet häntä melkein olllenkaan vaikka tuo pyykkäsi lähes jokaisen pyykkejä päivittäin ja teki kotihommia joihin nuo eivät ehkä olleet tottuneet niin hyvin kuin hän itse monihenkisen sisaruskatraan huoltajana ja isoveljenä. Lucasta ei kuitenkaan haitannut huomaamattomuutensa enää tippakaan, hönelle riitti Jimmyn huomio mainiosti. Oli edes ihme että Quaintance oli suostunut hänen juomisseuraansa. Toisen käsien mennessä mahalla alemmaksi, Lucadeas alkoi väkisinkin mumista ranskaksi jotakin epämääräistä. Oli jotenkin paljon helpompaa puhua erikieltä toisen edessä, sillä oli paljon hauskempaa kun Jimmy ei välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea, -mistä sitä tiesi jos tuo olisi jörkytttynyt hänen pienistä ilosanoistaan joita suusta tuntui pääsevän session aikana vähän turhankin paljon. Useimmat kuiskaten ja mumisten, mutta kuitenkin. Bournéille katsoi parhaaksi olla menemättä liian pitkälle, joten tuo työnsi hennosti Jimmyn kauemmaksi itsestään tarttumalla tuon olkapäistä ja viimeisteli kohtauksen painamalla vuorostaan omat huulensa mallin kaulaan. Kauan ne eivät siinä silti pysyneet, sillä olisi parasta säästää myöhemmällekin jotain. Mikään tarina ei ollut hyvä jos eteni liian nopeasti. "Okei Jimjim, (lol uus lempinimi) ootko valmis toiselle kierrokselle alkoholia tarkoittaen, vai haluutko mennä untenmaille taaai ehdottaa jotain muuta?" Tuo kysyi naurahtaen samalla kun hieroi käsillään toisen niskaa hennosti yrittäen saada sitä porraskipua edelleen lievemmäksi, -mikä vaivasi mieltä yhä. // kai ne jotenki saa skipattuu sillee hassusti |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 21, 2016 13:58:10 GMT
Kun paikat vaihtuivat ja suutelu jatkui kielen kera, Jimmyä alkoi pakostakin hymyilyttää. Oli niin mahtavaa olla jonkun hieman kokeneen käsiteltävänä, okei sana ''käsiteltävänä'' ja ''kokeneen'' oli aika töhöä, mutta mitkäs muutkaan sanat olisivat kelvanneet? Itseasiassa Lucades oli kokeneempi homojen asioissa, koska oli selvästi tehnyt tätä aijemmin - sen näki. Quaintance tunsi kylmien väreiden virtaavan selässä, kun Bournéille hivutteli kättänsä mallin selällä. James nojautui hieman lähemmäksi ystäväänsä suudellakseen tuon kaulaa. Alakerrasta kuului yhä musiikki ja muiden vaimeat puheet, jotka kantautuivat juuri ja juuri tuon korviin. Olisi vain niin kamalaa jos joku yllättäisi kaksikon, ja samalla Jimmy saisi jonkun ahdistuskohtauksen. Ehkäpä se ajatus, että he jäisivät kiinni jollekkin huoneesta eksyneelle tyypille, - piti unohtaa. Nyt piti elää hetkessä ja pistää kaikki peliin. Tummaverikkö liikutteli huuliansa vaaleaverikön kaulalla hitaahkosti saadakseen vastapuolelle jotakin nautintoa, samalla kun herra siirsi kätensä toisen vatsalle [ HEH kaljamahalle ] liikutellen sormiansa alemmaksi pysähtyen tottakai liian alhaalle tultuaan. Hetkihän pilaantuisi jos malli alkaisi tekemään jotakin sopimattomia. Ehkä niillekkin ''sopimattomille'' teoille löytyi oma aikansa tulevaisuudessa. / itken verta ko nii tönkköä xd ja totanoin mites nää skippausasiat? Että skipataanko jossai vaihees siihen et neo lopettanu vaivaivaivai Sille ei voinut mitään, että pienet äänet ja inahtelut kuuluivat Lucadeasin suusta, kun Jimmy painoi huulensa tämän kaulalle. Damn että se tuntuikin hyvältä ja eihän se nautinto mikään rikos ollut, vaikka tuntuikin hieman oudolta muhinoida siinä keskellä hänen huonettaan. Bournéille oli kuitenkin melko varma, ettei kukaan ehtisi tulla häiritsemään heidän menojaan, sillä hänen huoneeseensa harvoin kukaan uskalsi astua. Niin, olihan se surullista mutta totta, ettei talon asukit huomioineet häntä melkein olllenkaan vaikka tuo pyykkäsi lähes jokaisen pyykkejä päivittäin ja teki kotihommia joihin nuo eivät ehkä olleet tottuneet niin hyvin kuin hän itse monihenkisen sisaruskatraan huoltajana ja isoveljenä. Lucasta ei kuitenkaan haitannut huomaamattomuutensa enää tippakaan, hönelle riitti Jimmyn huomio mainiosti. Oli edes ihme että Quaintance oli suostunut hänen juomisseuraansa. Toisen käsien mennessä mahalla alemmaksi, Lucadeas alkoi väkisinkin mumista ranskaksi jotakin epämääräistä. Oli jotenkin paljon helpompaa puhua erikieltä toisen edessä, sillä oli paljon hauskempaa kun Jimmy ei välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea, -mistä sitä tiesi jos tuo olisi jörkytttynyt hänen pienistä ilosanoistaan joita suusta tuntui pääsevän session aikana vähän turhankin paljon. Useimmat kuiskaten ja mumisten, mutta kuitenkin. Bournéille katsoi parhaaksi olla menemättä liian pitkälle, joten tuo työnsi hennosti Jimmyn kauemmaksi itsestään tarttumalla tuon olkapäistä ja viimeisteli kohtauksen painamalla vuorostaan omat huulensa mallin kaulaan. Kauan ne eivät siinä silti pysyneet, sillä olisi parasta säästää myöhemmällekin jotain. Mikään tarina ei ollut hyvä jos eteni liian nopeasti. "Okei Jimjim, (lol uus lempinimi) ootko valmis toiselle kierrokselle alkoholia tarkoittaen, vai haluutko mennä untenmaille taaai ehdottaa jotain muuta?" Tuo kysyi naurahtaen samalla kun hieroi käsillään toisen niskaa hennosti yrittäen saada sitä porraskipua edelleen lievemmäksi, -mikä vaivasi mieltä yhä. // kai ne jotenki saa skipattuu sillee hassusti Lucadesin painettua huulensa Jimmyn kaulaan mies hymyili tyytyväisenä, kunnes miellyttävä tunne loppui ja kaveri ehdotti jotakin muuta tekemistä. Tuo ymmärsi, että nämä hommat lopetettaisiin nyt. Olihan tässä edetty jo tarpeeksi nopsaan, joka olisi ollut huono juttu ainakin Quaintancen kannalta - hän kun meinasi jo siirtyä niihin ''sopimattomiin'' asioihin. James kohautti olkiansa vastaukseksi, mutta koki sen liian huonoksi tuollaiselle kysymykselle jossa tarvittiin mallin mielipidettä. Jauhaessaan alahuultansa hermostuneesti Jimmy mietti mitä tekisi nyt, kunnes päätyi loppujenlopuksi vain nousemaan pois sängystä venytelläkseen. '' Mä ainakin käyn nyt vessassa.. '', Quaintance sanahti katsoen ystäväänsä hetken lähtien sitten pois huoneesta. Toivottavasti Bournéille ei saanut sellaista vaikutetta, että malli olisi suuttunut äskeisestä. Piti vain päästä hetkeksi jonnekkin missä ei olisi muita. Saavuttuaan pitkän etsinnän jälkeen vessanovelle hän meni sisään lukiten oven. Ehkäpä tämä pysyisi siellä hetken ja miettisi asioita jotka mylläsivät päässä. Oli hieman tylyä lähteä huoneesta noin vain, mutta se nyt oli parhain hetki kun Lucades oli kysynyt mitä he tekisivät ja niin edespäin, toki tätä hieman harmitti kun vain yhtäkkiä häipyi ilman muita selittelyjä. Nojatessaan käsienpesualtaan reunaan Quaintance katsoi itseään peilistä, tällä oli myös kamalan huono olo, joten oksentaminenkaan ei ollut mikään ihme - olihan tuo juonut aika paljon. / Jälleen sekavaa roolia XD  |
|
|
|
Post by taija on Jun 21, 2016 14:30:27 GMT
Sille ei voinut mitään, että pienet äänet ja inahtelut kuuluivat Lucadeasin suusta, kun Jimmy painoi huulensa tämän kaulalle. Damn että se tuntuikin hyvältä ja eihän se nautinto mikään rikos ollut, vaikka tuntuikin hieman oudolta muhinoida siinä keskellä hänen huonettaan. Bournéille oli kuitenkin melko varma, ettei kukaan ehtisi tulla häiritsemään heidän menojaan, sillä hänen huoneeseensa harvoin kukaan uskalsi astua. Niin, olihan se surullista mutta totta, ettei talon asukit huomioineet häntä melkein olllenkaan vaikka tuo pyykkäsi lähes jokaisen pyykkejä päivittäin ja teki kotihommia joihin nuo eivät ehkä olleet tottuneet niin hyvin kuin hän itse monihenkisen sisaruskatraan huoltajana ja isoveljenä. Lucasta ei kuitenkaan haitannut huomaamattomuutensa enää tippakaan, hönelle riitti Jimmyn huomio mainiosti. Oli edes ihme että Quaintance oli suostunut hänen juomisseuraansa. Toisen käsien mennessä mahalla alemmaksi, Lucadeas alkoi väkisinkin mumista ranskaksi jotakin epämääräistä. Oli jotenkin paljon helpompaa puhua erikieltä toisen edessä, sillä oli paljon hauskempaa kun Jimmy ei välttämättä ymmärtänyt ihan kaikkea, -mistä sitä tiesi jos tuo olisi jörkytttynyt hänen pienistä ilosanoistaan joita suusta tuntui pääsevän session aikana vähän turhankin paljon. Useimmat kuiskaten ja mumisten, mutta kuitenkin. Bournéille katsoi parhaaksi olla menemättä liian pitkälle, joten tuo työnsi hennosti Jimmyn kauemmaksi itsestään tarttumalla tuon olkapäistä ja viimeisteli kohtauksen painamalla vuorostaan omat huulensa mallin kaulaan. Kauan ne eivät siinä silti pysyneet, sillä olisi parasta säästää myöhemmällekin jotain. Mikään tarina ei ollut hyvä jos eteni liian nopeasti. "Okei Jimjim, (lol uus lempinimi) ootko valmis toiselle kierrokselle alkoholia tarkoittaen, vai haluutko mennä untenmaille taaai ehdottaa jotain muuta?" Tuo kysyi naurahtaen samalla kun hieroi käsillään toisen niskaa hennosti yrittäen saada sitä porraskipua edelleen lievemmäksi, -mikä vaivasi mieltä yhä. // kai ne jotenki saa skipattuu sillee hassusti Lucadesin painettua huulensa Jimmyn kaulaan mies hymyili tyytyväisenä, kunnes miellyttävä tunne loppui ja kaveri ehdotti jotakin muuta tekemistä. Tuo ymmärsi, että nämä hommat lopetettaisiin nyt. Olihan tässä edetty jo tarpeeksi nopsaan, joka olisi ollut huono juttu ainakin Quaintancen kannalta - hän kun meinasi jo siirtyä niihin ''sopimattomiin'' asioihin. James kohautti olkiansa vastaukseksi, mutta koki sen liian huonoksi tuollaiselle kysymykselle jossa tarvittiin mallin mielipidettä. Jauhaessaan alahuultansa hermostuneesti Jimmy mietti mitä tekisi nyt, kunnes päätyi loppujenlopuksi vain nousemaan pois sängystä venytelläkseen. '' Mä ainakin käyn nyt vessassa.. '', Quaintance sanahti katsoen ystäväänsä hetken lähtien sitten pois huoneesta. Toivottavasti Bournéille ei saanut sellaista vaikutetta, että malli olisi suuttunut äskeisestä. Piti vain päästä hetkeksi jonnekkin missä ei olisi muita. Saavuttuaan pitkän etsinnän jälkeen vessanovelle hän meni sisään lukiten oven. Ehkäpä tämä pysyisi siellä hetken ja miettisi asioita jotka mylläsivät päässä. Oli hieman tylyä lähteä huoneesta noin vain, mutta se nyt oli parhain hetki kun Lucades oli kysynyt mitä he tekisivät ja niin edespäin, toki tätä hieman harmitti kun vain yhtäkkiä häipyi ilman muita selittelyjä. Nojatessaan käsienpesualtaan reunaan Quaintance katsoi itseään peilistä, tällä oli myös kamalan huono olo, joten oksentaminenkaan ei ollut mikään ihme - olihan tuo juonut aika paljon. / Jälleen sekavaa roolia XD / ::DD Lucas oli miettinyt jo pitkään, pitäisikö tämän nousta kuselle tai oksentamaan, sillä likööri raakana alkoi tosiaankin tuntua vasta nyt paremmin, -mikä ei ollut hyvä homma ollenkaan. Jimmy kuitenkin oli nopeampi ja ilmoitti menevänsä vessaan, jonka jälkeen tuo katosikin hänen viereltään sanakaan vastaamatta Bournéillen aiempaan kysymykseen. Lucadeas jäi pitkäksi aikaa miettimään oliko kysynyt jotakin väärin, mutta tulkitsi vessa vastauksen vain tietämättömyydeksi. Niin no, eihän se ihmekkään ollut jos tarvitsi hiukan yksinäistä aikaa hänen seuransa jälkeen. Jonkinlaisina aikoina sinisilmäinen saattoi todella käydä jopa rasittavaksi seuraksi, tuo oli joka välissä kuitenkin puhumassa jotakin tai liikkui edestakaisin säätäen aina jotakin. Se sattui olemaan vaan Bournéillen tapa, sillä miehellä oltiin tosiaan todettu joskus lievä adhd, mikä ei pahemmin tehnyt hänen elämästään mitään ruusuilla tanssimista. Koko peruskoulu oli mennyt lorvien lävitse, kun ei tunneilla tuo ollut mitenkään pystynyt keskittymään olennaiseen, kun oli joka minuutti miettinyt haluavansa liikkua. Koulunkäynti oli siis todellakin helvettiä, onneksi se oli kuitenkin nyt ohi. Olihan Bournéille töissä käyvä ihminen nykyään, millä muullakaan hän olisi ruokansa ja ryyppäysjuomansa maksanut? Tuo työskenteli joka ilta ja yö maanantaista torstaihin baarissa tehden drinkkejä ja kuunnellen musiikkia. Se oli mieluisaa hommaa tälle, sillä työssä sai todella pistää itsensä likoon fyysisesti. Olihan se muiden helppo sanoa, että baaritiskin takana oleminen oli vain seisoskelua paikoillaan, mutta niin se ei todellakaan ollut. Tuon piti aina juosta paikasta toiseen auttamassa huono oloisia bilettäjiä, tai tehdä yksi drinkki helvetin nopeasti kun jonoa baaritiskille oli aina niin paljon. Lasit oli myös pakko tiskata, mutta tuolla oli onneksi siihen keittiöapulainen ja toinen yövuorolainen. Lucadeas oli siis melkein aina se baarimikko, joka väsäsi ihmisille drinkkejä paidattomana ja lauloi flirttaillen kaikille hyvännäköisille miehille baaritiskin takaa. Se piti työn rentona ja olihan näille helppo kertoa kaikenlaista, kun kännissä jokainen nauroi mille tahansa typerälle ja usein Bournéille oli iskuyrityksiltä suojassa, sillä baarimikko ei ollut kovinkaan tavoiteltu henkilö. Ne lukemattomat kerrat oli tuo katsonut kun baaritiskin edessä nuoltiin samalla kun hän valmisti drinkkiä, mutta siihenkin tottui ajan myötä. Onhan herra ajatellut ottaa toisenkin työn, muttei vielä ole keksinyt mikä se voisi olla. Tuota kiinnostaa kovasti kaikki musiikkiin liittyvä, mutta hänellä ei ole ajatustakaan mitä kitaransoitolla ja laululla saisi muka aikaan. Kitaraansa miettien, Bournéillen oli pakko kääntää katseensa nurkassa seisovaa kitaraan. Tuo käveli sen luokse ja nosti sen syliinsä huultaan purren. Lucadeas istui sängylle ja alkoi soittaa jotakin itse säveltämäänsä, jota seurasi laulu perässä. Tuo ei koskaan lopettanut soittamista, mutta hän ei voinut väittää, etteikö Jimmy ja äskeinen suudelma pyörinyt mielessä joka toinen sekuntti. |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 21, 2016 14:51:19 GMT
Lucadesin painettua huulensa Jimmyn kaulaan mies hymyili tyytyväisenä, kunnes miellyttävä tunne loppui ja kaveri ehdotti jotakin muuta tekemistä. Tuo ymmärsi, että nämä hommat lopetettaisiin nyt. Olihan tässä edetty jo tarpeeksi nopsaan, joka olisi ollut huono juttu ainakin Quaintancen kannalta - hän kun meinasi jo siirtyä niihin ''sopimattomiin'' asioihin. James kohautti olkiansa vastaukseksi, mutta koki sen liian huonoksi tuollaiselle kysymykselle jossa tarvittiin mallin mielipidettä. Jauhaessaan alahuultansa hermostuneesti Jimmy mietti mitä tekisi nyt, kunnes päätyi loppujenlopuksi vain nousemaan pois sängystä venytelläkseen. '' Mä ainakin käyn nyt vessassa.. '', Quaintance sanahti katsoen ystäväänsä hetken lähtien sitten pois huoneesta. Toivottavasti Bournéille ei saanut sellaista vaikutetta, että malli olisi suuttunut äskeisestä. Piti vain päästä hetkeksi jonnekkin missä ei olisi muita. Saavuttuaan pitkän etsinnän jälkeen vessanovelle hän meni sisään lukiten oven. Ehkäpä tämä pysyisi siellä hetken ja miettisi asioita jotka mylläsivät päässä. Oli hieman tylyä lähteä huoneesta noin vain, mutta se nyt oli parhain hetki kun Lucades oli kysynyt mitä he tekisivät ja niin edespäin, toki tätä hieman harmitti kun vain yhtäkkiä häipyi ilman muita selittelyjä. Nojatessaan käsienpesualtaan reunaan Quaintance katsoi itseään peilistä, tällä oli myös kamalan huono olo, joten oksentaminenkaan ei ollut mikään ihme - olihan tuo juonut aika paljon. / Jälleen sekavaa roolia XD / ::DD Lucas oli miettinyt jo pitkään, pitäisikö tämän nousta kuselle tai oksentamaan, sillä likööri raakana alkoi tosiaankin tuntua vasta nyt paremmin, -mikä ei ollut hyvä homma ollenkaan. Jimmy kuitenkin oli nopeampi ja ilmoitti menevänsä vessaan, jonka jälkeen tuo katosikin hänen viereltään sanakaan vastaamatta Bournéillen aiempaan kysymykseen. Lucadeas jäi pitkäksi aikaa miettimään oliko kysynyt jotakin väärin, mutta tulkitsi vessa vastauksen vain tietämättömyydeksi. Niin no, eihän se ihmekkään ollut jos tarvitsi hiukan yksinäistä aikaa hänen seuransa jälkeen. Jonkinlaisina aikoina sinisilmäinen saattoi todella käydä jopa rasittavaksi seuraksi, tuo oli joka välissä kuitenkin puhumassa jotakin tai liikkui edestakaisin säätäen aina jotakin. Se sattui olemaan vaan Bournéillen tapa, sillä miehellä oltiin tosiaan todettu joskus lievä adhd, mikä ei pahemmin tehnyt hänen elämästään mitään ruusuilla tanssimista. Koko peruskoulu oli mennyt lorvien lävitse, kun ei tunneilla tuo ollut mitenkään pystynyt keskittymään olennaiseen, kun oli joka minuutti miettinyt haluavansa liikkua. Koulunkäynti oli siis todellakin helvettiä, onneksi se oli kuitenkin nyt ohi. Olihan Bournéille töissä käyvä ihminen nykyään, millä muullakaan hän olisi ruokansa ja ryyppäysjuomansa maksanut? Tuo työskenteli joka ilta ja yö maanantaista torstaihin baarissa tehden drinkkejä ja kuunnellen musiikkia. Se oli mieluisaa hommaa tälle, sillä työssä sai todella pistää itsensä likoon fyysisesti. Olihan se muiden helppo sanoa, että baaritiskin takana oleminen oli vain seisoskelua paikoillaan, mutta niin se ei todellakaan ollut. Tuon piti aina juosta paikasta toiseen auttamassa huono oloisia bilettäjiä, tai tehdä yksi drinkki helvetin nopeasti kun jonoa baaritiskille oli aina niin paljon. Lasit oli myös pakko tiskata, mutta tuolla oli onneksi siihen keittiöapulainen ja toinen yövuorolainen. Lucadeas oli siis melkein aina se baarimikko, joka väsäsi ihmisille drinkkejä paidattomana ja lauloi flirttaillen kaikille hyvännäköisille miehille baaritiskin takaa. Se piti työn rentona ja olihan näille helppo kertoa kaikenlaista, kun kännissä jokainen nauroi mille tahansa typerälle ja usein Bournéille oli iskuyrityksiltä suojassa, sillä baarimikko ei ollut kovinkaan tavoiteltu henkilö. Ne lukemattomat kerrat oli tuo katsonut kun baaritiskin edessä nuoltiin samalla kun hän valmisti drinkkiä, mutta siihenkin tottui ajan myötä. Onhan herra ajatellut ottaa toisenkin työn, muttei vielä ole keksinyt mikä se voisi olla. Tuota kiinnostaa kovasti kaikki musiikkiin liittyvä, mutta hänellä ei ole ajatustakaan mitä kitaransoitolla ja laululla saisi muka aikaan. Kitaraansa miettien, Bournéillen oli pakko kääntää katseensa nurkassa seisovaa kitaraan. Tuo käveli sen luokse ja nosti sen syliinsä huultaan purren. Lucadeas istui sängylle ja alkoi soittaa jotakin itse säveltämäänsä, jota seurasi laulu perässä. Tuo ei koskaan lopettanut soittamista, mutta hän ei voinut väittää, etteikö Jimmy ja äskeinen suudelma pyörinyt mielessä joka toinen sekuntti. Jimmy oli käynyt päänsä sisällä kaiken läpi, jopa äskettäisen touhusession Lucadesin kanssa, joka vieläkin veti tämän ihon kananlihalle. Oli jotenkin outoa, että Quaintance oli lähtenyt tällaiseen mukaan. Hän ei siis ottanut pahalla tapahtunutta, pikemminkin se oli ihanaa ja tuo olisi halunnut sitä lisää. Avattuaan vessan oven James suuntasi takaisin Bournéillen huoneeseen kuullen kitaransoittoa ja laulamista. Kulmiansa kohotellen herra astui huoneeseen nähden Lucadesin soittavan kitaraa laulun kera. Malli käveli ystävänsä luokse istahtaen tuon viereen. Kuunnellessaan toisen laulua tummaverikkö hymyili tuolle hempeästi. Quaintance ei itse osannut soittaa tai laulaa, hän osasi vain skeitata ja tatuoida ihmisten kehoon kauniita teoksia, joita kaikki kehuivat aina käydessään tuon luona. Ajatus siitä, että Jimmy tekisi Lucadesille tatuoinnin oli melko hyvä, sillä mistä tiesi jos kaveri suostuisi? Tosin miehellä ei ollut tarvikkeita mukana ja niin edespäin, mutta onneksi oli olemassa tulevaisuus ja aikaa. / Oi että mikä romaani  Xd  |
|
|
|
Post by taija on Jun 21, 2016 15:54:00 GMT
/ ::DD Lucas oli miettinyt jo pitkään, pitäisikö tämän nousta kuselle tai oksentamaan, sillä likööri raakana alkoi tosiaankin tuntua vasta nyt paremmin, -mikä ei ollut hyvä homma ollenkaan. Jimmy kuitenkin oli nopeampi ja ilmoitti menevänsä vessaan, jonka jälkeen tuo katosikin hänen viereltään sanakaan vastaamatta Bournéillen aiempaan kysymykseen. Lucadeas jäi pitkäksi aikaa miettimään oliko kysynyt jotakin väärin, mutta tulkitsi vessa vastauksen vain tietämättömyydeksi. Niin no, eihän se ihmekkään ollut jos tarvitsi hiukan yksinäistä aikaa hänen seuransa jälkeen. Jonkinlaisina aikoina sinisilmäinen saattoi todella käydä jopa rasittavaksi seuraksi, tuo oli joka välissä kuitenkin puhumassa jotakin tai liikkui edestakaisin säätäen aina jotakin. Se sattui olemaan vaan Bournéillen tapa, sillä miehellä oltiin tosiaan todettu joskus lievä adhd, mikä ei pahemmin tehnyt hänen elämästään mitään ruusuilla tanssimista. Koko peruskoulu oli mennyt lorvien lävitse, kun ei tunneilla tuo ollut mitenkään pystynyt keskittymään olennaiseen, kun oli joka minuutti miettinyt haluavansa liikkua. Koulunkäynti oli siis todellakin helvettiä, onneksi se oli kuitenkin nyt ohi. Olihan Bournéille töissä käyvä ihminen nykyään, millä muullakaan hän olisi ruokansa ja ryyppäysjuomansa maksanut? Tuo työskenteli joka ilta ja yö maanantaista torstaihin baarissa tehden drinkkejä ja kuunnellen musiikkia. Se oli mieluisaa hommaa tälle, sillä työssä sai todella pistää itsensä likoon fyysisesti. Olihan se muiden helppo sanoa, että baaritiskin takana oleminen oli vain seisoskelua paikoillaan, mutta niin se ei todellakaan ollut. Tuon piti aina juosta paikasta toiseen auttamassa huono oloisia bilettäjiä, tai tehdä yksi drinkki helvetin nopeasti kun jonoa baaritiskille oli aina niin paljon. Lasit oli myös pakko tiskata, mutta tuolla oli onneksi siihen keittiöapulainen ja toinen yövuorolainen. Lucadeas oli siis melkein aina se baarimikko, joka väsäsi ihmisille drinkkejä paidattomana ja lauloi flirttaillen kaikille hyvännäköisille miehille baaritiskin takaa. Se piti työn rentona ja olihan näille helppo kertoa kaikenlaista, kun kännissä jokainen nauroi mille tahansa typerälle ja usein Bournéille oli iskuyrityksiltä suojassa, sillä baarimikko ei ollut kovinkaan tavoiteltu henkilö. Ne lukemattomat kerrat oli tuo katsonut kun baaritiskin edessä nuoltiin samalla kun hän valmisti drinkkiä, mutta siihenkin tottui ajan myötä. Onhan herra ajatellut ottaa toisenkin työn, muttei vielä ole keksinyt mikä se voisi olla. Tuota kiinnostaa kovasti kaikki musiikkiin liittyvä, mutta hänellä ei ole ajatustakaan mitä kitaransoitolla ja laululla saisi muka aikaan. Kitaraansa miettien, Bournéillen oli pakko kääntää katseensa nurkassa seisovaa kitaraan. Tuo käveli sen luokse ja nosti sen syliinsä huultaan purren. Lucadeas istui sängylle ja alkoi soittaa jotakin itse säveltämäänsä, jota seurasi laulu perässä. Tuo ei koskaan lopettanut soittamista, mutta hän ei voinut väittää, etteikö Jimmy ja äskeinen suudelma pyörinyt mielessä joka toinen sekuntti. Jimmy oli käynyt päänsä sisällä kaiken läpi, jopa äskettäisen touhusession Lucadesin kanssa, joka vieläkin veti tämän ihon kananlihalle. Oli jotenkin outoa, että Quaintance oli lähtenyt tällaiseen mukaan. Hän ei siis ottanut pahalla tapahtunutta, pikemminkin se oli ihanaa ja tuo olisi halunnut sitä lisää. Avattuaan vessan oven James suuntasi takaisin Bournéillen huoneeseen kuullen kitaransoittoa ja laulamista. Kulmiansa kohotellen herra astui huoneeseen nähden Lucadesin soittavan kitaraa laulun kera. Malli käveli ystävänsä luokse istahtaen tuon viereen. Kuunnellessaan toisen laulua tummaverikkö hymyili tuolle hempeästi. Quaintance ei itse osannut soittaa tai laulaa, hän osasi vain skeitata ja tatuoida ihmisten kehoon kauniita teoksia, joita kaikki kehuivat aina käydessään tuon luona. Ajatus siitä, että Jimmy tekisi Lucadesille tatuoinnin oli melko hyvä, sillä mistä tiesi jos kaveri suostuisi? Tosin miehellä ei ollut tarvikkeita mukana ja niin edespäin, mutta onneksi oli olemassa tulevaisuus ja aikaa. / Oi että mikä romaani Xd /:''''DDD Miehenalku oli niin kitaran ja laulunsa vallassa, että hädintuskin edes huomasi Quaintancen läsnäolo huoneessa, jonne oli ilmeisesti juuri saapunut vessareissultaan. Toinen pysyi hiljaa, joten myös Lucadeas oli välittämättä tästä ja jatkoi laulamistaan normaaliin tahtiin, kunnes meni lukkoon kun biisi loppui seinään, eihän tuo sitä loppuun asti ollut koskaan säveltänyt. Tästä tuo jatkoi soittamalla jotakin normaaleja lastenlauluja, joita oli niitäkin tullut rämpyteltyä niille kersoille. Elämä vanhassa suuressa omakotitalossa kersojen kanssa ei ollut koskaan ollut kivaa tai helppoa, mutta ajatellessaan asiaan miehellä todella oli jopa ikävä sisaruksiaan. Kolmea serkkua jotka olivat aina rikkomassa jotakin, kolmea pikkusiskoaan, jotka aina tanssivat ympäri taloa leikkien prinsessoja, sekä neljää pikkuveljeään, joiden kanssa tuo aina puuhaili itse kaikkea jännää ja opetti näitä pahoille tavoille, -mistä nuo samalla myös oppivat tosielämää. Jep, olihan niitä lapsosia tullut paljonkin hoidettua jo pienestä pitäen, mutta olihan niitä muistojakin matkan varrella tullut tehtyä. Ja kaikista parasta oli ollut kun tuo oli rehannut silloisen poikaystävänsä taloon ja esitellyt tämän kaikille. Tosin, suhde oli kaatunut melko pian sen jälkeen. Lucadeas säpsähti ajatuksistaan ja lopetti lastenlaulujen rämpyttämisen, ennen kuin käänsi katseensa Jimmyyn taas ja puri huultaan katsoen tätä. "Ei kai sua kaduta?" Miehenalku kysyi tuijotellessaan toisen silmiä ja hiuksia, josta katse jatkui niskaan ja siitä muualle kehoon. Tuo siveli taas Quaintancen hiuksia, mutta vei kätensä nopeasti kuitenkin omiin hiuksiinsa jotka tahtoivat viimeinkin kuivuneina änkeä hänen silmilleen. Ylävartaloon alkoi pikkuhiljaa tulla viileä, joten Bournéille nappasi lattialla rutussa olevan mustavalkoisen toppinsa ja puki sen päälleen heikosti hymyillen. Liike ei tehnyt huonolle ololle kovin hyvää ja se sai Lucaksen hengittämään raskaasti ja pitämään päästään kiinni hetkellisesti. |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 21, 2016 17:45:49 GMT
Jimmy oli käynyt päänsä sisällä kaiken läpi, jopa äskettäisen touhusession Lucadesin kanssa, joka vieläkin veti tämän ihon kananlihalle. Oli jotenkin outoa, että Quaintance oli lähtenyt tällaiseen mukaan. Hän ei siis ottanut pahalla tapahtunutta, pikemminkin se oli ihanaa ja tuo olisi halunnut sitä lisää. Avattuaan vessan oven James suuntasi takaisin Bournéillen huoneeseen kuullen kitaransoittoa ja laulamista. Kulmiansa kohotellen herra astui huoneeseen nähden Lucadesin soittavan kitaraa laulun kera. Malli käveli ystävänsä luokse istahtaen tuon viereen. Kuunnellessaan toisen laulua tummaverikkö hymyili tuolle hempeästi. Quaintance ei itse osannut soittaa tai laulaa, hän osasi vain skeitata ja tatuoida ihmisten kehoon kauniita teoksia, joita kaikki kehuivat aina käydessään tuon luona. Ajatus siitä, että Jimmy tekisi Lucadesille tatuoinnin oli melko hyvä, sillä mistä tiesi jos kaveri suostuisi? Tosin miehellä ei ollut tarvikkeita mukana ja niin edespäin, mutta onneksi oli olemassa tulevaisuus ja aikaa. / Oi että mikä romaani Xd /:''''DDD Miehenalku oli niin kitaran ja laulunsa vallassa, että hädintuskin edes huomasi Quaintancen läsnäolo huoneessa, jonne oli ilmeisesti juuri saapunut vessareissultaan. Toinen pysyi hiljaa, joten myös Lucadeas oli välittämättä tästä ja jatkoi laulamistaan normaaliin tahtiin, kunnes meni lukkoon kun biisi loppui seinään, eihän tuo sitä loppuun asti ollut koskaan säveltänyt. Tästä tuo jatkoi soittamalla jotakin normaaleja lastenlauluja, joita oli niitäkin tullut rämpyteltyä niille kersoille. Elämä vanhassa suuressa omakotitalossa kersojen kanssa ei ollut koskaan ollut kivaa tai helppoa, mutta ajatellessaan asiaan miehellä todella oli jopa ikävä sisaruksiaan. Kolmea serkkua jotka olivat aina rikkomassa jotakin, kolmea pikkusiskoaan, jotka aina tanssivat ympäri taloa leikkien prinsessoja, sekä neljää pikkuveljeään, joiden kanssa tuo aina puuhaili itse kaikkea jännää ja opetti näitä pahoille tavoille, -mistä nuo samalla myös oppivat tosielämää. Jep, olihan niitä lapsosia tullut paljonkin hoidettua jo pienestä pitäen, mutta olihan niitä muistojakin matkan varrella tullut tehtyä. Ja kaikista parasta oli ollut kun tuo oli rehannut silloisen poikaystävänsä taloon ja esitellyt tämän kaikille. Tosin, suhde oli kaatunut melko pian sen jälkeen. Lucadeas säpsähti ajatuksistaan ja lopetti lastenlaulujen rämpyttämisen, ennen kuin käänsi katseensa Jimmyyn taas ja puri huultaan katsoen tätä. "Ei kai sua kaduta?" Miehenalku kysyi tuijotellessaan toisen silmiä ja hiuksia, josta katse jatkui niskaan ja siitä muualle kehoon. Tuo siveli taas Quaintancen hiuksia, mutta vei kätensä nopeasti kuitenkin omiin hiuksiinsa jotka tahtoivat viimeinkin kuivuneina änkeä hänen silmilleen. Ylävartaloon alkoi pikkuhiljaa tulla viileä, joten Bournéille nappasi lattialla rutussa olevan mustavalkoisen toppinsa ja puki sen päälleen heikosti hymyillen. Liike ei tehnyt huonolle ololle kovin hyvää ja se sai Lucaksen hengittämään raskaasti ja pitämään päästään kiinni hetkellisesti. Jimmy katseli toisen silmiä hiljaisena, kunnes kuuli tämän sanovan jotakin. Herra hätkähti ystävänsä silmistä todellisuuteen vieden katseensa muualle huoneessa, joka oli valtava verrattuna tämän omaan huoneeseen. '' Ei kaduta.. '', tummaverikkö mumisi hieroen jälleen niskaansa, jonka jomottava kipu oli kadonnut kokonaan. Quaintance siirsi katseensa taas Lucadesiin hymyillen tälle pienesti. '' Mietin vain et olinko liian hyökkäävä? '', malli kysähti näyttäen pahoillaan olevan ilmeensä, sillä saattoi hyvinkin olla, että Bournéille olisi hämillään aijemmista tapahtumista. Mutta eihän James voinut itselleen mitään kun oli kosketuksissa. Hän aina muuttui innostuneeksi ja hellyydenkipeästi, joten hommat sattuivat menemään joskus mönkään miekkosen liiallisesta kiirehtimisestä. Näin ei aina tapahtunut, mutta eipä siitä ollut kauan kun viimeksi jotain samankaltaista tapahtui. Jos Quaintancelta kysyttäisiin mitä itse oli mieltä touhuista, niin hän varmaankin kehuisi ystävänsä maasta taivaaseen. Ei siinä, mutta minkäs teet kun olet tykästynyt niin pirun kovasti. Tokihan asioissa piti edetä kärsivällisesti, sen mies ymmärsi ja piti ajatuksesta kiinni kynsin ja hampain - hän ei halunnut pilata välejänsä.  |
|
|
|
yökimppis
Jun 21, 2016 18:36:28 GMT
via mobile
Post by taija on Jun 21, 2016 18:36:28 GMT
/:''''DDD Miehenalku oli niin kitaran ja laulunsa vallassa, että hädintuskin edes huomasi Quaintancen läsnäolo huoneessa, jonne oli ilmeisesti juuri saapunut vessareissultaan. Toinen pysyi hiljaa, joten myös Lucadeas oli välittämättä tästä ja jatkoi laulamistaan normaaliin tahtiin, kunnes meni lukkoon kun biisi loppui seinään, eihän tuo sitä loppuun asti ollut koskaan säveltänyt. Tästä tuo jatkoi soittamalla jotakin normaaleja lastenlauluja, joita oli niitäkin tullut rämpyteltyä niille kersoille. Elämä vanhassa suuressa omakotitalossa kersojen kanssa ei ollut koskaan ollut kivaa tai helppoa, mutta ajatellessaan asiaan miehellä todella oli jopa ikävä sisaruksiaan. Kolmea serkkua jotka olivat aina rikkomassa jotakin, kolmea pikkusiskoaan, jotka aina tanssivat ympäri taloa leikkien prinsessoja, sekä neljää pikkuveljeään, joiden kanssa tuo aina puuhaili itse kaikkea jännää ja opetti näitä pahoille tavoille, -mistä nuo samalla myös oppivat tosielämää. Jep, olihan niitä lapsosia tullut paljonkin hoidettua jo pienestä pitäen, mutta olihan niitä muistojakin matkan varrella tullut tehtyä. Ja kaikista parasta oli ollut kun tuo oli rehannut silloisen poikaystävänsä taloon ja esitellyt tämän kaikille. Tosin, suhde oli kaatunut melko pian sen jälkeen. Lucadeas säpsähti ajatuksistaan ja lopetti lastenlaulujen rämpyttämisen, ennen kuin käänsi katseensa Jimmyyn taas ja puri huultaan katsoen tätä. "Ei kai sua kaduta?" Miehenalku kysyi tuijotellessaan toisen silmiä ja hiuksia, josta katse jatkui niskaan ja siitä muualle kehoon. Tuo siveli taas Quaintancen hiuksia, mutta vei kätensä nopeasti kuitenkin omiin hiuksiinsa jotka tahtoivat viimeinkin kuivuneina änkeä hänen silmilleen. Ylävartaloon alkoi pikkuhiljaa tulla viileä, joten Bournéille nappasi lattialla rutussa olevan mustavalkoisen toppinsa ja puki sen päälleen heikosti hymyillen. Liike ei tehnyt huonolle ololle kovin hyvää ja se sai Lucaksen hengittämään raskaasti ja pitämään päästään kiinni hetkellisesti. Jimmy katseli toisen silmiä hiljaisena, kunnes kuuli tämän sanovan jotakin. Herra hätkähti ystävänsä silmistä todellisuuteen vieden katseensa muualle huoneessa, joka oli valtava verrattuna tämän omaan huoneeseen. '' Ei kaduta.. '', tummaverikkö mumisi hieroen jälleen niskaansa, jonka jomottava kipu oli kadonnut kokonaan. Quaintance siirsi katseensa taas Lucadesiin hymyillen tälle pienesti. '' Mietin vain et olinko liian hyökkäävä? '', malli kysähti näyttäen pahoillaan olevan ilmeensä, sillä saattoi hyvinkin olla, että Bournéille olisi hämillään aijemmista tapahtumista. Mutta eihän James voinut itselleen mitään kun oli kosketuksissa. Hän aina muuttui innostuneeksi ja hellyydenkipeästi, joten hommat sattuivat menemään joskus mönkään miekkosen liiallisesta kiirehtimisestä. Näin ei aina tapahtunut, mutta eipä siitä ollut kauan kun viimeksi jotain samankaltaista tapahtui. Jos Quaintancelta kysyttäisiin mitä itse oli mieltä touhuista, niin hän varmaankin kehuisi ystävänsä maasta taivaaseen. Ei siinä, mutta minkäs teet kun olet tykästynyt niin pirun kovasti. Tokihan asioissa piti edetä kärsivällisesti, sen mies ymmärsi ja piti ajatuksesta kiinni kynsin ja hampain - hän ei halunnut pilata välejänsä. View AttachmentHymy sai taas paikkansa Lucadeas Alexander Bournéillen kasvoilta kun toinen vastasi kysymykseen kieltävästi. Oli ehkä typerää, mutta oli pakko myöntää itselleen että ihastuminen tuntui hyvältä pitkästä aikaa. Tai ainakin miehenalku oletti sen olevan sitä, miksi muutenkaan he olisivat suudelleet aiemmin hänen sängyllään? Vaikka se olikin herran oma aloite, mutta silti. Quaintancen kysyttyä oliko tuo liian hyökkäävä, sai Bournéille aihetta taas istua hieman lähempänä toista. "Jos olisit ollu liian hyökkäävä, en luultavasti istuis tässä vieläkin vaik tää mun huone onkin. Ja mietin itsekkin aivan samaa, mutta ilmeisesti tein hommani hyvin ku oot siinä." Tuo sanahti vastaukseksi ja virnisti pienelle itsekehulleen joka paistoi sanojensa lävitse. Hänen huoneessaan istuminen alkoi pikkuhiljaa puuduttaa, mutta toisaalta sinne houkutti myös jäädä kun ei ylhäällä muuta ollutkaan kuin musiikkia ja juomia houkutteena. Ja täällä hän saattoi olla rauhassa js katsoa Jimmyä niin paljon omalla tavallaan kun halusi välittämättä muiden katseista. Huono olo alkoi jälleen tehdä paluuta miehen kehossa, mikä sai tuon pomppaamaan ylös sängyltään. Bournèille alkoi huojua huoneestaan pois, käski Jimmyn odottaa ja pysöhtui sitten vähän kauemmaksi käytävälle. Tuo lyhistyi seinän viereen ja valitti ranskaksi huonoa oloaan vaikkei kukaan sitä kuullutkaan. Yksinäisyys auttoi hetkellisesti, mutta sitten tuon oli pakko etsiä käsiinsä vessa. Oksentaminen ei tosiaankan ollut hänen tapaistaan, mutta tuo oli todella aiemmin vetänyt liikaa eri juomia yhteen menoon. Tyhjennettyään sisällä olevat litkunsa , tuo jätti vessan pesten naamansa ja hoioerteli takaisin huoneeseensa. Miehenalku romahti sängylle ja katsoi toista makuuasennossa käsin. "Jimmmyyhhhhh....kuolen nälkään." Tuo valitti vetäen toista käsivarresta kuin pikkulapsi. Niin, osasihan Lucadeas olla joskus melko lapsellinenkin. |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 22, 2016 17:16:09 GMT
En ehdi tänää roolii, joten roolaan huomen jossei tuu mtn menoa.
|
|
|
|
Post by taija on Jun 22, 2016 23:03:24 GMT
En ehdi tänää roolii, joten roolaan huomen jossei tuu mtn menoa. joo ite oon huomenna aika kiireine ku jätkä tulee taas mestoille mut ehin kai roolaa silti ja perjantaina lähen mummille mut kattoo toimiiko siel netti, voi olla et toimii |
|
|
|
Post by 𝒫ℯ𝓀𝓀ℴ on Jun 25, 2016 11:03:16 GMT
Voi minä idiootti oon unohtanu tän D:
oon kauhee ihminen
eipä tääl kyl muutkaan rooli ennää, et onko tää kuollu?
|
|
|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 14:42:04 GMT
Voi minä idiootti oon unohtanu tän D: oon kauhee ihminen eipä tääl kyl muutkaan rooli ennää, et onko tää kuollu? nojaa eipä sitä kauheena itelläkää oo ollu aikaa  ja nii no sepä, kaikki o juhannusvietoissa |
|
Xd
