yökimppis

James Edward Quaintance tirskahteli kaverinsa sanoille, kunnes molemmat siirtyivätkin olohuoneen puolelle uutta tappelua aloittelemaan. Jimmy olikin jo joutunut kukkakimpulla osoitetuksi, joka näytti huvittavalta omasta näkökulmasta kun känninen kaveri osoitti sisustuskoristeella uhkaavasti. Quaintance puolestaan nappasi olohuoneen aseistosta koristetyynyn itselleen, se ainakin oli pehmeä ja hiljainen ase. '' Antaa tulla. '', James naurahti väsähtäneen kuuloisena, mutta sitähän humala tuotti - epäselvää, venyvää puhetta. Malli oli valmiina mihin tahansa, etenkin siihen jos humaltunut kaveri keksii jotain muuta kuin tappelua miehen päänmenoksi - sillä jotakin pientä saattoi olla meneillään, tai sitten se on vain känniläheisyyttä. 

/ lyhyt, niin lyhyt. 

'' Hei, ei tässä mitään oo käyny. Pikku, pikku haava vain.. '', James Edward Quaintance nauroi veikeästi kun taistelu oli keskeytynyt Jimmyn rintakehään sattuneeseen kukkakimpun viiltämään haavaan. Mies kurtisti kulmiansa Lucadesin ylireagoinnille, jolloin tämä päätyi nappaamaan vaaleahiuksista olkapäistä rauhoittaakseen tuota. '' Eikä tämä mikään mahtava vartalo ole, joten ei tollaset pikkuviillot haittaa. '', jätkä lisäsi tokkuraisesti taputtaen tätä hellästi poskelle. Juuri sopivasti Jamesin paita oli sohvalla, joten hän nappasi sen ja pyyhkäisi haavasta ylimääräiset veret pois. Hieman huojahdellen Jimmy otti koristetyynyn käteensä ja pamautti sillä oitis Bournéillea päähän. Quaintance ei aikonut luovuttaa - hän halusi tosissaan saada tämän pikkutaistelun päätökseen. 

Louis Tomlinson - pyöräytti silmiään ja laittoi kätensä puuskaan.
"Entä jos et tunnekkaan mua ollenkaan? Ulkokuori voi pettää", Louis kikatteli jo selvästi humalassa. Hän nojasi päänsä Jesyn olkapäälle ja silitteli tuon reittä hellästi.
"Ei se merkitse mitään että oot puolivuotta vanhempi! Oon paljon viisaampi ja sivistyneempi ku sinä", Louis nosti leukaansa ylimielisesti ja tuhahti hiljaa. Tämä oli kyllä vale, muttei Louis voinut myöntää Jesyn olevan häntä viisaampi tai muutenkaan parempi kuin Louis. Louis on aina ollut todella huono häviäjä ja on vieläkin.

Louis mutristi huuliaan Jesyn siirtäessä katseensa hänestä muualle. Louis oli huomionkipeä ja mielellään oli Jesyn huomion keskipisteenä. Louis rakasti huomiota, varsinkin jos sai sitä Jesyltä. Paparazzien huomio ei niinkään kiinnostanut, Louis halusi joskus yksityisyyttäkin, vaikkei sitä ihan pelkästään pyytämällä saanutkaan.
"Kauheeta kuraa, ei tollasta voi juua kukaan", Tomlinson marisi nenäänsä nyrpistellen. Hän nappasi kaljapullon käteensä ja joi sen tyhjäksi, palauttaen sen sitten takaisin pöydälle entiselle paikalleen. Louis veti Jesyn syliinsä ja suuteli tuota hellästi ja pitkään. Tahallaan brunette vei kätensä naisen takapuolelle ja puristi sitä hellästi.

Lucadeaksen keho alkoi kokoajan mennä enemmän ja enemmän paniikkiin mitä myöten tuo tajusi mitä oli juuri äsken mennyt tekemään. Kuumotus oli jäätävä ja tuo ei saanut sanaakaan ulos suustaan, ennenkuin Jimmy aukaisi silmänsä ja nousi varovasti istumaan. Bournéille katsoi tätä erittäin huolestuneesti ja kuunteli kuinka tuo kysyi mitä oli tapahtunut.
"Sä elät!" Lucas kiljaisi ja halasi tätä hennosti, jottei tuota olisi sattunut. Sitten miehenalku irroitti otteensa ja tajusi typerän käytöksensä. Jimmyn niska tuntui olevan kipeä, joten Lucas ei uskaltanut koskea sinnekkään. "Oon pahoillani." Tuo kuiskasi ennenkuin livutti kätensä toisen alle ja nosti tämän syliinsä välittämättä siitä kuinka painava toinen oli lihastensa kanssa. Bournéille ei ollut vieläkään sisäistänyt tapahtunutta, mutta tuo kiipesi Jimmy sylissään rappuset alas suoraan omaan huoneeseensa joka oli ensimmäinen käytävältä ja laski tuon pedatulle sängylleen. "Sä pysyt siinä." Tuo sanahti juostessaan yläkertaan, otti pakastimesta pakastepussin ja vesilasin ja juoksi takaisin miehen luo. Lucadeas asetti jääpussin tuon niskan taakse ja antoi tuolle vesilasin. "Se meni liiallisuuksiin, ei tapella enää." Tuo mumisi hysteerisyyden vallassa ja istui lattialle tietämättä mitä pitäisi tehdä.

"Niin tarkoitat että oli kivaa siihen asti ku löin sua kukilla ja annoin sulle porraskyytiä." Tuo naurahti katsoen kärsivästi miten toinen valitti niskakipua, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan.
Bournéille ei malttanut pysyä lattialla kauaa vaan kömpi toisen viereen sängylle varoen kuitenkin tuon kehoa johon sattui varmasti paljon. "No ei sitä ihan jokainen selviä luita murtamatta kun tippuu portaat alas. " Lucadeas sanahti maatessaan selällään ja tökkäsi Quaintancea olkapäähän kääntäen kasvonsa tämän puoleen. Hemmetti että Jimmy näytti hyvältä niin läheltä katsottuna. Lucaksen teki kamalasti mieli tehdä jotakin, mutta känni oli laskenut liikaa sellaiseen. Tai sitten tuo oli vain pelkuri.
Lucas kuitenkin nosti kätensä ja siveli sillä toisen niskaa tarkistaakseen oliko siihen tullut mitään jälkeä kompuroinnista. Tuo ei kuitenkaan nähnyt mitään, mikä oli itsessään jo hyvä merkki.
Miehenalku avasi äkillisesti yöpöytänsä laatikon ja avasi sen ottaen sieltä buranan käteensä. Tuo ojensi sen Jimmylle ja katsoi tuota arvioivasti.
"Syö, se helpottaa" hän käski tätä ja hymyili pienesti. Sitten tuo avasi taas laatikkonsa ja otti sen nurkasta esiin kahvilliköörin joka oli ollut siellä muutaman päivän. Bournéille avasi korkin ja kulautti kurkkuunsa kahvista juomaa tarjoten sitäkin toiselle.

Roolaan ku poikaystävä lähtee jaloist pia

Lucadeas Alexander Bournéille, ala-aste kavereiden kutsumana Lucci, -katsoi kuinka Jimmy Quaintance, kuuluisa malli makasi siinä hänen sängyillään juuri portaat alas pudonneena ja joi vesilasillisen tabletin kera. Vau. Kuinka ihmeessä Lucadeas oli edes päätynyt tällaisen ihmisen seuraan? Saman katon alle? Samaan huoneeseen? Pikkuhiljaa tuon pää alkoi pistää vastaan alkoholille, tuoden miehelle mielikuvat noiden aiemmista painisessioista olohuoneessa ja altaassa, puhumattakaan sohvakohtauksesta tai siitä kuinka nuo olivat poltelleet tai juoneet. -Ja kuinka molemmat nyt makasivat hänen huoneessaan, toinen puolikuolleena ja toinen juomista sekaisin. Olihan sitä ehtinyt jo melkoista tapahtua muutamassa hassussa tunnissa, eikä Lucaksella ollut tietoakaan mitä muu porukka sillä samaisella hetkellä puuhaili. Ainoa mitä tuo näki oli hänen suurehkon huoneensa valtava luxus sänky, pieni vaatehuone peilillisellä ovella, sukkia lattialla ja nurkassa pieni pöytä ja tietokone, mukaanlukien toisessa nurkassa oleva vaatetanko täynnä miehen muotivaatteita. Niin, olihan se ehkä se toinen kitaransoiton lisäksi mistä muutamat hänet tiesivät. Lucadeas oli tosissaan seurannut monia muotiblogeja innoissaan ja rakasti suunnitella vaatteita, johon hänellä oli jopa kunnollinen ohjelma tietokoneeseensa kytkettynä. Olisi ollut supersiistiä suunnitella vaatteita jollekin talon kuuluisuuksista. Mutta se tulisi tuskin koskaan tapahtumaan.
"Njääh mitä alatko sä nössöillä? Tän piti olla ryyppyilta joten pidetään se tottakai sellaisena. Tosin, uskon ettei sun olotilassa varmaan oo helppoa ryypätä kun kaikkialle vaan sattuu, mikä on ikävä kyllä mun vika yhä." Tuo sanahti ja katsoi taas todella syyllisenä kaikkialle muualle kuin Jimmyn silmiin. Bournéille ei ollut vieläkään päässyt yli siitä, miten tuo ei muka ollut huomannut portaikkoa toisen miehen takana näiden taistellessa. Hmmmh.
"Mun on aivan pakko korvata tää sulle jotenkin joten..mitä mä voisin tehdä sun puolesta?" puoliksi ranskalaiset juuret omistava kysyi huultaan purren. "Vous misez, je le ferai." tuo vielä lisäsi ranskaksi täydellisellä aksentillaan, mikä tarkoitti 'sinä käsket, minä teen", vaikkei tätä toiselle jaksanut ruveta kääntämään. 
Jimmyn tummat hiukset näyttivät vieläkin hieman märiltä sängyllä, mutta Lucadeaksen omat olivat vieläkin melkein likomärät ja saivat tuon näyttämään hieman hassulta kun pisaroita valui yhä tuon naamaa pitkin alemmas paljaaseen ylävartaloon.