|
|
Post by kaisa on Jun 18, 2016 19:01:28 GMT
Sofia Josephine Foster käveli pienesti hermostuneena ympäri olohuonetta, koska luultavasti jokainen kyseisistä naisista oli jo tajunnut sen, että diilerien takia paikkaa oli syytä vaihtaa aivan kohta. Valitettavasti heiltä oli vain päässeet tavarat loppumaan ja New Americanan tukikohtaan palaaminen ei käynyt missään nimessä kyseeseen, jonka takia he olivat turvautuneet diileriin, joka oli hommannut tarvittavat tavarat naisille. Pieni kokoinen nainen oli melkein varma siitä, että heidän käyttämänsä diileri oli jo parempaa rahasummaa vastaan juorunnut heidän olinpaikasta ja ei menisi kauheasti aikaa, kun jengin miehet marssisivat vihaisina mökkiin sisälle. Hermostuneena tummaverikkö naksautteli sormiaan ja varmista vähän väliä, että hänen rakas puukko oli edelleen tallessa nilkkureidensa sivussa. Foster oli pukeutunut mustiin farkkuihin sekä mustaan toppiin ja mustaan nahkatakkiin. Hiukset hän oli kietaissut tiukalle poninhänälle pois naaman tieltä. "Oonko mä ainut kuka on sitä mieltä, että se meidän diileri on jo paljastanut meidät Alexille?", Sofia avasi suunsa ja suuntasi katseensa muihin naisiin. Tietysti hän olisi halunnut uskoa siihen, että jos miehet nyt paikalle tupsahtaisivat pääsisivät he toisia pakoon, piti hän kuitenkin pakoon pääsyn mahdollisuutta todella pienenä. New Americanan johtajan tuntien tuo ei ole liikkeellä minkään pikku aseiden kanssa vaan mukana on luultavasti kunnon kalustoa ja sairaalan puolelta hommatuja rauhottavia aineita. "Koska mä en ihan oikeasti halua kohdata sitä raivoo, minkä ne miehet tulee tuomaan mukanaan, enkä todellakaan halua tietää mikä helvetti meitä odottaa jos jäädään kiinni, joten onko jollain jotain suunnitelmaa miten me säilytään hengissä ?", Foster kysyi vielä ja toivoi, että jollakin olisi joku järkevä vastaus asiaan, koska 21-vuotias ei halunnut enää yhtään rumaa jengin aiheuttamaa jälkeä tai merkkiä pieneen kehoonsa. Jokainen jengin pakollinen tatuointi oli inhottavan miehekäs, jonka takia nainen oli ottanut ne paikkoihin jotka pystyi vaatteilla piilottamaan. Kyljessä tosin komeili kaunis isokin arpi, jonka Sofia oli saanut heti toisen vuotensa aikana tappelussa. - vähä kökkö mut jonku oli pakko alottaa  ![]()
|
|
|
|
Post by marianne on Jun 18, 2016 19:14:45 GMT
aih anteeks mutsi keskeytti mun ajatukset alan koht roolii 8))
|
|
|
|
Post by marianne on Jun 18, 2016 20:04:34 GMT
RILEY KENNEDY MONDALE piti katseensa tiukasti hermostuneen oloisessa Sofiassa, jonka askeleet kuljettivat naista ympäri olohuonetta. Kiharapää itse istui rentoutuneen näköisenä sohvalla, joka paksun pölykerroksen peittämänä oli vuosien kuluessa ränsistynyt kosteuden ja sun muun vaikutuksesta. Tavallisesti nainen ei olisi missään nimessä istunut kyseiselle tuolille, mutta heidän tilanteensa huomioon ottaen, ei asialla ollut erityisen paljoa väliä. Kyynärpäät leväten polviaan vasten, eteenpäin nojautunut Riley piti kädessään tupesta irrotettua puukkoa, jonka terä oli aikojen saatossa saanut pientä kulumaa ja jopa muutaman ruostetäplän. Seikat eivät kuitenkaan olleet naista aiemmin haitanneet, jonka takia hän ei terälle olisikaan vielä pitkään aikaan mitään tekemässä. Toisella kädellään Mondale puristi mustaksi maalattua puukahvaa ja toisen käden etusormella leikitteli puukon terällä, vaikka hetki sitten sen pää olikin tehnyt pienen piston ihon läpi. Maastokuvioisiin urheilurintaliiveihin, mustiin korkeavyötäröisiin pillifarkkuihin ja kuluneeseen nahkatakkiin pukeutunut nainen siirsi katseensa edessään olevasta puukosta Sofian kenkiin. "Jos tarpeeks iso rahasumma on annettu", tämä vastasi naisen kysymykseen nostaen päätään pian ylemmäksi tuon kasvoihin. Tai vain osoitettu aseella leukaan, tämä mietti toisena vaihtoehtona. Rannekelloaan vilkaistessaan hän juuri ja juuri näki kellon lähentelevän kahta ja ihme kyllä kaiken tämän jännityksen yhteydessä ei Mondalea väsyttänyt juuri ollenkaan. Nukkuminen oli itseasiassa juuri se pienin murhe, mikä heillä oli. Riley oli miettinyt tilannetta enemmän kuin hänen aivonsa edes kykenivät ja jännittänyt, milloin oven takana odottaisi ryhmä miehiä. Mondale irrotti kätensä polvistaan ja venytteli niitä kattoa kohti nahkatakin päästäessä pientä narinaa. Tämän jälkeen hän asetti selkänsä sohvan selkänojaa vasten ja laittoi puukkonsa tuppeen, vieden sen sitten nahkatakkinsa povitaskuun. Yleensä brunette säilytti sitä maihareidensa sisällä jalkaansa vasten, mutta se vaikeutti juoksemista ja neito arveli heidän juuri sitä joutuvansa pian tekemään. Seuraavan kysymyksen kuullessaan Riley alkoi miettimään mahdollista pakosuunnitelmaa. Hänen katseensa kiersi huoneen ikkunoissa, tai oikeastaan siinä yhdessä, mikä huoneeseen toi sen vähäisimmänkin valon. "Lähetään täältä ennen kun ne tulee?" Mondale ehdotti miettimättä sen enempää seuraamuksia. "Livahetaan ikkunasta, kun ne rynnistää sisään." Kiharapää päästi pienen turhautuneen huokauksen hieroen ohimoaan. Hän tiesi ideoiden olevan huonoja ainakin omasta mielestään; he eivät pitkälle pötkisi ulkona pimeydessä, vieläpä kun heillä ei ollut taskulamppua. Eli karkuun juoksemisesta ei tulisi muuta kuin kompuroimista ja piiloutumista. Miehillä voisi sitä paitsi aivan yhtä hyvin olla taskulamput.  |
|
|
|
Post by kaisa on Jun 18, 2016 20:54:11 GMT
Alexander Xavier Serrano marssi muita edellä ja vihasi sitä miten he olivat joutuneet jättämään autonsa kauemmas, jotteivat naiset kuulisi heidän tuloaan. Miesten onneksi heillä oli taskulamput mukana, mutta taskulamppujen käytössä piti olla varovainen, etteivät naiset vain pääsisi tajuamaan heidän tuloaan. Mies vihasi tällä hetkellä mökissä odottavia naisia varmaan eniten koko maapallon päällä, koska juuri nuo typerät naiset olivat onnistuneet pakenemaan häneltä jo aivan liian pitkän ajan. Yö tulisi olemaan monenkin ihmisen kannalta ratkaiseva sillä, jos he onnistuvat odottaa alokkaita suorat ylennykset ja naisia taas mukavan puoleiset rangaistukset. Pää vihasta punaisena mustat maiharit jalassa New Americanan johtja käveli nopein askelin kohti mökkiä ja latasi samalla pistoolinsa valmiiksi. Tietysti Alex oli valmistautunut jokaisella mahdollisella tavalla ja varautunut myös siihen, ettei pelkät sanat ja aseet tulisi riittämään. Naisten hankaluuden takia hän oli antanut jokaiselle mukaan lähteneelle miehelle taskuun nukutuspiikin, jos joku kävisi oikein hankalaksi -, ketään ei saisi kuitenkaan tappaa. Serrano oli jo päättänyt kuka naisista olisi hänen kohteensa ja tällä kertaa Esmee saisi sen kunnian. Tummaverikkö oli melkein sata prosenttisen varma siitä, että kyseinen nainen oli koko pakomatkan takana, jonka takia hän saisi myös kantaa pakomatkan seuraukset. Serrano ei päättänyt heti rynnistää mökkiin sisälle vaan mietti hetken aikaa mikä olisi parhain tapa lähestyä ilman, että naiset hajaantuvat kaikki jonnekin mikä vaikeuttaisi huomattavasti kiinni saamista. Pienesti syvään huokaisten Alexander asettui seisomaan mökin oven eteen ja katsoi pientä kynnysmattoa, jossa luki 'tervetuloa' pienesti itselleen hymähtäen mies päätti, ettei rynni vielä sisään vaan ampuu muutaman laukauksen oven läpi ihan vain ilmoittaakseen omasta läsnäolostaan. "Neidit ensin", Serrano totesi alokkaille ja viittasi samalla oveen. Tietysti hän menisi itse vasta viimeisenä sisälle, koska ei jengin johtaja koskaan marssinut ensimmäisenä sisälle, varsinkin kun hän ei ollut yhtään varma toisten ase tilanteesta. - syytän kellon aikaa näist huonoist rooleist 
|
|
|
|
Post by sini on Jun 18, 2016 21:19:00 GMT
KAYLEIGH NELSON sitoi noin viidettä kertaa kulahteneita nyrkkeilysiteitä käsiinsä, joita oli viimeisen tunnin aikana kietonut käsiinsä ja ottanut pian pois. Punaisen väriset siteet olivat likaantuneet pahasti ja saanneet myös veritahroja, jotka eivät varmasti lähtisi enää ikinä irti nyrkkeilysiteistä, joita nainen oli pitänyt aina rystystensä suojana, kun oli ollut tappelussa. Eivät ne antaneet rystysille täydellistä suojaa, mutta jotain edes. Nainen, kun oli aikoinaan oppinut isältään nyrkkitappeluiden salat, eikä todellakaan jäännyt alakynteen helposti vaan oli omasta mielestään aika paha vastus, joka lähti helposti mukaan, muttei ollut niin helppo vastustaja loppujen lopuksi. Muutama hassu jälki oli tappeluista jäännyt, esimerkiksi silmäkulmaan oli jäännyt pieni arpi, kun hän oli siihen saannut haavan tappelun aikana. Rystysissä nyt oli muutamia arpia, kun aina ei nyrkkeilysiteitä ollut käytössä. Katseensa Kayleigh laski käsiinsä, päättäen vihdoinkin jättää nyrkkeilysiteet käsiinsä edes hetkeksi, jotta hän voisi paremmin keskittyä keskusteluun. "Mitä luultavammin joo, varmasti ollut kuset housussa, kun Alex on käynnyt vähän kovistelemassa", tummaverikkö päätyi toteamaan naiselle, sillä ei alunalkaenkaan ollut täysin luottavainen miehen suhteen. Toinen vaikutti juuri sellaiselta, joka kertoisi pienen painostuksen alla kaiken mitä tiesi ja sitten, kun tiesi minkälainen Alex osasi olla niin nainen osasi vain kuvitella, kuinka peloissaan diileri oli ollut. Ei nainen kuitenkaan toivonut, että heitä löydettäisiin vielä, sillä kaikki oli sujunut niin hyvin tähän mennessä. Muutenkaan hän ei halunnut palata takaisin. Loppupeleissä nainen oli viihtynyt pakosalla, sillä koki, ettei kuulunut mihinkään jengiin, vaikkakin rintakehässä oleva tatuointi muistutti häntä siintä mihin hän kuului niin koko loppuelämän. Kayleigh oli ollut todella tyhmä, kun oli ottanut niin ison tatuoinnin, eikä todellakaan ollut ylpeä siintä. Muutenkin hän oli ärsyyntynyt siintä, että koko tatuointi oli pakko otettava. Muutaman tunnin urakka oli ollut täyttä tuskaa, sillä tatuoitava kohta ei ollut koskaan turtunut koko tatuointisession aikana. "Ei me pärjätä meidän aseistuksella, mutta meidän täytyy olla ovelampia ja keksiä joku juoni, millä me päästään niskan päälle", 20-vuotias nainen päätyi toteamaan. Ei hän itsekkään oikein tiennyt, miten he voisivat olla miehiä ovelampia. Toisten aseistus olisi varmaan todella hyvä, kun taas naisilla aivan älyttömän huono. Puukolla ei kauaa puolustaisi itseään luodeilta. Totta kai aina olisi mahdollisuus haastaa nyrkkitappeluun, mutta loppupeleissä nainen ei ollut niin hyvä, että saisi voitettua jonkun miehistä. Olivathan nämä paljon voimakkaampia ja isokokoisempia. Tosin näin saisi pelattua aikaa, mutta nainen ei haluaisi vapaaehtoisesti ryhtyä melkeinpä uhrilahjaksi ja tulla kuoliaaksi hakatuksi. Mielummin hän pysyisi elossa, vaikka saattoihan olla, että kun miehet saisivat heidät kiinni niin eloonjääminen olisi melkeinpä mahdoton asia.  |
|
|
|
Post by nea on Jun 18, 2016 21:24:40 GMT
sebastian 'bastian' blayde stapleton ⌂ yritti pysyä Alexandrin perässä, mutta luovutti jo ensimmäisten askelten jälkeen. Häntä suoraan sanoen vitutti se, kuinka juuri heidän piti lähteä mukaan tälle reissulle. Joo, ehkä he pääsisivät näyttämään taitojaan, mutta silti. Tummaverikkö nukkuisi paljon mieluummin, kun juoksisi joidenkin naisten perässä pisin metsää. Ei hän edes pitänyt naisten perässä juoksemisesta, ei millään tasolla. Hän olisi paljon kiinnostuneempi, sekä innostuneempi jos kyseessä olisi hemmetin hyvännäköisä miehiä. Poikia, miten vain. Kaikki ikäluokat käy. Ainakin lähes. Kun Alex hiljensi vauhtiaan, teki Bastian samoin. Hän vaikutti niin koiranpennulta, kun voi vain vaikuttaa, mutta mitä muutakaan tässä tilanteessa voisi tehdä? Muutama väärä liike, väärä sana, niin se olisi siinä. Hän saisi päihinsä, luultavasti menettäisi henkensä. Toisaalta ei ainakaan sen jälkeen tarvitsisi juosta koiranpentuna muiden perässä. Tietenkin itse hän oli paikkansa hyväksynyt, joten mikä oli valittamaan? Ei mikään. Ehkä hän vain vaihtaisi, tai ainakin yrittäisi vaihtaa ajatuksensa edes hieman positiivisemmiksi. Ei hän henkilökohtaisesti siitä mitään hyötyisi, eikä luultavasti kukaan muukaan tekisi tämän muka-aidolla hymyllä yhtään mitään. Silmiään pyöräyttäen hän tuhahti Alexin kommentille. Hän oli juurikin sellainen henkilö, ettei kuunnellut hetkeäkään muiden vittuilua. Ei edes niin sanotusti ylempiarvoisten. ''Mikä vitun neiti mä sulle olen?'' tämä päätyi naurahtamaan hieman alentavaan sävyyn. Muutaman askeleen kuitenkin otti taaksepäin ihan vain suojellakseen itseään mahdolliselta iskulta. Niitä ei todellakaan kaivattu tähän väliin. Ei muita, kun naisia kohtaan. Ja ehkä heiltäkin olisi odotettavissa yksi jos toinenkin lyönti - tai ainakin yritys. ''Miks vitussa sun ees piti tulla mukaan tänne? Jotta pystyt heittämään muka-parempiarvosena noita vitun alentavia kommentteja meille?'' murahti Sebastian puristellen kämmeniään nyrkkiin, pyrkien kanavoimaan vihaansa edes jollain tavalla ulos kehostaan. Mieluusti jollain muulla, kuin nälvimällä koko sekasorron johtajaa. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Jun 18, 2016 21:37:12 GMT
Oioi jestas 8)) tuun roolaa ku pääsen kotii ja mun naikkone voi suojella sen aseenkaa niitä ku jos se tän alotti tai jotai  |
|
|
|
Post by pokemon on Jun 18, 2016 23:49:03 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez kiertelee hermostuneesti olohuonetta ympäri, melkein samalla tavalla kun Sofia. Välillä tatuoitu nainen istahti ja yritti etsiä sopivaa asentoa, yrittäen kiihkeästi miettiä pakosuunnitelmaa. Mikään asento ei vain tuntunut hyvältä, joka sai hänet turhautumaan ja hermostumaan entistä enemmän, naisen noustessa taas tallustaamaan pitkin olohuonetta. Oli tullut erityisen selväksi että heillä olisi niin sanotusti alivoima niin aseellisesti kuin miehitykseltäänkin. Kaikki oli pienikokoisia naisia ja heillä oli vain vaivaiset puukot - ja Lopezin varastama ase. Se oltiin napattu vielä nopeasti ennen lähtöänsä mukaan kun nainen tunsi olevansa vastuussa jollain tavalla kaikista heistä. Esmee oli kertonut kuulemastaan ja sanonut lähtevänsä ja kaikenlisäksi onnistunut innoittamaan muitakin lähtemään. Kyseisestä tapahtumasta oli jo vuosi, mutta hän ei tulisi koskaan unohtamaan kyseistä yötä. Tummaverikkö ei kuitenkaan kadu hetkeäkään päätöstään vaan tulisi taistelemaan niin kauan kuin hänessä henki pihisi. "Kayleigh on oikeassa, me tarvitaan jokin suunnitelma", nainen tuhisee, vaikka tietää että heidän olisi kannattanut hieman aikaisemmin aloittaa kyseisen suunnitelman miettiminen. Loppupeleissä he eivät varmaan hirveän pitkälle pötkisi, joka sai kieltämättä Lopezin hermoilemaan. Rangaistukset tulisivat varmasti olemaan armottomat eikä hän haluaisi sellaista. Heidän olisi pakko päästä karkuun - uudemman kerran jo. "Me päästiin jo kerran karkuun, kyllä päästään toisenki", tummaverikkö yrittää saada toisille jonkinlaista toivoa uudesta, onnistuneesta karkauksesta. Mitä enemmän Lopezin nuorukainen asiaa ajatteli oli hän kokoajan epätoivoisempi. Karkaaminen oli miltei mahdotonta, heillä ei ollut minkäänlaista valoa tai seuraavaa paikkaa johon mennä. Pimeään metsään olisi turha mennä, sielä kaikki eksyisi ja miehillä voisi olla taskulamput tai jotkin muut valot joilla varmasti toiset eivät pääsisi hukkaamaan heitä. Ranskalaissukuinen päätyy säpsähtämään kuullessaan useammankin laukauksen, joka saa hänet ottamaan pari nopeaa askelta kohti lipastoa, jonka päällä heidän ainut ase komeili. Sen napattuaan käteen heidän pitäisi lähteä ja ainut keino karata taitaisi olla ikkunasta. Hermostuneena tummaverikkö päättää suojata heidän selustansa - osottaen sitten varastamallaan aseellaan kohti etuovea mistä laukaukset olivat tulleet. "Menkää ikkunasta nyt äkkiä ja pysykää yhdessä, kukaan ei saa jäädä minnekkään", Lopez yrittää saada tilannetta jotenkin hallintaansa ja päätyy peruuttamaan, odottaen jonkun heittävän vaikka ikkunaan jotain joka saisi lasin särkymään ja siitä avautuisikin heille reittti. "Vai onko parempia ideoita?" selvästi hermostuneena, kädet täristen nainen sopertaa - tarkistaen vielä vyötäröllään olevan puukon vaikka se oli turha jos ei pääsisi kenenkään lähelle. // joo, en tosiaan tiedä tajusinko kaisa sun roolin oikein et alex ampu siitä ovesta, mut täs nyt ois et toivotaa parasta XDD + huomenna tuun pelaa dylanilla, enään en jaksa :c  |
|
anad
Tonttukissa
Posts: 2 
|
Post by anad on Jun 19, 2016 10:50:01 GMT
rolo círilio ashword askelsi muiden perässä turhan rauhallisen ja huolettoman oloisena. muutamaan otteeseen hänen teki mieli sanoa muutamakin valittu sana edellä kulkijoille, jotka selvästi katsoivat, että hän ja sebastian tietäisivät, missä asemassa he ovat. paljon alemmassa, kuin alexander. hän olisi kyseenalaistanut esimerkiksi reitin, jota he kulkivat, ja sen, että heillä ei ollut varsinaista suunnitelmaa. rolo ei kumminkaan sanonut mitään, koska ei halunnut lentää ulos tästä jengistä pelkän typerän kommentin takia. mies mutisi jotain itsekseen, kauempana alexanderista, jonka perässä tuskin kukaan pystyi pysymään, hokien silloin tällöin itselleen, muistuttaakseen itseään asemastaan: "Nehän kaiken paremmin tietää. En minä. Muista se. Ne on köriläitä, ja mä kirppu." nuori, about 186 senttimetrinen ashword piti käsissään keskikokoista käsiasetta, joka mahtui hyvin hänen asevyölleen, jota hän kantoi mukanaan, että ei tarvitsisi pyöritellä kaikkea käsissä. hänellä oli yllään harmaa, tavallinen t-paita, mustat tiukahkot farkut ja jaloissaan maiharit katu uskottavuuden säilyttämiseksi. toisaalta, he olivat keskellä korpea, niin sillä ei ollut niinkään väliä. hän koitti pysyä sebastianin kanssa mahdollisimman hyvin samassa vauhdissa, ja mies oli melko varma, että heistä molempien teki mieli näiväillä tuolle kuningattarelle, tai sanoa jotain sarkastista. joukon "johtajan" pysähtyessä ja hiljentäessä vauhtiaan, rolo teki samoin ja katsoikin edessä olevaa kopperoa silmät pyöreinä, koittaen analysoida tätä rakennusta hetken kaikessa rauhassa. mies avasi suunsa sanoakseen jotain. oli hetken hiljaisuus, kunnes sebastian kysyi jotain mukaantulosta, saaden rolon pyöräyttämään silmiään. sinne meni sekin sitten. hetken päästä, hän avasi jälleen suunsa - sen jälkeen, kun heidän johtajansa oli neiditellyt heitä. "…päälimmäiseksi varmaan ajattelisi, ainakin tuolla sisällä, ikkunasta poistumista." hän aloitti, jatkaen melkein heti perään. "…eikä poistumista oven kautta, tai jäämistä suoraan loukkuun. nehän pakeni?" rolo jatkoi selitystään, miettimättä alukseen ollenkaan, mitä sanoi vaan lateli vaan suoria asioita pöytään. toisaalta, hän oli tehnyt näin ennenkin: teknisen osaamisen lisäksi hän oli hyvä analysoimaan asioita, ja yleensä ilmoitti niistä ääneen. 
|
|
|
|
Post by nea on Jun 19, 2016 10:59:46 GMT
xx muuten ömn ooks mä sopinu jotai suhteita bastianille, meinaa en muista :DD
|
|
|
|
Post by sini on Jun 19, 2016 11:27:56 GMT
xx muuten ömn ooks mä sopinu jotai suhteita bastianille, meinaa en muista :DD ööm kayleighist saa ainaki eksää koska sil ei oo vissiin mitään sovittuna XDD |
|
|
|
Post by nea on Jun 19, 2016 11:30:27 GMT
xx muuten ömn ooks mä sopinu jotai suhteita bastianille, meinaa en muista :DD ööm kayleighist saa ainaki eksää koska sil ei oo vissiin mitään sovittuna XDD juu eiköhän se käy x) |
|
|
|
Post by kaisa on Jun 19, 2016 14:06:04 GMT
Sofia Josephine Foster kävi myös itse päässään läpi kaikki mahdolliset pakoreitit ja suunnitelmat miten selvitä hengissä ja päästä vielä toisen kerran pakoon. Etuoven käyttäminen ei tulisi missään nimessä kyseeseen, joten ikkuna olisi luultavasti paras vaihtoehto, mutta ennen pakenemista miehiä pitäisi pystyä harhauttamaan jollain tapaa. Vielä pari tuntia sitten asiat olivat olleet hyvin ja koko pakeneminen oli tuntunut suorastaan lomalta, kun jengin johtaja Alexander ei ollut hengittämässä jatkuvasti niskaan, mutta nyt nainen pystyi tuntemaan jo vihan joka tulisi miehen mukana. Hermostuneena Foster nappasi puukkonsa pois nilkkuristaan ja asetti sen nahkaisessa suojakotelossaan farkkujensa takataskuun, josta se olisi helpompi vetää tarvittaessa eikä hiertäisi juostessa. Ulkoa kuuluvat laukaukset saivat Sofian säpsähtämään jolloin hän viimeistään itsekin tiesi, että nyt oli kiire päästä helvettiin mökistä. Esmeetä kuunnellen puoliksi italialainen nappasi ruokapyödän äärestä pienen puisen jakkaran ja kävelin sen kanssa valmiiksi todella ränsistyneen ikkunan luokse. Ikkunoiden rikkominen oli jo tuttua hommaa tummaverikölle, jonka takia hän aluksi löi jakkaralla keskelle ikkunaa niin, että sen lasi pirstoutui maahan. Lasia jäi kuitenkin vielä ikkunan raameihin, jotka nainen rikkoi vielä pois heidän tieltä ja muutenkin ihan vain siksi, että säästyttäisiin turhilta haavereilta. Pienesti kysyvästi Foster vilkaisi muita naisia ja odotti ehkä jonkin näköistä hyväksyntää työlleen. "Onks täs murjussa missään mitään taskulamppua, koska mä lupaan, että noilla tuolla oven takana on taskulamput ja me ei kauheen pitkälle pötkitä tuolla pimeessä", toiselta nimeltä Josephine totesi ja rupesi vielä nopeasti availemaan jokaisen lipaston mitä vain näki. Taskulamppua ei tosin mistään löytynyt, mutta pienestä keittiöstä löytyi vielä pari pienesti jo ruostunutta isoa keittiöveistä. "Taskulamppu ei löydy, mutta mä veikkaan et näistä vois olla jotain apuu", nainen totesi ja meni näyttämään muille löytämänsä veitset. Veitsiä oli vain kolme, mutta Esmee pärjäisi luultavasti aseellaan ja puukolla, mutta taas Sofian, Rileyn ja Kayleighin ase varustus oli heikompi. Tummaverikkö oli itse jopa pienesti innoissaan löydöistään, koska pienenä hän aina piti veitsien heittelystä ja taito oli säilynyt vieläkin hänellä. Sofia laski kaksi muuta veistä olohuoneen sohvalle ja piti yhden itsellään asettaen sen hampaidensa väliin kivutessaan ikkunasta ulos. Vain 162 senttimetriä pitkä Foster odotti, että muut seuraisivat hänen perässään ulos. Sofia tunsi miten hänen sydämmensä pumppasi koko ajan tiheämpään tahtiin samalla, kun mietti keitä Alex oli mahdollisesti ottanut mukaan pienelle reissulleen. Italiastaustainen nainen pelkäsi sitä, jos mukana olisi Bastian oli siitä hyvä heiluisi ainakaan hänelle, koska kyseinen mies oli ollut naisen elämässä jo lapsuudesta asti ja toisesta oli jo tullut kuin isoveli, jonka puoleen voi aina turvautua -, tosin tällä kertaa pitäisi vain yrittää päästä pakoon niin kuin pienenä hippaa leikkiessä. -- vaihan kuvan tähä 8)
|
|
|
|
Post by sini on Jun 19, 2016 15:04:51 GMT
KAYLEIGH NELSON nousi nopein liikkein ylös sohvalta, antaen katseensa kiertää tytöissä. Nainen puri hellästi alahuultaan, yrittäen miettiä jotain järkevää ratkaisua tilanteeseen, jossa piti olla nopea ja ovela. Pakoon juokseminen olisi vaikeaa, sillä ulkona oli pilkkopimeää, eikä heillä ollut taskulamppuja ja maasto oli täynnä kaiken maailman esteitä. He kompuroisivat aivan varmasti metsässä ja miehet saisivat heidät helposti kiinni, sillä toisilla oli varmasti taskulamput. Tummaverikkö yritti keksiä päässään, miten he voisivat pelastua tilanteelta, mutta samalla hän yritti parhaansa mukaan olla valppaana, että pääsisi heti puolustamaan henkeään. 20-vuotias nainen tarttuu puukkoonsa, jonka oli viritellyt roikkumaan vyöhönsä, josta sen saisi nopeasti otettua pois ja käyttöön. Kättään hän siirsi niin, että puukko jäi piiloon hänen taaksensa, jotta hän mahdollisesti voisi yllättää sen kanssa, jos joku ei tajuaisi sitä. Kuitenkin nainen päätyy asettamaan puukkonsa takaisin paikalleen, katsoessaan Sofian esille ottamia veitsiä. Sellaisen nainen päätyy ottamaan itselleen, todeten päässään, että se tekisi selkeästi pahempaa jälkeä kuin puukko, jonka terää nainen ei ollut päässyt teroittamaan pitkään aikaan. Huonokuntoisen veitsen terää nainen päätyy kokeilemaan, varoen kuitenkin sitä, ettei aiheuttaisi itselleen mitään haavaa. Se tästä vielä puuttuisikin, että Kayleigh onnistuisi itse satuttamaan itseään. Todettuaan veitsen olevan käyttökelpoinen, laskee nainen kättään, siirtäen sitä samalla selän taakse jonkin verran, jottei se täysin esillä olisi, vaikka ei se myöskään täysin huomaamaton olisi. Pientä hermostenuisuutta nuori nainen yritti pitää sisällään, ettei näyttäisi sitä muille. Miehet hyötyisivät siitä, jonka takia Kayleighin kasvot olivat melkeinpä ilmeettömät. Hän ei halunnut, että hänen tunteita hyödynnettäisiin. Ei hän muutenkaan ollut mikään hyvä näyttämään tunteitaan.  |
|
|
|
Post by kaisa on Jun 19, 2016 16:52:44 GMT
ALEXANDER XAVIER SERRANO tuijotti vain mökin ovea ja yritti miettiä mikä olisi nopein ja vähiten vaivaa vaativa tapa saada naiset kiinni. Miettimisen hän kuitenkin päätti jättää alokkaille, koska tiesi sen, että Rolo on hyvä ajattelemaan juuri näitä asioita -, joten miksi omia aivoja rasittaa kun toinen tekee sen hänen puolesta. Tietysti mies olisi juuri nyt vain halunnut olla nukkumassa omassa sängyssään, mutta ei voinut mitenkään jättää välistä, kun hän sai vihdoin kunnollisen vihjeen karanneista naisista. Alex ei edes itse kunnolla tietänyt syytä sille miksi naiset alunperin karkasivat, mutta hän oli melkein varma siitä, että Esmee oli kuullut joitain hänen keskusteluja ja vetänyt sitten jostain herneet nenään. Jos pelkästään yksi henkilö olisi karannut ei Serrano olisi todellakaan jaksanut tehdä asiasta näin isoa, mutta koska Esmee oli vetänyt mukanaan neljä naista sairaanhoidon puolelta oli heidät tärkeä saada takaisin. Tummaverikkö sivutti suoraan Bastianin kommentit ja pudisti vain pienesti päätään. Jos koko tehtävä onnistuisi odottaisi kyseistä miestä suuri ylennys jengissä siitäkin huolimatta, että tuo kävi harvinaisen paljon johtajansa hermoille. "Jos sä vaan keskityt miettimään miten saat vaikka sen sun rakkaas niin sanotun pikkusiskos takasin ? Vai haluatko sä, että mä otan Sofian, koska sä tiedät etten mä tule toimimaan mitenkää nätisti", Serrano vastasi miehelle ja piti katseensa kiinni ovessa. Onneksi Rollon suusta tuli kuitenkin jotain järkevämpää mikä sai jengin johtajan nyökyttämään päätään. Ei mennyt kamalasti aikaa Rollon lauseen jälkeen, kunnes kuului miten ikkuna mökin toiselta puolelta hajosi mikä sai tummaverikön pienesti nauramaan. Ilman mitään sanoja Alexander potkaisi oven auki ja näki heti ensimmäiseksi Esmeen osoittamassa ovea aseellaan. Rennosti jengin johtaja nosti oman aseensa kohti neitoa samalla, kun hänen kasvoilleen nousi tuttu virne. "Noniin Esmee eiköhän laiteta sun kotileikille piste tänään?", Serrano totesi rauhallisena ja otti muutaman hitaan askeleen sisälle. Kaikki muut naiset olivat vielä sisällä paitsi Sofia, joka oli jo luultavasti livistänyt rikotusta ikkunasta ulos. Tummaverikkö toivoi, että edes joku alokkaista tajuaisi mennä katsomaan rikkinäisen ikkunan luolta ennen kuin yksi naisista kerkee kadota kokonaan pimeään metsään. Ottaessaan jengin johtajuuden Serrano ei osannut odottaa, että joutuisi selvittämään tällaisia tilanteita mikä ärsytti häntä jonkun verran. Muutenkin Alex vihasi sitä miten ärsyyntyneeksi kyseiset naiset hänet saivat, koska hänen ei pitäisi ärsyyntyä omista jengin jäsenistään vaan kohdella heitä kuin perheen jäseniä, mutta juuri nyt tilanne oli aivan toisin. Muutenkin mies ei oikein älynnyt mistä naiset niin olivat ottaneet itseensä, koska kyllä heidänkin taitoja sairaanhoidon puolella tarvittaan. Ehkä kerran jengin johtaja oli sanonut, että naisista on enemmän vaivaa kuin apua, mutta osittain se piti vain paikkaansa ja osittain se oli ehkä vähän väärin ilmaistu. 
|
|
