lukioroolipeli

Jaredin hymy leveni entisestään kun hän tunsi tytön oluesta hieman tahmeat huulet omillaan. Käden liike Addien säärillä pysähtyi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Hän kuitenkin yllättyi suudelman lyhyydestä, ja kerkesi jo liikauttamaan vaativasti huuliaan, ennenkuin ne erkanivat toisistaan. Kulmat kevyesti kurtussa hän mutristi huuliaan koittaen peittää juuri tapahtuneen. Nuorukainen pujotti muiden joukosta karanneen hiussuortuvan Audreyn korvalehden taakse ja jäi silittämään tytön niskaa, jonka pienet villat tuntuivat pehmeältä hänen sormenpäitään vasten.

"Ääh, ei mitään vakavaa", hän sanoi vähätellen ja kohotti kulmiaan. Hän kuitenkin jatkoi pian: "Joku vaan meinasi ajaa mun päälle Roverilla, mutta ei mulle käynyt mitään". Käden hipsuttava liike kohosi niskaa pitkin hiuksia kohti, josta se kuitenkin sujahti korvan ali tytön sileälle poskelle. Kaikki hänen vasemman kätensä sormensa hyväilivät Addien kasvoja -paitsi nimetön. Hän ei muistanut sen kärjen menetyksestä enää paljoa, vain automatkan ja paljon paljon verta sekä sen, kun sitä ei voitu enää kiinnittää paikoilleen. Jared joutui tyytymään sormensa umpeen ompeluun. Paljon vaivaa vajaasta sormesta ei ollut, rumpujen hakkaaminen onnistui aivan tavalliseen tapaan. Ainoastaan sävellysten tekeminen kitaran tai kosketinsoittimen kanssa oli välillä haasteellista.
"Ootitko mua kauankin?" hän kysyi lopettaen Audreyn posken sivelemisen. Hän levitti jalkojaan mukavampaan asentoon.


-sori tää on taas tosi lyhyt ku kirjotin puhelimella