lukioroolipeli

Dakota istui yhdellä monista puistonpenkeistä, päätyen siirtämään kiharoita pois kasvoiltaan. Toisella kädellä hän piti oluttölkkiä kädessään, seuraillen hiljakseen puiston tapahtumia. Katse pysyi kauan aikaa niin sanotuissa juhlakaluissa eli amerikkalaisen jalkapallon pelaajissa, jotka olivat voittaneet naapurikoulun joukkueen murskavoitolla. Hellä naurahdus lipui naisen huulilla, kun tämä katsoi lihaksikkaiden miesten touhuja, apinallista toimintaa tummaverikön silmissä. Ehkä se johtui siintä, että selvinpäin nainen oli rauhallinen ja ehkä hieman hiljaisempikin henkilö, mutta tarpeeksi monen olueen jälkeen nainen oli kova keskustelemaan ja muutenkin hyvinkin sosiaalinen. Hiljaisen luonteensa takia nainen olikin pohtinut sitä, mitä Noel hänessä näki. Tuntui kuin kaksikko olisi aivan eri planeetalta, mutta silti mies houkutti naista aivan älyttömästi. Sille nainen ei voinnut mitään.

Mustiin revittyihin farkkuihin ja valkoiseen Don Brocon kukkakuosiseen t-paitaan pukeutunut nainen päätyi viimeinkin nousemaan ylös penkiltä, ottaen laukkunsa olalle. Nopealla käsieleellä nainen tervehti yhtä jalkapallojoukkueen jäsentä, jolle oli toiminut muutaman kerran tukiopettajana fysiikassa, jossa nainen suorastaan loisti. Jonkin verran nainen oli tutustunut lihaskimppuun, mutta ei niin, että änkeytyisi tuon seuraan. He tervehtivät toisiaan aina, kun näkivät ja välillä vaihtoivat parisanaa, jotka aina eivät liittyneet tukiopetukseen. Hellä huokaus lipui naisen huulilta, kun tämä päätyi kävelemään pientä puistotietä pitkin kohti ihmisjoukkoja, jotka olivat ruohikoille kasaantuneet. Toivon mukaan Dakota löytäisi Noelin, sillä ei todellakaan tiennyt mitä tekisi täällä ilman miestä. Nyt nainen todellakin tarvitsi kaljaa vahvempaa, jotta homma lähtisi nousuun. Hänellä itsellään ei ollut muuta kuin kassillinen kaljaa, jonka takia luotti myös siihen, että miehellä olisi esimerkiksi vodkaa.

Tummaverikkö tervehti muutamaa lentopallojoukkueensa tyttöä rennosti, käsieleellä ja sanoin, mutta jatkoi kuitenkin nopeasti matkaa eteenpäin, löytääkseen miehen. Totta kai Dakota olisi voinnut vain laittaa viestillä miehelle sijainnin, mutta oli kuitenkin päätynyt etsimään toista. Samalla hän voisi tutkia löytyisikö puistosta jotain oikeasti hyviä ystäviä hänelle, joiden kanssa alkuillasta pystyi olemaan rento. Kunnes nainen saisi tarpeeksi alkoholia kehoonsa ja pystyisi kunnolla sosiaalistumaan ihmisten kanssa. Aivan ensimmäiseksi nainen kuitenkin haluaisi saada hellyyttä Noelilta, sillä nainen oli aivan älyttömän hellyydenkipeä.

- nii anna tieteskii dakota voi olla sun miehen frendi 8))
ja nii hei katri unohin vastaa et mulle on ihan sama et mitä nää vois olla xd

Noel Emery Lane tönäisi jotakuta ensiluokkalaista tielleen sattunutta poikaa, joka vain horjahti alkoholin vaikutuksesta sivummalle. Nuori herra oli tapansa mukaan pahalla tuulella, eikä hänen ottamansa pitkät kulaukset puolilleen valuvasta viskipullosta jättäneet tätä epäselväksi. (ainakin puoliksi) Hänen omistuksessaan oleva auto oli joutunut varikolle ja hänen siskopuolensa oli Noelin vastustamisesta huolimatta ottanut Lanen perheen vaaleansinisen porscen. Abigail oli niin jääräpäinen persoona. Vaikka he osasivat tarpeen tullen vetää yhtä köyttä, niin vanhempien mielestä Abigail oli aina ollut se täydellinen lapsi joka ei ikinä hommannut itseään vaikeuksiin. Vaikka asia ei ollut ihan niinkään, niin jopa Noelin oma isä piti enemmän Abigailista kuin hänestä. Yleensä se menee niin, että esikoiselle vedetään tiukimmat rajat, mutta ei hänen perheessään.
Noel potki tyhjiä kaljatölkkejä tieltään saapastellessaan puistossa samaan aikaan sen näköisenä kuin omistaisi koko paikan, ja samalla niin pahantuulisen näköisenä (tai niin Noel ainakin ajatteli sillä kukaan ei uskaltanut lähestyä häntä). Lane ei enää jaksanut edes muistaa mitä he juhlivat tällä kertaa, pirskeet kuin pirskeet kunhan hanat pysyivät auki. Muutama tuttu lätkäjoukkueesta morjensti häntä kauempaa. Noel vastasi tähän vain vieden pullon suun huulilleen. Hän halusi nyt löytää jotain muuta tekemistä kuin riehua äijäporukalla. Miehellä oli mielessään kaksi vaihtoehtoa; joko hän haluaisi tuhota jotain rauhoittaakseen tunteitaan joka olisi ehkä yhteiskunnalle huonompi homma, tai sitten - enempää Noelin ei edes tarvinnut asiaa ajatella sillä hän näki sen.
Lane pudotti vajaan viskipullon tisella olalla roikkuvaan reppuunsa ja kohensi yllään olevaa mustaa nahkarotsia. Dakota haahuili näköpiirissä eksyneen näköisenä. Nelson oli päällisin puolin kiltti ja tunnollinen opiskelijatyttö, mutta oikeissa olosuhteissa hänestä paljastui hyvinkin villipuoli. Noelin mielestä se oli hyvin seksikästä. Mies lipaisi huuliaan mietteliäänä ja kiiruhti sitten puolijuoksua naisen kiinni. Hän tarttui tummaverikköä olkapäästä ja kurkkasi tuon olan yli. "Katseletko täällä muita miehiä"? tuo kysyi kurtistaen kulmiaan epäilevästi. Pian tuo kuitenkin päästi vinon hymy karehtimaan huulilleen ja käännähti kasvotusten Dakotan kanssa. "Onko suunta hukassa"? tuo kysyi viitaten naisen epämääräiseen hortoiluun.

marianne is död :/

Jared painoi laudan takareunan vasten asfalttia ja hypähti sen kyydistä pitäen sen toisella jalalla kuitenkin paikoillaan. Hänen takataskussaan tuntui kevyt värinä, ja jo ennen kuin se kerkesi katketa hän oli jo avannut puhelimen näytön. Nuorukainen veti kapeilla ja kevyesti ruskettuneilla sormillaan Audreyn tekstiviestin esiin. Pieni hymy kareili hänen huulillaan, kun hän painoi luurin kuvaa hänen tyttöystävänsä kuvan vieressä. Puisto oli todennäköisesti täynnä ihmisiä, joten Addie olisi suhteellisen hankala löytää. Jatkuva viestienkään naputtelu ei tietenkään ollut mukavaa. 
Asettaessaan luuria korvalle Jared raapaisi vatsaansa muutaman kerran nostaen tummanharmaan ja pehmeän collegepaidan helmaa. Hän tiesi illan vielä viilenevän tästä, eikä hän uskonut joutuvansa rehkimään kuumuuteen asti. Muutama auto kerkesi kulkea hänen ohitseen, kun hän kärsivällisesti odotti piippaavien äänien loppuvan. Kun piippausten tasainen virta vihdoin katkesi, potkaisi mies itselleen pienen vauhdin ja sanoi antaen hymyn kuulua äänessään: "Ajattelin kysyä hieman tarkempia reittiohjeita luoksesi, neiti Mondale". 
Oli kummallista kuinka paljon Jared nautti Addien seurasta, vaikka he olivat viettäneet neljä kuukautta hyvinkin tiiviisti aikaa yhdessä. Joka kerta kun hän tiesi heidän näkevän pian, oli hymyä vaikea riistää hänen kasvoiltaan. Hänen äitinsä lähes palvoi Audreyta, ja tiedusteli usein milloin tämä seuraavan kerran tulisi käymään, joskus jopa rasittavuuteen asti.
Vaaleanharmaa Range Rover tummennettuine ikkunoineen kiihdytti äänekkäästi Stoutin edestä saaden hänet horjahtamaan yllätyksestä. "***!" hän karjaisi muistaen nopeasti puhuvansa puhelua. "Sori kauheesti, joku paskaläjä päätti jyrätä mut just", mies mutisi selvästi ärtyneenä. Hän kuitenkin päätti kuitenkin unohtaa tapahtuneen nopeasti, sillä hän oli selvinnyt pelkällä säikähdyksellä.




→ marianne eipä mitää huomenna käyn joensuus nii saatat joutuu oottaa mun roolii :/

Jared kuunteli kuiskasi äänettömästi Audreyn olinpaikan tuntomerkit: iso puu, neonvärinen viltti, pariskunta muhinoimassa. "Entä jos ne kerkeää sammumaan eikä muhinoi enää", hän sanoi virnuillen, muttei antanut neidolle vastaamisaikaa, kun hän jo jatkoi: "Noh, enköhän mä sinne kuitenkin löydä, nähdään". Näin nopeasti oli puhelu ohi, ja nuorukainen potki entistä enemmän vauhtia itselleen. Hän käytti rannan viereistä reittiä, josta merinäkymä jatkui kauas horisonttiin asti, ja aallot rikkoivat punaisen auringon muotoa. Hiekkarannalla joukko nuoria aikuisia pelasi beachvolleyta ja rakastavaiset istuivat hiekalla kietoutuen toisiinsa tiukasti kiinni. Mereltä puhaltava kostea tuuli sekoitti Jaredin hiukset täydellisesti, mutta hän ei välittänyt, koska ne olivat aina hieman takkuiset ja pörröllään.
     Hän nappasi laudan kainaloonsa ja lähti kävelemään ylämäkeä puistoa kohti. Sinne oli noin puolitoista kilometriä matkaa, mutta puolet siitä oli alamäkeä, joten matka ei todellakaan kestäisi kauaa. Tihentäen askeleidensa väliä hän katseli ympärilleen; San Diego ei todellakaan ollut kaupunkina rumimmasta päästä. Kerrostalojen parvekkeilta pursusivat purppuran väreissä kukkivat neilikat ja monet erilaiset kukat ja viherkasvit. Läheisestä baarista kuului tuolien siirtelyä, kun se valmistautui tulevan illan asiakkaisiin.

Hetkessä ylämäki oli selätetty ja Jared siirtyi taas laudalla matkustamiseen. Viima halkoi hänen tummia hiuksiaan ja sai hänen silmänsä hieman vuotamaan, mutta viilensi mukavasti hänen ylämäen ähellyksessä lämmennyttä kehoaan. Maisemat vaihtuivat verkkaiseen tahtiin, ja välillä herra joutuikin potkimaan itselleen hieman lisävauhtia, jottei Audrey joutuisi odottamaan mahdottomia aikoja. 
Vihdoin puisto alkoi hahmottua Stoutin näköpiirissä ja hän potkaisi longboardin käteensä ennenkuin mukulakivillä päällystetty puistokäytävä alkoi. Pieni irtosora rahisi hänen Vans-merkkisten tennariensa alla, kun hän tähysteli tyttöystäväänsä. "Mikä hiton tuntomerkki iso puu oikein on kun koko puisto on täynnä puita", hän mutisi itsekseen. Hän kuitenkin luotti Addien havannointikykyyn sen verran, että oikaisi nurmen poikki isoimman puun luo minkä sattui näkemään. Saavuttuaan puun vierelle hän seulasi ympäristöään yrittäen nähdä neonväristä vilttiä; ja näkikin sen! Se tosin oli kauempana kuin hän oli osannut odottaa, puu oli ilmeisesti väärä. 
Jared suuntasi askeleensa vilttiä kohti ja vilkuili ympärilleen löytääkseen vielä itse Audreyn, muttei saavuttanut häntä näköpiiriinsä. Herra asteli lähemmäs puistonpenkkiä aikeinaan istua sille, se kun näytti erittäinkin vapaalta. Istuutuessaan hän kuitenkin tunsi takapuoltansa vasten muotoja, jotka eivät tosiaankaan kuuluneet penkkiin itseensä. "Sori kauhees...", hän aloitti hätääntyneenä ja ponnahti ylös, vaikkei ollut kerennytkään laskea painoaan juuri ollenkaan toisen ihmisen jalkojen päälle. Kääntäessään katsettaan kyseistä henkilö kohden hän kuitenkin tunsi helpotuksen vyöryn rinnassaan. Mies taivutti päätään, sulki silmänsä ja päästi naurun kaltaisen äännähdyksen suustaan. "Säikähinkö edes", hän sanoi hymyillen ja nosti Addien jalat syliinsä ja asetti longboardinsa sivulleen penkkiä vasten. "Että moi vaan", hän naurahti ja siveli neidon jalkoja katsoen tätä silmiin.

Dakota naurahti hellästi, muistaen kaksikon viime tukiopetushetken, jota ei missään nimessä voinnut tukiopetukseksi sanoa. Kaksikko oli päätynyt säätämään kaikkea muuta kuin fyysikan ja matematiikan tehtäviä, joiden kanssa nainen oli miestä luvannut auttaa, mutta eipä toinen paljoakaan apua niihin saannut. Tämän takia nainen ei ollut enää edes yrittänyt auttaa miestä, sillä ymmärsi kyllä, että miestä ei mitkään matematiikan laskut kiinnostanut pätkän vertaa. Ennemmin varmastikkin tarkoituksena oli viettää kahden keskistä aikaa naisen kanssa, vaikka eihän siitäkään ollut kyse, sillä sitä kaksikolla riitti. Varsinkin omissa kodeissaan. Ei naisellakaan ketään melkeinpä koskaan käynnyt, sukulaiset silloin tällöin. Tosin nainen oli vapaa-ajalla paljolti nenä kirjassa, että se saattoi olla yksi syy sille, että mies halusi tukiopetusta, jolla saisi tummaverikön nenän irti kirjoista.
"Ehkä sun pitää pyytää joku toinen tukiopettaja, jos oikeasti haluat tukiopetusta", Dakota totesi naurahtaen, jonka jälkeen laski hellän suukon taas Noelin huulille.

Kuullessaan Abigailin, päätyi nainen siirtämään katseensa mustatukkaiseen naiseen, josta oli jo jonkinnäköisen mielipiteen muodostanut. Osittain omista kokemuksista, mutta paljolti sen mukaan, mitä Noel oli toisesta kertonut. Ei ehkä oikea tapa, mutta nainen luotti siihen, että mies tiesi minkälainen toinen tasantarkkaa oli. Monesta muustakin nainen oli miesystävänsä mielipiteiden mukaan muodostanut oman mielipiteensä, jääden siihen uskoon minkälaisia kyseiset ihmiset olivat. Hieman Dakota ihmetteli miehen reaktiota siihen, kun Abigail edes mainitsi Esmeen nimen. Kyllä nainen tiesi naisen, mutta ei niinkään ollut vielä muodostanut mitään erikoista mielipidettä kyseisestä henkilöstä. Eikä ollut edes koskaan oikein kysellytkään mitä Noel toisesta ajatteli, mutta tälläinen reaktio ihmetytti.
"En ole nähnyt häntä", Dakota päätyy hellästi toteamaan, katsoen Abigailia vielä tämän jälkeen ennen kuin nosti katsettaan niin, että näki Noelin.