|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 18:23:49 GMT
//Tekisin tänään myöhemmin lompsan? C: juu ei mitään kiirrettä c: taija, that would be so rude but okay roolailen kai kohta jossain vaiheessa summernight, tolleen on käynny mulle niin monta kertaa, että aina kun kirjotan jotain niin tallennan sen uudestaan ehk viiden minuutin välein, mutta ei mitään kiirrettä lomakkeen kaa  No mullo koko yö aikaa |
|
|
|
Post by Jessikissa on Jun 25, 2016 18:29:11 GMT
Jännitti toi eka rooli, mut kai se meni ihan hyvin. Onneks tää ei oo kuollu rope, niinku useimmat joissa oon ollu! <3
|
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92 
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 18:54:01 GMT
/ tönkkö roolaus, mutta en halunnut tehä tästä roolauksesta sen pitempää kuin se jo on  / ja autohittasin ehk vähä idk mut shhhh William Nightray nojautui vahvemmin kaiteen varaan selkä vääntyneenä kaareksi. Kyseiseltä parvekkeelta näkyi jopa Punaisiksi nimettyjen pilvenpiirtäjä. Sen katolle nuorukainen oli aina halunnut mennä, sillä se oli kumminkin yksi kaupungin korkeimmista rakennuksista. Hän laski katseensa rakennuksen katosta sen juurelle, jossa yksi nuori herra kiinnitti Nightrayn huomion. Hetken silmäilyn jälkeen Will päätteli tuon olevan yksi Punaisista, pojalla oli muutenkin hyvä kasvomuisti ja hän muisti nähneensä tuon jossain jotenkin liittyen Sinisiin tai Punaisiin. Tietysti olihan vaihtoehto, että hän muisti väärin, mutta uskoi olevansa oikeassa. Ja koska kyseinen herra sattui olemaan Punaisten "tukikohdan" luonna niin tuskin hän Sininen olisi. Henkilö, jota Will suoraan sanoen stalkkasi tuolla hetkellä lähti kävelemään pois päin rakennuksesta melkein kuohuen negatiivisuutta ja lopulta pysähtyi yhden talon nurkalle tupakalle. Taskuvarkaana tunnetulle nuorelle tuli heti mieleen yksi kysymys; kantoikohan tuo jotain arvotavaraa mukanaan? Eikä Will nyt tarkoittanut rahaa tai vastaavaa - toki nekin kelpaisivat- vaan enemmän jotain Punaisille hyödyllistä tai tärkeää minkä hän voisi myydä Sinisille. Nightray oli ennemminkin vienyt jotain toiselta ryhmältä ja myynnyt sen nimettömänä toiselle, se oli hyvä tapa tienata. Ainoa huono puoli taskuvarkailussa oli, ettei kukaan ikinä pitänyt mitään arvotavaraa takkinsa etutaskuissa tai muulla helpolla paikalla, mutta aina joukkoon mahtui niitä, jotka olivat hieman tyhmempiä. William itse oli sen verran viisas, että piti aina puhelinta, lompakko ja äänenvaimennettua pistoolia panoksineen mustan nahkatakkinsa sisätaskussa ja kyseinen takki oli hänellä sinäkin hetkenä päällä. Tummahiuksinen ei voinnut uteliaisuudelleen mitään, jonka seurauksena kiipesi hän mahdollisimman huomaamattomasti palotikkaat alas, josta hän pääsi samalle kadulle kuin missä hänen tarkastelema mies poltteli tupakkaa selkä Williamia kohden. Eikä hän ei edes tehnyt miellessään kunnollista suunitelmaa, oli yksi sääntö ja se oli ettei voimia saisi käyttää, kun hän oli näin lähellä Punaisten rakennusta. William lähti juoksemaan muka kiireisenä joskus varastettua kelloaan tarkastellen ja kirjaimellisesti juoksi päin polttavaa miestä tarkoituksena tönäistä häntä. Tönäisyn tapahtuessa Williamin käsi kävi nopeasti sekä yhtä huomaamattomasti lähes häntä yhtä pitkän herran armeijatakin etutaskussa ja siinä lyhyessä ajassa hän sai sieltä jotain nopeasti otettua, hänellä ei ollut aikaa tarkastella mitä hän sieltä sai. Ja lähes yhtä lyhyessä ajassa hän sujautti ne oman takkinsa taskuun. "A-apua anteeksi, en katsonut mihi meen", hän alkoi tahallaan sönköttäen valehtelemaan hätääntyneen näköisenä koittaen nopeasti luoda katsekontaktin. "- Mutta mun on ihan pakko mennä, anteeksi vielä", sinisilmäinen valehteli mahdollisimman uskottavasti jatkaen samaan tahtiin juoksemisen sekä hölkkäämisen välimuotoa kuin ennen törmäystä. Oikeasti, Will ei ikinä pyytäisi keltään anteeksi, varsinkaan tuollaista, mutta mitä uskottavamman ja viattoman oloinen oli niin sitä parempi. Päästessään väkijoukon sekaan hidasti hän tahtiaan ja alkoi tarkastelemaan mitä hänelle tarttui mukaan. Tupakka-aski ja lompakko. Oikeastikko? Will huokaisi turhautuneena ja oli kieltämättä hieman pettynyt, mutta ehkä lompakosta löytyisi jotain, joka korvaisi tämän pettymyksen.  |
|
|
|
Post by nachotin on Jun 25, 2016 18:57:49 GMT
LOMAKE
Nimi: Ivan Edwin Romanov
Ikä: 19
Sukupuoli: Mies
Sek.suunta: Biseksuaali
Ryhmä: Sininen
Voima: Kyky hallita esineitä ajatuksillaan. Tämä ei kuiteskaan pysty hallita nestettä tai kaasua.
Luonne: Ivan on aina ollut herkkä ja etäinen nuori. Tämä on aina ollut jokseenkin erilainen muista. Hän yleensä pysyttelee hiljaa ja erillään muista. Romanovin luottamus täytyy ansaita, sillä tuo on säikky kuin kani. Miehenalku on aika hillitty ja kärsivällinen. Hänestä voi saada ehkä välinpitämättömän kuvan, mutta tosiasiassa tuo on hyvin lojaali ja ylipäätäänsä avulias nuori. Ivaniin tutustuessa tuo on aavistuksen kujeileva, mutta huolellinen persoona. Ivan yleensä pitää asiat ja päätelmänsä omana tietonaan. Nuorta ei kannata pitää tyhmänä. Ivan vihaa kaikista eniten pettureita, ja pelkää tulla petetyksi. Hän saattaa tarrautua läheisiinsä. Pojan löydät usein mietiskelemässä
Ulkonäkö: Ivan on 182cm ja ihan sopivan painoinen nuori. Hän on aika kalpea. Ivanilla on harmahtavan siniset silmät ja tuuheat tummat ripset. Hiukset ovat tuhkanvaaleat ja usein sojottavat minne sattuukin. Tällä on myös hopeinen nenäkoru.
Muuta: Ivanin perheeseen kuuluu äiti ja pikkusisko, Anastasia. Isästä hänellä ei ole tietoa. Ivan tajusi jo lapsena olevansa erilainen. Tuo oppi hallitsemaan voimaansa täydellisesti 12-vuotiaana. Romanov kantaa mukanansa vain yhtä puukkoa varmuuden vuoksi.
Lyhyt lomake:
Ivan Edwin Romanov // 19 // Mies // Bi// Nacho// 9
//sori surkee lomake mut kirjotan kännykäl
|
|
|
|
Post by nachotin on Jun 25, 2016 19:00:05 GMT
 Keksin miten tää kuva pistetää XD |
|
|
|
Post by Magnifique on Jun 25, 2016 19:01:30 GMT
Nevaeh Reynolds nousi patjalta ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei vieläkään halunnut joutua sosiaaliseen tilanteeseen. Nevaeh tiesi, että lepohuoneen perällä oli jossain takaovi, jota hän oli usein käyttänyt, mutta takaoven luona parveili muita sinisen jäseniä. Hän hylkäsi idean heti ja lähti pois lepohuoneesta kohti "pääovea". Reynolds pääsi ovelle muiden huomaamatta ja sujahti ulos ovesta, kun joku tuli sisälle. Hän kiersi rakennuksen taakse ja lähti kävelemään läheiselle rannalle. Sinne Nevaeh yleensä pakeni muita ihmisiä, sillä hän tiesi sen olevan rauhallinen paikka. Hän myös tiesi, että siellä pääsi hyvin piiloutumaan, jos sinne tulisi ihmisiä. Siitä oli tullut yksi hänen lempipaikoistaan sen jälkeen, kun hän menetti perheensä. Perheensä kuolemasta asti Reynolds on ollut etäinen ja erilainen muita kohtaan. Hän käyttäytyi ärsyttävästi, jotta hän välttäisi mahdolliset sosiaaliset tilanteet ja muihin tutustumisen, sillä hän ei halunnut saada läheisiä ihmisiä ja menettää heitä. Reynolds saapui rannalle monien mutkien kautta. Hän oli tottunut kävelemään kiertävää reittiä, joka teki matkan hieman pidemmäksi, mutta kulki kuitenkin suojassa muilta. Juuri kun hän saapui rannalle, hän näki jonkun sukeltavan veteen. Reynolds hätääntyi heti. Mitä jos se oli joku punaisista? Hän ei pärjäisi yksin yhtäkään punaista vastaan. Hänellä oli mukana puukko, mutta se ei riittäisi. Hän ei ollut hyvä lähitaisteluissa, mutta hän oli nopea juoksemaan. Ehkä hän pystyisi juoksemaan karkuun? Mutta entä jos punainen seuraisi häntä? Löytäisi heidän päämajansa, jos Nevaeh juoksisi suoraan sinne, koska minne muualle hän juoksisi piiloon? Reynolds siirsi ajatukset syrjään ja katsoi veteen. Sinne sukeltanut henkilö oli kadonnut, eikä hän ollut vielä noussut pintaan. Ehkä Reynolds oli nähnyt näkyjä. Nainen käveli lähemmäs rantaviivaa ja otti kenkänsä pois jalastaan. Hän käveli rantaviivaa pitkin ja tunsi viileän veden jaloissaan. Kun Nevaeh lähtisi rantaviivalta, hänen jalkansa olisivat aivan hiekassa. Reynolds ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan jatkoi kävelyään. Kun hän oli päässyt lähemmäs rannan reunaa, hän poistui rantaviivalta ja jäi istumaan lähelle rantaviivaa - noin kymmenen metrin päähän paikasta, jossa joku oli sukeltanut veteen. Toiselta nimeltään Aubrey kiristi takkia päällään. Vaikka lämpöasteita olikin noin viisitoista, se ei ollut kovin lämmintä. Aurinko oli pilvessä ja tuuli oli voimakas. Nevaeh heilutti jalkojansa, jotta hiekka irtoaisi. Sitä jäi silti, mutta hän laittoi kenkänsä jalkaan ja suoristi vielä muutamia nilkkakoruja. Reynolds vilkaisi veteen, siihen kohtaan jossa joku oli sukeltanut, ja mietti, milloin hän nousisi pintaan - jos nousisi. 
|
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 19:06:26 GMT
LOMAKE Nimi: Ivan Edwin Romanov Ikä: 19 Sukupuoli: Mies Sek.suunta: Biseksuaali Ryhmä: Sininen Voima: Kyky hallita esineitä ajatuksillaan. Tämä ei kuiteskaan pysty hallita nestettä tai kaasua. Luonne: Ivan on aina ollut herkkä ja etäinen nuori. Tämä on aina ollut jokseenkin erilainen muista. Hän yleensä pysyttelee hiljaa ja erillään muista. Romanovin luottamus täytyy ansaita, sillä tuo on säikky kuin kani. Miehenalku on aika hillitty ja kärsivällinen. Hänestä voi saada ehkä välinpitämättömän kuvan, mutta tosiasiassa tuo on hyvin lojaali ja ylipäätäänsä avulias nuori. Ivaniin tutustuessa tuo on aavistuksen kujeileva, mutta huolellinen persoona. Ivan yleensä pitää asiat ja päätelmänsä omana tietonaan. Nuorta ei kannata pitää tyhmänä. Ivan vihaa kaikista eniten pettureita, ja pelkää tulla petetyksi. Hän saattaa tarrautua läheisiinsä. Pojan löydät usein mietiskelemässä Muuta: Ivanin perheeseen kuuluu äiti ja pikkusisko, Anastasia. Isästä hänellä ei ole tietoa. Ivan tajusi jo lapsena olevansa erilainen. Tuo oppi hallitsemaan voimaansa täydellisesti 12-vuotiaana. Romanov kantaa mukanansa vain yhtä puukkoa varmuuden vuoksi. Lyhyt lomake: Ivan Edwin Romanov // 19 // Mies // Bi// Nacho// 9 //sori surkee lomake mut kirjotan kännykäl mukana, tho ulkonäkö-kohtaan vois selittää jotain sen kuvan lisäksi, mutta voin nyt armahtaa sen pois sulta jos oot kännyl ^^ |
|
|
|
Post by nachotin on Jun 25, 2016 19:09:31 GMT
Eeh sori varmaan poistin sen sielt vahingossa XD
|
|
|
|
Post by Jessikissa on Jun 25, 2016 19:30:11 GMT
Nevaeh Reynolds nousi patjalta ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei vieläkään halunnut joutua sosiaaliseen tilanteeseen. Nevaeh tiesi, että lepohuoneen perällä oli jossain takaovi, jota hän oli usein käyttänyt, mutta takaoven luona parveili muita sinisen jäseniä. Hän hylkäsi idean heti ja lähti pois lepohuoneesta kohti "pääovea". Reynolds pääsi ovelle muiden huomaamatta ja sujahti ulos ovesta, kun joku tuli sisälle. Hän kiersi rakennuksen taakse ja lähti kävelemään läheiselle rannalle. Sinne Nevaeh yleensä pakeni muita ihmisiä, sillä hän tiesi sen olevan rauhallinen paikka. Hän myös tiesi, että siellä pääsi hyvin piiloutumaan, jos sinne tulisi ihmisiä. Siitä oli tullut yksi hänen lempipaikoistaan sen jälkeen, kun hän menetti perheensä. Perheensä kuolemasta asti Reynolds on ollut etäinen ja erilainen muita kohtaan. Hän käyttäytyi ärsyttävästi, jotta hän välttäisi mahdolliset sosiaaliset tilanteet ja muihin tutustumisen, sillä hän ei halunnut saada läheisiä ihmisiä ja menettää heitä. Reynolds saapui rannalle monien mutkien kautta. Hän oli tottunut kävelemään kiertävää reittiä, joka teki matkan hieman pidemmäksi, mutta kulki kuitenkin suojassa muilta. Juuri kun hän saapui rannalle, hän näki jonkun sukeltavan veteen. Reynolds hätääntyi heti. Mitä jos se oli joku punaisista? Hän ei pärjäisi yksin yhtäkään punaista vastaan. Hänellä oli mukana puukko, mutta se ei riittäisi. Hän ei ollut hyvä lähitaisteluissa, mutta hän oli nopea juoksemaan. Ehkä hän pystyisi juoksemaan karkuun? Mutta entä jos punainen seuraisi häntä? Löytäisi heidän päämajansa, jos Nevaeh juoksisi suoraan sinne, koska minne muualle hän juoksisi piiloon? Reynolds siirsi ajatukset syrjään ja katsoi veteen. Sinne sukeltanut henkilö oli kadonnut, eikä hän ollut vielä noussut pintaan. Ehkä Reynolds oli nähnyt näkyjä. Nainen käveli lähemmäs rantaviivaa ja otti kenkänsä pois jalastaan. Hän käveli rantaviivaa pitkin ja tunsi viileän veden jaloissaan. Kun Nevaeh lähtisi rantaviivalta, hänen jalkansa olisivat aivan hiekassa. Reynolds ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan jatkoi kävelyään. Kun hän oli päässyt lähemmäs rannan reunaa, hän poistui rantaviivalta ja jäi istumaan lähelle rantaviivaa - noin kymmenen metrin päähän paikasta, jossa joku oli sukeltanut veteen. Toiselta nimeltään Aubrey kiristi takkia päällään. Vaikka lämpöasteita olikin noin viisitoista, se ei ollut kovin lämmintä. Aurinko oli pilvessä ja tuuli oli voimakas. Nevaeh heilutti jalkojansa, jotta hiekka irtoaisi. Sitä jäi silti, mutta hän laittoi kenkänsä jalkaan ja suoristi vielä muutamia nilkkakoruja. Reynolds vilkaisi veteen, siihen kohtaan jossa joku oli sukeltanut, ja mietti, milloin hän nousisi pintaan - jos nousisi. , tunsi kuinka hänen happensa alkoi olemaan vähissä ja alkoi pikkuhiljaa menemään rantaa kohti, sillä vesi alkoi muutenkin tuntua nuoren naisen mielestä kylmältä iholla. Hän meni rantaa kohti pohjaa pitkin, jossa sileä ja hieman mutainen hiekka kutittelee Clairen jalkapohjaa. Kun Clairen pää tuli veden alta pinnalle, otti hän syvään henkeä, jotta happi alkaisi palautumaan kehoon. Hän kuitenkin kävelei ilman vaatteita ranalle asti, kunnes hän havahtui ja huomasi tuon kauniin rannalla istuvan tummatukkaisen tytön, jonka takia Clairen sydän alkoi pamppailemaan kuin hullu. Claire ei ollut ikinä yllättynyt ja pelästynyt niin paljon, kun nyt. Entä jos tuntematon tyttö tulisikin sieppaamaan hänet. Nuo ajatukset kuitenkin lähtivät Clairen päästä tuota pikaa. Nuoren neidon ensimmäinen reaktio tapahtumaan oli kiljuminen ja niin hän tekikin, kiljui ja kovaa. Clairen mieleen ei edes tullut, että jos joku muukin olisi lähistöllä, hänet huomattaisiin heti. Hetken kiljumisen jälkeen, haukkoi nuori neito hieman henkeä ja alkoi pikkuhiljaa palaaamaan todellisuuteen. Hän oli alasti vieraan ihmisen edessä. "No tämäpä oli odottamatonta." oli ensimmäinen lause, jonka Claire sai suustaan. Heti kun nuori neito oli saanut lauseen loppuun, alkoi hän nauramaan hullun lailla. "Olen Claire. Ei kai haittaa, jos haen pikaisesti vaatteeni?" kysyi nuori neito tuolta tuntemattomalt sinisilmäiseltä naiselta hänen edessään. Claire ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan juoksi pikaisesti silmät naurukyynelistä täyttyen ja vatsaansa pidellen pukemaan vaatteet päällensä. Claire juoksi heti takaisin tuntemattoman naisen luo, tällä kertaa vaatteet päällä ja odotti, että tuo nainen sanoisi jotain.  |
|
|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 19:31:57 GMT
/ tönkkö roolaus, mutta en halunnut tehä tästä roolauksesta sen pitempää kuin se jo on / ja autohittasin ehk vähä idk mut shhhh William Nightray nojautui vahvemmin kaiteen varaan selkä vääntyneenä kaareksi. Kyseiseltä parvekkeelta näkyi jopa Punaisiksi nimettyjen pilvenpiirtäjä. Sen katolle nuorukainen oli aina halunnut mennä, sillä se oli kumminkin yksi kaupungin korkeimmista rakennuksista. Hän laski katseensa rakennuksen katosta sen juurelle, jossa yksi nuori herra kiinnitti Nightrayn huomion. Hetken silmäilyn jälkeen Will päätteli tuon olevan yksi Punaisista, pojalla oli muutenkin hyvä kasvomuisti ja hän muisti nähneensä tuon jossain jotenkin liittyen Sinisiin tai Punaisiin. Tietysti olihan vaihtoehto, että hän muisti väärin, mutta uskoi olevansa oikeassa. Ja koska kyseinen herra sattui olemaan Punaisten "tukikohdan" luonna niin tuskin hän Sininen olisi. Henkilö, jota Will suoraan sanoen stalkkasi tuolla hetkellä lähti kävelemään pois päin rakennuksesta melkein kuohuen negatiivisuutta ja lopulta pysähtyi yhden talon nurkalle tupakalle. Taskuvarkaana tunnetulle nuorelle tuli heti mieleen yksi kysymys; kantoikohan tuo jotain arvotavaraa mukanaan? Eikä Will nyt tarkoittanut rahaa tai vastaavaa - toki nekin kelpaisivat- vaan enemmän jotain Punaisille hyödyllistä tai tärkeää minkä hän voisi myydä Sinisille. Nightray oli ennemminkin vienyt jotain toiselta ryhmältä ja myynnyt sen nimettömänä toiselle, se oli hyvä tapa tienata. Ainoa huono puoli taskuvarkailussa oli, ettei kukaan ikinä pitänyt mitään arvotavaraa takkinsa etutaskuissa tai muulla helpolla paikalla, mutta aina joukkoon mahtui niitä, jotka olivat hieman tyhmempiä. William itse oli sen verran viisas, että piti aina puhelinta, lompakko ja äänenvaimennettua pistoolia panoksineen mustan nahkatakkinsa sisätaskussa ja kyseinen takki oli hänellä sinäkin hetkenä päällä. Tummahiuksinen ei voinnut uteliaisuudelleen mitään, jonka seurauksena kiipesi hän mahdollisimman huomaamattomasti palotikkaat alas, josta hän pääsi samalle kadulle kuin missä hänen tarkastelema mies poltteli tupakkaa selkä Williamia kohden. Eikä hän ei edes tehnyt miellessään kunnollista suunitelmaa, oli yksi sääntö ja se oli ettei voimia saisi käyttää, kun hän oli näin lähellä Punaisten rakennusta. William lähti juoksemaan muka kiireisenä joskus varastettua kelloaan tarkastellen ja kirjaimellisesti juoksi päin polttavaa miestä tarkoituksena tönäistä häntä. Tönäisyn tapahtuessa Williamin käsi kävi nopeasti sekä yhtä huomaamattomasti lähes häntä yhtä pitkän herran armeijatakin etutaskussa ja siinä lyhyessä ajassa hän sai sieltä jotain nopeasti otettua, hänellä ei ollut aikaa tarkastella mitä hän sieltä sai. Ja lähes yhtä lyhyessä ajassa hän sujautti ne oman takkinsa taskuun. "A-apua anteeksi, en katsonut mihi meen", hän alkoi tahallaan sönköttäen valehtelemaan hätääntyneen näköisenä koittaen nopeasti luoda katsekontaktin. "- Mutta mun on ihan pakko mennä, anteeksi vielä", sinisilmäinen valehteli mahdollisimman uskottavasti jatkaen samaan tahtiin juoksemisen sekä hölkkäämisen välimuotoa kuin ennen törmäystä. Oikeasti, Will ei ikinä pyytäisi keltään anteeksi, varsinkaan tuollaista, mutta mitä uskottavamman ja viattoman oloinen oli niin sitä parempi. Päästessään väkijoukon sekaan hidasti hän tahtiaan ja alkoi tarkastelemaan mitä hänelle tarttui mukaan. Tupakka-aski ja lompakko. Oikeastikko? Will huokaisi turhautuneena ja oli kieltämättä hieman pettynyt, mutta ehkä lompakosta löytyisi jotain, joka korvaisi tämän pettymyksen. View AttachmentPolttaminen ei selvästikään tehnyt hyvää samaan aikaan ku keho oli varattu sähköllä, sillä tuo vaaleatukkainen miehenalku saattoi vain tuntea, kuinka pienet tulipalon ja sähköiskun törmäykset aiheuttivat hänen keuhkoissaan pieniä kipukohtauksia. -Tuloksena tästä oli kuitenkin helvetillinen yskintä ja muutama hassu ja huomaamaton kirosana väliin tukemaan yskinnän aiheuttamaa kipua. Hmmmh, tupakka oli tosiaan Mickeyn yksi ainoista riippuvuuksista, sillä mies oli henkilö joka oli tottunut siihen, että tunti ihmisiä ja tavaroita joiden kanssa työskenteli monia vuosia, mutta jotka saattoivat yhtäkkiä kadota tai kuolla hönen silmiensä edessä pelikentällä. Tupakasta nyt ei niin helposti päässytkään eroon kun ei sitä kukan tarvinnut... Ja sitten tapahtuikin se hassu hetki mikä todisti Kannesyn väitteen vääräksi. Ilmeisesti myös tupakkaa saattoi varastaa toisen taskusta ihan kuka tahansa, sillä törmättyään todella tutun näköiseen naamaan ja kuunneltuaan tuon anteeksipyynnön ja ilmaisun kiireestä, -Mickey lepäsi kättään juuri sen takin taskulla, missä savukkeiden piti olla. No eipä vaan enää olleetkaan, eikä btw lompakko myöskään. "VOI HEMMETIN TEKOPYHÄ TASKUVARAS!!@&;&/€" tuo kirosi 'epä Mickey ' mäiseen tapaan ja kynttään jyrsien lähti juoksemaan toisen perään. Kävi ilmi ettei kätevä taskuvaras ollutkaan enää niin nopea juoksemaan mitä ulkoapäin näytti, mikä onnistutti sen että miehenalku sai tuon hetkessä kiiinni. Kiittäen onneaan, että kehossaan oli vielä ihan pikkuisen sähköä, oikealta nimeltään Emerzel tarrasi toisen kyynärpäästä kiinni ja loi pienen sähköiskun tuon kehoon lamaannuttaakseen toisen juoksemisen pois, vaikkei sen paljon pitänyt sattuakkaan. Sitten Mickey katsoi tätä äreästi ja käänsi toisen tiukalla käsiotteella niin että näki tämän kasvot. "Ahaaa vai että kiire. Mullaki alko tulla kiire juosta sun perää perimään mun röökit takas. Ja mikä ihmeen nurkkajussi sä oot? Et ole kyllä sininen." Tuo kyseli yrittäen pitää ilmeensä tiukkana, mutta näkihän sen kuinka jopa Mickey oli tilanteessa hieman huvittunut. Ei se ensimmäinen kerta ollut kun hän juoksi taskuvarkaan perässä. Kannedy tutkaili toisen lävitse useamman kerran, mutteisaanut päähänsä missä oli tämän aiemmin nähnyt. Emerzelin veikkaus oli kuitenkin se, että toinen oli taas yksi niistä karkulaisista joiden kanssa hän sai itse säätää aivan liian usein työnsä takia. Nyt häntä ei kuitenkaan kiinnostanut käännytellä vapaana juoksevia taskuvarkaita punaisten puolelle niinkuin mitäkin kersaa uskontolahkoon. Miehenalku oli ansainnut taukonsa, mitä ajatellessa tuon käteenkin alkoi taas särkemään. Katse ei kuitenkaan koskaan lähtenyt toisesta, mutta Mickey uskoi ettei tuo lähtisi enää toista kertaa pakoon. /sori ei oo kuvaa mutku kännykkä Ja yhdjsj kakkaaa |
|
|
|
Post by Magnifique on Jun 25, 2016 19:56:28 GMT
Nevaeh Reynolds nousi patjalta ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei vieläkään halunnut joutua sosiaaliseen tilanteeseen. Nevaeh tiesi, että lepohuoneen perällä oli jossain takaovi, jota hän oli usein käyttänyt, mutta takaoven luona parveili muita sinisen jäseniä. Hän hylkäsi idean heti ja lähti pois lepohuoneesta kohti "pääovea". Reynolds pääsi ovelle muiden huomaamatta ja sujahti ulos ovesta, kun joku tuli sisälle. Hän kiersi rakennuksen taakse ja lähti kävelemään läheiselle rannalle. Sinne Nevaeh yleensä pakeni muita ihmisiä, sillä hän tiesi sen olevan rauhallinen paikka. Hän myös tiesi, että siellä pääsi hyvin piiloutumaan, jos sinne tulisi ihmisiä. Siitä oli tullut yksi hänen lempipaikoistaan sen jälkeen, kun hän menetti perheensä. Perheensä kuolemasta asti Reynolds on ollut etäinen ja erilainen muita kohtaan. Hän käyttäytyi ärsyttävästi, jotta hän välttäisi mahdolliset sosiaaliset tilanteet ja muihin tutustumisen, sillä hän ei halunnut saada läheisiä ihmisiä ja menettää heitä. Reynolds saapui rannalle monien mutkien kautta. Hän oli tottunut kävelemään kiertävää reittiä, joka teki matkan hieman pidemmäksi, mutta kulki kuitenkin suojassa muilta. Juuri kun hän saapui rannalle, hän näki jonkun sukeltavan veteen. Reynolds hätääntyi heti. Mitä jos se oli joku punaisista? Hän ei pärjäisi yksin yhtäkään punaista vastaan. Hänellä oli mukana puukko, mutta se ei riittäisi. Hän ei ollut hyvä lähitaisteluissa, mutta hän oli nopea juoksemaan. Ehkä hän pystyisi juoksemaan karkuun? Mutta entä jos punainen seuraisi häntä? Löytäisi heidän päämajansa, jos Nevaeh juoksisi suoraan sinne, koska minne muualle hän juoksisi piiloon? Reynolds siirsi ajatukset syrjään ja katsoi veteen. Sinne sukeltanut henkilö oli kadonnut, eikä hän ollut vielä noussut pintaan. Ehkä Reynolds oli nähnyt näkyjä. Nainen käveli lähemmäs rantaviivaa ja otti kenkänsä pois jalastaan. Hän käveli rantaviivaa pitkin ja tunsi viileän veden jaloissaan. Kun Nevaeh lähtisi rantaviivalta, hänen jalkansa olisivat aivan hiekassa. Reynolds ei kuitenkaan välittänyt tästä, vaan jatkoi kävelyään. Kun hän oli päässyt lähemmäs rannan reunaa, hän poistui rantaviivalta ja jäi istumaan lähelle rantaviivaa - noin kymmenen metrin päähän paikasta, jossa joku oli sukeltanut veteen. Toiselta nimeltään Aubrey kiristi takkia päällään. Vaikka lämpöasteita olikin noin viisitoista, se ei ollut kovin lämmintä. Aurinko oli pilvessä ja tuuli oli voimakas. Nevaeh heilutti jalkojansa, jotta hiekka irtoaisi. Sitä jäi silti, mutta hän laittoi kenkänsä jalkaan ja suoristi vielä muutamia nilkkakoruja. Reynolds vilkaisi veteen, siihen kohtaan jossa joku oli sukeltanut, ja mietti, milloin hän nousisi pintaan - jos nousisi. , tunsi kuinka hänen happensa alkoi olemaan vähissä ja alkoi pikkuhiljaa menemään rantaa kohti, sillä vesi alkoi muutenkin tuntua nuoren naisen mielestä kylmältä iholla. Hän meni rantaa kohti pohjaa pitkin, jossa sileä ja hieman mutainen hiekka kutittelee Clairen jalkapohjaa. Kun Clairen pää tuli veden alta pinnalle, otti hän syvään henkeä, jotta happi alkaisi palautumaan kehoon. Hän kuitenkin kävelei ilman vaatteita ranalle asti, kunnes hän havahtui ja huomasi tuon kauniin rannalla istuvan tummatukkaisen tytön, jonka takia Clairen sydän alkoi pamppailemaan kuin hullu. Claire ei ollut ikinä yllättynyt ja pelästynyt niin paljon, kun nyt. Entä jos tuntematon tyttö tulisikin sieppaamaan hänet. Nuo ajatukset kuitenkin lähtivät Clairen päästä tuota pikaa. Nuoren neidon ensimmäinen reaktio tapahtumaan oli kiljuminen ja niin hän tekikin, kiljui ja kovaa. Clairen mieleen ei edes tullut, että jos joku muukin olisi lähistöllä, hänet huomattaisiin heti. Hetken kiljumisen jälkeen, haukkoi nuori neito hieman henkeä ja alkoi pikkuhiljaa palaaamaan todellisuuteen. Hän oli alasti vieraan ihmisen edessä. "No tämäpä oli odottamatonta." oli ensimmäinen lause, jonka Claire sai suustaan. Heti kun nuori neito oli saanut lauseen loppuun, alkoi hän nauramaan hullun lailla. "Olen Claire. Ei kai haittaa, jos haen pikaisesti vaatteeni?" kysyi nuori neito tuolta tuntemattomalt sinisilmäiseltä naiselta hänen edessään. Claire ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan juoksi pikaisesti silmät naurukyynelistä täyttyen ja vatsaansa pidellen pukemaan vaatteet päällensä. Claire juoksi heti takaisin tuntemattoman naisen luo, tällä kertaa vaatteet päällä ja odotti, että tuo nainen sanoisi jotain. ajatukset kääntyivät nopeasti siihen, kuinka kauan tätä tulisi vielä jatkumaan. Tappeluita, loukkaantumista ja piileskelyä. Sitten hän ajatteli perhettään ja sitä, kuinka kauan siitä oikeasti jo oli, kun hän oli viimeksi nähnyt heidät. Hän kuitenkin havahtui ajatuksistaan pian, kun kuuli kiljuntaa läheltä. Nevaehin pää kääntyi kiljunnan suuntaan ja hän huomasi alastoman naisen rantaviivalla. Reynolds katsoi naista ja ihmetteli, kun tuo alkoi nauramaan. Pian nainen olikin jo esittäytynyt Claireksi ja lähtenyt hakemaan vaatteitansa. Reynolds jäi tuijottamaan maata ja mietti hetken, mitä juuri äsken tapahtui. Veteen sukeltanut ihminen nousi pintaan, esittäytyi Claireksi ja lähti hakemaan vaatteita. Nevaeh katsoi hämmästyneenä siihen suuntaan, johon nainen oli juuri juossut nauraen. Hän ei nähnyt vieläkään syytä, miksi nainen oli alkanut nauramaan. Reynolds mietti jo hetken paikalta pakenemista, mutta sitten hän näki naisen tulevan takaisin - tällä kertaa vaatteisiin pukeutuneena. Nevaeh oli jo nyt aivan paniikissa puhumisesta. Nainen varmasti odotti hänen esittäytyvän ja tekevän jotain. Pakeneminen kuitenkin vaikutti paljon paremmalta idealta juuri nyt. Reynolds pohti vaihtoehtoja ja kääntyi katsomaan naiseen. "Olen Nevaeh", hän tiuskaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta sanoi sen kuitenkin niin hiljaa, että toinen tuskin kuuli. Nevaehin tiuskaisu ei ollut tarkoituksellinen - hän ei halunnut kuulostaa heti ensikättelyssä täysin törkeältä ja ärsyttävältä, vaikka sellainen hän olikin. Reynolds käyttäytyi kaikkia kohtaan samalla tavalla, eikä tämän tuntemattoman naisen tarvinnut olla erilainen. Hän käyttäytyisi häntä kohtaan täysin samalla tavalla, kuten muitakin. Nevaeh ei tarvinnut ystäviä. Ja sitä paitsi Claireksi esittäytynyt nainen saattoi olla punaisista. Hän saattoi vain olla valepuvussa, sillä niitäkin on näkynyt. "Sinä et ole sinisistä", toiselta nimeltään Aubrey tiuskaisi taas. Se oli totta. Nainen ei ollut sinisissä, sillä Nevaeh ei koskaan ollut nähnyt häntä. Ehkä hän oli karkulainen? Se voisi olla mahdollista, sillä miksi kukaan punaisista olisi täällä? Nainen vilkaisi Clairea ja otti huomioon tuon ulkonäön. Ruskeat hiukset, aivan kuten Nevaehillakin, mutta ne näyttivät kiiltävämmiltä, joka johtui varmaan siitä, että ne olivat märät. Reynolds mietti, kuinka helposti nainen voisi hyökätä hänen kimppuunsa. Hän vain istui maassa hänen edessään. Nopeasti brunette hyppäsi pystyyn aivan Clairen eteen. Hän ei halunnut vaikuttaa alistuneelta. Sitä hän olisi, jos hän olisi maassa, jossa hän näyttäisi paljon pienemmältä mitä hän olisi. Vaikka ei se paljon vaikuttanut - hän oli naista vain muutamia senttejä pidempi. 165 senttiä ei ollut paljon kahdeksantoistavuotiaalle, mutta Nevaeh oli tottunut pituuteensa. Hän vilkaisi naista taas. "Mitä teet täällä?" hän kysyi taas kerran siihen samaan ärtyneeseen sävyyn ja astui askeleen kauemmas naisesta, jotta hän voisi olla valmiina juoksemaan, jos nainen olisikin punaisista. |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 20:00:32 GMT
/ tönkkö roolaus, mutta en halunnut tehä tästä roolauksesta sen pitempää kuin se jo on / ja autohittasin ehk vähä idk mut shhhh William Nightray nojautui vahvemmin kaiteen varaan selkä vääntyneenä kaareksi. Kyseiseltä parvekkeelta näkyi jopa Punaisiksi nimettyjen pilvenpiirtäjä. Sen katolle nuorukainen oli aina halunnut mennä, sillä se oli kumminkin yksi kaupungin korkeimmista rakennuksista. Hän laski katseensa rakennuksen katosta sen juurelle, jossa yksi nuori herra kiinnitti Nightrayn huomion. Hetken silmäilyn jälkeen Will päätteli tuon olevan yksi Punaisista, pojalla oli muutenkin hyvä kasvomuisti ja hän muisti nähneensä tuon jossain jotenkin liittyen Sinisiin tai Punaisiin. Tietysti olihan vaihtoehto, että hän muisti väärin, mutta uskoi olevansa oikeassa. Ja koska kyseinen herra sattui olemaan Punaisten "tukikohdan" luonna niin tuskin hän Sininen olisi. Henkilö, jota Will suoraan sanoen stalkkasi tuolla hetkellä lähti kävelemään pois päin rakennuksesta melkein kuohuen negatiivisuutta ja lopulta pysähtyi yhden talon nurkalle tupakalle. Taskuvarkaana tunnetulle nuorelle tuli heti mieleen yksi kysymys; kantoikohan tuo jotain arvotavaraa mukanaan? Eikä Will nyt tarkoittanut rahaa tai vastaavaa - toki nekin kelpaisivat- vaan enemmän jotain Punaisille hyödyllistä tai tärkeää minkä hän voisi myydä Sinisille. Nightray oli ennemminkin vienyt jotain toiselta ryhmältä ja myynnyt sen nimettömänä toiselle, se oli hyvä tapa tienata. Ainoa huono puoli taskuvarkailussa oli, ettei kukaan ikinä pitänyt mitään arvotavaraa takkinsa etutaskuissa tai muulla helpolla paikalla, mutta aina joukkoon mahtui niitä, jotka olivat hieman tyhmempiä. William itse oli sen verran viisas, että piti aina puhelinta, lompakko ja äänenvaimennettua pistoolia panoksineen mustan nahkatakkinsa sisätaskussa ja kyseinen takki oli hänellä sinäkin hetkenä päällä. Tummahiuksinen ei voinnut uteliaisuudelleen mitään, jonka seurauksena kiipesi hän mahdollisimman huomaamattomasti palotikkaat alas, josta hän pääsi samalle kadulle kuin missä hänen tarkastelema mies poltteli tupakkaa selkä Williamia kohden. Eikä hän ei edes tehnyt miellessään kunnollista suunitelmaa, oli yksi sääntö ja se oli ettei voimia saisi käyttää, kun hän oli näin lähellä Punaisten rakennusta. William lähti juoksemaan muka kiireisenä joskus varastettua kelloaan tarkastellen ja kirjaimellisesti juoksi päin polttavaa miestä tarkoituksena tönäistä häntä. Tönäisyn tapahtuessa Williamin käsi kävi nopeasti sekä yhtä huomaamattomasti lähes häntä yhtä pitkän herran armeijatakin etutaskussa ja siinä lyhyessä ajassa hän sai sieltä jotain nopeasti otettua, hänellä ei ollut aikaa tarkastella mitä hän sieltä sai. Ja lähes yhtä lyhyessä ajassa hän sujautti ne oman takkinsa taskuun. "A-apua anteeksi, en katsonut mihi meen", hän alkoi tahallaan sönköttäen valehtelemaan hätääntyneen näköisenä koittaen nopeasti luoda katsekontaktin. "- Mutta mun on ihan pakko mennä, anteeksi vielä", sinisilmäinen valehteli mahdollisimman uskottavasti jatkaen samaan tahtiin juoksemisen sekä hölkkäämisen välimuotoa kuin ennen törmäystä. Oikeasti, Will ei ikinä pyytäisi keltään anteeksi, varsinkaan tuollaista, mutta mitä uskottavamman ja viattoman oloinen oli niin sitä parempi. Päästessään väkijoukon sekaan hidasti hän tahtiaan ja alkoi tarkastelemaan mitä hänelle tarttui mukaan. Tupakka-aski ja lompakko. Oikeastikko? Will huokaisi turhautuneena ja oli kieltämättä hieman pettynyt, mutta ehkä lompakosta löytyisi jotain, joka korvaisi tämän pettymyksen. Polttaminen ei selvästikään tehnyt hyvää samaan aikaan ku keho oli varattu sähköllä, sillä tuo vaaleatukkainen miehenalku saattoi vain tuntea, kuinka pienet tulipalon ja sähköiskun törmäykset aiheuttivat hänen keuhkoissaan pieniä kipukohtauksia. -Tuloksena tästä oli kuitenkin helvetillinen yskintä ja muutama hassu ja huomaamaton kirosana väliin tukemaan yskinnän aiheuttamaa kipua. Hmmmh, tupakka oli tosiaan Mickeyn yksi ainoista riippuvuuksista, sillä mies oli henkilö joka oli tottunut siihen, että tunti ihmisiä ja tavaroita joiden kanssa työskenteli monia vuosia, mutta jotka saattoivat yhtäkkiä kadota tai kuolla hönen silmiensä edessä pelikentällä. Tupakasta nyt ei niin helposti päässytkään eroon kun ei sitä kukan tarvinnut... Ja sitten tapahtuikin se hassu hetki mikä todisti Kannesyn väitteen vääräksi. Ilmeisesti myös tupakkaa saattoi varastaa toisen taskusta ihan kuka tahansa, sillä törmättyään todella tutun näköiseen naamaan ja kuunneltuaan tuon anteeksipyynnön ja ilmaisun kiireestä, -Mickey lepäsi kättään juuri sen takin taskulla, missä savukkeiden piti olla. No eipä vaan enää olleetkaan, eikä btw lompakko myöskään. "VOI HEMMETIN TEKOPYHÄ TASKUVARAS!!@&;&/€" tuo kirosi 'epä Mickey ' mäiseen tapaan ja kynttään jyrsien lähti juoksemaan toisen perään. Kävi ilmi ettei kätevä taskuvaras ollutkaan enää niin nopea juoksemaan mitä ulkoapäin näytti, mikä onnistutti sen että miehenalku sai tuon hetkessä kiiinni. Kiittäen onneaan, että kehossaan oli vielä ihan pikkuisen sähköä, oikealta nimeltään Emerzel tarrasi toisen kyynärpäästä kiinni ja loi pienen sähköiskun tuon kehoon lamaannuttaakseen toisen juoksemisen pois, vaikkei sen paljon pitänyt sattuakkaan. Sitten Mickey katsoi tätä äreästi ja käänsi toisen tiukalla käsiotteella niin että näki tämän kasvot. "Ahaaa vai että kiire. Mullaki alko tulla kiire juosta sun perää perimään mun röökit takas. Ja mikä ihmeen nurkkajussi sä oot? Et ole kyllä sininen." Tuo kyseli yrittäen pitää ilmeensä tiukkana, mutta näkihän sen kuinka jopa Mickey oli tilanteessa hieman huvittunut. Ei se ensimmäinen kerta ollut kun hän juoksi taskuvarkaan perässä. Kannedy tutkaili toisen lävitse useamman kerran, mutteisaanut päähänsä missä oli tämän aiemmin nähnyt. Emerzelin veikkaus oli kuitenkin se, että toinen oli taas yksi niistä karkulaisista joiden kanssa hän sai itse säätää aivan liian usein työnsä takia. Nyt häntä ei kuitenkaan kiinnostanut käännytellä vapaana juoksevia taskuvarkaita punaisten puolelle niinkuin mitäkin kersaa uskontolahkoon. Miehenalku oli ansainnut taukonsa, mitä ajatellessa tuon käteenkin alkoi taas särkemään. Katse ei kuitenkaan koskaan lähtenyt toisesta, mutta Mickey uskoi ettei tuo lähtisi enää toista kertaa pakoon. /sori ei oo kuvaa mutku kännykkä Ja yhdjsj kakkaaa ei kerennyt käydä lompakkoa sen enempää läpi ennenkuin tunsi otteen kyynärpäässään, ja siittä levisi jonkinsortin sähköisku hänen 175cm pitkän kehonsa läpi, joka sai hänet säpsähtämään sekä pysähtymään, vaistomaisesti hän myös laittoi varastetut tavarat taskuihinsa. Will omisti suhteellisen korkean kipukynnyksen, niin sähköisku ei saannut hänestä irti sen kummoisempaa reaktiota ja kyynärpäästä kiinni ottaminen oli se mikä sai hänet pysähtymään eikä itse sähköisku. Hänet melkeinpä riuhtaistaan kyynärpäästä pitäen ympäri kohden sitä miestä, jolta hän äsken oli viennyt röökit sekä lompakon. Kyseinen mies näytti vihaiselta, mutta William puollestaan piti kalpeat kasvonsa suhteellisen neutraalina kuunellessaan Punaisiin kuuluvaa jäsentä. "Nurkkajussi, sepä se", hän sanahti hiljaa hieman huvittuneeseen sävyyn katse irtautuen miehestä, mutta hymystä ei ollut tietoakkaan hänen kasvoillaan, jonka jälkeen hän vetäisi itsensä irti miehen otteesta turhautuneesti. Williamin nenään kantautui tuosta hieman palaneen haju, eikä kyseessä ollut tupakka. Olikohan miehellä päreet palaneet kirjaimellisesti? Hah, vitsikästä. "Ja älä huoli, saat sun pakatun keuhkosyöpäs takas", Nightray totesi ottaen tuon askin taskustaan ja heitti sen tuolle alakautta. Ei hän toisen tupakoita tarvinnut, kun omatkin omisti. Ja eikä Will viitsinyt lähteä pakoonkaan, ei hän saannut varastettua mitään juoksemisen arvoista.  |
|
|
|
Post by Jessikissa on Jun 25, 2016 20:19:18 GMT
Claire Olivia Johnson, tunsi kuinka hänen happensa alkoi olemaan vähissä ja alkoi pikkuhiljaa menemään rantaa kohti, sillä vesi alkoi muutenkin tuntua nuoren naisen mielestä kylmältä iholla. Hän meni rantaa kohti pohjaa pitkin, jossa sileä ja hieman mutainen hiekka kutittelee Clairen jalkapohjaa. Kun Clairen pää tuli veden alta pinnalle, otti hän syvään henkeä, jotta happi alkaisi palautumaan kehoon. Hän kuitenkin kävelei ilman vaatteita ranalle asti, kunnes hän havahtui ja huomasi tuon kauniin rannalla istuvan tummatukkaisen tytön, jonka takia Clairen sydän alkoi pamppailemaan kuin hullu. Claire ei ollut ikinä yllättynyt ja pelästynyt niin paljon, kun nyt. Entä jos tuntematon tyttö tulisikin sieppaamaan hänet. Nuo ajatukset kuitenkin lähtivät Clairen päästä tuota pikaa. Nuoren neidon ensimmäinen reaktio tapahtumaan oli kiljuminen ja niin hän tekikin, kiljui ja kovaa. Clairen mieleen ei edes tullut, että jos joku muukin olisi lähistöllä, hänet huomattaisiin heti. Hetken kiljumisen jälkeen, haukkoi nuori neito hieman henkeä ja alkoi pikkuhiljaa palaaamaan todellisuuteen. Hän oli alasti vieraan ihmisen edessä. "No tämäpä oli odottamatonta." oli ensimmäinen lause, jonka Claire sai suustaan. Heti kun nuori neito oli saanut lauseen loppuun, alkoi hän nauramaan hullun lailla. "Olen Claire. Ei kai haittaa, jos haen pikaisesti vaatteeni?" kysyi nuori neito tuolta tuntemattomalt sinisilmäiseltä naiselta hänen edessään. Claire ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan juoksi pikaisesti silmät naurukyynelistä täyttyen ja vatsaansa pidellen pukemaan vaatteet päällensä. Claire juoksi heti takaisin tuntemattoman naisen luo, tällä kertaa vaatteet päällä ja odotti, että tuo nainen sanoisi jotain. ajatukset kääntyivät nopeasti siihen, kuinka kauan tätä tulisi vielä jatkumaan. Tappeluita, loukkaantumista ja piileskelyä. Sitten hän ajatteli perhettään ja sitä, kuinka kauan siitä oikeasti jo oli, kun hän oli viimeksi nähnyt heidät. Hän kuitenkin havahtui ajatuksistaan pian, kun kuuli kiljuntaa läheltä. Nevaehin pää kääntyi kiljunnan suuntaan ja hän huomasi alastoman naisen rantaviivalla. Reynolds katsoi naista ja ihmetteli, kun tuo alkoi nauramaan. Pian nainen olikin jo esittäytynyt Claireksi ja lähtenyt hakemaan vaatteitansa. Reynolds jäi tuijottamaan maata ja mietti hetken, mitä juuri äsken tapahtui. Veteen sukeltanut ihminen nousi pintaan, esittäytyi Claireksi ja lähti hakemaan vaatteita. Nevaeh katsoi hämmästyneenä siihen suuntaan, johon nainen oli juuri juossut nauraen. Hän ei nähnyt vieläkään syytä, miksi nainen oli alkanut nauramaan. Reynolds mietti jo hetken paikalta pakenemista, mutta sitten hän näki naisen tulevan takaisin - tällä kertaa vaatteisiin pukeutuneena. Nevaeh oli jo nyt aivan paniikissa puhumisesta. Nainen varmasti odotti hänen esittäytyvän ja tekevän jotain. Pakeneminen kuitenkin vaikutti paljon paremmalta idealta juuri nyt. Reynolds pohti vaihtoehtoja ja kääntyi katsomaan naiseen. "Olen Nevaeh", hän tiuskaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta sanoi sen kuitenkin niin hiljaa, että toinen tuskin kuuli. Nevaehin tiuskaisu ei ollut tarkoituksellinen - hän ei halunnut kuulostaa heti ensikättelyssä täysin törkeältä ja ärsyttävältä, vaikka sellainen hän olikin. Reynolds käyttäytyi kaikkia kohtaan samalla tavalla, eikä tämän tuntemattoman naisen tarvinnut olla erilainen. Hän käyttäytyisi häntä kohtaan täysin samalla tavalla, kuten muitakin. Nevaeh ei tarvinnut ystäviä. Ja sitä paitsi Claireksi esittäytynyt nainen saattoi olla punaisista. Hän saattoi vain olla valepuvussa, sillä niitäkin on näkynyt. "Sinä et ole sinisistä", toiselta nimeltään Aubrey tiuskaisi taas. Se oli totta. Nainen ei ollut sinisissä, sillä Nevaeh ei koskaan ollut nähnyt häntä. Ehkä hän oli karkulainen? Se voisi olla mahdollista, sillä miksi kukaan punaisista olisi täällä? Nainen vilkaisi Clairea ja otti huomioon tuon ulkonäön. Ruskeat hiukset, aivan kuten Nevaehillakin, mutta ne näyttivät kiiltävämmiltä, joka johtui varmaan siitä, että ne olivat märät. Reynolds mietti, kuinka helposti nainen voisi hyökätä hänen kimppuunsa. Hän vain istui maassa hänen edessään. Nopeasti brunette hyppäsi pystyyn aivan Clairen eteen. Hän ei halunnut vaikuttaa alistuneelta. Sitä hän olisi, jos hän olisi maassa, jossa hän näyttäisi paljon pienemmältä mitä hän olisi. Vaikka ei se paljon vaikuttanut - hän oli naista vain muutamia senttejä pidempi. 165 senttiä ei ollut paljon kahdeksantoistavuotiaalle, mutta Nevaeh oli tottunut pituuteensa. Hän vilkaisi naista taas. "Mitä teet täällä?" hän kysyi taas kerran siihen samaan ärtyneeseen sävyyn ja astui askeleen kauemmas naisesta, jotta hän voisi olla valmiina juoksemaan, jos nainen olisikin punaisista. pelästyi hieman , kun Naehvaksi esittäytynyt tyttö tiuskaisi tuolla tavalla. Tiuskaisu kuitenkin oli erilainen, hieman hiljainen verrattuna siihen, mitä Claire oli yleensä kuullut. Siitä huolimatta Clairen sydän pamppaili ja häntä todellä jännitti, sillä näin ei ollut käynyt ennen. Nuori neito yritti lukea tilannetta ja saada siitä jotain tolkkua, mutta turhaan. Olihan tilanne hyvin omituinen siitä asti, kun Claire oli noussut vedestä ilman vaatteita. Claire ehti olemaan hieman ajatuksissaan, sillä hän oli ajatellut niitä ihmisiä, jotka halusivat ottaa hänenlaisensa karkulaiset kiinni, kuuli tämä vastapäätä istuvan naisen äänen. "En ole...Totta puhuen, olen karkulainen, sillä vanhempani jättivt minut melkein heti, kun täytin 15." Claire sanoi hieman vastahakoisesti ja alakuloisesti. Hän ei kovin mielellänsä puhunut menneisyydestä, sillä se oli hänelle epämukavaa. Claire katsoi hieman ihmeellisesti, kun Navaehksi esittäytynyt nainen nousi seisomaan hänen eteensä. Silloin Claire kiinnitti huomiota edessä olevan naisen pituuteen. Eihän hän ollut kovinkaan paljon pidempi, vaikka nuori neito oli olettanut muuta. "Vesi alkoi kutsumaan minua, enkä yhtään tiedä miksi." nuori neito sanoi. Clairen kasvot alkoivat kuumentumaan ja hän tajusi punastuvansa. Eihän hänen pitänyt kertoa yksityisasioistaan vieraalle ihmiselle.  |
|
|
|
Post by summernight on Jun 25, 2016 20:39:12 GMT
Pitäs tehä toi mun tyypin luonne enää, mut en pysty keskittyy siihen nyt xd teen sen huomenna (:
|
|
|
|
Post by Magnifique on Jun 25, 2016 20:41:39 GMT
Nevaeh Reynoldsin ajatukset kääntyivät nopeasti siihen, kuinka kauan tätä tulisi vielä jatkumaan. Tappeluita, loukkaantumista ja piileskelyä. Sitten hän ajatteli perhettään ja sitä, kuinka kauan siitä oikeasti jo oli, kun hän oli viimeksi nähnyt heidät. Hän kuitenkin havahtui ajatuksistaan pian, kun kuuli kiljuntaa läheltä. Nevaehin pää kääntyi kiljunnan suuntaan ja hän huomasi alastoman naisen rantaviivalla. Reynolds katsoi naista ja ihmetteli, kun tuo alkoi nauramaan. Pian nainen olikin jo esittäytynyt Claireksi ja lähtenyt hakemaan vaatteitansa. Reynolds jäi tuijottamaan maata ja mietti hetken, mitä juuri äsken tapahtui. Veteen sukeltanut ihminen nousi pintaan, esittäytyi Claireksi ja lähti hakemaan vaatteita. Nevaeh katsoi hämmästyneenä siihen suuntaan, johon nainen oli juuri juossut nauraen. Hän ei nähnyt vieläkään syytä, miksi nainen oli alkanut nauramaan. Reynolds mietti jo hetken paikalta pakenemista, mutta sitten hän näki naisen tulevan takaisin - tällä kertaa vaatteisiin pukeutuneena. Nevaeh oli jo nyt aivan paniikissa puhumisesta. Nainen varmasti odotti hänen esittäytyvän ja tekevän jotain. Pakeneminen kuitenkin vaikutti paljon paremmalta idealta juuri nyt. Reynolds pohti vaihtoehtoja ja kääntyi katsomaan naiseen. "Olen Nevaeh", hän tiuskaisi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta sanoi sen kuitenkin niin hiljaa, että toinen tuskin kuuli. Nevaehin tiuskaisu ei ollut tarkoituksellinen - hän ei halunnut kuulostaa heti ensikättelyssä täysin törkeältä ja ärsyttävältä, vaikka sellainen hän olikin. Reynolds käyttäytyi kaikkia kohtaan samalla tavalla, eikä tämän tuntemattoman naisen tarvinnut olla erilainen. Hän käyttäytyisi häntä kohtaan täysin samalla tavalla, kuten muitakin. Nevaeh ei tarvinnut ystäviä. Ja sitä paitsi Claireksi esittäytynyt nainen saattoi olla punaisista. Hän saattoi vain olla valepuvussa, sillä niitäkin on näkynyt. "Sinä et ole sinisistä", toiselta nimeltään Aubrey tiuskaisi taas. Se oli totta. Nainen ei ollut sinisissä, sillä Nevaeh ei koskaan ollut nähnyt häntä. Ehkä hän oli karkulainen? Se voisi olla mahdollista, sillä miksi kukaan punaisista olisi täällä? Nainen vilkaisi Clairea ja otti huomioon tuon ulkonäön. Ruskeat hiukset, aivan kuten Nevaehillakin, mutta ne näyttivät kiiltävämmiltä, joka johtui varmaan siitä, että ne olivat märät. Reynolds mietti, kuinka helposti nainen voisi hyökätä hänen kimppuunsa. Hän vain istui maassa hänen edessään. Nopeasti brunette hyppäsi pystyyn aivan Clairen eteen. Hän ei halunnut vaikuttaa alistuneelta. Sitä hän olisi, jos hän olisi maassa, jossa hän näyttäisi paljon pienemmältä mitä hän olisi. Vaikka ei se paljon vaikuttanut - hän oli naista vain muutamia senttejä pidempi. 165 senttiä ei ollut paljon kahdeksantoistavuotiaalle, mutta Nevaeh oli tottunut pituuteensa. Hän vilkaisi naista taas. "Mitä teet täällä?" hän kysyi taas kerran siihen samaan ärtyneeseen sävyyn ja astui askeleen kauemmas naisesta, jotta hän voisi olla valmiina juoksemaan, jos nainen olisikin punaisista. pelästyi hieman , kun Naehvaksi esittäytynyt tyttö tiuskaisi tuolla tavalla. Tiuskaisu kuitenkin oli erilainen, hieman hiljainen verrattuna siihen, mitä Claire oli yleensä kuullut. Siitä huolimatta Clairen sydän pamppaili ja häntä todellä jännitti, sillä näin ei ollut käynyt ennen. Nuori neito yritti lukea tilannetta ja saada siitä jotain tolkkua, mutta turhaan. Olihan tilanne hyvin omituinen siitä asti, kun Claire oli noussut vedestä ilman vaatteita. Claire ehti olemaan hieman ajatuksissaan, sillä hän oli ajatellut niitä ihmisiä, jotka halusivat ottaa hänenlaisensa karkulaiset kiinni, kuuli tämä vastapäätä istuvan naisen äänen. "En ole...Totta puhuen, olen karkulainen, sillä vanhempani jättivt minut melkein heti, kun täytin 15." Claire sanoi hieman vastahakoisesti ja alakuloisesti. Hän ei kovin mielellänsä puhunut menneisyydestä, sillä se oli hänelle epämukavaa. Claire katsoi hieman ihmeellisesti, kun Navaehksi esittäytynyt nainen nousi seisomaan hänen eteensä. Silloin Claire kiinnitti huomiota edessä olevan naisen pituuteen. Eihän hän ollut kovinkaan paljon pidempi, vaikka nuori neito oli olettanut muuta. "Vesi alkoi kutsumaan minua, enkä yhtään tiedä miksi." nuori neito sanoi. Clairen kasvot alkoivat kuumentumaan ja hän tajusi punastuvansa. Eihän hänen pitänyt kertoa yksityisasioistaan vieraalle ihmiselle. vilkaisi Claireen. Hän näytti hieman pelästyneeltä, mutta Nevaeh ei kiinnitänyt siihen huomiota. Ehkä nainen ei ollut punaisista. Ei hän ainakaan vaikuttanut siltä. Punaiset eivät pelästyisi noin helposti, eivätkä he olisi noin rauhallisia, varsinkin kun Nevaeh oli juuri äsken tavallaan paljastanut olevansa sinisten joukossa. Reynolds tunsi pelon - ja pienen vihan ja ärsyyntymisen - kasaantuvan sisäänsä. Hän hengitti syvään ja tuijotti suoraan Clairen silmiin. Pois katsominen olisi pelkäämistä ja luovuttamista. Hän ei voisi tehdä niin. Hän näyttäisi heikolta. Nevaeh yllättyi, kun Claire alkoi alakuloisesti selittämään vanhemmistansa ja siitä, että hän on karkulainen. Reynoldsin ilme muuttui vakavasta hieman sääliväksi, mutta hän muutti ilmeensä pian takaisin. Hän oli itsekin joutunut kokemaan yksin jäämisen - tosin se ei ollut hänen perheensä päätettävissä. Nevaeh mietti hetken, mitä hän sanoisi, mutta sitten Claire selitti vielä vedestä ja sen kutsumisesta. "Eli hän ei ole punainen valepuvussa", Nevaeh sanoi ääneen, vaikkei ollut tarkoitus. Hän halusi vain todistaa sen itselleen mielessä, mutta päätyi sanomaan sen ääneen hiljaa. Reynolds toivoi, että nainen ei olisi kuullut sitä. Nevaeh huomasi naisen kasvoilla tanssivan punan, mutta ei ymmärtänyt sen syytä. Brunette siirsi hitaasti katseensa jalkoihinsa. Vaikka se merkitsikin hänelle häviötä, luovuttamista, hän teki sen silti. Reynolds ei pitänyt tekemästä liikkeestään, mutta jos nainen oli todella karkulainen, hänestä ei voinut olla haittaa, ei ainakaan paljon. "Onko sinulla voimia?" oli ensimmäinen kysymys, mikä Reynoldsin päähän tuli sillä hetkellä. Nevaeh oli hermostunut. Hän ei pitänyt puhumisesta, eikä varmaan koskaan puhunut näin paljon. Hän puri alahuultaan ja yritti peittää hermostuneisuutensa. Sekin merkitsisi tavalla tai toisella häviötä. Nevaeh muutenkin piti yllään kovaa ulkokuorta, eikä hän halunnut näyttää heikolta muiden edessä. Nainen havahtui ajatuksistaan ja siirsi katseensa Claireen yhä huultaan purren, kunnes hän tajusi lopettaa sen, ettei pure huuleen haavaa. Hän vilkaisi pikaisesti heidän ympärilleen, ettei kukaan muu ollut tullut paikalle. Ketään ei näkynyt, mikä ei juurikaan yllättänyt Nevaehia. Siellä ei ollut juuri koskaan ihmisiä. Reynolds palasi vielä ajattelemaan naista, jonka vanhemmat olivat hylänneet hänet. Nevaeh sääli häntä hieman, mutta hänen mieleensä palasi hänen oma perheensä ja kaikki mitä hän joutui kokemaan. Hän näytti varmasti säälittävältä juuri nyt, sillä pikkuinenkin ajatus sai kyynelet hänen silmiinsä. Hän kuitenkin osasi toimia tälläisessä tilanteessa. Hän alkoi ajattelemaan kaikkea muuta mahdollista ja pikaisesti pyyhkäisi silmiään, jottei kyyneleitä ehtisi tulla yhtään lisää. |
|
