|
|
Post by taija on Jun 29, 2016 22:03:18 GMT
Sähkölamppu ei saanut rauhaa sitä hiplaavalta meihenalulta, joka sattui nyt olemaan sähköntaitaja ja halusi leikkiä hieman rauhoittaakseen työstressiään. Se oli totta, ettei Mickey pitänyt punaisista ollenkaan, vaikkei sitä koskaan ollut sanonut päämajalla vaan oli aina kiltisti hoitanut hommansa. Itseasiassa mies oli kasvanut paikalla ihmiseksi, joka useimmiten paransi toisten työmotivaatiota ja johti yhtä parhaimmista työryhmistä. Silti tuo ei ollut mielestään oikeutetulla paikallaan, sillä hän olisi varmasti ollut paremmin edukseen johtoportaassa. Se ei kuitenkaan ollut syy siihen, miksi Kannedy halusi näistä ylemmistä tahoista valittaa. Hän ei todellakaan ollut ainoa joka kärsi nykyisistä suunnitelmista. Muutama vuosi oli tosiaan ollut punaisten valtaa suurimmikseen, mutta lähiaikoina ote oli jollakin tapaa heikentynyt ja jos ei asialle tehtäisi jotain, siniset tulisivat voittamaan vielä monia taisteluita ja kokoamaan porukkaansa suuremmaksi. Mickey kyllä piti sinisistä, mutta näiden olemisella oli paljon turhempi tarkoituis kuin punaisilla. Oli totta ettei kaupungissa ollut mitään järjestystä, jollei kukaan pitänyt kiinni laista. Kyseinen lakikaan ei tosin ollut 21-vuotiaan mieleinen ihan kaikista kohtaa. Mickey oli kuitenkin suoriutunut töistään hyvin, joten karkaaminen ei tosiaankaan ollut kuolemantuomion arvoista. Emerzel Anthony Mitchell Kannedy heräsi ajatuksistaan kuullessaan lauseen rahasta, ja käänsi katseensa Williamin suuntaan naurahtaen huvittuneena. "Heti kun mun palkka tulee niin on, en tosin tiiä haluunko kuluttaa sitä suhun." Tuo kommentoi takaisin ja katsoi jälleen samalla miettivällä ilmeellä tummatukkaista miehenalkua. "mutta oon melkein varma, että oon kuullut sun nimen aiemminkin kun oot varmasti kiusannu jotakin mun työkavereista, -eikä heitä hönäytetä niin vaan ellei omista jotakin erikoista." Kannedy jatkoi hymyillen ja yritti tarkemmin muistella kenen suusta oli nimen aiemmin kuullut ja missä yhteydessä. Hän ei kuitenkaan huonomuistisena muistanut juurikaan mitään muuta kun sen nimen. William Nightray, -kuulosti kyllä tutulta ja kieltämättä herran ulkonäkökään ei ollut aivan tuiki tuntematon kun tarkemmin ajatteli. Mickey oli menettänyt ruokahalunsa energiavirran myötä, joten tuo jätti astiansa huolettomasti pöydälle ja haukotteli nojaten tuolinsa selkänojaan. Jos olisi saanut nukkua edes viisi minuuttia, olisi energiaa ollut vielä enemmän, mutta tuolla ei ollut mitään intoa palata 'toimistoonsa' nukkumaan, kun se kuitenkin menisi paperihommiin. laski kahvinsa hetkeksi pöydälle ihmetellen miten työntekijät eivät tulleet siivoamaan pöydälle lentänyttä smoothieta. Hän katsoi kassan suuntaan, eikä ketään työntekijää näkynyt edes paikalla, toisaalto koko kahvila oli niin pieni paikka, ettei olisi ihme jos työntekijöitä olisi paikalla vain yksi tai kaksi. Herra käänsi päänsä Mickeyä kohti tuon aluksi puhuvan palkastaan sekä siittä ettei sitä mieluiten tähän tuntemattomaan käyttäisi ja sitten, että William Nightray oli kuulemma tuttu nii työnsä kautta, joka sai Williamin toteamaan; "Jos olisit kuunellu tarkemmin työkavereitas ei oltais täs tilantees". Hän joi kahvinsa loppuun laskien tyhjän pahvimukin pöydälle, kahvi oli ihan siedettävä. Hän suoristi selkänsä ja nojautui vahvemmin tuolin nojaan katse nousten takaisin tuohon. "Hyvä on, voin myöntää sinun olevan oikeassa", hän sanahti rauhallisesti pää hieman kallellaan, hänen oli tarkoitus hieman kiusata tuota sillä ettei kertoisi asiasta, mutta ei se ollutkaan kovinkaan hauskaa. Nightray oli melko varma, ettei toinen alottaisi kunnon showta jos saisi tietää tuon voimista ja vaikka alottaisikin niin kyllä Will pääsisi aika helposti pois paikalta niinkuin aina tuohon päivään asti. Ja olihan se aika selvää ettei poika ollut ihan tavallinen kaupunkilainen, sillä hän suhtautui niin rauhallisesti toisen voimiin eikä pelännyt Punaisia, niinkuin moni muu kaupunkilainen. Eikä hän pitänyt verentaitamisen kykyä niin erikoisena, toki se oli erittäin hyödyllinen tilanteessa kuin tilanteessa. Toisaalta hän ei sitä tykännyt turhaan käyttää, sillä, vaikka hän osasi hallita kykyään melkein täydellisesti, niin väsytti se häntäkin helposti. / säd ku ketkää muut ei roolaa Mickey ei tiennyt kumpaa olisi halunnut tehdä enemmän, -juosta kahvilasta ulos ja mennä nukkumaan tai tekemään jotakin yhtä turhaa vai jäädä istumaan paikoilleen ja kuunnella Williamin mielenkiintoisia ja hitaasti eteneviä puheita. Okei, se oli totta että 21-vuotias oli tottunut nopeaan puheeseen ja vastauksiin ja jollain tapaa komenteleviin lausahduksiin, jotka kieltämättä tulivat varmasti aina päämajan puolella kuulluiksi. Ei kukaan edes puhunut punaisten pahaisessa rakennuksessa normaalisti ikinä, kaikki juttelivat vain poliittisista ongelmista tai jostakin typeristä voimista sun muusta tylsästä. William taisi olla ainoa kolmeen vuoteen, jonka kanssa Mickey jopa käyttäytyi tällä tavoin, niin että sitä saattoi kutsua normaaliksi. Olihan se typerää istua kahvilassa tuiki tuntemattoman ja melkein vihollisen kanssa ja mutustaa evästä ja yrittää tutustua väkisin, mutta se oli oikeastaan paaaaaljon hauskempaa kuin omassa toimistossa istuminen tai kenttähommissa vakoilu ja jatkuva voimien käyttäminen, -sellainen kävi oikeasti pidemmän päälle tylsäksi. Eikä Kannedy ollut ikinä pyytänyt itselleen sellaista arkea, jota ei edes arjeksi voinut kutsua. Jatkuvasti eri kellonajat missä pitää olla, poikkeustilanteet ja lähdet kiireessä kaupungin toiseen laitaan ja sitten tulet takaisin ja oho hupsis toimisto onkin täynnä paperihommia. Mickey oli niin ajatuksistaan vihainen, ettei edes huomannut elämään kyllästynyttä ilmettä kasvoillaan. Tuo kuitenkin rykäisi itsensä hereille ja käänsi taas ajatuksensa ja silmänsä Nightrayhin, joka selitti hänen työtovereistaan jja heidän kuuntelemisestaan jotakin. "Enköhä mä oo niitä kuunnellu jo ihan tarpeeks, eikä siitä oo koskaan seurannu mitään hyvää." Mickey naurahti tarkoittaen, ettei kukaan työkaveri koskaan ajatellut ketään muuta kuin itseään tai sitä, miten tärkeää oli saada työhommat loppuun, -nuo eivät koskaan ehtineet ajatella itse toteutuspuolta käytännössä, mikä hommassa oli juuri se mikä Emerzel nimistä ärsyttikin paljon. Mickey ei kuitenkaan jäänyt miettimään tätä, vaan käänsi kasvonsa takaisin Williamiin, joka myönsi omistavansa jotakin yliluonnollista tai normaalista poikkeavaa. Tieto sai Mickeyn pamauttamaan nyrkkinsä pöytään ja nauramaan niin lujaa, että sähköauran hänen ympärillään saattoi jopa haistaa. Miehenalku ei kuitenkaan jaksanut rauhoittua, vaan virnisti toiselle ja sen perässä seurasi kulmienkohottelu. Kannedy mietti hetken aikaa uskaltaisiko vain antaa 'taidon' näkyä toisesta aikanaan ja katsoa mihin tilanne johtaa, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen ettei pystynyt pitämään sisällään intoaan tietää. "Näytä." Mickey sanahti pelkästään samalla, kun katsoi huolettomasti pöydällä olevaa kukkaruukkua ja mietti voisiko sillekin tehdä pientä sähköshokkihoitoa, päättäen kuitenkin pitää näppinsä irti kauniista ja viattomasta kasvista. Ainakaan Williamin taito ei ollut näkynyt siinä tilanteessa itsepuolustuksena, kun Emerzel oli tarrannut tätä käsivarresta aiemmin ja antanut tälle sähköiskun, joten sen täytyi olla hyvin piilotettu taito joka ei näkynyt päällepäin niinkään helposti.  |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92 
|
Post by kuro on Jun 30, 2016 0:52:50 GMT
William Nightray laski kahvinsa hetkeksi pöydälle ihmetellen miten työntekijät eivät tulleet siivoamaan pöydälle lentänyttä smoothieta. Hän katsoi kassan suuntaan, eikä ketään työntekijää näkynyt edes paikalla, toisaalto koko kahvila oli niin pieni paikka, ettei olisi ihme jos työntekijöitä olisi paikalla vain yksi tai kaksi. Herra käänsi päänsä Mickeyä kohti tuon aluksi puhuvan palkastaan sekä siittä ettei sitä mieluiten tähän tuntemattomaan käyttäisi ja sitten, että William Nightray oli kuulemma tuttu nii työnsä kautta, joka sai Williamin toteamaan; "Jos olisit kuunellu tarkemmin työkavereitas ei oltais täs tilantees". Hän joi kahvinsa loppuun laskien tyhjän pahvimukin pöydälle, kahvi oli ihan siedettävä. Hän suoristi selkänsä ja nojautui vahvemmin tuolin nojaan katse nousten takaisin tuohon. "Hyvä on, voin myöntää sinun olevan oikeassa", hän sanahti rauhallisesti pää hieman kallellaan, hänen oli tarkoitus hieman kiusata tuota sillä ettei kertoisi asiasta, mutta ei se ollutkaan kovinkaan hauskaa. Nightray oli melko varma, ettei toinen alottaisi kunnon showta jos saisi tietää tuon voimista ja vaikka alottaisikin niin kyllä Will pääsisi aika helposti pois paikalta niinkuin aina tuohon päivään asti. Ja olihan se aika selvää ettei poika ollut ihan tavallinen kaupunkilainen, sillä hän suhtautui niin rauhallisesti toisen voimiin eikä pelännyt Punaisia, niinkuin moni muu kaupunkilainen. Eikä hän pitänyt verentaitamisen kykyä niin erikoisena, toki se oli erittäin hyödyllinen tilanteessa kuin tilanteessa. Toisaalta hän ei sitä tykännyt turhaan käyttää, sillä, vaikka hän osasi hallita kykyään melkein täydellisesti, niin väsytti se häntäkin helposti. / säd ku ketkää muut ei roolaa Mickey ei tiennyt kumpaa olisi halunnut tehdä enemmän, -juosta kahvilasta ulos ja mennä nukkumaan tai tekemään jotakin yhtä turhaa vai jäädä istumaan paikoilleen ja kuunnella Williamin mielenkiintoisia ja hitaasti eteneviä puheita. Okei, se oli totta että 21-vuotias oli tottunut nopeaan puheeseen ja vastauksiin ja jollain tapaa komenteleviin lausahduksiin, jotka kieltämättä tulivat varmasti aina päämajan puolella kuulluiksi. Ei kukaan edes puhunut punaisten pahaisessa rakennuksessa normaalisti ikinä, kaikki juttelivat vain poliittisista ongelmista tai jostakin typeristä voimista sun muusta tylsästä. William taisi olla ainoa kolmeen vuoteen, jonka kanssa Mickey jopa käyttäytyi tällä tavoin, niin että sitä saattoi kutsua normaaliksi. Olihan se typerää istua kahvilassa tuiki tuntemattoman ja melkein vihollisen kanssa ja mutustaa evästä ja yrittää tutustua väkisin, mutta se oli oikeastaan paaaaaljon hauskempaa kuin omassa toimistossa istuminen tai kenttähommissa vakoilu ja jatkuva voimien käyttäminen, -sellainen kävi oikeasti pidemmän päälle tylsäksi. Eikä Kannedy ollut ikinä pyytänyt itselleen sellaista arkea, jota ei edes arjeksi voinut kutsua. Jatkuvasti eri kellonajat missä pitää olla, poikkeustilanteet ja lähdet kiireessä kaupungin toiseen laitaan ja sitten tulet takaisin ja oho hupsis toimisto onkin täynnä paperihommia. Mickey oli niin ajatuksistaan vihainen, ettei edes huomannut elämään kyllästynyttä ilmettä kasvoillaan. Tuo kuitenkin rykäisi itsensä hereille ja käänsi taas ajatuksensa ja silmänsä Nightrayhin, joka selitti hänen työtovereistaan jja heidän kuuntelemisestaan jotakin. "Enköhä mä oo niitä kuunnellu jo ihan tarpeeks, eikä siitä oo koskaan seurannu mitään hyvää." Mickey naurahti tarkoittaen, ettei kukaan työkaveri koskaan ajatellut ketään muuta kuin itseään tai sitä, miten tärkeää oli saada työhommat loppuun, -nuo eivät koskaan ehtineet ajatella itse toteutuspuolta käytännössä, mikä hommassa oli juuri se mikä Emerzel nimistä ärsyttikin paljon. Mickey ei kuitenkaan jäänyt miettimään tätä, vaan käänsi kasvonsa takaisin Williamiin, joka myönsi omistavansa jotakin yliluonnollista tai normaalista poikkeavaa. Tieto sai Mickeyn pamauttamaan nyrkkinsä pöytään ja nauramaan niin lujaa, että sähköauran hänen ympärillään saattoi jopa haistaa. Miehenalku ei kuitenkaan jaksanut rauhoittua, vaan virnisti toiselle ja sen perässä seurasi kulmienkohottelu. Kannedy mietti hetken aikaa uskaltaisiko vain antaa 'taidon' näkyä toisesta aikanaan ja katsoa mihin tilanne johtaa, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen ettei pystynyt pitämään sisällään intoaan tietää. "Näytä." Mickey sanahti pelkästään samalla, kun katsoi huolettomasti pöydällä olevaa kukkaruukkua ja mietti voisiko sillekin tehdä pientä sähköshokkihoitoa, päättäen kuitenkin pitää näppinsä irti kauniista ja viattomasta kasvista. Ainakaan Williamin taito ei ollut näkynyt siinä tilanteessa itsepuolustuksena, kun Emerzel oli tarrannut tätä käsivarresta aiemmin ja antanut tälle sähköiskun, joten sen täytyi olla hyvin piilotettu taito joka ei näkynyt päällepäin niinkään helposti.
keikkui hieman tuolillaan ja piti taas kerran katseensa suhteellisen tiiviisti vanhemmassa herrassa, tällä kertaa kumminkin tarkastellen paremmin tuon kasvojen piirteitä ja muita yksityiskohtia. Kuten aikasemmin hän ei ollut kiinittänyt huomiota toisen korvissa oleviin venytyksiin. Hän myös halusi tietää, että miksi Mickey edes joskus liittyi Punaisiin, sillä tuo ei selvästikkään heistä pitänyt ja vaikutti muutenkin vihaavansa sääntöjä tai komenteluja. Jäädessään miettimään asiaa hän ei sanonut mitään Mickeyn ensimmäiseen lauseeseen. Hän kohotti hämmennyksestä kulmiaan sähköntaitajan nauraessa ja lyödessä kätensä pöytään. Mickey oli muuttunut käytökseltään lähes heti heidän istuessaan pöytään, miksiköhän? Mutta sitäkään hän ei kerennyt keksiä ennenkuin toinen kertoi yhdellä sanalla haluavansa nähdä Williamin voiman käytössä. "En mä aijo käyttää mun voimia käskystä", hän vastasi huomattavasti rauhallisemmalla äänensävyllä kuin Mickey. Taas esille tuli asia, josta Nightray oli huomauttanut toista muutamasti - kauniisti asioiden pyytäminen. Toisaalta Will tajusi tuon uteliaisuuden, kyllä hän itsekkin osasi olla utelias.  / tuleepas mulla nyt ihanan pitkii roolei, anteeks ja sillee |
|
|
|
Post by taija on Jun 30, 2016 9:20:31 GMT
Mickey ei tiennyt kumpaa olisi halunnut tehdä enemmän, -juosta kahvilasta ulos ja mennä nukkumaan tai tekemään jotakin yhtä turhaa vai jäädä istumaan paikoilleen ja kuunnella Williamin mielenkiintoisia ja hitaasti eteneviä puheita. Okei, se oli totta että 21-vuotias oli tottunut nopeaan puheeseen ja vastauksiin ja jollain tapaa komenteleviin lausahduksiin, jotka kieltämättä tulivat varmasti aina päämajan puolella kuulluiksi. Ei kukaan edes puhunut punaisten pahaisessa rakennuksessa normaalisti ikinä, kaikki juttelivat vain poliittisista ongelmista tai jostakin typeristä voimista sun muusta tylsästä. William taisi olla ainoa kolmeen vuoteen, jonka kanssa Mickey jopa käyttäytyi tällä tavoin, niin että sitä saattoi kutsua normaaliksi. Olihan se typerää istua kahvilassa tuiki tuntemattoman ja melkein vihollisen kanssa ja mutustaa evästä ja yrittää tutustua väkisin, mutta se oli oikeastaan paaaaaljon hauskempaa kuin omassa toimistossa istuminen tai kenttähommissa vakoilu ja jatkuva voimien käyttäminen, -sellainen kävi oikeasti pidemmän päälle tylsäksi. Eikä Kannedy ollut ikinä pyytänyt itselleen sellaista arkea, jota ei edes arjeksi voinut kutsua. Jatkuvasti eri kellonajat missä pitää olla, poikkeustilanteet ja lähdet kiireessä kaupungin toiseen laitaan ja sitten tulet takaisin ja oho hupsis toimisto onkin täynnä paperihommia. Mickey oli niin ajatuksistaan vihainen, ettei edes huomannut elämään kyllästynyttä ilmettä kasvoillaan. Tuo kuitenkin rykäisi itsensä hereille ja käänsi taas ajatuksensa ja silmänsä Nightrayhin, joka selitti hänen työtovereistaan jja heidän kuuntelemisestaan jotakin. "Enköhä mä oo niitä kuunnellu jo ihan tarpeeks, eikä siitä oo koskaan seurannu mitään hyvää." Mickey naurahti tarkoittaen, ettei kukaan työkaveri koskaan ajatellut ketään muuta kuin itseään tai sitä, miten tärkeää oli saada työhommat loppuun, -nuo eivät koskaan ehtineet ajatella itse toteutuspuolta käytännössä, mikä hommassa oli juuri se mikä Emerzel nimistä ärsyttikin paljon. Mickey ei kuitenkaan jäänyt miettimään tätä, vaan käänsi kasvonsa takaisin Williamiin, joka myönsi omistavansa jotakin yliluonnollista tai normaalista poikkeavaa. Tieto sai Mickeyn pamauttamaan nyrkkinsä pöytään ja nauramaan niin lujaa, että sähköauran hänen ympärillään saattoi jopa haistaa. Miehenalku ei kuitenkaan jaksanut rauhoittua, vaan virnisti toiselle ja sen perässä seurasi kulmienkohottelu. Kannedy mietti hetken aikaa uskaltaisiko vain antaa 'taidon' näkyä toisesta aikanaan ja katsoa mihin tilanne johtaa, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen ettei pystynyt pitämään sisällään intoaan tietää. "Näytä." Mickey sanahti pelkästään samalla, kun katsoi huolettomasti pöydällä olevaa kukkaruukkua ja mietti voisiko sillekin tehdä pientä sähköshokkihoitoa, päättäen kuitenkin pitää näppinsä irti kauniista ja viattomasta kasvista. Ainakaan Williamin taito ei ollut näkynyt siinä tilanteessa itsepuolustuksena, kun Emerzel oli tarrannut tätä käsivarresta aiemmin ja antanut tälle sähköiskun, joten sen täytyi olla hyvin piilotettu taito joka ei näkynyt päällepäin niinkään helposti.
keikkui hieman tuolillaan ja piti taas kerran katseensa suhteellisen tiiviisti vanhemmassa herrassa, tällä kertaa kumminkin tarkastellen paremmin tuon kasvojen piirteitä ja muita yksityiskohtia. Kuten aikasemmin hän ei ollut kiinittänyt huomiota toisen korvissa oleviin venytyksiin. Hän myös halusi tietää, että miksi Mickey edes joskus liittyi Punaisiin, sillä tuo ei selvästikkään heistä pitänyt ja vaikutti muutenkin vihaavansa sääntöjä tai komenteluja. Jäädessään miettimään asiaa hän ei sanonut mitään Mickeyn ensimmäiseen lauseeseen. Hän kohotti hämmennyksestä kulmiaan sähköntaitajan nauraessa ja lyödessä kätensä pöytään. Mickey oli muuttunut käytökseltään lähes heti heidän istuessaan pöytään, miksiköhän? Mutta sitäkään hän ei kerennyt keksiä ennenkuin toinen kertoi yhdellä sanalla haluavansa nähdä Williamin voiman käytössä. "En mä aijo käyttää mun voimia käskystä", hän vastasi huomattavasti rauhallisemmalla äänensävyllä kuin Mickey. Taas esille tuli asia, josta Nightray oli huomauttanut toista muutamasti - kauniisti asioiden pyytäminen. Toisaalta Will tajusi tuon uteliaisuuden, kyllä hän itsekkin osasi olla utelias. / tuleepas mulla nyt ihanan pitkii roolei, anteeks ja sillee /haha ei se mitää mullakaa ei oo oikee inspis tallella ja roolaan kokoaja tosi harvoi ku on täs taas kaikkee hässäkkää kans ;_; heti ku pääsen tosta provinssista yli ni joha lähtee ja oon joteki kadottanu mun tatsin tähä roolimisee, aargh pitäs yrittää herättää mielikuvitusta henkii vähä Mickey ei saanut asiaa päästään, vaikka kuinka yritti ja tuo hieman arveli, ettei William aikoisi noin helposti ruveta tekemään taikoja hänen edessään, tai mitä ikinä se erikoinen juttu tuossa olikaan. Kannedy katsoi toisen kiikkumista tuolilla, osasihan tuokin ilmeisesti olla hieman levoton tai sitten miehellä ei ollut vain mitään tekemistä. Mickey oli koko elämänsä ajan saanut kuunnella kommentteja siitä kuinka outo oli tai kuinka ylimielisesti välillä käyttäytyi, olihan tätä monesti verrattu myös pikkulapseen joka ei kuunnelut vanhempiaan koskaan vaan teki niin miten oma pää näytti. Joku oli myös haukkunut, että miehenalulla ei ollut minkäänlaisia tunteita, mutta se jos jokin oli väärin. Päinvastoin Mickeyllä oli vähän turhankin vahvat tunteet kaikkai ihmisiä kohtaan, jotka tälle olivat tärkeitä. Mutta oliko se pieni omistuksenhalu nyt niin pahasta? Ei hänen mielestään. Emerzel katsoi rannettaan, jottei homma menisi aivan Nightrayn tuijottamiseksi, -ja huomasi että käsissään olevat käsikorut ja sormuksetkin olivat hieman palaneet tumman värin perusteella. Korut olivat olleet kultaisia tai hopeita, mutta tästäkin sai kiittää taas viimeyötä.. Jopa jousipyssy tai jokin muu hänen toimistoaseistaan ei ollut ollut yöllä mukana, ja ne olisivat voineet jopa pelastaa helposti miehen vaatteet ja kehon siltä, ettei olisi tarvinnut sähköllä ruveta leikkimään. Palattuaan taas punaisten ajatteluun, Mickey melkein mottasi itseänsä siitä ja pudisteli päätään ajatellakseen jotakin muuta. Tuo katsoi taas tummatukkaista miehenalkua joka istui kumma kyllä yhä hänen vastapäätään, ja kertoi ettei aikoisi käyttää voimiaan niinkuin Mickey oli käskenyt. Se sai vaaleatukkaisemman herran pyörittämään silmiään taas kohti kattoa, mutta tuo antoi pienen hymyn nykiä suupieliään ylöspäin, sillä ei hänkään olisi niin tehnyt jos oltaisiin käsketty. Emerzel ei vaan koskaan kätkenyt voimiaan, sillä monet tiesivät mitä sähkö saisi aikaan ja se ei heikentäisi hänen asemaansa vaikka joku keksisikin keinon vastustaa sitä. Tällaisesessa kaupungissa kun tahtoi vain olla hyvin vaikeaa löytää ympäristö ilman ainoatakaan sähkölaitetta tai lankaa, mikä oli Mickeyn kannalta erittäin hyvä asia. Hän ei kuitenkaan käyttänyt voimiaan todellakaan usein taistelemiseen tai vakoiluun, sillä tuo inhosi käyttää hyväkseen tekosähköä tuottavia laitteita. Ehei, sen piti olla kunnon ukkosmyrsky mikäli hänet aikoi saada leikkimään kunnolla zeusta. "Kyllä mä sen vielä selvitän, ootappas vaa." Kullankeltaiset silmät omistava 21-vuotias naurahti, ennenkuin pomppasi kahvilan tuolilta ylös ja vältti smoothietaan kaikkialla pitkin pöytää. Sitten tuo laittoi oikean kätensä otsalleen ja esitti laivan kapteenia joka katsoi kaukoputkella ympärilleen nähdäkseen oliko lähistöllä vihollisia, -vaikka Mickey kyllä etsi ainoastaan tarjoilijaa. Löydettyään nurkasta yhden myyjän, tuo napsautti sormiaan miehelle ja hymyili mahdollisimman iloisesti. "Hei anteeksi, tässä pöydässä on sotkua, sinuna siivoisin sen ennenkuin siihen istuu joku muu, kiitos!" Tuo lausahti saaden miehen katsomaan tätä oudosti, mutta tuo alkoi kuitenkin lyllertää sitä pöytää kohti, jonka äärellä William yhä istui. "No tuleksä jo? Ellet sitten halua jäädä katsomaan kuinka toi äijä putsaa noita pöytiä." Mickey tuhahti ja lähti kävelemään ovesta ulos edes katsomatta taakseen, seuraisiko William perässä. Toisella oli varmasti omat aivot ja tuo osasi päättää halusiko tuhlata aikaansa Mickeyn kanssa vai mitä tekisi. Kannedy jäi kuitenkin oven ulkopuolelle odottamaan. Hänen käytöksensä tosiaan saattoi vaikuttaa hieman oudolta kun otti huomioon puolen tunnin aikana käydyt tunnetilat. Ensin surullinen, sitten energinen ja sitten vielä ivallinen kahvilasedälle. Se nyt sattui vain menevään vähän niin, ja oli kyllä totta, että Mickey saattoi omistaa oireita kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja teki siksi sellaista. /hoksasin vasta nytten et tuol mu lomakkees lukee et tää kasvo rikkaas lähiös hups :'''DDD |
|
|
|
Post by taija on Jul 2, 2016 2:10:12 GMT
Roolaaksä joskus
|
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jul 2, 2016 20:13:27 GMT
juu älä huoli, oon vaa ollut ny päivät menossa nii oon käynny vaa öisi ja aamusi nopeeta koneel jolloi ei oo paljoo inspannu ^^ |
|
|
|
Post by taija on Jul 3, 2016 19:39:48 GMT
juu älä huoli, oon vaa ollut ny päivät menossa nii oon käynny vaa öisi ja aamusi nopeeta koneel jolloi ei oo paljoo inspannu ^^ joo emmäkää oo ollu ees paikalla koko viikoloppuna ku on ollu nii paljo provinssii ja kaikkee ja huhhuhh en oo ees päässy käymää tääl  |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jul 4, 2016 18:41:18 GMT
this is very säd ettei ketkää muut rooli täs ropes tai ylipäätänsä täs foorumil
|
|
|
|
Post by taija on Jul 4, 2016 23:14:40 GMT
this is very säd ettei ketkää muut rooli täs ropes tai ylipäätänsä täs foorumil no aijaa missä kaikki roolipelaajat on ollu lähiaikoina taisiis nyt on festariaikaa et kaikki o siel ja conejaki on ja gosusta moni kävi niissäki ja kaikkee ku on kesä mut silti sad |
|
|
|
Post by Magnifique on Jul 12, 2016 11:20:15 GMT
joo tosiaan anteeks etten oo roolinu, mut olin viime viikon riparil, nii en oo pahemmin nettiä käytelly, mut roolailen tässä jossai vaihees ^^
|
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jul 12, 2016 19:45:12 GMT
joo tosiaan anteeks etten oo roolinu, mut olin viime viikon riparil, nii en oo pahemmin nettiä käytelly, mut roolailen tässä jossai vaihees ^^ no eipähän tääl oikee paljoakaan eloa oo ollu ku koko sivusto on iha jossai koomas  |
|
|
|
Post by Magnifique on Jul 13, 2016 8:50:18 GMT
joo tosiaan anteeks etten oo roolinu, mut olin viime viikon riparil, nii en oo pahemmin nettiä käytelly, mut roolailen tässä jossai vaihees ^^ no eipähän tääl oikee paljoakaan eloa oo ollu ku koko sivusto on iha jossai koomas no nyt on ollu kaikkia festareita ynnä muita ja sit on kans kesätöitä ja muutenki lomailua, niin ehkä kauheen moni ei sit uhraa hirveesti aikaa tälle sillon :/ |
|
