RP : They say stay in your lane

/joo itekki oon varmaa jätkäni kaa jossai viettääs iltaa ni en ehi itekkää roolailla sitte

Mickey ei voinut välttää närkästynyttä katsetta tulemasta takaisin hänen kasvoilleen, kun Nightray oli hyvissään siitä, että hän oli pyytänyt tältä nätisti muualle menemistä. Emerzel kohautti ainoastaan olkapäitään ja pyöräytti silmiään kohti taivasta yrittäen saada sen näkymän vielä kaikenlisäksi. Oli tosiaankin hyvä idea lähteä kävelemään kauemmas rakennuksesta, sillä se tosiaan helpotti ajatuksia menemään muualle hommista jotka häntä tornissa odottivat, puhumattakaan niistä paperisodista joita koko rakennus oli pullollaan sillä hetkellä. 
Vasenta käsivartta särki vieläkin, kun se kerran oli venähtänyt ja Mickey tosiaan näytti yhä palaneelta ja kuolleelta, aivan kuin tuohon olisi iskenyt salama ja mies olisi juossut maratoonin, -vaikka se ensimmäinen oikeastaan piti paikkansakin..
Williamin ilmoittaessa asian olevan ok ja lähtiessä kävelemään nyt kunnolla niin, että sitä saattoi kutsua kävelyksi, - 21-vuotias lähti seuraamaan tätä kiinnsotuneena siitä, minne nuo olisivat edes menossa.
Kulankeltaisen silmät tutkivat ympäristöä uteliaana, eikä Mickey voinut olla katselematta muutamaa kaunista ja värikästä kukkapenkkiä. jotka riippuivat ihmisten parvekkeilla hoidettuina. 
Kannedy hymyili, sillä kukista tuli aina mieleen kotopuolen puutarha ja se kamalan suuri määrä puskia ja pensaita joita hän oli itse aina saanut leikellä ja kastella, kun ei siihen kukaan muukaan hänen sisaruksistaan ollut suostunut. Eihän perhe mistään rikkaimmasta päästä ollut, mutta suuri hirsitalo ja iso puutarha olivat riittäneet mainiosti Mickeylle. Lisäksi tuolla oli ikävä koiraansa, jonka kanssa miehenalku oli aina saanut juoksennella ja rapsuttaa tätä aina kun tuo niin halusi. Puutarhan ajattelu loi jopa mielikuvan Kannedyn päähän, niin ikävä tuolla sitä rauhaisaa paikkaa oli. Herra oli aina 15-vuotiaana juossut koiransa kanssa paikasta toiseen, pyöräillyt ystäviensä luokse ja juonut itsensä kesäöisin känniin, heittänyt ruudullisen kauluspaidan pois aina käydessään uimassa ja pitänyt hauskaa. 
Se kaikki oli kuitenkin ikävä kyllä vain muisto ja menneisyys, jota Mickey ei koskaan tulisi saamaan takaisin. Olihan tuolla monia kriisejäkin ollut perheensä ja seksuaalisuutensa kanssa, kun nämä olivat saaneet selville herran pitävänkin saman sukupuolen edustajista. Sekin oli kuitenkin jo historiaa, eikä Mickey ollut totta puhuen lähivuosina edes ehtinyt ajatella mitään tunne elämään liittyvää. Se ehkä aiheutti myös sen, miksi tuo kaipasi perhettään niin kovasti. Ei herralla ollut ketään tänä päivänäkään, kuka olisi ollut yhtä tärkeä kuin he, -kehenkään kun ei täällä voinut luottaa.
Emerzeliksi aikoinaan ristitty heräsi vasta nykyaikaan, kun tuo tajusi että savuke oli jo lopussa ja filtteri poltti tämän huulia ikävästi saaden tuon pudottamaan röökin kädestään. "Ai samperi" Mickey kirosi ja nuolaisi huultaan huomatakseen, että siinä oli ttosiaan pieni palovamma veren mausta päätellen. Siitä tuo ei kuitenkaan välittänyt, vaan käänsi katseensa takaisin Williamin puoleen ja päätti keskittyä tähän kun kerran seura siinä yhä hiihteli hänen vierellään.
"Sori, tiiäks onko lähistöllä mitään mistä saisi syömäkelpoista ruokaa? Mulla ei oo paljookaa rahaa, mutta pakko saada energiaa jostakin.." 21-vuotias kysäisi pörrötellen savun värjäämiä hiuksiaan edestakaisin, joista tuhkaa kieltämättä hieman pöllysi pojan tehdessä niin.

Mickey oli hyvissään, ettei William ollut ainoastaan vastannut hänen pyyntöönsä pilvenpiirtäjästä pois menemisessä, -vaan myös noudattanut pyyntöä kirjaimellisesti. Teki kokoajan parempaa, mitä kauemmas askel askeleelta nuo kävelivät päämajasta.
Miehenalku sai aihetta kohotellessaan kulmia, kun hiuksia pölystä pörröttäessään Nightray otti askelia kauemmaksi ja putsasi takkiaan. Hymähdys kävi Kannedyn huulilla, William oli siis sellainen henkilö joka ilmeisesti piti huolta hygieniastaan ja vaatteistaan erittäin hyvin. Tai sitten tuo halusi muutenvain ärsyttää häntä. Oli juttu mikä tahansa, Mickey oli iloinen seurastaan.
Ruokapaikka kysymykseen toinen ei tosin vastannut mitään muuta kuin ettei veisi toista sennäköisenä minnekään. Mickey katsoi tuota närkästyneesti jo kolmatta kertaa kävelymatkan aikana, ja huokaisi.
"No ömm sori siisteyden sipuli, mutta mä en oo pahemmin saanu tilaisuutta käydä suihkussa yöllisen taistelun jälkee, joten musta tuntuu että joudut silti viemään mut tällaisena syömään, -ellei sulla sitten oo kikkaa saada palaneet vaatteet näyttämään hyvältä ja suihkua tarjottavana, mitä tosiaan epäilen." Tuo vastasi nurkkajussille hieman ivallisesti, mutta hymyili kuitenkin jälkeenpäin. Ei ollut todella tämän herran tapa olla ilkeä kellekään, yleensä Mickey piti kiinni hyvistä käytöstavoista ja osasi käyttäytyä nätisti jollei tältä pyydelty liikoja tai käskytelty niin kuin jotakin poliisikoiraa. Se oli miehelle ehkä kaikkein tärkeintä ihmisten kanssa, että tasa-arvo säilyisi eikä kukaan pääsisi alentelemaan ketään ihmisenä, sillä oli totta että asiat riitelivät eivätkä ihmiset. Emerzel niminen suorastaan inhosi sitä, että joku käskytti tätä ja itse istui ja katsoi vierestä. Ei kukaan häntä omistanut, hän tahtoi aina tehdä niinkuin parhaaksi näki itsensä kannalta, -kunhan se ei mennyt liiallisuuteen ylimielisyyden kanssa, mikä tosiaan joskus tapahtui vahingossakin.
Toisen kommentin kuultuaan Mickey alkoi nauraa heleää ja käheää nauruaan, ennen kuin ryhdisti asentoaan, pyyhki loputkin tuhkat yltään ja rykäisi. "No sun nimi on William Nightray, veikkaan että ikäs on jotakin lähellä kahtakymmentä, oot taskuvaras, pidät itsesi siistinä ja veikkaisin että poltat tupakkaa. En sanois että oot aivan täysin tuntematon, vaikka en yleensä kohtele ihan näin avoimesti kaikkia jotka oon tuntenu 15 minuuttia." Tuo vastasi ja hymyili ylpeästi, sillä hänen veikkauksensa oli mielestään aika hyvä näin noepasta tutustumisesta.
Jonkun ajan käveltyään eteenpäin William rinnallaan, Mickeyn silmät pysähtyivät yhteen rakennuksista, jonka kyljessä luki jotakin kahvilasta.
Sitten 21-vuotias osoitti päällään kahvilaa ja katsoi miehen päälle kysyvästi, jos tuo vaikka suostuisikin tulemaan hänen kanssaan kahvilaan vaikka hän sellaiselta näyttikin.

William Nightray ei vaikuttanut mieheltä jota olisi mitenkään voinut kiinnostaa Mickey Kannedyn kaltaisen punaisen seura, mutta ihme ja kumma toinen silti pysyi hänen vierellään ja vastaili hälle kommentein, jotka saivat toisen jopa hymyilemään. Ei sitä ihan joka päivä löytänyt uutta tuttavuutta punaisten ahdistavan tornin ulkopuolen, joka olisi oikeasti ollut jopa ystävällinen tai näyttänyt jonkunlaista kiinnostusta muitakin puheenaiheita kohtaan kuin pelkästä sodasta ja uutisista. Se jollakin tapaa tosiaan rauhoitti 21-vuotiaan stressiä ja teki tämän olosta mukavamman, ihan kuin tuo olisi heitetty jollekin kesälomalle tai jotain muuta vastaavaa.
Nälän kurniessa jälleen mahassa, Mickey kuuli sen lisäksi Williamin kommentin siisteyden sipulista ja ja savupiipun nuohoojasta ja tuo ei voinut mitenkään hillitä hymyään enempää. 
"Thaha, no en mä päättänyt että se hemmetin suunnitelma kusee ja joudun sooloilemaan ja se hemmetin muuntaja päättää räjähtää käsiin." Mcikey kirosi nauraen ja huokaisi koputtaen vahingossa sen saman kahvilan oveen, jonne oli alunperin nyökännytkin. Tuo tajusi vasta minuutin päästä ettei kahvilan oveen mitään koputusta normaalisti tehty, vaan sinne vain torpattiin sisään ja tilattiin se fakin kahvi tai pulla, -mitä ikinä nyt ottikaan. Kämmäys sai herran pyörittelemään itselleen silmiä, ennen kuin tuo kuitenkin avasi oven ja ohjasi itsensä sisään olettaen että Nightray käytti hyväkseen samaa ovenavausta. 
Herroista arviolta hieman nuoremman vastauksen kuultuaan siihen arviointijuttuunsa, tuo hymyili ja onnitteli itseään siitä, miten hyvin osasi lukea ihmisiä. Olihan Mickey tehnyt sitä paljon lapsuudessaan tietääkseen mihin penskoihin naapurustossa saattoi luottaa ja mitkä olivat niitä, joiden kotikolossa tulisi hakatuksi ja varastetuksi. Kannedylle oli aina käynyt jälkimmäinen, minkä vuoksi tuo oli ensimmäisessä paikassa edes värväytynyt armeijaan ja sitä kautta jotenkin juuttunut punaisiin ties mistä syystä.
"No aika heikosti sun vanhemmat sut tunsi." Emerzel lisäsi toisen puheisiin vanhemmista hieman vitsikkäästi, sillä asia ei tosiaankaan oikeasti voinut olla niin. Kukaan ei tuntenut ketään paremmin kuin vanhempi omaa lastaan. Ellei sitten lapsi ollut adoptoitu tai jotain muuta vastaavaa.
Mickey ei jäänyt kahvilassa edes kyselemään Williamilta tarvisiko tuo ruokaa tai jotain, vaan marssi suoraan tiskille toljottamaan vaihtoehtoja. Ikävä kyllä kahvila oli täynnä vain kahvia, pullaa ja kaiknelaisia kakkuja, mitä miehenalku oli vähän arvellutkin sen olevan. Tuo kuitenkin löysi jostain kylmäkaapista smoothien ja jotakin piirakkaa, joita tuo loppuviimein sitten tilasikin.
Mickeyllä ei ollut ollut lompakossaan paljoakaan rahaa, ja ne loput menivätkin sitten tähän aika lahjakkaasti. Mutta minkäs sille mahtoi, ettei ruoka ollut missään ilmaista, eikä tuo voinut raahata toista miestä mukanaan punaisten päämajaan, -puhumattakaan siitä ettei tuo edes olisi halunnut sinne.
Maksettuaan palan piirakkaa ja smoothien, Emerzel käveli nurkkapöydän luokse mahdollisimman pimeimpään kolkkaan mitä löysi ja istahti sen ääreen mussuttamaan. Tuota ei paljoakaan kiinnostanut mitä William sanoisi hänen tilauksestaan tai ylipäätään mistään, sillä ruoka tuli ensimmäisenä ja nurkkajussin kanssa juttelu vasta sitten.

William Nightray kuunteli taas Mickeytä, mutta oli vastaamatta mitään, sillä he juuri saapuivat kahvilan oven eteen, johon toinen osapuoli koputti. Will kohotti kulmiaan hieman hämillään, mutta lopulta pudisti päätään tuon tyhmyydelle ja seurasi häntä sisälle kahvilaan. Moni saattoi pitää kahvilan vasta leivotun pullan ja keitetyn kahvin tuoksua ihanana, lämpimänä ja rauhoittavana, mutta Nightray vain nyrpisti nopeasti nenäänsä, kunnes kuuli savupiipun nuohoojan näköisen herran sanat toisen vanhemmista. William vain mumahti tuolle. Ei Will kamalaa lapsuutta elänyt, loistavaahan se oli, mutta välit vanhempiensa ja siskonsa kanssa alkoivat hankaloittua jo pojan vanhetessa. Ei kukaan hänen perheen jäsenensä tietänyt hänen voimistaan, missä nykyään asui tai mitä teki, elleivät he olleet onnistuneet bongata pojan joskus uutisista tai vastaavaa. Ei kyllä William itsekkään tiennyt mitään mitä heille oli käynnyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Vaikka se kuullosti pahalle, mutta hän ei edes välittänyt.
Pian hän heräsi ajatuksistaan tajuessaan Mickeyn olevan jo tilaamassa. Nightray oli aiemmin sanonut itselleen miellessään ettei tilaisi mitään, mutta lopulta päätyi pyytämään kahvin - ilman sokeria, maitoa, kermaa tai muutakaan ylimääräistä. Hän ei ikinä halunnut kokeilla mitään uusia ruokia, ruuat olivat ehkä ainoa asia missä hän ei riskejä ottanut. Ja muutenkin kaikki mitä hyllyillä oli esillä näyttivät Willien silmissä vain hiilihydraatti- ja rasvakasoilta, mikä ei häntä innostanut. Brunetti maksoi kahvinsa niinkuin kunnon kansalainen - joka oli outoa, sillä hän harvoi maksoi mistään - ja kulki pahvimukissa olevan kahvinsa kanssa Mickeyn luokse, joka onnistui löytämään syrjäisimmän pöydän. Poika istuutui sähköntaitajaa vastapäätä ja laski kahvinsa pöydälle katsoen hetken aikaa tuomitsevasti Mickeyn piirakkaa ja sitten tuota poikaa. Ties mitä kaikkea tuossa piirakassakin oli, mutta Will päätti olla sanomatta mitään ilkeitä kommentteja asiasta, vaan alkoi juomaan hitaasti kahviaan katsoen ikkunasta kaduilla kulkevia ihmisiä.

William Nightray piti pahvimukinsa reunaa huulillaan hörppien sitä äänettömästi vähän väliä. Kaksikon välille laskeutunut hiljaisuus sai pojan taas omiin ajatuksiinsa, joista aika moni liittyi Punaisiin, olihan häntä vastapäätä istuva herra punainen. Hän huomasi sivusilmällään Mickeyn liikkuvan, tarkemmin heiluvan tuolillaan, mutta ei toinen tuosta juurikaan välittänyt vaan jatkoi kuuman kahvinsa hörppimistä. Will mietti hetki sitten mitä kaikkia epäterveellisiä ravinteita piirakassa oli, mutta piirakassa oli selvästi ihan jotain muutakin kun se sai Mickeyn väsyneestä huomattavasti pirteämmäksi.
Kumminkin kuullessaan surinaa Nightray kääntyi katsomaan sinisillä silmillään Mickeyta, jolla oli käsi lampussa. Hän nosti kysyvästi toista kulmaansa, vaikka tiesikin asian liittyvän jotenkin tuon sähkönhallintaan. Kai tuo keräsi voimiaan, leikki niillä tai jotain vastaavaa - ei Will tiennyt kuinka sähkönhallinta oikein toimi. Brunetti oli sanomassa tuolle jonkinsortin kommentin lamppujen rikkomisesta, mutta samalla tuon smoothiet levisi pöydälle, kun punainen onnistui rikkomaan muovisen mukinsa. Verentaitaja varmisti vielä ettei hänen päälleen mennyt hedelmien ja jäiden murskauden lopputulosta, jonka jälkeen hörppäsi kahviaan sama kysyvä ilme kasvoillaan. Williamille oli sinänsä ihan sama mitä toinen hajotti, mutta hän halusi vain tietää miksi. Häntä alkoi vielä enemmän epäilyttää kaikki, kun Mickey hymyili aivan liian iloisesti hänelle, jonka jälkeen hän katkaisi myös hiljaisuuden.
Nightray piti melkein tyhjän kahvimukinsa suunsa edessä ja katsoi hetken aikaa piirakan mussuttajaa, ennenkuin vastasi rauhallisesti; "Ei sulla ois varaa hävitä satasta", jonka jälkeen hän laittoi mukinsa takaisin huulilleen. Mickey oli kyllä oikeassa siittä, ettei toinen ollut tavallinen tallaaja ja ihan hyvin Will voisi kertoa tuolle voimistaan, vaikka toinen olikin Punainen, mutta jos hän nyt pystyisi tiedon pimittämisellä edes hieman kiusaamaan tuota.