|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 20:55:11 GMT
Polttaminen ei selvästikään tehnyt hyvää samaan aikaan ku keho oli varattu sähköllä, sillä tuo vaaleatukkainen miehenalku saattoi vain tuntea, kuinka pienet tulipalon ja sähköiskun törmäykset aiheuttivat hänen keuhkoissaan pieniä kipukohtauksia. -Tuloksena tästä oli kuitenkin helvetillinen yskintä ja muutama hassu ja huomaamaton kirosana väliin tukemaan yskinnän aiheuttamaa kipua. Hmmmh, tupakka oli tosiaan Mickeyn yksi ainoista riippuvuuksista, sillä mies oli henkilö joka oli tottunut siihen, että tunti ihmisiä ja tavaroita joiden kanssa työskenteli monia vuosia, mutta jotka saattoivat yhtäkkiä kadota tai kuolla hönen silmiensä edessä pelikentällä. Tupakasta nyt ei niin helposti päässytkään eroon kun ei sitä kukan tarvinnut... Ja sitten tapahtuikin se hassu hetki mikä todisti Kannesyn väitteen vääräksi. Ilmeisesti myös tupakkaa saattoi varastaa toisen taskusta ihan kuka tahansa, sillä törmättyään todella tutun näköiseen naamaan ja kuunneltuaan tuon anteeksipyynnön ja ilmaisun kiireestä, -Mickey lepäsi kättään juuri sen takin taskulla, missä savukkeiden piti olla. No eipä vaan enää olleetkaan, eikä btw lompakko myöskään. "VOI HEMMETIN TEKOPYHÄ TASKUVARAS!!@&;&/€" tuo kirosi 'epä Mickey ' mäiseen tapaan ja kynttään jyrsien lähti juoksemaan toisen perään. Kävi ilmi ettei kätevä taskuvaras ollutkaan enää niin nopea juoksemaan mitä ulkoapäin näytti, mikä onnistutti sen että miehenalku sai tuon hetkessä kiiinni. Kiittäen onneaan, että kehossaan oli vielä ihan pikkuisen sähköä, oikealta nimeltään Emerzel tarrasi toisen kyynärpäästä kiinni ja loi pienen sähköiskun tuon kehoon lamaannuttaakseen toisen juoksemisen pois, vaikkei sen paljon pitänyt sattuakkaan. Sitten Mickey katsoi tätä äreästi ja käänsi toisen tiukalla käsiotteella niin että näki tämän kasvot. "Ahaaa vai että kiire. Mullaki alko tulla kiire juosta sun perää perimään mun röökit takas. Ja mikä ihmeen nurkkajussi sä oot? Et ole kyllä sininen." Tuo kyseli yrittäen pitää ilmeensä tiukkana, mutta näkihän sen kuinka jopa Mickey oli tilanteessa hieman huvittunut. Ei se ensimmäinen kerta ollut kun hän juoksi taskuvarkaan perässä. Kannedy tutkaili toisen lävitse useamman kerran, mutteisaanut päähänsä missä oli tämän aiemmin nähnyt. Emerzelin veikkaus oli kuitenkin se, että toinen oli taas yksi niistä karkulaisista joiden kanssa hän sai itse säätää aivan liian usein työnsä takia. Nyt häntä ei kuitenkaan kiinnostanut käännytellä vapaana juoksevia taskuvarkaita punaisten puolelle niinkuin mitäkin kersaa uskontolahkoon. Miehenalku oli ansainnut taukonsa, mitä ajatellessa tuon käteenkin alkoi taas särkemään. Katse ei kuitenkaan koskaan lähtenyt toisesta, mutta Mickey uskoi ettei tuo lähtisi enää toista kertaa pakoon. /sori ei oo kuvaa mutku kännykkä Ja yhdjsj kakkaaa ei kerennyt käydä lompakkoa sen enempää läpi ennenkuin tunsi otteen kyynärpäässään, ja siittä levisi jonkinsortin sähköisku hänen 175cm pitkän kehonsa läpi, joka sai hänet säpsähtämään sekä pysähtymään, vaistomaisesti hän myös laittoi varastetut tavarat taskuihinsa. Will omisti suhteellisen korkean kipukynnyksen, niin sähköisku ei saannut hänestä irti sen kummoisempaa reaktiota ja kyynärpäästä kiinni ottaminen oli se mikä sai hänet pysähtymään eikä itse sähköisku. Hänet melkeinpä riuhtaistaan kyynärpäästä pitäen ympäri kohden sitä miestä, jolta hän äsken oli viennyt röökit sekä lompakon. Kyseinen mies näytti vihaiselta, mutta William puollestaan piti kalpeat kasvonsa suhteellisen neutraalina kuunellessaan Punaisiin kuuluvaa jäsentä. "Nurkkajussi, sepä se", hän sanahti hiljaa hieman huvittuneeseen sävyyn katse irtautuen miehestä, mutta hymystä ei ollut tietoakkaan hänen kasvoillaan, jonka jälkeen hän vetäisi itsensä irti miehen otteesta turhautuneesti. Williamin nenään kantautui tuosta hieman palaneen haju, eikä kyseessä ollut tupakka. Olikohan miehellä päreet palaneet kirjaimellisesti? Hah, vitsikästä. "Ja älä huoli, saat sun pakatun keuhkosyöpäs takas", Nightray totesi ottaen tuon askin taskustaan ja heitti sen tuolle alakautta. Ei hän toisen tupakoita tarvinnut, kun omatkin omisti. Ja eikä Will viitsinyt lähteä pakoonkaan, ei hän saannut varastettua mitään juoksemisen arvoista. View AttachmentToisen reaktioita seuraillessaan Mickey huomasi tuon olevan hieman pettynyt johonkin, muttei jaksanut ruveta vaivaamaan aivojaan yhtä turhanpäiväiseen asiaan vaan ajatteli mennä vain heti asiaan ja haalia takaisin varatehun omaisuutensa. Kannedylle oli aivan se ja sama kuuluiko kyseinene mies mihiinkään porukkaan vai kulkiko vapaana varastelemassa ihmisiltä tavaraa, mutta turha juoksentelu ympäriinsä sellaisessa paikassa oli Mickeyn mielestä melko turhaa. Eikä tuo halunnut alkaa haukkumaan kenenkään elämäntapaa, mutta juuri sillä hetkellä tuo oli todella vittuuntunut ja johonkuhun kiukun purkaminen oli tehtävä ja se tuntui todella hyvältä. "No herra nurkkajussi, saanko kysyä mitä ihmettä sä teet tälläsellä paikalla vahtaamassa meidän taidteluita sinisiä vastaan kun voisit ottaa rantaloman jostai ja elää elämäs sielä varastamalla ihmisiltä rahaa?" Tuo kyseenalaisti ja irvisti toisen sanalle keuhkosyövästä tai jostakin siihen liittyvästä. Lauseen perässä sai Mickey myös askinsa takaisin, mutta tuo ei ollut tyytyväinen vieläkään. Lompakko ei olisi merkinnyt paljoakaan hänelle, ellei sen sisällä olisi ollut miehen ainokaista muistoa tuon murhatusta perheestä. Valokuva hymyineen päivineen ei ollut kovin lohduttava juttu, eikä Mickey uskonut että kuvan toljottaminen toisi hänen muistonsa takaisin, mutta se oli kuitenkin hänen perheensä. "Niin ja hei tuota, lompakko tänne." Ainoa Kannedy sukuniminen jäljellä oleva tokaisi ja katsoi lasittunein silmin nurkkajussin kasvoja ja hiuksia, joiden tummuus muistutti häntä pikkuveljestään, joka oli aina ollut miehelle mysteeri. Myös nimi Emerzel oli muistorikas ja tärkeä nimi lapsuudesta ja sattui yhä olemaan herran oikea nimi, -eikä sitä juuri siksi kukaan enää käyttänytkään harvoja lukuunottamatta. Mickey oli paljon yksinkertaisempi ja ehkä sopivampikin nimi tälle muutamaa senttiä nurkkajussia lyhyemmälle. Kannedy alkoi pikkuhiljaa katua sitä faktaa, että oli käyttänyt voimaansa tuohon taskuvarkaaseen, sillä se teko oli vienyt hänen viimeisetkin voimansa loppuun ja väsymys oli suuri, -eikä koko sähköhoito ollut antanut minkäänmoista vaikutusta toiseen. Herroista vaaleampi oli surkea puhumaan tuntemattomille, mutta seura kyllä tosiaan kelpasi juuri nyt. Ja se häiritsi, ettei tuolla ollut tietoakaan olisiko toista pitänyt pitää uhkana vai vaan harmittomana hiipparina. |
|
|
|
Post by nachotin on Jun 25, 2016 21:20:51 GMT
Ivan: "Noniin,C'mon!" Ivan mutisi itsekseen kylmään sävyyn. Tämä oli jo kolmas kerta, kun tuo yritti siirtää samaisen harmaan suuren kiven paikaltaan. Tänään nuorella kuitenkin pyöri liikaa päässä. "Se siitä telekinesiksestä." Romanovien vanhin poika tiuskaisi.
Hän oli löytänyt satamasta, ei niin kaukaa Sinisten päämajasta tyhjän alueen täynnä tavarakontteja ja kiviä, joilla ei enään ollut mitään merkitystä. Ivan harjoitteli niillä mielensä mukaan milloin vain.
Nuori istahti alas kylmälle ja rakoja täynnä olevalle asfaltille hetkeksi aikaa rauhoittumaan. Ivan hengitti syvään sisään, ja ulos. Ilma tuntui kylmälle ja hieman pistävälle tuon keuhkoissa. Tuo katsahti taas kiven suuntaan ärtyneenä. Se olisi nyt tai ei koskaan.
Toiselta nimeltään Edwin nousi ylös ja antoi päänsä tyhjentyä ajatuksista. Hän keskittyi kiven massaan. Suuri kivi siirtyi muutaman metrin oikealle, kunnes putosi takaisin maahan vain saadakseen aikaan suuren pamauksen. Säikähtäneenä nuori mies lähti takaisin päämajan suuntaan vilkuilleen aina muutaman sekunnin välein taakseen, ettei vain kukaan seuraisi häntä.
//r.i.p mitä mun taidoille on käyny ja jostain syystä tää ei nyt anna mun pistää kuvaa tähän
|
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92 
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 21:33:22 GMT
William Nightray ei kerennyt käydä lompakkoa sen enempää läpi ennenkuin tunsi otteen kyynärpäässään, ja siittä levisi jonkinsortin sähköisku hänen 175cm pitkän kehonsa läpi, joka sai hänet säpsähtämään sekä pysähtymään, vaistomaisesti hän myös laittoi varastetut tavarat taskuihinsa. Will omisti suhteellisen korkean kipukynnyksen, niin sähköisku ei saannut hänestä irti sen kummoisempaa reaktiota ja kyynärpäästä kiinni ottaminen oli se mikä sai hänet pysähtymään eikä itse sähköisku. Hänet melkeinpä riuhtaistaan kyynärpäästä pitäen ympäri kohden sitä miestä, jolta hän äsken oli viennyt röökit sekä lompakon. Kyseinen mies näytti vihaiselta, mutta William puollestaan piti kalpeat kasvonsa suhteellisen neutraalina kuunellessaan Punaisiin kuuluvaa jäsentä. "Nurkkajussi, sepä se", hän sanahti hiljaa hieman huvittuneeseen sävyyn katse irtautuen miehestä, mutta hymystä ei ollut tietoakkaan hänen kasvoillaan, jonka jälkeen hän vetäisi itsensä irti miehen otteesta turhautuneesti. Williamin nenään kantautui tuosta hieman palaneen haju, eikä kyseessä ollut tupakka. Olikohan miehellä päreet palaneet kirjaimellisesti? Hah, vitsikästä. "Ja älä huoli, saat sun pakatun keuhkosyöpäs takas", Nightray totesi ottaen tuon askin taskustaan ja heitti sen tuolle alakautta. Ei hän toisen tupakoita tarvinnut, kun omatkin omisti. Ja eikä Will viitsinyt lähteä pakoonkaan, ei hän saannut varastettua mitään juoksemisen arvoista. Toisen reaktioita seuraillessaan Mickey huomasi tuon olevan hieman pettynyt johonkin, muttei jaksanut ruveta vaivaamaan aivojaan yhtä turhanpäiväiseen asiaan vaan ajatteli mennä vain heti asiaan ja haalia takaisin varatehun omaisuutensa. Kannedylle oli aivan se ja sama kuuluiko kyseinene mies mihiinkään porukkaan vai kulkiko vapaana varastelemassa ihmisiltä tavaraa, mutta turha juoksentelu ympäriinsä sellaisessa paikassa oli Mickeyn mielestä melko turhaa. Eikä tuo halunnut alkaa haukkumaan kenenkään elämäntapaa, mutta juuri sillä hetkellä tuo oli todella vittuuntunut ja johonkuhun kiukun purkaminen oli tehtävä ja se tuntui todella hyvältä. "No herra nurkkajussi, saanko kysyä mitä ihmettä sä teet tälläsellä paikalla vahtaamassa meidän taidteluita sinisiä vastaan kun voisit ottaa rantaloman jostai ja elää elämäs sielä varastamalla ihmisiltä rahaa?" Tuo kyseenalaisti ja irvisti toisen sanalle keuhkosyövästä tai jostakin siihen liittyvästä. Lauseen perässä sai Mickey myös askinsa takaisin, mutta tuo ei ollut tyytyväinen vieläkään. Lompakko ei olisi merkinnyt paljoakaan hänelle, ellei sen sisällä olisi ollut miehen ainokaista muistoa tuon murhatusta perheestä. Valokuva hymyineen päivineen ei ollut kovin lohduttava juttu, eikä Mickey uskonut että kuvan toljottaminen toisi hänen muistonsa takaisin, mutta se oli kuitenkin hänen perheensä. "Niin ja hei tuota, lompakko tänne." Ainoa Kannedy sukuniminen jäljellä oleva tokaisi ja katsoi lasittunein silmin nurkkajussin kasvoja ja hiuksia, joiden tummuus muistutti häntä pikkuveljestään, joka oli aina ollut miehelle mysteeri. Myös nimi Emerzel oli muistorikas ja tärkeä nimi lapsuudesta ja sattui yhä olemaan herran oikea nimi, -eikä sitä juuri siksi kukaan enää käyttänytkään harvoja lukuunottamatta. Mickey oli paljon yksinkertaisempi ja ehkä sopivampikin nimi tälle muutamaa senttiä nurkkajussia lyhyemmälle. Kannedy alkoi pikkuhiljaa katua sitä faktaa, että oli käyttänyt voimaansa tuohon taskuvarkaaseen, sillä se teko oli vienyt hänen viimeisetkin voimansa loppuun ja väsymys oli suuri, -eikä koko sähköhoito ollut antanut minkäänmoista vaikutusta toiseen. Herroista vaaleampi oli surkea puhumaan tuntemattomille, mutta seura kyllä tosiaan kelpasi juuri nyt. Ja se häiritsi, ettei tuolla ollut tietoakaan olisiko toista pitänyt pitää uhkana vai vaan harmittomana hiipparina. antoi katseensa kiertää ympäristössään samalla kun kuunteli vastapuolta. Ihmisiä hieman kaikkialla ja talot näyttivät maan tasalta järjettömiltä. Mutta kun hänen vuoro tuli puhua siirsi hän katseensa takaisin hitusen lyhyempään mieheen. "Nääh, mä viihdyn täällä, tykkään toiminnasta ja jännityksestä, ja sitä ei mistään huvilasta löytyisi", herra vastasi olkapäitään kohauttaen kädet tungettuina takkinsa taskuihin. Nightrayn suku ja perhe olivat itseasiassa suhteellisen rikkaita, ja poika asui monia vuosia sitten hienossa talossa, jossa asuminen meni ihan rantalomasta, mutta kuten William itse äsken sanoi hän tykkäsi liikaa jännityksestä, tuli Los Angelesiin auttamaan muita karkulaisia ja olemaan vaan muille ongelma. "Et ees kysynyt nätisti", William huokaisi tuon mainitessa lompakkonsa ja nopean huulien mutristuksen jälkeen hän jatkoi vielä; "Parempi onni ensi kerralla sitte", jonka jälkeen hän lohdutukseksi taputti suhteellisen hellästi tuota poskelle muutamasti pieni epäaito hymy kasvoillaan. Lompakossa tuskin edes oli niin paljoa rahaa, että se kiinostaisi Williamia, mutta nyt oli periaatteesta kysymys. Tummaverinen kääntyi 180 astetta kädet takaisin taskuissaan ja otti muutaman askeleen sinne suuntaan minne oli vähän aika sitten juoksemassa, mutta jäi odottamaan jospa tuolla olisi vielä jotain sanottavaa. Tuon herran asenne ja olemus olivat kieltämättä huvittavia.  / mua huvittaa kun mun roolausten pituus lyhenee roolaus roolaukselta |
|
|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 21:57:47 GMT
Toisen reaktioita seuraillessaan Mickey huomasi tuon olevan hieman pettynyt johonkin, muttei jaksanut ruveta vaivaamaan aivojaan yhtä turhanpäiväiseen asiaan vaan ajatteli mennä vain heti asiaan ja haalia takaisin varatehun omaisuutensa. Kannedylle oli aivan se ja sama kuuluiko kyseinene mies mihiinkään porukkaan vai kulkiko vapaana varastelemassa ihmisiltä tavaraa, mutta turha juoksentelu ympäriinsä sellaisessa paikassa oli Mickeyn mielestä melko turhaa. Eikä tuo halunnut alkaa haukkumaan kenenkään elämäntapaa, mutta juuri sillä hetkellä tuo oli todella vittuuntunut ja johonkuhun kiukun purkaminen oli tehtävä ja se tuntui todella hyvältä. "No herra nurkkajussi, saanko kysyä mitä ihmettä sä teet tälläsellä paikalla vahtaamassa meidän taidteluita sinisiä vastaan kun voisit ottaa rantaloman jostai ja elää elämäs sielä varastamalla ihmisiltä rahaa?" Tuo kyseenalaisti ja irvisti toisen sanalle keuhkosyövästä tai jostakin siihen liittyvästä. Lauseen perässä sai Mickey myös askinsa takaisin, mutta tuo ei ollut tyytyväinen vieläkään. Lompakko ei olisi merkinnyt paljoakaan hänelle, ellei sen sisällä olisi ollut miehen ainokaista muistoa tuon murhatusta perheestä. Valokuva hymyineen päivineen ei ollut kovin lohduttava juttu, eikä Mickey uskonut että kuvan toljottaminen toisi hänen muistonsa takaisin, mutta se oli kuitenkin hänen perheensä. "Niin ja hei tuota, lompakko tänne." Ainoa Kannedy sukuniminen jäljellä oleva tokaisi ja katsoi lasittunein silmin nurkkajussin kasvoja ja hiuksia, joiden tummuus muistutti häntä pikkuveljestään, joka oli aina ollut miehelle mysteeri. Myös nimi Emerzel oli muistorikas ja tärkeä nimi lapsuudesta ja sattui yhä olemaan herran oikea nimi, -eikä sitä juuri siksi kukaan enää käyttänytkään harvoja lukuunottamatta. Mickey oli paljon yksinkertaisempi ja ehkä sopivampikin nimi tälle muutamaa senttiä nurkkajussia lyhyemmälle. Kannedy alkoi pikkuhiljaa katua sitä faktaa, että oli käyttänyt voimaansa tuohon taskuvarkaaseen, sillä se teko oli vienyt hänen viimeisetkin voimansa loppuun ja väsymys oli suuri, -eikä koko sähköhoito ollut antanut minkäänmoista vaikutusta toiseen. Herroista vaaleampi oli surkea puhumaan tuntemattomille, mutta seura kyllä tosiaan kelpasi juuri nyt. Ja se häiritsi, ettei tuolla ollut tietoakaan olisiko toista pitänyt pitää uhkana vai vaan harmittomana hiipparina. antoi katseensa kiertää ympäristössään samalla kun kuunteli vastapuolta. Ihmisiä hieman kaikkialla ja talot näyttivät maan tasalta järjettömiltä. Mutta kun hänen vuoro tuli puhua siirsi hän katseensa takaisin hitusen lyhyempään mieheen. "Nääh, mä viihdyn täällä, tykkään toiminnasta ja jännityksestä, ja sitä ei mistään huvilasta löytyisi", herra vastasi olkapäitään kohauttaen kädet tungettuina takkinsa taskuihin. Nightrayn suku ja perhe olivat itseasiassa suhteellisen rikkaita, ja poika asui monia vuosia sitten hienossa talossa, jossa asuminen meni ihan rantalomasta, mutta kuten William itse äsken sanoi hän tykkäsi liikaa jännityksestä, tuli Los Angelesiin auttamaan muita karkulaisia ja olemaan vaan muille ongelma. "Et ees kysynyt nätisti", William huokaisi tuon mainitessa lompakkonsa ja nopean huulien mutristuksen jälkeen hän jatkoi vielä; "Parempi onni ensi kerralla sitte", jonka jälkeen hän lohdutukseksi taputti suhteellisen hellästi tuota poskelle muutamasti pieni epäaito hymy kasvoillaan. Lompakossa tuskin edes oli niin paljoa rahaa, että se kiinostaisi Williamia, mutta nyt oli periaatteesta kysymys. Tummaverinen kääntyi 180 astetta kädet takaisin taskuissaan ja otti muutaman askeleen sinne suuntaan minne oli vähän aika sitten juoksemassa, mutta jäi odottamaan jospa tuolla olisi vielä jotain sanottavaa. Tuon herran asenne ja olemus olivat kieltämättä huvittavia. / mua huvittaa kun mun roolausten pituus lyhenee roolaus roolaukselta /mmm sama juttu Mickey ei voinut pysyä kireänä, kun tuo kuuli toisen vastaavan tälle niinkuin nuo olisivat hyviäkin tuttavia vaihtamassa kuulumisia. Juttelun laatu oli tosiaan mennyt chattailymäiseen suuntaan, mutta toisaalta rentous ei ollut pahasta,- eihän Mickeyllä ollut mitään pientä taskuvarasta vastaan, kunhan saisi kaiken takaisin mikä hänelle kuului ja oppi menisi perille jottei kyseistä ryöstelyä enää hänen kohdallaan jatkettaisi. Kannedyn ihmeeksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan toinen ainoastaan alkoikin moittia hänen pyytämistapaansa OMIIN tavaroihinsa, mikä oli sinänsä erittäin naurettavaa. "Näytänkö siltä että mulla olis aikaa pyydellä nätisti?!" Miehenalku kysäisi vielä suht normaalilla äänensävyllä välikommentin, ennenkuin homma meni vielä typerämmäksi ja nurkkajussiksi viisi minuuttia sitten ristitty jätkä lähti lorppimaan poispäin jostakin onnesta höpötellen. Ei ollut kovin yleinen juttu, että vaaleatukkaisen näki suuttuvan tai ärtyvän jostakin, mutta oli pakko myöntää että päivä oli ollut rankka puhumattakaan nukkumattomasta yöstä, -ja ei ollut kovin helppoa vain katsoa vierestä kun toinen piti taskuissaan hänen lompakkoansa ja käveli poispäin aivan liian tyynesti. Mickey tiesi, että nimetön henkilö tahtoi kiusata tätä tahallaan nähdäkseen hänen reaktionsa, mutta mielle ei pahemmin jäänyt muita vaihtoehtoja kuin antaa toiselle nautintonsa, siis jos meinasi vielä sen lompakkonsa saada takaisin. Huokaisten Kannedyn entisen perheen toisiksi vanhin lähti kävelemään reippaammin nurkkajussin perään, kunnes saavutti toisen ja tarrasi tätä taas kyynärvarresta tälläkertaa ilman sähkäriä, sillä siihen ei nyt voimat riittäisi eikä se muutenkaan hyödyttänyt mitään tähän mieheen. Tuolle täytyisi ilmeisesti antaa vähän rankempia iskuja, mutta sähkö kehossa ei tosiaan sillä hetkellä piisannut nimeksikään, -eikä tottapuhuen energiakaan. Tuo kuitenkin yritti parhaansa ja pysäytti toisen vetämällä sitä kättä, ennenkuin astui tuon tien tukkeeksi ja kohotti kulmiaan odottavasti. Mitään vastausta ei kuitenkaan heti tullut, eikä käsi liikkunut taskusta mihinkään suuntaan, joten miehenalun oli pakko huokaista uudelleen ja yrittää pitää kärsivällisyytensä. "Okei en jaksa ruveta vänkäämään, mutta omaisuus on omaisuutta. Lompakosta sä et löydä mitään muuta ku muutaman dollarin jotka tuskin riittää tyydyttämään sua, jotain typeriä kortteja joilla et tee mitään ilman koodeja sekä kuvan munkaltaisista ihmisistä rivissä. Jos en nyt sitä saa takaisin niin ei taida olla kyse enää pelkästä lompakosta." Tuo avasi suunsa ja kertoi täydellisen lompakkonsa sisällön valehtelematta kertaakaan. Nurkkajussi ei tosiaankaan näyttänyt siltä, että tuota kiinnostaisi muutama hassu kolikko tai seteli. Ulkonäkö sai muutenkin Mickeyn mutristamaan huuliaan. "Sä et oo muutenkaan kovin taskuvarkaan luukilla liikenteessä. Ei sua mikään raha kiinnosta." Tuo teki arvion ääneen ja kohotti jälleen, nyt vain yhtä,-kulmaansa miettivä ilme kasvoillaan. Srsly, mikä oli tuon diili kaupungissa?  |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 22:44:35 GMT
William Nightray antoi katseensa kiertää ympäristössään samalla kun kuunteli vastapuolta. Ihmisiä hieman kaikkialla ja talot näyttivät maan tasalta järjettömiltä. Mutta kun hänen vuoro tuli puhua siirsi hän katseensa takaisin hitusen lyhyempään mieheen. "Nääh, mä viihdyn täällä, tykkään toiminnasta ja jännityksestä, ja sitä ei mistään huvilasta löytyisi", herra vastasi olkapäitään kohauttaen kädet tungettuina takkinsa taskuihin. Nightrayn suku ja perhe olivat itseasiassa suhteellisen rikkaita, ja poika asui monia vuosia sitten hienossa talossa, jossa asuminen meni ihan rantalomasta, mutta kuten William itse äsken sanoi hän tykkäsi liikaa jännityksestä, tuli Los Angelesiin auttamaan muita karkulaisia ja olemaan vaan muille ongelma. "Et ees kysynyt nätisti", William huokaisi tuon mainitessa lompakkonsa ja nopean huulien mutristuksen jälkeen hän jatkoi vielä; "Parempi onni ensi kerralla sitte", jonka jälkeen hän lohdutukseksi taputti suhteellisen hellästi tuota poskelle muutamasti pieni epäaito hymy kasvoillaan. Lompakossa tuskin edes oli niin paljoa rahaa, että se kiinostaisi Williamia, mutta nyt oli periaatteesta kysymys. Tummaverinen kääntyi 180 astetta kädet takaisin taskuissaan ja otti muutaman askeleen sinne suuntaan minne oli vähän aika sitten juoksemassa, mutta jäi odottamaan jospa tuolla olisi vielä jotain sanottavaa. Tuon herran asenne ja olemus olivat kieltämättä huvittavia. / mua huvittaa kun mun roolausten pituus lyhenee roolaus roolaukselta /mmm sama juttu Mickey ei voinut pysyä kireänä, kun tuo kuuli toisen vastaavan tälle niinkuin nuo olisivat hyviäkin tuttavia vaihtamassa kuulumisia. Juttelun laatu oli tosiaan mennyt chattailymäiseen suuntaan, mutta toisaalta rentous ei ollut pahasta,- eihän Mickeyllä ollut mitään pientä taskuvarasta vastaan, kunhan saisi kaiken takaisin mikä hänelle kuului ja oppi menisi perille jottei kyseistä ryöstelyä enää hänen kohdallaan jatkettaisi. Kannedyn ihmeeksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan toinen ainoastaan alkoikin moittia hänen pyytämistapaansa OMIIN tavaroihinsa, mikä oli sinänsä erittäin naurettavaa. "Näytänkö siltä että mulla olis aikaa pyydellä nätisti?!" Miehenalku kysäisi vielä suht normaalilla äänensävyllä välikommentin, ennenkuin homma meni vielä typerämmäksi ja nurkkajussiksi viisi minuuttia sitten ristitty jätkä lähti lorppimaan poispäin jostakin onnesta höpötellen. Ei ollut kovin yleinen juttu, että vaaleatukkaisen näki suuttuvan tai ärtyvän jostakin, mutta oli pakko myöntää että päivä oli ollut rankka puhumattakaan nukkumattomasta yöstä, -ja ei ollut kovin helppoa vain katsoa vierestä kun toinen piti taskuissaan hänen lompakkoansa ja käveli poispäin aivan liian tyynesti. Mickey tiesi, että nimetön henkilö tahtoi kiusata tätä tahallaan nähdäkseen hänen reaktionsa, mutta mielle ei pahemmin jäänyt muita vaihtoehtoja kuin antaa toiselle nautintonsa, siis jos meinasi vielä sen lompakkonsa saada takaisin. Huokaisten Kannedyn entisen perheen toisiksi vanhin lähti kävelemään reippaammin nurkkajussin perään, kunnes saavutti toisen ja tarrasi tätä taas kyynärvarresta tälläkertaa ilman sähkäriä, sillä siihen ei nyt voimat riittäisi eikä se muutenkaan hyödyttänyt mitään tähän mieheen. Tuolle täytyisi ilmeisesti antaa vähän rankempia iskuja, mutta sähkö kehossa ei tosiaan sillä hetkellä piisannut nimeksikään, -eikä tottapuhuen energiakaan. Tuo kuitenkin yritti parhaansa ja pysäytti toisen vetämällä sitä kättä, ennenkuin astui tuon tien tukkeeksi ja kohotti kulmiaan odottavasti. Mitään vastausta ei kuitenkaan heti tullut, eikä käsi liikkunut taskusta mihinkään suuntaan, joten miehenalun oli pakko huokaista uudelleen ja yrittää pitää kärsivällisyytensä. "Okei en jaksa ruveta vänkäämään, mutta omaisuus on omaisuutta. Lompakosta sä et löydä mitään muuta ku muutaman dollarin jotka tuskin riittää tyydyttämään sua, jotain typeriä kortteja joilla et tee mitään ilman koodeja sekä kuvan munkaltaisista ihmisistä rivissä. Jos en nyt sitä saa takaisin niin ei taida olla kyse enää pelkästä lompakosta." Tuo avasi suunsa ja kertoi täydellisen lompakkonsa sisällön valehtelematta kertaakaan. Nurkkajussi ei tosiaankaan näyttänyt siltä, että tuota kiinnostaisi muutama hassu kolikko tai seteli. Ulkonäkö sai muutenkin Mickeyn mutristamaan huuliaan. "Sä et oo muutenkaan kovin taskuvarkaan luukilla liikenteessä. Ei sua mikään raha kiinnosta." Tuo teki arvion ääneen ja kohotti jälleen, nyt vain yhtä,-kulmaansa miettivä ilme kasvoillaan. Srsly, mikä oli tuon diili kaupungissa? hymähti hiljaa itsekseen kuullessaan selkänsä takaa tuon kommentin nätisti pyytämisestä. Kuten Will jo kerkesi miellessään epäillä, pysäytti nuori mies hänet tarraamalla häntä taas kädestä, mutta tällä kertaa ilman sähköiskua ja astui Nightrayn tie-esteeksi. Punaisten jäsen alkoi pitämään pientä puhetta lompakon sisällöstä ja siittä kuinka siellä tuskin olisi mitään verentaitajalle hyödyllistä. Tottahan tuo puhui ja Will tiesi sen itsekkin melkein alusta lähtien, mutta hän vain rakasti ihmisten ärsyttämistä, varsinkin jos kyseessä olisi Punaisiin tai Sinisiin kuuluva henkilö. William otti lompakon taskustaan ja pyöritteli sitä kädessään samalla kun toinen jatkoi saarnaamista ihmeellisen rauhallisesti. Mies löysi lompakosta kuvan, josta häntä vastapäätä oleva herra puhui - perhekuva. Jännää, että tuollainen ärräpurri kantoi perheensä kuvaan, Will ei itse juurikaan ikinä ole ollut läheinen perheensä kanssa läheinen niin heidän kuvan mukana kantaminen kuullosti järjettömältä. Jos Will olisi halunnut olla todella ilkeä olisi hän voinnut repiä kuvan kahtia tuon silmien edessä, mutta kyllä hän edes sen verran osasi kunnioittaa toisen asioita. Eikä tummaveriköllä ollut syytä edes sellaiseen, ei hän edes vihannut tuota ja miksi vihaisikaan? Toisaalta kyseessä oli Punaisiin kuuluva nuorukainen, mutta ilmeisesti sellaiseenkin aivopesevään järjestöön oli päässyt ihan ok-ihmisiä. "Hah, et sä tyhmä oo", mies sanahti hiljaa nostaen katseensa lompakosta takaisin väsyneen oloiseen herraan, jolla oli hieman vaaleammat hiukset kuin Williamille itsellään. Hän tajusi silmäilessään tuota, että kaksikossa oli monia yhtenäisiä ulkonäöllisiä piirteitä. Väsymyksesstä hänellä tuli mieleen, että olikohan tuo siinä eilisessä tai viime yöllisessä tappelussa, josta tämä karkulainen kuuli jo aamulla. Kyseisen aiheen hiipiessä miehen mieleen kurkkasi hän sivusilmällä suureen Punaisten rakennukseen, ei häntä oikeastaan edes kuumottanut seistä sen lähellä, sillä hän tiesi pääsevänsä helposti karkuun jos tulisi sellainen tilanne. "Taskuvarkailut on muutenkin mun tason alapuolella, mutta luulin, että sulla ois jotain hyödyllistä", Nightray kertoi pää kallellaan ja ojensi tuolle lompakon takaisin ottamatta mitään sieltä.  |
|
|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 23:07:22 GMT
/mmm sama juttu Mickey ei voinut pysyä kireänä, kun tuo kuuli toisen vastaavan tälle niinkuin nuo olisivat hyviäkin tuttavia vaihtamassa kuulumisia. Juttelun laatu oli tosiaan mennyt chattailymäiseen suuntaan, mutta toisaalta rentous ei ollut pahasta,- eihän Mickeyllä ollut mitään pientä taskuvarasta vastaan, kunhan saisi kaiken takaisin mikä hänelle kuului ja oppi menisi perille jottei kyseistä ryöstelyä enää hänen kohdallaan jatkettaisi. Kannedyn ihmeeksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan toinen ainoastaan alkoikin moittia hänen pyytämistapaansa OMIIN tavaroihinsa, mikä oli sinänsä erittäin naurettavaa. "Näytänkö siltä että mulla olis aikaa pyydellä nätisti?!" Miehenalku kysäisi vielä suht normaalilla äänensävyllä välikommentin, ennenkuin homma meni vielä typerämmäksi ja nurkkajussiksi viisi minuuttia sitten ristitty jätkä lähti lorppimaan poispäin jostakin onnesta höpötellen. Ei ollut kovin yleinen juttu, että vaaleatukkaisen näki suuttuvan tai ärtyvän jostakin, mutta oli pakko myöntää että päivä oli ollut rankka puhumattakaan nukkumattomasta yöstä, -ja ei ollut kovin helppoa vain katsoa vierestä kun toinen piti taskuissaan hänen lompakkoansa ja käveli poispäin aivan liian tyynesti. Mickey tiesi, että nimetön henkilö tahtoi kiusata tätä tahallaan nähdäkseen hänen reaktionsa, mutta mielle ei pahemmin jäänyt muita vaihtoehtoja kuin antaa toiselle nautintonsa, siis jos meinasi vielä sen lompakkonsa saada takaisin. Huokaisten Kannedyn entisen perheen toisiksi vanhin lähti kävelemään reippaammin nurkkajussin perään, kunnes saavutti toisen ja tarrasi tätä taas kyynärvarresta tälläkertaa ilman sähkäriä, sillä siihen ei nyt voimat riittäisi eikä se muutenkaan hyödyttänyt mitään tähän mieheen. Tuolle täytyisi ilmeisesti antaa vähän rankempia iskuja, mutta sähkö kehossa ei tosiaan sillä hetkellä piisannut nimeksikään, -eikä tottapuhuen energiakaan. Tuo kuitenkin yritti parhaansa ja pysäytti toisen vetämällä sitä kättä, ennenkuin astui tuon tien tukkeeksi ja kohotti kulmiaan odottavasti. Mitään vastausta ei kuitenkaan heti tullut, eikä käsi liikkunut taskusta mihinkään suuntaan, joten miehenalun oli pakko huokaista uudelleen ja yrittää pitää kärsivällisyytensä. "Okei en jaksa ruveta vänkäämään, mutta omaisuus on omaisuutta. Lompakosta sä et löydä mitään muuta ku muutaman dollarin jotka tuskin riittää tyydyttämään sua, jotain typeriä kortteja joilla et tee mitään ilman koodeja sekä kuvan munkaltaisista ihmisistä rivissä. Jos en nyt sitä saa takaisin niin ei taida olla kyse enää pelkästä lompakosta." Tuo avasi suunsa ja kertoi täydellisen lompakkonsa sisällön valehtelematta kertaakaan. Nurkkajussi ei tosiaankaan näyttänyt siltä, että tuota kiinnostaisi muutama hassu kolikko tai seteli. Ulkonäkö sai muutenkin Mickeyn mutristamaan huuliaan. "Sä et oo muutenkaan kovin taskuvarkaan luukilla liikenteessä. Ei sua mikään raha kiinnosta." Tuo teki arvion ääneen ja kohotti jälleen, nyt vain yhtä,-kulmaansa miettivä ilme kasvoillaan. Srsly, mikä oli tuon diili kaupungissa? hymähti hiljaa itsekseen kuullessaan selkänsä takaa tuon kommentin nätisti pyytämisestä. Kuten Will jo kerkesi miellessään epäillä, pysäytti nuori mies hänet tarraamalla häntä taas kädestä, mutta tällä kertaa ilman sähköiskua ja astui Nightrayn tie-esteeksi. Punaisten jäsen alkoi pitämään pientä puhetta lompakon sisällöstä ja siittä kuinka siellä tuskin olisi mitään verentaitajalle hyödyllistä. Tottahan tuo puhui ja Will tiesi sen itsekkin melkein alusta lähtien, mutta hän vain rakasti ihmisten ärsyttämistä, varsinkin jos kyseessä olisi Punaisiin tai Sinisiin kuuluva henkilö. William otti lompakon taskustaan ja pyöritteli sitä kädessään samalla kun toinen jatkoi saarnaamista ihmeellisen rauhallisesti. Mies löysi lompakosta kuvan, josta häntä vastapäätä oleva herra puhui - perhekuva. Jännää, että tuollainen ärräpurri kantoi perheensä kuvaan, Will ei itse juurikaan ikinä ole ollut läheinen perheensä kanssa läheinen niin heidän kuvan mukana kantaminen kuullosti järjettömältä. Jos Will olisi halunnut olla todella ilkeä olisi hän voinnut repiä kuvan kahtia tuon silmien edessä, mutta kyllä hän edes sen verran osasi kunnioittaa toisen asioita. Eikä tummaveriköllä ollut syytä edes sellaiseen, ei hän edes vihannut tuota ja miksi vihaisikaan? Toisaalta kyseessä oli Punaisiin kuuluva nuorukainen, mutta ilmeisesti sellaiseenkin aivopesevään järjestöön oli päässyt ihan ok-ihmisiä. "Hah, et sä tyhmä oo", mies sanahti hiljaa nostaen katseensa lompakosta takaisin väsyneen oloiseen herraan, jolla oli hieman vaaleammat hiukset kuin Williamille itsellään. Hän tajusi silmäilessään tuota, että kaksikossa oli monia yhtenäisiä ulkonäöllisiä piirteitä. Väsymyksesstä hänellä tuli mieleen, että olikohan tuo siinä eilisessä tai viime yöllisessä tappelussa, josta tämä karkulainen kuuli jo aamulla. Kyseisen aiheen hiipiessä miehen mieleen kurkkasi hän sivusilmällä suureen Punaisten rakennukseen, ei häntä oikeastaan edes kuumottanut seistä sen lähellä, sillä hän tiesi pääsevänsä helposti karkuun jos tulisi sellainen tilanne. "Taskuvarkailut on muutenkin mun tason alapuolella, mutta luulin, että sulla ois jotain hyödyllistä", Nightray kertoi pää kallellaan ja ojensi tuolle lompakon takaisin ottamatta mitään sieltä. Emerzel ei edes halunnut tietää, mitä nurkkajussi tiesi heidän ja sinisten välisistä taisteluista ja kinoistaan, mutta mieleen kyllä pälkähti asia siitä, että toisella saattoi olla hyödyllistä tietoa niistä rähjäkkäistä piiloilijoista, jotka sattuivat aina ryömimään jostakin koloistaan huonoon aikaan. Mistä sitä edes tiesi jos lähistöllä tälläkin hetkellä salakuunteli joku sininen älykääpiö, -tosin olihan punaisillakin omat vakoilujoukkonsa joten ei kai se nyt niin haitannutkaan. Ja Mickeylle oli se ja sama koko höskä, sillä touhu alkoi todella mennä jo naurettavaksi. Tuo oli kyllä monta kertaa halunnut vain pakata tavaransa ja lähteä kauas pois siitä kamalasta 'kiistasta', mutta kuolemantuomiohan siitä olisi niskaan tullut, eikä herra ollut pahemmin edes keksinyt vielä paikkaa minne mennä. Ja oli kai se pakko myöntää, että tuo rakasti kaupunkia kaiken sen sotimisen ulkopuolella, sillä se tarjosi palvelua ja nähtävyyksiä jos jonkinlaisia. Kaikista parhainta oli pienet puistot joita luojan kiitos ei oltu vielä tuhottu kaikkia. Kannedy saattoi vain tuijottaa hieman järkyttyneenä, kuinka toinen kaivoi hänen perheensä lompakosta jota hän ei vieläkään ollut saanu takaisin, ja tuijotti sitä. Oli erittäin vaikea arvioida mitä toisen päässä liikkui, mutta tuo oli varma ettei kuva hänen perheestään herättänyt tuossa minkäänlaisia tunteita. Mistä sitä edes tiesi jos tällä oli perhettä? Ei sillä että se olisi toista kiinostanutkaan. Mickey oli juuri rauhoittunut edellisestä puhekohtauksestaa, ennen kuin kuuli toisen kehuvan tätä ei tyhmäksi. Se sai tuon taas valmiustilaan, sillä miehen teki tosiaan mieli nyt motata nurkkajussia, mutta ikävä kyllä siihenkään ei riittäneet voimat eikä se olisi ollut kovin coolin näköistä keskellä katua, -olihan Mickey kuitenkin koulutettu alunperin armeijaan ja poliisiksi, mikä ei kyllä tuntunut nykyaikana näkyvän lainkaan hänen käytöstavoissaan mulla tavalla kuin siveytenä, -joka sekin väheni vähenemistään. Olihan se tavallaan helpottavaa että kaiken sen läksytyksen jälkeen Emerzel löysi taas oman lapsellisen itsensä ja todellisen luonteensa, mikä ei ollut niin kova kuin miltä se näytti. "Okei no anteeksi kun et saanu musta mitään irti, en satu vaan olemaan mikään punaisten juoksukoira, mua ei vois vähempääkään kiinnostaa koko hemmetin pilvenpiirtäjä tällähetkellä. Oon messissä ainoastaan siks että ruoka on hyvää ja mulla on katto pään päällä, kun en satu olemaan mikään miljonääri." Tuo paasasi nurkkajussin selittelyihin taskuvarkaudesta, mutta räpäytti sitten silmiään ja katsoi toista miettivästi. "Nurkkajussi varmaan omistaa hyödyllisemmänkin nimen vai?" Tuo kysyi edes selittämättä minkätakia halusi tietää toisen nimen. Tavallaan se oli vaan helpompaa jutella jollekin, joka ei tuntunut täysin tuntemattomalta. Huomatessaan, että lompakko oli yhä miehen käsissä, Mickey nappasi sen pois nopealla käsiliikkeellä ja vei sen taskuunsa nopeasti kuvaa vilkaisten. Suupieli nykäisi hieman ylöspäin, mutta ei tuo nyt vitussa mitään vollotusta 'taskuvarkaan' edessä rupeaisi näyttämään. |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jun 25, 2016 23:40:20 GMT
William Nightray hymähti hiljaa itsekseen kuullessaan selkänsä takaa tuon kommentin nätisti pyytämisestä. Kuten Will jo kerkesi miellessään epäillä, pysäytti nuori mies hänet tarraamalla häntä taas kädestä, mutta tällä kertaa ilman sähköiskua ja astui Nightrayn tie-esteeksi. Punaisten jäsen alkoi pitämään pientä puhetta lompakon sisällöstä ja siittä kuinka siellä tuskin olisi mitään verentaitajalle hyödyllistä. Tottahan tuo puhui ja Will tiesi sen itsekkin melkein alusta lähtien, mutta hän vain rakasti ihmisten ärsyttämistä, varsinkin jos kyseessä olisi Punaisiin tai Sinisiin kuuluva henkilö. William otti lompakon taskustaan ja pyöritteli sitä kädessään samalla kun toinen jatkoi saarnaamista ihmeellisen rauhallisesti. Mies löysi lompakosta kuvan, josta häntä vastapäätä oleva herra puhui - perhekuva. Jännää, että tuollainen ärräpurri kantoi perheensä kuvaan, Will ei itse juurikaan ikinä ole ollut läheinen perheensä kanssa läheinen niin heidän kuvan mukana kantaminen kuullosti järjettömältä. Jos Will olisi halunnut olla todella ilkeä olisi hän voinnut repiä kuvan kahtia tuon silmien edessä, mutta kyllä hän edes sen verran osasi kunnioittaa toisen asioita. Eikä tummaveriköllä ollut syytä edes sellaiseen, ei hän edes vihannut tuota ja miksi vihaisikaan? Toisaalta kyseessä oli Punaisiin kuuluva nuorukainen, mutta ilmeisesti sellaiseenkin aivopesevään järjestöön oli päässyt ihan ok-ihmisiä. "Hah, et sä tyhmä oo", mies sanahti hiljaa nostaen katseensa lompakosta takaisin väsyneen oloiseen herraan, jolla oli hieman vaaleammat hiukset kuin Williamille itsellään. Hän tajusi silmäilessään tuota, että kaksikossa oli monia yhtenäisiä ulkonäöllisiä piirteitä. Väsymyksesstä hänellä tuli mieleen, että olikohan tuo siinä eilisessä tai viime yöllisessä tappelussa, josta tämä karkulainen kuuli jo aamulla. Kyseisen aiheen hiipiessä miehen mieleen kurkkasi hän sivusilmällä suureen Punaisten rakennukseen, ei häntä oikeastaan edes kuumottanut seistä sen lähellä, sillä hän tiesi pääsevänsä helposti karkuun jos tulisi sellainen tilanne. "Taskuvarkailut on muutenkin mun tason alapuolella, mutta luulin, että sulla ois jotain hyödyllistä", Nightray kertoi pää kallellaan ja ojensi tuolle lompakon takaisin ottamatta mitään sieltä. Emerzel ei edes halunnut tietää, mitä nurkkajussi tiesi heidän ja sinisten välisistä taisteluista ja kinoistaan, mutta mieleen kyllä pälkähti asia siitä, että toisella saattoi olla hyödyllistä tietoa niistä rähjäkkäistä piiloilijoista, jotka sattuivat aina ryömimään jostakin koloistaan huonoon aikaan. Mistä sitä edes tiesi jos lähistöllä tälläkin hetkellä salakuunteli joku sininen älykääpiö, -tosin olihan punaisillakin omat vakoilujoukkonsa joten ei kai se nyt niin haitannutkaan. Ja Mickeylle oli se ja sama koko höskä, sillä touhu alkoi todella mennä jo naurettavaksi. Tuo oli kyllä monta kertaa halunnut vain pakata tavaransa ja lähteä kauas pois siitä kamalasta 'kiistasta', mutta kuolemantuomiohan siitä olisi niskaan tullut, eikä herra ollut pahemmin edes keksinyt vielä paikkaa minne mennä. Ja oli kai se pakko myöntää, että tuo rakasti kaupunkia kaiken sen sotimisen ulkopuolella, sillä se tarjosi palvelua ja nähtävyyksiä jos jonkinlaisia. Kaikista parhainta oli pienet puistot joita luojan kiitos ei oltu vielä tuhottu kaikkia. Kannedy saattoi vain tuijottaa hieman järkyttyneenä, kuinka toinen kaivoi hänen perheensä lompakosta jota hän ei vieläkään ollut saanu takaisin, ja tuijotti sitä. Oli erittäin vaikea arvioida mitä toisen päässä liikkui, mutta tuo oli varma ettei kuva hänen perheestään herättänyt tuossa minkäänlaisia tunteita. Mistä sitä edes tiesi jos tällä oli perhettä? Ei sillä että se olisi toista kiinostanutkaan. Mickey oli juuri rauhoittunut edellisestä puhekohtauksestaa, ennen kuin kuuli toisen kehuvan tätä ei tyhmäksi. Se sai tuon taas valmiustilaan, sillä miehen teki tosiaan mieli nyt motata nurkkajussia, mutta ikävä kyllä siihenkään ei riittäneet voimat eikä se olisi ollut kovin coolin näköistä keskellä katua, -olihan Mickey kuitenkin koulutettu alunperin armeijaan ja poliisiksi, mikä ei kyllä tuntunut nykyaikana näkyvän lainkaan hänen käytöstavoissaan mulla tavalla kuin siveytenä, -joka sekin väheni vähenemistään. Olihan se tavallaan helpottavaa että kaiken sen läksytyksen jälkeen Emerzel löysi taas oman lapsellisen itsensä ja todellisen luonteensa, mikä ei ollut niin kova kuin miltä se näytti. "Okei no anteeksi kun et saanu musta mitään irti, en satu vaan olemaan mikään punaisten juoksukoira, mua ei vois vähempääkään kiinnostaa koko hemmetin pilvenpiirtäjä tällähetkellä. Oon messissä ainoastaan siks että ruoka on hyvää ja mulla on katto pään päällä, kun en satu olemaan mikään miljonääri." Tuo paasasi nurkkajussin selittelyihin taskuvarkaudesta, mutta räpäytti sitten silmiään ja katsoi toista miettivästi. "Nurkkajussi varmaan omistaa hyödyllisemmänkin nimen vai?" Tuo kysyi edes selittämättä minkätakia halusi tietää toisen nimen. Tavallaan se oli vaan helpompaa jutella jollekin, joka ei tuntunut täysin tuntemattomalta. Huomatessaan, että lompakko oli yhä miehen käsissä, Mickey nappasi sen pois nopealla käsiliikkeellä ja vei sen taskuunsa nopeasti kuvaa vilkaisten. Suupieli nykäisi hieman ylöspäin, mutta ei tuo nyt vitussa mitään vollotusta 'taskuvarkaan' edessä rupeaisi näyttämään. siirsi painonsa toiselle jalalleen ja kädet löytivät tiensä takaisin mustan nahkatakkinsa taskuihin miehen ottaessaan lompakkonsa nopeasti takaisin. Will seurasi punaista - hänen ilmeitään sekä eleitään, hän käytti paljon enemmän ilmeitä puhuessaan kuin William, mutta siihen ei paljoa vaadita. Pian tuo avautui tälle täysin tuntemattomalle taskuvarkaalle siittä kuinka hän oli Punaisissa, koska muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Will ei oikeastaan ymmärtynyt tuota, koska hän itse aina oli tehnyt mitä itse halusi, mutta se oli tuon eikä Williamin asia. Ja hän muisti kun tuli tähän kaupunkiin kuinka hänelläkään ei ollut kattoa tai ruokaa, sillä ollessaan ylpeä sekä itsepäinen 16-vuotias ei hän halunnut pyytää perheeltään rahaa ennen lähtöään tai pikemminkin karkaamistaan, vaikka rahaa oli jopa muille jakaa, hän lähti aikalailla tyhjin käsin tähän suureen kaupunkiin. Mutta kyllä kaikki oli nyt kolmen vuoden päästä kääntynyt ihan hyvin päin, eikä täällä tarvinnut olla miljonääri selvitäkseen. Toisaalta jos tuo lähtisi Punaisista olisi hän todennäköisesti jahdatumpi kuin kukaan karkulaisista. "Turha pyydellä anteeksi, koska oot ehkä eka mua vastaantullut Punainen, joka ei ylireagoi kaikkeen. Semmonen, jonka kaa voi jopa jutella", hän vastasi samalla siirtäen hiuksensa pois kasvoiltaan, mutta ei sanoillaan tarkoittanut, että olisi nyt jotenkin henkisesti kiintynyt tähän muista jotenkin poikkeavaan yksilöön. Will aika usein päätyi kiusaamaan niin Punaisia kuin Sinisiä, kaikki ottivat kaiken aivan liian tosissaan, tai siis se oli osa heidän työtänsä, mutta ei kaikesta tarvinnut pitää puukkoa valtimolla. "William Nightray, mutta kutsu nurkkajussiksi jos huvittaa", hän esittäytyi odottaen tuon vastaavasti kertovan nimensä. Ja moni ihmetteli miksi Will aina liiankin avoimesti kertoi nimensä, mitä nimen kertominen haittaisi? Kyllä häntä niin usein siellä sun täällä näki, että kyllä jos hänet tiesi niin tunnistaisi jo pelkästään ulkonäöltään. Ja hän tykkäsi siittä, kun ihmiset tiesivät hänen nimensä.  / meen ny kai nukkuu, öitäääää ~ |
|
|
|
Post by taija on Jun 25, 2016 23:58:02 GMT
juu itekki roolaan huome öitäää
|
|
|
|
Post by Jessikissa on Jun 26, 2016 9:06:50 GMT
Claire Olivia Johnson pelästyi hieman , kun Naehvaksi esittäytynyt tyttö tiuskaisi tuolla tavalla. Tiuskaisu kuitenkin oli erilainen, hieman hiljainen verrattuna siihen, mitä Claire oli yleensä kuullut. Siitä huolimatta Clairen sydän pamppaili ja häntä todellä jännitti, sillä näin ei ollut käynyt ennen. Nuori neito yritti lukea tilannetta ja saada siitä jotain tolkkua, mutta turhaan. Olihan tilanne hyvin omituinen siitä asti, kun Claire oli noussut vedestä ilman vaatteita. Claire ehti olemaan hieman ajatuksissaan, sillä hän oli ajatellut niitä ihmisiä, jotka halusivat ottaa hänenlaisensa karkulaiset kiinni, kuuli tämä vastapäätä istuvan naisen äänen. "En ole...Totta puhuen, olen karkulainen, sillä vanhempani jättivt minut melkein heti, kun täytin 15." Claire sanoi hieman vastahakoisesti ja alakuloisesti. Hän ei kovin mielellänsä puhunut menneisyydestä, sillä se oli hänelle epämukavaa. Claire katsoi hieman ihmeellisesti, kun Navaehksi esittäytynyt nainen nousi seisomaan hänen eteensä. Silloin Claire kiinnitti huomiota edessä olevan naisen pituuteen. Eihän hän ollut kovinkaan paljon pidempi, vaikka nuori neito oli olettanut muuta. "Vesi alkoi kutsumaan minua, enkä yhtään tiedä miksi." nuori neito sanoi. Clairen kasvot alkoivat kuumentumaan ja hän tajusi punastuvansa. Eihän hänen pitänyt kertoa yksityisasioistaan vieraalle ihmiselle. vilkaisi Claireen. Hän näytti hieman pelästyneeltä, mutta Nevaeh ei kiinnitänyt siihen huomiota. Ehkä nainen ei ollut punaisista. Ei hän ainakaan vaikuttanut siltä. Punaiset eivät pelästyisi noin helposti, eivätkä he olisi noin rauhallisia, varsinkin kun Nevaeh oli juuri äsken tavallaan paljastanut olevansa sinisten joukossa. Reynolds tunsi pelon - ja pienen vihan ja ärsyyntymisen - kasaantuvan sisäänsä. Hän hengitti syvään ja tuijotti suoraan Clairen silmiin. Pois katsominen olisi pelkäämistä ja luovuttamista. Hän ei voisi tehdä niin. Hän näyttäisi heikolta. Nevaeh yllättyi, kun Claire alkoi alakuloisesti selittämään vanhemmistansa ja siitä, että hän on karkulainen. Reynoldsin ilme muuttui vakavasta hieman sääliväksi, mutta hän muutti ilmeensä pian takaisin. Hän oli itsekin joutunut kokemaan yksin jäämisen - tosin se ei ollut hänen perheensä päätettävissä. Nevaeh mietti hetken, mitä hän sanoisi, mutta sitten Claire selitti vielä vedestä ja sen kutsumisesta. "Eli hän ei ole punainen valepuvussa", Nevaeh sanoi ääneen, vaikkei ollut tarkoitus. Hän halusi vain todistaa sen itselleen mielessä, mutta päätyi sanomaan sen ääneen hiljaa. Reynolds toivoi, että nainen ei olisi kuullut sitä. Nevaeh huomasi naisen kasvoilla tanssivan punan, mutta ei ymmärtänyt sen syytä. Brunette siirsi hitaasti katseensa jalkoihinsa. Vaikka se merkitsikin hänelle häviötä, luovuttamista, hän teki sen silti. Reynolds ei pitänyt tekemästä liikkeestään, mutta jos nainen oli todella karkulainen, hänestä ei voinut olla haittaa, ei ainakaan paljon. "Onko sinulla voimia?" oli ensimmäinen kysymys, mikä Reynoldsin päähän tuli sillä hetkellä. Nevaeh oli hermostunut. Hän ei pitänyt puhumisesta, eikä varmaan koskaan puhunut näin paljon. Hän puri alahuultaan ja yritti peittää hermostuneisuutensa. Sekin merkitsisi tavalla tai toisella häviötä. Nevaeh muutenkin piti yllään kovaa ulkokuorta, eikä hän halunnut näyttää heikolta muiden edessä. Nainen havahtui ajatuksistaan ja siirsi katseensa Claireen yhä huultaan purren, kunnes hän tajusi lopettaa sen, ettei pure huuleen haavaa. Hän vilkaisi pikaisesti heidän ympärilleen, ettei kukaan muu ollut tullut paikalle. Ketään ei näkynyt, mikä ei juurikaan yllättänyt Nevaehia. Siellä ei ollut juuri koskaan ihmisiä. Reynolds palasi vielä ajattelemaan naista, jonka vanhemmat olivat hylänneet hänet. Nevaeh sääli häntä hieman, mutta hänen mieleensä palasi hänen oma perheensä ja kaikki mitä hän joutui kokemaan. Hän näytti varmasti säälittävältä juuri nyt, sillä pikkuinenkin ajatus sai kyynelet hänen silmiinsä. Hän kuitenkin osasi toimia tälläisessä tilanteessa. Hän alkoi ajattelemaan kaikkea muuta mahdollista ja pikaisesti pyyhkäisi silmiään, jottei kyyneleitä ehtisi tulla yhtään lisää.  Claire Olivia Johnson ihmetteli tuon nuoren naisen eleitä ja mietti, että miksi nainen alkoi katsomaan jalkoihinsa. Nuori neito tarkkaili Nevaehin ilmeitä ja yritti tulkita niitä, mutta turhaan. Eihän Claire ollut osannut tulkita ihmisten ilmeitä kovin hyvin, sillä hän ei ollut oikeastaan jutellut hirveästi muiden kanssa. Perheen ainoa lapsi hämmästyi hieman sitä, kun Nevaeh sanoi ajatksensa ääneen. "E-en ole." Claire sanoi hieman hiljaisemmin. Änkyttämisestä Claire tiesi aina, että hän oli menossa lukkoon kaikesta jännityksestä. Niin Clairen keho meni lukkoon, eikä hän pystynyt liikkuttamaan, kun omaa päätänsä. "Vesi on voimani." kuiskasi nuori neito hyvin hiljaisesti. Koska Claire ei ollut varma siitä, kuuliko häntä vastapäätä oleva tummaverikkö häntä, hän nyökkäsi päällään merelle päin. Claire yritti hengitellä syvään, mutta jännitys tuntui edelleenkin sydämen kovana pamppailuna. Se aiheutti sen, että nuori neito hengitteli hyvin raskaasti ja kovaäänisesti. Perheensä ainoa lapsi pystyi kuitenkin nyt liikkumaan jo sen verran, että pääsi hiekalle istuma-asentoon. Claire laittoi pään polviensa väliin, sillä sen pitäisi helpottaa hengittämistä. Pienen hengittelytauon jälkeen perheen ainutta lasta ei enään jännittänyt niin paljon ja hän nousi seisomaan. "Anteeksi, jännitys saa kehoni menemään lukkoon..." nuori neito sanoi anteeksipyytävään sävyyn. Claire laittoi hiuksensa löysälle letille, sillä ne olivat yhä todella märät hänen vedenalaisesta reissustaan. Nuori neito oli hieman ajatuksissaan ja kuuli, kuinka vesi kutsui häntä uudestaan. Hän ei kuitenkaan voinut tällä kertaa juosta vain veteen, sillä hänellä oli tuo pitkähiuksinen nainen edessänsä. Siksi nuori neito tyytyi vain kääntymään mereen päin kuunnellen sen kutsua ja tarkkaillen sen altoja.  |
|
|
|
Post by Magnifique on Jun 26, 2016 9:29:48 GMT
Nevaeh Reynolds vilkaisi Claireen. Hän näytti hieman pelästyneeltä, mutta Nevaeh ei kiinnitänyt siihen huomiota. Ehkä nainen ei ollut punaisista. Ei hän ainakaan vaikuttanut siltä. Punaiset eivät pelästyisi noin helposti, eivätkä he olisi noin rauhallisia, varsinkin kun Nevaeh oli juuri äsken tavallaan paljastanut olevansa sinisten joukossa. Reynolds tunsi pelon - ja pienen vihan ja ärsyyntymisen - kasaantuvan sisäänsä. Hän hengitti syvään ja tuijotti suoraan Clairen silmiin. Pois katsominen olisi pelkäämistä ja luovuttamista. Hän ei voisi tehdä niin. Hän näyttäisi heikolta. Nevaeh yllättyi, kun Claire alkoi alakuloisesti selittämään vanhemmistansa ja siitä, että hän on karkulainen. Reynoldsin ilme muuttui vakavasta hieman sääliväksi, mutta hän muutti ilmeensä pian takaisin. Hän oli itsekin joutunut kokemaan yksin jäämisen - tosin se ei ollut hänen perheensä päätettävissä. Nevaeh mietti hetken, mitä hän sanoisi, mutta sitten Claire selitti vielä vedestä ja sen kutsumisesta. "Eli hän ei ole punainen valepuvussa", Nevaeh sanoi ääneen, vaikkei ollut tarkoitus. Hän halusi vain todistaa sen itselleen mielessä, mutta päätyi sanomaan sen ääneen hiljaa. Reynolds toivoi, että nainen ei olisi kuullut sitä. Nevaeh huomasi naisen kasvoilla tanssivan punan, mutta ei ymmärtänyt sen syytä. Brunette siirsi hitaasti katseensa jalkoihinsa. Vaikka se merkitsikin hänelle häviötä, luovuttamista, hän teki sen silti. Reynolds ei pitänyt tekemästä liikkeestään, mutta jos nainen oli todella karkulainen, hänestä ei voinut olla haittaa, ei ainakaan paljon. "Onko sinulla voimia?" oli ensimmäinen kysymys, mikä Reynoldsin päähän tuli sillä hetkellä. Nevaeh oli hermostunut. Hän ei pitänyt puhumisesta, eikä varmaan koskaan puhunut näin paljon. Hän puri alahuultaan ja yritti peittää hermostuneisuutensa. Sekin merkitsisi tavalla tai toisella häviötä. Nevaeh muutenkin piti yllään kovaa ulkokuorta, eikä hän halunnut näyttää heikolta muiden edessä. Nainen havahtui ajatuksistaan ja siirsi katseensa Claireen yhä huultaan purren, kunnes hän tajusi lopettaa sen, ettei pure huuleen haavaa. Hän vilkaisi pikaisesti heidän ympärilleen, ettei kukaan muu ollut tullut paikalle. Ketään ei näkynyt, mikä ei juurikaan yllättänyt Nevaehia. Siellä ei ollut juuri koskaan ihmisiä. Reynolds palasi vielä ajattelemaan naista, jonka vanhemmat olivat hylänneet hänet. Nevaeh sääli häntä hieman, mutta hänen mieleensä palasi hänen oma perheensä ja kaikki mitä hän joutui kokemaan. Hän näytti varmasti säälittävältä juuri nyt, sillä pikkuinenkin ajatus sai kyynelet hänen silmiinsä. Hän kuitenkin osasi toimia tälläisessä tilanteessa. Hän alkoi ajattelemaan kaikkea muuta mahdollista ja pikaisesti pyyhkäisi silmiään, jottei kyyneleitä ehtisi tulla yhtään lisää. Claire Olivia Johnson ihmetteli tuon nuoren naisen eleitä ja mietti, että miksi nainen alkoi katsomaan jalkoihinsa. Nuori neito tarkkaili Nevaehin ilmeitä ja yritti tulkita niitä, mutta turhaan. Eihän Claire ollut osannut tulkita ihmisten ilmeitä kovin hyvin, sillä hän ei ollut oikeastaan jutellut hirveästi muiden kanssa. Perheen ainoa lapsi hämmästyi hieman sitä, kun Nevaeh sanoi ajatksensa ääneen. "E-en ole." Claire sanoi hieman hiljaisemmin. Änkyttämisestä Claire tiesi aina, että hän oli menossa lukkoon kaikesta jännityksestä. Niin Clairen keho meni lukkoon, eikä hän pystynyt liikkuttamaan, kun omaa päätänsä. "Vesi on voimani." kuiskasi nuori neito hyvin hiljaisesti. Koska Claire ei ollut varma siitä, kuuliko häntä vastapäätä oleva tummaverikkö häntä, hän nyökkäsi päällään merelle päin. Claire yritti hengitellä syvään, mutta jännitys tuntui edelleenkin sydämen kovana pamppailuna. Se aiheutti sen, että nuori neito hengitteli hyvin raskaasti ja kovaäänisesti. Perheensä ainoa lapsi pystyi kuitenkin nyt liikkumaan jo sen verran, että pääsi hiekalle istuma-asentoon. Claire laittoi pään polviensa väliin, sillä sen pitäisi helpottaa hengittämistä. Pienen hengittelytauon jälkeen perheen ainutta lasta ei enään jännittänyt niin paljon ja hän nousi seisomaan. "Anteeksi, jännitys saa kehoni menemään lukkoon..." nuori neito sanoi anteeksipyytävään sävyyn. Claire laittoi hiuksensa löysälle letille, sillä ne olivat yhä todella märät hänen vedenalaisesta reissustaan. Nuori neito oli hieman ajatuksissaan ja kuuli, kuinka vesi kutsui häntä uudestaan. Hän ei kuitenkaan voinut tällä kertaa juosta vain veteen, sillä hänellä oli tuo pitkähiuksinen nainen edessänsä. Siksi nuori neito tyytyi vain kääntymään mereen päin kuunnellen sen kutsua ja tarkkaillen sen altoja. mutisi itsekseen. Hän teki sitä usein, mutta ei tiennyt sille syytä. Reynolds vilkaisi Claireen ja kuunteli tuon hiljaista, änkyttävää vastausta Nevaehin ääneen sanottuihin ajatuksiin. Reynolds nyökkäsi itsekseen, sillä se merkitsi vain hyvää, jos nainen ei kuulunut punaisiin. Hän huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi muualle, mutta kääntyi katsomaan takaisin, kun Claire kertoi hiljaa voimansa - vesi. Vesi on aina ollut kiehtovaa Reynoldsin mielestä. Mutta voimana se voisi olla vielä kiehtovampaa. Nevaeh oli itse tottunut kahteen voimaansa - hän kykeni muuttumaan näkymättömäksi milloin halusi ja hän muisti kaiken näkemänsä ja kuulemansa virheettä. Nainen tuijotti Clairea ja mietti, mitä sanoisi. Pitäisikö siihen edes vastata? Toinen kertoi juuri voimansa, mitä Nevaehin oli tarkoitus vastata siihen? Pitäisikö hänen kertoa omat voimansa, vai antaisiko se etulyöntiaseman Clairelle, jos he joskus päätyisivät taisteluun? Reynolds ei ollut koskaan varma itsestään ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän oli myös erittäin epäileväinen muiden suhteen. Hän havahtui ajatuksistaan ja ajatteli, että ehkä hänen olisi parasta sanoa jotain, sillä jatkuva hiljaisuus kävisi nopeasti erittäin kiusalliseksi. "Umm, se on", Reynolds aloitti ja tajusi änkyttävänsä. Hän vilkaisi muualle, antoi katseensa kiertää heidän ympärillään, ja palasi katsomaan toista naista. "Se on varmasti todella kiehtova voima", hän lopulta sanoi, vaikka olikin epäillyt sanojaan pitkään. Puhuminen ei ollut hänen juttunsa, mutta hän ei myöskään pitänyt niistä kiusallisista, hiljaisista hetkistä, joita hänen ja joidenkin muiden välille usein syntyi. Nevaeh kirosi omaa kiusallisuuttaan ja tuijotti taas jalkojansa. Hän ei tiennyt mitä tekisi, tai mitä hänen pitäisi sanoa. Kaikki tuntui vain väärältä ja kiusalliselta. Reynolds liikkui muutaman askeleen taaemmas. Jos hän liikkuisi muutaman askeleen taaemmas vähän väliä, hän voisi pian vain juosta pois paikalta. Nainen ei välttämättä seuraisi häntä, sillä miksi karkulainen haluaisi seurata sinisten jäsentä? Tai, miksi karkulainen ei haluaisi seurata sinisten jäsentä? Se oli tasatilanne. Joko hän seuraisi, tai ei seuraisi, jos Nevaeh vain ryntäisi pois paikalta. Kun Claire kertoi menevänsä lukkoon jännityksen vallassa, Reynolds huokaisi helpotuksesta. Hän ei ollut ainoa. Vain pienen hetken ajan hän tunsi kehonsa rentoutuvan, sillä hänen edessään oli aivan samalla tavalla hiljaa puhuva nainen, joka meni lukkoon jännityksen vallassa. Nevaeh mietti hetken ja oli jo lähdössä juoksemaan pois, mutta hän epäröi sitä. Ei kai se voinut olla haitaksi, jos hän juttelisi vähän aikaa tuolle naiselle? Se ei tarkoittanut mitään. Ei heistä tulisi mitään läheisiä. Ei Reynoldista ollut tullut läheisiä muidenkaan sinisten kanssa, vaikka hän olikin jutellut heille joskus, vaikkakin harvoin. "Niin minäkin", Nevaeh tokaisi rauhallisesti ajattelematta ja katui heti sanojansa. Hän astui taas askeleen kauemmaksi ja hengitti syvään. Hänestä tuntui juuri nyt siltä, kuin hän olisi paljastanut maailman suurimman salaisuuden, vaikka todellisuudessa hän oli vain myöntänyt, että hän menisi lukkoon jännityksen vallassa ja muutenkin puhuessaan. |
|
|
|
Post by taija on Jun 26, 2016 9:44:07 GMT
Emerzel ei edes halunnut tietää, mitä nurkkajussi tiesi heidän ja sinisten välisistä taisteluista ja kinoistaan, mutta mieleen kyllä pälkähti asia siitä, että toisella saattoi olla hyödyllistä tietoa niistä rähjäkkäistä piiloilijoista, jotka sattuivat aina ryömimään jostakin koloistaan huonoon aikaan. Mistä sitä edes tiesi jos lähistöllä tälläkin hetkellä salakuunteli joku sininen älykääpiö, -tosin olihan punaisillakin omat vakoilujoukkonsa joten ei kai se nyt niin haitannutkaan. Ja Mickeylle oli se ja sama koko höskä, sillä touhu alkoi todella mennä jo naurettavaksi. Tuo oli kyllä monta kertaa halunnut vain pakata tavaransa ja lähteä kauas pois siitä kamalasta 'kiistasta', mutta kuolemantuomiohan siitä olisi niskaan tullut, eikä herra ollut pahemmin edes keksinyt vielä paikkaa minne mennä. Ja oli kai se pakko myöntää, että tuo rakasti kaupunkia kaiken sen sotimisen ulkopuolella, sillä se tarjosi palvelua ja nähtävyyksiä jos jonkinlaisia. Kaikista parhainta oli pienet puistot joita luojan kiitos ei oltu vielä tuhottu kaikkia. Kannedy saattoi vain tuijottaa hieman järkyttyneenä, kuinka toinen kaivoi hänen perheensä lompakosta jota hän ei vieläkään ollut saanu takaisin, ja tuijotti sitä. Oli erittäin vaikea arvioida mitä toisen päässä liikkui, mutta tuo oli varma ettei kuva hänen perheestään herättänyt tuossa minkäänlaisia tunteita. Mistä sitä edes tiesi jos tällä oli perhettä? Ei sillä että se olisi toista kiinostanutkaan. Mickey oli juuri rauhoittunut edellisestä puhekohtauksestaa, ennen kuin kuuli toisen kehuvan tätä ei tyhmäksi. Se sai tuon taas valmiustilaan, sillä miehen teki tosiaan mieli nyt motata nurkkajussia, mutta ikävä kyllä siihenkään ei riittäneet voimat eikä se olisi ollut kovin coolin näköistä keskellä katua, -olihan Mickey kuitenkin koulutettu alunperin armeijaan ja poliisiksi, mikä ei kyllä tuntunut nykyaikana näkyvän lainkaan hänen käytöstavoissaan mulla tavalla kuin siveytenä, -joka sekin väheni vähenemistään. Olihan se tavallaan helpottavaa että kaiken sen läksytyksen jälkeen Emerzel löysi taas oman lapsellisen itsensä ja todellisen luonteensa, mikä ei ollut niin kova kuin miltä se näytti. "Okei no anteeksi kun et saanu musta mitään irti, en satu vaan olemaan mikään punaisten juoksukoira, mua ei vois vähempääkään kiinnostaa koko hemmetin pilvenpiirtäjä tällähetkellä. Oon messissä ainoastaan siks että ruoka on hyvää ja mulla on katto pään päällä, kun en satu olemaan mikään miljonääri." Tuo paasasi nurkkajussin selittelyihin taskuvarkaudesta, mutta räpäytti sitten silmiään ja katsoi toista miettivästi. "Nurkkajussi varmaan omistaa hyödyllisemmänkin nimen vai?" Tuo kysyi edes selittämättä minkätakia halusi tietää toisen nimen. Tavallaan se oli vaan helpompaa jutella jollekin, joka ei tuntunut täysin tuntemattomalta. Huomatessaan, että lompakko oli yhä miehen käsissä, Mickey nappasi sen pois nopealla käsiliikkeellä ja vei sen taskuunsa nopeasti kuvaa vilkaisten. Suupieli nykäisi hieman ylöspäin, mutta ei tuo nyt vitussa mitään vollotusta 'taskuvarkaan' edessä rupeaisi näyttämään. siirsi painonsa toiselle jalalleen ja kädet löytivät tiensä takaisin mustan nahkatakkinsa taskuihin miehen ottaessaan lompakkonsa nopeasti takaisin. Will seurasi punaista - hänen ilmeitään sekä eleitään, hän käytti paljon enemmän ilmeitä puhuessaan kuin William, mutta siihen ei paljoa vaadita. Pian tuo avautui tälle täysin tuntemattomalle taskuvarkaalle siittä kuinka hän oli Punaisissa, koska muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Will ei oikeastaan ymmärtynyt tuota, koska hän itse aina oli tehnyt mitä itse halusi, mutta se oli tuon eikä Williamin asia. Ja hän muisti kun tuli tähän kaupunkiin kuinka hänelläkään ei ollut kattoa tai ruokaa, sillä ollessaan ylpeä sekä itsepäinen 16-vuotias ei hän halunnut pyytää perheeltään rahaa ennen lähtöään tai pikemminkin karkaamistaan, vaikka rahaa oli jopa muille jakaa, hän lähti aikalailla tyhjin käsin tähän suureen kaupunkiin. Mutta kyllä kaikki oli nyt kolmen vuoden päästä kääntynyt ihan hyvin päin, eikä täällä tarvinnut olla miljonääri selvitäkseen. Toisaalta jos tuo lähtisi Punaisista olisi hän todennäköisesti jahdatumpi kuin kukaan karkulaisista. "Turha pyydellä anteeksi, koska oot ehkä eka mua vastaantullut Punainen, joka ei ylireagoi kaikkeen. Semmonen, jonka kaa voi jopa jutella", hän vastasi samalla siirtäen hiuksensa pois kasvoiltaan, mutta ei sanoillaan tarkoittanut, että olisi nyt jotenkin henkisesti kiintynyt tähän muista jotenkin poikkeavaan yksilöön. Will aika usein päätyi kiusaamaan niin Punaisia kuin Sinisiä, kaikki ottivat kaiken aivan liian tosissaan, tai siis se oli osa heidän työtänsä, mutta ei kaikesta tarvinnut pitää puukkoa valtimolla. "William Nightray, mutta kutsu nurkkajussiksi jos huvittaa", hän esittäytyi odottaen tuon vastaavasti kertovan nimensä. Ja moni ihmetteli miksi Will aina liiankin avoimesti kertoi nimensä, mitä nimen kertominen haittaisi? Kyllä häntä niin usein siellä sun täällä näki, että kyllä jos hänet tiesi niin tunnistaisi jo pelkästään ulkonäöltään. Ja hän tykkäsi siittä, kun ihmiset tiesivät hänen nimensä. / meen ny kai nukkuu, öitäääää ~ Mickeyllä ei ollut harmaintakaan hajua mitä nurkkajussi ajatteli, mutta hänen kysymykseensä nimestä toisella ainakin kesti vastata melkoisen kauan aikaa. Vaikka, eihän Kannedyllä ollut edes kiire minnekään, kun ei tuo jaksanut lähteä edes valittamaan niistä suunnitelmista mitkä olivat kusseet ja yhä aiheuttivat miehelle päänsärkyä. Tuo ei ollut syönyt illan jälkeen mitään ja mahan kurniminen oli välttämätöntä, vaikkei hänellä ollutkaan mitään aikomustakaan ruveta etsimään ruokapaikkaa ja feidata nurkkajussia siihen keskelle katua. Mickey ei ollut tiennytkään kuinka mukavaa oli jutella kerrankin jostain muusta kuin punaisten työtehtävistä ja lepovuoroista ja kaikesta semmosesta, mikä ei tuota nyt kiinnostanutkaan. Hän ei edes muistanut milloin viimeksi oli puhunut jostain muusta tai edes itsestään, harvoin kun työkavereille tarvitsi kertoa omaa elämäntarinaa, kaikki olivat niin hemmetin ylimielisiä ja kiireisiä sellaiseen. Rentoutuakaan nuo eivät osanneet ja oli pakko myöntää että Emerzel kaipasi todella paljon sitä, kun sai istua huoneessa ja kuunnella musiikkia, polttaa ja juoda ja ottaa iisisti. Sitä ei ollut tapahtunut sitten sen jälkeen kun miehen serkku oli kuollut pommi-iskussa, -joka oli sattunut olemaan miehen ainoa ilonlähde ja stressin lieventäjä. Kehu siitä, että tälle saattoi jopa jutella teki Mickeyn olon mukavammaksi ja tuo alkoi jopa hymyillä nyt kaiken sen kireyden jälkeen. Tuo kohautti olkapäitään ja hymähti. "Nojaa..inhoon vaa toimii muiden sääntöjen mukaan ja toteuttaa todella huonoja suunnitelmia, jotka ei ikinä toimi tai menee jollain tapaa aina mönkään. Meidän voittoputki johtuu ainoastaan siitä, että meitä on aivan helvetin iso määrä tuolla ketun tornisssa." Tuo vastasi kiroten vähän lisää omaa jengiään ja nosti jälleen uuden savukkeen huulille. Mickey sytytti sen ja laittoi sytkärin taskuunsa siirtäen pitkästä aikaa silmänsä itse nurkkajussin naamaan. "Emerzel Kannedy, mut kaikille ihan vaa Mickey." Tuo esitteli myös itse itsensä ja väläytti hymyn hieman leveämpänä, vaikkei ehkä niin tarkoittanut tehdäkään. Mistä sitä tiesi saattoiko tähän william -nimiseen mieheen luottaa vieläkään, -mutta toisaalta asiat olivat sujuneet melkoisen hyvin tähän asti. Toisen kasvoista Mickey käänsi jälleen katseensa päämajalle, kunnes sen katsominen alkoi ärsyttää häntä toden teolla. "Hemmetti nyt kyllä relaat Mickey." Tuo hermostui niin paljon, että puhui itselleen vaikka William olikin hänen vieressään kokoajan. Kenties toinen piti tätä outona, mutta se ei ollut nyt kovin suuri huolenaihe. Tai eihän tuo seuraakaan halunnut menettää heti. "Hei tota...en voi pakottaa sua mun mukaan mutta ei millään viittittäs mennä ton pilvenpiirtäjän ääreltä muualle? En voi edes katsoa tonne enää." Tuo kysyi kohotellen kulmiaan ja riisui takin yltään tuulen laannuttua hieman. Musta pitkähihainen sen alla oli hieman pölyssä pojan mentyä likaisissa paikoissa pitkin yötä, mutta väliäkö sillä oli . |
|
|
|
Post by Jessikissa on Jun 26, 2016 10:02:20 GMT
Claire Olivia Johnson ihmetteli tuon nuoren naisen eleitä ja mietti, että miksi nainen alkoi katsomaan jalkoihinsa. Nuori neito tarkkaili Nevaehin ilmeitä ja yritti tulkita niitä, mutta turhaan. Eihän Claire ollut osannut tulkita ihmisten ilmeitä kovin hyvin, sillä hän ei ollut oikeastaan jutellut hirveästi muiden kanssa. Perheen ainoa lapsi hämmästyi hieman sitä, kun Nevaeh sanoi ajatksensa ääneen. "E-en ole." Claire sanoi hieman hiljaisemmin. Änkyttämisestä Claire tiesi aina, että hän oli menossa lukkoon kaikesta jännityksestä. Niin Clairen keho meni lukkoon, eikä hän pystynyt liikkuttamaan, kun omaa päätänsä. "Vesi on voimani." kuiskasi nuori neito hyvin hiljaisesti. Koska Claire ei ollut varma siitä, kuuliko häntä vastapäätä oleva tummaverikkö häntä, hän nyökkäsi päällään merelle päin. Claire yritti hengitellä syvään, mutta jännitys tuntui edelleenkin sydämen kovana pamppailuna. Se aiheutti sen, että nuori neito hengitteli hyvin raskaasti ja kovaäänisesti. Perheensä ainoa lapsi pystyi kuitenkin nyt liikkumaan jo sen verran, että pääsi hiekalle istuma-asentoon. Claire laittoi pään polviensa väliin, sillä sen pitäisi helpottaa hengittämistä. Pienen hengittelytauon jälkeen perheen ainutta lasta ei enään jännittänyt niin paljon ja hän nousi seisomaan. "Anteeksi, jännitys saa kehoni menemään lukkoon..." nuori neito sanoi anteeksipyytävään sävyyn. Claire laittoi hiuksensa löysälle letille, sillä ne olivat yhä todella märät hänen vedenalaisesta reissustaan. Nuori neito oli hieman ajatuksissaan ja kuuli, kuinka vesi kutsui häntä uudestaan. Hän ei kuitenkaan voinut tällä kertaa juosta vain veteen, sillä hänellä oli tuo pitkähiuksinen nainen edessänsä. Siksi nuori neito tyytyi vain kääntymään mereen päin kuunnellen sen kutsua ja tarkkaillen sen altoja. mutisi itsekseen. Hän teki sitä usein, mutta ei tiennyt sille syytä. Reynolds vilkaisi Claireen ja kuunteli tuon hiljaista, änkyttävää vastausta Nevaehin ääneen sanottuihin ajatuksiin. Reynolds nyökkäsi itsekseen, sillä se merkitsi vain hyvää, jos nainen ei kuulunut punaisiin. Hän huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi muualle, mutta kääntyi katsomaan takaisin, kun Claire kertoi hiljaa voimansa - vesi. Vesi on aina ollut kiehtovaa Reynoldsin mielestä. Mutta voimana se voisi olla vielä kiehtovampaa. Nevaeh oli itse tottunut kahteen voimaansa - hän kykeni muuttumaan näkymättömäksi milloin halusi ja hän muisti kaiken näkemänsä ja kuulemansa virheettä. Nainen tuijotti Clairea ja mietti, mitä sanoisi. Pitäisikö siihen edes vastata? Toinen kertoi juuri voimansa, mitä Nevaehin oli tarkoitus vastata siihen? Pitäisikö hänen kertoa omat voimansa, vai antaisiko se etulyöntiaseman Clairelle, jos he joskus päätyisivät taisteluun? Reynolds ei ollut koskaan varma itsestään ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän oli myös erittäin epäileväinen muiden suhteen. Hän havahtui ajatuksistaan ja ajatteli, että ehkä hänen olisi parasta sanoa jotain, sillä jatkuva hiljaisuus kävisi nopeasti erittäin kiusalliseksi. "Umm, se on", Reynolds aloitti ja tajusi änkyttävänsä. Hän vilkaisi muualle, antoi katseensa kiertää heidän ympärillään, ja palasi katsomaan toista naista. "Se on varmasti todella kiehtova voima", hän lopulta sanoi, vaikka olikin epäillyt sanojaan pitkään. Puhuminen ei ollut hänen juttunsa, mutta hän ei myöskään pitänyt niistä kiusallisista, hiljaisista hetkistä, joita hänen ja joidenkin muiden välille usein syntyi. Nevaeh kirosi omaa kiusallisuuttaan ja tuijotti taas jalkojansa. Hän ei tiennyt mitä tekisi, tai mitä hänen pitäisi sanoa. Kaikki tuntui vain väärältä ja kiusalliselta. Reynolds liikkui muutaman askeleen taaemmas. Jos hän liikkuisi muutaman askeleen taaemmas vähän väliä, hän voisi pian vain juosta pois paikalta. Nainen ei välttämättä seuraisi häntä, sillä miksi karkulainen haluaisi seurata sinisten jäsentä? Tai, miksi karkulainen ei haluaisi seurata sinisten jäsentä? Se oli tasatilanne. Joko hän seuraisi, tai ei seuraisi, jos Nevaeh vain ryntäisi pois paikalta. Kun Claire kertoi menevänsä lukkoon jännityksen vallassa, Reynolds huokaisi helpotuksesta. Hän ei ollut ainoa. Vain pienen hetken ajan hän tunsi kehonsa rentoutuvan, sillä hänen edessään oli aivan samalla tavalla hiljaa puhuva nainen, joka meni lukkoon jännityksen vallassa. Nevaeh mietti hetken ja oli jo lähdössä juoksemaan pois, mutta hän epäröi sitä. Ei kai se voinut olla haitaksi, jos hän juttelisi vähän aikaa tuolle naiselle? Se ei tarkoittanut mitään. Ei heistä tulisi mitään läheisiä. Ei Reynoldista ollut tullut läheisiä muidenkaan sinisten kanssa, vaikka hän olikin jutellut heille joskus, vaikkakin harvoin. "Niin minäkin", Nevaeh tokaisi rauhallisesti ajattelematta ja katui heti sanojansa. Hän astui taas askeleen kauemmaksi ja hengitti syvään. Hänestä tuntui juuri nyt siltä, kuin hän olisi paljastanut maailman suurimman salaisuuden, vaikka todellisuudessa hän oli vain myöntänyt, että hän menisi lukkoon jännityksen vallassa ja muutenkin puhuessaan. kääntyi takaisin nuoreen tummaverikköön päin ja hymyili niin, että hampaat eivät näkyneet. "Se on minunkin mielestä kiehtova voima. Pystyn parantamaan pieniä haavoja veden avulla ja se on minusta ihanaa!" nuori neito tokaisi innostuneena. Hänen mieleensä ei tullut yhtään se, että tuo sinisissä oleva nainen ja Claire voisi joutua joskus taistelemaan. Nuoren neidon ajatukset siirtyivät vastapäätä olevasta naisestä itseensä ja hänen suunsa meni hieman mutruun. Häntä todella ihmetytti, että miten hän olikin yhtäkkiä vain kertonut itsestään asioita, joita ei yleensä kerro niille ihmisille, jotka hän tapasi ensimmäistä kertaa. Claire oli ollut aina hieman sulkeutunut, mutta ehkä enemmän tunteistaan, kuin omista asioistaan. Perheen ainoa lapsi havahtui omista ajtuksistaan siihen, kuinka Nevaeh kertoi myös menevänsä lukkoon jännittävissä tilanteissa. Nuorta neitoa alkoi taas hymyilyttämään ja hän jostain syystä haluaisi halata tuota nuorta tummaverikköä hänen vastapäätänsä. "Eikö sinun pitäisi ottaa minut kiinni?" Claire kysyi hieman hämmentyneenä. Nevaeh oli kertonut olevansa sinisissä. Miettivä tummaverikkö ei kuitenkaan tiennyt ihan tarkkaan mitä se tarkoitti. Jos tuo ystävälliseltä näyttävä tummaverikkö häntä vastapäätä todella ottaisi Clairen kiinni, ei hän tietäisi mitä tekisi, Hän voisi juosta veteen, muttei tiennyt, olisiko tämä kyllin nopea juoksemaan. Claire ei kuitenkaan halunnut lähteä perääntymään, ennen kuin saisi vastauksen kysymykseensä. Nuori neito epäröi hetken, mutta antoi silti tuolle vastapäätä olevalle tummaverikölle halin, vaikka Claire tiesi, että se oli erittäin riskialtista, sillä hän ei ollut vielä saanut vastausta. Lyhyen hetken jälkeen Claire otti askeleen taaksepäin niin, että olisi samassa kohdassa, kuin ennen halaustakin. Halaus oli tuntunut mukavalta, sillä hänestä tuntui, että hänellä voisi ollakkin oikea ystävä, jollaista hänellä ei ole ollut pitkään aikaan. Hän ei oikeastaan ollut ikinä tehnyt mitään spontaania, sillä hänet oltiin opetettu elämään kunnolla ilman tuollaisia yllätyksellisiä tekoja. Näiden ajatusten huumassa Claire kysyi iloisesti "Haluaisitko olla ystäväni?" jonka jälkeen hänen kasvonsa alkoivat hieman punottamaan ja hän alkoi katsomaan omia jalkojansam joissa oli hänen hieman harmaantuneen valkoiset converset.  |
|
awrtas
Ninja The Cat
i'm just here to roleplay. don't mind of me.
Posts: 61
|
Post by awrtas on Jun 26, 2016 10:55:58 GMT
okra, missäs ihmiset hiihtelee? enemmän oon kiinnostunut punasista, mutta antaa tulla niin osaan kirjottaa taas pelauksen. (okei, varmaan tulee kohta joku lyhyt mutta joka tapauksessa.)
|
|
|
|
Post by Magnifique on Jun 26, 2016 11:04:23 GMT
Nevaeh Reynolds mutisi itsekseen. Hän teki sitä usein, mutta ei tiennyt sille syytä. Reynolds vilkaisi Claireen ja kuunteli tuon hiljaista, änkyttävää vastausta Nevaehin ääneen sanottuihin ajatuksiin. Reynolds nyökkäsi itsekseen, sillä se merkitsi vain hyvää, jos nainen ei kuulunut punaisiin. Hän huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi muualle, mutta kääntyi katsomaan takaisin, kun Claire kertoi hiljaa voimansa - vesi. Vesi on aina ollut kiehtovaa Reynoldsin mielestä. Mutta voimana se voisi olla vielä kiehtovampaa. Nevaeh oli itse tottunut kahteen voimaansa - hän kykeni muuttumaan näkymättömäksi milloin halusi ja hän muisti kaiken näkemänsä ja kuulemansa virheettä. Nainen tuijotti Clairea ja mietti, mitä sanoisi. Pitäisikö siihen edes vastata? Toinen kertoi juuri voimansa, mitä Nevaehin oli tarkoitus vastata siihen? Pitäisikö hänen kertoa omat voimansa, vai antaisiko se etulyöntiaseman Clairelle, jos he joskus päätyisivät taisteluun? Reynolds ei ollut koskaan varma itsestään ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän oli myös erittäin epäileväinen muiden suhteen. Hän havahtui ajatuksistaan ja ajatteli, että ehkä hänen olisi parasta sanoa jotain, sillä jatkuva hiljaisuus kävisi nopeasti erittäin kiusalliseksi. "Umm, se on", Reynolds aloitti ja tajusi änkyttävänsä. Hän vilkaisi muualle, antoi katseensa kiertää heidän ympärillään, ja palasi katsomaan toista naista. "Se on varmasti todella kiehtova voima", hän lopulta sanoi, vaikka olikin epäillyt sanojaan pitkään. Puhuminen ei ollut hänen juttunsa, mutta hän ei myöskään pitänyt niistä kiusallisista, hiljaisista hetkistä, joita hänen ja joidenkin muiden välille usein syntyi. Nevaeh kirosi omaa kiusallisuuttaan ja tuijotti taas jalkojansa. Hän ei tiennyt mitä tekisi, tai mitä hänen pitäisi sanoa. Kaikki tuntui vain väärältä ja kiusalliselta. Reynolds liikkui muutaman askeleen taaemmas. Jos hän liikkuisi muutaman askeleen taaemmas vähän väliä, hän voisi pian vain juosta pois paikalta. Nainen ei välttämättä seuraisi häntä, sillä miksi karkulainen haluaisi seurata sinisten jäsentä? Tai, miksi karkulainen ei haluaisi seurata sinisten jäsentä? Se oli tasatilanne. Joko hän seuraisi, tai ei seuraisi, jos Nevaeh vain ryntäisi pois paikalta. Kun Claire kertoi menevänsä lukkoon jännityksen vallassa, Reynolds huokaisi helpotuksesta. Hän ei ollut ainoa. Vain pienen hetken ajan hän tunsi kehonsa rentoutuvan, sillä hänen edessään oli aivan samalla tavalla hiljaa puhuva nainen, joka meni lukkoon jännityksen vallassa. Nevaeh mietti hetken ja oli jo lähdössä juoksemaan pois, mutta hän epäröi sitä. Ei kai se voinut olla haitaksi, jos hän juttelisi vähän aikaa tuolle naiselle? Se ei tarkoittanut mitään. Ei heistä tulisi mitään läheisiä. Ei Reynoldista ollut tullut läheisiä muidenkaan sinisten kanssa, vaikka hän olikin jutellut heille joskus, vaikkakin harvoin. "Niin minäkin", Nevaeh tokaisi rauhallisesti ajattelematta ja katui heti sanojansa. Hän astui taas askeleen kauemmaksi ja hengitti syvään. Hänestä tuntui juuri nyt siltä, kuin hän olisi paljastanut maailman suurimman salaisuuden, vaikka todellisuudessa hän oli vain myöntänyt, että hän menisi lukkoon jännityksen vallassa ja muutenkin puhuessaan. kääntyi takaisin nuoreen tummaverikköön päin ja hymyili niin, että hampaat eivät näkyneet. "Se on minunkin mielestä kiehtova voima. Pystyn parantamaan pieniä haavoja veden avulla ja se on minusta ihanaa!" nuori neito tokaisi innostuneena. Hänen mieleensä ei tullut yhtään se, että tuo sinisissä oleva nainen ja Claire voisi joutua joskus taistelemaan. Nuoren neidon ajatukset siirtyivät vastapäätä olevasta naisestä itseensä ja hänen suunsa meni hieman mutruun. Häntä todella ihmetytti, että miten hän olikin yhtäkkiä vain kertonut itsestään asioita, joita ei yleensä kerro niille ihmisille, jotka hän tapasi ensimmäistä kertaa. Claire oli ollut aina hieman sulkeutunut, mutta ehkä enemmän tunteistaan, kuin omista asioistaan. Perheen ainoa lapsi havahtui omista ajtuksistaan siihen, kuinka Nevaeh kertoi myös menevänsä lukkoon jännittävissä tilanteissa. Nuorta neitoa alkoi taas hymyilyttämään ja hän jostain syystä haluaisi halata tuota nuorta tummaverikköä hänen vastapäätänsä. "Eikö sinun pitäisi ottaa minut kiinni?" Claire kysyi hieman hämmentyneenä. Nevaeh oli kertonut olevansa sinisissä. Miettivä tummaverikkö ei kuitenkaan tiennyt ihan tarkkaan mitä se tarkoitti. Jos tuo ystävälliseltä näyttävä tummaverikkö häntä vastapäätä todella ottaisi Clairen kiinni, ei hän tietäisi mitä tekisi, Hän voisi juosta veteen, muttei tiennyt, olisiko tämä kyllin nopea juoksemaan. Claire ei kuitenkaan halunnut lähteä perääntymään, ennen kuin saisi vastauksen kysymykseensä. Nuori neito epäröi hetken, mutta antoi silti tuolle vastapäätä olevalle tummaverikölle halin, vaikka Claire tiesi, että se oli erittäin riskialtista, sillä hän ei ollut vielä saanut vastausta. Lyhyen hetken jälkeen Claire otti askeleen taaksepäin niin, että olisi samassa kohdassa, kuin ennen halaustakin. Halaus oli tuntunut mukavalta, sillä hänestä tuntui, että hänellä voisi ollakkin oikea ystävä, jollaista hänellä ei ole ollut pitkään aikaan. Hän ei oikeastaan ollut ikinä tehnyt mitään spontaania, sillä hänet oltiin opetettu elämään kunnolla ilman tuollaisia yllätyksellisiä tekoja. Näiden ajatusten huumassa Claire kysyi iloisesti "Haluaisitko olla ystäväni?" jonka jälkeen hänen kasvonsa alkoivat hieman punottamaan ja hän alkoi katsomaan omia jalkojansam joissa oli hänen hieman harmaantuneen valkoiset converset. tuijotti Clairea, kun tuo selitti voimastaan ja siitä, kuinka se kiehtoi myös häntä. Nevaehia alkoi kiehtomaan yhä enemmän, kun Claire kertoi pystyvänsä parantamaan pieniä haavoja veden avulla. Nevaeh oli aivan varma, että hän näytti hämmentyneeltä, sillä siltä hänestä ainakin tuntui. Reynolds nyökkäsi itsekseen Clairen sanoille ja ajatteli, kuinka mahtavaa se voisi olla, jos pystyisi näin vain parantamaan joitain haavoja vedellä. Reynolds huomasi heidän välillään olevan välimatkan, jonka hän oli itse aiheuttanut siirtymällä askel askeleelta taakse päin. Hän veti syvään henkeä ja astui hieman lähemmäksi, sillä siitä ei voisi olla haittaakaan, mutta silti hän epäili sitä hieman. Nainen tuijotti Clairea yhä epäilevästi. Karkulainen näytti suhteellisen rauhalliselta hänen edessään, vaikka olikin sanonut menevänsä lukkoon jännityksen vallassa. Silti Nevaeh tiesi karkulaisesta jo nyt enemmän, kuin monista sinisen jäsenistä. Nevaeh ei koskaan itse kertoisi itsestään mitään kenellekään. Hän ei halunnut puhua itsestään, eikä hän koskaan puhunutkaan. Jos hän puhui joillekin, puhe kohdistui joko toiseen henkilöön, tai aivan muuhun - sinisten kanssa keskustellessa puheet keskittyivät usein punaisiin ja karkulaisiin. Nainen vilkaisi Claireen, kun tuo mainitsi kiinni ottamisen. Nevaehin ajatukset pyörivät hänen päässään. Sitähän he tekivät - yrittivät saada karkulaisia heidän puolelleen, jotta heillä olisi mahdollisuuksia kukistaa punaisten joukot. Reynolds hermostui yht'äkkiä. "Tietenkin pitäisi", Reynolds sanoi hieman vihaiseen sävyyn, jottei hermostuneisuus paistaisi hänestä läpi. "Tai siis, me emme ota karkulaisia kiinni", hän aloitti, mutta piti tauon miettiäkseen mitä sanoisi, "Me yritämme saada heitä puolellemme, mutta emme kidnappaa heitä kaduilta ja pakota puolellemme. Annamme heille mahdollisuuden päättää siitä itse." Nevaeh tunsi olonsa erittäin hermostuneeksi ja epävarmaksi juuri tälläisissa tilanteissa. Hän siirsi katseensa maahan huomaamattaan ja vilkaisi sitten takaisin Claireen. Ehkä hän voisi mahdollisesti saada naisen sinisten puolelle. Se voisi olla mahdollista, jos Nevaeh yrittäisi. Hän havahtui, kun tunsi naisen kädet ympärillään. Reynoldsin keho jännittyi heti pienestä kosketuksesta. Halaus oli nopea, mutta siinä ajassa Nevaeh oli ehtinyt unohtaa kaiken ajattelemansa ja hän oli yhä hermostuneempi. Mitä tuo tarkoitti? Miksi Claire oli halannut häntä ja mitä hän yritti sillä? Reynolds ei pitänyt läheisyydestä, eikä hän pitänyt naisen tekemästä liikkeestä. Nevaeh nielaisi ja hengitti syvään yrittäen kerätä ajatuksiaan kokoon. "Mitä tuo nyt oli olevinaan?" Reynolds kysyi tiuskaisten ja kokosi edelleen ajatuksiaan. Hän oli hermostunut ja yritti selvittää Clairen ajatuksia. Hänen ajatuksiltaan hän ei meinannut kuulla tuon kysymystä, mutta kun hän sisäisti sen, hän tuijotti Clairea silmät pyöreinä. Nevaehin ilme muuttui pian kuitenkin tavalliseksi - hän näytti juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle kukaan ei varmasti haluaisi tulla puhumaan. "En tarvitse ystäviä", hän sanoi lähes surulliseen sävyyn, mutta piti pienen vihan äänessään. Hän ei voinut murtua nyt ja rikkoa kovaa ulkokuortaan. |
|
kuro
Ninja The Cat
so i'll paint you a clear blue sky
Posts: 92
|
Post by kuro on Jun 26, 2016 11:28:44 GMT
William Nightray siirsi painonsa toiselle jalalleen ja kädet löytivät tiensä takaisin mustan nahkatakkinsa taskuihin miehen ottaessaan lompakkonsa nopeasti takaisin. Will seurasi punaista - hänen ilmeitään sekä eleitään, hän käytti paljon enemmän ilmeitä puhuessaan kuin William, mutta siihen ei paljoa vaadita. Pian tuo avautui tälle täysin tuntemattomalle taskuvarkaalle siittä kuinka hän oli Punaisissa, koska muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Will ei oikeastaan ymmärtynyt tuota, koska hän itse aina oli tehnyt mitä itse halusi, mutta se oli tuon eikä Williamin asia. Ja hän muisti kun tuli tähän kaupunkiin kuinka hänelläkään ei ollut kattoa tai ruokaa, sillä ollessaan ylpeä sekä itsepäinen 16-vuotias ei hän halunnut pyytää perheeltään rahaa ennen lähtöään tai pikemminkin karkaamistaan, vaikka rahaa oli jopa muille jakaa, hän lähti aikalailla tyhjin käsin tähän suureen kaupunkiin. Mutta kyllä kaikki oli nyt kolmen vuoden päästä kääntynyt ihan hyvin päin, eikä täällä tarvinnut olla miljonääri selvitäkseen. Toisaalta jos tuo lähtisi Punaisista olisi hän todennäköisesti jahdatumpi kuin kukaan karkulaisista. "Turha pyydellä anteeksi, koska oot ehkä eka mua vastaantullut Punainen, joka ei ylireagoi kaikkeen. Semmonen, jonka kaa voi jopa jutella", hän vastasi samalla siirtäen hiuksensa pois kasvoiltaan, mutta ei sanoillaan tarkoittanut, että olisi nyt jotenkin henkisesti kiintynyt tähän muista jotenkin poikkeavaan yksilöön. Will aika usein päätyi kiusaamaan niin Punaisia kuin Sinisiä, kaikki ottivat kaiken aivan liian tosissaan, tai siis se oli osa heidän työtänsä, mutta ei kaikesta tarvinnut pitää puukkoa valtimolla. "William Nightray, mutta kutsu nurkkajussiksi jos huvittaa", hän esittäytyi odottaen tuon vastaavasti kertovan nimensä. Ja moni ihmetteli miksi Will aina liiankin avoimesti kertoi nimensä, mitä nimen kertominen haittaisi? Kyllä häntä niin usein siellä sun täällä näki, että kyllä jos hänet tiesi niin tunnistaisi jo pelkästään ulkonäöltään. Ja hän tykkäsi siittä, kun ihmiset tiesivät hänen nimensä. / meen ny kai nukkuu, öitäääää ~ Mickeyllä ei ollut harmaintakaan hajua mitä nurkkajussi ajatteli, mutta hänen kysymykseensä nimestä toisella ainakin kesti vastata melkoisen kauan aikaa. Vaikka, eihän Kannedyllä ollut edes kiire minnekään, kun ei tuo jaksanut lähteä edes valittamaan niistä suunnitelmista mitkä olivat kusseet ja yhä aiheuttivat miehelle päänsärkyä. Tuo ei ollut syönyt illan jälkeen mitään ja mahan kurniminen oli välttämätöntä, vaikkei hänellä ollutkaan mitään aikomustakaan ruveta etsimään ruokapaikkaa ja feidata nurkkajussia siihen keskelle katua. Mickey ei ollut tiennytkään kuinka mukavaa oli jutella kerrankin jostain muusta kuin punaisten työtehtävistä ja lepovuoroista ja kaikesta semmosesta, mikä ei tuota nyt kiinnostanutkaan. Hän ei edes muistanut milloin viimeksi oli puhunut jostain muusta tai edes itsestään, harvoin kun työkavereille tarvitsi kertoa omaa elämäntarinaa, kaikki olivat niin hemmetin ylimielisiä ja kiireisiä sellaiseen. Rentoutuakaan nuo eivät osanneet ja oli pakko myöntää että Emerzel kaipasi todella paljon sitä, kun sai istua huoneessa ja kuunnella musiikkia, polttaa ja juoda ja ottaa iisisti. Sitä ei ollut tapahtunut sitten sen jälkeen kun miehen serkku oli kuollut pommi-iskussa, -joka oli sattunut olemaan miehen ainoa ilonlähde ja stressin lieventäjä. Kehu siitä, että tälle saattoi jopa jutella teki Mickeyn olon mukavammaksi ja tuo alkoi jopa hymyillä nyt kaiken sen kireyden jälkeen. Tuo kohautti olkapäitään ja hymähti. "Nojaa..inhoon vaa toimii muiden sääntöjen mukaan ja toteuttaa todella huonoja suunnitelmia, jotka ei ikinä toimi tai menee jollain tapaa aina mönkään. Meidän voittoputki johtuu ainoastaan siitä, että meitä on aivan helvetin iso määrä tuolla ketun tornisssa." Tuo vastasi kiroten vähän lisää omaa jengiään ja nosti jälleen uuden savukkeen huulille. Mickey sytytti sen ja laittoi sytkärin taskuunsa siirtäen pitkästä aikaa silmänsä itse nurkkajussin naamaan. "Emerzel Kannedy, mut kaikille ihan vaa Mickey." Tuo esitteli myös itse itsensä ja väläytti hymyn hieman leveämpänä, vaikkei ehkä niin tarkoittanut tehdäkään. Mistä sitä tiesi saattoiko tähän william -nimiseen mieheen luottaa vieläkään, -mutta toisaalta asiat olivat sujuneet melkoisen hyvin tähän asti. Toisen kasvoista Mickey käänsi jälleen katseensa päämajalle, kunnes sen katsominen alkoi ärsyttää häntä toden teolla. "Hemmetti nyt kyllä relaat Mickey." Tuo hermostui niin paljon, että puhui itselleen vaikka William olikin hänen vieressään kokoajan. Kenties toinen piti tätä outona, mutta se ei ollut nyt kovin suuri huolenaihe. Tai eihän tuo seuraakaan halunnut menettää heti. "Hei tota...en voi pakottaa sua mun mukaan mutta ei millään viittittäs mennä ton pilvenpiirtäjän ääreltä muualle? En voi edes katsoa tonne enää." Tuo kysyi kohotellen kulmiaan ja riisui takin yltään tuulen laannuttua hieman. Musta pitkähihainen sen alla oli hieman pölyssä pojan mentyä likaisissa paikoissa pitkin yötä, mutta väliäkö sillä oli . otti tilanteen taas liian huolettomasti, hän oli jo melkein kokonaan unohtanut faktan tuon punaisuudesta tai siittä missä he olivat. Mutta ei tuo ollut vielä antanut Williamille syytä epäillä tai pelätä mitään, tuo vaikutti ihmeellisen luotettavalta, mutta ei Will vielä antaisi omaa henkeään tuon käsiin. Ja ei Will lähes ikinä hermoillut mistään, se oli vain osa hänen luonnettaan. Pian hän kertoi Punaisten huonoista suunitelmista, johon Nightray ei kommeintoinut mitään. Hän ei ikinä ollut itse tykännyt Punaisista ja oli vuosien varsilla löytänyt heistä useita virheitä, mutta ehkä niitä ei tässä kannattaisi alkaa listaamaan, vaikka toinenkaan osapuoli ei Punaisista juurikaan tykännyt. Muutenkin Will oli aina tykännyt Sinisistä hitusen enemmän, ei sillä, että aikoisi ikinä heihinkään liittyä, mutta he olivat Punaisia vapaampia sekä rennompia, toki sielläkin oli muutamia poikkeuksia. Uuden tupakan ottanut mies esittäytyi Emerzel Kannedyksi, mutta Will todennäköisesti tulisi kutsumaan häntä Mickeyksi, joka oli huomattavasti helpompi nimi. Hän jopa yllättyi tuon hymyillessään, ilmeisesti tuokin luotti jollakin tavalla Williamiin, joka oli yllättävää, sillä äskenhän tuo oli häneltä lompakon sekä tupakatkin pöllinyt. Tummaverikkö laittoi myös muistilleen Mickeyksi esittäytyneen puhuneen itselleen, kai se oli ihan normaalia, jos oli jollain tavalla hermostunut tai väsynyt. "Katoppas, opithan sä pyytämään nätisti", verentaitaja hymähti kuullessaan tuon kohteliaasti esitetyn pyynnön muualle menemisestä. Ei Williamia juurikaan haitannut tässä seisominen, vaikka niin voisi luulla, mutta jokin järki hänen päässään sai hänet vastaamaan pieni hymyn alku kasvoillaan; "Mutta mennään vaa", jonka jälkeen hän otti muutamaan askeleen ohittaen Emerzelin lähtien siis sinne suuntaan mihin hän oli jatkuvasti koittanut mennä, mutta armeijatakkinsa riisunut mies pysäytti hänet aina kun hän sitä oli yrittänyt.  / ja meen tänää illemmalla kaverille yöks nii en tuu kai roolii  |
|
