|
Post by sini on Jun 8, 2016 13:19:41 GMT
toivottavast tää ei kuollu :-(( lupaan tänä iltana pelata!! juu 8))
|
|
|
Post by pokemon on Jun 8, 2016 19:18:28 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez oli taas kerran sekaisin kuin mikä eikä kukaan saanut häntä hallintaan, hyvä niin. Iloisena taas vaihteeksi ollen tummaverikkö pörröttää hiuksiaan pois näköetäisyydeltään ja jatkaa tanssimistaan vielä pienoisen hetken, kunnes tunsi tarvitsevansa lisää juomista vaikkei hän kyllä tarvitsisi tippaakaan enempää. Leveästi hymyillen Lopez kiemurtelee toisten jaloista pois ja pääseekin kuin pääseekin tanssilattialta baaritiskin lähelle. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun hän kuulee jo oman nimensä melkein toisesta päästä salia sekä jotain tarjoamisesta, joka sai Esmeen enemmän kuin hyvälle tuulelle. Tai ei hän ihan kaikkea kuullut, mutta suun liikkeistä päätteli sellaista - musiikki pauhasi niin kovalla että jotkut sanat jäivät valitettavasti hieman pimentoon. Askeleet nopeutuen nainen horjuen etenee kohti baaritiskiä, kuitenkin jollain ilveellä saaden potkaistua jalkansa baarijakkaraan ja lentäen siitä seuraavan ihmisen syliin - onneksi kuitenkaan toista kaatamatta. Naurahtaen tummaverikkötär nousee, katsahtaen sitten ylemmäs. Hän huomasi juuri lentäneensä johtajansa kihlatun päälle, joka saa hänet puremaan alahuultaan - yrittäen parhaansa mukaan peittää virnettään. "Anteeksi rakas!" Esmee päätyy pahoittelemaan ja halaten tietysti toista vielä perään. Tuo olisi hyvin outoa käytöstä naiselta selvinpäin, joka nyt muutenkin tiedettiin jonkinlaisena jääkuningattarena joka oli ehkä kylmennyt entisestään jouduttuaan eroon yhdestä erityisen tärkeästä henkilöstä. Humalassa kuitenkin tummaverikkökin oli erittäin sosiaalinen ja lämmin kaikille - niinkuin se taas näkyikin Giannan halaamisena ja puhumalla toiselle niinkuin jollekkin parhaalle ystävälleen. Ei heillä kuitenkaan huonotkaan välit ollut, ainakaan Lopezin muistikuvien mukaan. Giannasta irroittautuen pahoittelevana kääntyy nainen kannoillaan ympäri, nimittäin olisi hänen pakko pahoitella kun vahingossa päätyi potkaisemaan jonkun miehen tuolia. Tummaverikön silmät vain suureni, hänen suunsa loksahtaessa auki. Lopezin ainukainen päätyy painamaan silmät hetkeksi kiinni ja avaten ne sitten pian taas, jotta voisi varmistua ettei näkisi harhoja. Naisen sydämmenlyönnit tiheentyivät ja hän nappasi alahuulestaan kiinni, sekaisin ollessaan naisen tunteet olivat erittäin pinnalla ja juuri tällä hetkellä hän halusi vain itkeä. Toista melkeinpä tuijottaen päätyy hän pörröttämään hiuksiaan, selvästi hämmentyneenä. Miten toinen oli tuossa? "Öhm.. Miten sä olet täällä.." hiljaisesti tummakutrinen päätyy vain melkein kuiskaamaan, tuntien silmiensä kostuvan - joka kyllä peitettiin aina parilla räpäyksellä. Hän ei todellakaan tiennyt miten hänen pitäisi toimia, joka sai sekaisin olevan tummaverikön vain tuijottamaan toista. Oliko mies ollut täällä kauankin? Miksi helvetissä toinen ei ollut ilmoittanut mistään mitään? Halusiko Castor edes häntä enää? Miljoonat kysymykset kävivät läpi hänen päässään eikä hän ollut valmis siihen. Kyseisen ihmisen poissaolo oli taas ajanut hänet juomaan ja vetämään pillereitä naamaansa, vaikka sitä ei oltu kenellekkään myönnetty eikä kukaan onnekseen ollut kehdannut tarjotakkaan apua naiselle - ei hän sitä nimittäin sanojensa mukaan tarvinnut.
|
|
|
Post by sini on Jun 9, 2016 18:09:47 GMT
nea ootan sun roolii nii roolaan sit 8))
|
|
|
Post by nea on Jun 9, 2016 18:53:28 GMT
äöh mä koitan tän illan aikaa saaha kirjotettuu XD
|
|
|
Post by nea on Jun 9, 2016 19:52:36 GMT
castor cos stapleton - virnisti aavistuksen. Oli jopa suloista, että toinen stressasi hänestä, mutta toisaalta ei mies kaivannut mitään turhaa stressiä siitä, tuleeko kerholle yhtenä kappaleena, kenties luodilla lävistettynä. Ei hän itsekään stressannut siitä, mitä tapahtui, ja milloin tapahtui. Hän vain oli, ja eli hetkessä välittämättä mitä tunnin kuluttua tapahtuisi, missä olisi silloin, olisiko edes hengissä? Sitä ei voinut etukäteen ennustaa, joten... ''Turha sellasesta stressata, mä tiedän, et sä stressaat helposti, mutta miljoonasti ollaan sanottu, että kaikki on hyvin, me osataan se mitä tehdään'', brunette hymyili, vaikka sisimmissään tiesi, että vahinkoja sattuu taitavimmallekin. ''Ystävän hautaus on aina kamalaa, sitä faktaa ei päästä karkuun, ei millonkaan'', jatkoi Castor terapeuttisella puheella, vaikka lähes koskaan ei sitäkään tehnyt. Ei hän puhellut mitään enempää edes, mutta nyt, puolentoista vuoden jälkeen asiaa olisi vaikka ja kuinka paljon. Niin kaikista vankilantapahtumistakin, joita lopuksi ei niin hirveästi ollut, mutta myös siitä, mitä kerholla oli esimerkiksi johtajan näkökulmaan tapahtunut. Sekin saattaisi olla paljon erilaisempi, kuin Gigin, vaikka kyseiset henkilöt ovatkin kihloissa. Ei Carter välttämättä kaikkea jaa Gigin kanssa. Tai sitten jakaa, ei voi tietää. ''Harmiksi mä en ees tykkää olla kaiken huomion keskipisteenä, et sinäänsä oisin voinu ilmottaa pääseväni kotiin'', tuo kohautti olkiaan muutamaan otteeseen, kaataen tämän jälkeen olutta kurkustaan. Stapleton ei ehtinyt mitään enempää sanoakaan, kun tuttu naisääni pahoitteli Gigin päälle kaatumista. Jollei olisi tunnistanut ääntä, olisi herra varmaan alkanut rähjäämään jotain siitä, miten pitäisi käyttäytyä edes kerran vuodessa. Kuinka päivä ei ollut mikään 'surraan yhdessä' - paska, ei siltikään tarvitsisi käyttäytyä huonosti. No, kaiken tämän hän jätti kurkkuunsa, tapittaen vain Esmeetä. Sanotaanko, että jos jollekin hänen olisi pitänyt etukäteen ilmoittaa saapumisestaan, niin tuolle naiselle. Castor oli ehkä eniten kaivannut tuota, jopa veljeään, sekä itsestään kerhoa enemmän, joka oli jo erittäin paljon. ''Hatkoilla'', brunette virnisti, tajuten kuitenkin muutaman sekunnin kuluttua, ettei siinä ollut mitään hauskaa. Ei todellakaan. ''Pääsin tänään pois'', korjasi hän sanansa vieden katseensa puolillaan olevaan oluttuoppiinsa kummankaan naisen tapittamisen sijaan. Hänestä ei nyt yksinkertaisesti ollut siihen. xx huomaa kyl et mun inspi on karannu johonki persuksii ((
|
|
|
Post by sini on Jun 9, 2016 21:04:36 GMT
"Joo, ei se kyllä koskaan mitään hauskaa ole", Gianna päätyy toteamaan, hellästi alahuultaan purren. Molemmsisa kuolintapauksissa nainen oli sairaalassa ollut mukana leikkauksissa ja muissa operaatioissa, jotka jäsenille oli hoidettu, yrittäen näin saada heidät selviämään. Ei todellakaan ollut mukava ystäville tai kihlatulle, että heitä ei voinnut pelastaa. Aina se oli ollut yhtä vaikeaa kertoa, mutta onneksi sen suhteen oli aina myös saannut tukea muilta kerholaisilta, joten nainen ei ollut mitenkään yksin. Kerho oli kuin yksi iso perhe ja kaikki tukivat toisia, sitä nainen rakastikin kerhossa. Niin sanotut perheillallisetkaan eivät olleet ihmeellisiä ja monena kertana ne olivatkin pidetty hänen ja Carterin asunnolla, jossa nainen oli muiden naisten kanssa kokannut ruokaa. Illat olivat aina olleet yhtä mahtavia naisen mielestä, sillä kaikki olivat hyvinkin läheisiä. Tummaverikön ajatukset keskeytyivät, kun hän tunsi jonkun osuvan häneen, jolloin hän horjahti hieman, mutta muutamalla askeleella nainen sai tasapainonsa pidettyä kunnossa. Katseensa hän vei Esmeehen, joka mitä ilmeisemmin häntä kohti oli kaatunut. Pieneksi yllätykseksi kyseinen nainen halasikin Gigiä, jolloin nainen päätyi hieman kiusallisen oloisena kietomaan kätensä naisen ympärille, katsoen kuitenkin hämmentyneen oloisena Castoria, melkeinpä apua pyytäväisenä, sillä ei todellakaan odottanut mitään lämpimää kohtaamista Esmeen kanssa. Eivät he täysin vihamiehiä ollut myöskään, mutta tummaverikkö oli kokenut parhaaksi vältellä enemmän naista, jotta mustasukkaisuus ei potkisi liikaa takamukselle. Tietenkin häntä ärsytti hieman, että Esmee oli paljon tekemisissä Carterin kanssa ja aina pään sisällä oli pieni pelko, ettei nainen ollutkaan tarpeeksi hyvä miehelle. Olivathan he täysin eri maailmoista, kun taas Esmeellä oli samanlainen elämäntyyli ja muutenkin oli vaikutusvaltaisena jäsenenä kerhossa. Askeleen verran nainen ottaa etäisyyttää naisesta, antaen katseensa siirtyi Castoriin ja tämän jälkeen Esmeehen, kunnes se seilasi kaksikon välillä muutamaan otteeseen. Kuitenkin Gianna päätyy tämän jälkeen siirtämään katseensa ihmismassaan, yrittäen jälleen kerran etsiä Carteria. Mutta tuloksetta. Tietenkin nainen halusi olla kihlattunsa kanssa, varsinkin nyt, kun Caracasista oli hommattu tänne naisia, jotka tuntuivat olevan kierouden multihuipentumia. Ainakin naisen mielestä ja muutaman kerran tummaverikkö oli joutunut näyttämään parille naiselle, olevansa heitä ylempänä. Esimerkiksi silloin, kun oli päätynyt tuhoamaan yhden naisen auton, joka oli naiselle vihjaillut, että voisi saada Carterin itselleen ihan milloin vain halusi. Näissä tapauksissa taas naisen pelko tuli esiin. Aivan alkujaan nainen oli pelännyt sitä, ettei mies haluaisi sitoutua. Olisihan hänellä kuitenkin mahdollisuus käydä kaupungin kaikki naiset läpi ja vielä naapurikaupunginkin. Tuntui, että kaikki unelmoivat miehestä ja nainen pelkäsi sitä, että jossain vaiheessa mies sortuisi johonkin typerään. - katoin sonssii nii kesti xd
|
|
|
Post by pokemon on Jun 9, 2016 22:10:24 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez puri alahuultaan, tietämättömänä yhtään mitä hän voisi tehdä. Pitäisikö tummaverikön sanoa toiselle jotain tai kenties tehdä? Halata tai jotain joka toivottaisi toisen tervetulleeksi. Nyt hänestä tuntui kuitenkin vielä liian sekaiselta tehdä yhtään mitään. Ehkä olisi parempi hetken vain yrittää selvittää päänsä - ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta kun nainen kohtasi humalassaan jotain tärkeätä ja piti saada itsensä edes jotenkin "hereille". Se oli vaikeaa, mutta siinä pystyttiin jotenkin onnistumaan yleensä. Kulmiaan kurtistaen nainen pörröttää hiuksiaan, tuntien itseään ehkä hieman selvemmäksi tai sitten hän oli sisäistänyt että Castor olisi oikeasti tuossa - eikä Lopezin tarvisi enään yrittää pärjätä yksin. Ehkä? Ei Esmee kuitenkaan voinut tietää mitä mies päässään oikeasti ajatteli ja että olisiko joku vankilassa saanut toisen mielen muuttumaan hänen suhteensa. Taas hän täyttää päänsä tuhansilla kysymyksillä, mihin hän ei osannut itse vastata. Erittäin hermostuttavaa, joka sai tummaverikön jauhamaan alahuultaan lujemmin. "Mikset sä kertonut mulle?" Esmee päätyy kysymään jopa ehkä hieman nurruisen oloisena, koska ensimmäiseksi ajatukseksi hänelle tuli Gianna, joka voisi olla ainut henkilö joka tiesi miehen tulosta. Se sai naisen mielialan hetkessä lähtemään mahdollisesti vielä enemmän alaspäin, vaikka toisaalta hän olisi ehkä turhaan huolissaan - kyseinen nainen kuitenkin oli kihloissa Carterin kanssa. Ehkä Lopezin olisi turha epäillä mitään - tai ainakaan lähteä syyttelemään toista, vaikka kieltämättä olisi nainen odottanut kuulevansa toisesta vähintään ensimmäisten joukossa jotain. Niin ja mieluiten vielä mieheltä itseltään. Vaikeasti nielaisten tummaverikkö vie katseensa maahan, yrittäen keksiä jotain sanomista. Hän tunsi olonsa hyvin kiusaantuneeksi eikä Giannalla tai Castorillakaan mitenkään eritysen hyvä olo näyttänyt olevan. Tilanteen käydessä miltei sietämättömäksi oli naisen pakko keksiä jotain. "Mutta teillä jäi jotain kesken niin tuota.. taidan tästä sitten mennä", alahuultaan purren nainen sopertaa vaikeasti, katsahtaen vielä Castoriin hieman pidemmin - olihan siitä nyt todella kauan aikaa mennyt kun viimeksi mies oltiin nähty. Toinen oli vielä paremman näköisempi mitä tummaverikkö oli mielessään muistellut. Vielä Giannassa katsettaan hymähtäen käyttäen kuin hyvästeiksi, lähtee nainen ottamaan pari pientä peruutusaskelta - jotta kuulisi kylläkin vielä jos toisilla olisi hänelle jotain asiaa. Tässä tilanteessa sitä olisi kuitenkin vaikea kuvitella.
|
|