Post by marianne on Jun 5, 2016 9:27:45 GMT
OPHELIA laski katseensa alas kohti puhelintaan, joka oli puristuksissa toisen käden suojissa. Musiikki pauhasi yhä suurimmalla mahdollisella äänenvoimakkuudella ja, koska talossa asui muitakin nuoria, ei hänestä olisi soveliasta pitää niin paljon melua. Ophelia aukaisi puhelimensa lukituksen ja sammutti musiikin hetken kuitenkin selaten soittolistaa, kävellen yhä eteenpäin nopeaan tahtiin. Samassa nainen tunsi pukkaavansa päällään jotakin sen verran pehmeää, ettei se voinut olla seinä. Hän myös tunsi talon nurkat ja tien altaalle sen verran hyvin, ettei sokeanakaan törmäilisi ylimääräisiin huonekaluihin tai seiniin. Kyseessä siis täytyi olla jokin henkilö ja äänen perusteella tuo osoittautui Areen pojaksi, Jaxiksi. Ophelia piti katseensa vielä hetken puhelimessaan, lisäten jotain hänelle täysin tuntematonta musiikkia omalle yksityiselle soittolistalleen, lukiten sen sitten ja nostaen katseensa tuon jaloista ylös kasvoihin. Hän oli erittäin huono ottamaan flirttiä vastaan, varsinkin, kun kyseessä oli Areen poika, jonka suusta ei juuri muuta kuullutkaan. Joskus kuitenkin Buckheimer viihtyi tuon seurassa, mutta toisinaan Jaxin sanoilla ei ollut sen suurempaa vaikutusta Opheliaan, kuten nyt.
”Ootko unohtanu kummalla meistä on ne hurmaamisen taidot?” Ophelia totesi kulmiaan nostaen kysyvään sävyyn hampaat hymyn takaa loistaen. ”Pysy sä vaan siinä lihasmassan kasvattamisessa, ni saat minkä tahansa muijan avaamatta suutas”, tämä jatkoi päättäväisesti huomaten Jaxin ohi päästen ainoastaan tuon käden ali. Sen muutaman sekunnin ajan katsottuaan tuon käsivarsia, ei Ophelia pystynyt olla miettimättä kuinka monta punnerrusta niillä voisi tehdä. Buckheimerin täytyi myöntää niiden näyttävän hyvältä ja kadehti miehen lihasmassaa. Häneltä itsellään ei minkäänlaisia lihaksia löytynyt ja samassa tämä muisti inhottavat ajat yläasteella, kun kaikki muut liikuntaa harrastavat tytöt loistivat aina jossain ja Ophelia avuttomana ei edes yrittänyt.
Buckheimer kyyristyi ja alitti Jaxin käden.”Uimaseura kuitenkin kelpais”, Ophelia kuiskasi nopeasti miehen korvan juureen, lähtien sitten kävelemään avoin jaloin kohti allasta.
-- kauhee lyhyt D:: mut ihsm meen tekee raparperipiirakkaa
”Ootko unohtanu kummalla meistä on ne hurmaamisen taidot?” Ophelia totesi kulmiaan nostaen kysyvään sävyyn hampaat hymyn takaa loistaen. ”Pysy sä vaan siinä lihasmassan kasvattamisessa, ni saat minkä tahansa muijan avaamatta suutas”, tämä jatkoi päättäväisesti huomaten Jaxin ohi päästen ainoastaan tuon käden ali. Sen muutaman sekunnin ajan katsottuaan tuon käsivarsia, ei Ophelia pystynyt olla miettimättä kuinka monta punnerrusta niillä voisi tehdä. Buckheimerin täytyi myöntää niiden näyttävän hyvältä ja kadehti miehen lihasmassaa. Häneltä itsellään ei minkäänlaisia lihaksia löytynyt ja samassa tämä muisti inhottavat ajat yläasteella, kun kaikki muut liikuntaa harrastavat tytöt loistivat aina jossain ja Ophelia avuttomana ei edes yrittänyt.
Buckheimer kyyristyi ja alitti Jaxin käden.”Uimaseura kuitenkin kelpais”, Ophelia kuiskasi nopeasti miehen korvan juureen, lähtien sitten kävelemään avoin jaloin kohti allasta.
-- kauhee lyhyt D:: mut ihsm meen tekee raparperipiirakkaa
