|
|
Post by nea on Jun 5, 2016 11:55:07 GMT
vaihan pian koneelle ni roolaan sitte 8)
|
|
|
|
Post by kaisa on Jun 5, 2016 12:28:11 GMT
- mä lähen koht vähä ostoksille ja salille nii roolaan sit vähän myöhemmin
|
|
|
|
Post by nea on Jun 5, 2016 12:48:39 GMT
''Paskaakos sä mulle raivoat, sun niin helvetin ihana paras ystävä tän kaiken alotti'', Dixon murahti ennen, kuin sai tuntea potkun kyljessään. Se kieltämättä teki erittäin kipeää, muttei tämä viitsinyt sitä enempää valitella, ei edes aukaista suutaan sen vertaa, että saisi kirosanatulvan ulos. Ehkä tosissaan olisi parempi pitää naama kiinni, ja vaikka lähteä kotiin. Mitä hän enää täälläkään tekisi? Ei yhtään mitään muuta, kun ottaisi halveksuvia katseita illan pilaamisesta, vaikka oli vain puolikas syy kaikelle. Okei, ehkä hän otti itseensä, ja löi ensimmäisen kerran, mutta silti. Ei paskasti alkanut ilta voisi enää muuksi muuttua. Tuskimpa kukaan onnistuisi, pysyvästi ainakaan Dixonin mieltä nostattamaan. Kuullessaan tutun naisäänen kyvysän sen legendaarisen kysymyksen, nousi pieni hymy tämän huulille. Välitti edes joku siitä, miten hälle kävi. Kaikki eivät poistuneet toisen perässä minne ikinä menikään. Dixon meinasi vastata jotain 'näytänkö mä siltä' tapaista, mutta päätti sivuuttaa ilkeydet. Hänen elämässään oli vain ne tietyt, keille ei jaksanut, eikä edes halunnut ilkeillä, ja yksi heistä oli Chloe. Ihan sama mitä mieltä kyseisen naisen isoveli oli siitä, ei hän muutoinkaan kuunellut muiden mielipiteitä, ainakaan jokaisessa asiassa, eikä varsinkaan ihmissuhteita koskevissa asioissa. Se oli vain ja ainoastaan hänen oma ongelmansa kenen kanssa liikkui, ketä kohtaan tunsi, ja mitä tunsi. ''Hengissä, sekä tajuissani ainakin, niin enköhän mä selvii'', hän hymyili, nousten hieman horjahtaen, mutta saaden tasapainon kuitenkin kohdilleen hetken yrittämisen jälkeen. ''Tarviin jotain kylmää mun nenään, tuutko mukan?'' kysäisi hän, lähtien kuitenkin heiveröisin askelein matkaamaan kohti keittiötä, josta toivottavasti löytäisi kylmäpussin, ja jollei sitä, niin jokin tölkki saisi uuden tarkotuksen. - tökstöks  |
|
|
|
Post by wifix on Jun 5, 2016 12:53:23 GMT
- roolailen illalla :s
|
|
|
|
Post by pokemon on Jun 5, 2016 16:33:11 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez tuntee Naten hipaisevan hänen poskeaan ja pian nainen ottaakin askelta sivulleppäin, osaten melkein ennustaa seuraavat tapahtumat. Naisenalun katse pysyy tiukasti maassa hänen nähdessään kaksikon lentävän lasisen pyödän läpi. Tästä ei todellakaan seurannut mitään hyvää ja kaikki olisi voinut pysyä hieman paremmin hallinnassa, jos vaaleaverikkö olisi pysynyt erossa toisten tappeluista. Kuitenkin ei Lopez vain voinut katsella vierestä toisten tappelua ja nyt olikin saanut ihan kiitettävän kovan lyönnin poskelleen, joka varmaan punottaisi mukavasti. Pian Esmee yllättyykin positiivisesti huomatessaan Masonin ottavan tilanteen haltuunsa ja ihmeellistä kyllä - Nate uskoi ja lähti kauemmas Dixonin luota, matkallaan kuitenkin potkaisten tuota kipeän näköisesti. Raskaasti huokaisten vaaleaverikkö seuraa tummaverikön lähtemistä ulko-ovelle ja nainen ei ollut varma olisikohan hän tervetullut toisen mukaan. Mekkoaan parannellen Lopezin ainut päätti lähteä kävelemään kohti ulko-ovea, saaden jo piankin melkein Naten kiinni. Ehkä olisi soveliasta kysyä että kaipaisiko toinen seuraa vaiko ei. Ei vaaleaverikkö halunnut olla mikään riesa. "Öhm, voinko tulla sunkaa vai haluutko olla yksin?" vaikeasti alahuultaan purren Esmee kysyy, nimittäin häntä ei erityisesti kiinnostaisi jäädä kenenkään säälittäväksi tänne tai muutenkaan jäädä yksin yhtään minnekkään. Hieman hermostuneena nainen näpräilee tiukan hameensa kangasta, katsoen tummaverikköä edelleen alahuultaan purren. Toivottavasti toinen pystyisi pikkuhiljaa rauhoittua ja toivottavasti toinen ei muistaisi aamulla ainakaan näitä tapahtumia - vaikkei naisenalku ollut yhtään varma oliko toinen ottanut yhtään mitään.  |
|
|
|
Post by wifix on Jun 5, 2016 17:44:34 GMT
chloe delilah winslow - ei voinut estää pientä hymyä kohoamasta hänen huulilleen, havaitessaan varovaisen hymyn Dixonin huulilla. Hän kun oli jo kerennyt kuvittelemaan miehen lähtevän heti seuraavalla sekunnilla ovet paukkuen, naama väärinpäin - aivan kuten Nate - mutta ainakin toistaiseksi herra näytti olevan jopa yllättävän hyvällä tuulella, ajatellen juuri tapahtunutta, nyt jo pahemman kerran käsistä karannutta tappelua. Veljensä ainakin saisi asiasta kuulla vielä pitkään tämän illan jälkeen, mies kun itse oli alunperin alkanutkin toista ärsyttämään. Dixonin noustessa takaisin jaloilleen, seurasi Chloe perässä yrittäen mahdollisimman hyvin pitää tasapainonsa korkeilla koroillaan. Alahuultaan purren hän seuraili kuinka toinen lähti askeltamaan kohti keittiötä, ei tosin niin itsevarmasti kuin yleensä - mutta käveli kuitenkin. Pienehkö hymy kasvoi pian entisestään naisen huulilla, vanhemman miehen kysyessä haluaisiko hän kenties jopa tulla hänen seurakseen. Kysymys itsessään oli aivan normaali, mutta kysyjä puolestaan oli Winslowille hyvinkin läheinen, sekä tullut hänelle hyvinkin tärkeäksi. Nopeasti myöntävä vastaus heitettiin ilmoille, tummaverikön potkaistessa korkokenkänsä hetkeäkään epäröimättä pois jaloistaan, antaen niiden liukua huoneen seinustalle. Hän vihasi korkokenkiä, tarkemmin sanottuna niillä kävelyä ja sitä miltä ne näyttivät. Ne eivät sopineet millään mahdollisella tavalla hänelle, mutta annettuaan veljensä auttaa häntä vaatteiden valinnassa, ei hänelle jäänyt paljoakaan muuta vaihtoehtoa. Jättäen korkokenkänsä huoneen nurkkaan, lähti Chloe pian kipittämään pidemmän miehen perään mekkoaan parannellen. Ja pian oikeastaan kiidettiinkin jo hänen ohitseen. Mitään sanomatta hän kumartui avaamaan pakastimen, tonkien sen sisältöä hetken, ennen kuin löysi aivan pakastimen perältä pakastevihannespussin. Ken tietää kuinka mones kerta tämäkin oli, kun saisi antaa auttavaa kättänsä tappelussa olleelle aivan vain veljensä takia. Pussin käteensä napaten, hän keinautti pakastimen oven lantiollaan kiinni ja vetäisi tiskipöydän alla olevasta kaapista puhtaan käsipyyhkeen, joka kiedottiin varovasti vihannespussin ympärille. - roolailen illalla/huomenna natella  
|
|
|
|
Post by kaisa on Jun 5, 2016 19:31:33 GMT
- roolaan huomenna ku pääsen töist kotiin, koitan nyt mennä nukkuu et oon ekan päivän ihan hereil
|
|
|
|
Post by nea on Jun 6, 2016 9:19:55 GMT
Vaikka Dixon vihasikin Masonia lähes koko sydämestään, oli hän kiitollinen miehelle. Sinäänsä se oli noloa, että toinen joutui tulemaan heidän väliinsä ihan vain siitä syystä, ettei Dix itse saisi päihinsä niin pahasti, että joutuisi sairaalaan tai jotain, mutta kiitollinen hän silti oli, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Eikä niinkään ajatellut, ainakaan mitään enempää. Kiitollisuus vihamiehiä kohtaan ei ollut sallittua, ei millään tasolla. Eikä oikeastaan ketään muutakaan kohtaan. Ehkä vanhempiaan, mutta siihen se sitten jäikin. Kiittämättömänä eläminen oli hänelle paljon helpompaa, vaikka sekin ongelmia toikin. Toisaalta mikä hänessä ei tuonut ongelmia? Varmaan silmienvärikin oli joillekin ongelma, vaikka itse ei voinut sitä edes päättää. Tai, no mikäs hän on yhtään mitään sanomaan. Ihan yhtälailla hän vittuilee ihmisille asioista, joille he eivät mitään voi. Tummahiuksinen parkkeerasi itsensä keittiötasolle, sillä seisominen teki kipeää. Teki istuminenkin, mutta mieluummin hän istui, kun seisoi. Makoilemaan hän ei sentään ryhtynyt, se ei ainakaan tekisi kipeää, ehkä aavistuksen, mutta ei se mitään. Toisaalta ei hän halunnut ajatella kipua, hän ei halunnut olla heikko. Ja hänen mielestään kaikki heikot tunsivat kipua, ajattelivat sitä, vaikka jossain sisimmissään tiesi, ettei sekään ollut totta. Hänen mielensä todellakin oli kierossa, erittäin kierossa. Hyvä, että muut huomaavat, ja mahdollisesti hyväksyvät ennen, kuin Dixon niin tekee. Hetken herra katseli vierestä, kuinka nainen kaivoi pakastimesta vihannespussin, ja kääri sen käsipyyhkeeseen. Ilman mitään pyytelemättä hän nappasi käärön tuon kädestä, asettaen varovaisesti silmän alle niin, että kylmää riitti nenänvarrelle, kuin poskellekin. ''Mä en ymmärrä, miten sä jaksat olla mun kanssa, huolehtii musta, ku ajaudun aina vaa ongelmiin, varsinki broidis kanssa?'' esitti hän niinkin kysymyksen, naurahtaen aavistuksen. ''Toisaalta mieluummin sinä, ku kukaan muu'', jatkoi Dixon nostaen pienen virneen huulilleen. |
|
ebba
Ninja The Cat
olen vain pieni ja viaton
Posts: 27 
|
Post by ebba on Jun 6, 2016 13:40:39 GMT
Tupakan tumppi tippui asfaltille ja Iris Rose tallasi sen päälle, ettei aiheuttaisi minkäänlaista tuhoa lähiympäristöön. Tietenkin sen olisi voinut roskiin viedä, mutta tässä lähettyvillä ei nyt näyttänyt sellaista olevan, eikä kukaan muukaan ollut niitä tumppeja lähtenyt mihinkään kuljettamaan. ”Anteeksi, ei sulla sattuis olla yhtään ylimääräistä tupakkaa?” joku kysäisi häneltä ja iloisesti nyökäten tytön tatuoitu käsi kaivoi taskusta askin, josta tämä nuori herra sitten tyytyväisenä otti tupakan kiitellen perään. Selvästi toinen olisi mielellään jutellut enemmänkin, mutta suoraan sanottunua Iristä ei kiinnostanut. Hänestä tuntui, että hän oli yksi paikan vanhimmista ja se oli vähän syvältä. Hän piti myös itseään pienenä ikärasistina, joten itseään hän sai siitä syyttää ettei viihtynyt nuorempien kanssa. Kai heilekkin pitäisi vain antaa mahdollisuus eikä aliarvioida heti. Vähin äänin hän katosi tupakkapaikaltaan ovelle, sujahtaen ihmisjoukon sekaan. Pitkälle ei kuitenkaan pötkitty, kun hän huomasi tutun ihmisjoukon yhdessä huoneen nurkassa. Sinne päästyään valitettavasti kaikki vain alkoivat sinkoilla suuntaan jos toiseen, jättäen jälkeensä vain pari veritippaa. Hämmästyneenä hän tähyili ympärilleen yrittäen löytää edes jonkun joka ei näyttänyt kiireiseltä, kysyäkseen mistä oli kyse. Ja siinä - jopa ehkä himeman yksinäisenä - seisoi Charon, jonka luokse blondi tallusti. ”Hei”, tyttö aloitti käydessään tämän vierelle seisomaan. ”Mitä täällä on oikeen tapahtunu?” hän kysyi kohottaen tummia kulmakarvojaan. Oli selvää että joku täällä oli riehunut, mutta olisi ihan kiva tietää kuka ja oliko käynyt pahasti. Toki olisi myös kiva jos voisi auttaa jotenkin, mutta näyttää siltä että tässä ei ainakaan ollut ketään joka apua tarvitsisi.  |
|
|
|
Post by kaisa on Jun 6, 2016 18:07:05 GMT
Mason Noah Mcquinn tiesi oikein hyvin miten ilkeiltä potkut kyljissä tuntuivat, jonka takia hän nyrpisti nenäänsä pienesti. Enemmän häntä kuitenkin huoletti se kuinka huonoon kuntoon olohuone oli mennyt. Olisi ollut järkevää siivota lasinsirut pois, jotta juhlat voisivat taas jatkua, mutta myös Gabrielle ja makuuhuone houkuttelivat aivan liikaa. Tummaverikkö laski kätensä naisen käsille ja päätyi kääntymään ympäri niin, että näki toisen kasvot. Slaytonin kauniit kasvot eivät kuitenkaan helpottaneet yhtään päätöksen tekoa vaan vaikeuttivat sitä entiseltään. Pienesti huuliaan mutristaen Mcquinn päätyi suutelemaan naista huulille, jonka jälkeen hän oli täysin varma siitä, että asiat saisivat heti jatkua makuuhuoneen puolella. Vaikutus valtaisena Mason pyysi muutamaa nuorempaa miestä kantamaan olohuoneen maton sekä pöydän jämät ulos etupihan puolelle ennen kuin kukaan toinen enää rikkoo itseään. "Musta tuntuu, että meillä jäi asiat aika pahastikin kesken mun huoneessa", Mason mutisi ja laski hiljaa kätensä Gabriellen lantion kautta tuon pyöreälle takamukselle, joka tuntui paremmalta mitä hän muisti. Ketterästi tummaverikkö nosti kevyemmän naisen syliinsä ja lähti kiikuttamaan takaisin yläkertaan, koska alakerrassa ei ollut enää mitään nähtävää. Jostain kumman syystä Mcquinn tunsi olonsa okein miehekkääksi, kun oli saanut tappelun katkeamaan ilman, että hänen tarvitsi edes tunkea väliin ja nyt hän kantoi lemppari naistaan takaisin makuuhuoneeseen. "Mä varotan, oon kehittyny muussakin kuin suutelemisessa", Mason totesi ja samalla hänen huulilleen nousi viekas virne, joka kertoi jo itsestään kaiken. Portaiden yläpäähän päästyä tummaverikkö potkaisi huoneensa oven auki ja kävi ensiksi nopeasti tipauttamassa Gabriellen sängylle ja sen jälkeen meni sulkemaan huoneensa oven. Slaytonin ja Mcquinnin onneksi oven pystyi saada lukkoon, joten kenenkään ei pitäisi pystyä keskeyttämään heidän kahden välisiä puuhia. Ilman mitään sanoja Mason heitti valkoisen t-paitansa huoneen nurkkaan ja paljasti samalla Gabrielle nykyään todella hyvässä kunnossa olevan kroppansa. "Kelpaako tää neidille ?", tummaverikkö totesi vielä ja kohotti samalla pienesti toista kulmaansa. - vähä lyhyt mut en saanu pidempää :c --- saakeli haluun Callielle kans jonku säädön 
|
|
|
|
Post by sini on Jun 6, 2016 19:19:28 GMT
GABRIELLE JAYLEE SLAYTON laski katseensa maahan, sillä ei todellakaan halunnut nähdä, kuinka monta kertaa mies sai osumaa kylkiinsä, mutta tilanteen oltua ohi, nosti nainen katsettaan. Kauaa hän ei ehtinyt tutkailla olohuoneen tuhoja, kun katse kohtasi Masonin, joka hänen eteensä oli siirtynyt. Hellä virne muodostui naisen huulille samantien, tämän ottaen askeleen lähemmäs miestä. Vielä nainen naurahti pienesti sille, että mies muistutti, että jotain oli jäännyt kesken. Niin oli ja nainen mielellään palaisi takaisin miehen makuuhuoneeseen, jossa kaksikko voisi olla rauhassa, eikä kukaan toivon mukaan häiritsisi heitä enää ollenkaan. Eiköhän yksi kerta riittänyt, joten nyt muut voisivat vain hoitaa itse omat ongelmansa, sillä tummaverikkö haluaisi keskittyä Masoniin täysin. Jalkansa Gabrielle kietoo miehen ympärille, tämän nostaessa hänet syliin. Kätensä nainen taas kietoi miehen kaulan ympärille, päästäen hyvinkin tyttömaisen kikatuksen. Muutama vuosi sitten mies ei koskaan kannellut naista minnekkään, mutta ihan mieluusti nainen miehen sylissä oli. Ei mitään valittamista. Pieni vihjaileva virne pysyikin naisen huulilla koko ajan ja muuttui hieman, kuulleessaan miehen toteavan, että oli parantunut muussakin kuin suutelemisessa. Nainen arvasi heti tasan tarkkaa missä, jonka takia virne muuttui vain suuremmaksi ja vihjailevammaksi. "Vihjailetko siis olevasi peto tai jotakin?", tummaverikkö päätyy kysymään mieheltä, nauraen kuitenkin kysymyksensä jälkeen, tajuttuaan kuinka huvittavalta se oikeastaan kuulosti. Ei yhtään flirttailevalta tai seksikkäältä, ainakaan naisen korvaan. Ei mennyt kauaakaan, kun nainen makasi miehen sängyllä selälteen, jolloin Gabrielle siirsi katseensa mieheen, joka lukitsi oven. Onneksi ovessa oli lukko, sillä nainen ei todellakaan halunnut kenenkään keskeyttävän heitä kiusallisella tavalla. Näin ollen he saisivat olla rauhassa ja ovella käyvät tajuaisivat jättää heidät varmastikkin rauhaa. Nainen halusi olla Masonin kanssa aivan rauhassa. Hellästi nainen puri alahuultaan, katsoen kuinka mies riisui paitansa ja alta paljastui lihaksikas keho. Aikaisempi virne muodostui naisen huulille, kun tämä piti katseensa miehessä. "Kyllä, herra", Gabrielle päätyy leikkisästi toteamaa, päätyen nousemaan sen verran, että sai riisuttua oman toppinsa, jonka viskasi jonnekkin miehen huoneeseen, huomioimatta sen tarkemmin minne.  |
|
|
|
Post by wifix on Jun 6, 2016 21:14:00 GMT
nate carter winslow - pyyhkäisi hieman verta pois kulmakarvansa lähettyville tulleesta haavasta, astellessaan päättäväisin askelin kohti ovea. Hän ei halunnut olla kyseisen herran kanssa enää hetkeäkään, ja sisarensa huolestuneet puheet taustalla eivät parantaneet hänen oloaan laisinkaan. Koskaan hän ei ollut tajunnut mitä siskonsa miehessä näki, ja useasti toisesta oltiin varoiteltukin, mutta eipä hänen puheensa näyttäneet kovinkaan hyvin uppoavan toiseen. Tosin jos aivan rehellisiä oltiin, ei hän edes loppupeleissä tiennyt millainen Dixon mahtoi parisuhteessa olla - kenties herrasta muuttuu tuolloin täysin eri ihminen. Mutta mikäli kaksikko nyt koskaan yhteen päättäisi rynnätä, saisi Nate yrittää sulatella asiaa tovin. Hento naisen ääni sai kuitenkin Winslowinkin huulille syntymään pienen hymyn, hänen kääntyessään vaaleaverikön puoleen askeleitaan hidastaen. Samanaikaisesti toinen käsistä painettiin varovaisesti ovenkahvalle, painaen sen rauhallisesti alas, antaen oven valua itsestään auki. "Minä en ainakaan estele", miehenalku totesi pian tyynenrauhallisesti, astuen samassa ulko-ovesta pihalle, jättäen oven kuitenkin perässään auki aivan vain kyseistä neitiä varten. Suoraan sanoen edes hän itse ei tiennyt hänen ja Esmeen väleistä mitään, vain sen verran että kaikki oli edennyt jo pientä säätöä pidemmälle - suhteeksi sitä ei kuitenkaan vielä kutsunut. Oli miten oli, naisen seura kelpasi hänelle aina, oli hän sitten kuinka huonolla tuulella tahansa. chloe delilah winslow - naurahti pienesti, seuraillessaan kuinka astetta pidempi mies nappasi pyyhkeeseen käärityn vihannespussin hänen käsistään sekä istuutui keittiötasolle. Rauhallisin askelin hän siirtyi lähemmäs herraa, tarkemmin sanottuna seisomaan toisen jalkojen väliin, painaen kätensä varovaisesti toisen reisille. Katseellaan hän puolestaan yritti parhaansa mukaan katsella, mikäli toinen oli saanut mitään suuria ruhjeita tappelun aikana, jotka voisivat tarvita hieman parempaa hoitoa kuin pelkän puhdistamisen - lähes jokainen tiesi kuinka usein Chloe olikaan joutunut itse tikkailemaan haavan jos toisenkin veljensä vuoksi, jotta asiasta ei isompaa numeroa tarvitsisi tehdä. Tosin mitä viikaa siinäkään oli, nainen todella tiesi mitä teki haavoja paikatessa, joten eipä työ hänelle ollut mitenkään kummoinen, äitinsä kun oli opettanut kaikki pienimmätkin vinkit. "Sano yksikin kenen kanssa hän ei oo tapellut, se ottaa välillä yhteen Masoninkin kanssa", perheensä lapsista keskimmäinen totesi naurahtaen, toisen käden noustessa pois reideltä. Se asetettiin varovaisesti miehen oman käden päälle, pitelemään kylmää vihannespussia hänen poskipäällänsä, katseen painautuessa hetkellisesti hänen silmiinsä pienesti hymyillen. "Ja sä tiedät, että mä tekisin sun puolesta melkeimpä mitä vaan", Chloe päätyi vielä toteamaan, naurahtaen sitten pienesti jälkeenpäin. Hän todellakin tarkoitti sitä, ja tiesi että moni muukin tiesi asian laidan - hän tykkäsi kyseisestä herrasta ehkä jopa enemmän kuin pitäisi, jonka myötä oli kaikille selvää että toisen vuoksi tehtäisiin vaikka mitä. Ja tämä taitaakin olla yksi useista syistä miksi Nate ei halunnut sisarelleen minkäänlaisia suhteita - nainen kiintyi ihmisiin välillä turhankin helposti, ja näin tapahduttua olisi toinen ylipuhuttavissa ties mihin. Dixoniin hän kuitenkin luotti, joten antoi veljensä mielipiteiden jäädä taka-alalle. 
|
|
|
|
Post by kaisa on Jun 7, 2016 18:01:10 GMT
Mason Noah Mcquinn ei voinut mitenkään olla naurahtamatta, kun Gabrielle mainitsi peto jutun. Asiaa hän ei kuitenkaan kommentoinut millään tavalla, koska nainen tulisi pian tietämään onko mies nykyään peto sängyn puolella. Parin vuoden harjottelu oli auttanut siihen, ettei Mcquinnin perheen ainoa lapsi ollut enää niin kömpelö sängyn puolella mitä hän jos oli ollut. Slaytonin ja hänen parisuhteen alussa asiat eivät aina sujuneet sängyn puolella niin kuin olisi toivonut, mutta nykyään paremman kokemuksen kanssa noloja kömmähdyksiä ei enää ainakaan miehen puolesta pitäisi tulla. Jos enää kukaa yrittäisi tulla häiritsemään oven taakse kaksikon puuhia saisi tuo tuntea Mcquinnin vihan niskassaan, koska juuri nyt tappeluiden ja muiden asioiden takia hän oli jo valmiiksi pienesti ärsyyntynyt -, tosin sänky puuhat Gabriellen kanssa saattavat rentouttaa bileiden isäntää. Viettelevä virne huulillaan Mason riisui myös housunsa ja katsoi hetken aikaa Gabriellea ja tuon rintavarustusta. "Oot säkin sitte muuttunu viime näkymän", tummaverikkö totesi ja katsoi hetken aikaa vain toista suoraan silmiin. Ilman sen mitään kummempaa sanomista hän tallusti sängyn reunalle ja kurottui niin, että pystyi suutelemaan naista huulille. Pikku hiljaa Mcquinn siirtyi huulilta kaulalle ja sen jälkeen hetkeksi aikaa suutelemaan toisen rintojen aluetta. Pikku hiljaa Mason asettui omien käsiensä varassa Slaytonin päälle ja palasi suutelemaan tuon huulia. Suutelemisesta ja kaikesta muusta pystyi huomaamaan miten kova ikävä tummaveriköllä oli loppujen lopuksi ollut, koska ketään muuta naista viimeisten kahden vuoden aikana hän ei ollut suudellut yhtä kiihkeästi kuin nyt. "Mulla oli ikävä meitä", Mason mutisi suutelun lomassa ja siirtyi huulilta taas hetkeksi aikaa Gabrielleen kaulan ja korvan seudulle. "Mä samaan aikaan vähän vihaan sua ja samaan aikaan vieläkin rakastan yhtä paljon kuin ennen", tummaverikkö mutisi vielä lisää ja paljasti samalla tunteensa ainakin osittain. Slaytonin ja Mcquinnin välillä asiat toimivat aina vain liiankin hyvin, jonka takia ainakaan Mcquinn ei ollut valmis vielä luovuttamaan ja heittämään kaikkea hukkaan. Jos vain Slayton pystyy antamaan kaikki miehen sekoilut asiat anteeksi, ei hän nähnyt mitään estettä sille miksi ei voisi palata entiseen. Tosiaan nykyään monet asiat tulisivat olemaan paremmin kuin ennen. - skipataaks suosiol siihe et nää on heiluttanu lakanaa koska ei oikee inspaa XD
|
|
|
|
Post by sini on Jun 7, 2016 18:03:50 GMT
Mason Noah Mcquinn ei voinut mitenkään olla naurahtamatta, kun Gabrielle mainitsi peto jutun. Asiaa hän ei kuitenkaan kommentoinut millään tavalla, koska nainen tulisi pian tietämään onko mies nykyään peto sängyn puolella. Parin vuoden harjottelu oli auttanut siihen, ettei Mcquinnin perheen ainoa lapsi ollut enää niin kömpelö sängyn puolella mitä hän jos oli ollut. Slaytonin ja hänen parisuhteen alussa asiat eivät aina sujuneet sängyn puolella niin kuin olisi toivonut, mutta nykyään paremman kokemuksen kanssa noloja kömmähdyksiä ei enää ainakaan miehen puolesta pitäisi tulla. Jos enää kukaa yrittäisi tulla häiritsemään oven taakse kaksikon puuhia saisi tuo tuntea Mcquinnin vihan niskassaan, koska juuri nyt tappeluiden ja muiden asioiden takia hän oli jo valmiiksi pienesti ärsyyntynyt -, tosin sänky puuhat Gabriellen kanssa saattavat rentouttaa bileiden isäntää. Viettelevä virne huulillaan Mason riisui myös housunsa ja katsoi hetken aikaa Gabriellea ja tuon rintavarustusta. "Oot säkin sitte muuttunu viime näkymän", tummaverikkö totesi ja katsoi hetken aikaa vain toista suoraan silmiin. Ilman sen mitään kummempaa sanomista hän tallusti sängyn reunalle ja kurottui niin, että pystyi suutelemaan naista huulille. Pikku hiljaa Mcquinn siirtyi huulilta kaulalle ja sen jälkeen hetkeksi aikaa suutelemaan toisen rintojen aluetta. Pikku hiljaa Mason asettui omien käsiensä varassa Slaytonin päälle ja palasi suutelemaan tuon huulia. Suutelemisesta ja kaikesta muusta pystyi huomaamaan miten kova ikävä tummaveriköllä oli loppujen lopuksi ollut, koska ketään muuta naista viimeisten kahden vuoden aikana hän ei ollut suudellut yhtä kiihkeästi kuin nyt. "Mulla oli ikävä meitä", Mason mutisi suutelun lomassa ja siirtyi huulilta taas hetkeksi aikaa Gabrielleen kaulan ja korvan seudulle. "Mä samaan aikaan vähän vihaan sua ja samaan aikaan vieläkin rakastan yhtä paljon kuin ennen", tummaverikkö mutisi vielä lisää ja paljasti samalla tunteensa ainakin osittain. Slaytonin ja Mcquinnin välillä asiat toimivat aina vain liiankin hyvin, jonka takia ainakaan Mcquinn ei ollut valmis vielä luovuttamaan ja heittämään kaikkea hukkaan. Jos vain Slayton pystyy antamaan kaikki miehen sekoilut asiat anteeksi, ei hän nähnyt mitään estettä sille miksi ei voisi palata entiseen. Tosiaan nykyään monet asiat tulisivat olemaan paremmin kuin ennen. - skipataaks suosiol siihe et nää on heiluttanu lakanaa koska ei oikee inspaa XD joo skippaanks mä suosiol nyt XD |
|
|
|
Post by kaisa on Jun 7, 2016 18:04:44 GMT
Mason Noah Mcquinn ei voinut mitenkään olla naurahtamatta, kun Gabrielle mainitsi peto jutun. Asiaa hän ei kuitenkaan kommentoinut millään tavalla, koska nainen tulisi pian tietämään onko mies nykyään peto sängyn puolella. Parin vuoden harjottelu oli auttanut siihen, ettei Mcquinnin perheen ainoa lapsi ollut enää niin kömpelö sängyn puolella mitä hän jos oli ollut. Slaytonin ja hänen parisuhteen alussa asiat eivät aina sujuneet sängyn puolella niin kuin olisi toivonut, mutta nykyään paremman kokemuksen kanssa noloja kömmähdyksiä ei enää ainakaan miehen puolesta pitäisi tulla. Jos enää kukaa yrittäisi tulla häiritsemään oven taakse kaksikon puuhia saisi tuo tuntea Mcquinnin vihan niskassaan, koska juuri nyt tappeluiden ja muiden asioiden takia hän oli jo valmiiksi pienesti ärsyyntynyt -, tosin sänky puuhat Gabriellen kanssa saattavat rentouttaa bileiden isäntää. Viettelevä virne huulillaan Mason riisui myös housunsa ja katsoi hetken aikaa Gabriellea ja tuon rintavarustusta. "Oot säkin sitte muuttunu viime näkymän", tummaverikkö totesi ja katsoi hetken aikaa vain toista suoraan silmiin. Ilman sen mitään kummempaa sanomista hän tallusti sängyn reunalle ja kurottui niin, että pystyi suutelemaan naista huulille. Pikku hiljaa Mcquinn siirtyi huulilta kaulalle ja sen jälkeen hetkeksi aikaa suutelemaan toisen rintojen aluetta. Pikku hiljaa Mason asettui omien käsiensä varassa Slaytonin päälle ja palasi suutelemaan tuon huulia. Suutelemisesta ja kaikesta muusta pystyi huomaamaan miten kova ikävä tummaveriköllä oli loppujen lopuksi ollut, koska ketään muuta naista viimeisten kahden vuoden aikana hän ei ollut suudellut yhtä kiihkeästi kuin nyt. "Mulla oli ikävä meitä", Mason mutisi suutelun lomassa ja siirtyi huulilta taas hetkeksi aikaa Gabrielleen kaulan ja korvan seudulle. "Mä samaan aikaan vähän vihaan sua ja samaan aikaan vieläkin rakastan yhtä paljon kuin ennen", tummaverikkö mutisi vielä lisää ja paljasti samalla tunteensa ainakin osittain. Slaytonin ja Mcquinnin välillä asiat toimivat aina vain liiankin hyvin, jonka takia ainakaan Mcquinn ei ollut valmis vielä luovuttamaan ja heittämään kaikkea hukkaan. Jos vain Slayton pystyy antamaan kaikki miehen sekoilut asiat anteeksi, ei hän nähnyt mitään estettä sille miksi ei voisi palata entiseen. Tosiaan nykyään monet asiat tulisivat olemaan paremmin kuin ennen. - skipataaks suosiol siihe et nää on heiluttanu lakanaa koska ei oikee inspaa XD joo skippaanks mä suosiol nyt XD joo XD |
|
