|
|
Post by jonnatti on May 28, 2016 20:37:30 GMT
// Mutta täytyy kyllä sanoa, että oon kyl nii haipeis tän ropen takia (feels). Ois kyl niin siistii jos tää menestys, niin ku sillon joskus aikoinaan (en ees muista enää vuosilukua) c': Saksanpaimenkoira tunsi Akamen läsnäolon jälleen ja kuunteli mitä tuolla oli sanottavaa. Hän ei itse reagoinut tuohon mitenkään, vaan keskitti kaiken ympäristön tarkkailuun. John kuitenkin kuunteli mitä Ginillä oli sanottavana. Uhkaavasti vieras lauma piiritti heitä ja uroon sisällä oli hullun mylly. Ei mene kuitenkaan kauaa, kun tumma erittäin sudenoloinen nelijalka avaa jälleen suunsa. John voisi väittää, että tuolla tummalla murhaajalla oli jonkinlainen ylempiarvoinen asema - johtaja kenties? "Sinuna pitäisin kuonon kiinni. Olen tavannut paljon typeryksiä elämäni aikana, mutta sinä olet aivan uudella tasolla," John uhoaa toiselle. Adrenaliinin virratessa, ei uros pystynyt hallitsemaan kieltään. Sakemanni tiesi Ginin ja Akamen olevan paljon kärsivällisempiä ja siinä uhotessaan, John tunsi lievää häpeää. Hänen oli aina vaikea hallita itseään, kun oli tilanne käynnissä. "Sinun kannattaisi opetella hiukan käytöstapoja, ennen kuin alat kenellekään uhoomaan," sakemanni yrittää sanoa vähemmän äkäisesti, mutta ehkä turhaan. John vilkaisi samalla joukkioita heidän ympärillään.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 20:39:06 GMT
Kun sokea susiherra oli hetken askeltanut eteenpäin varovin askelin, tämä alkoi selvästi erottaa ääniä ja vakuuttui siitä, että hän oli saapunut lajitoverin seuraan ja silloin tämä pysähtyi turvallisen välimatkan päähän. Turvallisella välimatkalla tarkoitetaan tässä tapauksessa etäisyyttä, jossa Mukonga pystyy yhä psyymään kohteensa näkymättömissä ja samalla arvioimaan tuon liikkeitä ja ruumiinrakennetta. Naaras? Kenties pentu? Ainakin melko nuori koostaan päätellen, vaikkei susiherra mikään anatomian maisteri olekaan. Pentu tai ei, Mukonga ei voisi ottaa riskiä vihollisen vakoojasta, joten uros varovaisesti painautuu hieman alemmas pysyäkseen tuon näköpiirin ulkopuolella ja tämän selkäpuolela alkaa varovaisesti lähestymään tuota äänettömin askelin.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 20:57:49 GMT
Ää niimpä, aivan ihanan nostalgista TT^TT ja dortsulortsun rope taisi lähteä pyörimään 2009 tai 2010...? Kyllä me ollaan jo vanhoja  / " No mutta, millaista kielenkäyttöä minä täällä kuulenkaan, hyvät herrat...", ennenkuin tilanne ehtii riistäytymään käsistä, kantautui joukkion takaa rauhallinen lausahdus ja silloin laskeutui samaisen rakennuksen katolta sulavaliikkeinen seefferinaaras, jonka tieltä nuoret laumalaiset väistyvät tämän askeltaessa mustaa susiurosta ja heidän kolmea vierastaan kohti. Tämä naaras askeltaa hieman liiankin rauhallisin askelin Alekseyn vierestä hiukan tämän ohitse ja tämä oli pitänyt jopa silmänsä ummistettuina paikalle saapuessaan. Pieni hymy oli alunperinkin koristanut tämän suunpieliä, mutta kun tämä viimein aukaisee silmänsä ja luo kiiluvilla, kellertävillä silmillään katsahduksen kolmeen edessään olevaan urokseen, kohoavat tämän suunpielet hieman leveämpään virneeseen. "Ja vielä naisen seurassa? Käytöstavat kun näin tulivat puheeksi, myönnän, että odotukseni teidän kohdalla olivat korkeammalla."  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 28, 2016 21:03:49 GMT
// Totta, olisi kiva jos tämäkin sitten menestyisi  Mulla kyllä riittää intoa ja suunnitelua, mutta en saa jostain syystä mitään järkevää kirjoitettua  Kauheeta pakolla vääntämistä... // Mutta joo mää lähden tästä nyt koneelta, kun ei yhtään rooltatuta sori  Nähdään huomenissa! smiley11 |
|
|
|
Post by jonnatti on May 28, 2016 21:06:41 GMT
// Oo, siitä on jo niin pitkä aika! Mut joo mäkin taidan jättää mun seuraavan roolauksen huomiseen smiley11
|
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 21:07:47 GMT
Jep mäkin taidan palata huomenissa roolailemaan ^~^ huomiseen siis! smiley11 /
|
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 7:58:22 GMT
// Hei minä tässä mietin, että voisinko tunkea Serafinan laumaan dogen, joka on Bemun poika, mutta koska kaikki jotka näki Bemun nii piti tappaa/sokaista, nii sit sen Bemun pojan emo oli armahdettu, koska se kanto Bemun lasta ja sit se poika ois syntyny joskus, muttei koskaan tavannu isäänsä? Sit se on vaan kuullu Bemusta juttuja, että se on ollu taistelussa Akakabutoa vastaan jne. Mutta että se poika olis niin kuin Serafinan laumassa ihan luotolla, mutta sen lojaallisuus vois muuttua, kun se vaikka vaivihkaa juttelee Ginin kanssa Bemusta, kun se on vangittu? Kirjotinpa pitkän tekstin, mut sanokaa ihan suoraan, jos tää oli ihan kamala ajatus  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2016 8:09:22 GMT
// Hei joo tosi kiva idea! Se poika vois ehkäpä sitten auttaa Giniä ja Johnia pakenemaan sieltä Serafinan käsistä jossain vaiheessa?  Kuulessaan saksanpaimenkoiran solvaukset, murahtaa Aleksey toiselle vihaisena ja kumartuu hieman eteenpäin ollen näin valmis hyökkäykseen. "Minä tukin sinun turpa-", juuri askeleen aikeissa ottava susi ärähtää Johnille, mutta tämän liike saa äkillisen lopetuksen, kun varjoista esiin tulee tuttu hahmo. Suden huomatessa Serafinan, ottaa tämä automaattisesti askeleen taaksepäin ja ikäänkuin nöyräästi rentouttaa lihaksensa ja siirtää katseensa kokonaan johtajaansa. Aleksey oikeastaan unohti kokonaan edessä olevan kolmikon ja kiinnitti huomionsa paikalle saapuneeseen karismaattiseen naaras koiraan. "Serafina-sama.", Aleks päästää suustaan rauhallisen kuuloisesti ja lipaisee huuliaan yrittäen saada veren suunpielistään irti. Oli oikeastaan melko koomista miten juuri suutaan soittanut susi uros muuttuikin nöyräksi johtajaansa kunnioittavaksi yksilöksi. Akita uros seurasi vierestä ystävänsä ja tuntemattoman suden välistä kinaa ja oli juuri keskeyttämässä tämän, mutta paikalle ilmestyvä naaras sai tilanteen rauhoittumaan, joten Gin pysyi toistaiseksi hiljaa. Gin huomioi sakemanni nartun puhuvan, niinkuin se olisi johtaja. Akita myös huomasi miten ympärillä olevat hahmot tuntuivat pitävän tätä narttua päälikkönään, sillä ne refleksinomaisesti kumartivat tälle kunnioittavasti. Parannettuaan asentoaan akita rentouttaa myös lihaksensa yrittäen antaa seefferinartulle kuvan, ettei tilanne olisi kärjistynyt niin riitaiseksi kuin se oli. "Olen pahoillani aiheuttamastamme häiriöstä. Saavuimme Shikokuun selvittämään asioita.", Gin sanoo rauhallisella äänensävyllä luoden katseen seefferinaaraaseen, jota oltiin juuri kutstuttu Serafinaksi. Akita uros vain toivoi, ettei tämä sakemanni olisi yhtä äkkipikainen ja tilanne muuttuisi pahemmaksi.  |
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 8:24:08 GMT
// Joo, se vois kyllä toimia! c: Minäpä heitän tässä kohta lomaketta tuolle poitsulle Sakemanni ei ollut saanut hillittyä itseään tilanteen kuluessa ja meinasi jälleen loksauttaa jotain tuolle sudelle, mutta hänen ajatuksensa katkesivat, kun seefferinaaras saapui paikalle, ilmeisesti pilkaten Johnia. Tämä oli soturille paha paikka - jos tuo suunsoittaja olisi ollut uros, olisi hän varmasti heittänyt taas jotain pahaa tuollekin. Johnilla oli kuitenkin sen verran ylpeyttä, ettei alkanut uhoomaan mitään tuolle naaraalle - ainakaan vielä. Myöskin Ginin rauhallisuus sai Johnin myöskin rauhoittumaan, ainakin päällisin puolin. Sakemanni tarkkaili tilannetta ja puri hammastaan yhteen. Vaikka Johnin oli vaikea hillitä itseään vaikeissa paikoissa, oli hän sen verran kokenut sotilas, että osasi tällä kertaa pysyä hiljaa. Äkkipikainen luonne ei usein ollut hyväksi, vaikka oli sekin joskus pelastanut tilanteista. Nyt hän seurasi katseellaan, kuinka muu lauma reagoi tähän juuri tulleeseen naaraaseen. Kaikki tuntuivat nöyrtyvän - jopa se suunsoittaja - ja tuolla seefferillä taisi olla suuri vaikutusvalta laumaan. Olisiko tässä sitten se oikea johtaja? Tämä olisi kyllä huomattavasti karismaattisempi johtaja, kuin se tummaturkki - ainakin kielenkäytön suhteen. Vaikka eihän sitä vielä tiennyt. Olihan tuo vasta juuri saapunut paikalle. John ei luottanut, että tuolla seefferillä olisi puhtaat jauhot pussissa.  |
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 9:08:23 GMT
Nimi: Sakashi Ikä: 5 Sukupuoli: Uros Rotu/laji (susi/koirarotu tms.): Seropi, bokseri/pitkäkarvainen collie Ulkonäkö (mielellään hyvin kuvailtu 5-10 lausetta/kuva + pieni kuvaus): (Kuva alhaalla, yritän tehä vielä toisenkin kuvan) Sakashi omaa puolipitkäkarvaisen turkin ja hiukan kaarevan hännän. Turkki on ruskeapainotteinen, mutta omaa sekä vaaleanruskeaa, sekä tummanruskeaa. Sakashin korvat, ovat puoliksi pystyssä, mutta osittain "lupat". Luonne (muutama lause, saa olla pidempikin, mutta tärkein selvinee roolipelatessa): Sakashi on pääpiirteittäin rauhallinen, hiljainen ja yrittää välttää vaikeita tilanteita. Hän on kuitenkin hyvä tiimityöläinen, mutta välillä hänessä voi huomata vetäytymistä. Sakashi yleensä ajattelee, ennen kuin toimii. Mahdolliset lähisukulaiset (ei pakollista sukulaisuutta sarjan hahmoihin): Bemun poika Taustat/menneisyys (vapaaehtoinen): Sakashi syntyi ilman isäänsä, koska hänen isällään oli tapana tappaa, tai sokaista kaikki, jotka näkivät hänet (Bemun ulkonäön vuoksi). Hän halusi kuitenkin suojella jo aluillaan olevaa pentuaan, joten päästi Sakashin emon menemään ja näin molemmat selviytyivät. Sakashi synnyttyä hän eli elämäänsä emonsa kanssa. Emolla oli ollut ennen Sakashia ihmisperhe. Hän oli karannut sieltä nuorena seikkailunhaluisena (ja kohdannut silloin Bemun), mutta nyt kun hänellä oli pentu, halusi hän palata kotiin. Niinpä emo ja Sakashi palasivat takaisin ihmisten luokse ja ihmiset ottivat kaksikon mielellään vastaan. Sakashin tultua puolentoistavuoden ikäiseksi, alkoi hän käydä levottomaksi. Ihmisten kanssa eläminen oli tylsää ja hän halusi vain seikkailuihin. Lopulta nuorukaisen äiti oli sitä mieltä, että Sakashin veressä virtasi vahvasti isänsä villikoiraveri, joten hän antoi Sakashin mennä etsimään isäänsä. Sakashi etsi, muttei kuitenkaan koskaan löytänyt häntä ja lopulta törmäsi Serafinan laumaan. Sakashi oli ollut hukassa jo monta kuukautta, joten laumaelämä voisi tehdä hänelle hyvää. Niinpä hän liittyi Serafinan joukkoihin ja on ollut sieltä asti uskollinen johtajalleen. Lauma/joukko, johon kuuluu: Serafinan lauma  |
|
|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 9:14:06 GMT
Joo Jonna hyvä idea, lisäilen hänet listaan! Hyvää pitkän aikavälin ajattelua toverit  / Seläkkäin Ginin ja Johnin kanssa oleva kishu-uros kääntää nyt katseensa olkansa ylitse ja saa katseeseensa punavalkean seefferinaaraan, jonka saapumisen jälkeen ilmapiiri oli muuttunut merkillisesti. Akame ei rohjennut kääntyä täysin ympäri,- he olivat kuitenkin yhä piiritettyinä ja vanhalla iga-koiralla ei ollut luottamusta siihen, etteivät nämä hämärän näköiset tyypit yrittäisi hyökätä heidän selkänsä takaa. Kuka hän on? Voiko olla... että hän on alfa? vaaleaturkkinen ajattelee siristäen silmiään hieman hermostuneen näköisenä, sillä vaikka kyseinen henkilö ei vaikuttanut mustan suden lailla yhtä tempperamenttiselta, jokin tämän olemuksessa oli epämiellyttävää ja Akame oli aikaisempaa enemmän varuillaan. Ironisesti, juuri käytöstavoista puhunut seeferineiti sivuuttaa Ginin toteamuksen täysin ja oli siirtänyt katseensa nyt Alekseyn puoleen, jonka jälkeen tältä pääsee hieman huvittunut hymähdys, "Punainen hädintuskin pukee sinua, Aleks.", Serafina toteaa keveällä äänensävyllä huomatessaan veritahrat tuon rinnuksilla ja siinä vaiheessa tämä katsahtaa ympärilleen ihan vain saadakseen tuntemattoman saksanpaimenkoiran raadon katseeseensa. Muutamalla askeleella tämä saapuu tuon vierelle ja hetken katsoo jalkojensa juuressa lojuvaa ruumista, ennenkuin nopean käännöksen saattelemana potkaisee sitä takajalallaan siten, että se kierähtää hieman sivumpaan, jolloin muutama laumasta rientää raahaamaan verestävän ruumiin pois. "Pahoittelen aiheutunutta sotkua, mutta en pidä yhteistyökyvyttömistä raukoista.", nuori naaras sanahtaa turhan kevytkenkäisesti äskeisen raa'an välikohtauksen jälkeen ja samalla tämä kääntyi kokonaan Ginin, Johnin ja Akamen puoleen silmät kiiluen. "Lupasin, että saisit hoitaa tunkeilijat, Aleksey, mutta minun täytyy perua sanani.", Serafina lisää tähän väliin ottaen suoran katsekontaktin edessään seisovaan akitaan huvittunut hymynkaari huulillaan, "Miten voisinkaan olla näyttäytymättä, kun itse Ohun Suuri Ylipäällikkö saapuu tunkeilemaan minun laumani reviirille."  |
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 10:11:38 GMT
Ruskeahko seropi koira oli laumatovereidensa kanssa jälleen piiritystehtävässä. Sakashi tarkkaili käynnissä olevaa tilannetta - kolme tunkeilijaa, lauman vaikutusvaltainen Aleksay, sekä seefferijohtaja Serafina. Muu lauma ympäröi näitä kolmea tunkeilijaa. Rauhanomainen akita, suunsoittaja sakemanni, sekä joku erittäin taitavaliikkeinen kishu. Maassa oli tottakai myös lauman jahtaama seropiuros, tosin elottomana. Olihan Aleksay hetki sitten tappanut tuon vastarannankiiskin. Sakashi nuolaisi huuliaan ja tarkkaili tilannetta mielenkiinnolla. Jokin kuitenkin sävähdytti hänet. Serafina oli tuntevinaan kolmikon ja sanoikin Ohun ylipäällikön saapuneen perille. Sakashi tiesi, että Ohu ja Ohun ylipäällikkö oli suuressa asemassa Japanissa. Olihan siellä kukistettu Akakabuto - Ohun suuri ylipäällikkö oli sen tehnyt. Mutta, että tuossa heidän edessään olisi nyt Ohun ylipäällikkö? Mitä hän täällä tekisi? Tilanne muuttui mielenkiintoisemmaksi. Mutta miksi Ohu kuulosti niin tutulta? Uroosta tuntui, että hän oli nyt unohtanut jotain tärkeää. Aivan kuin se liittyisi jotenkin hänen menneisyyteensä. Sakashi vaipui omiin ajatuksiinsa, kunnes heräsi jälleen todellisuuteen, ettei tässä ollut sanottu, kuin vasta Serafinan mielipide asiasta. Ehkä he eivät olleetkaan Ohusta? Vaikka eihän Sakashi ollut ennenkään aliarvioinut johtajansa päättelykykyjä, mutta aina voi erehtyä - parhaimmatkin.  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2016 10:35:14 GMT
Serafinan sanat kuultuaan susi uros vilkaisee rinnustaan hymähtäen ja nostaa katseensa takaisin johtajaansa tyyne katse silmissään. Aleksey oli alkamassa selittämään naaraalle tilannetta, mutta huomasi miten hän aloitti jo puhuttelemaan kolmikkoa, päätti Aleks tällä kertaa pitää suunsa kiinni. Kolmikkoa tarkkailessaan Aleksey pohdiskeli, että ehkä Serafinan saapuminen paikalle oli parasta, sillä ei olisi varmaan kauaa mennyt, kun tämä olisi iskenyt hampaansa kiinni suuta soittavaan seefferiin. Uroksen korvat säpsähtivät kuulessaan päälikkönsä sanat Ohun Ylipääliköstä, käänsi tämä halveksuvan katseensa akitaan. Gin katsoo seefferinarttua suoraan silmiin yrittäen saada selville olivatko tämän aikeet vihamieliset, vai mistä tässä oli kyse. "Tunkeilijat..?", akita uros toteaa pohtivana ja katselee ympäristöä hengähtäen syvään. Alue kuului pitkään Ohun taistelussa mukana olleelle Billille, ja nyt nämä täysin vieraat tulevat ja valtaavat reviirin jättämättä ketään henkiin. "On väärin, että väität juuri valtaamaasi aluetta omaksesi, ja kutsut meitä tunkeilijoiksi. Missä Bill on?", häntänsä kippuralle heittävä akita esittää kysymyksen naarasseefferille ja katsoo vuorostaan tuon vieressä olevaan mustaan susi urokseen, joka näytti katsovan näitä murhaavasti. Gin yritti keksiä mahdollista ratkaisua tilanteelle, vaikkakin se alkoi jo tuntua lohduttomalta ajatukselta.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 11:05:43 GMT
Serafina katsoi tiikeriraitaista akitee hetken aikaa suoraan silmiin ja arvioi tätä katseellaan, mutta lopulta naaras hymähtää tuon kysymyksestä ja kallistaa päätään kohottaessaan kasteensa ylös mietteliään näköisenä. "Bill? Bill...", seefferinaaras maisteli nimeä suussaan hetken aikaa ja heilauttelee häntäänsä muutaman kerran mietteliään näköisenä, mutta lopulta tältä pääsee hieman välinpitämätön hymähdys. "Minulla on surkea nimimuisti... merkillistä, muistan kyllä yleensä ne, joiden lihaan upotan hampaani. Puhutkohan siitä tiukkapipoisesta dobermannista? --Ahh, aivan. Lisänimeltään Ryöväri, Vuorirosvo-Bill. Nyt muistankin.", nuoren naaraan silmät kirkastuivat hetkeksi hänen viimein muistaessa, mutta kun tämän katse siirtyi takaisin akitan puoleen, painoi naaras päätään hieman kumaraan ja hän kevyesti siristi silmiään. "Jos se yhtään parantaa oloasi, Suuri Ylipäällikkö Gin,- hän oli se, joka näytti hampaansa ensin.", saksanpaimenkoira toteaa aikaisempaa tummemmalla äänensävyllä ja nuolaisee suunpieliään muistaessaan viimein vastustajansa, jonka oli lähettänyt tuonpuoleiseen muun joukkionsa kanssa kieltäydyttyään alentumasta hänelle. "Sääli. Olisin saanut hänestä hyvän juoksupojan, kun hän tuntee ympäristönkin.."  |
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 11:06:21 GMT
John oli ollut hyvän aikaa hiljaa ja oli tyytynyt vain tarkkailemaan tilannetta. Hän oli selkä Serafinaan ja Giniin päin, joten oli välillä tutkinut tilannetta sivusilmällä. Hän kuitenkin pääasiassa keskittyi tuon suuren lauman jäseniin, luoden välillä vihaisia katseita noihin. Hän yritti vakuuttaa tällä kertaa pelkällä olemuksellaan, ettei olisi helppo vastus kenellekään. Serafinan sanat saa kuitenkin Johnin mielenkiinnon heräämään entisestään. Hän siis tiesi, että Gin oli Ohun ylipäällikkö. Se ei ollut uutta, että päällikkö tunnistettaisiin - olihan hän varmasti Japanin yksi kuuluisimmista pääliköistä ja samalla yksi arvostetuimmista. Silti kapinoitsijoita tuntui löytyvän joka kolkasta. Johnia otti kuitenkin päähän Serafinan sanat tunkeilusta. He olivat pikemminkin vierailijoita, kun taas tuntui siltä, että seefferinaaras joukkoineen olisivat tunkeilijoita. Tilanne ei näyttänyt millään tavalla hyvältä. John oli lähes täysin varma, että joutuisi pian tarrautumaan jonkun turkkiin kiinni.  |
|
Mulla kyllä riittää intoa ja suunnitelua, mutta en saa jostain syystä mitään järkevää kirjoitettua 
Kauheeta pakolla vääntämistä...
Nähdään huomenissa! smiley11 
