|
|
Post by Angelus on May 28, 2016 18:34:11 GMT
Sekarotuinen, valkoturkkinen uros oli päätynyt määränpäähänsä. Sen tassut olivat hieman ruskeana mutalätäköiden vuoksi, joita se oli koittanut väistellä, mutta oli todennut sen loppujen lopuksi liian hankalaksi. Uros pudisti turkistaan vesipisarat pois, joita matkan aikana oli ilmestynyt sekä puiden oksilta että suoraan taivaalta turkille. Mustat silmät kääntyivät katsomaan kivikasaa, joka tunnettiin tutummin Torahampaana. Sen näkemisestä valkoiselle urokselle oli jo aivan liian kauan, mutta toisaalta siihen oli myös syy, josta tämän oli vaikea puhua. Katse kävi myös kivikasan päällä olleissa koirissa, luullen yhtä ylipäällikkö Giniksi. Kolmetoistavuotias asteli rauhallisin askelmin kohti kivikasaa, kumartaen aivan pienesti kyseisen hökötyksen vierellä, sillä luuli ylhäällä olleen ylipäällikkö. George alkoi kapuamaan hökötystä ilman, että olisi pyytänyt siihen lupaa tai ilman, että olisi odottanut ylhäällä olleen koiran mahdollisia sanoja. Kavutessaan kasaa ylemmäs se huomasi, ettei kumarruksensa kohteella ollut arpia. Tämän vieressä olleet koirat George kuitenkin jotenkuten muisti.  |
|
|
|
Post by Jp on May 28, 2016 18:36:26 GMT
Seuraltuaan hetken tilannetta Aleksey huomaa kuinka juuri pieksetty koira tuupertuu maahan ja miten kaksikko rientää heti huolestuneina apuun. Tällaista hyväsydämistä käytöstä uros ei itse käsittänyt, joten tätä suorastaan vihastutti kuinka kaksikko käyttäytyi. Aleks suoristaa selkänsä ottaen samalla pari askelta eteenpäin ja näin maassa olevilla Ginillä ja Johnilla on suora näkymä tähän. "Pahoitteluni, mutta meillä kahdella on keskeneräisiä asioita.", paikoiltaan loikannut Aleksey tokaisee kaksikolle uhkaavalla äänensävyllä ja laskeutuu suoraan näiden ja maassa makaavan seropin väliin. Akitaa ja sakemannia suurikokoisempi susi uros katsoo ylimielisesti näitä takaisin ja virnistää ilkikurisesti yrittäen antaa mahdollisimman epäkunnioittavan kuvan. Alekseytä raivostuttaa miten asiat hoidetaan Ohussa, joten tämä yrittää näyttää Ginille, että halveksuu tätä. "Hah, sano terveisiä toisella puolen oleville säälittäville tovereillesi!", musta susi ärähtää seropikoiralle ja asettaa tassunsa tuon kuonon päälle. Ennen kuin Gin tai John kerkesi tehdä mitään, Aleksey upottaa terävät torahampaansa kiinni uhrinsa kurkkuun ja vetää tämän kaulavaltimon irti. Aleks päästää irti otteestaan ja lipoo huuliaan halveksuva pilke silmissään. Uroksen rinta oli täynnä juuri murhanneensa koiran verta, mutta tämä ei siitä juurikaan välittänyt, koska tunsi saavansa siitä vain ylpeyden aihetta. //Teen lomakkeen ja tuun leikkiin mukaan? |
|
|
|
Post by jonnatti on May 28, 2016 18:56:50 GMT
Jo hiukan vanhahko sakemanni oli häkeltynyt tilanteesta. Gin oli tunnistanut huonokuntoisen koiran yhdeksi Billin joukkoon kuuluneista sotilaista. Se sai Johnin sulkemaan silmänsä, samalla kun muistot vanhasta suuresta taistelusta rullaantui hänen mielessään. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun joku jo astui esiin kohdaten tämän lähes hengissä olevan Ohun soturin. John ei tunnistanut tätä tummaturkkista isokokoista koiramaista olentoa, joten hän pysyi edelleen hyökkäysasennossa tarkkaillen tämän liikkeitä. Eipä mennyt aikaakaan, kun tuon suuri suu aukesi ja hetken kuluttua oli Billin ryhmään kuulunut koira mennyttä. Johnin suu loksahti auki ja hetken hän oli aivan jäissä. Sitten hän puistatti päätään vihaisesti. "Senkin saasta! Mikä oikeuttaa sinua puuttumaan toisten arvokkaisiin elämiin?" raikui sakemannin suusta ja siinä samassa Johnin liikkeet olivat muuttuneet agressiivisiksi ja hän oli jo erittäin lähellä hyökätä tämän kimppuun. Hän ei kuitenkaan ollut käynyt Ginin kimppuun, joten sakemanni totteli johtajansa aiemmin annettuja käskyjä. He olivat tulleet tänne puhumaan - eivät tappelemaan. Silti viha kiehui Johnin sisällä ja adrenaliini virtasi. Pienikin virheliike ja vahvaluontoinen sakemanni ei pysyisi enää paikoillaan.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 18:59:57 GMT
Seuraltuaan hetken tilannetta Aleksey huomaa kuinka juuri pieksetty koira tuupertuu maahan ja miten kaksikko rientää heti huolestuneina apuun. Tällaista hyväsydämistä käytöstä uros ei itse käsittänyt, joten tätä suorastaan vihastutti kuinka kaksikko käyttäytyi. Aleks suoristaa selkänsä ottaen samalla pari askelta eteenpäin ja näin maassa olevilla Ginillä ja Johnilla on suora näkymä tähän. "Pahoitteluni, mutta meillä kahdella on keskeneräisiä asioita.", paikoiltaan loikannut Aleksey tokaisee kaksikolle uhkaavalla äänensävyllä ja laskeutuu suoraan näiden ja maassa makaavan seropin väliin. Akitaa ja sakemannia suurikokoisempi susi uros katsoo ylimielisesti näitä takaisin ja virnistää ilkikurisesti yrittäen antaa mahdollisimman epäkunnioittavan kuvan. Alekseytä raivostuttaa miten asiat hoidetaan Ohussa, joten tämä yrittää näyttää Ginille, että halveksuu tätä. "Hah, sano terveisiä toisella puolen oleville säälittäville tovereillesi!", musta susi ärähtää seropikoiralle ja asettaa tassunsa tuon kuonon päälle. Ennen kuin Gin tai John kerkesi tehdä mitään, Aleksey upottaa terävät torahampaansa kiinni uhrinsa kurkkuun ja vetää tämän kaulavaltimon irti. Aleks päästää irti otteestaan ja lipoo huuliaan halveksuva pilke silmissään. Uroksen rinta oli täynnä juuri murhanneensa koiran verta, mutta tämä ei siitä juurikaan välittänyt, koska tunsi saavansa siitä vain ylpeyden aihetta. //Teen lomakkeen ja tuun leikkiin mukaan? Juu teehän se ^^ / |
|
|
|
Post by jonnatti on May 28, 2016 19:03:46 GMT
Nuoren akitan seisoessa yhä Torahampaan päällä yhdessä kahden kai-koiran kanssa, huomasi hän, että heitä oli lähestynyt vaalea uroo. Weedin odottaessa vastausta Kurotoralta ja Kagetoralta, huomasi hän kuinka vaalea seropi oli ilmestynyt kumartaen heidän luokseen. Weed oli hiukan häkeltynyt. Akita katsoi kai-koiria kysyvästi, mutta käänsi sitten katseensa tähän vaaleaan koiraan. Nuorukainen rykäisi lähes äänettömästi, mutta hymyili yhä pienesti, mutta hämmentyneesti. "Hei. Olen yrittänyt opetella lauman jäseniä ulkoa, mutten ole täysin varma vielä kaikista. Minulla on sellainen muistikuva etten ole nähnyt sinua. Eh, jos saan kysyä niin, voisitko kertoa nimesi?" Weed kysyi ja yritti olla yhtäaikaa kohtelias, mutta toimia niin kuin johtaja toimisi. Johtajana toimiminen ei ollut Weedille millään tapaa helppoa - eihän hän varsinaisesti ollut mikään johtaja. Häntä vain pidettiin sellaisena, kunnes Gin palaisi takaisin. Ei hänellä siksi ollut kovinkaan paljoa kokemusta johtamisesta.  |
|
|
|
Post by Angelus on May 28, 2016 19:11:57 GMT
//roolailen seuraavan kerran huomisen puolella
|
|
|
|
Post by MayMay on May 28, 2016 19:21:35 GMT
///Mutta hei löytyskös Kiralle seuraa? Ois nimittäin vähän kivempi roolata jotain muutakinnkun yksinään metikössä kävelyä...
|
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 19:27:06 GMT
Mulla on pari seuratonta hahmoa, joten jos joku heistä kelpaa..? *~* / Irokeesipäinen laikukas nuorukainen oli kiinnittänyt katseensa horsonttiin paikaltaan, josta hänellä oli estymätön näkyvyys pitkälle laaksoon saakka. Tämän katse oli lasittunut ja tämän ajatukset harhailivat aivan muualla, sillä mielessään tämä kävi läpi vain Koga-koirien Vanhimman kanssa käymäänsä keskustelua. Viesti Ylipäällikön Torahampaalle saapuneesta pojasta oli jokin aika sitten saapunut myös heidän tietoisuuteensa ja tämän kuultuaan oli Vanhin kehoittanut Tesshiniä palaamaan takaisin Ohulaisten joukkoon. Ninjakoiran moraalikäsitykset kuitenkin tulivat tielle tässä ja vaikka Vanhimman kehoitus oli kallistunut hieman enemmän käskyn puolelle, kävi Tesshin mielessään ristiriitaa siitä, tulisiko hänen lähteä vai ei. Gin, näyttää siltä, että lapsesi on saapunut kotiin turvallisesti... onko minun avustukseni enää tarpeen? Tesshinin silmissä oli haikea kiilto uroksen katsoessa täysin värähtämätömällä katseella eteensä. Ninjakoira ei luonnollisesti kantanut huolta Ylipäällikön turvallisuudesta, etenkään tämän ollessa Akamen ja Johnin seurassa, mutta tämä Weediksi kutsuttu poikanen varmasti kantoi huolta isästään. Hymähdys. ![]()  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 28, 2016 19:28:39 GMT
// Pahoittelut Jonna mulla on tosi väkinäistä tää kirjoittaminen >___< Ei oikein tuu luonnostaan.. Verisiä suunpieliään lipova susi uros naurahtaa kuulessaan sakemannin ärähdyksen ja potkaisee samalla kuolleen koiran raadon sivummalle röyhkeästi. Aleksey katsoo Johnia päästä varpaisiin ja hymähtää katse vakavoituen. Tätä suorastaan raivostutti toisen turha uhoaminen. "Arvokas elämä? Kutsutko tällaisen säälittävän rakin elämää arvokkaaksi? Päinvastoin.", musta susi ärähtää takaisin sakemannille asettautuen enempi uhmakkaaseen taisteluasentoon. Suoraan Aleksey ei halunnut osoittaa kaksikolle, että olisi käymässä näihin kiinni. Hän halusi vain härnätä näitä ja tuottaa mielipahaa murhaamalla syytön - ihan vain koska pystyi. Aleksey katsoi Giniä silmiin hätkähtämättä ja lipaisi uudelleen verisiä suunpieliään. Hetken mietittyään Aleks haukahtaa pari kertaa väijymässä olleille laumalaisilleen merkiksi, että nyt olisi aika piirittää nämä. Silmän räpäyksessä Alekseyn alaiset tottelevat pomonsa käskyä ja hyppäävät esiin puiden- ja ränsistyneiden talojen suojista piirittäen kaksikon. Gin loikahtaa taaksepäin huomatessaan suurikokoisen suden ilmestyvän tämän ja Johnin eteen. Akita oli juuri kysymässä Alekseyltä mistä tämä kaikki sorto johtui, mutta tilanne sai täyskäännöksen, kun tuo tuntematon susi murhasi kylmäverisesti reppanan seropin. "John.", akita huomauttaa ystävälleen tarkoittaen, että nyt olisi tärkeää pitää tilanne mahdollisimman tyyneenä, vaikkakin yksi vanhoista sotureista olikin murhattu. Gin tiesi, että tuo murha oli täysin tarpeeton ja anteeksiantamaton, mutta sudesta huokui niin paljon aggressiivista energiaa, että parasta olisi pysyä rauhallisena. Pian susi haukahtaa ja ympäriltä alkaa kuulua useiden koirien solvauksia ja murinaa, joka saa akita uroksen huomion kiinnittymään näihin. Gin asettuu Johnia selät vastakkain, jotta kaksikolla olisi mahdollisuus tarkkailla jokaikistä vastustajaa.  |
|
|
|
Post by MayMay on May 28, 2016 19:41:57 GMT
Mulla on pari seuratonta hahmoa, joten jos joku heistä kelpaa..? *~* / Irokeesipäinen laikukas nuorukainen oli kiinnittänyt katseensa horsonttiin paikaltaan, josta hänellä oli estymätön näkyvyys pitkälle laaksoon saakka. Tämän katse oli lasittunut ja tämän ajatukset harhailivat aivan muualla, sillä mielessään tämä kävi läpi vain Koga-koirien Vanhimman kanssa käymäänsä keskustelua. Viesti Ylipäällikön Torahampaalle saapuneesta pojasta oli jokin aika sitten saapunut myös heidän tietoisuuteensa ja tämän kuultuaan oli Vanhin kehoittanut Tesshiniä palaamaan takaisin Ohulaisten joukkoon. Ninjakoiran moraalikäsitykset kuitenkin tulivat tielle tässä ja vaikka Vanhimman kehoitus oli kallistunut hieman enemmän käskyn puolelle, kävi Tesshin mielessään ristiriitaa siitä, tulisiko hänen lähteä vai ei. Gin, näyttää siltä, että lapsesi on saapunut kotiin turvallisesti... onko minun avustukseni enää tarpeen? Tesshinin silmissä oli haikea kiilto uroksen katsoessa täysin värähtämätömällä katseella eteensä. Ninjakoira ei luonnollisesti kantanut huolta Ylipäällikön turvallisuudesta, etenkään tämän ollessa Akamen ja Johnin seurassa, mutta tämä Weediksi kutsuttu poikanen varmasti kantoi huolta isästään. Hymähdys. ![]() //Juu melkeimpä kuka vaan kelpaa  Roolaan Kiran seuraavaan viestiin johkuun mettän keskelle, jos vaikka tuot sitte hahmos sinne vaiko? |
|
|
|
Post by jonnatti on May 28, 2016 19:48:04 GMT
// ei mitään, mäkin oon ihan jäissä! Ymmärtäähän sen kun on siitä varmaan aikaa, kun ollaan viimeks roolipelailtu ^^' Sakemannin sisällä kiehui yhä. Hänen kuullessaan kuitenkin johtajansa varoittavan äänensävyn, hän heilutti päätään hitaasti rauhoittaakseen itseään. Samalla hän puri hampaitaan yhteen ja sulki hetkeksi silmänsä. "Saamari," hän mumsi hetken itsekseen, niin hiljaa että sitä edes hädin tuskin kuuli. John kuitenkin havahtui, kun alkoi kuulla ympäriltään liikehdintää ja murinaa. Hän alkoi jälleen tarkkailemaan ympäristöään ja tunsi kuinka Gin siirtyi hänen taakseen. Näin heillä oli yhdessä laajempi näkökenttä. John lipaisi vaivihkaa huuliaan ja tarkkaili lähestyviä koira-susieläimiä. "On vain niin raukkamaista lopettaa toisen elämä," John ärähti hiljaa, pitäen katseensa kuitenkin liikkeessä. "Maailma selviäisi paljon paremmin, jos teidänlaisenne raukkikset hyppäisivät maankoloon," sakemanni ei voinut vastustaa kiusausta sanoa tätä ja naurahtaakin hiukan siihen päälle. Jälkikäteen ajateltuna saattoi olla virhe sanoa noin, mutta John ei ajatellut ensin ennen kuin sanoi.  |
|
|
|
Post by MayMay on May 28, 2016 19:56:33 GMT
Kermanvaalea nuori naaras pujotteli korkealle kohoavien puiden väleissä käpälien litistäessä maassa makaavat lehdet. Kiran korvat värähtivät joka ainoa kerta kun kuivunut oksa napsahti poikki käpälien alla. Laikukkaalle turkille tipahteli myös muutama lehti silloin tällöin ylhäältä puista. Vihreät silmät haravoivat metsää tarkkaavaisina etsien pienintäkin liikettä saaliin, että myös susien varalta. Kokemuksesta vihersilmä tiesi, ettei tulisi voittamaan taistelussa täysikasvuista sutta, mutta koirille tämä todennäköisesti pärjäisi, joten jälkimmäisten varalta ei tämä ollut niin hirveän varuillaan. Naaras ei tarkkaavaisuudestaan huolimatta havainnut pienintäkään elonmerkkiä lähimaastossa. Kira hengitti metsän tuoksua sieraimiinsa. Talven tulon saattoi jo miltei aistia, siitäkin huolimatta, ettei ilma ollut niin kamalan kylmäkään, mutta viileä. Metsän raikkaan tuoksun lisäksi ilmassa oli jotain muutakin. Pehmeä ja herkullinen kaniinin tuoksu. Vaikkei jäniseläintä näkynyt lähimaillakaan, sen saattoi silti haistaa. Kira lipoi huuliaan nälän kaivertaessa vatsaa ja lähti varovaisin askelin seuraamaan hajujälkeä. Hetken kuluttua tämä jo saikin näkyviinsä vaalean jäniksen erään puun takana. Nyt kun naaras oikein keskittyi, tämä pystyi kulkemaan lähes ääneti kiitos pienen ja kevyen ruumiinrakenteen. Pian laikukkaat takajalat ponkaisivat vauhtia maasta ja kermaturkki hyppäsi jäniksen kimppuun, ennenkuin se edes ehti tajuta mitään. Terävällä puraisulla Kira taittoi jäniseläimen niskat ja riuhtova otus valahti samantien veltoksi.
|
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 19:56:39 GMT
Mulla on pari seuratonta hahmoa, joten jos joku heistä kelpaa..? *~* / Irokeesipäinen laikukas nuorukainen oli kiinnittänyt katseensa horsonttiin paikaltaan, josta hänellä oli estymätön näkyvyys pitkälle laaksoon saakka. Tämän katse oli lasittunut ja tämän ajatukset harhailivat aivan muualla, sillä mielessään tämä kävi läpi vain Koga-koirien Vanhimman kanssa käymäänsä keskustelua. Viesti Ylipäällikön Torahampaalle saapuneesta pojasta oli jokin aika sitten saapunut myös heidän tietoisuuteensa ja tämän kuultuaan oli Vanhin kehoittanut Tesshiniä palaamaan takaisin Ohulaisten joukkoon. Ninjakoiran moraalikäsitykset kuitenkin tulivat tielle tässä ja vaikka Vanhimman kehoitus oli kallistunut hieman enemmän käskyn puolelle, kävi Tesshin mielessään ristiriitaa siitä, tulisiko hänen lähteä vai ei. Gin, näyttää siltä, että lapsesi on saapunut kotiin turvallisesti... onko minun avustukseni enää tarpeen? Tesshinin silmissä oli haikea kiilto uroksen katsoessa täysin värähtämätömällä katseella eteensä. Ninjakoira ei luonnollisesti kantanut huolta Ylipäällikön turvallisuudesta, etenkään tämän ollessa Akamen ja Johnin seurassa, mutta tämä Weediksi kutsuttu poikanen varmasti kantoi huolta isästään. Hymähdys. ![]() //Juu melkeimpä kuka vaan kelpaa Roolaan Kiran seuraavaan viestiin johkuun mettän keskelle, jos vaikka tuot sitte hahmos sinne vaiko? Onnistuupi ^^ mulla on tämä vanhaherra Mukonga ainakin hyvin toimettomana tällä hetkellä, joten jos hän kelpaa? Kira voi olla eksynyt vaikka turhan lähelle Monarkian reviiriä ja Mukonga tulee ihmettelemään? / Hitto, havahduin liian myöhään... vaaleaturkkinen kiroaa mielessään, kun paikalle saapunut saksanpaimenkoira oli jo menettänyt henkensä tämän mustan suden hampaisiin. Eikä siinä vielä kaikki, sillä nyt alueelle oli ilmestynyt huomattavan lukumäärän omaava lauma, ja tilanne alkoi yhtäkkiä näyttää huomattavasti aikaisempaa uhkaavammalta. He jäisivät alakynteen tälläistä joukkiota vastaan, mikäli kahakka syntyisi, ja siinä vaiheessa Akame ei välittänyt enään yllätyshyökkäyksen etulyöntiasemasta - helpollakin laskutoimituksella saattoi päätellä, ettei sen tuomasta edusta olisi juurikaan heidän tilanteessaan hyötyä. "Pahus soikoon.", iga lopulta ärähtää hermostuneeseen sävyyn ja viimein tämä pinkaisee alas oksaltaan ja laskeutuu sulavasti maahan jaloilleen tovereidensa rinnalle siten, että he olivat nyt kaikki selätysten pienessä ringissä. "Gin, niitä on liikaa. Tien raivaaminenkin saattaa olla mahdotonta...", rinnallaan seisovalle ylipäällikölle todetaan hiljaiseen sävyyn, sillä he olivat nyt kipeästi uuden toimintasuunnitelman tarpeessa. |
|
|
|
Post by sallychan on May 28, 2016 20:13:50 GMT
Jostain kantautuvat äänet saivat vanhan susiuroksen kohottamaan päänsä ylös kumarasta. Askeleita? Merkillistä, kukaan lauamsta harvoin astuu päivänvalossa ulos, etenkään hänen kierroksellaan. Kyseessä oli tuskin riistaeläin askeltyylistä päätellen, vaikka susiuros askeleet kovin kevyesti saattoikin tuntea. Tunkeilijoita? En pidä hiiviskelystä näillä main, tukikohdan sisäänkäynti on vain kävelymatkan päässä, näiden ajatuksien johdattelemina viksekkään susiuroksen pää kääntyi hitaasti suuntaan, josta hän oli kyseiset elonmerkit havainnut ja hetken aikaa tämä vain seisoi paikoillaan patsaan tavoin ja kuulosteli. Mukonga koki vastuukseen ottaa asiasta selvää ja täten iäkkäänpuoleisen susiuroksen askelet lähtivät johdattamaan häntä kyseiseen suuntaan pyrkimällä ylläpitämään mahdollisimman matalaa profiilia. Näkökyvyn puutteesta johtuen tämän muut aistit olivat terävimmillään etenkin näissä olosuhteissa, joten uros pystyi hyvin tarkkaan määrittelemään jopa välimatkan mahdolliseen tunkeilijaan eräänlaisen kaikuluotaimen avulla.  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 28, 2016 20:19:50 GMT
// Ähh, niimpä  Gin katselee ympärille kerääntyviä koiria silmä tarkkana ja pitää samalla kehonsa valmiina taisteluasentoon, mutta toistaiseksi yritti näyttää vihollisille olevansa pelkästään rauhan merkeissä. Ympärille oli ilmestynyt peräti viisikymmenpäinen lauma, jonka takia akita pystyi jo toteamaan ettei pako tulisi enään kuuloonkaan. Gin oli juuri avaamassa suutaan, kunnes kishu ystävä saapui kaksikon rinnalle. Niimpä Gin nyökäyttää päällään toiselle tarkoittaen, että ymmärtää tämän neuvon. Ympärillä olevat koirat tiivistivät rinkiä niin, että Gin ja hänen ystävänsä joutuivat myös ahtautumaan enempi toisiinsa kiinni. "Emme ole täällä taistelemassa. Halusimme vain neuvotella ystävämme Billin kohtalosta, jonka te olette tosin jo päättäneet omin luvin.", akita uros toteaa edessä seisovalle susi urokselle pitäen tiukan katseen toisen silmissä. Gin hengittää rauhallisesti seuraten tarkasti vastustajansa liikkeitä ja on valppaana mahdollisille hyökkäyksille. Halveksuvasti katsova susi katsoo ylpeänä käskyttämäänsä laumaa, joka piiritti kaksikon onnistuneesti. Kuitenkin paikalle ilmestyi vielä kolmas koira, joka sai Alekseyn ärähtämään ärsytyksestä. "Vai että täällä oli kolmaskin rääpäle.", uros murahtaa katsoen kishun myös päästä varpaisiin pistäen yksityiskohdat muistiin. Aleksey ei kuitenkaan nähnyt kolmikkoakaan vastuksena, sillä hänen alaiset olivat onnistuneesti piirittäneet nämä, eikä pakotietä olisi. Tämä tuumaa, että vaikkakin Gin ja tämän kätyrit rupeisivat vastarintaan saisi peräti itse Aleksey kolmikon alistettua. Uroksen mielessä pyöri vain viha, eikä hän osannut juurikaan hallita tilannetta niinkuin oli saanut tehtävänannon johtajaltaan Serafinalta. "Se on jo liian myöhäistä. Teidän säälittävät pärstännekin saavat minut raivonpartaalle. Tämä seefferikin kuvittelee olevansa jotakin, kun osaa soittaa pelkästään suutaan. Säälittävää.", Aleksey ärähtää takaisin Ginille vilkaisten tätä, mutta katsoo sitten takaisin Johniin ilkeä virne suupielessään. Aleksey ei malttanut odottaa, että pääsi upottamaan hampaansa saksanpaimenkoiran lihaan.  Attachments:
|
|
Roolaan Kiran seuraavaan viestiin johkuun mettän keskelle, jos vaikka tuot sitte hahmos sinne vaiko?
