|
|
Post by MayMay on Jun 9, 2016 18:47:04 GMT
Juu selvä homma, aattelin vaa että jos olit jo jotain miettinyt ^^ / "Suurempi ihme olisi, jos olisit minusta kuullut, tyttö hyvä.", kiinalaista alkuperää oleva susi naurahtaa pienikokoisemman pahoittelevan lasuahduksen jälkeen ja kohotti päänsä hetkeksi taivasta kohti, "Minun ja aikatovereideni kuuluukin vaipua unohduksiin tämän uuden sukupolven myötä... olen vain yksi menneisyyden haamuista, joka odottaa pääsyään esi-isiensä seuraan, kun aika on oikea.", tämä selittää täysin vakaalla äänensävyllä ja ymmärtää itsekin vastauksensa hämmentäväksi, joten pian tämä kääntää päänsä takaisin toisen puoleen ja vetää kasvoilleen neutraalin hymynpoikasen. "Mutta nimeltäni minut tunnetaan Mukongana.", viiksekäs susiherra lopulta esittäytyy vieraalleen ja pysyy yhä istuma-asennossaan, kun päättää ylläpitää keskustelua. Iän myötä tästä oli ilmeisesti tullut rauhallisuuden lisäksi myös uteliaampi. "Miten kaltaisesi nuorukainen on päätynyt yksineläjäksi, Kira? Oletan, että taustalla on melkoinen tarina." Irokeesipäinen ninjakoira siirtää nyt katseensa borzoin puoleen, kun vaaleaturkkinen ei antanut merkkiäkään virkoamisesta. Tesshin luo paremman silmäyksen uroksen päästä varpaisiin ja samassa muistaa nähneensä tämän aikaisemmin nuoren akitan seurassa, jolloin kogan kehossa käy pieni värähdys ja tämä siirtää katseensa tuon silmiin. "Sinä... muistan nähneeni sinut Weedin seurassa viime kerralla. Rocket, ellen erehdy?", laikukasturkkinen varmistaa nyökätessään tuolle pikaisen tervehdyksen, mutta tämä pian kääntää päänsä kaulansa ympärille kiedotun nyytin puoleen, josta tämä nappaa muutaman merkillisen näköisen kasvin suuhunsa ja laskee ne maahan. "Saavuin välittömästi päästyäni perille tilanteesta ja Akame-sanin tilasta... nämä ovat lääkeyrttejä, joita ninjakoirien suku on viljellyt vuosisatojen ajan. Näiden pitäisi edistää hänen parantumisprosessiaan.", uros selittää vakaalla äänellä ja nostaa katseensa venäjänvinttikoiran puoleen. Kysymyksen kuullessaan Kira joutui hetken aikaa miettimään miten vastauksen muotoilisi, sillä tuntemattomalle ei olisi välttämättä viisainta kertoa kaikkea pienintä yksityiskohtaa myöten. Toisaalta, vaikka kertoisikin koko menneisyytensä tuolle toiselle koira eläimelle, niin miten tämä Mukongaksi itsensä esitellyt susiuros muka voisi käyttää sitä tietoa Kiraa vastaan. Kermaturkkinen päätti lopulta kertoa tarinansa lähes kokonaan, sillä ei siinä mitään häviäisikään. "En sanoisi sitä niinkään "melkoiseksi" tarinaksi, mutta tarina kuitenkin. Emoni kuoli kun olin pentu, sillä päästään sekaisin ollut setäni tappoi hänet. Setäni otti minut ja veljeni mukaansa ja jätti muut kaksi pentua selviytymään kaksin. Hänen tarkoituksensa oli kouluttaa minusta ja veljestäni ammattitaistelijoita ja tappajia. En tosin kyllä tiedä miksi hän minut valitsi, pienimmän ja heiveröisimmän koko pentueesta, mutta jokatapauksessa. Meitä koulutettiin lähes kahden vuoden ajan ja lopulta onnettomuuden seurauksena setäni menetti henkensä ja silloin jäimme omillemme. Minun ja veljeni tiet erkanivat melko pian ja olen elänyt yksinäni vuoden verran", Kira kertoi. |
|
|
|
Post by sallychan on Jun 9, 2016 19:39:46 GMT
Kysymyksen kuullessaan Kira joutui hetken aikaa miettimään miten vastauksen muotoilisi, sillä tuntemattomalle ei olisi välttämättä viisainta kertoa kaikkea pienintä yksityiskohtaa myöten. Toisaalta, vaikka kertoisikin koko menneisyytensä tuolle toiselle koira eläimelle, niin miten tämä Mukongaksi itsensä esitellyt susiuros muka voisi käyttää sitä tietoa Kiraa vastaan. Kermaturkkinen päätti lopulta kertoa tarinansa lähes kokonaan, sillä ei siinä mitään häviäisikään. "En sanoisi sitä niinkään "melkoiseksi" tarinaksi, mutta tarina kuitenkin. Emoni kuoli kun olin pentu, sillä päästään sekaisin ollut setäni tappoi hänet. Setäni otti minut ja veljeni mukaansa ja jätti muut kaksi pentua selviytymään kaksin. Hänen tarkoituksensa oli kouluttaa minusta ja veljestäni ammattitaistelijoita ja tappajia. En tosin kyllä tiedä miksi hän minut valitsi, pienimmän ja heiveröisimmän koko pentueesta, mutta jokatapauksessa. Meitä koulutettiin lähes kahden vuoden ajan ja lopulta onnettomuuden seurauksena setäni menetti henkensä ja silloin jäimme omillemme. Minun ja veljeni tiet erkanivat melko pian ja olen elänyt yksinäni vuoden verran", Kira kertoi. Susiherra pysytteli siinä paikoillaan kuunnellessaan nuoremman kertovan elämästään ja tänne päätymisestään. Vanhemmanpuoleisen uroksen häntä saattoi heilahtaa aina välillä toisen kertomuksen aikana ja välillä tämä käätneli korviaan kuulostelessaan tarkemmin, mutta neitokaisen pitäessä pidemmän tauon uros oletti, että tuo oli lopettanut. Hetken aikaa Mukonga pysyi vaiti ja kuunteli ilmaan noussutta hiljaisuutta, mutta lopulta tämä laskee päätään hieman eleenä siitä, että keskitti huomionsa naaraaseen. "Vuosi on pitkä aika elää omissa oloissaan... nuoruus tulisi käyttää oikeiden ihmisten (koirien mutta you know tch koirakieli) seurassa, sillä vuosien mittaa elämä lopettaa asioiden antamisen ja alkaa ottamaan niitä pois.", viiksekäs susiuros toteaa rauhallisella äänensävyllä ja nousee nyt hitaasti takaisin jaloilleen pitäen huomionsa yhä nuoressa naaraassa. "Onko sinulla suuntaa - vai oletko ottanut itsellesi mitään päämäärää?", Mukonga kysyi nyt lähinnä uteliaisuuttaan naaraan aikeista tästä eteenpäin.  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 10, 2016 7:32:31 GMT
"Kiitos.", akita kiittää seropia ystävällisesti, kun toinen toi vesikupin tämän eteen. Voimiaan hetken kerättyään Gin varovasti nousee mahalleen varoen kipeää reittään ja raahautuu hieman lähemmäs metallikuppia alkaen juomaan siitä vettä. Juotuaan akita ulos lipaisi suunpieliään vilkaisten yhä tajuttomana olevaan Johniin, mutta käänsi katseensa sitten nuoreen urokseen. "Umhh, tämä ei toteutunut niin kuin olin suunnitellut.", Gin yskäisee avatakseen ääntään ja toteaa sitten seropille.
|
|
|
|
Post by jonnatti on Jun 10, 2016 11:43:21 GMT
Sekarotuinen Serafinan alainen oli katsonut hiljaa, kun jo hiukan vanhempi akita joi vettä. Akitan liikkeet olivat Sakashin silmään raskaat ja vaivalloista, johtuen varmaan hetki sitten tapahtuneesta taistelusta.
"Sen kyllä huomaan," sotilas hymähti Ginille, kun tuo kertoi ettei matka mennyt aivan niin kuin he olivat suunnitelleet. "Se nopealiikkeinen kishu pääsi kylläkin karkuun. Hän on varmaan jo Ohussa," Sakashi tuumaili ja katsoi nyt sivusilmällä yhä tajutonta Johnia, mutta katse kääntyi kokonaan sitten Ohun ylipäällikköön. Sakashi ei tiennyt, oliko hänen sallittua kertoa noiden valkoisen toverin karkuun pääsystä - sehän voisi herätellä toiveita noiden kahden mielessä ja siinä samalla rohkaista kaksikkoa. Mutta eipä sillä kai suurta merkitystä olisi, eivät nuo kaksi mitenkään helposti pääse täältä karkuun vaikka kuinka haluaisivat.
|
|
|
|
Post by sallychan on Jun 10, 2016 17:51:10 GMT
Hmm mä mietin että pitäisiköhän meidän skipata tämä traaginen matka sinne Shikokuun? Jotenkin tää juokseminen ja merenyliys tuntuu vähän yksitoikkoiselta roolata XD /
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 10, 2016 19:26:23 GMT
Hmm mä mietin että pitäisiköhän meidän skipata tämä traaginen matka sinne Shikokuun? Jotenkin tää juokseminen ja merenyliys tuntuu vähän yksitoikkoiselta roolata XD / // Joo, että voitas vaan siirtää ne sinne Shikokun rantaan hillumaan  |
|
|
|
Post by MayMay on Jun 10, 2016 19:58:39 GMT
Susiherra pysytteli siinä paikoillaan kuunnellessaan nuoremman kertovan elämästään ja tänne päätymisestään. Vanhemmanpuoleisen uroksen häntä saattoi heilahtaa aina välillä toisen kertomuksen aikana ja välillä tämä käätneli korviaan kuulostelessaan tarkemmin, mutta neitokaisen pitäessä pidemmän tauon uros oletti, että tuo oli lopettanut. Hetken aikaa Mukonga pysyi vaiti ja kuunteli ilmaan noussutta hiljaisuutta, mutta lopulta tämä laskee päätään hieman eleenä siitä, että keskitti huomionsa naaraaseen. "Vuosi on pitkä aika elää omissa oloissaan... nuoruus tulisi käyttää oikeiden ihmisten (koirien mutta you know tch koirakieli) seurassa, sillä vuosien mittaa elämä lopettaa asioiden antamisen ja alkaa ottamaan niitä pois.", viiksekäs susiuros toteaa rauhallisella äänensävyllä ja nousee nyt hitaasti takaisin jaloilleen pitäen huomionsa yhä nuoressa naaraassa. "Onko sinulla suuntaa - vai oletko ottanut itsellesi mitään päämäärää?", Mukonga kysyi nyt lähinnä uteliaisuuttaan naaraan aikeista tästä eteenpäin. Kira antoi vanhemman suden sanojen upota mieleensä. Toinen puhui asiaa. Kulunut vuosi olisi ollut varmasti parempi käyttää muiden seurassa, eikä elellä omissa oloissaan. Elämää tulisi elää nuorena, eikä antaa sen valua hukkaan. "Totta", nuori susikoira vastasi rauhallisella äänensävyllä. Kermaturkki piti katseensa toisessa ja kuunteli esitetyn kysymyksen. Itseasiassa, Kira ei ollut missään vaiheessa päättänyt minkäänlaista suuntaa. Naaras oli vain viimeisen vuoden vaellellut päämäärättömänä ympäri metsiä ja elänyt elämäänsä ilman tarkoitusta. Pian punalaikkuinen vastasi, "Ei oikeastaan. En ole edes ajatellut, että minun kannattaisi etsiä jokin paikka missä voisin elää jonkin aikaa. Näin tarkemmin ajatellen voisin mahdollisesti etsiä tieni jonkun lauman luo, mutta minusta tuskin on hyötyä puoliverisenä töpöhäntärääpäleenä, joksi hullu setäni tapasi minua kutsua toisinaan." |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 10, 2016 20:06:19 GMT
Eteenpäin uiva sekarotuinen husky väisteli parhaansa mukaan isoja aaltoja, jotka paiskaantuivat hänen kasvojaan vasten voimakkaasti. Uroksen turkki oli yltä päältä märkänä ja tuon lihaksissa alkoi tuntua rasitusta mitkän uintimatkan takia, mutta nuoren ikänsä vuoksi hän jaksoi puurtaa eteenpäin. Izou siristeli silmiään, sillä hän ei ollut varma hahmottiko koko ajan lähenevää rantaa jonkusen matkan päässä. Yö taivas alkoi pikku hiljaa muuttumaan valkoisemmaksi ja tähtien kadottua näkyvistä aurinkokin saattoi jo pilkottaa taivaanrannasta. Näköyhteyden parantuessa väsynyt uros huomaa edessään rannan, joka avautui suoraan hänen ja tovereiden eteen. "Vihdoin...", tuon suusta pääsee väsyneen kuuloinen huokaus, kun Izou tunsi jalkojensa alla rantahiekkaa ja pian iso aalto heitti tämän kevyesti hiekalle. Hetken paikallaan hengitellen uros nosti itsensä jaloilleen ja katseli perässä tulevia ystäviä.  |
|
|
|
Post by sallychan on Jun 10, 2016 20:08:21 GMT
Vaaleaturkkisen kishun korviin kantautuu jostain puhetta ja se saa tajuttoman ninjakoiran viimein hiukan virkoamaan ja raottelemaan silmiään. "Hnngh?", tältä pääsee hiljainen äännähdys ja tämä hiukan nostaa päätään maatessaan maassa kyljellään, jolloin saattoi erottaa hämärässä luolastossa kaksi hahmoa itsensä lisäksi. Hetken aikaa tällä kesti tunnistaa nämä, mutta sen tehdessään tämä rentoutui ja loi pitkän katsahduksen näistä molempiin. "Rocket-san? Tesshin?", vanhemmanpuoleinen ninjakoira toteaa kummankin kohdalla ja sen jälkeen joutui hetken puistelemaan päätään pysyäkseen selkeänä, mutta pian tämä jälleen keskitti huomionsa kaksikon puoleen. "Weed... missä hän on?", Akame saa lopulta sanottua ja käännähtää hieman siten, että makasi nyt maassa vatsalleen kylkensä sijaan. Saksanpaimenkoira saattoi viimein tuntea maan jalkojensa alla ja siten tämä viimein onnistui ponnistamaan rantakivikolta takaisin tukevalle maankamaralle. He olivat kuin olivatkin päässeet Shikokun maille vielä hämärän aikaan ja tästä helpottuneena tuo nuolaisee suunpieliään ja nopealla liikkeella puistelee enimmät vedet turkistaan. Seefferiurokselta pääsee hieman helpottunut huokaus pitkän merenylityksen jälkeen ja tämä pysähtyi hetkeksi tasoittelemaan hengitystään, muta Jerome pian siirsi katseensa muun ryhmän puoleen varmistaakseen, että Weed ja toiset olivat myös päässeet turvallisesti takaisin maalle, "Ovatko kaikki mukana? Weed?"  |
|
|
|
Post by sallychan on Jun 10, 2016 20:38:32 GMT
Kira antoi vanhemman suden sanojen upota mieleensä. Toinen puhui asiaa. Kulunut vuosi olisi ollut varmasti parempi käyttää muiden seurassa, eikä elellä omissa oloissaan. Elämää tulisi elää nuorena, eikä antaa sen valua hukkaan. "Totta", nuori susikoira vastasi rauhallisella äänensävyllä. Kermaturkki piti katseensa toisessa ja kuunteli esitetyn kysymyksen. Itseasiassa, Kira ei ollut missään vaiheessa päättänyt minkäänlaista suuntaa. Naaras oli vain viimeisen vuoden vaellellut päämäärättömänä ympäri metsiä ja elänyt elämäänsä ilman tarkoitusta. Pian punalaikkuinen vastasi, "Ei oikeastaan. En ole edes ajatellut, että minun kannattaisi etsiä jokin paikka missä voisin elää jonkin aikaa. Näin tarkemmin ajatellen voisin mahdollisesti etsiä tieni jonkun lauman luo, mutta minusta tuskin on hyötyä puoliverisenä töpöhäntärääpäleenä, joksi hullu setäni tapasi minua kutsua toisinaan." Mukonga liikauttaa korviaan neitokaisen mainitseman nimityksen jälkeen ja susiherra ei voinut estää pientä huvittuneisuudentunnetta itsessään. Kaikkea sitä. Vanhalla susiherralla oli kuitenkin naaraan vastauksen jälkeen jo ajatus mielessään ja siten tämä kääntyi varovaisesti ympäri ja perääntyi tuosta muutamalla rauhallisella askeleella. "Minulla on sinulle ehdotus - tai pikemminkin tarjous, nuori ystäväni - jos vain haluat kuulla sen.", tämä puhelee tuolle rauhallisella äänensävyllä ja kun viimein oli tehnyt muutaman metrin etäisyyden näiden välille, tuo pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi kannoillaan takaisin nuoren naaraan puoleen. "Ja jos vain olet valmis pieneen testiin."  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 10, 2016 21:35:29 GMT
Kylkeään kääntävä valkoturkkinen susi avasi silmänsä ja katseli pilkko pimeää ympäristöään suuta maiskutellen. Iso harjainen uros oli juuri herännyt liian lyhyeltä tuntuneesta unestaan, joten tämä kierähti mahalleen ja siitä nousi lihaksiaan venytellen jaloilleen. "Sinä siellä. Onko alueella näkynyt tunkeilijoita?", vaimealla äänensävyllä Juga esittää kysymyksen alaiselleen odottaen tältä vastausta, jota ei uroksen mielestä tarpeeksi nopeaa tullut, jotenka valkoturkkinen lähti rauhallisin askelin puuvajan oviaukolle tarkastaakseen tilanteen. Ilma oli aamunkoitteessa vilpoisa ja aamukostetta oli ilmestynyt puiden ja muun kasviston lehdille. Juga pörrötti turkkiaan ja harjaansa hymähtäen ja katsoi tyytyväisenä vajan edessä oleskelevia alaisia. Kaikki oli juuri niin, kuin hän oli jättänyt ennen kuin painui levolleensa. Nyt Juga vain odotti erästä vierasta, milloinka tuo sattuisi paikalle tulemaan?  |
|
|
|
Post by Jp on Jun 10, 2016 21:38:16 GMT
Kagetora oli tyytynyt uimaan joukon hännillä Shikokuun huolehtiessaan isänsä oikeasti lähteneen. Entä jos tiikeri olisikin vain esittänyt lähtevää,mutta uinut kuitenkin perässä. Mistä Kage saattoi olla varma, että Kurotora ei seurannut taustalla kuin ovela hai laivaa.
Ravisteltuaan turkkiaan puhtaaksi Kain nuoremman sukupolven hornanhurtta tyytyi vilkaisemaan merelle, eikä kukaan vain seurannut.
|
|
|
|
Post by Jp on Jun 10, 2016 21:40:33 GMT
Kylkeään kääntävä valkoturkkinen susi avasi silmänsä ja katseli pilkko pimeää ympäristöään suuta maiskutellen. Iso harjainen uros oli juuri herännyt liian lyhyeltä tuntuneesta unestaan, joten tämä kierähti mahalleen ja siitä nousi lihaksiaan venytellen jaloilleen. "Sinä siellä. Onko alueella näkynyt tunkeilijoita?", vaimealla äänensävyllä Juga esittää kysymyksen alaiselleen odottaen tältä vastausta, jota ei uroksen mielestä tarpeeksi nopeaa tullut, jotenka valkoturkkinen lähti rauhallisin askelin puuvajan oviaukolle tarkastaakseen tilanteen. Ilma oli aamunkoitteessa vilpoisa ja aamukostetta oli ilmestynyt puiden ja muun kasviston lehdille. Juga pörrötti turkkiaan ja harjaansa hymähtäen ja katsoi tyytyväisenä vajan edessä oleskelevia alaisia. Kaikki oli juuri niin, kuin hän oli jättänyt ennen kuin painui levolleensa. Nyt Juga vain odotti erästä vierasta, milloinka tuo sattuisi paikalle tulemaan? View Attachment//Ira ketä Juga puhutteli? |
|
|
|
Post by sallychan on Jun 10, 2016 22:05:24 GMT
Korvat liikahtaen saksanpaimenkoira aisti läsnäolon ja samassa pieni hymy oli ilmestynyt nuoren naaraan suunpieliin. Samassa tämä oli päästänyt pienen ulvaisun taivaalle merkiksi joukolleen pysähtymisestä ja sen lisäksi myös merkiksi saapumisestaan sille, jonka kanssa hänen oli määrä tavata. Serafina luo olkansa ylitse katsahdukseen takana näkyvään joukkoonsa pysähtyessään ja naaras kallistaa päätään nuolaisten nopeasti suunpieliään, "Hajaantukaa ja turvatkaa alue. En halua, että nolaatte minua pysyttelemällä ympärilläni kuin mitkäkin henkivartijat,- ikäänkuin mnulla olisi moisille tarvetta.", tämä toteaa alaisilleen sarkastiseen äänensävyyn ja nämä eivät turhaa aikaile johtajansa käskyn kuultuaan, vaan hajautuvat pian tuon ympäriltä ja varmistavat ympäristön. Tämän tehtyään naaras oli hitaasti kääntynyt ympäri ja siirtänyt katseensa eteensä kiiluvin silmin, sillä hän tiesi saapuneensa sovittuun kohtaamispaikkaan ja saattoi aistia vahvan läsnäolon, vaikka ei samaista ollutkaan hahmoa vielä katseeseensa saanutkaan - ja siispä naaraan askeleet lähtivät rauhallisesti viemään tätä eteenpäin.  (Tässä tapahtuu nyt lähinnä tätä Imperiumin ja Serafinan yhdistymistä jos jotkut ihmettelee tsih  ) / |
|
|
|
Post by Jp on Jun 11, 2016 11:03:12 GMT
//Sirius ja Rigel palvelevat siis Serafinan joukoissa....
|
|
) /
