GDWRP: Nouseva uhka

Nyt Kira joutui tosiaan puremaan hammasta, ettei ärähtäisi toiselle olevansa aikuinen, eikä mikään pieni heikko pentu. Pidätkö minua pentuna, vai? Hah, no minähän sinulle näytän ja voit sitten miettiä uudelleen minä sinä minua pidät, nuori susikoira ajatteli mielessään, hilliten kuitenkin kielensä. Hetken päästä hiukan mieltään rauhoiteltuaan, naaras vastasi, "Tässä on ilmeisesti jonkinlainen väärinkäsitys, sillä en ole mikään pentu. En ole ollut pentu enää aikoihin." Olihan kermaturkki harvinaisen kitukasvuinen verrattuna muihin susiin. Pieninkään täysikasvuinen susi, jonka Kira oli ikinä tavannut oli ollut reilusti kookkaampi tähän verrattuna. Pieneen kokoon saattoi tietysti vaikuttaa, että virtasihan punalaikkuisen suonissa myös koiran verta ja ei naaraan emo vainaatakaan oltu massalla pilattu. Kiran pentuetoverit tosin olivat olleet jo varhaisessakin iässä paljon suurempia, kuin pieni töpöhäntäinen Kira.

//Kuvattomuus jälleen, koska kännykkä :c

Nuori seropi oli istunut jo tovin vahtimassa Ohun ylipäällikkö ja tuon pahansuista kaveria. Hän oli kerran käynyt hakemassa murkinaa - jolloin luonnollisesti hän oli pyytänyt jonkun muun vahtimaan siksi aikaa -, mutta oli hetimiten palannut takaisin. Sakashi katsoi kumpaakin Ohulaista ja huokaisi. Hän ei tiennyt mitä tekisi, kun jompikumpi noista heräsi. Hänellä olisi niin paljon kysyttävää, muttei halunnut välttämättä paljastaa suhdettaan Bemuun. Entä jos isän oleminen Suuressa taistelussa olikin vain suuri huhu, eikä Ohun ylipäällikkö edes tietäisi Bemua? Sakashi luimisti korvansa ja katsoi maahan.
"Olisipa olemassa joku joka osaisi auttaa," Sakashi sanoi hyvin hiljaa ja meni samalla makuulleen - ei hänkään koko päivää jaksanut vain istua.

Uutinen ylipäällikön ja hänen kenraaliensa saarrosta oli kantautunut myös koga-koirien keskuuteen ja tuttu irokeesipäinen ninjakoira oli oitis kuultuaan lähtenyt suuntaamaan Torahammasta kohti. Puusta puuhun loikkimalla tämän matka sujui huomattavasti nopeammin ja lievä huoli ja hermostuneisuus siivitti tämän vauhtia. Akame-san, missä olet? Ketteräjalkainen Tesshin oli nyt saapunut Torahampaan aukiolle ja muutamassa hetkessä saavuttanut tutun kiviröykkiön, jonka sisältä hän saattoi vainuta tutun igan hajun kantautuvan. Ninjakoira ei jäänyt pohdiskelemaan tätä sisäänkäynnin luokse, vaan lähtee reippaalla hölkällä rientämään sisälle ja kun viimein saapuu oikeaan käytävänhaaraan, saattoi tämä erottaa tutun vaaleaturkkisen eräällä olkipedillä, jonka vieressä seisoi hänelle tuntematon venäjänvinttikoira. "Akame-san!", nuorukainen tokaisee nopeasti aj hypähtää pedin vierelle, yrittäen saada jotain kontaktia hädintuskin tajuissaan olevaan urokseen. 

Maassa vielä tilapäisesti tajuttomana makaava akita uros tunsi pistävää tuskaa ympäri kehoaan, etenkin oikeassa reidessään. Kipu tuntui säteilevän ympäri koko uroon kehoa, joka sai tämän tärisemään ja puremaan hampaita yhteen tuskasta. Sekaiset ajatukset pyörivät Ginin pään sisällä eikä tämä saanut selkoa missä hän oli. Rauhoitettuaan kiivaan hengityksensä, uros alkoi muistaa pikku hiljaa aiempaa taistelua ja miten hänet ja John oltiin hakattu henkihieveriin. "Hmmh?", Ginin suusta pääsee tuskallisen kuuloinen ymähdys, kun tämän korviin ajautui tuntemattoman koiran puhetta. Kaiken voiman kerättyään akita uros siristää silmiään varovasti auki ja näkee suoraan edessään vielä tajuttomana olevan tutun sakemannin. John? Oletko kunnossa?, heikossa kunnossa oleva Ylipäälikkö ajattelee mielessään ja yrittää saada sanoja suustaan, mutta turhaan, sillä hänen kurkkunsa oli kuiva eikä ääntä pihissyt. Hetken ympärille hitaasti vilkuiltuaan Gin huomaa läheistöllä olevan hahmon.

Ohun ylipäällikön poika katsoi hetken aikaa kai-koiria, jotka yrittivät selvittää tilannetta. Tilanne selkeyttä kuitenkin yllättävän nopeasti. Viimein Weed katsoikin kun vanhempi kai jo juoksi takaisin Torahampaalle. Hetken siinä seistessään, tuon katse kääntyi retkikuntaan ja nyökkäsi heille lähdön merkiksi.
"Jatketaan matkaa," nuorukainen sanoi ja lähti jälleen matkaan. Nuori uroo toivoi saapuvansa mahdollisimman pian muiden kanssa tämän uuden lauman alueelle tarkkailemaan tilannetta. Ihanne tilanne olisi, että ylipäällikkö saataisiin jo nyt pelastettua, mutta siihen he eivät kyllä olleet varautuneet - tärkeintä oli saada vain selville millainen lauma ja reviiri oli kyseessä.

Sakashi kerkesi maata maassa vain hetken, kunnes hän näki pientä liikettä. Ohun ylipäällikkö oli alkanut herätä ja liikehtiä hiljaa. Seropi hätkähti tilannetta ja nousikin refleksinomaisesti seisomaan. Hänen lihaksensa olivat jännittyneet, mutta niin oli myös hänen mielensäkin. Sakashi vain tuijotti tilannetta hetken aikaa sanomatta sanaakaan.
"Olet näköjään hereillä," nuorukainen sai lopulta sanotuksi. Hänen äänensä oli vaimea ja vakaa, vaikka hänen sydämensä pamppaili jännityksestä.

Sumean näön parantuessa taas hiukan tarkemmaksi, erotti akita edessään olevan nuoren seropin. Totta kai Gin osasi heti laskea tilanteen kulun mielessään, että tämä yksikö olisi Serafinan kätyri, joka oltiin käskytetty vartiohommiin. Jostain syystä Ylipäälikkö ei aistinut toisesta mitään vaaraa. Hänestä vain tuntui, että seropi olisi hieman hukassa kenties. "A-anteeksi... Saisinko vettä?", uroksen suusta pääsee heikon kuuloinen pihahdus ja tämä yritti päällään nyökkiä parin metrin päässä olevan ruostuneen teräskupin suuntaan siinä toivossa, että kupissa olisi yhä vettä. Akitan voimat olivat yhä heikot, eikä tämän reisi antanut ottaa tukea, joten Gin pyysi tuntemattoman apua nöyräästi.

Juu selvä homma, aattelin vaa että jos olit jo jotain miettinyt ^^ / 

"Suurempi ihme olisi, jos olisit minusta kuullut, tyttö hyvä.", kiinalaista alkuperää oleva susi naurahtaa pienikokoisemman pahoittelevan lasuahduksen jälkeen ja kohotti päänsä hetkeksi taivasta kohti, "Minun ja aikatovereideni kuuluukin vaipua unohduksiin tämän uuden sukupolven myötä... olen vain yksi menneisyyden haamuista, joka odottaa pääsyään esi-isiensä seuraan, kun aika on oikea.", tämä selittää täysin vakaalla äänensävyllä ja ymmärtää itsekin vastauksensa hämmentäväksi, joten pian tämä kääntää päänsä takaisin toisen puoleen ja vetää kasvoilleen neutraalin hymynpoikasen. "Mutta nimeltäni minut tunnetaan Mukongana.", viiksekäs susiherra lopulta esittäytyy vieraalleen ja pysyy yhä istuma-asennossaan, kun päättää ylläpitää keskustelua. Iän myötä tästä oli ilmeisesti tullut rauhallisuuden lisäksi myös uteliaampi. "Miten kaltaisesi nuorukainen on päätynyt yksineläjäksi, Kira? Oletan, että taustalla on melkoinen tarina."

Irokeesipäinen ninjakoira siirtää nyt katseensa borzoin puoleen, kun vaaleaturkkinen ei antanut merkkiäkään virkoamisesta. Tesshin luo paremman silmäyksen uroksen päästä varpaisiin ja samassa muistaa nähneensä tämän aikaisemmin nuoren akitan seurassa, jolloin kogan kehossa käy pieni värähdys ja tämä siirtää katseensa tuon silmiin. "Sinä... muistan nähneeni sinut Weedin seurassa viime kerralla. Rocket, ellen erehdy?", laikukasturkkinen varmistaa nyökätessään tuolle pikaisen tervehdyksen, mutta tämä pian kääntää päänsä kaulansa ympärille kiedotun nyytin puoleen, josta tämä nappaa muutaman merkillisen näköisen kasvin suuhunsa ja laskee ne maahan. "Saavuin välittömästi päästyäni perille tilanteesta ja Akame-sanin tilasta... nämä ovat lääkeyrttejä, joita ninjakoirien suku on viljellyt vuosisatojen ajan. Näiden pitäisi edistää hänen parantumisprosessiaan.", uros selittää vakaalla äänellä ja nostaa katseensa venäjänvinttikoiran puoleen.