GDWRP: Nouseva uhka

Seefferinaaraan silmiin osui kirkas valo ja kun tämä kohotti katseensa taivasta kohti, tämä saattoi erottaa pienen harsopilven takaa esiin puskevan taivaankappaleen, joka paistoi kirkkaana pimeässä syysillassa. Täysikuu? Tch, miten teatraalista, Serafina ajattelee pieni virne kasvoillaan, mutta pian tämän katse hakeutui takaisin maan tasalle, jolloin nuori naaras huomaa saapuneensa jo määränpäähänsä. Kun tämä pysähtyi kimaltelevan veden ääreen, outo hiljaisuus nousi yhtäkkiä ilmoille ja kevyt lähteen virtaaminen hieman syrjemmällä oli ainoa taustalla kuuluva ääni. Saksanpaimenkoira loi katsahduksen omaan kuvajaiseensa veden pinnan ollessa täysin peilityyni, mutta kun tämä oli juuri kumartumassa huuhtelemaan jo hieman kuivunutta verta pois rinnukseltaan ja leualtaan, osui tämän katseeseen vastarannalla seisovan hahmon ääriviivat veden heijastuksen kautta. Hitaasti naaraan pää nousee ylös ja tämä luo tarkemman silmäyksen tuohon vedenpinnan piirtämään hahmoon, ennenkuin saa viimein katseeseensa tuon heijastuksen aiheuttajan ja hetken verran Serafina ei ollut varma näkemästään. Lidia... neesan?

Punaturkkinen värähtää hereille ajatuksistaan toisen äänen kuullessaan ja tämän toteamus sai nuoren naaraan laskemaan katseensa heijastukseensa, jonka kautta hän loi silmäyksen veren tahrimaan turkkiinsa. Hetken verran Serafina tunsi nostalgisen tunteen valtaavan itsensä ja lopulta leveä virne ilmestyi naaraan suunpieliin, eikä tämä voinut estää pienen tirskahduksen karkaamista. "Hauska nähdä sinuakin. Kaiken tämän ajan jälkeen tuo on ensimmäinen asia, johon kiinnität minussa huomiota.", tämä sanahtaan nostaessaan katseensa takaisin Lydian puoleen katsoen tuota kulmiensa alta, kun upottaa päänsä leukaa myöten veteen, jolloin suurin osa punaisuudesta liukenee veden sekaan ja huuhtoutuu irti naaraan turkista. Kun tämä hitaasti nostaa itsensä takaisin ylös kumarastaan, seefferineiti kääntää päätään ja siristää hiukan silmiään, "Et ole muuttunut tippaakaan, Lydia-neesan.", nuori naaras toteaa askeltaen muutamalla askeleella sivumpaan siten, ettei ollut vielä toisen kanssa samalla puolella, mutta välimatka oli tällä kohdalla hiukan lyhyempi.  

// Hmm, no multa lähtis sinne Serafinan laumaa vakoilemaan niin Izou  
// Ja tosiaan Sallyn kans juteltiin niin, että se vakoiluryhmä lähtee ekana sinne Serafinan laumaa vaklaamaan. Vasta sitte myöhemmin voitas kattoo sitä, että miten ja ketkä sinne lähtee niitä susia kosiskelemaan c:

Lydia pitää valppaana silmällä punaturkkisen liikkeitä, kun toinen otti pari askelta lähemmäs. Kuulessaan tämän tokaisun, pyöräyttää sakemanni silmiään katsoen sitten hiukan turhautuneella ilmeellä Serafinaa takaisin ja ottaa myös askeleen lähemmäs. "Täytyyhän minun pitää sinusta huolta.", neiti vastaa takaisin vanhalle ystävälleen viitaten siihen, kun Lydian silmissä Sera vaikutti vain ongelmanuorelta, joka oli lähtenyt omille teilleen koettelemaan rajojaan. "Ilmestyt eteeni veren peitossa... Et vaivaidu edes tekemään hyvää vaikutusta minuun näin pitkän ajan jälkeen.", huuliaan lipaiseva seefferinaaras tokaisee silmiään siristäen. "Luulisi, että olisi kasvanut näiden vuosien aikana edes jonkun verran.", Lydia tuhahtaa. 

Rauhallisin askelin eteenpäin kulkeva borzoi vilkaisee pikaisesti selässään olevaa Akamea ihan vain tarkistaakseen, että tuo vielä hengitti ihan normaalisti. "Kenraali Akame, lasken sinut lepäämään, jotta keräät voimasi takaisin.", Rocket sanoo kishulle katsoen sitten eteen aukeavaa käytävää, jonka päässä näkyi Ohulaisten pitämä pieni luolasto, jossa haavoittuneita pidettiin. Uros astuu hieman kyyryyn mennessään sairasluolaston sisäänkäynnistä sisään, jotta vinttikoira mahtuisi Akame selässään hieman ahtaan oloisesta ovesta sisään. Rocket laskee varovasti kishun maahan heinistä kerätyn pedin päälle ja tarkistaa sitten ympäristön, olisiko lähellä mitään yrttejä haavoja parantamaan.

Mä onnistuin saamaan itseni lapsenvahdiksi tälle päivälle... Palailen illalla takaisin kotio niin pääsen kunnolla toilailemaan ^^ 
Mutta tosiaan, minulta lähtisi varmaan Tesshin sinne vakoilupoppooseen. Katsotaan sitten että miten kootaan se porukka, joka lähtee Monarkian luokse /

Serafiina oli kuunnellut isosiskohahmonsa pientä saarnaa hiukan huvittunut hymy huulillaan, mutta tuo hymy oli pian hyytynyt sen jälkeen, kun naaras kuuli tuon viimeisen lauseen. "Siinä sinä olet väärässä, neesan.", punaturkkinen saksanpaimenkoira sanahtaa hymähtämään sävyyn ja samassa oli loikannut vesialueen ylitse samalle puolelle toisen kanssa, ja nuori naaras oli näin sulkenut heidän pienen välimatkansa. Kun tämä hitaasti nousee ylös kumarastaan, tämä katsahtaa toista kiiluvin silmin ja kääntää päätään hiukan ylimielisen näköisenä. "En ole enää se nuori pentu, joka tarvitsee suojelua tai huolenpitoa. Heikko, tuntemasi Serafina on kadonnut kauan sitten ja luonut oman imperiuminsa.", nuori naaras sanahtaa nuolaisten nopeasti suunpieliään, ennenkuin vakavampi ilme tämän kasvoilla muuttui taas hiukan hennommaksi ja tältä pääsi keveä naurahdus. "Ahh, ensivaikutelmasta puheenollen - tapaamme kaiken tämän ajan jälkeen ja päätät ensimmäisenä pitää minulle saarnan? Ja mistä lähtien veren näkeminen on ollut sinulle jotain uutta? Tchh, et kai ole ryhtynyt pehmoksi poissaollessani, Lydia-neesan? Mitä Maximekin sanoisi?", Serafina päättää hiukan kiusoitella jo hiukan kiihtynyttä ystäväänsä, sillä vaikka hän ei sitä ehkä suostuisi myöntämään, hän jossain sisimmässään tunsi helpotusta nähdessään kaipaamansa isosiskohahmon kasvot edessään. Ehkä hän jossain mielessään palasi muistoissaan takaisin lapsuuteensa. 

Ihmeissään olevan sakemannineidin korvat säpsähtivät, kun Serafina puhui uudesta itsestään ja imperiumistaan. Lydia kuitenkin piti kasvoillaan turhautuneen ilmeen yrittäen näin näyttää toiselle, ettei pahemmin hätkähtänyt tämän uhoamisestaan, sillä hän ajatteli Serafinan vain keksivän jotain päästään. "Imperium? Serafina, lasketko sinä leikkiä?", neitonen kysäisee hieman huvittuneella äänensävyllä vanhalta tutultaan katsoen tätä suoraan silmiin. Tottuneena isosiskonrooliinsa Lidia ei juurikaan ottanut tosissaan Serafinan turhalta vaikuttavavia kerskuntaa ja solvausta, siispä tämä ikäänkuin päästi nämä toisesta korvasta aina ulos. "Maximesta puheen ollen... Oletko ajatellut palaamista? Tiedät kyllä, että sinua kaipaillaan.", Lydia toteaa ääni vakavoituen ja katsoo toista suoraan silmiin.

Seefferinaaras hymähtää toisen kommenteille sivuttaen ne mielestään ja keskittyi sitten Serafinan uteluihin Venäjällä oleviin tovereihin. Lydiaa huomaa miten Serafina siirsi katseensa pois, joten myös hän nosti katseensa taivaalla olevaan täysikuuhun. Toki jälleennäkeminen vaikutti neidin mieleen ja sai tämän muistelemaan vanhoja aikoja, mutta Ridia vain oli niin tuohtunut edelleen siitä, miten Sera oli vain lähtenyt mitään ilmoittamatta omille teilleen. Tämä taas osoittaa vain sitä, että Lidia oikeasti välittää tästä. "Hmm... Maxime on lojaali johtajalleen ja tekee oman osansa osastonsa johtajana.", sakemanni vastaa Serafinalle äänensävy laantuen hieman rauhallisemmaksi, kun tämän mieleen nousee isoveljensä tutut kasvot. Lydian suunpielille nousee pieni hymy. "Aramu on toimii yhä verenhimon pauloissa, sinähän tiedät... Ja Victor on... No Victor on Victor.", huokaisu pääsi neitosen suusta tämän muistellessa kaksikkoa, jotka tunnettiin Venäjän Sotakoirien armottomista toimistaan. 

// Aaa joo, enpä älynny että ne tosiaan jakaa sen imperium-joukon myöhemmin ^^' Ja joo pahoittelut, etten oo roolaillu - vaihteeks netti tökkii (#maallaonkivaa)

Akita nuorukainen oli niin jännittynyt, että häkeltyi Izoun saapuessa paikalle ja ilmoittautuvansa mukaan vakoiluryhmään. Pieni hymy nousi Weedin kasvoille, kun vapaaehtoisia alkoi tulla, vaikkei hän ehtinyt siitä juuri muille mainostaa. Nuoren akitan silmät loistivat kiitollisuudesta ja hän nyökkäsi Izoulle ja Jeromelle.
"Kiitos," nuori ylipäällikön poika näytti kiitollisuudensa kaksikolle ja kohensi sitten ryhtiään. "Otetaan vielä muutama vapaaehtoinen mukaan, mutta tänne olisi parasta jäädä joukkoja. Ihan vain jos joku hyökkää tänne ja Akamea olisi varmasti hyvä pitää myös silmällä," Weed kertoi ja käännähti katsomaan sitten Ohun laumalaisia, jotka oleilivat pääasiassa Torahampaan läheisyydessä. 

Hopeaturkki Kyoshiro Shirogane oli ollut hetken poissa Ohun tukikohdasta Torahampaasta. Arpinen kishu oli ollut etsimässä itselleen ruokaa ja saapui nyt takaisin tukikohtaan. Hän käveli metsästä ja näki, että siellä tapahtui jotain. Koiria oli kokoontunut pieniksi joukoiksi vähän eri puolille Torahammasta. Shirogane lipaisi huuliaan ja päätti ottaa suunnakseen Weedin, jonka ympärillä oli muutama muukin. Kyoshiro käveli rauhalliseen tahtiin ylipäällikön pojan ja muun sakin luokse.
"Onko täällä sattunut jotain? Porukka tuntuu kerääntyneen yhä vain lähemmäksi Torahammasta?" Kyoshiro kysyi laumatovereiltaan. Hän lipaisi jälleen mielenkiinnosta huuliaan. Hopeaturkki katseli vuorotellen jokaista läsnäolijaa odottaen vastausta.