GDWRP: Nouseva uhka

// Hei mä pahoittelen jo nyt huomista - en varmaankaan pääse huomenna roolailemaan, kun oon yöhön asti menossa vaikka missä. Ainoo väli missä ehkä kerkeen roolaa on klo 14-16 :c

Ohun ylipäällikön poika katsoi nyt Akameksi nimettyä kishu-urosta, joka kertoi olevansa ylipäällikön ystävä. Weed hätkähti hiukan kuullessaan tämän. Nuori akita oli samaan aikaan innoissaan, peloissaan ja jännittynyt. Hän ei tiennyt odottaisiko hyviä vai huonoja uutisia. Saattoihan olla, että isä oli vain jäänyt hiukan pidemmäksi aikaa jonnekin, eikä pääsisi aivan vielä kotiin? Weed kuitenkin katsoi Akamea suoraan silmiin ja hymyili hennosti - niin hennosti, että sitä hädin tuskin huomasi.
"Akame-san," Weed sanoi ja kumarsi pienesti. "Olen iloinen paluustasi Ohun maille," akita sanoi vielä kunnioittavasti ja piti katseensa yhä kishussa. Weed arkaili kysymyksensä esittämistä, vaikka kovasti halusikin tehdä sen.
"Mitä kerrottavaa sinulla oli isästä?" akita kysyi tältä vanhemmalta sotilaalta, joka näytti todella uupuneelta. Weed haluaisi viedä uroon jo lepäämään, mutta hänen oli pakko saatava tietää isänsä tilanteesta, jotta voisi jatkaa johtamistaan Ohussa. 

Nou hätä, meillä on koko loma aikaa roolailla aktiivisesti   /

Vanha ninjakoira puistelee päätään pienesti herätessään aajtuksistaan ja tämän ilme neutralisoitui oitis, kun tämä pystyi viimein taas keskittymään tehtäväänsä. "Anteeksi, ajauduin ajatusvirtani mukana jonnekkin aivan toisaalle...", tämä pahoittelee nopeasti ja painoi hetkeksi luomensa kiinni, kun keskittyi ylläpitämään kehonsa vähäistä energiatasoa, jotta pysyisi vielä tajuissaan tarvittavan kauan. "Toivon, että kohtaamisemme olisi voinut tapahtua iloisemmissa merkeissä, nuori Weed, mutta minulla on huonoja uutisia.", iga aloittaa avaten viimein silmänsä ja katsoen nuorta akitaa vakavalla katseella suoraan silmiin, ja suoran katsekontaktin saatuaan tämä viimein selventää tuolle tilanteen laidan. "Ohun Ylipäällikkö - ei... sinun isäsi - hän on jäänyt kiinni kohtaamamme vihollislauman toimesta. Olimme ottamassa selvää vanhan aseveljemme salamurhasta, kun kohtasimme tämän vihollisen kanssa.", Akame selittää painen katseensa hetkeksi alas, sillä tämän piti hetken selvitellä päätään saadessaan flashbackin kivuliaasta kohtaamisesta tuon saksanpaimenkoiran ja tämän monilukuisen lauman kanssa. "Heidän johtajansa nimi on Serafina... hän on ottanut alueen hallintaansa..." 

Kira pysyi vakaasti paikallaan, kun viiksekäs susi kumartui tämän tasolle. Terävä havainto, kermaturkki ajatteli itsekseen osittain sarkastisesti, mutta tajusi pian, että se tosiaan oli hyvä havainto. Olisi tosiaan pitänyt lähteä jo karkuun... Naaras päätteli toisten sanoista, että tuolla sudella ei varmaankaan ollut kovin hyvä maine tai tuota ainakin pelättiin. Ei sinänsä ihmekkään, jos joku tuota kookasta susi urosta pelkäsikin. Kun susi nousi ylös kumarasta, piti kuparilaikkuinen susikoira edelleen kehonsa valmiina lähtemään karkuun, jos tarve vaatisi. Vaikka nyt hetkellisesti toinen eläin ei vaikuttanut kovin hyökkäävältä -ainakaan Kiran mittapuulla-, kestäkään ei voi ikinä tietää, vaikka käytös muuttuisi silmänräpäyksessä. Toisen sanoja kuunnellessaan Kira oli vähällä kallistaa hämmästyneenä päätään sanoille "Imperiumin vakooja", mutta tajusi viimetingassa, että saattaisi pikkuseikkoihin takertuessaan menettää hetkellisesti taisteluvalmiutensa, joten katsoi edelleen vain suoraan yläviistoon vanhemman koiraeläimen kasvoja. "En. Tuskin olen kuullutkaan mistään Imperiumista", Kira vastasi. Naaras oli itse huomannut, että moni saattoi erehtyä luulemaan tätä pennuksi pienen kokonsa takia, mutta avattuaan suunsa ja lausuttuaan muutaman sanan, kukaan ei enää erehtynyt, sillä sen verran matalampi ja syvempi susikoiran ääni oli verrattuna pennun heleään ääneen.

// Joo tosiaan pahoittelen, että tämä jää mun viimeiseksi roolaukseksi tänään, mutta huomenna palaan takas kotiin ja alkaa loma, nii pystyn sit paremmin roolailemaan! c:

Suuri hätkähdys oli havaittavissa nuoren akitan kropassa. Gin oli vangittu? Se sai nuoren johtajan vaikeaksi, eikä hän tiennyt kuinka tähän pitäisi reagoida. Akame ei näyttänyt kovin hyvinvoivalta ja kai-koirat uhosivat nuorukaisen vierellä. Weed puri huultaan ja katsahti sitten päättäväisesti Rocketiin ja sitten takaisin Akameen.
"Kiitos tiedosta Akame-san," Weed aloitti lempeällä, mutta epävarmalla äänellä. "Olet tullut pitkän matkan loukkaantuneena, Rocket voitko viedä hänet Torahampaalle lepäämään?" hän kysyi ja katsahti sitten Rocketiin. Weed katsahti sitten Jeromeen ja kohensi ryhtiään. Nuorukaisella oli pieni ajatus, mutta tarvitsi tähän luottoystävänsä mielipidettä. Hän puhui hänelle hiukan syrjempään niin, että vain sakemanni kuuli nuorukaisen sanat.
"Jerome, luuletko että meidän kannattaisi koota joukot ja lähteä auttamaan?" hän kysyi mielipidettä Jeromelta. Weed aikoi tietenkin lähteä auttamaan isäänsä, muttei tiennyt pitäisikö koko Ohun lauma ottaa mukaan. 

//Lisäätkö aloitusviestiin sit hahmojen suhteet?

Jerome katsahtaa nuorta akitaystäväänsä tämän esittäessä kysymyksensä ja uros vilkaisee nopeasti Akamen puoleen, ennenkuin nyökkää ja keskitää huomionsa nyt kokonaan Weedin puoleen. Jos Ylipäällikön kenraali oli tässä kunnossa saapuessaan takaisin tuon lauman väijytyksen jälkeen, he eivät voisi ottaa tätä vihollista liian kevytkenkäisesti. He tarvitsisivat vedenpitävän suunnitelman, mutta ennen sitä heidän täytyisi oppia lisää tästä vihollisesta. "Meidän on yritettävä toimia järkevästi, vaikka tilanne on vaikea. Emme tiedä mitään tästä vihollisesta, joten välitön hyökkäys saattaisi olla juuri sitä, mitä he haluavat meidän tekevän. Ylipäällikkö saattaa toimia tässä syöttinä, jonka avulla he yrittävät saada meitä ansaan.", seefferiuros selittää vakaalla äänensävyllä ja luo rauhallisen katsahduksen nuoren akitan silmiin, ennenkuin suo tälle rohkaisevan, neutraalin hymyn. "Ylipäällikön poikana, hänen poissaollessaan sinä olet oikeutettu johtaja. Mikä on siis suunnitelma, Weed?"

Akame nyökkäsi borzoille nopeasti ja antaa tuon nostaa itsensä selkäänsä, mutta kun he kääntyivät ja lähtivät sisälle Torahampaaseen päin, vaaleaturkkisen katse oli liimautuneena Weediin niin kauan, kunnes nuo katosivat heidän näköpiiristään. Poikasi on terve ja selvä perikuvasi, Ylipäällikkö. Sinun täytyy palata takaisin hengissä,  jotta saat tavata hänet. Älkää kuolko, John, Gin, vanha ninjakoira ajattelee painaen silmänsä hetkeksi kiinni ja tämä puree turhautunena hammastaan, ennenkuin päästää raskaan huokauksen ja katsahtaa sivusilmällään Rocketin puoleen. "Pahoittelen aiheuttamastani vaivasta... ensivaikutelmani ei liene parhain mahdollinen... ja kehtaan kutsua itseäni Ylipäällikön kenraaliksi...", kishu toteaa pahoittelevaan äänensävyyn, mutta painoi kuitenkin silmänsä taas hetkeksi kiinni voimiensa säästämiseksi. 

Eteenpäin kulkeva solakkavartaloinen neito saapuu rauhalliselle lähteelle, jota ympäröi kauniit puut ja kukat. Lammesta heijastustaan katsova seefferi huokaisee syvään ja nostaa katseensa taivaalla näkyvään täysikuuhun. Kuun säteet loistivat suoraan Lydiaan, joka sai neidin siniharmaan turkin näyttämään kauniilta kuunloisteessa. Hän sulkee silmänsä ja kuuntelee ihan rauhassa luonnon ääniä antaen näin luvan itselleen rauhoittua hetken pitkän matkansa jälkeen. En tiedä löydänkö häntä..., ruskeasilmäinen naaras ajattelee muistellessaan syytä, miksi oli lähtenyt kotimailtaan Venäjältä jättäen näin rakkaan veljen ja lauman, jolle on uskollinen - taakseen.